Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Toinen kerta toden sanoo | K-11 | Harry/Draco | 2/2

<< < (4/5) > >>

Angelina:
kaaos: Olen melko varma, että Draco pääsee upottamaan sormensa Harryn tuuheisiin, pehmeisiin kiharoihin niin monta kertaa kuin vain tahtoo ;) Vauhtia tässä kieltämättä oli, mutta eikös se vähän kuulu tällaiseen nostalgianmakuisiin Drarryihin :'''DD Kiitos kommentista ♥

Elfmaiden:
Olipas hauska! :) Hyvä juttu että Pansy (ja ehkä myös Hermione?) päättivät edistää asioita!

Angelina:
Elfmaiden: Kiva kuulla että tykkäsit, kiitos ♥ Harvemmin nämä kaksi ääliötä saavat mitään aikaiseksi ilman apua tai ainakaan pientä tuuppimista ;D

valokki:
En osannut aluksi päättää, mitä lukisin valikoimastasi kommenttiarpajaisvoittosi kunniaksi, joten ihan tämän kuukauden kokin lisämausteenkin takia päädyin sitten lukemaan kaikki sun H/D-fikit. Ja voi että kun nämä kaikki ovat olleet omilla tavoillaan niin kivoja! Vaikka fikit ja hahmotkin ovat olleet melko erilaisia kaikissa, on jokainen tarina ollut jotenkin todella herttainen ja pistänyt hymyilemään. :)


--- Lainaus ---Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.
--- Lainaus päättyy ---
Draco oli kyllä niin ihana romantikko tässä! Vähän jäi sellainen tunne, että Harryn hiukset ovat kyllä aina olleet Dracon mielestä pehmeät kiharat ja silmät hehkuvat smaragdit, mutta nyt vasta hieman vanhemmalla iällä hän uskaltaa ihan reilusti tunnustaa asian itselleen. Pidin hirmuisesti, kuinka olit tuonut Dracosta tällaisen pehmeämmän ja romanttisemman puolen esille. Hän oli myös valtavan rohkea kirjoittaessaan Harrylle kirjeen ja uskaltaessaan antaa sen, vaikka epävarmuus erityisesti menneisyyden suhteen ja jännitys puskivatkin pintaan.


--- Lainaus ---Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.

Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä. Eikä se muuten olisi Ronia niin haitannutkaan, mutta nyt hän joutuisi pitkin hampain maksamaan velkansa leveästi hymyilevälle Hermionelle, sekä omahyväisesti virnistelevälle Parkinsonille.
--- Lainaus päättyy ---
Tilanne eskaloituikin varsin nopeasti ja vieläpä Dracon kannalta oikein miellyttävään suuntaan! Taisi Harryllakin olla jo etukäteen tunteita tätä kohtaan, kun hän lämpeni Dracolle aivan välittömästi, joten onneksi Draco uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen! Tämä Ronin reaktio oli myös hulvaton! :D Usein saa fikeissä lukea, kuinka Ron järkyttyy nähdessään Harryn ja Dracon yhdessä, mutta tässä fikissä vaikutti siltä, että Ronille asia oli välittömästi ihan ok, mutta vedonlyönnissä hävitty raha vain harmitti. :D

Kiitos tästäkin fikistä hirmuisesti, tämä oli ihanan hauska, lempeä ja fluffynen lukukokemus!

Waulish:
Päätin ihailijakaarteilla vaihteeksi Potterin parissa, ja rohkaistuin tarttumaan Drarryyn! Ai että, tällaista ystävänpäiväsiirappia kyllä todellakin kelpaa lukea ihan mihin tahansa aikaan vuodesta, ja tulin tästä tosi hyvälle ja ihanan vaaleanpunaiselle tuulelle. ♥ Tylypahkaan sijoittuvissa tarinoissa on usein läsnä sellaista levollista kotoisuutta, jota tämäkin teksti henkii ja joka muodostaa mainion yhdistelmän fluffin kanssa. Esimerkiksi haarniskan taakse piiloutuminen ja keittiöön hipsiminen ovat niin ihastuttavan tylypahkamaisia yksityiskohtia, että lennähdin vaivatta lukiessani tähän kotoisaan miljööseen!

Epävarma Draco on minusta ihan parasta luettavaa! Dracolla on niin kova kuori, että sen alta paljastuva herkkyys ja tunteellisuus pääsee oikeuksiinsa erityisen koskettavasti. Draco on hellyttävä stressatessaan tunteiden tunnustamista ja Harryn reaktiota, ja täytyy todeta, että myös kirjeen kirjoittaminen on todella hellyttävä yksityiskohta. Tulee ihan mieleen, kun itsekin kerran lukiossa kirjoitin ihastukselleni kirjeen, ja oli ihan hirvittävän jännittävää postittaa se ja odottaa vastausta, iiks! Voin vain kuvitella, miten kuumottavaa Dracosta on seurata vierestä, kun Harry lukee hänen tunnustustaan, huhhuh. :D Vaikka onneksi takana on jo yhteinen keittiövierailu, josta voi ehkä päätellä, ettei Harryn suhtautuminen ole ainakaan kovin negatiivinen.

Pidän siitä, miten molempien hahmojen näkökulmat tulevat esiin, ja miten heidän suhteensa muuttumista kuvaillaan. Se, miten he ovat jo paljon kypsempiä kuin ennen ja ovat pystyneet jättämään jatkuvan kiusanteon taakseen, välittyy uskottavasti. On varmaan melkein kuin taakka olisi pudonnut harteilta, kun ei enää ikään kuin tarvitsekaan pitää vihaa, ja se antaa kutkuttavasti tilaa toisenlaisille tunteille, kuten tässä kohdassa ilmenee hienosti:

--- Lainaus käyttäjältä: Angelina - 13.02.2020 21:32:37 ---Ja kun aikaa ei enää tarvinnut tuhlata typerien pilojen keksimiseen tai lapselliseen loanheittoon, oli Draco alkanut nähdä tumman Rohkelikon aivan uudessa valossa.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.
--- Lainaus päättyy ---
Voi että, voin niin kuvitella miten esimerkiksi toisen tukka ei näytäkään enää luotaantyöntävältä linnunpesältä ja ääni ei kuulostakaan enää ärsyttävältä. Sellaista se kasvaminen ja kypsyminen ja ennen kaikkea menneisyyden painolastin väistyminen teettää!


--- Lainaus käyttäjältä: Angelina - 13.02.2020 21:32:37 ---Enää hän ei kuitenkaan pelännyt, että toinen pitäisi häntä pilkkanaan -  hän pelkäsi, että toinen pitäisi häntä kömpelönä idioottina.
--- Lainaus päättyy ---
Tässä puolestaan ilmenee Harryn osalta hyvin se, miten välit ovat muuttuneet, kun enää ei ole pelkoa pilkkana pitämisestä, vaan huoli kohdistuu siihen, mitä toinen ajattelee ja tuntee - ei niinkään siihen, konkretisoituuko se ikäväksi kohteluksi.

Pidän myös muiden hahmojen läsnäolosta ja siitä, miten Hermione ja Pansy ovat molemmat tarkkanäköisiä ja tilanteen tasalla aavistaessaan, että kyllä tästä jotain vielä tulee. Ja Ron, Ron on niin surkuhupaisan mainio ilmestyessään paikalle kriittisellä hetkellä, haha! ;D Kylläpä virnuilen täällä typerästi.

Mukavan lämmittävä lukukokemus, kiitos! :-* -Walle

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu