Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Unessakulkija (S) Merope Kolkko

<< < (2/4) > >>

sugared:
Vau, mikä upea teksti, mieleenpainuva ja sydämeen käyvä.

Kerrontatyyli on nappiratkaisu, se todella antaa Meropelle äänen. Luin just Olli Jalosen Taivaanpallon, jossa käytetään samantyyppistä ratkaisua.  Nykykielestä poikkeavat sanavalinnat rikastavat tekstiä, ja sellaiset yksityiskohdat kuin "hyvä isäni" ja "käsissäkin pukimet" valottivat tehokkaasti Meropen mielenmaisemaa ja maailmankuvaa. Ylipäätään tää on upeasti kirjoitettu teksti, ja mieleen jäi monta riipaisevaa kohtaa.


--- Lainaus ---Ja kun lintu sanoo semmoista, on minun melkein pakko uskoa, että se on totta.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---Minua suretti, että minun tähti oli himmeä.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---Se poika taisi olla jästi, eikä se ollut varmaan aiemmin nähnyt, että joku viitsi käärmettä lautaselta syöttää.
--- Lainaus päättyy ---
Pidin kovasti myös näistä hetkistä, jolloin Meropen huumorintaju pilkahtaa näkyviin. Voisin lainata vaikka kuinka monta muutakin kohtaa, ja tuon koko kappaleen, jossa Merope puhuu varastamastaan peilinsirpaleesta!


--- Lainaus ---Minä toistelin niitä mielessäni: kuinka voin palvella, kuinka voin palvella, kuinka voin palvella, minä halusin muistaa ne.
--- Lainaus päättyy ---
Tää kosketti mua aivan erityisesti. Meropen tarina on paitsi tarina alistamisesta, hyväksikäytöstä ja nöyryytyksestä, myös toivosta, sinnikkyydestä ja voimasta. Vaikka Merope onkin tosiaan vailla koulutusta, hänellä on selvästi älyä ja kyky ulottaa ajatuksensa umpimielisten perheenjäsentensä todellisuuden ulkopuolelle.

Toivoisin, että osaisin sanoa vielä jotain fiksua, mutta totean nyt vaan, että mielettömän hieno teksti, joka tekee oikeutta unohdetulle hahmolle! Kiitos lukukokemuksesta, tämä nousi samantien suosikkieni listalle!

marieophelia:
Kiitos kauniista kommentistasi sugared! En minäkään nyt osaa vastata mitään kovin fiksua, mutta ilahduin kommentistasi aivan valtavasti! Jotenkin tuli Meropenkin puolesta parempi mieli, kun kirjoitit hänestä niin ymmärtävästi. Kiitos <3

hiddenben:
Tämä teksti on odotellut minua välilehdessä jo vaikka kuinka kauan, mutta olen vähän kuin säästellyt tätä, sillä vilkuilin tätä heti, kun julkaisit tekstin ja totesin jo silloin, että haluan lukea ja kommentoida tätä ajan kanssa! Tämä on nimittäin todella hyvä ficci ja on ihana huomata, että moni muukin on tarttunut tähän :)

Olen täysin samaa mieltä aikaisempien kommentoijien kanssa siitä, että kerrontatyyli on todella onnistunut ja tekee Meropesta aivan omanlaisensa, mielenkiintoisen hahmon siihen verrattuna, mitä kirjojen kautta saimme tietää. Ihailen kyllä suuresti näitä ideoitasi, sillä onnistut tarttumaan vähemmän muistettuihin yksityiskohtiin ja tekemään niistä jotain aivan omaa! Olet myös hurjan taitava omaksumaan kertojalle sopivan tyylin, kuten olet tehnyt tämän ja Runeberg-tekstin kanssa.

Tässä ficissä on onnistunut tunnelma, joka kulkee epätoivoisen ja synkän sekä toiveikkaan välillä. Pidän erityisesti tuosta kahden silmän tulkinnasta, jossa yksi näkee kurjuuden ja toinen elämän hienouden, ja se tiivistyy myös ficin nimessä. Merope on jännittävä hahmo, joka on jollain tapaa täynnä sisua, vaikka ei samalla ymmärrä sitä itse, koska on joutunut elämään tuollaista elämää pienestä asti, isänsä ja veljensä suuruudenhulluuden vihan varjossa. Silti nuo pienet ilon pilkahdukset ilahduttavat suuresti myös lukijaa, kuten tuo peilin pala, ennustajan luona käyminen, sauvapuodin kuinka voin auttaa ja unet ystävällisistä linnuista ja oravista. sugaredin huomio huumorintajusta oli hauska, mitä en itse tajunnut, mutta sekin tuo Meropen hahmoon lisää syvyyttä. Hän ehdottomasti ansaitsee paremman elämän, vaikka lukijana sitä tietääkin Meropen kurjan kohtalon. Ehkä hän sai silti hieman hellyyttä osakseen lähtiessään Tomin matkaan?

Meropen lisäksi myös hänen isänsä ja Morfin tulevat esiin mielenkiintoisina hahmoina. Pidin noista lukuisista yksityiskohdista Morfinin käyttäytymisestä, jotka kuvastavat hänen väkivaltaisuuttaan (erityisesti ihmisten pureminen jopa hieman huvitti :D). Kaikki käärmeisiin liittyvät yksityiskohdat ja Meropen ajatukset niistä olivat myös mielenkiintoisia ja rakentuivat hienosti canoniin.

Oi että. Tämä on hurjan hieno teksti! En osaa oikein sanoa tämän enempää, mutta pidin tästä todella paljon. Kiitos, että kirjoitit! :)

marieophelia:
Kiitokset kauniista kommentistasi hiddenben! Ihanaa, että pidit tästä ja Meropesta. :) Jotenkin sivuhahmot inspiroivat minua enemmän kuin paljon ficatut hahmot, (minkä ehkä ymmärrät ;)) joten hienoa huomata, että tällaisellekin tekstille löytyy lukijoita.

Hauskaa, että olit kiinnittänyt huomiota myös Lomeniin ja Morfiniin sekä käärmeisiin. Enpä muista, ajattelinko itsekään kirjoittaa Meropea huumorintajuiseksi ja huomio, että hän näyttäytyy ficissä sellaisena oli minullekin hieman yllättävä palaute. Mutta luulen, että hieman ironisella suhtautumisella varsinkin Morfinin aivoituksiin Meropen on helpompi kestää perheettään. Eihän hänellä kuitenkaan ole mitään muuta perhettä, ei edes tuttavia.


--- Lainaus ---Ehkä hän sai silti hieman hellyyttä osakseen lähtiessään Tomin matkaan?
--- Lainaus päättyy ---

No, kunpa oliskin näin! Valitettavasti Meropen "unimaailma" kuitenkin lähti hahmottumaan minulle sen tiedon valossa, että ainoa onni hänen elämässään tulee olemaan eläminen lemmenjuomalla lumotun miehen kanssa, minkä ajattelen olevan vähän sama asia kuin näkisi unta, että on rakastunut. :'( Tuskin se sitten lopulta riitti hänelle, kun hän lakkasi juottamasta lemmenjuomaa.

Suuret kiitokset ilahduttavasta kommentistasi jälleen kerran!<3

Larjus:
Olipa kiva lukea Meropesta ficiä, vaikka surkuhan tässä samalla tuli, koska voih, tyttöparka. Ei elämä hänelle suonut kovin suopeita mahdollisuuksia oikein missäkään mielessä :< Edes perheeltään ei rakkautta saanut, vaikka he olivat kaikki, mitä Meropella oli. Erot siinä, miten Lomen puhuu pojalleen ja tyttärelleen ja kohtelee heitä, on huomattava. Siksi onkin ymmärrettävää, miten Merope tarttuu jokaiseen hänelle osoitettuun ystävälliseen sanaan ja eleeseen. Varsinkin se, miten hän toistelee mielessään "kuinka voin palvella", oli musta herttainen lisä, ja kun hän on käytännössä koko elämänsä joutunut palvelmaan isäänsä ja veljeää, moisen kysymyksen kohteena oleminen on varmasti todella merkityksellistä.


--- Lainaus ---olisi minun pitänyt tietää, ettei kukaan minulle ilmaiseksi niin mukavia puhu.
--- Lainaus päättyy ---
Voi Merope-rukkaa :< Ymmärtäähän sen, miksi hän ei oikein osaa pitää itseään minkäänlaisessa arvossa, mutta surettaa silti. Hänen valitsemisensa minäkertojaksi oli mielestäni hyvä valinta. Tällaiset ajatukset välittyvät yleensä parhaiten niin, että hahmo itse niitä sanoittaa omasta näkökulmastaan. Ja kun ei ole pienintäkään tarvetta päästä tulkitsemaan esim. Lomenin ajatusmaailmaa, niin eipä (kaikkitietävälle) hän-kertojalle tarvetta ole.


--- Lainaus ---Isä sanoi minua lanttunaamaksi, se oli ensimmäinen ystävällinen sana, jonka sain kuulla ennustuskojujupakan jälkeen.
--- Lainaus päättyy ---
😭😭😭😭

Voi että. Omalla tavallaan kaunis tarina, vaikka sisältö karua onkin, ja tietää, ettei Meropelle paljoakaan lohtua ole luvassa vaan kaikin puolin kurja kohtalo. Väkisinkin vähän miettii, että rakastiko häntä oikeastaan kukaan koskaan  :'( Äiti varmaankin, sen hetken kun eli, mutta muuten taisi Meropen elämä olla vailla rakkautta (mikä sitten on myös hänen poikansa kohtalo, aika raakaa). Kiva että kirjoittelit, on mukava aina kun vähemmälle huomiolle jääneet hahmot pääsevät ficeissä pääosaan (ja saavat sitä kautta vähän edes fanien rakkautta).

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu