Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: strawberrycullen - 17.12.2009 23:05:44
-
Nimi: Cullen christmas
Kirjoittaja: Strawberrycullen
Fandom: Twilight
ikäraja: S /Angelina laski ikärajaa
Genre: humour, fluff
A/N: Twilightin hahmot, KAIKKI IHMISIÄ. Cullenit lukuun ottamatta Carlislea ja Esmeä ovat vielä lapsia :)
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon
1.luku
AlicePOV
Lasi tuntui kylmältä.. Olin painanut nenäni ikkunaa vasten ja katsoin ulos pimeyteen. Sitten tummalta taivaalta alkoi sataa lunta. Kauniita valkoisia hiutaleita leijaili maata kohti ja jäin ihailemaan niitä. Sitten hihkaisin; ”Sataa lunta!”.
Samassa viisi silmäparia kääntyi minuun. Edward ja Bella ryntäsivät eteiseen Rosalie ja Emmett kannoillaan. Jasper käveli luokseni, hänkin vilkaisi ulos ja katsahti sitten minuun hymyssä suin. Viitoin häntä seuraamaan kun hyppelehdin eteiseen. Puin karvaiset talvisaappaat jalkaani ja Jasper vetäisi tupsupipon päähänsä. Avatessani oven, ulkona odotti hauska ilmestys. Veljeni Edwardin hiukset olivat kuorruttuneet lumesta ja hänen kasvonsa olivat kuin lumiukolla, arvatenkin Emmettin lumipesun jäljiltä. Bella yritti väsätä lumipalloa ja Rosaliekin kyykki takapuoli pystyssä maassa. Juuri kun Emmettin käsi kohosi, ja hän oli heittämässä tyttöystäväänsä pyllyyn,
niin Jasper kysyi: ”Ollaanko lumisotaa?”.
”Joo!”, Emmett ja Edward karjaisivat yhteen äänen ja Bella ja Rosalie nyökyttelivät perässä.
”Otetaanko joukkueet?”, Edward kysyi innostuneena.
Minä, Bella ja Emmett oltiin yksi joukkue, ja Edward, Rosalie ja Jasper toinen. Asetuimme eri puolille lumikinosten peittämää valkeaa pihamaata. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, jo yksi lumipallo osui takaraivooni. Käännyin ympäri, ja katsoin leikkisän murhaavasti veljeäni.
”Anteeksi sisko-kulta!”, Edward huusi.
Ja ennen kuin huomasinkaan, poskipäitäni pistelevä pakkas-ilma oli täyttynyt tiuhaan viuhuvista lumipalloista.
EdwardPOV
Nyt kostaisin Emmettille äskeisen lumipesun. Kahmaisin höyhenkevyttä lunta syliini ja siirryin hieman kauemmas tekemään niistä palloja. Hetken päästä olin saanut lumipallovarastoni täyteen. Otin yhden käteeni ja sinkautin sen vauhdilla pihan poikki suoraan veljeni niskaan. Emmett käänsi kasvonsa minuun, ja heitti samalla pallon minua kohti. Osasin kuitenkin varautua ja väistin yrityksen.
”Ähäkutti, meni ohi!” Huusin Emmettille näyttäen hänelle kieltä.
Hän katsoi minua tyytymättömänä.
Samassa hän osoitti taloamme ja huusi; ”Katso, tonttu Torvinen!”
Käännähdin vaistomaisesti, mutta se oli virhe. Tunsin lumisen möykyn lätsähtävän polveni yläpuolelle. Emmett katsoi minua korviin ylettyvän virneen kera.
”Sinä ja sinun Torvisesi”, huusin pihan poikki.
Ennen kuin ehdin vastata iskuun, Alice jo huudahti;
”Näköjään otatte kahden keskeisen matsin, joten me luovutetaan.”
Iskin Bellalle silmää ennen kuin he siirtyivät tekemään lumienkeleitä sivummalle. Taas tunsin kostean pallon osuvan olkapäähäni, mutta heittäjä olikin toinen, nimittäin Jasper.
Sota jatkui, kunnes minä ja Jasper luovutimme kolmen syyn takia. Ensinnäkin olimme aivan märkiä, toisekseen lunta alkoi pyryttää sankasti, ja kolmanneksi, tytöt olivat tainneet loukkaantua, kun emme olleet ottaneet heitä mukaan ”rajuihin leikkeihimme”. Vielä oli neljäskin syy, jonka yritin olla tunnustamatta itselleni. Se, että olihan se nolo asia myönnettävä, että jos sota olisi vielä jatkunut Emmettin kanssa, lumi olisi tursunut kohta suista ja korvistamme ulos. Ja sitten kun siirryimme katselemaan tyttöjen tekemiä enkeli-taideteoksia, Emmettin pitikin keksiä se. ”Pöh, eihän hän ollut mikään ajatustenlukija”, mietin mielessäni. Nimittäin heti tyttöjen luokse päästyämme Emmett kailotti: ”Jazz ja Ed luovuttivat, koska eivät enää pärjänneet minulle!”
Tunsin punan nousevan kasvoilleni ja vilkaisin samalla sivusilmällä räikeän punaisen tomaatin näköistä Jasperia. Emmettin röhö-naurusta ei meinannut tulla loppua. Hän meni kihertelevän Rosalien luo ja moiskautti pusun hänen poskelleen. He lähtivät sisälle Alice ja Jasper perässään. Kuulin Jasperin jupisevan itsekseen jotakin.
”Ai et sinä pärjännyt Emmettille?”, Bella hymyili minulle ja pukkasi minua leikkisästi kylkeen.
”Kyllä olisin pärjännyt, mutta kun olimme Jasperin kanssa jo aivan märkiä.”, kakistelin nolona kurkkuani.
”Ja niitä tekosyitä riittää”, Bella naurahti ja halasi minua. Bellalla oli hauskat punaiset sormikkaat ja paksu toppatakki, johon hän melkein hukkui.
”Tuntuu kuin halaisin pehmolelua”, huokaisin iloisena. Bellan lähellä oli niin helppo olla.
Lähdimme muitten perään, lumituiskun yhä sanketessa. Punainen kotitalomme näytti niin kutsuvalta pimeässä, kuin valo ja lämpö huokuisivat sisältä ikkunoista ulos. Kynttilät paloivat ikkunassa kotoisasti. Päästyämme eteiseen, kopistelin enimmät lumet jaloistani ja heitin märät kuomani, joista kovasti pidin, eteisen nurkkaan. Muistan aina kun Jasper oli ollut minulle tosi kateellinen, kun isä oli ostanut nuo kengät minulle viime jouluna. Kaduin heti että olin heittänyt kuomani nurkkaan ja minun teki mieli mennä pyytämään niiltä anteeksi, mutta sitten kuulin muiden riemunkiljahduksia, joten minä ja Bella kipitimme muiden seuraan.
RosaliePOV
Huomasin Edwardin ja Bellan vihdoinkin tulleen keittiöön.
”Hei, tulkaa kattomaan!”, osoitin innokkaasti keittiön kivitasolla olevia uusia joulukalentereita, jotka isi ja äiti saapuessaan olivat taikoneet kauppakassista. Edwardin silmät suurenivat ja hän ryntäsi heti sieppaamaan Cars-autot joulukalenterin muiden joukosta. Kalenterissa oli jonkun tyhmän punaisen auton kuva. Emmett taas otti lepakkomies-kalenterin. Jasper taas valitsi jouluisen Mikkihiiri-kalenterin ja Bella tyytyi Iines-ankkaan. Minä kurkotin kohti Bratz-kalenteria, mutta jonkun muun nopea käsi sieppasi sen itselleen.
”Alice, minä haluan sen. Tuossa on Barbie-kalenterikin, ota sinä se.”, yritin suostutella siskoani.
”Ei kun minä otin tämän ensin, ota sinä se toinen”, Alice vastasi.
”No kun en halua mitään typerää Barbieta, haluan Bratzin!”, kiljuin.
”Niin mutta minä haluan nyt tämän, koska sinä sait viime vuonna tällaisen.”
Ainiin, muistikuva palautui mieleeni. Mutta kun minä halusin juuri tuon.
”Minä haluan Bratz-kalenterin!”, huusin ja säntäsin huoneeseeni.
Istuin vaaleaan nojatuoliini. Tunsin kylmän pisaran noruvan pitkin poskeani. Nyyhkäisin, minä en itkisi. Loppuen lopuksi tartuin kuitenkin vieressäni olevaan tyynyyn, painoin kasvoni sitä vasten, ja purskahdin itkuun. Tyhmä Alice!, murisin mielessäni.
Hetken päästä huoneeni ovea raotettiin ja kuulin jonkun astuvan sisään.
”Rose, älä ole surullinen.”
Nostin pääni tyynystä ja näin Emmettin seisomassa vieressäni. Pyyhkäisin kyyneleet poskiltani.
”Harmi, ettet saanut sitä strutsia vai mikä se oli.”, hän katsoi minua varovasti silmiin.
”Se oli Bratz-kalenteri, eikä mikään strutsi.”, nyyhkäisin hivenen loukkaantuneena.
”No voin antaa oman kalenterini sinulle jos haluat sen mieluummin.”, Emmett ojensi lepakkomiestään minua kohti apea ilme kasvoillaan.
Nyrpistin nenääni, mutta sisälleni levisi lämmin tunne.
”Ei sinun tarvitse, tiedän että itse haluat sen”, katsoin häntä kiitollisena. Nousin tuolilta ja halasin häntä pitkään.
Tultuamme takaisin muiden luo, Alice oli syyllisen näköinen ja hän oli painanut katseensa maahan.
” Kyllä sinä saat tämän Bratz-kalenterin jos sitä niin paljon haluat”, hän totesi.
”Kiitos sisko, mutta voin ottaa vaihteeksi sen toisen. Sinä saat tänä vuonna Bratzin.”, totesin.
Alicen kasvoille kohosi hymy ja hän halasi minua.
palautetta :D?
-
Toi kalenteri juttu oli ihana! <3 alice rulez... ;D ja emmett..
kai jatkoa!? :o ei rakentavaa, sorry... : ( valui likaviemäriin... :-\
-
Voi miten söpö. Varsinkin tuo kalenteri-juttu oli ihana. :) Ei rakentavaa tule nyt mieleen, mutta jatkoa ihmeessä! :D
-
Ihana♥ Muutes, onko kaikki ihmisiä OxO
Lapsilta vaikuttavat♥ Rakentava lähti lomalle, tää on täydellinen näin 8) Jatkahan♥
-
Rainy// juu kaikki ovat ihmisiä, ja nuo Cullenit(paitsi tietysti Carlisle ja Esme) ovat lapsia.
Jazmii// no siis ajattelin että ikäluokka olisi 7-12 vuotta, mutta voin mainita tarkat iät siten vaikka seuraavassa luvussa..
mukavaa jos tykkäsitte ja kiitos muillekkin kommenteistanne!
-
”Harmi, ettet saanut sitä strutsia vai mikä se oli.”, hän katsoi minua varovasti silmiin.
”Se oli Bratz-kalenteri, eikä mikään strutsi.”, nyyhkäisin hivenen loukkaantuneena.
AHAHAH arvaaa nauroinko tolle :'D
iha paras! vähä tää oli hyvä, ja Emmett on kyl ihana : )
TONTTU TORVINEN on salainen...
ei tuu mitää mielee :D
mut hei muumihumppa soi, kuule kuinka muumihumppa soi
-
:D Ihanat pikku-Cullenit..
Mutta hei, nyt ihan kritiikkiä(kö) annan:
- Kirjoitusvirheitä löysin..
”Ähäkutti, meni ohi!”, huusin Emmettille näyttäen hänelle kieltä.
Nyt sulla on sekä huutomerkki että pilkku, pilkkua ei tarvita mikäli on huutomerkki. Ja sitten se Huusin on isolla alkukirjaimella jos otat pilkun pois.
- Ensiksi sanoit että Alice on Edwardin sisko ja Jasper on Edwardin veli.. Eli siis Jasper ja Alice ovat sisaruksia! Eiväthän se sitten voi olla yhdessä? ._.' Tai siis yhdessä ja yhdessä, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Mut siis hei, älä loukkaannu jos loukkasin jotenkin.
KIITOS. jatkoa?
-
kotitonttu// Kiitos, joo muumihumppaa <3
Liinalotta// En tietenkään loukkaantunut ;D. Tota pilkkujuttua en edes tiennyt, mutta hyvä että huomasit ton "sisarus-asian". Toivottavasti molemmat on nyt oikein mun korjauksen jäljiltä.
-
Tämä oli kiva!
Minuakin vähän häiritsi tuo, että Jasper ja Alice ovat sisaruksia ja ovat yhdessä. Minusta olisi ollut ehkä mukavempaa, jos he kaikki olisivat olleet tässä ficissä vain sisaruksia. :) Kirjoitusvirheitä en löytänyt, mutta olisi tuossa alussa voinut ehkä olla, että tämä on ensmmäinen luku ja, että jatkoa tulee vielä, luulin aluksi, että tämä loppuu tähän!
Mutta jatka toki kirjoittamista!
-
Comah: Totta, ajattelin että muutan varmaan asian niin että lapsien välillä on vaan sisarusrakkautta :) kiitos palautteestasi :D
-
Söpöwä <3
Toi kalenteri juttu on just niin ihana.
Haa, rakentavaa et musta irti saaaaaa. Jatkathan pian? :>
-
Söpö toi Alicen ja Rosalien riita. Just semmonen pienten lasten riita. Ja Emmet olis antanu kalenterinsa Roselle... :)
-
Oi,ihanan sulosta. :D
-
A/N: KIITOS KAIKILLE KOMMENTEISTANNE :D! Nyt tää toinen osa on sitten tässä, vähän pidempi kuin edeltäjänsä ;D Kertokaa sitten mitä piditte. Ja pahoittelen että sain julkastua tän vasta nyt, kun on ollu niin paljon kaikkee kiireitä.
2.luku
CarlislePOV
”Carlisle, joulukuusen pitää olla kaunis, eikä mikään harakanpelätin!” Esme huokaisi suuri pahvinen joulukuusenkoristelaatikko sylissään. Olimme käyneet Emmettin kanssa sahaamassa metsästä oikean taideteoksen. Mutta kannettuani kuusta melkein kaksi kilometriä, niin heti sen nähdessään Esme ja tytöt heittivät kuusen jätekeräysastian viereen, jotta roska-auto veisi sen pois. Se oli oikeasti hieno, ainakin Emmettin mielestä, hän sen valitsikin.
Mielestäni se oli aika erikoinen, tai no yläoksat sojottivat vinksahtaneina eri suuntiin ja alaoksista kaikki samperin neulaset olivat irronneet. Ja äsken sain sitten kyykkiä selkäni kipeäksi, kun metsästin rikkaimuri kourassani neulasia ympäri taloa. Miksi minun pitikin kantaa kuusi sisään? Kaiken lisäksi sukkani olivat nyt aivan täynnä niitä pisteleviä neulasia. Tämä tarkoitti siis sitä, että meillä ei ollut joulukuusta. En ymmärtänyt, miksemme voineet vain hakea kuusta takaisin jätekeräyksen luota, koska tilanne näytti uhkaavasti siltä, että minun pitäisi lompsia takaisin metsään hakemaan sitä hemmetin kuusta. Esme ja tytöt olivat äskeisellä kannalla, jolle Edwardkin oli taipumassa. Viimeinen oljenkorteni Jasper, mutta hänkään ei jäänyt puolustamaan isäänsä, vaan yhtyi muitten vaatimukseen. Hienoa, nyt ei sitten muuta kuin takaisin metsään. Tällä kertaa valitsisin mokoman kuusen itse.
BellaPOV
Ryntäsin keittiöön ja avasin suuren pakastimen oven, olimme melkein unohtaneet, että meidän pitäisi leipoakin tänään. Pakastimessa oli monta suurta vedettävää laatikkoa, ja aloitin etsimisen ylimmästä laatikosta. Ei, siellä oli vain pakastevihanneksia. Toisessa laatikossa oli jäätelöä. Raotin kolmatta laatikkoa.
”Apua, apua”, kiljaisin ja juoksin Alicen ja Edwardin luo, jotka katsoivat parhaillaan teletappeja. Kuullessaan huutoni he hätkähtivät ja kääntyivät minuun päin.
”Mikä hätänä Bella?”, molemmat kysyivät samanaikaisesti.
”Pakastimessa on hämähäkki”, uikutin.
Joku purskahti nauruun olohuoneessa. Tunnistin äänen. Harpoin vihaisena, mutta alahuuli väpättäen olohuoneeseen ja näin lattialla leikkijunaradan vieressä nauravan Emmettin.
”Bella, se on kumihämähäkki! Luulitko, että elävät hämähäkit voivat elää pakastimessa?” hän pystyi juuri ja juuri kysymään, naurunsa lomasta. Nyt minä jo kihisin raivosta. Sieppasin sohvan vieressä olevasta punaisesta lelulaatikosta barbin ja aloin mätkiä sillä veljeäni.
”Ettäs kehtasit juksata minua! Siitäs sait, ja siitä, ja siitä”, huusin.
”Bella lopeta! Au, au tuo sattuu”.
Sitten hän yritti motata minua vatsaan leikki-veturillaan, ja Esme kiirehti alakerrasta kauhistunut ilme kasvoillaan.
”Lapset, mistä te oikein kinastelette?”.
Käänsin selkäni Emmettille, nostin leukani pystyyn ja panin kädet puuskaan rinnalleni.
”Tuo aloitti, se laittoi jonkun muovisen hämähäkin pakastimeen ja pelästytti minut!”, huudahdin, tarkoittaen sanani vain äidille.
”Bella pahoinpiteli minua.”, Emmett valitti.
”Emmett yritti lyödä minua veturilla vatsaan ”, käännyin ja osoitin Emmettiä syyttävästi.
”Bella aloitti lyömisen!”
Esme, tai siis äitini katsoi meitä hieman tympääntyneenä. Olin muuttanut Culleneille, kun olin ollut kolme, isän alkoholi-ongelmien takia. Oikea äitini oli paennut heti syntymäni jälkeen toisen miehen kanssa kuulemani mukaan. En ikävöinyt heitä yhtään, Esmen ja Carlislen takia. He olivat minulle oikeat äiti ja isä. Enkä ikinä luopuisi tästä perheestäni. Kyynel kihosi silmäkulmaani. Äiti rypisti otsaansa ja vasta huomattuaan kyyneleeni,
hän huudahti; ”Bella ja Emmett, nyt te kyllä pyydätte toisiltanne anteeksi!”
Emmett mietti hetken ja kysyi; ”Bella, annathan minulle anteeksi?”
”Totta kai annan.”, sanoin ja virnistimme sitten toisillemme.
”Menkääpäs nyt leipomaan.”, äiti kehotti.
”Ainiin, piparkakkutaikina!”, huusimme samanaikaisesti.
Juoksimme kilpaa pakastimelle.
Emmett avasi toiseksi alimman laatikon ja löysimme etsimämme.
”Jee!” huusin ja nostin kivikovan jäisen taikinan ilmaan.
Äiti oli leiponut viime viikolla maailman parasta taikinaa ja laittanut sen tätä päivää varten pakastimeen.
Emmett lähti pyytämään muita apuun. Kun muutkin olivat paikalla keittiössä valmiina leipomaan, ovikello soi. Juoksin avaamaan oven. Hyinen pakkasilma tunkeutui sisään. Kuistillamme seisoi poika, jolla oli karvalakki ja punaiset posket.
”Jacob!” huudahdin ilahtuneena, ”Tule sisään.”
Jacob oli kahdeksan vuotta niinkuin minäkin ja olimme tunteneet hänet aivan pienestä pitäen. Jaken riisuttuaan ulkovaatteensa, halasin häntä ja hän seurasi minua keittiöön.
”Katsokaa kuka tuli käymään pitkästä aikaa!”, huusin muille.
Pojat hymyilivät innostuneina.
”Saahan Jake tulla leipomaan kanssamme, saahan?”, Jasper aneli äidiltä.
”No totta kai” äiti hymyili Jacobille, joka hymyili takaisin.
Otin keittiön kaapista oman essuni, jossa oli prinsessa Ruususen kuva. Se oli äidin ostama.
Taikina odotti jo pöydällä kaulittuna. Se oli jaettu kaikille ja meillä oli tosi isot palat jokaisella, jaosta huolimatta. Äiti oli ojentanut Jakellekin taikinaa. Tartuin sydämen muotoiseen piparkakkumuottiin ja painoin sen taikinaa vasten. Painoin vielä vähän lujempaa ja sitten nostin muotin pöydälle. Pipari näytti hienolta, totesin itsekseni ja siirsin sen pellille. Seuraavaksi otin kulkus-, kello- vai mikä lie olikaan–muotin ja sekin onnistui. Huomasin pöydällä joulumuori-muotin, sieppasin sen ja painoin sen taikinaan. Mutta nostaessani muottia taikinasta muorin pää jäi muottiin kiinni ja repesi. Yritin uudelleen mutta taas yritykseni epäonnistui.
”Äh, ei onnistu!” heitin muorin äkäisenä pöydälle yritettyäni monta kertaa.
Kun olin kuitenkin taikonut muutaman rivin erilaisia pipareita pellille, menin katsomaan mitä muut olivat saaneet aikaan.
Jasper oli tehnyt paljon upeita lumiukkoja ja Alice oli tehnyt tähtiä, sydämiä ja pieniä mökkejä, ne olivat tosi nättejä. Rosaliekin teki söpöjä heppa-pipareita, mutta myös joulukuusia. Emmettillä vaan taisi olla hieman ongelmia. Emmett työnsi muotin melkein piparkakkutaikina-klöntin sisään, ja sitten kun pipareitten muodostaminen ei onnistunut, hän pamautti taikinan täysillä jauhoista pöytää vasten niin että pöydällä olevat jauhot pöllähtivät Jasperin päälle.
”Kiitos Emmett”, Jasper köhi vieressäni jauhoja kurkussaan.
”Taisi Emmett pistää sulle jauhot suuhun!”, Edward läimäytti Jasperia selkään, jotta Jasperin kurkku selviäisi ja lähti sitten jatkamaan leipomista Jaken kanssa.
Kun tämä episodi oli ohi, kävelin Jaken ja Edwardin luo jotka väkersivät joitain epämääräisiä palloja.
”Mitä nuo oikein ovat?”, kysyin ihmetellen.
”Ei me tiedetä vielä.”, Edward virnisti minulle.
”Tehdään niistä Bellan päitä!”, Jacob ehdotti naureskellen. ”Silmät ja suu vain puuttuvat.”
Muksautin pöydällä olevalla keittokirjalla Jakea päähän.
Kun kaikkien hienot ja sitten ne vähemmän hienommat piparit oli saatu uuniin, Carlisle oli raahannut uuden kuusen sisään. Menin katsomaan kuusta ja huomasin isän ja äidin kuusen vieressä kaivelemassa koristeita pahvilaatikoista. Juoksin hakemaan muutkin koristeluhommiin. Kun muut ryntäsivät olohuoneeseen perässäni, eivät äiti ja isä kyllä enää koristelleet kuusta. He vain seisoivat kuusen vieressä ja pussailivat. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Emmett kysyi kovaan ääneen;
”Isi ja äiti, mitä te oikein teette?” sitten hän nauroi ”Pussailetteko te? Odottakaa mä haluan nähdä!”.
”Yllätettiinkö me teidät jostain?” Jasper tokaisi.
Kaikki alkoivat nauraa. Äiti ja isä erosivat toisistaan nolon näköisinä. Äidin kasvoille nousi puna.
”Täytyypä mennä katsomaan pipareita, etteivät ne pala.”, äiti sanoi ja meni ripeästi keittiöön.
Iskä jäi hieman vaivaantuneena kuusen viereen, mutta hänen onnekseen Jacob huudahti;
”Onpas hieno kuusi!”, ja niin päästiin vaihtamaan aihetta.
Emmett oli mennyt katsomaan uunissa olevia pipareita ja sillä aikaa aloitimme jo kuusen koristelun. Kun kuusi oli koristeltu, Alicen nenä nyrpistyi; ”Hyi, mikä täällä haisee?”
Kaikki ryntäsivät keittiöön. Uunin luota tuprusi mustaa savua. Avasimme luukun ja heiluttelimme käsiämme jotta savu hälvenisi, muuten palohälytin alkaisi hälyttää. Äitikin tuli keittiöön ja otti pellin uunista. Rosalien piparit olivat palaneet pikimustiksi. Ne nähdessään Rosalie purskahti itkuun.
”Minun hienot piparini.”, hän vollotti surkeana.
Menin uunin luo ja tarkastelin uunin lämmönsäätö-nappuloita.
”Äiti, kuuluko pipareita tosiaan paistaa kahdessasadassaseitsemässäkymmenessäviidessä asteessa?”, kysyin äimistyneenä.
Äiti tuli luokseni ja katsoi uunia ja sitten poikia.
”Kuka on mennyt säätämään uunin lämpötilaa?”, hän kysyi hieman vihaisena ja meni sitten halaamaan Rosalieta.
”Olitko se sinä Emmett?”
”En varmana säädellyt mitään nappuloita, kun kävin keittiössä! Miksi minä Rosen piparit pilaisin?”
”Jasper?”
”En, minä koristelin kuusta.”
”Entä sinä Edward?”
”No en.”
”Jacob?”
”En.”
Äiti jäi odottamaan Rosalien viereen.
”Minä ja Jake säädeltiin nappuloita.”, Edward tunnusti lopulta.
”Kun minä vahingossa painoin jotain nappulaa, niin sitten me ei enää tiedetty, mikä lämpötila oli oikea.”, Jake jatkoi.
”Ja sitten me vaan laitettiin joku.”, Edward lisäsi.
Rosalie katsoi poikia vihaisena.
”No sitten Eddien ja Jaken pitää antaa niitten omista pipareistaan minulle.”, hän sanoi.
”Ja saan valita itse mitkä haluan.”
Äiti nyökkäsi Rosalielle ja niimpä Edward ja Jake alkoivat murjottaa. Rosalie käveli poikien pipareitten luo ja katsoi joitain kummastuneena. Hän valitsi vain niitä pipareita, joitten tekemisessä minä olin auttanut. Seuraavaksi me kaikki lähdimme katsomaan Joulupukin kuumalinjaa televisiosta suut täynnä piparia.
-
Vau, tosi hyvä :)
Rakentava lensi juuri ikkunasta ulos, mutta jatka toki.
Millon muuten mainitset ne iät erikseen ?
-
BlueberryCullen//Tähän osaan sain ujutettua vasta Bellan ja Jacobin iät, mutta kun jatkoa on näillä näkymin varmaankin tulossa, niin siellä ne sitten putkahtaa ;)
PS. Aattelin, että se kuulostaisi tyhmältä jos vaan luettelisin kaikki yhteen ficciin, joten siinä nyt muutama ikä.
-
Jazmii// kiitos, niinhän ne on :D
-
ooi sulonen ficci! rakentava kommentti lähti piiloon, mutta jatkoa? jos saa pyytää! (:
minnamoi♥
-
minnamoi// kiitos, näillä näkymin sitä on varmaankin tulossa ;D
-
awws suloista. :--)) tää on ihana<<3
onko jatkoa tulossa? :---) ;)
xoxo, sanna m.
-
Nauroin jo ekalle lauseelle:’D
Mielestäni se oli aika erikoinen, tai no yläoksat sojottivat vinksahtaneina eri suuntiin ja alaoksista kaikki samperin neulaset olivat irronneet.
virhe!!! sun olis pitäny laittaa kaikki helkutin toi helkutti on kato sun sana :’)
oi ihanaa.. pikku Alice ja Edward kattoo teletappeja :’) (muumit olis ollu hyvä ja sit ne olis voinu laulaa muumihumppaa xD)
Ja arvaapa repesinkö tolle :
”Pakastimessa on hämähäkki”
Voi Bella parkaa :<
Ja ihana Jacob ja karvalakki :’D<3
hei sori et tästä kommentista tulee näin pitkä mut kirjotan tän samalla wordii kun luen tänä, etten sit unoha mitä mun piti kommata.
”No totta kai” äiti hymyili Jacobille, joka hymyili ___ takaisin.
tohon ___ paikalle kävis sana hänelle. Eli
, joka hymyili hänelle takaisin. tai niin se olis mun mielestä parempi.
Yks asia tossa pipareiden leipomisessa vähän jäi häiritsemään.
siirsin sen pellille.
Tässä kohtaa Bella olis voinu yrittää siirtää sitä mut se olis menny ruttuun ja sit äiti auttanu, kun sehän on välillä tosi hankalaa siirtää siitä pellille. Mutta tuo seuraavan piparin epäonnistuminen oli hyvä, ettei aina sitä perinteistä ”kaikki-onnistuu-ekalla-kerralla”
hahahahahahha, ens vuonna meki sit leivotaan Bellan pää pipareita eikö niin ?
tulipa tosta pipareiden paistoasteesta eräiden köksäntunti :D
joo ja sori tosiaa tää pitkä kommentti :D
jatkoa♥
-
Kotitonttu//
Haha joo mun pitää nyt varmaa korjata se helkutiks ;D Nii meinasin laittaa ne kattoo muumei mutku sit aattelin et teletapit olis parempi, nehän voi laulaa "tappihumpaa" :D
Juu eipäs pitkä kommenttisi yhtään haittaa, päinvastoin ;)
Voisinhan mä tuon hänelle-sanan lisätä, yritän muistaa :D Mäkin aattelin tuossa "pipari-kohdassa", että tuo Bellan töppäys piparin kanssa sopii tähän, muuten tekstistä tulisi ehkä hieman teennäinen.
Joo tottakai me leivotaan Bellan pipareita, meiän tuurilla niistä tuleekin sitten Emmettin pipareita :D.
Tajusit ;D, joo poimin ton 275 astetta sieltä meiän mahtavalta köksän-tunnilta ;D.
Ja kiitos ihan tosi paljon tästä kommentista parastonttu♥!
Niin ja joo, tuo teksti on ensin viipynyt mulla, ja nyt betallani, joten pahoittelen sitä että jatkossa kestää :(, mutta julkaisen sen sitten heti kun oon työstänyt sen betauksen jälkeen ;D.
Ja sitten aattelin, että kun jatkossa on kestänyt, niin voisin vaihtaa jatko-osan nimeä, koska eihän tässä enää olla missään joulutunnelmissa, niinkuin ei juurikaan jatko-osassakaan, joten ehdotuksia nimestä otetaan vastaan ;D...
ps. Pahoitteluni sekaisesta ja hymiöisestä(enpäs parempaa adjektiivia keksi) kommentistani ;D
-
VALITETTAVASTI, EN VOI TÄTÄ FICCIÄ ENÄÄ JATKAA, KOSKA LÄHETIN JATKO-OSAN BETALLENI JO KAUAN AIKAA SITTEN, MUTTEN OLE SITÄ JOSTAIN SYYSTÄ SAANUT TAKAISIN ;/
tottakaihan olisin voinut vaihtaa betaa, mutta tuo jatko oli kuitenkin niin "joulun-ajassa", joten en nyt sitä tänne enää viitsisi pistää.