Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Toinen kerta toden sanoo | K-11 | Harry/Draco | 2/2

(1/5) > >>

Angelina:
Title: Toinen kerta toden sanoo
Author: Angelina
Rating: K-11
Genre: fluff
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy

A/N: Söpöä ja sokerintäytteistä ystävänpäivää Vendelalle ♥ Edellisestä Drarrysta on ikuisuus ja tää onkin sitten kunnon old schoolia - nimittäin Tylypahkaan sijoittuvaa siirappia!

Haasteet: Vuosi raapalehtien, Fandomkohtaiset OTP:t ja Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus


TOINEN KERTA TODEN SANOO

YKSI


“Draco, mitä sinä teet?”

Platinablondi liikahti salamannopeasti ja piilotti jotakin selkänsä taakse, häivä vaaleanpunaista poskillaan.

“En mitään. Mene muualle nuuskimaan, Parkinson.”

Välittämättä toisen tiukasta käskystä, Pansy istui Dracon sängylle ja katsoi tätä lähes viekas ilme kasvoillaan.

“Ystävänpäivä on huomenna.”

“Ja sen pitäisi kiinnostaa minua miksi?” Draco kysyi kyllästyneellä äänellä.

Todellisuudessa hän oli jännittänyt päivää jo viikkoja, joten hän tiesi varsin hyvin, että huomenna olisi totuuden hetki. Draco Malfoy oli nimittäin päättänyt vihdoin kertoa Harry Potterille, tuolle typerän rohkealle ja ärsyttävän komealle Rohkelikolle, että tunsi todellisuudessa tätä kohtaan kaikkea muuta, kuin vihaa ja inhoa.

Dracolla oli vain yksi ongelma - hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten Potter tulisi reagoimaan hänen paljastukseensa. Heidän välinsä olivat vuosikaudet olleet huonot ja suoraan sanottuna vihamieliset, mutta pahin terä heidän riitelystään oli kadonnut sen jälkeen, kun Harry oli kukistanut Pimeyden lordin.

Ja kun aikaa ei enää tarvinnut tuhlata typerien pilojen keksimiseen tai lapselliseen loanheittoon, oli Draco alkanut nähdä tumman Rohkelikon aivan uudessa valossa.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.

“Mmh”, Pansy tokaisi silmiään pyöritellen, “sinua ei todellakaan kiinnosta.”

“Mitä merkitystä sillä on?” Draco kivahti takaisin. “Eiköhän minun mahdollisuuteni mennyt jo kuusi vuotta sitten.”

Pansy nousi ylös, painoi suukon Dracon poskelle ja hymyili sitten leveästi.

“Ei sen perusteella, mitä minä olen kuullut.”

Vendela:
Voi muru ❤️ Drarrya minulle ystävänpäiväksi, olet ihana!

Ihanaa, kliseistä ja suloisen siirappista HooDeetä, just niin kuin tykkään :D en malta odottaa tuota kakkososaa ja silloin lupaan kommentoida paremmin. Nyt pelkkä puh.

Vendela

Thelina:
Siitä onkin aikaa, kun on viimeksi tullut luettua tällaista siirappista Tylypahka-Drarrya! Ihanaa, ja mikäpä sopisi paremmin ystävänpäivään ❤️

Draco ajattelemassa ah-niin-ärsyttävää mutta ah-niin-ihanaa Harrya om kyllä parasta! Pansy taitaa tietää enemmän kuin arvaammekaan... tykkään siitä, että Pansy on Dracon hyvä ystävä, jotenkin Crabbesta ja Goylesta ei ikinä kunnolla ole siihen hommaan, varsinkaan näissä suhdekiemuroissa :D

Jatkoa odotan, mitäköhän Harry sanoo!

Avaruuspiraatti:
Tui ♥


--- Lainaus ---“Ei sen perusteella, mitä minä olen kuullut.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä tietää vain hyvää ;)

Kiitos ja jatkoa odotellessa!

Angelina:
Ven: Eikös kliseet oo se, mikä tekee tän parituksen? :''D hahha no ei vaan, nyt musta vaan tuntu että pakko mennä kliseillä tai muuten en onnistu ja halusin kuitenkin kirjottaa sulle jotain ♥ Pakko kyllä sanoa, että tää oli ihan todella vaikeaa, mutta toivon että onnistuin edes jotenkin :3

Thelina: Mäkään en oo aikoihin lukenut tällästä kunnon Tylypahkahöttöä, joten senkin takia halusin sitä kirjoittaa! Crabbe ja Goyle olisi näissä kuvioissa kyllä hyödyttömiä ;D Mietin ensin, että nappaanko mukaan Blaisen vai Pansyn, mutta jotenkin Pansy tuntui kuitenkin luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Tässä selviää Harryn kanta ;)

Pirre: tuitui :3 ♥ Jatko tulee nyt!

A/N: Tiedättekö sen tunteen, kun teksti lähtee aivan eri urille, kun mitä olitte alunperin ajatelleet? No tässä kävi nyt niin. Toivottavasti Vendelalle kuitenkin kelpaa <3


KAKSI


Ystävänpäivän aamuna Harry tunsi olonsa kurjaksi - hänen nenänsä oli tukossa ja kurkkua kutitti ilkeästi. Toisaalta nyt hänellä oli oiva tekosyy jäädä linnaan sen sijaan, että lähtisi Hermionen ja Ronin mukana Tylyahoon katsomaan toisiinsa liimautuneita pariskuntia.

“Harmin paikka, kamu”, Ron totesi kateutta äänessään, “kovin ikävää, ettet pääse mukaan Puddifootille.”

Harry virnisti leveästi, hyvästeli ystävänsä ja päätti suunnata sitten alas keittiöön. Dobby ja Oljo varmasti keittäisivät hänelle ison kupillisen teetä.
Matkalla alakertaan hänelle tuli kuitenkin ikävä tunne, että häntä seurattiin. Hermione kutsuisi sitä paranoiaksi, mutta Harry tiesi paremmin. Vuosien taistelu pimeyden voimia vastaan olivat tehneet hänen vaistoistaan liiankin tarkat.

Harry teki nopean käännöksen ja piiloutui nurkan takana odottavan haarniskan taakse. Hän pidätti hengitystään odottaessaan, kuka kulman takaa kääntyisi, eikä osannut lainkaan odottaa, että tuo joku olisi Draco Malfoy.
Malfoy, jonka kädessä oli kirjekuori, jonka poskia punotti ja joka katseli ympärilleen. Ja Harry, kömpelö kun oli, tölmäisi haarniskaa yrittäessään piiloutua paremmin, jolloin hänen suojansa kaatui ryminän saattelemana lattialle.

“Potter?”

Draco tuijotti haarniskanpalasten seassa seisovaa Harrya, joka tunsi olonsa typeräksi. Tottakai hänen piti jälleen kerran nolata itsensä Luihuisen edessä.
Enää hän ei kuitenkaan pelännyt, että toinen pitäisi häntä pilkkanaan -  hän pelkäsi, että toinen pitäisi häntä kömpelönä idioottina.

“Niin?”

Malfoy rykäisi hermostuneesti ja puna tämän poskipäillä syveni.

“Minä kirjoitin sinulle kirjeen. Toivon, että luet sen”, Draco sanoi, ojensi kuoren Harrylle ja kääntyi nopeasti lähteäkseen.

“Odota!” Harry huudahti, ennen kuin ehti estää itseään. “Haluaisitko... Tai siis, olin menossa keittiöön. Tuletko mukaan?”

Draco katsoi häntä hetken kuin järkensä menettänyttä, kunnes hymyili pienesti ja nyökkäsi.

Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.

Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä. Eikä se muuten olisi Ronia niin haitannutkaan, mutta nyt hän joutuisi pitkin hampain maksamaan velkansa leveästi hymyilevälle Hermionelle, sekä omahyväisesti virnistelevälle Parkinsonille.

Ron sai kuitenkin pienen korvauksen vahingonilon muodossa - Harry kun joutui seuraavat päivät kuuntelemaan Dracon valitusta siitä, miten tämä oli tartuttanut häneen typerän flunssansa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu