Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: A-nuu - 03.02.2009 15:14:17
-
(Alkuperäinen: http://www.fanfiction.net/s/3859313/1/truth_or_dare_w_vampires (http://www.fanfiction.net/s/3859313/1/truth_or_dare_w_vampires) )
Title: Truth or Dare with Vampires
Author: vampirechick123
Translator: Pallukka
Rating: K-11
Genre: humor, fluffy, drama
Beta: Riikka
Disclaimer: En omista mitään.
Fandom: Twilight
Warnings: Epäilyksen spoilaus, jotkut hahmot välillä OOC.
Summary: Bella ja Cullenit päättävät pelata totuuttaja tehtävää.
T/N: On lupa suomentaa. Olen jo kauan aikonut suomentaa jatkotarinaa, joten päädyin tähän, sillä se on minusta tosi hauska. :D Olisi kiva saada kommentteja, joten älkää ujostelko. ;D
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon
Truth or Dare with Vampires
Luku 1
BPOV
”Minulla on tylsää!” huudahti Alice, juoksuttaen käsiään hiustensa läpi kuin toivoen, että löytäisi muutamia takkuja, jotka hän voisi kammata.
Kaikki Cullenin ja Halen sisarukset olivat istumassa katsoen televisiota, erittäin tylsistyneinä.
Yhtäkkiä Edward alkoi nauraa, katsoi Emmettiä ja sanoi: ”Tehdään se.”
Istuin sohvalla Edwardin vieressä ja ärsyynnyin kuten aina, kun hän teki noin. ”Mitä?”
Sitten Alice sanoi. ”Voi luoja, siitä tulee niin hauskaa!!”
Aioin jo vaatia heitä kertomaan, mitä oli tekeillä, kunnes Jasper sanoi: ”Okei, mitä nyt on tekeillä?”
Alice hymyili. ”Me pelaamme totuutta ja tehtävää!”
Voihkaisin, minut valittiin aina, kun pelasin tätä peliä, mutta ehkä se olisi erilaista vampyyrijoukon kanssa. Muut näyttivät iloisilta osallistuessaan.
Edward puristi kättäni. ”Nämä ovat parhaat olot pelata.”
”Parhaat olot?”
”Kun Carlisle ja Esme ovat metsästämässä, me voimme tehdä mitä tahansa haluamme ilman vaikeuksiin joutumista ja ilman rajoja.”
En keksinyt muuta sanottavaa kuin ”Ai”, mutta täytyy sanoa, että jos tämä peli tarvitsee rajoja, niin en haluaisi pelata sitä. Sisimmässäni värisin ajatellen häpeää.
Alice tarttui käteeni ja johdatti minut keskelle huonetta, missä me kaikki istahdimme ympyrään polvet toisten polvia koskettaen.
”Okei kaikki, ” aloitti Jasper, ”te saatte jokainen yhden pelkuri-kortin ja jos sanoo ei uudestaan, on ulkona ja pitää tehdä muiden kotityöt kuukauden ajan.”
”Okei, Rosalie…totuus vai tehtävä?” sanoi Alice pomppien innoissaan ylös ja alas.
Rosalien täydelliset kasvot kurtistuivat, hän ei halunnut kertoa koko huoneelle nolostuttavia salaisuuksia, mutta ei myöskään halunnut tehdä mitään inhottavaa ja luultavasti jotain hengenvaarallista (jopa vampyyreille). ”Err…tehtävä.”
”Minä haastan sinut menemään elokuviin ja nolaamaan itsesi, kunnes heidän täytyy heittää sinut ulos.” En voinut käsittää kuinka hänen niin pieniin kasvoihin mahtui niin suuri hymy.
Rosalie haukkoi henkeään epäuskoisena. ”Mitä?”
”Kuulit kyllä.” Alice hymyili, väläyttäen koko hammasrivistönsä.
”Niin, mutta kuulinko oikein?”
”Koska sinun kuulosi on extra hyvä, niin minun täytyy sanoa, että KYLLÄ!”
Rosalie voihkaisi samalla, kun Emmet hihitti. Aloin tuntea itseni innostuneeksi ajatellen, miten peli mahtaisi jatkua.
-
Jee lisää suomennoksia :D
En osaa kommentoida rakentavasti ficceihin, etenkään suomennoksiin, mutta i'll try ma best.
Suomennos oli ainakin mielestäni hyvä. Tai tarpeeksi hyvä minulle, koska en vaadi mitään muuta, kuin sen että ficistä saa selvää.
Itse ficin tyylistä tms:
Kirjoittajan kerrontatapa kuitenkin ei ihan iskenyt, jotenkin se jäi vähän laihaksi. Ja lisäksi nuo välit suunnilleen joka lauseen jälkeen ulkoasussa enemmän ärsytti kuin helpotti lukua.
Tosin,
En keksinyt muuta sanottavaa kuin ”Oh”,
Tuohon minä olisin laittanut jotain muuta, esimerkiksi tönkön suomalaisen "Ai":n, kuten kirjoissakin on. Oh kun sattuu olemaan aika englantilaismainen. :D
Kiitos tästä!
//
mitan peli mahtaisi jatkua.
*Miten?
-
Mä meinasin lukea tän enkuks. Mut en tehnytkään sitä. Mut nyt oli jo vaan pakko tehdä se. Tykkäsin. Suomennos ei ollut takkuileva. (Oon vaan liian koukuttunut tähän kirjasarjaan...)
-
Niinpä niin, mitenköhän tässä käy? Odotan jännityksellä, miten Rosalie nolaa itsensä(onnistuukohan hän siinä?) ja mitä muut joutuvat tekemään..
Herätti välittömästi mielenkiintoni, ja vaikka olisin kaivannutkin pitempää jatkoa, käy se noinkin. Tykkäsin, jatkathan pian, olen jo nyt kärsimätön ;)
-
Kiitos kaikille! :D Pitää tässä nopeasti vastata, kun on kiire kouluun.
Rebecca Lupin: Kiva kun pidit. :D En ollut edes tajunnut, kuinka hassulta tuo näyttää, kun on välit tuolla melkein jokaisessa lauseessa.
Crys: Kiitos. Kannattaa lukea enkuksikin, se on hauska ja nuo minun suomennokset on hiukan erilaisia kuin alkuperäisessä. :D
Minäkin olen ihan koukussa. ;D
Kuurankukka: Kiitti. :D Minustakin nuo luvut ovat aika lyihyitä, mutta sille en mitään voi...
-
T/N: Tässä on tämä seuraava luku. Tämä onkin hiukkasen pidempi kuin edellinen, mutta ei paljoa. :D Olisi kiva saada lisää noita ihania kommentteja. ;D
Luku 2
Olimme Port Angelesin elokuvateatterissa. Matkustin Edwardin selässä ja vaikka hän kantoikin minua, hän oli nopeampi kuin sisaruksensa, vaikka minusta kuitenkin tuntui, ettei Rosaliella ollut mitään kiirettä päästä sinne.
Edward laski minut alas teatterin sivukujalle, koska paikka oli vielä täynnä väkeä. Meidän piti odottaa vähän aikaa, että muut saapuisivat.
”Onko tämä sellaista totuutta ja tehtävää, jota te yleensä pelaatte?” kysyin empien.
”Joo, jotain tällaista.”
Muut saapuivat parissa minuutissa. Alice ja Jasper johdattivat meidät, käsi kädessä, teatterin eteen. Kun valitsimme elokuvaa, Edward ehdotti uutta lastenelokuvaa, Run Dog Run.
Rosalie kääntyi Edwardia kohti ja huusi: ”EI IKINÄ, MINÄ HALUAN NÄHDÄ HUMPATHONIN!”
Alice, joka luultavasti näki tämän reaktion, yritti hiljentää Rosalien samalla, kun monet päät kääntyivät meitä kohti. He luultavasti ihmettelivät, mikä ikäryhmä huusi sanan ”humpathon”. Sitten he luultavasti jatkoivat tuijottamista, koska he katsoivat upeaa, pahantuulista vampyyria.
”EI, MINUN PITÄÄ SAADA UUSIA LIIKKEITÄ, JOITA VOIN KÄYTTÄÄ EMMETTIIN!” Vihdoin hän lopetti miettien, oliko hän tarpeeksi pahantuulinen.
Tunsin itseni hiukan noloksi viimeisimmästä lauseesta, jonka hän huusi. Ajattelin hänen vetäneen sen överiksi. Edward puristi kättäni. Jasper naurahti hiljaa ja, tai niin ainakin oletin, lähetti minun vuokseni ikävystymisen aallon kohti Rosalieta.
Kävelimme sisälle ja Rosalie lähti ostamaan liput. Täytyy sanoa, että kaupungiksi, joka epätoivoisesti kaipaa ostoskeskusta, he olivat todella kuluttaneet rahaa tähän elokuvateatteriin!
Pystyin näkemään Rosalien ja naisen tiskin takana, vaikka minun tarvitsi vain kuulla heidät.
”Niin… hei?” nainen kuulosti tylsistyneeltä, kuin hän olisi tätä enemmän kuin tarpeeksi. ”Mitä teille saisi olla?”
”Hmm… Big Mac.” sanoi Rosalie erinomaisesti näytellen, aivan kuin hän oikeasti luulisi sen olevan McDonald’s.
”Anteeksi, mitä sanoitte?”
”Minä haluan Big Macin. Antakaa minulle Big Mac.” Rosalie sanoi tämän kovaa, jotta jokainen teatterissa voisi kuulla sen.
”Olen pahoillani, mutta tämä on elokuvateatteri, ei McDonald’s.” sanoi myyjä ankarasti.
”Eikä ole,” vastasi Rosalie terävästi takaisin, ”ulkopuolella on jättikokoinen M.”
”Niin siellä onkin,” nainen sanoi, jopa minä saatoin sanoa hänen olevan ärsyyntynyt, ”M-kirjainta seuraa O ja V ja I ja E,” nainen suoristi harteitaan, ” ja jos sinä et nyt lähde, aion soittaa vartijat.”
”Mutta M!” huusi Rosalie.
”Nyt riittää.” myyjä mutisi ottaen puhelimen pidikkeestään ja alkoi valita numeroa.
Rosalie painoi nopeasti sammutus nappia. ”Öhöm… kuusi lippua Run Dog Runiin, kiitos.” hän sanoi sen suloisimmalla ja tyttömäisimmällä äänellä, minkä olin ikinä kuullut.
Myyjä näytti typertyneeltä, kuin yrittäen käsittää, oliko Rosalie eri ihminen kuin äsken tai ehkä hän huomasi Rosalien kauneuden vasta nyt. Hän katsoi alas ja antoi liput prameasti.
Edward naurahti.
Rosalie tuli takaisin ja tuskin kuiskaten sanoi Alicen korvaan. ”Minä vihaan sinua.” Pikkuinen vampyyri vain kikatti ja sanoi: ”Tässä on vähän rahaa, käy ostamassa Bellalle rinkeli.”
En kuullut, mitä Rosalie sanoi ruoka tyypille, kunnes kuulin huudon. ”LOPETA ASIAKKAIDEN KANSSA FLIRTTAILU JA ANNA HÄNELLE SE RINKELI!”
”Mitä on tekeillä?” kuiskasin Edwardille, joka nähtävästi kuuli kaiken mitä siellä oli tekeillä.
”Rosalie flirttailee sen tyypin kanssa tiskillä saadakseen tämän unohtamaan, mitä hänen täytyy tehdä. Hänen pomonsa miettii, pitäisikö hänelle antaa potkut.”
Kuulin Emmettin nauravan ja arvasin, ettei asia häntä vaivannut. En oikein ollut kiinnittänyt huomiota toisiin, jäin juuri kiinni ajattelemattomuudesta.
Jasper yritti tukahduttaa nauruaan Alicen kanssa. Edward oli ainoa, joka onnistui siinä.
Juuri silloin Rosalie saapui näyttäen kaunaiselta. ”Talolle.” hän mutisi antaen loput rahat takaisin Alicelle ja minulle rinkelini.
Pääsimme elokuvasaliin ilman sen kummempia kommelluksia, lukuun ottamatta sitä, että Rosalie meni taaperojoukon luo ja kysyi, haluaisivatko he oppia uuden sanan. Kun he vastasivat myöntävästi, hän huusi kirosanan.
Minua nolotti olla hänen lähellään.
Minä ja Edward istumme aivan Rosalien taakse, kun hän meni eteen Emmettin kanssa. Alice ja Jasper lähtivät omille teilleen, tietäen, että he voisivat hauskuuttaa toisiaan ilman elokuvan apua.
Kun mainokset alkoivat, kuulin Rosalien sanovan säännönmukaisella äänellä, joka täytti koko salin. ”Mitä helvettiä.”
Kaikkialla oli hiljaista ensimmäisten parin mainoksen aikana ja sitten tuli kuin tyhjästä. ”MITÄ HELVETTIÄ!!! MINÄ MAKSOIN NÄHDÄKSENI ELOKUVAN, EN ELOKUVISTA JOITA EN EDES KERKEÄ NÄKEMÄÄN ENNEN KUOLEMAANI!” Rosalie oli jaloillaan ja nappasi yllättäen kourallisen popcornia vieressään istuvalta ihmiseltä ja alkoi heittää niillä Emmettiä. ”JA SE ON SINUN SYYSI, ETTEN TULE KOSAAN NÄKEMÄÄN NIITÄ… SINÄ JA SINUN SEKSITAUTISI!”
En ollut koskaan tiennyt Emmettin olevan niin hyvä näyttelijä, mutta hän suurensi silmiään ja sanoi säikähtäneenä: ”Minä en edes tunne sinua.”
Nainen Rosalien vieressä nappasi nopeasti lapsensa syliinsä ja vaihtoi paikkaa samalla, kun Rosalie sanoi pienesti: ”Oho”. Kaikki kuulivat, koska oli hiljaista. ”Pyydän anteeksi röyhkeyttäni.”
Kuulin pienen kuusivuotiaan tytön kysyvän äidiltään, mitä seksitauti tarkoittaa.
Minä olin mukavasti Edwardin syleilyssä ja vaikka se oli lastenelokuva, pidin siitä kovasti. Unohdin kokonaan pelin, jota pelasimme.
Kuulin äänen, joka oli ihan jotain muuta kuin elokuvassa.
”Minä… minä rakastan sinua Emmett.”
Aivan minun ja Edwardin edessä Rosalie ja Emmett muhinoivat kovakouraisesti, aivan kuin he olisivat olleet painimassa, eivätkä he välittäneet pitää voihkaisujaan ja muita ääniään hiljaisina.
Juuri silloin vartijat saapuivat ja tarttuivat Rosalieta vyötäröltä ja sanoivat: ”Teidän olisi parasta tulla mukaamme, neiti.”
Rosalie ”jotenkin” pääsi irti vartijoiden otteesta.
Kuulin naurun kirkaisun salin nurkasta. Käännyin ympäri ja näin Alicen nauravan lattialla samalla, kun Jasper yritti hiljentää häntä.
”Tuo oli… tuo oli todellakin sen arvoista.”
Sitten Edward auttoi minut jaloilleni ja tiesin, että olimme lähdössä takaisin Cullenien talolle. Olin hiukan pettynyt; olisin halunnut tietää miten elokuva loppuisi.
”Ostan sinulle kopion mustasta pörssistä.” Edward mutisi korvaani. Halusin kuitenkin tietää mitä eettisiä sääntöjä on lastenelokuvien myymisessä mustassa pörssissä.
Ja seuraavaksi toiselle kierrokselle…
-
Haha! Ihana! Nauroin itseni puhki!
Mukava suomennos, toimii. Joissain kohti vähän tökki, mutta se saattoi olla aika suurelti myös kirjoittajasta kiinni, eikä suomentajasta.
Mutta nyt heräsi se varsinainen mielenkiintoni.
Seuraava kierros pöytään, ole hyvä!
-
Mullakin oli tosiaan hauskaa tätä luetessani;DDD
Innolla suomennosta odotan! :D
-
Tämä oli aivan mahtava. Odotan innolla jatkoa. ;D
-
Tämä oli tosi hyvä, odotan malttamattomana jatkoa :)
-
Oi, tää oli ihan loistava. Joten käännähän lisää pian niin pääsen taas lukemaan ja nauramaan :D
-
Ihan mahtava! Ihan toimivasti suomennettu, enkä virheitä huomannut. (Joo siis mähän en niitä huomais vaikka ne tanssisivat silmieni edessä...) Meinasin äsken tukehtua purkkaani kun luin tätä :'D Jatkoa odotan innolla.
Lizzy.
-
aww, ihana tarina. Jatkoo odotan.
-
Tännehän on tullut paljon kommentteja, oikein yllätyin. ;D
Rebecca Lupin: Kiitos! :) Voihan se tökkiminen olla minustakin kiinni, yritän tässä parhaani mukaan kehittyä. :D Seuraava kierros tulee luultavasti tiistaina, mutta voi tulla nopeamminkin. :D
mandeh: Mukavaa kun pidit. :D
Julia Musta: Kiitos paljon! :D
Kuurankukka: Kiitoksia! Kiva että joku tykkää. :)
BastillaShan: Kiitti. Pian tästä lähdenkin seuraavan luvun kimppuun. ;D
Lizzy: Kiitti. :D Voi, älä enää syö purkkaa kun luet tätä. ;D
disaster: Kaiva kun pidit. Kiitos kommentistasi! :D
-
Ah, tää on ihana. Jäin jumiin. Jatkoa, jookos? :)
-
Hei tällehän on oikeesti tullu ihan hyvin kommenttia :)
Lisää vaan kehiin ;)
-
Luku 3
Rosalie pääsi nopeimmin kotiin, tietysti. Hän makoili sohvalla ja tuijotteli kattoon, kun Edward laski minut jaloilleni. Loput tulivat sisään juuri silloin. Alicea oli jo alkanut huimata, sillä hän oli nauranut niin paljon.
Rosalie rypisti otsaansa Alicelle. ”Äh, älä viitsi. Ei se ollut noin hauskaa.”
Alice vain nyökkäsi ja sanoi: ”Sinulla oli hauskaa, Edward kertoi minulle.”
”Anteeksi Rosalie, mutta sinulla oli.”
Emmettistä se näytti olevan mahdottoman hauskaa, hänen jylisevä naurunsa hukutti alleen loput keskustelusta. Kun nauru loppui ja kaikki lopettivat tapahtumien kertaamisen omista näkökulmistaan, oli aika aloittaa uusi kierros.
Vihdoin Rosalie sanoi: ”Alice… totuus vai tehtävä?”
”Epäreilua, ei takaisin maksuja!”
”Sanoo kuka?”
Riitaa jatkui pari minuuttia, kunnes Jasper tyynnytti sen lähettämällä rauhoittavia aaltoja kohti kahta naisvampyyriä. Edward sanoi: ”Alice on oikeassa, ei takaisin maksuja.”
Rosalie murisi ja huokaisi. ”Selvä sitten… Edward!”
Edward ei näyttänyt yllättyneeltä, mutta mikä muka voisikaan yllättää Edwardin. ”Mmmm.”
”Totuus vai tehtävä?”
”Öh… tehtävä… ei odota, totuus.”
”Myöhästyit, sinä sanoit ensin tehtävän.” Hän hiljeni hetkeksi, samalla Edward voihkaisi. ”Sinun tehtäväsi on… pukeutua isoksi hot dogiksi ja kysellä ihmisiltä ostoskeskuksella, haluavatko he
halin.”
Edward näytti ällistyneeltä, kuin hän ajattelisi Rosalien pilailevan. Olin silti varma, että hän tiesi Rosalien olevan tosissaan. ”Ja mistäköhän minä saan hot dog-puvun?”
”Muistatko mikä minä olin halloweenina vuoden 1968 syksynä?”
Edvard voihkaisi, kun Rosalie nousi jaloilleen. Seuraavaksi huomasin hänen olevan portaiden alapäässä pitäen hot dog-pukua, siinä oli jopa sinappia ja ketsuppia. Hän antoi sen Edwardille, joka käveli huoneeseensa normaalia ihmisvauhtia, luultavasti vain yrittäen viivyttää kidutusta.
Muutaman hiljaisen sekunnin jälkeen Alice ja Emmett repesivät nauruun, josta ei tullut loppua.
Sitten Edward ilmestyi portaiden yläpäähän. Se oli luultavasti huvittavin ja seksikkäin näky, minkä olin ikinä nähnyt. Vain hänen jalkansa, käsivartensa ja päänsä näkyivät, loput hänestä olivat wienerin sisässä.
Minä nauroin, en voinut muuta. Vaikka olin viimeinen, joka alkoi nauramaan, Edward näytti vielä surkeammalta kun aloitin, joten lopetin nopeasti.
Edward käveli luokseni hymyillen lempihymyäni ja kysyi: ” Haluaisitko suudella wieneriä?”
Minä kikatin, hymyilin ja suutelin häntä. Minun piti pitää silmät kiinni, koska pelkäsin repeäväni nauruun. Vähän ajan kuluttua hän siirsi kätensä vyötäröltäni kaulaani ja työnsi minut takaisin. ”Okei, mennään.”
Tällä kertaa päätimme lähteä jonkin muun kaupungin ostoskeskukseen. Minun piti ratsastaa Jasperin selässä, koska en saanut jalkojani Edwardin sämpylöiden ympäri.
Olimme aivan hätäoven ulkopuolella. Siellä ei ollut muita kuin pari pössyttelijää ja vartija, joka katsoi meitä – tai oikeastaan Edwardia – epäluuloisesti.
Hän tuli luoksemme ja avasi suunsa, mutta Edward keskeytti hänet. ”Anteeksi, hyvä herra, mutta voinko halata teitä?”
Vartija näytti ensin häkeltyneeltä ja sitten vihaiselta. Edward, lukien hänen ajatuksensa, antoi hänelle ison halin, ennen kuin hän kykeni puhumaan.
Jos luulin hot dog-pukuisen Edwardin olevan hassu, niin tämä oli taatusti hassuin asia, minkä olin ikinä nähnyt. Vain se ilme miehen kasvoilla…
Tämä näytti vihastuttavan häntä vielä enemmän. Samalla, kun Edward päästi irti ja parin selkään taputuksen jälkeen voin vannoa nähneeni hänen korvistaan nousevan höyryä.
Minun piti nähdä muiden reaktion tähän: Emmett nauroi hiljaa maassa. Alice näytti todella innostuneelta mutta samalla kovasti keskittyneeltä johonkin asiaan. Rosalie yritti peittää kasvonsa nolostukselta. Reaktio, joka yllätti minua eniten, oli Jasperin, hän näytti melkein vihaiselta… en ymmärtänyt miksi.
Edward nyökkäsi pienesti Alicelle.
Vartija näytti ällistyneeltä… ja hänen kasvoillaan oli puhdasta pelkoa. ”Häivy… häivy ostoskeskuksen alueelta.”
”Mutta minähän työskentelen täällä.” Edwardin ääni oli niin horjumaton, että melkein itsekin uskoin häntä.
”Mene sitten töihin!”
Seurasin Edwardia sisälle, tartuin hänen käteensä ja kuiskasin: ”Mitä Alice sanoi sinulle?”
”Hän näki poliisin vievän minut putkaan, jos en olisi lähtenyt pian. En voi riskeerata virtsatestiä.”
”Ai.”
”Se oli hillitöntä!” huusi Emmett jylisevästi nauraen.
”No, sinun on paras tottua siihen, koska tuolla ovat seuraavat uhrini.” Edward päästi irti kädestäni pienen puristuksen jälkeen ja meni vanhan pariskunnan luokse. ”Kuinka te voitte tänään, saanko kysyä?”
”Hyvin.” he mutisivat sopusoinnussa. Sitten jokin heidän ajatuksissaan sai Edwardin hymyilemään entistä leveämmin.
”Ajattelin, että tarvitsisittekohan te epätoivoisesti halia?”
”Ei kiitos.”
”Selvä sitten,” Edwardin hymy kasvoi vieläkin enemmän, ”ehkä sitten ensi kerralla.”
Jasperin kasvot eivät enää olleet vihaiset, vain luonnolliset. Mietin, miksi hänen mielialansa vaihtelivat. ”He tuntevat, että olet kakaramainen teini, jolla ei ole muuta tekemistä, kuin ahdistella ihmisiä.
Se sai minut mietteliääksi. ”Minä luulin, että sinä tunnet ihmisten tunteet eikä sinulla ole Edwardin kykyä.”
”Minä päättelin, että he ajattelivat niin.”
Edward asteli ylväästi pois, kun hän oli sanonut: ”Hei, minähän olen heitä vanhempi.” Hän meni erään äidin ja lapsen luo ja polvistui pienemmän eteen. ”Hei pikkuinen, mikä sinun nimesi on?” hän sanoi kuin olisi espanjalainen, joka opiskelee englantia.
”Ruth.”
”Ruth? Onpa nätti nimi.” hän sanoi samalla, kun äiti yritti vetää lasta mukaansa. ”Tiesitkö, että minulla oli ystävä nimeltä Ruth, kun oli sinun ikäisesi ja hän kuoli kamalassa onnettomuudessa. Hänen kuolemansa oli vain niiiin kauh-”
”Älä sano sitä hänelle!” huusi äiti vihaisesti.
”Anteeksi rouva, mutta mikä teidän nimenne on?”
”Joanne, nyt lähde.”
”Vau. Se oli kuolleen ystäväni äidin nimi!” Sitten jotain ilmestyi hänen kasvoilleen. ”Kuinka vanha sinä olet Ruth?”
”Kolme.”
Sitten Edward nappasi lapsen syliinsä huutaen: ”Voi luoja, Ruth, olet noussut kuolleista!”
Edward juoksi pois lapsen kanssa huutaen: ”RUTH ON NOUSSUT KUOLLEISTA!”,yhä uudelleen ja uudelleen.
Kaikkien muiden reaktiot olivat yhtä hauskoja. Vain Rosalieta ei näkynyt missään.
”Hän näki kivan puseron, hän on hakemassa sellaisen meille jokaiselle. Älä ole huolissasi.” Alice kikatti korvaani.
Minusta tuntui, että hän kuitenkin vain halusi päästä kauemmaksi meistä.
Jasper oli taas vihainen, mutta ei läheskään niin vihainen kuin Joanne. Hän asteli saman vartijan luo, jota Edward oli halannut, tai ahdistellut, miten tahansa. He kuiskivat hetken ja vartija lähti juoksemaan äiti aivan kannoillaan.
Loput meistä juoksivat heidän peräänsä. Löysimme pikku tytön istumasta purkkakoneen päältä samalla, kun Edward oli kertomassa jotain hänen korvaansa.
Vartija meni Edwardin taakse ja yritti tarttua hänen… öh, sämpylöihinsä. Edward kuitenkin astui nopeasti vasemmalle ja sitten oikealle. Vartija tapasi vain ilmaa. Tämä tapahtui uudestaan ja uudestaan, kunnes Edward katosi kokonaan.
Katsoen ympärilleen vähän aikaa vartija huusi niin kovaa, että korviini sattui. ”HOT DOG!”
Kaikki jotka eivät vielä aiemmin olleet tuijottaneet meitä, alkoivat nyt tuijottaa.
”Häivytään täältä.” Alice kuiskasi korvaani. tunsin käsien nostavan minut ilmaan ja sitten puut ja tiet vilahtelivat ohitseni hitaammin kuin Edwardin vauhdilla.
Katsoin ylös ja näin Jasperin kantavan minua. Hän näytti nyt aidosti iloiselta. Uteliaisuuteni vei voiton minusta. ”Jasper, miksi sinä olit niin vihainen siellä?”
Hän nauroi kysymykselleni, kuin se olisi kaikista ilmeisintä maailmassa. ”Olin vain vihainen siksi, että muutkin olivat, Bella.”
”Ai.” Ajattelin sen olevan järkeen käypää.
Sitten tuntui siltä kuin minut olisi heitetty ilman halki koville kaiteille.
Edward sai minut kiinni. ”Jasper, älä tee tuota!”
”Minä tiesin, että hän tulisi olemaan kunnossa.” sanoi Jasper Edwardille ennen kuin kääntyi minuun päin. ”Oletko kunnossa?”
”Joo, lukuun ottamatta valtavia mustelmia, jotka minulla tulee olemaan selässäni. Tulen kyllä kuntoon.”
-
Voi, repesin heti sata kymmenen lasissa ;D Voin hyvin kuvitella, miltä Edward näytti Hot dog puvussaan, halaamassa vartijaa jne. Englanniksi en tuota ole lukenut, ajattelin että suomennos riittäisi hyvin, ja olin oikeassa. Repesin tälle vielä enemmän kuin Rosalie jutulle, mitenkähän seuraavassa ;D
Kiiton todella paljon erittäin piristävästä luvusta, jatkathan mahdollisimman pian.
(Kuka muuten on seuraavana vuorossa, ja tuleehan Bellankin vuoro?)
-
Luin tämän ja seuraavan luvun englanniksi ja ihmettelin, kuinka hyvin ymmärsin ne osat. :D
Naureskelin tälle, vaikka nauroin itseni puhki jo, lukiessani sitä englanninkielistä, mutta siltikin tämä oli hauska vieläkin.
Kuka muuten on seuraavana vuorossa, ja tuleehan Bellankin vuoro ?
Saanko spoilata, että taitaapi olla Bella. :D Tehtävää en kerro, mutta sekin on aika huippu. :'D
Kiitos, lisää odotellessa~.
-
VOi luoja! Nauroin iha sairaasti! Meni vähä aikaa ennenkuin pystyin ajattelemaan Edwardin Hot Dog puvussa mutta onnistu;DD
Lisää! :D
-
Oi herranen aika :''D
nauroin niin kovaa, et varmasti naapuritki kuuli :D
i want more ;D
~ Korsetti
-
Woe ei..! Hot Dog Ed! :''D
Kiitos neuvosta, tällä kertaa kävin viemässä purkan pois ennen kuin aloin lukea tätä. :'D (joo mä syön aina purkkaa älkää kattoko noin...)
Jatkoa ehdottomasti, tää on ihan paras... <3
Lizzy.
-
xD Voi taivas mä nauroin taas ihan vääränä. Edward HotDog puvussa, voi elämä, nyt se näky on jääny mun päähän. :D
Jatkoa ja vauhdilla! :D
-
Luin kaikki kolme lukua nyt kerralla, enkä varmaan ikinä ikinä ikinä ole nauranut näin paljoa yhden ficin taikia!!! ;D Siis tooodella hyvä tarina.
Mitään erityisen rakentavaa en keksi :-\, muuten kuin, että suomenkieli on hiukan tönkkköä. Voisit koettaa ajatella hieman enemmän millaisen mielikuvan englannin kielinen lause antaa ja jotenkin muuttaa se suomeksi luontevasti, siis kun tiedän, että englanninkielessä on joitain asioita, mitä on hankala sanoa suomeksi, mutta öh no varmaan tajuat itä tarkotan..? :)
Odotan jatkoa! :D
-
Riiku: Kiva kun pidit hauskaa. ;D Tässä on muuten se Edwardin hot dog-puku: http://media.photobucket.com/image/hot20dog20suit/xlaurenx_album/hotdogsuit.jpg?o=1 (http://media.photobucket.com/image/hot20dog20suit/xlaurenx_album/hotdogsuit.jpg?o=1). Itse repesin tälle puvulle aivan totaalisesti, kun vampirechick laittoi tämän profiiliinsa. ;D
Kuurankukka: Kiitti. :D Seuraava luku onkin jo betallani ja Rebecca Lupin jo sanoikin että Bellankin vuoro koittaa. Itse asiassa se alkaa jo seuraavassa luvussa. Luultavasti saan laitettua seuraavan luvun jo huomenna. ;D
Rebecca Lupin: Kiitos. Minä saankin miettiä joitakin kohtia oikein ajan kanssa, miten ne oikein voisi parhaiten suomentaa... Onneksi mminulla on nerokas beta joka kesii ratkaisut. ;D
mandeh: Kun käyt katsomassa tuon linkin joka on ylempänä, niin lupaan ettet saa unta tänä yönä. Minä en ainakaan saanut kun nauratti niin kovasti... ;D
Korsetti: Kiitti. Voi, toivottavasti naapurisi eivät ihmetelleet oletko seonnut. :D
Lizzy: Kiitos. :D Minäkin syön purkkaa kokoajan. Se on hyvää. ;D
BastillaShan: Kiitos. Huomennahan sitä jatkoa tuleepi. ;)
pendulum: Kiitti. :D Tajuin mitä tarkoitat. Minulla on sellainen tapa että kirjoitan aina huonosti, varmaan siksi äikän numero pyörii jossain 8 paikkeilla... :)
-
T/N: Tässä on teille uusi luku. :)
Luku 4
Olimme jälleen kerran ympyrässä lattialla. Minulla oli aika turvallinen olo. Tarkoitan, eihän Edward voisi valita minua. Minähän olen hänen tyttöystävänsä, enkös?
”Hmm…” hänen silmänsä kulkivat minun ja Alicen välillä. Sitten jälkimmäisen ilme muuttui tyhjäksi, hän oli näkemässä näkyä. Edward naurahti pienesti ja sanoi: ”Minä teen sen.”
”Mitä sinä näit, Alice?” kysyi Rosalie hiukan ärsyyntyneenä.
”Että nyt on Bellan vuoro.”
Tunsin silmieni suurenevan, sitten hengähdin. Ilma pakeni keuhkoistani. Ajattelin pelkoni olevan järjetöntä. Ei Edward voisi antaa minulle mitään kamalaa tehtävää, eihän?
Nostin jalkani koukkuun ja kiedoin käteni niiden ympärille. Katsoin Edwardia epäröiden ja näin hänen katsovan maahan ja käyvän sisäistä taistelua.
Hän huokaisi, mutta ei siltikään katsonut minua silmiin.
”Bella, totuus vai tehtävä?”
Hän, minun rakkaani, oikeasti valitsi minut. Hänen tyttöystävänsä! Tuijotin häntä shokissa ja aloin pudistella päätäni kieltävästi. ”Ei.”
”Bella,” aloitti Alice, ”sinun täytyy valita jompikumpi. Jos et, niin sinun täytyy valita pelkuri-kortti!”
”Niin, ethän halua olla ainoa, jolla on pelkuri-kortti?” nauroi Emmett.
