Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Tarina Ruususesta | S | Ron/Hermione | tajunnanvirtaraapaleita

<< < (2/2)

Pura:
Onnea komenttiarpajaisten voitosta! <3<3
Ron ja Hermione ovat miun suosikkicanonpari Pottereista, joten olin tosi iloinen kun huomasin, että oot kirjoittanut heistä. <3 Heistä tulee harvemmin luettua, joten tämä oli ihanaa vaihtelua normaaliin.

Tarina alkaa ihanasti Hermionesta tuomassa uniselle Ronille aamupalaa, ja tästä heräävät mielikuvat ovat tosi söpöjä. Tykkään todella paljon kaikenlaisesta erilaisten kulttuurien kohtaamisen kuvauksesta, ja ihan Kuoleman varjeluksissa suosikkikohtiani on Ron tutustuttamassa Hermionea ja Harrya velhomaailman lastensatuihin. Tässä toistui kivasti sama teema toisin päin, ja Hermione lukemassa satua Ronille oli hurjan suloinen <3

Suosikkikohtani oli tämä:

--- Lainaus ---Hän oli hyvä kuuntelija. Hermione luki tarinaa ja vilkaisi miestään välissä. Vaikka Hermione tiesi, että oli kaivanut satukirjan enemmän itseään kuin Ronia varten, mies kuunteli häntä herkeämättä. Sitä Hermione rakasti Ronissa eniten.

--- Lainaus päättyy ---
Heidän suhteessaan on hauskaa sanailua ja oikeaakin riitelyä, mutta pohjalla on kuitenkin tämä kunnioitus ja välittäminen, ja se tulee tässä kauniisti esille. Ihanaa oli myös tuo, että Hermione tietää Ronin välillä vain esittävän pitävänsä Hermionen jutuista ja tarinoista, ja se on heille kummallekin ihan okei. :'D

Tässä oli läpi tekstin tosi mukava tunnelma, ja tykkäsin tästä paljon. Kiitos!

mursuhilleri:
Kelsier, kiitos kommentistasi! Minäkin pidän tästä parituksesta, ja mielestäni siitä kirjoitetaan ihan liian vähän!

Pura, kiitos sullekin! Ihana kuulla, että on muitakin tämän parituksen ystäviä :)

tirsu:
Heips!

Voi että, tämä oli todella suloinen. Ron ja Hermione ovat ihana pari. Hermione voisi hyvin lukea Ronille jotain (tylsää) asiatekstiä ja Ron kuuntelisi ihan vain Hermionen vuoksi.

Oi, aamupalan saaminen vuoteeseen, se on ihan parasta. Tosin, Ronin lailla, kuvittelin että Hermionella oli jotain taka-ajatuksia (yllätys) niin tehdessään. Mutta niin ei ollutkaan, vaan se oli tavallinen romanttinen ele.

Naurahdin, kun Ronin korvat punehtuivat Hermionen verratessa häntä Ruususeen. Kuinkahan pitkään herra mahtoi nukkua, että Hermionella tuli mieleen Ruusunen? :D Muutenkin tämä sai hymyn huulille.

Tämä oli kyllä ihana pieni palanen Ronin ja Hermionen elämästä. Todella suloinen. Ja kaksikon sanailu, se oli sellaista, jollaista heiltä voi odottaa.

Kiitos tästä pienestä tarinasta.

-tirsu

Vilna:
Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta, jee!

Aa, apua! Tämä oli aivan ihana ja suloinen. ♥ Minähän olen vannoutunut Romione-fani ollut jo pienestä pitäen, mutta tuntuu että harvoin näkee näille kahdelle omistetun fikin tai että se on onnellinen sellainen, haha. Voi kun joku toisi minullekin aamupalaa sänkyyn... oikea unelma, lol. Minä niin voisin kuvitella näiden raapaleiden tapahtumut ihan canoniinkin, voin helposti ajatella Hermionen lukevan Ronille jästisatuja ja tuo vertaus Ruususeen oli oikein osuva. Ja sanailu Ronin ja Hermionen välillä oli minulle jotenkin nostalgista, kun en ole lukenut kirjoja useampaan vuoteen (pitäisi kyllä, mutta kun ei millään saa aikaiseksi lukea enää mitään).

Tämä sai minut kyllä niin hyvälle tuulelle. Kiitos kovasti!

Larjus:
Awww, olipas tämä söpö ♥ Ronia voi hyvinkin verrata Ruususeen, kyllä ainakin tuollaisilla unenlahjoilla! Toivottavasti ei harmistunut vertauksesta ainakaan sen pahemmin. Mukavaa, että Hermione sen tarinan hänelle kertoi, ja vielä mukavampaa, että Ron myös aidosti piti siitä! Somaa kyllä, että hän sanoo aina pitävänsä Hermionen kertomista jästitarinoista, vaikkei ehkä oikeasti pitäisikään. Joku voisi sitä paheksuakin, että aijai, miksi valehdella, mutta mielestäni se on harmiton vale + Ron varmasti tekee niin vain ilahduttaakseen Hermionea, mikä painaa vaakakupissa enemmän.


--- Lainaus ---”Mistä nyt tuulee?” Ron kysyi ja nosti tarjottimen syliinsä. Hermione oli kaatanut kuppiin kahvia ja tehnyt muhkean maapähkinävoileivän.
”Minä vain halusin yllättää sinut”, Hermione sanoi nousten kaivamaan kirjahyllyään.
--- Lainaus päättyy ---
Ihanaa tuollainen ajattelu, ettei tarvitse mitään erityistä syytä sille, että tuo toiselle aamiaisen vuoteeseen, kunhan vain haluaa ilahduttaa/yllättää. Kaunis ele (vaikka itse olenkin niitä, joille se ei oikein toimi, sillä en halua aamuisin syödä mitään, ennen kuin olen harjannut hampaani + en muutenkaan tykkää syödä sängyssä 😅 Mutta hyvä kun Ron ei ole samanlainen nurisija kuin minä!)

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten lopussa tarinan jälkeen Ron ja Hermione jäivät vielä sylikkäin :3 Ihania tuollaiset kiireettömät aamut, jolloin voi kaivautua kultansa kanssa saman peiton alle ja olla vain ♥ Pieniä asioita, mutta niin tärkeitä. Fluffia parhaimmillaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu