Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Unessakulkija (S) Merope Kolkko

<< < (4/4)

carrowfan:
Tää teksti on samaan aikaan karu, mut samaan aikaan sellainen toiveikas. Erityisesti ennustajan luona vierailu korosti tilannetta hyvin, kerrankin löytyi joku joka puheli mukavia, maksua vastaan tietenkin.

marieophelia:
carrowfan: Hauska kuulla, että löysit karuuden seasta toiveikkuutta. :) Kiitos paljon kommentistasi!<3

DulzGraham:
Nautin kovasti sun taidosta kirjoittaa hahmoista, joista harvemmin kirjoitetaan, ja tavoilla, joita harvoin toteutetaan, näkökulmista ja aiheista, joista harvemmin katsotaan. Se kertoo todella hyvästä empatiakyvystä ja myös kyvykkyydestä kirjoittajana. Esimerkiksi tässä, oot valinnu hahmoon sopivan kerrontatyylin ja toteuttanut sen niin hyvin, että lukiessa unohti ajatella, että tämä tässä ei oo kirjakieltä. Toit Meropen henkiin tavalla, joka pisti vähän jopa itkettämään, ja hyvin paljon vihaksi Meropen puolesta. Tää vois olla lisäksi suoraan canonista; fiksu, mutta maahan lyöty, lannistunut ja alhaisen yhteiskuntaluokan leimaa kantava tyttö uskaltaa unelmoida, mutta sitten, kuten valitettavasti tiedämme, toteuttaa unelmiaan vähän epäeettisin keinoin ja liikaa unelmoidessaan tulee sitten lopulta syöstyksi taivaalta.


--- Lainaus ---”Merope oli tarujen nymfi, joka rakastui kuolevaiseen. Meropen sisaret taas seurustelivat jumalten kanssa”, ennustaja selitti. ”Meropen rakkaus on silti voimakas. Voimakkaampi kuin sisartensa.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä on muuten yksi esimerkki Rowlingin, jota en haluaisi ylistää mutta kunnia sinne minne kuuluu, ovelista kikkailuista: Meropen nimi. Mytologian Merope kun rakastui kuolevaiseen ja hiipui sitten itsekin kuolevaisena pois, mikä on käytännössä se, mitä Merope Kolkolle myöhemmin tapahtuu; rakastuu "kuolevaiseen", synnyttää pojan ja kuolee pois. (ja loppu on historiaa.)


--- Lainaus ---”Ei kierot silmät löydä semmoista, jota rakastaa”, minä mutisin. ”Mitä hyötyä minun kauniista nimestä on, kun se on pelkkä nimi?”

”Neiti, teidän silmänne näkevät enemmän kuin muiden”, ennustaja sanoi.
--- Lainaus päättyy ---
Muutenkin rakastan tätä Meropen kanssakäymistä ennustajan kanssa! Jos tämä olisi toiveikkaampi tarina - jos Merope olisi tarinan päähenkilö - ennustajan sanat olisivat, no, ennuste, ja myöhemmin Merope pääsisi johonkin parempaan paikkaan, ja hänen kyvystään nähdä enemmän tulisi voima. Sen sijaan Meropen kyky nähdä enemmän, unelmoida, ja ennustajan kannustavat sanat on syötti, joka houkuttelee Meropen väärään paikkaan ja kurjaan kohtaloon. Rakastan tragedioita, ja tässä on hyvä sellainen. Ihan itkettää hei.

Todella hyvin tässä korostuu ne pienet ilot kurjuuden keskellä. Kasvoin itse epävakaassa ja vähävaraisessa kodissa, jossa juustoa ja kinkkua ei saanu saman leivän päälle ja sekä lelut että vaatteet ostettiin kirpparilta tai saatiin lahjoituksena. Nykyään elintason parannuttua (vaikka opiskelija vielä olenkin) oon huomannut, että kaikkeen tottuu. Ei enää tuntuisi hienolta viidettä kertaa samasta lipton-pussista uutettu Earl Gray (meillä lapset ei juonut teetä! Vieraissa vain ja jos erikseen tarjottiin. Harvoin tarjottiin), eikä joulupöydän 9kk kypsytetty juusto ole ainutkertaista herkkua. En tiedä mihin tämä kertomus oli menossa, mutta tosi hyvin oot kuvannut Meropen elämää ja mielenmaisemaa tältäkin osin.

Kolkon isä ja Morfin ovat myös hyvin eläviä hahmoja, etenkin isä. Hirveä roisto, tosiaan. Ei kai tuollaisen pitäisi antaa lapsia kasvattaa. Naurattaa Luihuisen perikatoon suistuneiden perillisten haaveet vallasta. Voi rakkaat, ei teitä kukaan tosissaan ottaisi. Eikä ota. Kukaan ei vaivaudu muistamaan teidän nimiänne. Nimettöminä tulette haudatuksi Azkabanin multiin.

Ihan hirveä isä on Meropella ollut. Siihen vaaditaan aikamoista ympäristöä, että lapsen itsetunto kehittyy näin huonoksi. Laiminlyötynäkään lapsi ei itsetunnoltaan kasva ihan terveeksi, mutta Merope on laitettu uskomaan, ettei hänelle puhuta mukavia muuten kuin rahasta, ja että lanttunaama on kaunis nimitys. Välittyy muuten tosi hyvin Meropen omien ajatusten kautta se, miten paljon hänen itsetuntoonsa ja ajatuksiin itsestään on vaikuttaneet muiden (isän ja veljen) sanomiset. Hän on ruma nahjus, josta ei ole mihinkään. Joka ei ansaitse mitään. Johon ei kannata sijoittaa resursseja. Jonka arvo on siinä, mitä hyötyä hänestä on muille. Surettaa.

ja valitettavasti näyttää siltä, ettei Merope koskaan kokenut hyväksyntää muilta kuin lumotulta aviomieheltään. Tästä taustasta en ihmettele yhtään että hänestä on tuntunut, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua rakkaushuumeisiin (taikajuomiin :D). Ja sitten kun hänestä on alkanut tuntua, että ehkä tämä mies voisi rakastaa häntä oikeasti, mies - ymmärrettävästi toki - havahtuessaan kauhistuu ja heittää noidan pois. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Äh, tää herätti mun ajatuksia vaikka mihin suuntaan, mutta pakko tämä sanojen "hirveä" ja "ihan" toistelu on jossakin kohtaa katkaista. Kiitän tästä, tää on yks parhaita asioita mitä oon lukenu aikoihin. Kiitos! ♥

marieophelia:
DulzGraham: Onpas niin ihana kommentti, että tähän on vaikea vastata!<3 Mä en tuota ennustaja-kohtausta ollut noin syvällisesti ajatellutkaan, mutta hemmetti soikoon, tottahan tuo on, että ennustuksesta avautuu Meropen elämän tragedia, vaikka toisinkin voisi mennä (jos Merope olisi joku Harry). Kiitos paljon, sun kommenttisi herätti paljon ajatuksia!<3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu