-
Neljä Hetkeä
Author: Nemethys
Pairing: Draco / Hermione
Rating: Sallittu
Disclaimer: Voin sanoa omistavani vain juonen
A/N: Tämä on neliosainen songficci Dracosta ja Hermionesta. Sain tälläisen idean päähäni kun kuuntelin kotimatkalla bussissa MP3 ja sieltä tulivat nämä biisit peräjälkeen. Ne sopivat niin hyvin yhteen että päätin kirjoittaa niistä ficin. Joten tuloksena on tämä.
Osallistuu FF100 sanalla Rakastavaiset.
Olkaa niin kilttejä ja kommentoikaa urakalla =)
Neljä Hetkeä
1. In Between 1/4
Let me apologize to begin with
Let me apologize for what I'm about to say
But trying to be someone else was harder than it seemed
But somehow I got caught up in between
Draco Malfoy keräsi rohkeuttaan kohdata Hermione. Tämä ei voinut enää jatkua näin, tyttö ansaitsi paljon parempaa. Tuleva kuolonsyöjä ja Potterin oikea käsi? Ei onnistu, ei millään, senhän sanoi järkikin. Hän ei vain voinut enää teeskennellä olevansa joku muu, hän ei vaan ollut se henkilö, kuka Hermione halusi hänen olevan. Jotenkin hän oli joutunut siihen väliin. Rakkaus ja todellisuus eivät vain kulkenut käsi kädessä.
Between my pride and my promise
Between my lies and how the truth gets in the way
The things I want to say to you get lost before they come
The only thing that's worse than one is none
Hänen ylpeytensä soti hänen lupauksensa kanssa. Draco ei pettänyt lupauksiaan, sillä niistä ei ollut paluuta takaisin. Hänen valheensa muuttuivat koko ajan helpommin sanottaviksi, ja se ei ollut ollenkaan hyvä asia. Hän ei halunnut valehdella rakastamalleen tytölle. Hän oli yrittänyt kertoa Hermionelle, mitä todella teki, muttei pystynyt. Salaiset tapaamiset Crabben ja Goylen kanssa eivät liittyneet typerään kepposteluun, vaan johonkin paljon vakampaan. Hänestä tehtäisiin viikon päästä kuolonsyöjä hänen isänsä pyynnöstä.
Let me apologize to begin with
Let me apologize for what I'm about to say
But trying to regain your trust was harder than it seemed
But somehow I got caught up in between
Hermione istui aulan penkillä silmät tuikkien, tietämättä tulevasta. Se mitä Draco sanoisi kohta kaataisi hänen maailmansa, veisi syyn elää. Hän oli niin onnellinen sillä hetkellä, että sydämeen sattui. Hän suuteli Dracoa, joka veti hänet kuitenkin tiukkaan halaukseen. Tämä halasi häntä kuin näkisi hänet viimeistä kertaa elämässään. Ja kenties näkikin.
”Anna anteeksi kaikki mitä aion sinulle nyt sanoa.” Poika mutisi hänen hiuksiinsa. Hermione jäykistyi, ja katsoi Dracon silmiin mitkä olivat täynnä tuskaa.
”Uskallakin sanoa että jätät minut, älä sano sitä, älä sano!” Tytön ääni särkyi. Onnellisuus oli tipotiessään.
”Minä lähden. Minusta tulee yksi Pimeyden Lordin käskyläisistä, kuolonsyöjä.”
”Ei, ei, ei! Draco kiltti älä tee sitä, entä minä?” Tyttö vetosi itkien vuolaasti siihen puoleen minkä tiesi heikoksi pojalle. Tämä ei missään tapauksessa halunnut satuttaa Hermionea.
”Tiedät että rakastan sinua.”
”Jos rakastaisit, et sanoisi noita sanoja minulle. Et voi jättää minua yksin!”
Between my pride and my promise
Dracon ylpeys oli tiukilla. Hänen teki mieli itkeä aivan yhtä paljon kuin Hermione, hän ei vain pystynyt. Koskaan häneen ei ollut sattunut näin paljon kuin nyt. Mutta hän oli luvannut isälleen.
Between my lies and how the truth gets in the way
The things I want to say to you get lost before they come
The only thing that's worse than one is none
The only thing that's worse than one is none
”En voi valehdella sinulle enää!” Draco huusi tuskaisena. ”Sinä pärjäät kyllä, löydät jonkun toisen. Jonkun joka voi pitää sinusta huolta enemmän kuin minä!”
”En halua ketään muuta kuin sinut.” Hermione sanoi epätoivoisella äänellä, jääden katsomaan Dracon loittonevaa selkää. Hän purskahti itkuun joka kumpusi syvältä sydämestä.
And I cannot explain to you
In anything I say or do or plan
Fear is not afraid of you
Guilt's a language you can understand
I cannot explain to you in anything I say or do
I hope the actions speak the words they can
Draco puristi nyrkkejään yhteen ja käveli eteenpäin. Hän ei halunnut kuulla Hermionen itkevän ja kieltää itseään lohduttamasta häntä. Mutta hän ei vain voinut kertoa tytölle syytä, mutta se pelasti hänen elämänsä. Hän tunsi olonsa valtavan syylliseksi. Miten hän oli voinut tehdä Hermionelle näin? Hän ei enää koskaan tulisi suutelemaan niitä huulia, otsaa, poskia tai hiuksia. Hän ei enää koskaan luultavasti näkisi häntä. Yksi pieni kyynel putosi hänen poskelleen.
For my pride and my promise
Between my lies and how the truth gets in the way
The things I want to say to you get lost before they come
Draco ei ollut itkenyt sitten lapsuusaikojensa. Hän muisti elävästi isän kylmät sanat, kovan lyönnin ja halveksunnan. ”Malfoyt eivät itke.” Hän tiesi tehneensä valtavan virheen. Hän ei voinut palata kotiinsa, elämään isänsä varjoon. Hän halusi olla vapaa.
The only thing that's worse than one is none
...Linkin Park: In Between
(Muokkasin ikärajan otsikkoon. ^^ ~Melodie)
-
wau......tähänhän siis tulee jatkoa eikö? itse ainakin olen kiinnostunut lukemaan ^^
-
2. Apologize 2/4
I'm holding on your rope,
Then you go and cut me down, but wait
Got me ten feet off the ground
I'm hearin what you say but I just can't make a sound
You tell me that you need me
You tell me that you're sorry
Didn't think I'd turn around, and say...
Hermione ei kyennyt liikuttamaan jäseniään, vaikka ne olivat puutuneet. Hän oli maannut tässä sängyssä kohta puolitoista vuorokautta. Hän ei ollut nukkunut hetkeäkään, hän ei pystynyt. Dracon sanat pyörivät hänen päässään alituiseen, hän ei päässyt niitä karkuun. Kaikki olivat kysyneet häneltä mikä hänellä oli, mutta hän ei ollut vastannut kellekkään. Ginny oli tullut hänen viereensä makaamaan, sanomatta sanaakaan. Pieni käsi lepäsi hänen omassaan, ja punainen tukka oli valahtanut kasvoille. Hermione halusi puhua jollekin, mutta ei tiennyt miten aloittaa.
”Ginny?”
”Niin?”
”Draco jätti minut.” Ginny veti Hermionen halaukseen, ja tämä alkoi taas itkeä. Kyynelistä ei ollut tulla loppua. Draco oli ollut hänen tähänastisen elämänsä onnellisin asia, ja nyt sekin vietiin häneltä. Kaikki ne öisin kuiskatut rakkaudentunnustukset, suudelmat, keskustelut ja hetket järven rannalla olivat menetetty. Dracon anteekspyyntö ei ihan kattanut noita kaikkia. Hän vihasi häntä, vihasi elämänsä pilaamisesta.
It's too late to apologize, it's too late
I said it's too late to apologize, it's too late
Hän ei koskaan antaisi anteeksi. Vaikka tuskin Draco pyytäisikään. Mutta jos niin kävisi, hän ei antaisi, ei ikinä tätä asiaa.
I'd take another chance, take a fall
Take a shot for you
And I need you like a heart needs a beat
But it's nothin new - yeah yeah
I loved you with a fire red-
Now it's turning blue, and you say...
"sorry" like the angel heaven let me think was you
But I'm afraid...
Hän kohtasi Dracon seuraavaksi muodonmuutostunnilla. Hän yritti olla katsomatta häntä, antamatta merkkiä siitä että hän välitti yhä. Draco katsoi häntä suru silmissään. Hermione oli selvästi itkenyt pitkän aikaa. Hän ei ollut ilmestyntyt eilen liemitunnille, ja siitä Draco tiesi että oli satuttanut tyttöä enemmän kuin ymmärsikään. Hermione Granger ei koskaan ollut poissa tunneilta. Tunti päättyi ja poika seurasi tyttöä ulos käytävään.
”Hermione!” Mutta tämä käveli eteenpäin aivan kun ei olisi kuullut mitä poika oli sanonut. Hän tarttui hänen olkapäästään kiinni.
”Hermione. Kuuntele nyt mitä minulla on sanottavana.”
”Se on Granger sinulle.”
”Mitä? Mistä lähtien minun on pitänyt sinua Grangeriksi kutsua?” Draco kysyi epäuskoisena.
”Siitä asti kun lakkasin rakastamasta sinua.” Hermione sanoi kylmällä äänellä.
”Mistä sinä puhut? Tiedän että rakastat minua yhä. Ja minä rakastan sinua. Anna anteeksi!”
”Myöhäistä. Luuletko tosiaan voivasi särkeä ensin sydämeni, sitten palata pyytämään anteeksi? Ehei, ei onnistu. Jatka elämääsi, tulevaisuutesi näyttää sangen kirkkaalta.” Hermione sanoi ivallisesti ja käveli pois. Draco jäi seisomaan suu auki. Tämä ei ollut puhunut hänelle tuolla lailla sitten neljännen vuoden, jolloin he olivat olleet vihamiehiä.
It's too late to apologize, it's too late
I said it's too late to apologize, it's too late
It's too late to apologize, yeah
I said it's too late to apologize, yeah-
I'm holdin' on your rope, got me ten feet off the ground...
Timbaland: Apologize
Ja kommentteja saa taas heittää =)
Kiitoksia bella luna kommentistasi! Juu tämä on jatkoa edelliselle luvulle.
-
Luin eilen ton ekan osan, mut jostain syystä en kommentoinu. No, nyt sitten senkin eestä.
Oon aika vähän täällä Finillä ficcejä lukenu, mut tää nous henk. koht. listalla kärkipäähän. Eli siis suomeks sanottuna tää koukutti mut, vaikka osat on ehkä mun makuun vähän lyhyitä. Kuvailua on sillein sopivasti, et sellanen minielokuva pääsee muodostumaan päähän, mut sitä vois kyllä olla vähän enemmän [size=85](nykyinenkin on jo hyvä sinällänsä, ei tartte näistä mun selityksistä hirveesti välittää)[/size]. Jatkot tuun lukemaan ja jään oottelemaan niitä =)
-
3. Leave out all the Rest
I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
Cause no one else cared
After my dreaming
I woke with this fear
What am I leaving
When I'm done here
So if you're asking me I want you to know
Draco käveli vauhdilla oleskeluhuoneeseensa sillä Nott ja Avery olivat tulossa hakemaan häntä vartin päästä. Hän pakkasi tavaroitaan nopeasti heitellen niitä arkkuunsa. Kyyneleet sumensivat hänen silmänsä, mutta hän jatkoi silti pakkaamistaan. Ei rakastanut häntä enää? Miten se oli mahdollista? Hermione oli ehkä ainoa ihminen koko maailmassa joka oli aidosti välittänyt hänestä. Miksi hän siis jätti hänet yksin? Koska se oli ainoa tapa suojella häntä hänen isältään.
Flashback
”Kalkaros kertoi minulle mielenkiintoisen asian”, totesi Lucius nostamatta katsettaan Päivän Profeetasta.
”Niin mitä, isä?”
”Hän kertoi että sinä olet viettänyt epätavallisen paljon aikaa erään tietyn kuraverisen kanssa.” Dracon sydän lakkasi hetkeksi lyömästä.
”En suosittelisi uskomaan häntä.” Lucius laski viimein lehden käsistään, ja kiersi poikansa selän taakse. Äkillinen lyönti yllätti Dracon. Kipu ei ollut sietämätön, mutta poika tiesi että kohta olisi.
”Kidutu!” Dracon koko ruumis vääntelehti tuskasta, se puukotti joka ikistä hänen kehonosaansa, hänestä tuntui kun hän olisi palanut sisältä päin hitaasti mutta tuskallisesti. Hän avasi suunsa huutoon, huutoon joka ei koskaan päässyt ulos asti. Lucius laittoi sauvansa kaapunsa taskuun, käveli ovelle ja sanoi:
”Lopetat sen kuraverisen tapaamisen, tai minä lopetan sen hänen osaltaan pysyvästi.”
”Kyllä isä.”
/Flashback
Draco suki hiuksiaan epätoivoisena. Hänen oli pakko jättää Hermione, sillä hän ei halunnut tälle mitään pahaa sattuvan. Ja tiesi että Lucius oli tarkoittanut tytön tappamista, ja sitä hän ei voinut ottaa tunnoilleen.
When my time comes
Forget wrong that I've done
Help me leave behind some
Reason to be missed
Don't resent me
And when you're feeling empty
Keep me in your memory
Leave out all the rest
Leave out all the rest
Draco tiesi ettei tulisi elämään kovin kauan enää. Hän vihasi satuttaa ihmisiä, vain siksi että piti itseään heidän yläpuolellaan olevana. Luonne oli tullut yli kasvatuksen, kun hän oli hyväksynyt viimein tunteensa Hermionea kohtaan. Hän muisti sen kuin eilisen.
He olivat seisseet pöllölän portailla lumisateessa. Monen viikon silmäilyjen jälkeen Hermione oli ottanut ensimmäisen askeleen, ja ollut mukava hänelle. Kysynyt mitä kuuluu, mitä suunnitelmia tällä oli joululomaksi. Ja Draco oli omaksi yllätyksekseen vastannut myöskin ystävällisesti, ja kuunnellut tytön omia suunnitelmia kiinnostuneesti. Hän oli viimein ymmärtänyt että hänen tunteensa tyttöä kohtaan olivat muuttuneet ystävästä syvempään, ja halusi että tyttö olisi tuntenut samoin.
”Olen joululomalla aika paljon Viistokujalla, siinä Säilä & Imupaperin vieressä olevassa kahvilassa. Luultavasti jo seuraavana maantaina kello neljä. ” Draco oli sanonut suu virneessä Hermionelle joka punastui.
”Minäkin luulen että olen siellä samoihin aikoihin.”
”Punastuitko juuri äsken? Voi Merlin, en ole koskaan nähnyt Grangeria punaisena”, Draco oli nauranut ja Hermionen punastus oli saanut aivan uusia punaisia sävyjä.
”Älä kuvittele itsestäsi liikoja. Pakkanen vain kiristää poskia.”
”Miten vain sanot, Granger.”
Ja sen maantain jälkeen he olivat tavanneet tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina kahvila oli ollut kiinni, joten he olivat ”sattumalta” törmänneet toisiinsa Matami Malkinin kaapukaupan edessä ja jatkaneet siitä ”sattumalta” samaa matkaa tutkien pieniä puoteja. Vei kuitenkin kauan aikaa ennen kuin Draco oli uskaltanut suudella tyttöä, joka oli jälleen kerran punastunut. Joululoma oli päättynyt, mutta he jatkoivat tapailuaan koulussa. Ja pian hän oli Hermionen kanssa seurustellut avoimesti, kaikkien yllätykseksi. Eräänä yönä, he olivat tavanneet Tähtitornissa, tehdäkseen tähtitieteen läksyä yhdessä. Hermione oli näyttänyt niin kauniilta tuijotellessaan taivaalle, hiukset nutturalla niskassaan ja kädet lantiollaan. Hän oli kiertänyt Hermionen taakse, suudellut tätä niskaan ja kuiskannut: ”Minä rakastan sinua.” Hermione oli jäykistynyt ja Draco ehti epäillä että oli tehnyt jotain väärin, mutta sitten hän kääntyi, suuteli häntä suulle ja kuiskasi rakastavansa häntä myös.
Siitä oli niin kauan aikaa että se alkoi tuntua unelta. Nyt hän oli tilanteessa josta ei pääsisi pois, satuttamatta ketään. Sitten se hiipi hänen mieleensä kuin varkain. Oli keino pysäyttää tämä, tehdä tästä kaikesta loppu.
Don't be afraid
I've taken beating
I've shared what I made
I'm strong on the surface
Not all the way through
I've never been perfect
But neither have you
So if you're asking me I want you to know
Draco otti sulkakynän käteensä ja alkoi kirjoittaa.
Rakas Hermione, hän aloitti, tietämättä miten jatkaa. Jostain hän kuitenkin ammensi rohkeutta, ja vaikka se kuinka sattui, hän kirjoitti sen loppuun.
Rakas Hermione,
Olet ollut minulle elämä. Ilman sinua minä olisin päätynyt pois ihmisten ulottuvilta, henkisesti ja fyysisesti. Annoit minulle kuitenkin syyn jatkaa, ja täytit elämäni, joka oli jo pitkään tuntunut turhalta ja tyhjältä. Mutta sitten jotain tapahtui. Minä petin sinut. Ja se on ainoa asia mitä koskaan olen katunut elämässäni niin paljon. Mutta tiedä se, että tein sen pelastaakseni sinut, en koskaan tarkoittanut vahingoittaa sinua. Älä pelkää, vaan jatka eteenpäin. Rakastan sinua nyt ja aina.
Hyvästi,
D
Hän taittoi kirjeen ja huusi Dobbya. Kotitonttu ilmestyi hänen vierelleen sekunninsadasosa myöhemmin.
”Niin, herra Malfoy?”
”Vie tämä Hermionelle.”
Tonttu kumarsi ja hävisi poksahtaen paikalta. Draco veti hupun päähänsä ja käveli ulos oleskeluhuoneesta ilman matka-arkkujaan.
Forgetting/all the hurt inside you learned to hide so well
Pretending/someone else can come and save me from myself
Hermione luki kirjettä hädissään. Jotain oli tapahtunut, jotain mistä hän ei tiennyt. Dracon kirje kuitenkin kuulosti viimeiseltä, mitä hän koskaan tulisi kirjoittamaan. Hän tiesi että jotakin oli pielessä, ja päätti etsiä pojan käsiinsä. Hän lähti juoksemaan kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.
Draco seisoi tähtitornissa yksin. Hän katsoi alas tornin juurelle, jonne näytti olevan kovin pitkä matka. Mutta sen jälkeen kaikki olisi hyvin.
Luihuisten oleskeluhuoneeseen oli juuri menossa Blaise Zabini, joka kuitenkin seisahtui nähdessään Hermionen itkuiset kasvot. Hän katsoi tätä inhoten ja oli juuri jatkamassa matkaa, kunnes tyttö keskeytti hänet.
”Blaise, oletko nähnyt Dracoa?”
”Voi, luulin että olet päässyt hänestä jo yli. Hän ei halua sinua, tiedätkös?”
”Suu kiinni! Ei ole kyse siitä, vaan ole niin kiltti ja katso onko Draco sisällä!”
Jokin tytön äänensävyssä sai Blaisen huolestumaan. Hän vilkaisi sisälle ja huomasi sen olevan tyhjä, vaikka tiesi Dracon lähtevän viiden minuutin kuluttua kuolonsyöjien matkaan.
”Ei. ”
Nämä sanat riittivät Hermionelle, ja hän purskahti itkuun. Missä hän voisi olla? Hän mietti päänsä puhki, ja sitten hän ymmärsi. Tähtitorni, se oli heidän ikioma paikkansa. Hän otti jälleen kerran jalat alleen ja juoksi kuin henkensä edestä. Kunpa hän vain ehtisi ajoissa.
Draco valmistautui hyppäämään. Hän kuvitteli mieleensä Hermionen lempeät kasvot, ja ajatteli hänen ihonsa pehmeyttä, hänen huuliaan ja silmiään. Hän pystyi kuulemaan hänen äänensä päänsä sisällä, ja kuunteli sitä. Se huusi hänen nimeään, ja kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi että hän kuuli sen oikeasti. Hän avasi silmänsä ja katsoi itkuista Hermionea.
”Draco, älä. Älä tee sitä.”
”Se on ainoa mahdollisuutesi. Tiedät mitä tapahtuu jos en tee sitä.”
”Jatkamme elämää?”
”'Mione, tiedät ettemme voi.” Hän vilkaisi vielä kerran Hermionen kasvoja, ja nousi sitten ikkunalle. Tukahdettu huuto kuuli Hermionen suusta. Hän ei voinut menettää häntä, ei vain voinut.
”Draco, minä rakastan sinua. Tule takaisin.” Dracon poskille valui kuumia kyyneleitä, ja hän painoi päänsä.
”Mitä me tekisimme? Jos palaan luoksesi, isäni tappaa sinut, tai joku muu Voldemortin kuolonsyöjistä. Ja sota on tulossa, ja sinä olisit ykköskohde.”
”Minä en välitä, kunhan sinä olet rinnallani.” Draco katsoi hänen kasvojaan, jotka olivat niin tutut. Hän tunnistaisi ne unissaankin. Ehkä sittenkin olisi mahdollisuus selvitä. Draco ei halunnut menettää häntä. Hän laskeutui ikkunalta ja veti Hermionen syliinsä ja suuteli Hermionea, joka kietoi kätensä hänen niskansa taakse ja rutisti häntä.
”Tiedäthän, että teet elämäsi virheen?” kysyi poika.
”Tai sitten parhaan teon ikinä.”
”Minäkin rakastan sinua.”
I can't be who you are
...Linkin Park (jälleen): Leave out all the Rest
kauhian vähän te kommentoitte :(
-
Oijoi. Minä pidän. Kirjoitan kommentin kiireessä nyt aamulla ennen rankkaa päivää, mutta oli pakko kirjoittaa kun näköjään monet eivät ymmärrä sitä tehdä! Ensinnäkin, tämähän on upea ja ihastuin jopa tuon 3 osan Linkin Parkin sanoitukseen kovin ja aloin miettimään mikä kappale on kyseessä, täytyy tänään etsiä myöhemmin käsiinsä ja kuunnella. Mutta siis asiaan, pelkäsin ensin että tästä tulee joku todella nyyh ficci ekassa osassa ja toinen osa vahvisti tietoutta siitä, mutta kolmannella annoin minullekin raukalle vähän toivoa, ettei ihan surullinen loppu ole kyseessä, koska sentään he koettavat taistella maailmaa vastaan kahdestaan, eikä toinen vielä ole luovuttanut. Kiitos siitä, pitää katsoa mitä viimeinen osa tuo mukanaan.
Jotenkin kolmas osa oli tähän astisista sellainen paras ehkä. Siinä oli paljon lainattavia hyviä kohtia ja se jotenkin jodatti tätä eteenpäin hyvin. Pidin jopa tuosta tavasta kuinka Hermione ja Draco ovat tutustuneet vähän paremmin, että "sattumalta" tuo kaikki kävikin, ihana. :')
”Tiedäthän, että teet elämäsi virheen?” kysyi poika.
”Tai sitten parhaan teon ikinä.”
Tuosta kyllä pidin myös kovin. Kiitoksia taas tästä ja toivon tietenkin, että viimeinen osa tulee pian. Pelottaa jo mitä tapahtuu, mutta enköhän minä jaksa odottaa. Jatkahan ja hyvin sinä edelleen kirjoitat.
niiina
-
aaaawwwwwww.......ihanasti kirjoitettu tähän mennessä ^^ odotan innolla viimeistä osaa
-
4. Hate That I Love You 4/4
That's how much I love you
That's how much I need you
And I can't stand ya
Must everything you do make me wanna smile
Can I not like it for awhile
No.. but you won't let me
You upset me girl, then you kiss my lips
All of a sudden I forget that I was upset
Can't remember what you did
”Vihaan sinua!” huusi Hermione vihaisena ja heitti miestä kukkaruukulla. Draco väisti juuri ja juuri ja tunsi raivon läikähtävän sisällään.
”Ja minä sinua vielä enemmän! Olet sekopää!” Hermionen vastaus tuli uudella kukkaruukulla.
”Voisitko lakata heittelemästä minua tavaroillamme!” Kristallimalja särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. ”Hei! Tuo oli äitini!”
”Sitä suuremmalla syyllä! Miten ikinä pystyit unelmoimaan lapsista tälläiseen perheeseen!” Hermione nosti taulun seinältä, paiskasi sen maahan ja astui sen läpi. Se oli ollut Dracon lempimaalaus, ja nainen tiesi sen. Dracon silmissä välähti ja hän tarttui Hermionen kirjahyllyyn.
”Uskallakin koskea kirjoihini!” Draco virnisti tälle vain ivallisesti ja veti koko voimillaan kirjahyllyn maahan. Moni kirja jäi puristuksiin ja repeytyi lopulta kansistaan. Hermione näytti olevan liekeissä ja hän harppoi Dracon luokse ja läimäytti tätä olan takaa. Draco kietoi kätensä hänen käsiensä yli ja veti hänet itseensä kiinni. Pienet nyrkit takoivat hänen rintakehäänsä ja nainen huusi sellaisia solvauksia mitä ei ole soveliasta edes toistaa. Raivoissaan Draco tarttui Hermionen takaraivosta kiinni, nosti hänen päätään ja suuteli tätä kovakouraisesti. Nainen vastasi suudelmaan kiihkeästi purren Dracon huulta. Draco voihkaisi kivusta ja veti Hermionen eteensä.
”Miksi sinä noin teit!” kysyi Draco kiukkuisesti huuli verta vuotaen. Nainen ei kuitenkaan vastannut mitään vaan suuteli häntä uudelleen, edelleen yhtä kovakouraisesti. Koskaan suudelma ei ollut tuntunut niin upealta. He olivat molemmat niin vihaisia, että eivät kiinnittäneet huomiota hellyyteen tai varovaisuuteen. Hermione tönäisi Dracon sohvalle ja suorastaan hyppäsi hänen päälleen. Draco repi naisen paidan pois ja veti hänet päälleen. Heidän pitäisi riidellä useammin.
But I hate it
You know exactly what to do
So that I can't stay mad at you
For too long, that's wrong
But, I hate it
You know exactly how to touch
So that I don't wanna fuss and fight no more
So I despise that I adore you
Draco vihasi kuitenkin varsinaista riitaa, vaikka sovintoseksi oli parempaa kuin tavallinen. Hermione tiesi liian hyvin mitä naruja vetää, jotta saisi Dracon suuttumaan. Hän teki sen varmasti tahallaan, jotta pääsisi riitelemään jonkun kanssa. Totuuden nimissä, Draco nautti että pääsi piikittelemään Hermionea kaikista pikkuasioista, joista nainen oli tarkka. Kunpa se ei olisi vain näin vaikeaa.
And I hate how much I love you boy
I can't stand how much I need you
And I hate how much I love you boy
But I just can't let you go
And I hate that I love you so..
Hermione katseli kirjojaan ja väänsi itkua. Miten Draco saattoi tehdä hänelle näin? Sitten hänen silmiinsä osui rikkoutunut taulu ja syyllisyys valtasi mielen. Hän rakasti kirjojaan yhtä paljon kuin Draco rakasti maalauksiaan. He olivat olleet vasta vuoden naimisissa, he olivat ensimmäinen aviopari kuka oli vihitty Voldemortin kaatumisen jälkeen. Sota oli vienyt heidän keskittymisensä toisten vioista, ja nyt kun ei ollut mitään murehdittavaa, Hermione ei tiennyt mitä tekisi. Hän inhosi sitä että tarvitsi Dracoa niin paljon, muttei olisi kestänyt jos olisi menettänyt tämän. Hän katsoi miestä epätoivoisena, joka vastasi hänen katseeseensa suudelmalla.
And you completely know the power that you have
The only one that makes me laugh
Sad and it's not fair how you take advantage of the fact that I
Love you beyond the reason why
And it just ain't right
He tunsivat toisensa niin hyvin ja käyttivät molemmat sitä häikäilettömästi hyväkseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta hän tiesi ettei tulisi koskaan rakastamaan ketään niin paljon kuin Dracoa.
And I hate how much I love you girl
I can't stand how much I need you
And I hate how much I love you girl
But I just can't let you go
And I hate that I love you so
Draco istui Hermionen kanssa heidän olohuoneensa lattialla ja siivosi lasinsiruja. Hän vilkaisi välillä ärsyyntyneenä Hermioneen, joka näytti hänelle enkeli-ilmettä takaisin.
”Miksi sinun pitää aina rikkoa kaikkea kun riitelemme? Etkö voisi vaikka polkea jalkaasi?” kysyi Draco miljoonannen kerran.
”En halua että jalkani menee lattiasta läpi, tai murtuisi.”
Draco huokaisi.
One of these days maybe your magic won't affect me
And your kiss won't make me weak
But no one in this world knows me the way you know me
So you'll probably always have a spell on me
”Draco?” kysyi Hermionen pitkän miettimisen jälkeen. Oli keskiyö ja hän tiesi Dracon nukkuvan, aivan kuin tiesi että tämä vastaisi hänelle silti, koska oli tottunut yöllisiin keskusteluihin.
”Mitä 'Mione?”
”Emmehän me koskaan eroa?” kysyi Hermione pienellä äänellä. Draco veti naisen syliinsä ja suuteli tämän niskaan saaden naisen värisemään.
”Saako joku muu sinulle tälläisen tunteen?” Hermione pudisti päätään.
”Mutta mitä jos joskus et saa enää sinäkään?” Draco pysyi hiljaa.
”Mitä jos heräät yhtenä aamuna etkä enää rakastakaan minua?”
”Sitten jätän heräämättä.”
Nainen veti peittoaan ylemmäs ja kääntyi kasvokkain Dracoon. Hän siveli tämän huulien kaarta ja haroi hänen hiuksiaan.
”Olet ainoa nainen kenet haluan”, sanoi Draco ja painoi huulensa naisen huulia vasten.
That's how much I love you
That's how much I need you
That's how much I love you
That's how much I need you
”Äitii-ii?” kuului pikkutytön korviariipivä huuto.
”Niin, Amanda?” kysyi Hermione väsyneenä.
”Damien kiusaa, hän ei anna minulle minun nukkeani takaisin!”
”Draco!”
”Niin rakas?”
”Voisitko sinäkin osallistua kasvatukseen?”
”Tottahan toki. Olehan nyt kiltti tyttö ja ota keksi.”
”Ei minua, vaan lapsiamme!” Hermionen ääni kohosi vaarallisiin korkeuksiin.
”Ei kulta nyt kun he ovat hereillä.” Draco sanoi rauhoitellen. Hän saattoi lapset makuuhuoneisiinsa ja suukotti heitä päälaelle. Hermione odotti jo keittiössä paidannapit avoinna.
”Riidelläänkö vähän?” kysyi Hermione vietellen vihaisella katsellaan.
Draco vastasi laittamalla vaiennusloitsun huoneeseen. Hän rakasti vaimoaan niin.
And I hate that I love you so ―
And I hate how much I love you boy
I can't stand how much I need you
And I hate how much I love you girl
But I just can't let you go
And I hate that I love you so
And I hate that I love you so.. so..
Niina, pelastit taas päiväni kommentillasi =) minulle tulee vain niin sanoinkuvaamattoman hyvä mieli kun luen kommenttejasi. Kiitos.
Bella Luna, kiitos sinullekin!
Jennimur, kiitos =)
-
Aivan ihana. Minähän oikein lumoudun teksteihisi, toivottavasti tosiaan saisin inspiraationi kirjoittamiseen takaisin ja jos joskus saan, osa syy on kyllä sinun tekstijäsi. Alkaa tehdä mieli itsekin vielä kirjoittaa, ei oo tunnu enää lähtevän minulta (; Onneksi olen huomannut, että tästä parista tulee lisää kirjoittamaan hyvät kirjoittajat.
Ihastuin viimeiseen osaan kaikista osista täysin!
”Mitä jos heräät yhtenä aamuna etkä enää rakastakaan minua?”
”Sitten jätän heräämättä.”
Yksi ficcihistorian suomenkielisissä ficeissä paras esiintyvä keskustelun pätkä. Siis lankesin täysin. Siis olo on ihan pilvissä, kun en osaa edes sanoa mitään järkevää!
Mutta siis. Aww. Kiitos tästä ficistä ja olen pahoillani, ettei aivoni tuota mitään järkevää sanottavaa. Pidän, pidän ja vielä kerran pidän. Selvisikö? Hyvä. Kiitos paljon.
Ja minusta on upeaa, jos kommenteissani on edes jotain sellaista joka saa sinut hyvälle tuulelle.
niiina
-
Ärmur, aivot lyö tyhjää, niiina kerkes sanoo jo kaiken. Toistelen nyt tässä sitten vähäsen.
Kolmas osa [size=85](jonka jälkeen en kerenny kommentoimaan, kun en ees hokassu jatkoa)[/size] oli aivan mahtava. Kiva biisikin oli kyseessä, ja luin ton sitten se taustalla soiden. Mä oon oikeesti vaikkutunu. Tää kokonaisuus oli jotenkin niin loistavasti tehty, että ei mitään rajaa.
Kompin nyt törkeyksissäni mutta...
”Mitä jos heräät yhtenä aamuna etkä enää rakastakaan minua?”
”Sitten jätän heräämättä.”
Toi pätkä oli koko nelososan paras. Mä jumituin lukemaan sitä muutamaks kerraks, ennen kun tajusin mennä eteen päin. Aivan loistava. Musta tuntuu et mä toistan itteeni ja kompin kaikkia muita. No, pistetään se vaikka kellonajan piikkiin.
Eli siis, tykkäsin paljon. Suuret kiitokset tästä upeasta kokonaisuudesta, tätä oli ilo lukea =)
-
Hän katsoi miestä epätoivoisena, joka vastasi hänen katseeseensa suudelmalla.
Pakko ulla valittamaan virheentapaisista, en ole varma, onko tämä edes virhe, mutta omaan korvaani särähtää pahasti - ja monet tekee tälläisiä. Itse olen tarkkana, kuin porkkana, nuomvaan ärsyttää niin suunnattomasti. Eli tuossahan on kaksi lausetta. Joka - sana viittaa yhteen sanaan edellisessä lauseessa, ja ainakin minä olen mieltänyt sen niin, että sen korrelaatti tulisi aina juuri siihen pilkun toiselle puolelle:
Hän katsoi epätoivoisena miestä, joka vastasi hänen katseeseensa suudelmalla.
Tuolla lailla. Noin, miten sinä olit sen laittanut.. En tiedä, onko se väärin, mutta siinä tulee vhän sekava olo, vaikka tietääkin, mitä sen pitäisi tarkoittaa, mutta jokin jää soimaan ainakin minulla.. (huomatkaa omat UPEAT pilkunkäyttöni omissa lauseissani ;D Wää, en osaa muodostaa tarpeeksi lyhyitä virkkeitä, vaan kaikki moska pitää tunkea yhteen virkkeeseen tuhannen pilkun avulla.)
Toivottavasti kuitenkin tajusit, mitä hain takaa -> korrelaatti pilkun viereen, niin minä tykkään.
-
Todella Upea. Pidin tosi paljon. :)
-
riitely on elintärkeää xD ei sille mitään voi..... :D hyvä viiminen osa =)
-
Dracon suhde Hermioneen on niin luonteva kun sinä kirjoitat siitä. Kaikki ne riidat ja muut on niin luonnollisia, että itkettää. Olet todella hyvä kirjoittamaan näitä Dramione ficcejä. Olet pelastanut minun päiväni monta kertaa kun olen lukenut ficcejäsi ja varsinkin Dramione ficcejä. Ääh, tästä tuli ihan vaan sun ylistämistä, mutta se on totta.
Osasit laittaa sanoja oikeisiin kohtiin. Dracon halu suojella Hermionea jättämällä tämän on ymmärrettävää. Itse purskahdin melkein itkuun, kun Draco kärsi siitä, että Hermione kärsi erosta.
Draco ei ollut itkenyt sitten lapsuusaikojensa. Hän muisti elävästi isän kylmät sanat, kovan lyönnin ja halveksunnan. ”Malfoyt eivät itke.” Hän tiesi tehneensä valtavan virheen. Hän ei voinut palata kotiinsa, elämään isänsä varjoon. Hän halusi olla vapaa.
Dracon ja Hermionen tappelu tuossa viimeisessä luvussa oli todella luonnollinen. Draco ärsyttä tahallaan tätä ja se oli todella ihanaa.
Nemethys kiitos kauheasti ihanasta ficistä!
Edit// Jäi häiritsemään mitä joskus kommentoin. Piti vähän muoksia
-
Anna anteeksi Nemethys, että kommentoin vasta nyt! Olen tämän lukenut aikaisemminkin, enkä tajua, miksi en ole kommentoinut ???
Ihan pakko ihkuttaa, vaikka luulen kyllä, että tästä kommentista on järki kaukana (väsymys, väsymys, väsymys..)
1.
Ihanan haikee, kuulen surullisen duurin soivan taustalla. En oikeesti osaa sanoo mitään järkevää, oon aivan heikkona näihin haiku-ficceihin.
Ja olit tosi upeesti saanu tuosta laulusta ajatuksen irti! ;) Jos itse olisin kirjoittanut tästä, olisin päätynyt todennäköisesti samankaltaiseen lopputulokseen kuin sinä ;)
2.
Anteeksi, tämä meni minulta vähän ohi. Ensin Draco jättää Hermionen, ja seuraavana päivänä alkaa tyyliin anella Hermionea takaisin? O_o
Mutta kuitenkin, tykkäsin teksistäsi (milloin sitä muka en tee? ;D)
3.
”Tiedäthän, että teet elämäsi virheen?” kysyi poika.
”Tai sitten parhaan teon ikinä.”
”Minäkin rakastan sinua.”
Awwww. Hyvä ettei kieleni roiku tuolla polvissa. Tää osa oli mun lemppari.. tai ehkä sittekin nelonen.. No, nämä kuitenkin :D
4.
Mietinkin, että mistä oon löytäny tän laulun, kun oon kuunnellut sitä viime aikoina ihan hulluna. Täältäpä tietysti! ;) Olin itse tän laulun pohjalta suunnitellut Dramionea, mutta se lentää nyt sit roskapönttöön, ettei tuu plagiontia ;)
”Mitä jos heräät yhtenä aamuna etkä enää rakastakaan minua?”
”Sitten jätän heräämättä.”
Tästä ei tarvi edes sanoa mitään<3
”Draco!”
”Niin rakas?”
”Voisitko sinäkin osallistua kasvatukseen?”
”Tottahan toki. Olehan nyt kiltti tyttö ja ota keksi.”
”Ei minua, vaan lapsiamme!” Hermionen ääni kohosi vaarallisiin korkeuksiin.
Ei vitsit, repesin totaalisesti! :D
Ja sitten kiteytän ajatukseni yhteen sanaan: IHANAA<3
Okei, kommentti ei ole parhaimpiani, mutta ehkä saan sinut nauramaan, jos en muuta ;D
~Juulia kiittää ja kumartaa
ja poistuu paikalta pää pyörällä..
-
Juulia, ei se mitään! Parempi myöhään, kun ei milloinkaan :D Hmm, tämän julkaisemisesta on enemmän kuin vähän aikaa, mutta veikkaanpa että katumusta olen alkanut siinä rakentelemaan :> Tottakai saat tehdä samasta kappaleesta oman versiosi, ei minua todellakaan haittaa!
Sait minut nauramaan :D Kiva että tykkäsit! Kiitos paljon kommentista.
-
Kaikkitietävä (onpa mainio nimi muuten :D), kiitoksia kommentistasi! Tuon kohdan voisin tosiaan korjata tässä lähitulevaisuudessa. :)
-
Pelastit päiväni! Todella piristävä fic. :) En ehtinyt edes kirjoitusvirheitä etsiä, kun luin vaan eteenpäin... Tämä oli jotenkin kiva, kun kaikkea ei ole kirjoitettu ylös ja pitää vähän miettiä itsekin. Sinulla on muissakin ficeissä ollut mukava tyyli:)
-
Om nom ♥ Tää oli ihana.
Luen yleensä vain yhen tietyn parituksen ficcejä mutta randomisti nyt katsoin tosta listasta jonku ficin minkä lukisin ja se sattui olemaan tää. Ja ihan tyytyväinen olin, ei voi kiistää.
Noi biisien sanat sopi tosi nätisti noihin osiin. Juissipurkki vieressä luin tän, en itse asiassa ees huomannu tota purkkia vaikka sen olin hakenu et ei tarvis ficcei lukies nousta vähän väliä juomaan. Mut joo, kyllä tempas mukaan.
”Draco!”
”Niin rakas?”
”Voisitko sinäkin osallistua kasvatukseen?”
”Tottahan toki. Olehan nyt kiltti tyttö ja ota keksi.”
Tuo oli mahtava kohta, sai miut nauraan. Voin kyllä niin kuvitella tuon mielessäni.
Mut joo, oli hyvä ficci.
-malfoyseksuaali
-
voivoivoi ♥
Satuin selailemaan, mitä ficcejä olet kirjoitellut kunnes löysin neljä hetkeä. (Olen kyllä löytänyt aijemminkin ja itkenyt, mutta nyt löysin eilen taas uudestaan, mutta kirjoitan silti tänää.) En ymmärrä miten osaat kirjoittaa niin ihania ja koskettavia ficcejä!
Alku oli hyvä koska halusinkin ensin jotain angastavaa ja että ne sitten sopivat riidan myöhemmin ja yms. Sydäntä jotenkin repaisi heti alussa kun Draco jätti Hermionen, mutta iloitsin sitten kun he päätyivätkin lopulta yhteen! Naminami kirjoitusta sinulta.
-
Mahtava tarina ♥ I Love it. Jatkuuko enää? ;)
-
JJuly, ei jatku enää :) Tämä ficci on tullut päätökseensä jo vuonna 2007. Kiitoksia kommentista!
Upsila: Kiva että näitä vanhempiakin tekstejä luetaan, vaikken itse enää ole kovin ylpeä näistä :D Kiva kuulla kuitenkin että pidit :)
malfoyseksuaali: Kiitoksia kovasti kommentistasi :) Kiva kuulla että oli mukava lukea!
elendir: no mutta kiitoksia :)
-
Tää oli niin ihana ficci! Mä rakastin tätä. Ja noi laulujen sanat sopi mun mielestä ihabn älyttömän hyvin. Kirjotin ne ylös, että voin käydä kohta kuuntelemassa ne. :D
Draco ja Hermione... :D Ihanii.
”Draco!”
”Niin rakas?”
”Voisitko sinäkin osallistua kasvatukseen?”
”Tottahan toki. Olehan nyt kiltti tyttö ja ota keksi.”
”Ei minua, vaan lapsiamme!” Hermionen ääni kohosi vaarallisiin korkeuksiin.
:D Ihana.
NeitiMusta. ♥
-
Ensimmäiseksi pahoittelen, etten voi kommentoida pitkästi. Olen töissä. Ja ennen kun pääsisin kotiin olisin jo unohtanut.
Rakastan Dramionea ja olen todella onnellinen, että löysin ihmisen jolta löytyy näin paljon tuotoksia siitä. Olen lukenut jo kaksi muutakin ficciäsi, mutta minun täytyy todella varoen lukea ja kommentoida täällä töissä ja kotona en edes ehdi olla koneella. -.-'Btw, asiaan:
Aloitin ficin keskeltä, mikä ei loppuen lopuksi haitannut, kun myöhemmin kuitenkin kävi ilmi miten Hermione ja Draco olivat päätyneet yhteen. Olit keksinyt siihen melko mukavan, omalla tavallaan ihan luontevan kuuloisen juonen, joka oli simppeli ja helposti ymmärrettävä. Eikä kuitenkaan vienyt liikaa huomiota.
Alussa ollut riita ja Dracon suojelu vaisto Hermionea kohtaan, vaikka joutuisi luopumaan tästä, oli suloista. Se oli oikeaa rakkautta, vaikka hän olisikin joutunut luopumaan Hermionesta ja oli valmis luopumaan koko elämästään. Valitettavasti pojat ovat luupäitä ja eivät tajua, että myös tyttö voi rakastaa niin paljon. Hermione olisi hyvin voinut tappaa itsensä Dracon jälkeen, eikä uhrauksesta periaatteessa olisi ollut mitään hyötyä. No kuitenkin, kuolemisesta pääsenkin itse asiaan...
Luciukseen. Minulla on tavallaan jonkinlainen viha-rakkaus-suhde häneen. Inhoan häntä, kun hän yrittää melkein jokaisessa Dramione ficissä tappaa Hermionen, mutta omalla tavallaan (muissa tilanteissa siis) tykkään hänestä. Tätä ficciä lukiessani, mieleni kuitenkin kirota hänet syvinmpään helve**iin. Miksei hän joskus voi antaa poikansa olla onnellinen? Kuunnella häntä? Ja toinen asia, minä vihaan ihmisiä, jotka alistavat väkivalloin. Lastaan ei saa hakata ja sillä selvä.
Se mitä musiikkia silmäilin, olit valinnut oikeat kappaleet. En itse voinut kuunnella kyseisiä kappaleita, sekä lisäksi oma musiikki korvissa on aika kovalla kun täällä on radio, mistä tulee jotain humppaa...
Ainiin, melkein unohdin. Myös sen jälkeinen aika, kun Draco jätti Hermionen, oli uskottava. Itsekkin edellisen eron jälkeen laahustin ympäri taloa, enkä syönyt mitään. Niin ja itkin. Olit onnistunut kuvailemaan Hermionen olotilan loistavasti.
Hmm.. unohdin taas kaiken mitä minun piti sanoa, sen lisäksi kommentistakin tuli melko pitkä... Toivottavasti tästä on sinulle jotain iloa, pysyn tälläkin hetkellä siis hereillä kofeiinilla ja olen töissä ja teen siis töitä tässä ohessa, en siis ihmettele jos teksti on sen mukaista. Tulet varmasti lukemaan kommenttejani jatkossakin.
Kiitos sinulle nyt kuitenkin. :)
-
VAU ♥ rakastan tätä ficciä :)
oot tosi taitava kirjoittaja ja muutenkin 'AH' ! lisää tälläsiä :)
-
Tykkäsin kyllä näistä 4 osasta, mutta olin liian laiska kirjoittaakseni ennen kuin viimeinenkin tuli (:
Teksti on sujuvaa ja menee hyvin. Itse en ainakaan huomannut yhtään tökkivää kohtaa, ja koko tarina oli muutenkin suloinen :)
Hmm. Vaikka en suuri Dramione fani olekkaan, niin tämä saattaa tehdä pientä poikkeusta sen suhteen ;)
-
Vooi, olivat jollain tavalla suloisia kaikki. Surullinen tietysti oli tuo ensimmäinen. Ja kas kummaa kuuntelin samalla Linkin Parkkia, eri biisiä mutta kuitenkin.
-
Omnomnom ♥ Aivan ihana, ihana, ihana, ihana! :)
Ajattelin 4. luvun alussa, että voi kamala! Nyt ne on eroamassa ja mun päivä menee pilalle ja angst nyyh. :D Mutta ei näin onneksi käynytkään, ihan loistavahan tämä oli!
Yhden virheen löysin tuolta viimeisestä luvusta. Quetan sen tähän jos haluat korjata. :)
Nainen veti peittoaan ylemmäs ja käätyi kasvokkain Dracoon.
kääntyi
Ihana oli, tykkäsin ihan hirveästi!
♥ mmariaä
-
mmariaä, kiitoksia :) Korjasin tuon virheen.
Ayos, kiitos :)
unrealistic, no hyvä juttu, että olet pitänyt, vaikket olekaan parituksen suuri fani, toisin kuin minä ;D kiitos!
hello.hello, kiitos!
Lozku, no olihan tuo pitkä kommentti! Kiitoksia, ja kiva kuulla, että olet pitänyt tästä, vaikka onkin todella vanha ficci :D
NeitiMusta, kiitos!
-
ha toi oli taas aivan mahtava:D mulla on vaan yksi kysymys. Miten sä osaat kirjottaa noin hyvin?? kiitos<3
-
Mä luin tän eilen ja pidin ihan kauheasti.
Olen hiukan raakile näissä Harry Potter-parituksissa, enkä ole koskaan edes ajatellut parittavani Dracoa ja Hermionea. Ne inhoaa toisiaan ja piste.
Mutta, oli nautittava lukukokemus. Kävin Youtubessa katsomassa Dramione-videoita, katsoin myös biiseillä 'Leave out all the rest' ja 'Apologize'. Pidin aivan 'urjasti. *Matkii Fleur Delacouria*.
Ja olen fani.
Kirjoitustyylisi on sellaista hmm.. sulavaa ja helposti luettavaa. Olen itse sellainen, joka imaisee yhden Harry Potterin yhdessä illassa ja hyppään usein tekstinpätkiä yli, vahingossa, luonnollisesti. Kappalejaot olivat onnistuneet, siitä kiitokset tältä pikalukijalta.
Pidin loppuratkaisusta, mutta huonostipa hoitavat Draco ja Hermione lapsiaan (öäh, antakaa anteeksi vanhalle nipolle)..
Minäpäs menen tonkimaan tätä foorumia hiukan tarkemmin ja toivon löytäväni lisää ficcejäsi.
Kiitokset vielä kerran antoisasta lukukokemuksesta.