Ehkä ongelmani on vain se, että Edvin ja Jokke ovat niin hiton onnellisia, että sitä on vähän vaikea katsella sivusta. Se muistuttaa kaikesta siitä, mitä jotkut tässä elämässä saavat, mutta se nyt vain ei ollut minun osani. Kuulostaako siltä, että olen vain yksinäinen, katkera paska, joka kadehtii toisilta pois heidän onneaan?
”Ei se nyt siltäkään kuulosta”, Jere sanoo. ”Mutta se kuulostaa surulliselta.”
”Vittu, sanoinko mä senkin ääneen?” huokaan ja nojaan pään polviin.
Tällä kertaa hän suutelee minua. Aurinko on pian nousemassa, vaikka onkin vielä yö. Tajuan maistuvani törkeästi viinalta, mutta sillä hetkellä en piittaa. Tartun Jereä siitä ihanasta miesnutturasta ja annan kieleni taas leikkiä hänen huulikorullaan. Tällä kertaa luvan kanssa. Maailmani pyörii, mutta Jere pitää kiinni eikä päästä minua enää liian lähelle reunaa. Tiedän jo, etten minä oikeasti halua pudota, enkä kai koskaan halunnutkaan.
He näyttivät niin rakastuneilta, että se sattui sieluuni vähän. Minua alkoi kaduttaa entistä enemmän, että edes lähdin koko reissuun. Mutta koska sitä ei enää voinut perua, minun oli keksittävä jokin selviytymiskeino, ja minä valitsin juomisen.
”Joo, mä tajuan sua kyllä”, Jere nauraa. ”Ne todella on välillä melkein rasittavan onnellisia. Mutta mä uskon, ettei ne tee sitä sun kiusaksi, eikä kenenkään muunkaan. Niiden nyt vaan on hyvä olla yhdessä.”
Jere nojautuu suutelemaan minua. Suudelmassa on jotain herkkää ja haavoittuvaa, ja se liikauttaa jotain sisälläni. Jotain, minkä en tiennyt olleen edes olemassa, tai jota en ainakaan ollut muistanut pitkiin aikoihin.
”Kuka sä oikein olet?” mutisen hänen suutaan vasten.
”Ehkä sä otat siitä vielä selvää.”
Sitä jäin hiukan miettimään, että mistä Varsinais-Suomesta on yli viiden tunnin matka Jyväskylään, muistelisin tässä ficissä olleen sellainen maininta jossain. (Google anta aäkkiseltään matka-aikaa reilut neljä tuntia tai jotain sinnepäin. Olen kimppakyyteillyt aika paljon Jyväskylään vähän sieltä sun täältä). Joo, aika turha juttu, mutta oma pää yritti heti sijoittaa jengiä jonnekin pohjoiseen, kun oli tuollainen matka-aika 😂🙈Sanoisin, että ei varmaan paljon mistään, ellei sitten jostain tuolta saaristosta, missä ollaan lauttojen takana. Tuon pitkän matka-ajan selitys oli mielikuvissani se, että seurueesta joku tai jotkut muut halusivat varmaankin kaiken aikaa pitää taukoja, lyhyempiä ja pidempiä. Mikon taas näin sellaisena kärsimättömänä matkalaisena, joka itsekin olen. Olen joitain kertoja ajellut tuota väliä viime vuosina, ja kun yksin ajaessani pidän tauot ihan minimissään, niin muistaakseni ajoin sen hyvinkin alle neljään tuntiin. ;D