Lisäksi Juuso näyttää silmiä hivelevän hyvältä. Siitä on hetki, kun Samuli on viimeksi nähnyt Juuson puku päällä, ja näky saa hänen vatsanpohjansa väreilemään. Puku on tyylikkään tyköistuva, joulunpunainen rusetti leikkisän komea.Vaikka tässä kuvaillaankin melko lyhyesti Samulin ajatuksia Juusosta ja ylipäätään Juuson ulkonäköä, sanojen välistä huokuu niin paljon enemmän. Ihailua ja helliä (ja ehkä vähän tuhmiakin) ajatuksia toista kohtaan :3 Tulee itsellekin semmoinen lämpöisen höttöinen ja höperökin olo, kun miettii hahmojen onnea ja rakkautta ♥
Joskus Samuli toden totta miettii, onko Juuso sittenkin kolmen vanha eikä suinkaan kolmenkymmenen.
Samuli nimittäin nakertaa ensin valkosuklaapäällyksen ja sitten maitosuklaapohjan pieninä palasina. Sitä on melkein yhtä huvittavaa seurata kuin Samulin Domino-keksien syöntiä.Hauskoja kaikki karkit, keksit ja muut herkut, joita voi syödä eri tyyleillä :D Varsinkin lapsena piti aina erotella Suomi-konvehdeista valko- ja maitosuklaa, Dominoista se täyte kekseistä, ja sitten esim. Jaffa-keksit yritin aina syödä niin, että lopulta olisi vain se hyytelö jäljellä ;D Ja kyllähän samoja juttuja tulee välillä aikuisenakin tehtyä, eihän niissä mitään ikärajaa ole :D
”Mitä? Näin tää kestää paljon pidempään.”Tää on kyllä hyvä perustelu! Ja tottahan se on. Mikäs sen kivempaa kuin että herkut kestää pitkään.
”Mitä jos mennään käymään ulkona? Ihan vaan me kaksi.”Tuollainen on kyllä söpöä kans ♥ Awwws, sitten onkin päivässä täydellinen kombinaatio isompaa sukulaispoppoota, yksinoleilua sekä sen oman rakkaan kanssa kahdenkeskistä ajan viettämistä.
Näky karkottaa kylmän saman tien; sen tilalle loimuaa kodin lämpö.Tämä on niin totta! Psykologinen vaikutus on joskus aivan hurja ja elävän tulen näkeminen voi todellakin laukaista tämmöisen, jopa fyysisen reaktion :D Samaistuin tähän ihan todella paljon, koska koti on siellä missä on tuli. Olipa sitten kyse takkatulesta tai kynttilänliekistä :)
”Hetkinen, punatulkku?” Juuso terästäytyy.Punatulkut ja -rinnat on molemmat tosi somia lintuja :3 Ei vain tunnu, että niitä enää ainakaan täällä Helsingissä oikein olisi talvisinkaan 😔 Lapsuudesta muistan miten punatulkkuja varsinkin näkyi lintulaudoilla, vaan ei enää... Käsittääkseni ovat kuitenkin edelleenkin elinvoimaisia lajeja. Ehkä vain Helsinki on nykyään liian hektinen niiden makuun 😅 (enkä minäkään enää lapsuuden kulmilla asu. Ehkä punatulkut jäi sinne.)
”Punarinta. Se on periaatteessa muuttolintu, mutta osa jää talveksikin Suomeen.”
”Sukkasamikset”, Juuso kommentoi.
Pipariksi meni.Mitäpä muutakaan tuossa olisi voinut todeta :D Pakkohan se on noin sanoa.
paketillisen uudelleenkäytettäviä kädenlämmittimiä, joista saattaisi olla iloa talvipakkasilla.Oi että, mä tarttisin kans tällaisia! Mun kädet (ja jalat) tuppaa palelemaan kesälläkin 🙈
Siinä he seisovat hyvän aikaa hiljaisuudessa, toistensa lämmöstä ja lumesta nauttien.