Kuvittelin valitsevani totuuden ja antaa Edwardin laittaa minut sanomaan jotain todella noloa hänen koko perheellensä ilman ”tehtävän” seurauksien harkitsemista, jonka minä vahingossa tokaisin ääneen. Kuka olisi uskonut minun, pelkurin, valitsevan tehtävän?
”Selvä, Bella, rakas.” Edward nosti päänsä. ”Olen todella pahoillani tästä, mutta minun on pakko tehdä se. Älä huolestu, minä olen siellä eikä se ole edes vaarallista.”
”Sano se nyt vain.” mutisi Jasper.
”Bella, sinun tehtäväsi on…” hänen silmänsä tuntuivat porautuvan kasvoihini, ”mennä treffeille Mike Newtonin kanssa.”
Leukani loksahti, mitä?
”Mutta… mutta Edward, sinä olet minun poikaystäväni… minä en käy treffeillä…” kauhu alkoi nousta sisimmässäni.
”Rauhoitu kulta.” sanoi Edward nousten ylös ja istahtaen viereeni. Hän työnsi hiukseni pois kasvoiltani. ”Sano hänelle vaikka ´Hei Mike. Edward ja minä ajattelimme tapailla muita vähän aikaa ja ajattelin…´”
Silloin Alice antoi minulle puhelimen toiseen käteen ja pienen paperin palan toiseen. Katsoin paperia ja näin 10 numeroisen numeron. Voihkaisin mielessäni.
Napautin puhelimen auki ja tuijotin Edwardia, halusiko hän oikeasti minun tekevän sen?
Hän nyökkäsi rohkaisevasti ja kietoi kätensä vyötärölleni.
”En todellakaan tahdo…”
”Tee se Bella…” sanoi Emmett vakavasti.
”Mutta…”
”Tee se.”
Huokaisin katsoen alas numeroon. Näppäilin numerot niin hitaasti kuin mahdollista, toivoen Edwardin sanovan ´se oli vain vitsi Bella…´ mutta ei, hän ei sanonut.
Kuulin ensimmäisen hälytysäänen ja sitten: ”Haloo?”
Vedin syvään henkeä ja sanoin: ”Hei, Mike, minä täällä.” Tuolla lailla minä yleensä sanoin, kun soitin Edwardille, vaikka hänellä näkyykin soittajan nimi.
”Minä?”
”Bella.”
”Ai. Hei Bella, miten menee?” tajusin hänen yrittävän kuulostaa siistiltä, mutta hänen äänensä oli liian nopea siihen.
”Öh… voinko kysyä sinulta jotain?” kysyin irrottaen Edwardin kädet vyötäröltäni. Se ei vain tuntunut oikealta, antaa hänen pidellä minua samalla, kun pyysin toista poikaa ulos.
”Tietenkin.” sanoi Mike pelokkaasti.
Nousin ylös kävellen ikkunalla, en halunnut katsoa ketään vampyyreistä. ”Joten… minä ja Edward… Edward ja minä, tarkoitan…”
”Erositteko te?” hän yritti kuulostaa sympaattiselta, mutta kuulin vain innostuksen. Olin kuitenkin varma, että jotain sympaattista siellä oli.
Käännyin katsomaan Edwardia, hänen sanoessaan tämän, nostaen kulmakarvojani. Hän pudisti päätään vastaukseksi.
”Ei… hän vain ajattelee… ja minä myös… että… että meidän pitäisi tapailla muita, nähdäksemme olemmeko sitä mitä me todella haluamme ja minä vain mietin, että haluaisitko sinä lähteä treffeille kanssani?”
Vau, minullahan oli yhtäkkiä paljon itseluottamusta ja sitten muistin Jasperin olen samassa huoneessa. Hän tuijotti lattiaa heikko hymy kasvoillaan.
Puhelimen toisessa päässä kuulin hengen haukkomista ja se kuulosti aivan siltä kuin Mike olisi voittanut lotossa.
”Totta kai. Tietenkin, Bella. Milloin?”
Katsoin taas Edwardia ja hän muodosti huulillaan sanan ´nyt´.
”Minulla on ty-ylsää." Jasper, pikkuisen apua! ”Jospa vaikka nyt?” ääneni vikisi hieman lopussa.
”Totta kai, haen sinut… puolen tunnin kuluttua?2 hän kuulosti aivan kuin voisi myöntyä kaikkeen mitä sanon.
”Kuulostaa hyvältä.”
”Nähdään sitten.”
Sitten kuulin napin painalluksen ja huutoa. Näytti siltä, että joku oli unohtanut lopettaa. Tällä kertaa hän kuulosti kuin olisi voittanut lotossa paljon.
Näyttelin etten ollut kuullut sitä ja katkaisin puhelimen. Kaikki puhkesivat nauruun, mukaan lukien Edward.
Tuijotin häntä murhaavasti ja astelin ylväästi pois huoneesta. Alice seurasi minua huoneeseensa.
Siellä hän istutti minut tuoliin ja alkoi levittä meikkiä.
”Eikö sinun pitäisi tehdä teeskentely meikki teeskentely treffeille?” kysyin sarkastisesti pyöräyttäen silmiäni. Tietenkin hän halusi meikata minut, hän ei ikinä jättäisi tilaisuutta käyttämättä.
Hän nauroi, mutta vastasi huomautukseeni vain lisäämällä meikki. Tunsin itseni Barbieksi.
Viidentoista minuutin kuluttua, kun olin ollut hänen oma marsunsa, hän lopetti laittaen poskipunaa… ihan kuin minä muka tarvitsisin apua punaisiin poskiin. Hän letitti hiukseni kahdeksi ranskalaiseksi letiksi. Siinä kesti kaksi minuuttia, mutta jopa minun täytyi myöntää, että näytin hyvältä.
Alice hyppäsi makuuhuoneen kokoiseen vaatekaappiinsa ja alkoi nakella vaatteita ympäri huonetta ja kylpyhuonetta.
”Alice?” kysyin empien.
”Se menee hyvin… suuriman osan ajasta…” hän huusi takaisin.
”Suurimman osan?” huudahdin takaisin, kun hän hyppäsi takaisin huoneeseen kantaen muutamia asu vaihtoehtoja, jopa minä saatoin kuulla pelkoa äänessäni. Hän alkoi heitellä muutamia syrjään ja sekoitella ja vertailla.
”Se menee hyvin…” hän vastasi, mutta tällä kertaa hänen äänessään oli särmää aivan kuin hän olisi alentuva.
Minä voihkaisin, kun hän astui minua kohti kädessään todella söpö hame ja pusero… se näytti yksityiskoulun tuhman tytön asulta.
”Alice…” minä valitin.
”Laita se nyt vain päälle.” vastasi Alice äänellä, joka kuulosti kellojen soitolta. Tiesi hänen ottavan silmien pyöräytykseni myöntymisenä, kuten: ´okei, teen mitä tahansa pyydät, Alice.´
Hän lähti antaakseen minulle hiukan yksityisyyttä. Pukeutuen hitaasti (koska minulla oli vielä aikaa) annoin mieleni vaeltaa.
Ensiksi, oli huono idea ryhtyä tähän. Minun olisi vain pitänyt kieltäytyä tai hypätä ikkunasta tai jotain. Mikä tahansa olisi parempaa kuin tämä. Jos kyseessä olisi treffit Edwardin kanssa, se olisi ollut ihan toinen juttu.
Toiseksi, minun olisi pitänyt valita totuus. Minun piti vain olla niin tyhmä ja valita se ainoa asia, joka voisi haavoittaa minua eliniäksi. Tai ikuisuudeksi. Hassuin asia tässä oli, että en tiennyt tarkoitinko sitä psyykkisesti vai fyysisesti ja se oli se mikä haavoitti minua. Ja kuinka paha totuus edes voisi olla? Tarkoitan, kertoa kaikille nolon kaatumistarinan kahdeksannelta luokalta, kun onnistuin kaatamaan opettajan samalla, sekin voisi olla parempi kuin tämä.
Kolmanneksi, minun täytyisi tappaa Edward tästä hyvästä, joten minun täytyisi antaa Emmettille lupa, jotta hän voisi repiä Edwardin kappaleiksi ja sitten koota hänet uudestaan. En minä haluaisi elää ilman Edwardia, vaikka aioinkin muistuttaa häntä tästä ikuisuuden.
Minä huokaisin, kun kävelin ovesta nähdäkseni (ja melkein kaatuakseni) kenkäparin. Voihkaisin tällä kertaa ääneen, kun laitoin ne jalkaani.
Kävelin portaat alas ja tunsin Edwardin silmien hivelevän jokaista tuumaa vartalostani, joka oli kiedottu Alicen vaatteisiin. Kun vastasin hänen katseeseensa, näin hänen hymyilevän lempihymyäni. Ehkä minä kestäisin tämän.
”Edward,” aloitin tuntiessani hänen kätensä kietoutuvan vyötärölleni, ”minä rakastan sinua…”
”Sinä teet sen.” mahtavaa, tosi mahtavaa.
Matka kotiini oli aivan hiljainen. Edward ja Alice suunnittelivat seuraavansa meitä koko treffien ajan ja samalla kuvaavansa meitä… mikä luottamuksen osoitus!
Edward saattoi minut sisälle. Katsoin ylös hänen silmiinsä ja näin epäröintiä, aivan kuin hän aikoisi perua sanansa. Avasin suuni toiveikkaasti, mutta hän vain pudisti päätään. Hän painoi huulensa omilleni nopeaan suukkoon ja katosi.
Sisällä yritin olla ajattelematta, kunnes kuulin koputuksen pari minuuttia myöhemmin…
-
Oi jatkoa, mahtavaa :D
Bella parka, käy sitä ihan sääliksi. En halusi olla sen kengis, kyllä täs tilantees.
Jatkoa pian niin saan taas pidättää hengitystä ja pelätä Bellan puolesta :D
-Bastilla-
-
Voi Bella parka.
Treffit Miken kanssa. Edwrdilla on kurja huumorintaju jus nyt.
Odotan kyllä innolla että näen mittä tulee tapahtumaan. Odotan todella, joten jatkoa pian. ;)
-
Täytyy sanoa että Edwardilla on aika likainen mielikuvitus ;D Sääliksi käy Bellaa, treffit Miken kanssa kun on silti Edwardin kanssa yhdessä..Minkäköhän selityksen Bella sepittää Mikelle tästä kaikesta, toivottavasti jotain sellasta ett saan repeillä kunnolla ;D En muuten tajua, miten jatko on voinut mennä minulta näin ohi, mutta toisaalta, siitä on vasta reilu puolituntia kun jatkoa tuli. Toivottavasti saat seuraavan luvun huomiseks valmiiks, niin saatais Ystävänpäiväluku ;D
Niin ja isot kiitokset tästä jälleen kerran :-*
-
Apua, jännittävää! :D Jatkoa, pyydän :)
-
Iloista ystävänpäivää kaikille! :D
Riiku: Kiitti. :D Jatkoa tulee tiistaina.
BastillaShan: Kiitos. Bella luultavasti arvostaisi kommenttiasi, sillä Bellalla ei todellakaan tule olemaan mukavaa. ;D
Julia Musta: Vaikka Edwardilla onkin huono huumorintaju, niin lukijoilla tulee olemaan hauskaa. ;D
Kuurankukka: Kiitoksia. :) Pahoittelen etten saa uutta lukua täksi päiväksi. Sitä tulee tiistaina, koska nyt on niin kiirettä, kun ensi viikolla sattuu olemaan koeviikko. :( Uskon, että saat repeillä kunnolla, sillä Mike on niin mahtava ensi luvussa. ;D
Anerya: Jatkoa tulee tiistaina. :D
-
vau sää suomennat tätä nopeasti ;D.
Tää on hauska. Koitan olla nauramatta (=tungen nyrkin suuhun) koska muuten kaverit vähän katsois (kyllä ne katsoo muutenkin ;)). Kiitos kun viitsit suomentaa, mun enkun kielen taito kun ei oo parhaimpia mahdollisia ;D
-
Vasta tiistaina jatkoa APUA! Oon ihan koukussa tähän tarinaan. ;)
-
nyt mä oon vihanen Edwardille. Ei tollasta saa tehdä!!! Bella raukka...
Hyvin kirjotettu, tätä luki mielellään.
kiitos
-
:''DD
tää on kyl paras :3 oon koukussa :__DD
En olis kyl koskaa uskonu et Edward laittaa Bellan treffeille Miken kaa! :o
Mut joo, jatkoa odotellen,
Korsetti
-
Oon saanu tästä niin ylihyvät naurut, et nyt on maha ja posket kipeinä :D Edward ois kyl voinu laittaa jonkun toisen tehtävän, koska toi on jo ilkeetä. Mutta haluun tietää mitä tapahtuu.
Jatkoa pian ;D
-
On ollu tosi hyvä! oon nauranu nii pal :D Edward oli kyl ilkee ku tommost teki, mut nyt vaikuttaa tosi jännält ja mielenkiintoselt :P toivottavasti jatkoo tulee pian!
-
Anteeksi. Jatkoa tuleekin vasta huomenna eli keskiviikkona, kun mulla ja betallani riittää kiirettä tämän koeviikon kanssa. Meillä on kummallakin joka päivä koe. :( Mutta huomenna tulee ihan varmasti. :)
-
Sori offista. Harmi, kun jatkoa ei tullutkaan tänään, ehdin jo odottaa sitä. Koeviikot ovat minusta ainakin ihan perseestä, inhoan niitä. Mutta toisaalta, kun jatkoa ei tullut tänään, odotan huomisen jatkoa entistä kärsimättömämpänä ja odotukset on aika korkealla. No kuitenkin, sori offista :)
-
Aivan, huomiseksi saan katsottua seuraavan luvun läpi ja Pallukka saa sen laitettua tänne :)
Ja onkin pitkä luku tulossa ;)
-
Yeyy, yllätyin positiivisesti, kuinka paljon ymmärsin oikein, kun luin tuota lukua englanniksi. =)
Hyvin suomennettu taas, tosin beta voisi hieman skarpata. Muutamia normaaleja virheitä (esim. merkkejä jäänyt väärään paikkaan, ym) löytyi, mm.
”Minulla on ty-ylsää. Jasper, pikkuisen apua! ”Jopa vaikka nyt?” ääneni vikisi hieman lopussa.
Launausmerkki ei varmaan kuulu olla tuossa alussa? Jäin tätä miettimään pitkäksi aikaa, että mitä tässä puhutaan. Vai kuuluuko sulkeva lainausmerkki ty-tylsää:n jälkeen?
Luin jo seuraavankin luvun etukäteen. :D aika hervoton!
-
Hyvin suomennettu taas, tosin beta voisi hieman skarpata.
Tämän olen huomannut itsekin - tosin asiaan vaikuttaa myös se, että korjaan luvut vain paperille :)
-
T/N: Kiitoksi kommenteista. :D Tässä on nyt sitten se seuraava luku, joka onkin sitten pidempi. Nyt beta korjasi tämän ihan tietokoneella joten toivottavasti nyt sitten kaikki pilkut ja muut ovat kohdallaan. :D
LUKU 5
”Hei”, Mike sanoi, kun sain oven auki.
Minulta kesti hetken aikaa vastata, koska kun avasin oven, näin Edward Cullenin jäljittelijän. Hän oli jopa pukeutunut samanlaiseen asuun, jonka Edwardkin voisi pukea. Mustan puseron farkkujen kanssa. Jopa hänen hiuksensa olivat kuten Edwardilla, sotkuisessa ja seksikkäässä epäjärjestyksessä. Olin yllättynyt siitä, ettei hän ollut vielä värjännyt niitä.
Kuitenkin, kukaan ei voisi pukeutua Edward-tyyliin paremmin kuin Edward itse.
”Hei”, sanoin takaisin pikkuisen myöhässä. Suljin oven perässäni ja aloin hävetä sitä, mitä olin tekemässä Mikelle, se ei ollut reilua.
Hän halasi minua hieman liian tiukasti. Kuin hän pitelisi omaa henkikultaansa. ”Näytät kuumalta”, hän kuiskasi korvaani.
Repesin nauruun, koska tajusin mitä hän yritti tehdä. Tai ketä hän yritti esittää. Hän yritti olla Edward, kuitenkin vielä paremmin.
Jos Edward halasi minua, Mike halaisi minua tiukemmin. Jos Edward kutsui minua kauniiksi, hän kutsuisi minua kuumaksi.
”Ei, ei, Bella”, Mike sanoi, ymmärtäen väärin, miksi olin melkein maassa nauramassa. ”Sinä todella olet, sinä olet niin kuuma.”
Se sai minut nauramaan vielä kovempaa, taivuin kaksin kerroin ja pidin ovenrivasta kiinni, etten kaatuisi.
Parin minuutin päästä, kun olin nauranut hysteerisesti ja Mike mietti, oliko jotenkin loukannut minua, sain itseni jotenkuten kuriin ja tartuin Mikea kädestä, kuitenkin hymyilin vielä leveästi.
Hän saattoi minut omalle puolelleni autoa, tai oikeastaan romulaatikkoa. Jos Edward avaisi oven minulle ja auttaisi istumaan, Mike läimäyttäisi oven auki ja työntäisi minut penkille.
Selvä, nyt aloin jo loukkaantua. Samalla kun hän hyppäsi (kyllä, hyppäsi) ajajan paikalle, katsoin ulos ikkunasta, koska tunsin parin hunajasilmiä porautuvan ihooni. Näin kuitenkin vain yhden silmän, joten arvasin Alicen toisen silmän olevan videokameran takana. Hymyilin hänelle pikaisesti ja toivoin myös enkelin näkevän sen.
Mike peruutti autoon ja käynnisti sen. Hänellä oli suuri en-ymmärrä-kuinka-se-mahtui-hänen-kasvoihinsa hymynsä. Hän ajoi hitaasti, äärimmäisen hitaasti. Ajattelin, että jos Edward ajoi äärettömän nopeasti, Mike ajaisi äärettömän hitaasti.
Lupaa kysymättä käynnistin radion ja huokaisin. Katsoin ulos ja näin Alicen videokameransa kanssa vierellämme. Hän käveli ihmisten vauhtia, koska me kuljimme niin hitaasti.
”Joten...”, Mike sanoi, toivoen pientä keskustelua.
”Joten”, sanoin takaisin.
”Etkö ole kiinnostunut siitä, minne olen viemässä sinua?” hän yritti jopa kuulostaa Edwardilta.
”Joo”, sanoin nielaisten.
”Piknikille.”
Minun täytyisi antaa hänelle jotakin, oli melkein aurinkoista ja jopa hiukan lämmintä. Joten, yksi kultainen tähti Mikelle.
”Miksi”, kysyin ja yritin olla kuulostamalla röyhkeältä.
”Koska olet niin kuuma.” Kivasti imarreltu Mike. Sait juuri annettua kultaisen tähden takaisin.
”Joten, miksi sinulla on tuollainen asu?”
”Heitinpähän jotakin ylleni”, Mike vastasi kartellen katsettani.
Lopetin keskustelun kuten hänkin. Tuijotin vain ulos ja katsoin kaikkien etanoiden ja kilpikonnien marssivan ohitsemme. Jatkoin toistamista mielessäni. Vihaan totuutta ja tehtävää, vihaan totuutta ja tehtävää, juuri nyt enemmän kuin ikinä, jopa enemmän kuin silloin, kun minun piti syödä multaa!
”Ai.”
Hetken hiljaisuuden jälkeen, todella kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, me molemmat hyppäsimme säikähdyksestä. Me hyppäsimme, koska takanamme tuuttasi suuren suuri auton torvi.
Katsoin taakse ja näin jonkun kuorma-autossa, joka näytti siltä, kuin voisi murskata Miken auton. ”VAUHTIA!” huusi erittäin maskuliininen ääni.
Mike ei kiinnittänyt siihen huomiota, hän vain katsoi pikaisesti takapeilistä ja jatkoi epätavallista vauhtia. Näin Alicen nauravan meille mahdottomasti. Tuijotin häntä vihaisesti karhun ilmeellä, jonka Emmett oli opettanut minulle.
Sitä kesti hetken aikaa. Me ajoimme käsittämättömän hitaasti ja mies takanamme tuuttasi meille torvellaan. Se oli tosi noloa.
”Ehkä sinun pitäisi ajaa vähän kovempaa”, rohkaistuin sanomaan, kun näin ison-suuren-pelottavan-miehen astuvan ulos autostaan. Auto alkoi myös yskiä.
”En usko, että aioin”, huomautti Mike, ”nämä ovat meidän ensimmäiset treffimme ja haluan niiden olevan täydelliset”, hän myönsi hymyillen minun suuntaani. En tajunnut, mitä hän tällä kertaa yritti voittaa Edwardiin verrattuna.
Meinasin sanoa jotain äreää, kuten: Tämä on kaukana täydellisestä. Tai: Nämä eivät ole meidän ensimmäiset treffimme, nämä ovat sinun ainoasi, mutta lopetin, sillä paiskauduin eteen ja takaisin taakse. Luojan kiitos turvavöistä!
Käännyin nähdäkseni oliko Mike kunnossa. Hän oli ja oli astumassa autosta ulos. Ei! Voi taivas, ei! Sitten käännyin nähdäkseni kahden vampyyrin reaktiot. Alicen piti pitää Edwardia paikoillaan, ettei hän tulisi luokseni.
Iskin hänelle silmääni kertoakseni olevani kunnossa. Hän näki merkkini ja sulautui takaisin varjoihin. Varjot olivat paikka, josta kukaan ei voisi nähdä häntä, elleivät he etsineet häntä. Hän on niin viisas, mutta silti, MINÄ HALUAN TAPPAA HÄNET!
”Minun autoni!” kuulin Miken huutavan takanani.
Mike hyppi vieläkin jostakin syystä, siirtyen toisen auton omistajan luo. Mies seisoi kuorma-autonsa ulkopuolella kädet ristittynä rinnalleen. Hänen kätensä olivat yhtä paksut kuin minun pääni. Mike tulisi joutumaan ongelmiin leikkiessään Mr. Kovista.
”Miksi helvetissä sinä teit tuon!?” Mike huusi, mutta hänen äänensä vikisi pikkuisen.
”Sinä ajoit viittä kilometriä tunnissa, ajattelin sinun tarvitsevan pientä töytäisyä.”
”Mike, Mike, unohda se nyt vain!” minä huusin kuiskaten auton sisältä. Hän ei kiinnittänyt minuun huomiota.
”Minä yritän viedä ulos maailman kauneimman tytön ikinä ja sinä pilaat kaiken!”
”Mitä helvettiä! Sinun pitäisi ajaa kovempaa!” Tämän sanottuaan mies meni takaisin autoonsa ja ajoi pois.
Mike seisoi siellä 20 minuuttia ja hyppäsi sitten takaisin autoon. Tämä poika oli todella hämmästyttävä. Ei tietenkään hyvässä mielessä.
Mike käynnisti autonsa. ”Anteeksi tuosta.” No, ainakin hän yritti käynnistää autonsa, se vain putputti. Ei ärissyt, putputti.
”Hitto”, Mike kirosi hiljaa. ”Ei se haittaa, me olemme melkein perillä. Me voimme kävellä.”
”Missä se edes on?” kysyin, en ollut kuitenkaan varma, halusinko vastausta. Toivoin, ettei minun tarvitsisi kävellä enemmän kuin korttelin sandaaleilla, jotka Alice oli laittanut minulle, se voisi sattua.
”Se on suunnilleen korttelin päässä tästä.” Voi hitto!
Hän astui ulos autosta, kun istuin tuijottamassa häntä. Hän heilutti minulle käsillään suurilla, yliliioitelluilla merkeillä käskien minua tulemaan ulos. Tunsin olevani lentokone, jota hän ohjasi laskeutumaan oikealle paikalle.
Tein kuten hän pyysi ja menin hänen vierellensä. Hän tarttui käteeni ja me aloimme kävellä hiljaisina. No, minä olin hiljaa. Näytti siltä, kuin Mikella olisi kävelykohtaus, lukemattomat kerrat hän kääntyi katsomaan taakseen. Ja hänen kaulansa jatkoi raksumistaan. Hyi!
”Oletko... kunnossa?”
”Joo... EN!” Mike huusi, aivan kuin hän olisi juuri nähnyt autonsa varastettavan. Ihme hyypiö! ”Minä... en voi jättää autoani.”
”Mitä?”
”Mennään äkkiä takaisin.” Hänen silmänsä näyttivät todella epätoivoisilta.
Tein kuten hän pyysi ja hän meni ajajan paikalle ja ihmettelin, miksi hän ei avannut oveani, kuten viime kerralla. Menin matkustajan paikalle.
Hän tuijotti minua tyhjästi. Hymyilin hänelle puoliksi.
”Mitä sinä teet?” hän kysyi. ”Mitä?”
”Odotan, että ajat.”
”Auto ei toimi.”
”No, miksi me sitten istumme täällä?”
”Minun kuuluu istua täällä, sinun ei.”
”Mitä?” Odottiko hän todella minun kävelevän kotiin?
”Sinun pitäisi olla takana työntämässä.”
”Työntämässä mitä?” Hänen oli paras olla tarkoittamatta...
”Autoa!” hän sanoi, kuin se olisi ollut ilmeisintä maailmassa.
Kyllä, minä todellakin olin loukkaantunut. Todellakin. Minun jalkojani särki kävelyn ja harmin takia. En tiedä miksi, mutta tällä hetkellä rakkauteni Edwardia kohtaan kasvoi kymmenen kertaiseksi. Eikö sen pitäisi laskea, koska olin täällä hänen takiaan? Mutta silti, jos Volvo menisi rikki, hän ei pistäisi minua työntämään sitä tai edes ohjaamaan autoa. Hän kantaisi minut kotiin sylissään ja varmistaisi, että olisin mukavasti.
Ja kun pääsin auton taakse, Edward oli siellä kyyristelemässä auttaakseen minua työntämään. Mike ei saanut nähdä häntä.
Minä todella rakastin häntä, vaikka hän pakotti minut näille treffeille, jotka voisivat vain pahentua tästä.
”Selvä, ala työntää, NYT!” Ja Edward alkoi työntää Miken käskystä. Minun piti vain näyttää siltä, kuin työntäisin, Edward oli niin vahva.
Hymyilin hänelle leveästi ja hän hymyili takaisin näyttäen todella upealta. Todella, todella upealta. Hän oli jopa upeampi kuin silloin hotdog-puvussaan.
Hän työnsi vielä pari korttelia ja minua alkoi väsyttää kävelyn ja työntämisen esittäminen. Kuvitelkaa, jos minun pitäisi työntää itse.
”PYSÄHDY!” Miksi Miken piti huutaa? Minähän olin ihan tässä näin. Edward kuiskasi: ”Jos minä puhun, hän huutaa.”
Lähetin hänelle lentosuukon ja hän lähti minun sanottuani: ”Rakastan sinua.”
En voi uskoa, että Mike pisti ”minut” työntämään autoa. Jos ajattelin olevani loukattu ennen, niin nyt olin todella loukkaantunut.
Mike oli auton ulkopuolella ja alkoi huutaa. ”OLETKO VALMIS PIKNIKILLE?” Hän oli aivan korvani juuressa. Minun piti polkea jalkaa.
”Mike, voisitko lopettaa huutamisen?”
”Anteeksi”, mutisi Mike. Hänen korvansa punehtuivat. ”Lyön vetoa, että Edward ei voi huutaa yhtä kovaa kuin minä.”
”Sinulla ei ole aavistustakaan”, sanoin silmiäni pyöräytellen.
Katsoin ympärilleni. Toisella puolella tietä oli todella pieni hautausmaa. Tukahdutin väristyksen tajutessani, missä olisin, jos Edwardia ei olisi.
Toisella puolella oli Forksin ainoa puisto. Ajattelin sen olevan ironista, että ainoa katu oli jaettu eläville ja kuolleille. Nyt ”rajan ylittämisellä” on aivan uusi merkitys minulle.
Kääntyen ympäri Mike otti avaimen avatakseen takaluukun. Hän yritti avata sen, mutta mitään ei tapahtunut. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään. Uudestaan, ei mitään.
”Voi vitun saatana!” Mike hoilasi. Minusta tuntui, että hänen päänsä räjähtäisi pian. ”Avaudu nyt sinä hiton takaluukku!”
Hän kiipesi auton päälle ja alkoi hyppiä ylös ja alas kuin joku pieni kaksivuotias. ”Auuuuki!”
Vielä hänen pienessä pahantuulen puuskassaan hän kiipesi alas katolta ja yritti uudestaan. Vieläkään ei mitään seurausta.
”ARG!” Arg?
Minua alkoi jo hiukan pelottaa, joten otin hitaasti avaimen hänen kädestään ja avasin luukun. Kyllä, avasin luukun.
Mike, tajutessaan mitä tein, kysyi: ”Miten sinä tuon teit?” Sitten hän nousi jaloilleen ja tarttui minua olkapäistä. ”KUINKA SINÄ TEIT TUON?”
”Minä – minä käänsin sitä oikeaan suuntaan?” Tiesin sen kuulostavan kysymykseltä.
Hän työnsi minut poispäin ja sanoi: ”Oletko valmis piknikille?” Ihan kuin hän olisi unohtanut kaiken, mitä tapahtui sekunti sitten. Hän nappasi korin takaluukusta.
”Joo”, sanoin, mutta minusta tuntui, että hymyni ei näyttänyt aidolta. Aloin kävellä puistoon, mutta Mike tarttui käteeni.
”Minne sinä olet menossa?” Mike kysyi.
”Piknikille.”
”Puistoon?”
”Joo.”
”Kenen kanssa?” Oliko hänellä hetkellinen muistinmenetys?
”Sinun.”
”Mutta meidän piknikkimme on hautausmaalla.”
”Hautausmaalla? Hautausmaalla!?”
”Joo.”
”Ai.”
Ehkä olin todella ylittämässä rajaa elämän ja kuoleman välillä!
Silti pitäen kädestäni kiinni hän veti minut hautausmaalle. Me ohitimme kyltin, jossa luki: Forksin hautausmaa 1981 – nykyaika. Olimme molemmat hiljaa, kun kuljimme hautausmaan läpi, ohittaen monia hautakiviä, jotka kuuluivat ihmisille, jotka olivat kuolleet viikko tai 20 vuotta sitten. Miksi, voi miksi meillä piti olla piknik täällä?
Mike meni ruohotilkulle ja otti viltin, jonka hän levitti maahan.
Mike heittäytyi makaamaan ja minä istahdin risti-istuntaan. Hän levitti kätensä ja kohotti minulle kulmakarvojaan. Hän kutsui minut makoilemaan kanssaan ja minä päätin yrittää keskustelua.
”Joten, miksi meillä on piknik täällä hautausmaalla?”
”Kolmesta syystä”, hän vastasi nousten ylös istumaan, tietäen, etten halunnut makoilla hänen kanssaan. ”Yksi, koska olet niin kuuma.” Äh! ”Kaksi, minusta me tarvitsemme hiukan yksityisyyttä.” Hän pisti kätensä polvelleni.
Hän nojautui suudellakseen minua. Minä nojauduin poispäin hänen kurottautuessaan. Voisiko tämä poika olla oudompi? Hän ei suudellun Jessicaa kuin vasta toisilla treffeillä, ei kesken ensimmäisten. Hyi... hän ymmärsi olla suutelematta ja katsoi käteensä, en tuntenut sääliä, kuten oletin.
Mutta tunsin silti syyllisyyttä...
”Kolmanneksi?” ääneni vikisi.
”Isoäitini on haudattu tänne. Se on suloista.” Ja kammottavaa...
”Häh?” Hän tuli tänne vierailemaan isoäidinsä luona?
”Tuo kivi tuossa”, hän sanoi, osoittaen kiveä kahden jalan päässä. Katsoen lähempää saatoin nähdä mitä siinä luki: Carol Newton 1924 -
”Onko – onko hän kuollut?”
”Joo”, hän kuulosti surulliselta. ”Hän kuoli suunnilleen kaksi vuotta sitten.”
”Miksi tuossa ei lue sitä?” Yritin olla kuulostamatta törkeältä.
”Hän kuoli aivan keskiyöllä ensimmäinen tammikuuta 2004, joten emme tiedä, minä vuonna se oli. Oikeastaan, emme ole ihan varmoja, kuoliko hän todella.”
Tuijotin häntä kauhuissani, mutta hän ei näyttänyt pilailevan.
”Joten, ruoka”, hän sanoi vaihtaen puheenaihetta.
Kun hän kaivoi ruoan esiin, minä katselin ympärilleni. Se oli ihan kaunis omalla tavallaan. Hän oli takanani ja peitti silmäni käsillään. Jos Edward oli äärettömän hellä kanssani, Mike oli äärettömän karkea. No, siinä oli joko syy, tai sitten hän oli aina sellainen.
”Haluatko nähdä ruoan?”
”Joo.” Minulla alkoikin jo olla kova nälkä.
”Yllätys!” hän huusi.
Katsoin alas ja oksensin hiukan suuhuni.
Se oli kalaa, ihan jokaista kalaa, mitä voit kuvitella. Mukaan lukien tosi suuri lehtikala. Mikään ei näyttänyt keitetyltä ja silmät alkoivat pelottaa minua parin sekunnin kuluttua.
”Mike?” En pystynyt sanomaan mitään muuta. Kalan löyhkä alkoi jo kuvottamaan minua.
”Niin, kuumis?” Taas, kuumis!
”Kala?” En saanut muuta suustani.
”Joo”, hän sanoi hymyillen, luullen antavansa minulle nautintoa. ”Anteeksi, sain keitettyä vain kultakalan ja söin sen matkalla, kun hain sinut.”
Oksensin taas pikkuisen suuhuni.
”Ja jälkiruoaksi...”, Mike mutisi hymyillen taas erittäin leveästi. ”minulla on...”, hän meni korille ja otti varovaisesti esiin kalasäiliön. Odotin sen olevan uusi kala, mutta sen sisällä oli, ”ankerias!”
MINÄ VIHAAN TOTUUTTA JA TEHTÄVÄÄ oli viimeinen asia, jota ajattelin ennen kuin pyörryin, mutta viimeinen asia, jonka näin, oli Mike puraisemassa lehtikalaa.
Avasin silmäni ja näin Edwardin katsovan alas minuun. Tunsin viltin allani.
”Hän on hereillä”, Edward mutisi jollekulle. Hänen äänensä oli käheä helpotuksesta.
”Hei”, sanoin ja yritin nousta ylös. ”Hyökkäsikö Mike kimppuuni? Missä Mike on? Hei Alice. Onko ankerias kunnossa? Söikö hän sen lehtikalan?”
”Hei”, hän vastasi takaisin huulensa omiani koskettaen. Ja vastaukset kysymyksiini olivat: ”1) Mike ei hyökännyt kimppuusi. 2) Mike lähti, hän pelästyi, kun et herännyt. 3) Ankerias on ihan kunnossa. Ajattelin, että voisit saada siitä lemmikin. 4) Hän todella söi sen lehtikalan. Oletko kunnossa? Voin kantaa sinut kotiin.”
Sain suustani vain sanat: ”Minä rakastan sinua.”
Hän naurahti. ”Minäkin rakastan sinua. Ajattelin sinun vihaavan minua, sen jälkeen, mitä tein sinulle.”
”Minä rakastan sinua”, toistin.
”Haluatko, että kannan sinut?”
”Joo, vie vain minut kotiin. On minun vuoroni keksiä tehtävä neljännelle kierrokselle...”
-
Haa, eka! Hienoa, jatkoa on pitkän odotuksen jälkeen vihdoin ja viimein ilmestynyt, ja millaista jatkoa ;D Vähänkö repesin noille treffeille, ne oli kertakaikkiaan loistavat. Voi Bella raasua, mitä hän joutuihaan kärsimään. Erityisesti tykkäsin noista jos Edward teki sitä, Mike teki sitä jne. Jälleen kerran hyvä luku, ylitti täysin korkealla olleet odotukseni, tykkäsin todella paljon. Ja nyt kun sanon, minusta paras luku tähän mennessä. Isot kiitokset ja halit sinulle, odotan todella paljon jatkoa :-* Niin ja muuten, kenen vuoro on seuraavaksi?
-
Tämä on todella hauska, ja hyvin suomennettu.
Hieman minua häiritsee lukujen lyhyys, mutta sillehän mitään ei voi ;)
Mike oli tosiaan hyvin... liioiteltu? ::)
Kultakaloja ja ankeriaita? Mutta hauskaa se kyllä oli :P
Jatkoa tulee toivottavasti pian.
- Mortti
-
Pallukka ei varmasti pahastu, jos kerron, että seuraavana on vuorossa Jasper ;)
Laittelen tänään sähköpostin kautta seuraavia lukuja Pallukalle, joten jatkoa on varmasti pian luvassa :)
Ja nyt tosiaan olivat sitten pilkut viimeisen päälle paikallaan, ainakin toivon niin :D
-
tämä on aivan loistava. ;D
Mike oli vähän outo, mutta siltti. Ja odotan innolla kenelle Bella antaa tehtävän tai totuuden. odonan sitä todella innokaasti. ;)
-
Ei hitto mää repeilin Mikelle! ;DD
Edward oli hirmu suloinen kun tuli auttamaan Bellaa!
Jes, seuraavaks Jasper! :DD<3
-
Kuurankukka: Kiitti. *punastuu ja hymyilee onnellisena* Kiva kun pidit ja yllätyin kun olikin ylittänyt odotuksesi. :D
Mortti: Kiitoksia. :) Juu, nuo luvut on kyllä aika lyhyitä.
Riikka: En todellakaan pahastunut. ;D Siis tänään jo? Ehkä sitten pääsen jo huomenna laittamaan seuraavaa lukua. :D
Riiku: Kiitos. Joo, Jasperin jälkeen tuleekin tosiaan Alice. :D Mikea yleensä näissä englannin kielisissä ficeissä tosiaan tehdään tällainen liioittelevan yliaktiivinen ja Bella-fani. Kuitenkin se on hauskempaa kuin kirjojen Mike. ;) Ja mistä sitä tietää vaikka raa'at kalat ja ankeriat olisivatkin hyviä. ;D Täytyy muöntää etten kyllä ole itse maistanut... ;D
Mina: Kiitti. :) Bella valitsee Jasperin seuraavaksi.
mandeh: Kiitoksia kommentista. :) Eihän Edward voi jättää Bellaa yksin työntämään painavia autoja kun itse voi työntää niitä vaikka pikkurillillä. ;D
-
Hehee, vastahan luin saman luvun englanniksi :D Tämä oli hyvin suomennettu, melko samoin, kun itsekin ajattelin.
Ainoa joka häiritsi oli sana "pikkuisen" joka esiintyi parikin kertaa. Se kuulostaa vähän höhlältä ja olisin laittanut sen tilalle "hieman" tai jotain muuta vastaamaa. Mutta se siitä hirveän isosta virheestä. :D
Harmitti kyllä, kuinka Mike oli niin älyttömän OOC, ei se ihan noin hölmö mielestäni ole. Mutta kaipa sitä saa vähän muutella hahmoja, jotta kunnon "juoni" saadaan paremmin esiin.
-
Aivan huippu luku jälleen :)
Mulla meinas lähteä järki tuon Miken kans. Teki mieli vetästä sitä nyrkillä naamaan ja hirttää se aina, kun se avas suunsa. Todellakin säälin Bellaa...Mutta onneksi meidän ihana Edward oli siellä kaiken aikaa, kuten työntämässä autoa. Se oli omalla hämärällä tavallaan tosi romanttista (siis se, että Edward oli varjoissa suojelemas Bellaa ja työntääs sen puolesta autoa) <3
”Koska olet niin kuuma.”
Mike hoki tota koko ajan, että sille ei voinu ku nauraa. :D
Odotan seuraavaa lukua innolla, suorastaan puhkuen intoa, kun on Jasperin vuoro :D Joten laitahan näppäimistö laulamaan ;)
-Bastilla Shan-
-
nappasi yllättäen kourallisen popcornia vieressään istuvalta ihmiseltä ja alkoi heittää niillä Emmettiä. ”JA SE ON SINUN SYYSI, ETTEN TULE KOSAAN NÄKEMÄÄN NIITÄ… SINÄ JA SINUN SEKSITAUTISI!”
Tämä oli viimeinen pisara... Olin yrittänyt olla nauramatta, mutta eihän se ollut mahdollista :D Kikatin niin, että koko talo kaikui (onneksi talo on tyhjä).
Pystyn niin kuvittelemaan Rosalien repimässä täydellisen vaaleita hiuksiaan ja heittelemään Emmettiä popcorneilla :D ...juuri ennen kuin tulin lukemaan mietin, että pitäisikö lähteä huomenna elokuviin.. Repeän varman tiskillä ja pyydän vahingossa Big Macin :D :D
Mutta jatkoa toivon, tästä kehittyy varmasti oikein loistava peli!
~Amy
-
Apua :'D
Nauroin Mikelle, ku se yritti esittää Edwardia XD
ei kyl onnistunut, onneks :D
Hyi noita kaloja :o
Ihanaa Jasperrr<333
Jatkoa innoissaan odotellen,
Korsetti
-
Voi oikeesti.... :D
Mua naurattaa. Miten te onnistutte kirjottamaan tällästä???
Aina vaan naurattaa. Tää oli ihana. Odotan sitä Jasperii... Se varmaan naurattaa enemmäm:D
-
Tää on niin hauska :'D
Luulin jo Rosalien tehtävää lukiessani, että en voi nauraa enempää, mutta olenkin naurannut joka luvulla vaan enemmän ja enemmän ;D
Kaiken huippuna Mike...
Yritin lukee tätä englanniksi, mutta kielitaito ei riittänyt, joten
jatkoa pain! 8)
-
Rebekka Lupin: Kiitoksia. :) Mike kyllä on aika OOC, mutta ei se haittaa kun se on hauskempi sellaisena. ;D
BastillaShan: Kiitti! Mike oli tosiaan ärsyttävä, mutta aina se Edward pelastaa päivän. ;D
Amy Malfoy: Kiitti. :D Vampirechick on kyllä loistava, kun keksii tällaisia tarinoita muiden iloksi. :D
Korsetti: Kiitos. :D
samba: Kiitti! Mehän vain Riikan kanssa suommennetaan tätä, ei keksitä. Toivoisinpa vaan, että mullakin olisi mielikuvitusta jotta vpisin kirjoitella omia tarinoita. :D Luulenpa, että Jasperin vuorolla ei paljon naurata, pikemmin säälittää.
macyn: Kiitoksia! ;D
-
Voi Bells parkaa... Äkkiä jatkoa pitää päästäpidentämään ikää :D
-
Kiitos Molly! :D Tääsä tulee seuraava luku mutta tämä on kylläkin vähän kuin väliluku.
LUKU 6
Emmett ja Alice olivat lopettaneet nauramisen. Olimme juuri katsoneet kamalat treffini. Minä punastuin kuin hullu, kasvoni olivat punaisempina kuin ikinä. Melkein kuin ne olisivat olleet tulessa, mutta kuumempina.
Rosaliekin jopa myönsi, että hänestä oli tuntunut pahalta, kun ”työnsin” autoa. Voi luoja, olen niin nöyryytetty. Jalkojanikin särki paljon.
Jasper nousi ja istui alas sinne, missä ympyrämme oli ollut. Minäkin nousin ja seurasin häntä istuen hänen viereensä. Minulla oli todella hyvä idea seuraavaksi tehtäväksi. Minun pitäisi olla tarpeeksi rohkea sanoakseni se ääneen.
Kaikki olivat omilla paikoillaan ympyrässä. Kaikki katsoivat minua odottavina. Se teki minut todella hermostuneeksi. Kaikki olivat tehneet hyvää työtä. Toivoin, etten olisi pettymys.
”Okei”, aloitin, ”Jasper.” Katsoin häntä ja hän katsoi takaisin hiukan yllättyneenä. ”Totuus vai tehtävä?”
”Valitse joku muu!” hän melkein murisi, mutta ajattelin sen kuulostavan enemmän vikinältä.
”En.” Pudistin päätäni jääräpäisesti. Sitten tunsin syyllisyyttä, kun tajusin, ettei hän halunnut olla huomion keskipisteenä.
”Totuus”, hän huokaisi, katsoen alas nolostuneena. Tiesin, että hän tuntisi kaikkien pettymyksen, mukaan lukien minun.
No, se pilasi suunnitelmani. Huokaisin ja katsoin alas. Sitten tunsin Jasperin silmät itsessäni kun hän kuiskasi: ”Tehtävä.”
Olin niin iloinen, että olisin voinut suudella häntä. Sitten tunsin syyllisyyttä siitä, mitä aioin tehdä.
”Jasper... tehtäväsi on...” vilkaisin ylös häneen ja hän näytti pelästyneeltä, ”antaa Emmettille sylitanssi.”
Hiljaisuus laskeutui, kun sanoin sen. Sitten Jasper voihkaisi ja nousi ylös. Hän laittoi kätensä eteensä, kuin antautuisi.
”Ihan mitä tahansa muuta kuin tämä, Bella.”
”Haluatko pelkuri-kortin?” murisi Rosalie. Huh, luulin hänen olevan samaa mieltä Jasperin kanssa.
Kun hän kerta valitsi sittenkin tehtävän, minun pitäisi antaa hänelle vaihtoehto. Piti miettiä äkkiä jotakin. Keksin sen!
”Joko se, tai sitten syöt purkin margariinia”, ilmoitin. Koko huone katsoi minua yllättyneenä.
Jasper näytti siltä, kuin olisi juuttunut juoksuhiekkaan ja olisi unohtanut, kuinka sieltä pääsee pois. Hän katsoi Aliceen neuvoa hakien, mutta Alice vain kohautti olkapäitään.
”Minä... öh... minä... öh... minä valitsen...”
-
Hah, loisto tehtäviä, Bella : D Toivottavasti Jasper toteuttaa sylitanssin.
Harmittavan lyhyt luku, mutta saakoon riittää meille faneille hetkeksi. Hyvin suomennettu taas, tällä kertaa en bongannut mitään pienempääkään pilkku-piste-virheitä.
Eikun nyt bongasin:
”Jasper... tehtäväsi on...”,
Pilkku lopusta pois, koska puhe loppuu kolmeen pisteeseen (tai jos loppuu yhteenkin pisteeseen, silloinkaan ei tule pilkkua – ainakin niin neuvoi meidän äikänopettaja, vaikka joillekin muille opetetaan ihan toisin). :D Hirveän iso virhe tiedän.
//parissa sekunnissa kolme kommenttia?! Olen kateellinen! Saan joihinkin ficceihini hyvällä tuurilla yhden kommentin vuodessa!
-
Minä täällä meiasin kuolla nauruun, aivan loistava tehtävä Bella ;) ;D
Mutta, voi Jasper parkaa.
Minäkin ollen sitä melitä että hänen pitäsi valita ensimäinen vaihtoehto mutta se nähdään sitten.
Odotan jatkoa innolla. ;)
-
Mahtava idea Bellalta täytyy myöntää, mutta käy ehkä lievästi sanottuna sääliksi rakasta Jasperia.
”antaa Emmettille sylitanssi.”
Tuos kohtaa silmät rävähti suuriksi. :o Piti pari kertaa lukea luinko oikein.
Mutta laitahan näppäimistösi jälleen laulamaan eli odotan jatkoa innolla. Itse asiassa innon ja kauhun sekaisin tuntein :D
-Bastilla Shan-
-
Voi Jasper parkaa!! :DDD
JATKOA, pakko tietää miten käy (okei luin englanniks eteenpäin kun halusin selvittää mut mun enkun taitoihin ei piä liikaa luottaa) :D
Tää on niin kivaa kun jatkoa tulee niin nopeasti! :D
-
Hyvä, että uusi luku tuli.
Jasper on niin suloinen hahmo, että tuskin jaksan seuraavaa odottaa ;D
Bellan antama tehtävä oli tosiaan huomattavasti erilaisempi kuin aiemmat, vaikka itsensä nolaamistakin tässä on tulossa ( siis jos Jasper valitsee sylitanssin Emmetille ;D )
Hienoa työtä jälleen. Odottelen jatkoa.
- Mortti
-
Kiva, että uusi luku tuli näin nopeasti. Kyllä Bella keksi kivan tehtävän Jasperille, mä tyrskähdin aika kivasti ku luin sen sylitanssi kohdan ::)Saa muuten nähdä, kumman tehtävän Jasper valitsee. Kannatan sitä sylitanssi juttua..En kieltämättä odottanut ihan tällaista tehtävää, mutta kun oikein ajattelen niin minusta ne sopivat Jasperille kuin nenä päähän ;D Hieno ja kiva luku jälleen, tykkäsin aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Kiitos ja hali sulle, odottelen jatkoa :)
-
Hahhahhahhahhh....
Mä nauran täällä. Tää oli ihana. Margariinia tai sylitanssi...:D
Ihana
Kiitos
-
Rebecca Lupin: Kiitoksia. :) Korjaanpa tuon virheen heti.
Julia Musta: Kiitti. Jasperin valinta nähdään sitten seuraavassa jaksossa. ;D
BastillaShan: Kiitti. :D
Riiku: Kiitos. Seuraavassa luvussa saat tietää kumman Jasper valitsee. :D
mandeh: Kiitos. :)
Mortti: Kiitoksia. Eihän ne tehtävät aina samanlaisia voi olla. ;D
Kuurankukka: Kiitti. Jatkoa tulee parin päivän sisällä. :D
samba: Kiitti. ;D
-
purkin margariinia :D paha paha paha :p kummankohan Jasper valitsee? Innolla odottaen seuraavaa lukua! :)
-
Jos mulla olis vaihtoehtoina noi tehtävät niin ottaisin pelkuri-kortin ;D
Ihan ylihauska taas! Jatkoa!
-
Oi mitäköhän mein Jasper valitsee... Osaan kyllä kuvitella Jasperin antamassa Emmetille sylitanssia. Margariinia xD
-
Kiitos ude, Dunja ja Molly! Tässä tulee 7. luku, ihansynntäreideni kunniaksi. :D
LUKU 7
”Margariinin”, Jasper sanoi lyödyllä äänellä. Se sai minut tuntemaan itseni entistä pahemmalta ja syyllisemmältä.
Alice huudahti ilosta ja katosi sekunniksi. Sen sekunnin aikana kukaan ei kehdannut katsoa minuun tai Jasperiin, ei edes Edward.
”Siinä”, Alice sanoi, ilmestyen kirjaimellisesti tyhjästä.
Ilme Jasperin kasvoilla oli näkemisen arvoinen. Se oli kärsivä, tietysti, mutta siinä oli silti muutakin, ehkä huvittuneisuutta. Aivan kuin kaikki muutkin olivat huvittuneita. Sitten, totta kai häntä inhotti, hän otti hiljaisena paketin 'Country Crock Plus' margariinia. Se oli 45 unssin paketti. Hui, syyllisyyteni oli luultavasti lähtemässä pois minusta, koska en tajunnut margariinipaketin olevan niin suuri.
Jasper katsoi minua epätoivoisesti, mutta en voinut katsoa häntä. Käännyin ympäri ja tartuin Edwardin käteen ja varvistin antaen hänelle suukon poskelle. Hän hymyili minulle kelmimäisesti.
Tartuin hänen toiseenkin käteensä ja seisoin hänen edessään, joten hän oli nyt takanani. Kuulin Jasperin repäisevän muovikannen irti ja rasvan ja öljyn haju levisi huoneeseen. Saatoin vain kuvitella, kuinka kuvottaja haju oli vampyyrien mielestä.
Edward kietoi kätensä vyötäisilleni, pitäen kätemme vielä kiinni toisissaan ja painoi poskensa olkapäälleni. En oikein voinut keskittyä, sillä tunsin hänen hengityksensä korvallani.
”Sinä saat pelkuri-kortin”, Edward sanoi. Saatoin vain arvata, mitä Jasper ajatteli silloin, enkä voinut syyttää häntä. Minä ottaisin pelkuri-kortin.
Jasper huokaisi katkerasti ja suoristi sormensa ja kastoi sen margariiniin, ottaen ruhtinaallisen määrän.
Osa tipahti takaisin purkkiin ja päästi äänen: ”Plop.”
Hän haistoi margariinia ja kakoi. Sitä ei voi kuvailla, mitä hän teki. Se ei ollut kokonainen kakominen. Se oli vain hiljainen äännähdys kivusta, jota hän tunsi.
Yhtäkkiä minua alkoi pelottaa, että hän tiputtaisi paketin, mutta sitten muistin vampyyrien yliluonnollisen viehkeyden.
Hitaasti, todella hitaasti, hän laittoi sormensa suuhun ja päästi pienen kivun valituksen. Se kuulosti melkein nyyhkytykseltä.
Alice näytti sympaattiselta ja alkoi juoksuttaa sormiaan Jasperin hiuksissa, toivoen, että Jasper voisi keskittyä siihen edes hieman. Se ei kuitenkaan estänyt hänen kipuaan, kun hän kastoi toisen sormensa, eikä se voinut estää minun tuskaani. Sen täytyi olla kuvottavinta, mitä olin ikinä nähnyt. Heti Miken kalan syönnin jälkeen.
”Jasper, veli”, Emmett sanoi. Katsoin häntä ja hän näytti todella nauttivan tästä. Nautti nähdessään Jasperin tuskissaan. Hänen silmänsä hymyilivät. ”Ehkä olisi parempi, jos sinä vain...”
Sitten hän teki liikkeen, joka muistutti kauhaisemista.
”Mutta se on jo nyt niin pahaa”, Jasper vikisi ja minä olin jo puoliksi aikomassa käskeä häntä lopettamaan syömisen.
”Hengitä”, Edward kuiskasi korvaani. Huomasin pidättäneeni hengitystäni ja aloin olla hutera ja nyt aloin tuntea kaiken kirkkaammin.
Punastuin hiukkasen, kun jouduin tekemään kaikkeni keskittyäkseni hengittämiseen.
”Jatka vain”, sanoin hetken päästä.
Jasper naurahti hiljaa ja ilottomasti ja käyttäen Emmetin neuvoa, otti kourallisen margariinia. Pystyin vaivoin katsomaan häntä, sillä se oli niin kuvottavaa. Ajattelin, että oli ilkeää etten tiennyt, kuinka ilkeää olisi katsoa Jasperin ottavan kourallisen margariinia ja sitten syövän sen.
Hän päästi tahattoman sihinän ja häntä puistatti niin kovasti, että olisin voinut luulla häntä ihmissudeksi.
Kourallinen kourallisen jälkeen hän jatkoi syömistä uhkaavan näköisenä. Ajattelin lopettaa sen vain itseni vuoksi. Hän näytti tuntevan todellista tuskaa, kuin joku olisi laittanut tulenheittimen hänen takapuoleensa ja käskenyt häntä käynnistämään sen.
Edward huomasi välillä kärsimykseni. Hän hieroi huolestuneesti olkapäitäni tai suukotti päälakeani näyttääkseen sympatiansa. Sympatiansa, ei empatiansa. Hän todella näytti pitävän näkemästään. Välillä hän hurrasi ja välillä vihelsi.
Kaikki muut, paitsi Alice, näyttivät nauttivan tästä. Emmetistä se oli äärettömän huvittavaa. Hän tuskin pysyi jaloillaan. Alice keskittyi kokonaan yritykseensä rauhoittaa Jasperia. Joka kerralla, kun hän nyyhkytti, Alice joko hieroi hänen selkäänsä tai kuiski hänen korvaansa. Minusta tuntui pahalta myös Alicen puolesta.
Puolessa välissä en kestänyt sitä enää. Irrottauduin Edwardin sylistä, hänen yrittäessään vetää minua takaisin. Tarkoitan, sitä oli niin kuvottavaa katsoa. Kuvottavampaa kuin se, kun Edward söi pitsaa, tai se kun Alice sai Porschen, tai kun Edward paloitteli Victorian. Ehkä tämä oli jopa inhottavampaa kuin se lehtikala.
Otin paketin Jasperin kädestä. Hän näytti yllättyneeltä. Emmett silmäili minua ja Jasperia toivoen, että hauskuus ei olisi vielä ohi.
”Tuo riittää, Jasper”, kiirehdin selittämään. ”Olet kärsinyt tarpeeksi.”
”Tarkoitat kai, että sinä olet kärsinyt tarpeeksi”, Jasper sanoi hymyillen kiitollisesti. Seuraavan sekunnin ajan oli sumeaa ja takaovi aukesi paukahtaen seinään. Ymmärsin vihdoinkin, miksi Esmen piti uusia saranalukot aina, kun täällä pidettiin hauskaa.
Jasperin kakistelu kuului jopa sisälle aivan selvästi. Se oli todella inhottava ääni. Se sai melkein minutkin yökkäämään.
Edward kietaisi kätensä ympärilleni ja kuiskaili rauhoittavia sanoja korvaani. Kuten: ”Olet nähnyt pahempaakin” ja ”Älä ajattele sitä”.
”Se on niin inhottavaa”, sanoin sen ennemmin Edwardin rintaan kuin hänelle itselleen. Vastauksena Edward pörrötti hiuksiani ja suukotti otsaani.
Silloin huomasin, ettei Alice ollut paikalla. Hän oli varmasti ulkona silittämässä Jasperin selkää tai jotain. Ehkä minun pitäisi pyytää myöhemmin Jasperilta anteeksi. En todellakaan ajatellut sen olevan paha asia.
Ihan minun tuuriani, valitsin ainoan asian, joka olisi ollut yhtä tuskallista hänelle ja minulle.
”Miksi tunnet itsesääliä?” Jasper kysyi kylmästi. Hän oli juuri palannut huoneeseen näyttäen siltä, kuin olisi ollut flunssassa. Hänellä oli juuri sellainen iho.
Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta päätinkin sitä vastoin olla hiljaa. Hän oli jo valmiiksi vihainen minulle. Kyyneleet tulvivat silmiini, eivät kuitenkaan vihan kyyneleet. Tuntui siltä, kuin olisin juuri epäonnistunut testissä tulla Culleniksi.
”Bella”, Jasper valitti tunteeni aistien. ”En tarkoittanut... tehtäväsi oli hyvä, Bella. Minä en vain pitänyt siitä, kuten et sinäkään omastasi.”
Se sai minut iloisemmaksi. Se oli kuin hän olisi todella hyväksynyt minut, yksinkertaisen ja vanhan minäni, perheeseen. Että hän ajatteli minun olevan tarpeeksi hyvä ollakseni Cullen. Olisin voinut halata häntä, ellen olisi pelännyt hänen hyökkäävän kimppuuni.
”Onko sinulla kemiallista epätasapainoa aivoissasi?” Jasper kysyi, ennen kuin työnsi päänsä vesihanan alle kurlatakseen vettä.
Emmett pyyhkäisi sodan mielestäni, kun hän meni Jasperin luokse ja yritti työntää Jasperin pään veden alle. Sen sijaan hän joutui itse isketyksi altaaseen.
”Nyt on viidennen kierroksen aika.”
-
Olipa hyvä! Oikein Bellamaista oli. Jatkoa odotellessa
-
Jee, lisää.
Luin Riikun tavoin myös englanninkielisen ensin, kuten se on näköjään tavakseni tullut. :D Siitä jäikin aika mitä?-olo, en ymmärtänyt yhtä hyvin kuin aiemmat – siksi odotinkin suomennosta kuin kuuta nousevaa.
Bongasin vain yhden virheen, joka iski silmään,
kuin joku olisi laittanut tulenheittimen
keittimenkö?
Tämä oli taas hyvä. Pidin tuosta lopusta, Emmettin ihanasta kepposesta. :D Alan muutenkin tykästyä Emmettiin kokoajan enemmän, jotenkin on niin söpö hahmo omalla tavallaan.
Hitsi, kuinka kadehdin, kun saat tähän ficciin kommenttia näin ihmeellisen nopeasti! o.O Hui. No,
lisää odotellessa.
-
Riiku: Kiitos. :D Minäkin toivoin sen olevan sylitanssi, mutta eihän kaikke voi saada. ;)
ude: Kiitti. :D
Rebecca Lupin: Kiitti. Se on kyllä ihan tulenheitin, tiedätkö, sellainen aseen tapainen. ;D Minä olen jo suomentanut näitä muutaman varastoon ja ne ovat aika lyhyitä ja nopeita suomennettavia. Ja ennen minä suomensin nämä paperille ja koulun kautta annoin Betalleni, mutta nyt lähettelemme niitä sähköpostilla niin tulee nopeampaa. :D
-
Emmett pyyhkäisi sodan mielestäni, kun hän meni Jasperin luokse ja yritti työntää Jasperin pään veden alle. Sen sijaan hän joutui itse isketyksi altaaseen.
Ah, loistava lopetus!!
Olin kyllä toivonut sylitanssia, mutta noh, tyylinsä kullakin :D :D
Seuraavaa tehtävää/totuutta odotellessa :)
~Amy
-
Voi meidän Jasper parkaa! Käy sääliksi toista kun joutuu syömään paketin margariinia :( Kuvottava kokemus varmaan kaikin puolin.
-
Voi Jasperia! ;D Sen ois kannattanu valita se sylitanssi ;DD
Jatkoa kehiin vaan, kenellekköhän Jasper valitsee tehtävän tai totuuden :D
-
Hiton sähköposti, kun et ilmoittanut tästä aikaisemmin.. No mutta kuitenkin, jälleen kerran huippu luku, Jasperin olis kyllä pitäny valita se sylitanssi, tuli taas sellanen jännä tunne tätä lukiessa. Mahto olla Jasperilla kauheaa, ku piti syödä margariinia, ajatelkaa jos söisitte ite yhtä paljon ku Jasper söi ;D Mä vähän kyllä säikähdin, että ei kai Jasper nyt ala vihaamaan Bellaa, mutta onneks ei. Odottelen jälleen kärsimättömänä jatkoa, ja jos oikein mietin, niin eikös seuraavaksi ole Alicen tai Emmetin vuoro? Ja se taas meinaa, että tää loppuu kohta :( Teethän uuden kierroksen, pliis *anoo polvillaan* Mutta kuitenkin, isot kiitokset sinulle jälleen upeasta luvusta :)
-
Aivan loistava luku ;)
Ja voi Jasper parka. Margariinia.
No ainakin Emmetillä oli hauskaa.
Odotan innolla sitä viidettä kierosta ;D
Kumman vuoro on seuraavaksi Alicen vai Emmetin???
-
Seuraavaksi on Alicen vuoro ;)
-
Oi ihanaa uusi luku ;D
Jasper parka... Kärsin sen puolesta, margariinia ei tosiaan ole helppo syödä oksentamatta.
Ja seuraavaksi Alicen vuoro...odotan sitä erittäin mielenkiinnolla! Vaikkakin voin sanoa, että odotan Emmettin vuoroa vielä enemmän :D
Mutta laitahan jälleen sormesi näppäimistölle ja uutta lukua suomentamaan. :)
-Bastilla Shan-
-
Kiitos kommenteista. tässä on sitten 8. luku. :D
Luku 8
Olisin luullut, että Jasperilla olisi ollut myötätuntoa häntä kohtaan. Istuessamme alas ympyrään tiesin hänen valitsevan Alicen, koska oli niin peloissaan Emmetistä. No, kyllä hän pelkästi myös Alicea, mutta ei niin paljon kuin Emmettiä.
”Alice, totuus vai tehtävä?” Jasper kysyi hymyillen.
”Tehtävä.” Vau, olin varma, että Alice valitsisi totuuden, koska ei halunnut tulla likaiseksi.
”Okei, Alice... sinun tehtäväsi on... antaa Edwardille sylitanssi”, Jasper sanoi vähättelevästi, kuin se ei olisi mikään iso juttu.
”Sinä varastit minun ideani!” minä huusin ja punastuin, koska huomasin kaikkien tuijottavan minua.
”Niin, et sinä voi niin tehdä!” Edward tuli tuekseni. En ollut varma, tekikö hän niin siksi, että halusi olla tukenani, vai siksi, ettei halunnut Alicen tekevän sitä hänelle.
”Sitä ei ole sääntökirjassa”, Jasper huomautti.
”Sääntökirja?” minä mutisin Edwardille, kun hän tuli nopeasti lähemmäs minua kietoen kätensä harteilleni.
”Meillä on kirja, jossa on säännöt jokaiselle pelaamallemme pelille.”
”Miksi te ette vain käytä tavallisia sääntöjä?” kysyin kiinnostuneena.
Jasper nauroi, mitä hauskuutta meidän ihmisten peleistä olisi vampyyreille? Hän nousi hakeakseen jotakin ja olin varma, että hän meni hakemaan kirjaa.
Kun hän sekuntia myöhemmin tuli takaisin, hänellä oli kädessään Harry Potter -kirjan kokoinen kirja, joka oli kirjoitettu rivitetylle paperille.
”Ennen Twisteriä...”, Jasper sanoi itsekseen selaillessaan kirjaa. ”Troublen jälkeen... Siinä! Ei, ei täällä ole mitään sylitansseista. Ei mitään.”
”Mutta... mutta...”, Edward änkytti näyttäen siltä, kuin purskahtaisi kohta itkuun. ”Hän on sinun vaimosi!”
”Minä rakastan sinua”, Alice kehräsi, nousten ylös ja istuutuen Jasperin syliin.
”Eipäs”, Jasper poksautti ja nosti Alicen ylös. Se, mitä hän seuraavaksi teki, yllätti minua eniten. Hän siirsi kätensä alas Alicen vyötärölle ja alkoi avata hänen vyötään. Hänen housunsa tipahtivat lattialle, jättäen hänet seisomaan pilkullisissa alushousuissaan. Jasper otti seuraavaksi pois hänen paitansa. Alicen rintaliivit sopivat alushousuihin.
Katsoin poispäin antaakseni hänelle hiukan yksityisyyttä, kun hän seisoi kiusaantuneena keskellä ympyrää kädet kiedottuna rintansa ympärille. Hän tuijotti alas opiskellen lattian lautakuvioita.
Jasper meni seuraavaksi Edwardin luokse ja siirsi kätensä Edwardin paidalle. Edward murisi hänelle uhkaavasti, kuin sanoen: ”Älä koske minuun”!
Vaalea vampyyri katsoi minuun ymmärtäen sen olevan järkevämpää, jos ei halunnut menettää käsiään.
”Bella, voisitko ottaa Edwardin paidan pois puolestani?”
Pudistin nopeasti päätäni ja katsoin toiseen suuntaan. Se oli viimeinen asia, johon halusin sekaantua. No, tämä ja huutavat vauvat.
Jasper yritti uudelleen ottaa Edwardin paidan pois, mutta Edward heitti hänet huoneen toiselle puolelle.
”Senkin ääliö”, Edward kirskahti, ”tämä on Alicen tehtävä, ei minun. Miksi helvetissä minun täytyy riisuutua?”
”Sinun pitää vain ottaa paitasi pois”, Jasper sanoi. Hänen äänensä oli vakaa, kun hän nosti kulmiaan.
”En tarvitse sinua riisumaan itseäni.” Hän risti kätensä rinnalleen.
”Selvä”, Jasper sanoi, ”sitten Bella saa tehdä sen.”
Miksi Edward ei ota itse paitaansa pois? Tiesin, ettei tästä olisi muuta ulospääsyä, joten nousin polvilleni ja aloin aukomaan hänen paitansa nappeja tärisevin käsin. Viimeisen napin jälkeen suukotin hänen rintaansa ja vastalihaksiaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen nostin käteni hänen olkapäilleen ja vedin paidan pois.
Koko tämän ajan hän tuijotti minua. Sain rohkeutta katsoa häneen vasta, kun toimitus oli ohi.
Hänen tuijotuksensa oli intensiivinen. Hitot. Hänen mulkoilunsa oli intensiivistä. Hän ei ollut kovin riemastunut siitä, että tehtävä ei vaivannut minua. Olin liian peloissani siihen.
Annoin nopean suukon hänen huulilleen ja käännyin pois. Toivoin, ettei hän olisi minulle pitkään vihainen.
”Sepä oli dramaattista”, Jasper sanoi.
Näin Alicen huokaisevan ja lähtevän hitaasti kävelemään kohti Edwardia, hitaasti jopa ihmisille. Hän huokaisi uudelleen ja kääntyi ympäri. Hän laski kätensä, kunnes heidän päänsä olivat samalla tasolla ja hänen lantionsa juuri Edwardin lantion yläpuolella.
Tiesin, ettei minua kiinnostanut katsoa, mutta en voinut sille mitään. Se oli kuin katsoisi kuvaa holokaustista. Et voi lopettaa tuijottamista.
Alice huojutti lanteitaan eteen ja taakse niin uskomattoman viehkeästi, että jokainen tanssija olisi voinut kuolla osatakseen sellaista. Eteen ja taakse, eteen ja taakse, eteen ja taakse. Joka välissä hän juoksutti sormiaan Edwardin täydellisillä lihaksilla tai tarttui hänen käteensä ja laittoi sen lanteilleen.
Mutta Edward ei tehnyt mitään itse. Hänen kätensä oli tiukasti nyrkissä ja hänen hengityksensä oli epätasaista.
No, ainakaan hän ei tehnyt mitään tahallaan. Voin vaikka vannoa, että näin jotakin. Jotakin, mikä näytti hirveän samanlaiselta kuin... Ei! Ei se voi olla. Edward on kaikista jääräpäisin ihminen elävänä tai kuolleena.
Joten ei se voi olla...
”EDWARDILLA ON SEISOKKI!” Emmett huusi riemastuneesti.
”Minä en... tarkoitan, en voi olla... minä... minä...”, Edward änkytti katsoen ympärilleen hurjasti ja sitten kohdaten tuijotukseni.
-
VOI LUOJA! Repesin... Äkkiä jatkoa!
-
Minun piti kommentoida tätä ficiä jo eilen, vaikka yleensä en kommentoi mitään, mutta kuitenkin, koneeni teki lakon, ja katkaisi nettiyhteyden, joten en voinut lähettää mitään.
Voi luoja, olen repeillyt tätä ficiä lukiessani aivan täysin. Perheeni pitää minua viimeistään tässä vaiheessa mielipuolena, ellei ole pitänyt jo. Olen erittäin kiitollinen, että olet alkanut suomentamaan tätä ficiä.
Ei kai tässä enää muuta voi sanoa, vai voiko?
Kiitos vielä kerran.
Jatkoa odotellen
Maikki
-
Voi, nyt mä vihaan mun konetta entistä enemmän! Mutta kuitenkin, jälleen kerran huippuhyvä luku mitä en oikeasti osaa moittia. Repesin tälle aika kivasti, ja voin hyvin kuvitella ton tilanteen..Edward on kyllä maailman jääräpäisin ;D Harmitti ehkä hieman tuo luvun lyhykäisyys, olisin halunnut tietää lisää mutta onneksi jatkoa tulee näin tiuhaan tahtiin. Koska olen melkovarma, että Emmet valitsee tehtävän, niin minkälaisen tehtävän? Ja toivon edellen että teet tähän toisen kierroksen, tai teet ainakin aivan älyttömän ekstrapitkän luvun!
Tykkäsin jälleen kerran(kuka ei tykkää?) ja odotan jatkoa innokkaasti :) Isot kiitokset ja halit sinulle :-*
-
Molly: Kiitti. Koitahan kasata itsesi uudelleen. ;D
maikki: Kiitos. Onneksi koneesi toimii taas. :D
Kuurankukka: Kiitti. :D Sitten nähdään mitä Emmet valitsee. Niin ja minähän en itse kirjoita tätä, minä vain suomennan, joten en oikein voi alkaa kirjoittamaan uutta kierrosta. :( Vaikka kovasti toivoisinkin että tämä olisi omani.
Riiku: Kiitoksia. :D
-
Olen lukenut tätä jo vähän aikaa, mutta pääsin vasta nyt kommentoimaan. Tämä ficci on aivan mahtava! Ihanaa, että suomennat tätä tällaisille minun kaltaisilleni, joiden kielipää ei riitä alkuperäisen lukemiseen. Ilman sinua olisi tämäkin hupi jäänyt kokematta. :D
Tuo Jasperin tehtävä oli aivan mahtava. Hyvä, etten itsekin kakonut hänen kanssaan. Ja kyllähän se sylitanssikin sitten lopulta saatiin. Loistavaa! Edward ei varmaan unohda sitä koskaan. Mitäköhän Bella mahtaa tuumia?
Jatkoa pian, jooko! Suomennat tätä mukavan nopeasti. Ainakin näistä viimeisimmistä luvuista päätellen. Kiitos!
-
Eeeei :''''DD Hajosin niiin totaalisesti :DD TOSI HYVÄ! :D nopeesti jatkoo :D Oot hyvä suomentamaa näit :)
-
Parasta mitä oen pitkään aikaan lukenut. Nauran aivan kipurassa.
Enkä teidä mitä ajatelisin ja ketä säälisin. Alicea, Edwardia vai Bellaa.
Ehkä kuitenkin eniten Bellaa kaikein ilkeintä tämä on sille.
Mutta siltti hyvä luku odoan jatkoa innolla ;D
-
Repesin totaalisesti! Vaikka kyllä hieman säälinkin kaikkia kolmea. Eniten kuitenkin Bellaa..
Äkkiä jatkoa! Haluan tietää miten tää vielä päättyy! xD
-
Hahahahah xD
Voi taivas mä repesin tälle totaalisesti! ;D
Taitaa säälipisteet mennä Edwardille tässä kohtaa, sen verran noloa tuo oli.
Kiitos päivän nauruista ja jatkoa pian, en malta odottaa miten tää loppuu! :D
-Bastilla Shan-
-
Voiii! Kaikki vaan nauraa tälle, minua hävettää ja kauhistuttaa Edwardin puolesta!
Oli taas suhteellisen hyvin suomennettu. :D Mutta minusta itse ficissä Edward oli hiukan OoC. Lisäksi taas muutama aiemmin huomauttamani mitätön pilkukvirhe toistui pariinkiin otteeseen, eli tämä:
”Ennen Twisteriä...”,
Kun on niin monta merkkiä jälkeen lauseen, ei tarvita lainausmerkin jälkeen pilkkua.
Nyt olen kyllä vähän katkera Jasperille. Miksi teki niin inhottavan tempun Edwardille! Kamalaa!
Jatkoa. : D
-
Ei tällästä saa kirjottaa!!! MUUUUUUUUURRRRRRR
Joo, kamalaa.
Ihana juoni, järkyttävää. Yritätkö erottaa Edwardin ja Bellan??? Kauheeta. Sitä sä et tee.
Kiitos, tää oli huumoria just mun tarpeeseen...
-
Voi luoja! Kaihean nopeasti sää tätä suomennat!! Kiitos siitä. Kaksi päivää pois koneelta ja heti tullut jatkoa kahdern luvun verran.
Kun luin tätä, repeilin aika pahasti. Ja se on paha juttu kun lukee hotellin aulassa ;D. Kyllä käy sääliksi alicea ja edwardia ;)
-
T/N: Tässä tulee sitten se seuraava luku. :D
Spidermonkey: Kiitos. :D Kiva huomata, että muutkin seuraavat tätä, vaikka eivät pääsisikään kommentoimaan. ;D
ude: Kiitoksia. :D
Julia Musta: Kiitti. ;D
Dunja: Kiitti. Jatkoa tulee tässä samalla. :D
BastillaShan: Kiitos. :D
Rebecca Lupin: Kiitti. Pitääpä vielä tarkistaa nuo kohdat. :)
samba: Ööh... Kiitti? ;D Enhän minä ketään yritä erottaa. :)
Elli L: Kiitoksia. ;D
Luku 9
Tunsin kyynelten pulppuavan silmiini ja juoksin ulos huoneesta. Onko reilua, että minä olen ainoa henkilö tässä talossa, joka voi itkeä?
”Bella!”, Edward huusi. Kuulin äänen, joka muistutti sitä, kuin kivi olisi pudotettu matolle, ja joku sanoi: ”Au.”
Pääsin vasta portaiden puoleenväliin kunnes kyyneleet alkoivat valua silmistäni ja Edward sai otteen vyötäröstäni.
”Älä ole surullinen”, hän kuiskasi, kun huomasi, että katse kontaktin luominen minuun oli turhaa.
Ranteeni saaminen irti hänen otteestaan oli helpompaa kuin olin luullut. Hän ei näyttänyt olevan vastahakoinen päästääkseen minut jatkamaan matkaa.
Tömistelin Alicen huoneeseen ja paiskasin oven kiinni. Kun pääsin sängylle, tiesin Edwardin avaavan oven takanani. Hänellä ei kuitenkaan ollut pokkaa tulla makaamaan peiton alle kanssani, ja arvelin sen kuitenkin olevan hyvä asia.
Osoitin ovea sanattomasti. Mutta tietenkään hän ei välittänyt siitä, joten käperryin pieneksi palloksi katsoen toiseen suuntaan.
Hetken kuluttua, kun hän oli seissyt siinä kuin typerys ja kun hän tajusi etten aikonut sanoa mitään, hän istuutui sängyn reunalle.
Minä potkaisin, todella kovaa, toivoen potkaisevani hänet sängyltä. Minun olisi pitänyt tietää paremmin, hän ei liikahtanut tuumaakaan ja tuntui kuin varpaani olisi murtunut.
Se muistutti minua siitä, mitä tapahtui kuin löin Jacobia.
”AUTS!”
”Oletko kunnossa?”
”Tulen olemaan”, sanoin, kun uudet kyyneleet valuivat silmistäni, eikä niillä ollut mitään tekemistä murtuneen varpaan kanssa.
Hänkin näytti tajuavan sen. Viimein hänellä oli pokkaa tulla peiton alle. Liu’uin niin kauas hänestä kuin sänky antoi myöden. Enkä vieläkään katsonut häneen. En tiennyt vaivasiko se häntä. Hän alkoi hieroa alaselkääni.
”Minä… minä rakastan sinua”, hän kuiskasi epävarmasti.
Minä aion antaa hänelle syytä olla epävarma! En tarvinnut häntä tekemään itseäni iloiseksi.
”Ai niinkö?” kysyin sarkastisesti, ”Oletko varma ettet rakasta Alicea? Tarkoitan, tuon pienen mieltymysnäytöksen jälkeen, jonka annoit hänelle, voisit huijata ketä tahansa.” Minua mukaan lukien.
”Bella…” hän aloitti.
”En halua kuulla sitä”, minä keskeytin, ”Voit lopettaa selkäni hieromisen.”
”Sinä tiedät, että pidät siitä”, hän nauroi ilottomasti, mutta jatkoi. Minä annoin hänen jatkaa. Pidin siitä, vaikka olinkin vihainen hänelle.
”Älä viitsi, käänny ympäri”, Edward mutisi.
”En.”
Hän huokaisi. ”Bella, minä todella rakastan sinua, sinä tiedät sen.” Hän hieroi selkääni vieläkin ja hänen toinen kätensä oli kevyesti kylkiluillani.
Huokaisin ja käännyin selälleni. Pääni kuitenkin oli vielä kääntyneenä samaan suuntaan.
Tiesin siitä hetkestä, kun Emmet teki sen huudahduksen, että olin jo antamassa Edwardille anteeksi. En kuitenkaan aikonut tehdä sitä hänelle helpoksi.
Huokaisten jälleen kerran uudestaan mutisin: ”Minäkin rakastan sinua.” Jokin hänen toteamuksessa teki minut kykenemättömäksi kieltää häneltä vastausta. Hän kuulosti melkein epätoivoiselta, kun hän sanoi sen.
”Bella”, Edward huokaisi aloittaen uudestaan, ”Tiedätkö, mitä alakerrassa tapahtui minuutti sitten?”
”Alice sai sinut iloiseksi housuissa, jotain mitä minä en ole ikinä tehnyt. Hurraa huudot hänelle.” äänen sävyni oli kuollut, paitsi oli siinä hiukan katkeruutta.
”Olet väärässä”, hän sanoi tai oikeastaan murisi, ”Jokaisessa kolmessa väitteessä.”
”Mitä?” sanoin yllättyneenä. Ensimmäinen oli varmasti fakta. Käännähdin ympäri nähdäkseni hänet. Hän hymyili, sillä minä oikeasti katsoin hänen silmiinsä ja kiinnitin huomioni häneen.
”Aloitan helpoimmasta”, Edward sanoi, suukottaen otsaani, ”’Hurraa huudot hänelle’. Alice on, juuri tällä hetkellä, tuntemassa syyllisyyttä siitä, että satutti tunteitasi. Niin on myös Jasper, pakottaessaan hänet tekemään sen. Mutta tämä ei ole heidän syytään, Bella. Vaan minun. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.”
Nyökkäsin ymmärtäen.
”Ethän sinä enää ole…” lopetin merkitsevästi.
Hän tuijotti minua hämmentyneesti. Hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin, joten keräsin rohkeutta.
”Iloinen?” lopetin ja päätin tarkistaa asian itse. Tunsin olevani todella rohkea, tuntui kuin Jasper olisi ollut samassa huoneessa.
Hän tarttui käteeni juuri ajoissa ja hymyili ankarasti.
”Hyvä yritys, ja ei, en ole iloinen.”
”Joten Alice saa sinut…”
”Olet väärässä”, Edward vastasi keskeyttäen minut. Hän sipaisi hiukseni pois kasvoiltani. ”Alice ei saanut minua tuntemaan sillä lailla. Ainoa, jolla on se voima olet sinä, rakas. Koko ajan kun Alice oli päälläni, joka ikinen liike minkä hän teki, kuvittelin sen olevan sinä. Se oli sinun kätesi, joka liukui rinnallani, hiuksissani, ei Alicen. Etkö tajua, Bella? Sinä olet ainoa, joka voi tehdä minulle niin.”
Puheen aikana hänen äänensä oli karhea. Karhea, mutta silti pehmeä, kuin pumpuli niitty. Aivan kuin hän kertoisi minulle erittäin yksityisen salaisuuden, jota hänen oli kielletty kertomasta. Voin sanoa, että tämä oli kaukana hänen herrasmiehen häväistys-arvoistaan.
Ennen kuin sanoin mitään, ennen kuin pystyin edes ajattelemaan mitä sanoa, hänen huulensa painuivat huulilleni. Se ei ollut erityisen lempeä suudelma ja se kyllä kävi minulle. Yritin raottaa suutani, mutta meidät keskeytti koputus ovelta.
”Älkää tehkö tuota minun huoneessani”, kuului Alicen ääni.
Edward vetäytyi pois ja myhäili. ”En voi ymmärtää, miten saatoit luulla, että tuo ärsyttävä pieni hirviö voisi tehdä minulle niin.”
Mutristin huuliani ja hän naurahti ja nojautui painamaan niihin suukon.
”Minä tarkoitan sitä!” sanoi tyttö oven toiselta puolelta.
”Tule Bella. He alkavat käydä levottomiksi.”
Hän nousi ylös ja kulki ovelle eikä huomannut, että minun pitäisi päästä ensin seisomaan. ”Odota!” huudahdin hänen jälkeensä.
Hän katsoi minuun innokkaasti.
”Minun toinen väitökseni?” kysyin. ”Se, että minä en saa sinua tuntemaan.. sillä tavalla.”
Hän polvistui eteeni, tarttui käteeni ja alkoi leikkiä sormillani.
”Joka ikinen sekunti joka ikisenä minuuttina joka ikisenä tuntina joka ikinen päivä.”
Minä hymyilin sille. Hän tiesi kuinka kohottaa itsetuntoani olemalla samalla herrasmies. Hän oli ihmeellinen.
Edward suuteli kättäni lempeästi ja nosti minut vieläkin lempeämmin Alicen sängyltä. Toinen käsi hartioillani hän myhäili, kun kävelimme ulos huoneesta.
”Vain joitain ideoita, joita Alice keksii”, Edward vastasi kysyvään katseeseeni.
Nauroin hiljaa itsekseni.
Olin melkein unohtanut kuudennen kierroksen.
-
Aww, tämä oli aivan ihana luku<3 Pelkäsin jo, että Bella on pitempäänkin Edwardille vihainen, mutta onneksi Edward korjasi tilanteen, ja ihanasti korjasikin.. Tässä luvussa oli ihanasti söpöilyä, toi Bellan itsepäisyys oli just niin Bellaa.. Ja tuo Edwardin selitys, ihana huomata että Edward himoitsee Bellaa joka hetki ;D Mutta kuitenkin, jälleen huippuluku ja nyt minua kyllä jännittää entistä enemmän mitä kuudenella kierroksella mahtaakaan tapahtua. Tykkäsin, ei voi kyllä muuta sanoa. Laitathan jatkoa äkkiä, haluan tietää mitä Emmetille keksitään. Isot kiitokset ja halit sinulle jälleen hienosta luvusta :D
-
Joo ehkä se oli vähän epäselvää, se mun edellinen kommentti... Mut kiitos, tää oli ihana. Voisin lukee tätä päivät pitkät... ihanasti pelastit tilanteen...:)
kiitos.
-
Söpöä :) Ja sitten sitä jatkoa....
-
ihanasti pelastit tilanteen...
Kuule, puhut, kuin Pallukka olisi kirjoittanut tämän itse. :D
Olin kanssa helpottunut, että kyseessä olikin tavallaan väärinkäsitys. Edward osasi hyvin selittää kaiken ja tuntui todenmukaiselta. Alice parka!
Nyt ne pilkkuvirheetkin, joista aiemmin mainitsin, näyttää olevan tästäkin kadoksissa. Hyvä juttu :D Muutenkaan en näe mitään huonoa tässäkään suomennoksessa, vaikkakaan en osaa arvioida suomennoksia toisistaan; minulle riittää, että suomennoksesta saa selvän ja myötäilee alkuperäistä, niinkuin tässäkin.
