Keitto, haarukka, muutossa kadonnut muuttolaatikko
K-11
FinFanFun1000 (sanalla 193. Miksi)
Sana/kuva/lause10 #2 (lauseella Hän haluaisi hypätä seuraavaan lähtevään junaan.)
Ficlet300 (jokainen osa määritelty erikseen)
Otsikoinnin iloja -kevätkurssi (kolmen elementin otsikko)
Huomaamattomien surujen haaste (surulla SONDER eli ymmärryksellä, että jokaisella on tarina)
Spurttiraapale V (osat 1 ja 2: kierros 20 - 10. - 11.2.2020)
Teelusikan tunneskaala II (osa 5: tuskastuneisuus)
Tämä on teksti, jonka ei pitänyt syntyä. Mulla on ollut ihan mahdottoman vähän kiinnostusta kirjoittaa mitään viime aikoina, mutta tämä teksti kaatui päästä ulos välittömästi, muutamassa minuutissa sellaisenaan. Tajunnanvirtaa - ja generaation Z elämäntuskaa - puhtaimmillaan. Kaikista stilistisistä valinnoista palautteen voi välittää sihteerilleni, Kelan Sirpalle, joka myös rahoittaa toimintaani opiskelijana ja ihmisenä tällä hetkellä. Kiitos kaikista kommenteista jo etukäteen <3
// Ai niin ja tämän teemabiisi on Pyhimyksen v!@%#mikko (https://lyrics.fi/pyhimys/v-mikko), kuten ehkä otsikostakin huomaa :>
01 | Pendolino ei-mihinkään
100 sanaa / 88. Isä
Elle istuu Pasilan asemahallissa, nakertaa paahtopaistilla ja maustekurkuilla täytettyä patonkiaan ja katselee, kuinka pukumies täppäilee älykelloaan ja puuskahtelee turhaantuneen oloisena. Tuhat lukematonta viestiä, kello muistuttaa tai niin Elle arvelee, kokous Joensuussa huomenna aamukahdeksalta, muista ostaa vaimolle vuosipäivälahja, varaa lasten parturit ja samaa vanhaa paskaa. Taustalla pauhaa kuulutus siitä, kuinka Pendolino 93 ei-mihinkään helvetin kautta pysähtyy poikkeuksellisesti raiteelle miinus kaksi, ja se riittää murskaamaan pukumiehen keskittymisen kellonsa pommittamista muistutuksista elämäntuskasta. Hän nappaa matkalaukkunsa ja kiirehtii rullaportaisiin, jotka kadottavat hänet Ellen elämästä. Elle laskee patongin paperikuorineen syliinsä ja ryystää Jungle Juice Barin smoothieta. Inkivääriä, kyynisyyttä ja mangoa. Hyvä yhdistelmä, tasaantuu vihreäksi mössöksi.
Walle, summerblue, kiitokset ihanista kommenteista! <3 Mä en tiedä lainkaan, mihin suuntaan tämä teksti etenee - kuten tästä osasta huomannee - mutta yritän vedellä viivoja johonkin suuntaan. Ehkä nämä marionetit liikkuvat sitten jotenkin nätisti. Who knows.
02 | arpia ja liitovarjoja
150 sanaa / 41. Naisellinen
Totta kai Ellellä on arpia. Kaikilla on arpia, sanoi mummi sataviisivuotiaana – ja delasi. Ellelle ei oikein koskaan selvinnyt, mitä mummi tarkoitti. Mutta totta kai Ellelläkin sitten on arpia. Mutta okei, myönnettäköön, Elle sai elää onnellisen lapsuuden yksinhuoltajaperheessä kahden pikkuveljensä kanssa, sai kesätöitä enonsa omistamasta lähikaupasta, ei ole murtanut sääriluutaan pulkkakolarissa tai ajanut liian lujaa mopolla ojaan. Ellellä on raskausarpia – mitä, kyllähän nekin ainakin nimensä mukaan ovat arpia? Vaikkei hän ole ollut edes raskaana. Typerää nimetä asia sellaisen jutun mukaan, jota ei edes ole tarvinnut tapahtua, että niitä syntyy.