Samulin on usein hankala heittäytyä Juuson siskon lasten leikkeihin. Hän kokee olevansa liian mielikuvitukseton ja vakavamielinen, liian kaukana sisäisestä lapsestaan.Musta tuntuu aika useinkin tältä, vaikka päiväkodissa töissä se tietysti kuuluu mun toimenkuvaan 😅 Et en yhtään ihmettele, jos sellaisen henkilön, joka ei niin kauheasti lasten kanss puuhastele, on vaikea uppoutua lasten leikkimaailmoihin, kun ei se ole meille ammattilaisillekaan välttisti niin helppoa! (Onneksi mulla on usein mahdollisuus vaikka pelata tai piirtää lasten kanssa. Lumiukkojenkin ja kaikkien muiden lumijuttujen rakentaminen on kyllä kivaa! Siihen on minunkin mielestä helppo mennä mukaan. Kai se on varmaan juuri sitä, että siinä on se oma tietty kaavansa. Vaikka lasten kanssa sellaisetkin kaavat aina elävät omaa elämäänsä ;D On tullut töissä tehtyä vaikka minkälaisia lumiukkoja.
”Ainakaan mä en aloita lokakuussa niin kuin kaupat.”Olis varman pitänyt itsekin aloittaa :D
”No, eipä se kai haittaisi vaikka aloittaisitkin.
Samulin mielikuvitus täydentää loput.Niin täydentää minunkin, koska vähän pakko on näillä ikärajoilla ;D Ihana kyllä lukea edes pienesti hahmojen kokemasta intohimosta ja nautinnosta, tulee hyvä mieli itsellekin. On varmasti rentoutumisen huippu sellaiset yhteiset rakastavat ja kiihkeät hetket ♥
Juuso virnistää. ”Pipariksi meni. Taikinalla ja mulla oli vähän eripuraa.”Pakko nostaa tämä, koska toi hymyn huulille tuo sanaleikki :D Pipari on kyllä yksi niitä suomenkielen sanoja joilla on monta merkitystä ;) Tässä se toimi kyllä tosi hauskasti!
Samuli naurahtaa. ”Pipari kuin pipari, ei kai se makuun vaikuta.”
Samuli ei usko enkeleihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta joskus hän ajattelee, että Juuso on hänen oma tosielämän enkelinsä.Awwws, tää on kyllä kauniisti ajateltu toisesta ♥
Onko tarpeeksi hirvittävä?Höhöö, tämmöset sanoilla vitsailut on kivoja :D
No tarpeeksi porottava ainakin.
Kai tuossa nenässä on ääniefekti, kun sitä painaa?Tää oli itse asiassa tyyliin eka asia, jota itsekin ajattelin, kun se nenä mainittiin XD
Samuli ottaa teekupin käsiensä väliin, nojaa takamuksensa työtasoon ja hymyilee Juusolle vinoa, vähän velmua hymyä. ”Jätit sä yhden.”
”Täydellinen jouluyö, eikö?” Juuso sanoo, nojautuu Samulin rintaa vasten ja kääntää päätään sen verran, että näkee vilauksen tämän kasvoista.
Samuli mumisee vastauksen, jonka Juuso tulkitsee myöntäväksi, ja vie kätensä Juuson lanteille. Siinä he seisovat hyvän aikaa hiljaisuudessa, toistensa lämmöstä ja lumesta nauttien.
Valtava parisänky puhtaanvalkeine lakanoineen on taivaallisen kutsuva. Vielä kutsuvamman siitä tekee Juuso, joka makoilee sillä allasvierailun jälkeen raukeana, kylpytakki yllään, hiukset vielä kosteina. Kylpytakki on noussut paljastamaan jäntevät jalat reisien puoliväliin asti, ja Samulin mielikuvitus täydentää loput.
Mielikuvaleikki johtaa tositoimiin, joiden päätteeksi tunnelma on entistäkin raukeampi ja rakastavampi.
Samuli ei usko enkeleihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta joskus hän ajattelee, että Juuso on hänen oma tosielämän enkelinsä.
”Jätit sä yhden.”
Juuso katsoo Samulia kummastuneena.
”Itsesi”, Samuli selventää, vilkaisee jonnekin jalkoihinsa ja jatkaa sitten melkein kuiskaten: ”Muru.”
Juuso hymyilee ja kurkottaa sipaisemaan Samulin poskea. ”Ja siinä toinen mokoma.”