Elle vihaakin, v-i-h-a-a bikiniostoksilla käyntiä. Mutta kun kaverit niin hänkin. Joskus huonoimpina päivinä henkilökohtaisen sadepilvensä alla Elle miettii, miksi helvetissä hän hengaa Amandan ja Mariannen kanssa, koska he ovat semmoisia pintaliitovarjoja. Hyvinä päivinä hän tajuaa, että Amanda ja Marianne – kuten Elle itsekin – ovat vahvoja itsenäisiä naisia, joiden ei tarvitse valita pelkästään ulkonäkönsä tai älynsä väliltä. Eivätkä he ole mitään bimboja. Kaukana siitä.
Walle: Odotan vähintään yhtä mielenkiinnolla tämän osan ja spurttiraapalepaineen poistumisen jälkeen, mihin tää etenee. Pintaliitovarjo oli minunkin suosikkini, kiitokset sen bongaamisesta. Ja kiitos kommentista, oot kiva! <3
03 | oispa
100 sanaa / 261. Konditionaali
Ellellä on vähän huono tiistai.
(Oispa kaljaa. Oispa kotibileet. Oispa ylipäätään bileet. Oispa suksen verran salmaria. Oispa tequilaa ja sitruunaa, kossukolaa, jekkupatteria. Oispa lapsuuden parhaan ystävän huulet kaulalla. Oispa ihan vitun kuuman muijan tissien kourintaa yökerhon vessakopissa. Oispa aamudarra ja maailman parhaan makuinen kahvimukillinen i-k-i-n-ä. Oispa läpi mennyt kaupunki-infrastruktuurin tentti. Oispa jo valmistunut kandintutkinto ja vähemmän vittuilevia sukulaisia. Oispa ajoissa saatu YTHS:n psykiatrin aika. Oispa vähemmän F-diagnoosia ja enemmän F the world -meininkiä. Oispa kavereita jotka ei ymmärtäisi tätä paskaa. Oispa vähemmän tätä paskaräntää. Oispa vähemmän ilmastonmuutosta ja enemmän… mitä tahansa muuta?)
Ellellä on vähän vähemmän huono keskiviikko.
(Kiitos kaverit.)
A/N: Tää koko raapale lähti purkautumaan ihan tyhmästä sanaleikistä, joka ei edes nouse kunnolla esiin tässä raapalessa. Sorry not sorry.
04 | kawaii hawaii
250 sanaa / 20. Harkittu
Elle istuu steissin – anteeksi, päärautatieaseman – Baguette & Co:ssa ja katselee pölyisestä ikkunasta, kuinka kuvaannolliseksi kukka- ja hattarapilveksi pukeutunut tyttö juoksee pinkoen pastellisävyisissä ballerinoissaan jättimäisen laukun kanssa laiturialueen läpi kohti Oulun junaa. Sitten hän näkee, miten tytön elämänhalu valahtaa sadastakymmenestä prosentista miinukselle, kun juna liikahtaa laiturista juuri tytön päästyä sen vierelle. Tyttö yrittää vielä äkäisesti painaa ykkösvaunun ovenavausnappia, mutta mitään ei tapahdu. Tietenkään, se on karmaa. Kaukana pohjoisessa conit ja eskapistikaverit eivät odota niin kuin Ellen kupissa jäähtyvä cappuccino, vaan elämä on julma.
Tänään on sellainen päivä, että Elle taitaa ymmärtää tyttöä. Hän on ollut tuossa asemassa, kun kaikki junat karkaavat laitureistaan. Tyttö marssii silmät kyynelistä kiiltäen takaisin asemahallin oville ja kääntyy näyttämään vielä keskisormea junalle, pitkään ja hartaasti. Elle naurahtaa ja kääntää HS Metron sivua. Italiassa on eristetty uusi alue koronaviruksen takia. Mahtavaa. Sitähän tämä kapitalistien paskavaltakunta, jota maapalloksikin sanotaan, kaipasi – pandemiaa. Elle kohauttaa sisäisesti olkapäitään ja hörppää maitovaahtoa cappuccinonsa päältä.
Tyttö ilmestyy hetken päästä matkalaukkunsa kanssa viereiseen pöytään. Nyt lähempää Elle huomaa, kuinka huolellisesti jokainen asia tytön asussa on tehty. Käsityötä isolla koolla. Tyttö puuskahtaa, haukkaa ylihintaisesta croissantistaan ja kaivaa jostain pilven uumenista kännykänsä. Hetken päästä hän hymyilee silmänräpäyksen verran säteilevästi näytölleen, eikä Elle ole pitkään aikaan nähnyt vastaavaa itsepetosta. (Viimeksi yliopiston aloittaessaan oman huijarisyndroomansa keskellä.)
Kun Elle saa cappuccinonsa juotua, hän taittelee lehtensä, kävelee tytön ohi ja laskee laskelmoidusti kahvin kanssa tulleen Geisha-konvehdin tytön lautasen reunalle. Tyttö ei heti tajua elettä, mutta konvehdin havainnoituaan käännähtää katsomaan Elleä, joka poistuu jo hameen helma hulmuten kahvilasta. Siinäpä ainakin syytä hymyillä.
Alice Katarina, kiitos ihanasta kommentista ja siitä, että nappasit tämän luettavaksi! Olen rakastunut tämänkaltaiseen genreen - viime kesänä tutustuin muun muassa Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaaniin sekä Antti Holman Auta Antti -podcastiin, jotka molemmat kohtaavat piikikkään humoristisella tavalla nykyhetken ongelmia. Siispä ihanaa, jos löydät tästä samastumispintaa - Elle on minä, sinä, me. Pandemia nousikin tässä seuraavassa osassa vähän isoon rooliin, koska tämä on samalla myös ajankuva. Ja se sanaleikki löytyy nelososan otsikosta! :p Kiitokset vielä, inspiroiva ja kannustava kommentti <3
05 | Ab Rutto Oy
200 sanaa / 72. Älytön / Teelusikan tunneskaala II (tunteella tuskastuneisuus)
Elle katsoo silmät lasittuneena, kädet täristen hallituksen tiedonantoa pandemiatilanteen suhteen. Hän ei edes huomaa, että puristaa kätensä nyrkkiin niin, että painaa punertavat jäljet kämmeneensä. Asiat muuttuvat niin nopeaan, liian nopeaan, eikä Elle pysty edes hengittämään enää ajattelematta, että nyt tämä on se virus ja hän kuolee. Ehkä tämä on se Pendolino helvettiin.
Ulkona on helpompi hengittää. Kevätaurinko paistaa vielä iltapäivänäkin kirkkaana ja Elle kiroaa puoliääneen, että olisi pitänyt ottaa aurinkolasit. Ainakin nyt hän näkee valon alikulkutunnelin päässä. Yläpuolella lähijuna kolistelee ohi ja Ellen pään sisällä kolisee. Hän näkee vain silmissään Plague Incin ilmoitukset, kuinka maa toisensa jälkeen sulkee rajansa. Kuinka monta päivää lääkkeeseen? Kuinka monen maan laboratoriot jahtaavat ratkaisua? Kuinka monta uutta erilaista oiretta julma jumala keksii virukselle ennen kuin se pysähtyy?
Lähikaupan kassa jaksaa tervehtiä iloisesti. Elle mumisee moikan takaisin ja katsahtaa tyhjähköön leipähyllyyn. Vitun idiootit. Ei sillä, hylly täyttyy seuraavaan aamuun mennessä taas, kun kapitalismin kuolonkorahteluja henkivä riemumarssi tuo taas tarjolle valikoiman vaaleaa leipää, ruisleipää, täysjyväleipää, gluteenitonta leipää, saaristolaisleipää, rieskoja, hodarisämpylöitä. Ellen silmissä tilanne on farssi – liioiteltu, epätodennäköinen ja kaikkiaan absurdi. Kassaneiti kysyy, ottaako Elle kuitin. Ei ota.
Kaikki muut ovat menettäneet järkensä, eikö niin? Että tämä on vain paha uni ja sitten Elle herää yöjunasta kohti unelmiaan?