//Niinjoo ja kannattais pistää varotukset Uusikuun/Epäilyksen spoilauksista. Niitä tuli tuolla jossain.
-
Todella söpö luku. En voi muuta sanoa. Kaikki muut ovat kommentoineet sen mitä aion kommentoida, joten minä vain kiitän tästä luvusta ja jään odottelemaan seuraavaa.
maikki
-
Tää oli aikas söpö luku :)
Edward oli jälleen aivan ihana, koskapa se toisaalta ei olis :D
Mutta jatkoa jatkoa!
-Bastilla Shan-
-
Heippa vaa!
Kirjotan tänne nyt ekaa kertaa vaikka olen lukenut näitä tarinoita aika kauan ja täytyy kyl sanoo et nämä ovat todella hyvi käännöksiä! Kiitti kovasti ku oot kääntäny
-verppa-
-
Aivain loistava luku.
Edward oli taas niin ihana, se kylä osaa sanoa oikeat asita Bellalle ja siksi se onkin niin ihana.
Odotan innolla jatkoa.
-
Oi että kun oli söpöä! =)))))<3 Jatkoa....!
-
Kuurankukka: Kiitti. Tässähän sitä jatkoa tulee. :D
samba: Kiitos. :)
Molly: Kiitti. Jatkoa tulee. ;D
Rebecca Lupin: Kiitos. Joo, tarkistin vielä itse betankin jälkeen enkä löytänyt mitään kirjoitusvirheitä. Toivotaan ettei tässäkään ole. ;D
maikki: Kiitoksia. :D
Riiku: Kiitti. :)
BastillaShan: Kiitti. :D
verppa: Kiitti. :D
Julia Musta: Kiitos. Edward on aina oolutkin ihana. :)
mandeh: Kiitoksia. :D
Tässä tulee sitten 10 luku ja tämä on taas yli lyhyt luku, joten yritän saada lisää jatkoa tämän päivän aikana. :D Ja tämähän alkaa jo päästä loppusuoralle. Enää on jäljellä pari lukua.
Luku 10
Kun istahdin piiriin, Edwardin käsi vieläkin ympärilläni, katsahdin Aliceen. Hän oli jo pukeutunut.
Hän hymyili minulle anteeksi pyytävästi, outo ilme Alicelta. Virnistin takaisin, näyttäen anteeksi antoni hänelle.
”Emmett”, hän sanoi, ”sinun tehtäväsi on...”
”Odota”, Emmett sanoi leikkisästi, ”En ole vielä valinnut kumpaakaan.”
”Tiedän”, Alice sanoi hymyillen, ”Mutta minä näen, että valitset tehtävän.” Hän risti käsivartensa rinnalleen ja Emmett matki häntä. Hän oli purskahtamaisillaan nauruun.
”Muutin mieleni.”
”Ethän”, Alice ei enää hymyillyt, kuka tahansa saattoi huomata hänen olevan ärsyyntynyt.
”Kyllä, koska minä valitsen molemmat.”
En ollut varma, yrittikö Emmet olla kiusankappale vai oliko hän tosissaan. Luultavasti molempia, Emmetin tuntien. En voinut kuin pyöräyttää silmiäni hänelle.
”Et voi olla tosissasi”, Jasper sanoi torjuvasti.
”Olen sata prosenttisen tosissani.”
Kun kaikki olivat päässeet yli shokistaan, joka johtui Emmetin olemisesta jälkeenjääneempi kuin yleensä, Alice ryhtyi taas työhön.
”Olet varma?” hän kysyi juhlallisesti.
”Kyllä”, Emmett oli taas oma kärsimätön itsensä.
”Okei, Emmett.” Tartuin Edwardin käteen innoissani hänen myhäillessään hiljaa. ”Totuudeksi haluan tietää...”
-
HAHAA! Emmett ja Emmettin vaikea luonne:DD
Jatkoa nopeesti, haluun tietää miten Emmettin käy :D
-
Mukavaa että on tullut jatoka näin nopeasti.
Ja olen innokas kuulemaan mitä Emmetin pitä kertoa ja tehdä ;)
-
Voi Emmett ja sen ihana luonne :D
Odottelen innolla mitä Emmettin pitää tehä ja kertoa, joten jatkoa :)
-Bastilla Shan-
-
No niin, nyt olen niin koukussa tähän kuin olla ja voi.. Minusta tuo oli just odotettua Emmetiltä, vaan Emmet voi valita molemmat ;D Mutta hyvä luku taas jälleen kerran, ehkä hieman lyhyempi kuin yleensä mutta ei se mitään. Kiva että jatkoa tuli näin nopeasti. Odotan malttamattomana mitä Alice kysyy Emmetiltä ja minkälaisen tehtävän hän valitsee.. Eli siis, jatkoa ja nopeasti! Isot kiitokset ja halaukset sinulle :)
-
Aika loistava alotus. Odotan innolla jatkoa
-
Jänäään kohtaan loppui. Kun en päässyt 9. lukua kommaamaan niin kommentoin sen tässä samalla niin, että oli aivan ihana, ja että olet hyvä suomentaja. Sitten tästä luvusta ei oikein olekaan mitään muuta sanottavaa kuin että hienoa työtä taas! Odotan jatkoa innolla :D.
-
Hahaa ihanaa. laita äkkiä jatkoa, en jaksa odottaa... Pakko saada lisää, oon riippuvainen...
-
uutta taas, ja hyvä alku. Lisää nopeasti jatko! :D Eikä mitään moittimista!
-
Kiitoksia kaikille kommentoijille! :D
Luku 11
”Odottakaapas, Bellalla on oikeus tehdä yksi näistä”, Alice katsoi minuun. Olin yllättynyt.
”Oletko... oletko varma?” Hän nyökkäsi.
”Okei”, minä hymyilin. ”Selvä, minä keksin jotain. Emmett, totuudeksi haluan tietää...” lainasin Alicea, ”sinun seksielämäsi historian.”
Emmett haukkoi henkeään minulle ja sitten suuri hymy levisi hänen kasvoilleen.
Onko häneltä koskaan kysytty tätä kysymystä?
”No, jos vaadit.”
Alice taputti käsiään kikattaen.
Minua harmitti, ettei kysymykseni ollut kovin nolo. Mikään ei nolottanut Emmettiä. Minä vain toivoin tämän olevan hyvä kysymys, että voisin todella olla ylpeä edes jostain.
”Tulen takaisin”, Emmett sanoi nousten ylös ihmisten vauhtia. Hän oli poissa vain parin sekunnin kuluttua. Mietin, mitä hän oikein teki yläkerrassa. ”Minä löysin sen! Minä sain sen! Minulla on se!” Luoja, tämä lapsi on jälkeenjäänyt.
Sekunnin kuluttua hän istui nojatuolissa ympyrän ulkopuolella. Huomasin, että hän oli mahdollisimman kaukana Rosaliesta. Tämä tulisi todella raivostuttamaan häntä. Raivostuisiko hän myös minulle? Emmetin käsissä oli kolminkertainen ja toinen aivan tavallinen kenkälaatikko.
Kaikki kääntyivät katsomaan häntä uteliaasti. No, kaikki paitsi Edward. Hän näytti ärsyyntyneeltä siitä, että hänen täytyisi kuunnella tämä.
Se, miten me istuimme, muistutti minua satutuokiosta lastentarhassa.
”Okei, mistä aloittaisin, mistä aloittaisin?” hän hohotti innoissaan. ”Jospa vaikka ihan alusta.”
”Ensimmäinen kerta, kun tulin... iloiseksi... oli, kun olin neljätoista. Olin poikien pyjamabileissä. Joten oli hyvä, ettei kukaan huomannut. Olin viettänyt hyvän puolituntisen vessassa. Tiedän, mitä te ajattelette. Vaikuttavaa, vai mitä? Uskokaa tai älkää, minä olin todella ylpeä. Sain tuskin unta sinä yönä.”
Minun oli pakko vilkaista Rosalieta. Hän oli aivan ällikällä lyöty. Sanaton. En ihmetellyt yhtään, että Emmett halusi istua kaukana hänestä. Minä en tahtoisi. Pahin asia oli, että se voisi mennä vain pahemmaksi.
No, ainakaan hän ei ole aiemmin vastannut tähän kysymykseen.
”Joten, iloaikaa jatkui jotain neljä vuotta, pari kertaa päivässä. Vihdoin, olin kahdeksantoista ja minulla oli ollut treffit erään Tennesseen tytön kanssa. Hänen nimensä oli Helen. Hän ei ollut erityisen kaunis.” Emmetin nenä nyrpistyi, mutta tiesin hänen sanovan sen Rosalien takia. ”Mutta hänen mekkonsa oli tosi pieni. Siksi kaikki kundit pitivät hänestä.”
Henkilökohtaisesti ajattelin hänen tekosyynsä olevan ontuvia. Ilmeisesti niin oli myös Rosalien mielestä. Kuulin hänen päästävän matalan murahduksen. Minä sulkisin suuni, jos olisin Emmett.
”Kotimatkalla ravintolasta, johon olimme menneet sinä yönä, hän käski minun pysähtyä tien sivuun. Minä tein velvollisuuteni. Niihin aikoihin piti tehdä juuri niin kuin leidit pyysivät.”
”Hän pyysi minut takapenkille kanssaan. Tein niin. Hän suuteli minua. Ja, no, siitä se sitten lähti. Sanotaanko niin, että kaikki ne harjoitteluvuodet olivat hyödyksi sinä yönä. Vau, se oli aivan mieletöntä seksiä. Hän oli todella...”
Arvelin hänen tajunneen, että Rosalien ilme ei ollut mukavimmasta päästä. Hän oli aivan kalmankalpea. Ehkä Emmetin pitäisi siirtää tuoliaan vielä vähän.
”Näin hänet vain kerran sen jälkeen, joskus vuotta myöhemmin. Hän sanoi minun olleen oaras, jonka kanssa hän oli ollut. Uskokaa minua, hän oli ollut monen kanssa.” Hän keskeytti miettiäkseen vähän.
Emmett katosi laatikkoonsa ja nosti sieltä jotain. Katsoin lähempää. Se ei voinut olla se, mitä luulin sen olevan, eihän? Hyi.
”Tämä tässä, mitä pitelen, on kondomi, jota käytin sinä yönä.”
Melkein jokainen ringissä päästi kapinoivia ääniä. Edward vain näytti hiukan kapinoivalta. Hän oli luultavasti odottanutkin tätä. Tunsin itseni hiukan pahoinvoivaksi. Laskin pääni Edwardin syliin. Hän katsoi minua huolestuneena. Minä vain pudistin päätäni.
”Heitä se pois!” Rosalie kirkaisi.
”En voi”, Emmett sanoi hiljaa, eikä halunnut kohdata Rosalien katsetta.
”Emmett on tunteellisesti kiintynyt kondomiin”, Edward sanoi.
Olin sanaton. Paikaltani, Edwardin sylistä, en voinut enää nähdä sitä. Ja olin erittäin kiitollinen siitä.
”Emmett, laita se pois”, Jasper voihkaisi. Lyön vetoa, että hän oli erittäin kiusaantunut tuntiessaan kaikkien huoneessa olevien henkilöiden järkytyksen.
Emmett kohautti olkiaan ja laittoi sen takaisin laatikkoon. Ehkä siksi, että kondomit tunnetusti menivät helposti rikki. En ollut koskaan ollut Jasperille yhtä kiitollinen kuin nyt. Yäk, yäk, yäk.
Emmett hymyili ja otti kolminkertaisen laatikon. Hän laittoi sen lattialle meidän eteemme. Sitten hän meni dramaattisesti seisomaan sen taakse.
”Nyt, ennen kuin avaan tämän, minun täytyy varoittaa, että tämä ei sovi heikkosydämisille”, hän katsoi minua. Tunsin punastuvani. Edward suukotti minua otsalle ja kuiskasi korvaani.
”Me voimme lähteä, jos haluat”, hän viittoi ovelle.
Mutta minä en voinut, ei väliä, kuinka nolostunut olin. Minä olin se, joka kysyi häneltä tätä. Ajattelin pystyväni elämään sen kanssa. Ainakin suurimman osan ajasta.
Nyökkäsin Emmetille merkiksi, että hän voisi jatkaa, välittämättä Edwardista.
Liikkeellä, joka oli liian nopea nähtäväkseni, Emmett avasi laatikon.
”Tietääkö Esme, että sinulla on tämä talossa?!” Alice huusi hypäten jaloilleen.
”Ei”, Emmet katseli jalkoihinsa.
Laatikko oli täynnä valokuvia kaikesta ja useimmista asennoista. Oli siellä myös muutamia kuvia treffeiltä. Kuvia oli kaiken värisiä, mitä saattoi kuvitella.
Se oli otsikoitu: 'Seksi.'
Käännyin katsomaan Edwardia kasvoihin ja yritin keskittyä niiden kauneuteen. Hän hymyili minulle ja alkoi leikkiä hiuksillani.
Alice istui takaisin alas.
”Aloitan näistä treffeistä”, Emmett julisti osoittaen kuvaa pöydällä. Luultavasti huomaten, että en katsonut, hän sanoi sen ääneen: ”Toukokuun viides, 1935.”
Huomasin, että päivämäärä oli sitä päivää, kun hän muuttui vampyyriksi.
”Sinä päivänä tajusin, että seksi oli mahdollista vampyyreille. Olin haltioissani. Nyt te kysytte, kuinka tajusin sen. Kävelin Carlislen ja Esmen luo. He alkoivat huutaa!”
Emmett nauroi muistolleen.
”Yritin hetken aikaa saada Carlislelta tietoa siitä, mutta hän tuli hulluksi. Se oli ainoa kerta, kun näin hänen menettävän malttinsa. Hitsi, hän todella räjähti sinä yönä. Kertoi minulle kaiken seksistä, kun on vampyyri, se oli mahtavaa.”
”Ensimmäinen kerta, kun minä ja Rosal...”
”Ei!”
Rosalie näytti voivan tappaa Emmetin siihen paikkaan. En ollut koskaan nähnyt häntä niin murhaavana. Etenkään Emmettiä kohtaan. En voinut edes kuvitella, mitä hän tunsi sillä hetkellä. Minä olisin raivoissani Edwardille, jos hän kertoisi koko perheelleen, mitä me teimme, kun olimme kaksin. Ja olin varma, että Emmett ja Rose olivat paljon korkeammalla kuin me.
”Äh, älä viitsi, Rose. He ansaitsevat tietää”, hän näytti mököttävältä, mutta hermostuneelta.
”EI!” Rosalie huusi hypäten jaloilleen. ”Ei ikinä! He eivät ansaitse tietää mitään!”
”Emmett, hyppää vain tämän kohdan yli.” Olin yllättynyt, kun Edward puhui. Hän näytti siltä, kuin ei haluaisi kuulla sitä kerrottavan.
Emmett räpytti silmiään, mutta hyppäsi sen kohdan yli.
Hän jatkoi puhumista tunnin. Melkein kaikki, mitä hän sanoi, johti punastumiseeni. En ollut ikinä tiennyt niiden olevan mahdollisia. Edward vain tuijotti Emmettiä, kuten minäkin. Minua pelottaisi nähdä, kuinka hän reagoisi näihin juttuihin. Tuli selväksi, että hänen seksielämänsä tuli kiintoisammaksi jokaisen uuden keksinnön myötä. Mutta paras keksintö, hän kertoi, oli Internet. Se antoi hänelle kaiken, mitä hänen piti tietää, ja enemmänkin.
Hän oli kokeillut satoja eri asentoja. Hänen suosikkinsa oli tiimalasi. Monet niistä eivät olleet pöydällä. Ainoastaan hänen suosikkinsa. Aina, kun hän kertoi yhdestä, hän osoitti sitä pöydältä. Silmäni seurasivat vaistomaisesti ja kuvat liimautuivat mieleeni.
Pahinta oli, että hän ei ollut ikinä itse tietoinen. Kaikki katsoivat sitä, mukaan lukien Rosalie. Mutta minä olin pahin. Punastuin aina vain pahemmin ja pahemmin. Pian näytin aivan tomaatilta. Edward nauroi joka kerta, kun punastuin enemmän.
”Sitten, viime yönä, minä ja Rosalie yritimme 421. asentoamme. Minä löysin sen netistä. Sitä kutsutaan tonnikalaleiväksi. Se ei ollut kovin hyvä. Minä olin rytistettynä pieneksi palloksi.”
”Siinä kaikki. Toivoisin, että minulla olisi vielä jotakin kerrottavaa... Luoja, Bella! Sinä näytät aivan tomaatilta!”
Punastukseni syveni. Huone räjähti nauruun.
”Onko kysyttävää?” Emmett kysyi, kun oli taas hiljaista. Hän halusi kysymyksiä, se oli ilmiselvää.
Alice nosti kättään. Emmett osoitti häntä hymyillen.
”Miksi Rosalie ei halua meidän tietävän ensimmäisestä kerrastanne?”
Emmetin hymy hiipui ja hänen otsansa rypistyi.
”Öh...”
”Koska se oli erittäin suloista.”
Se oli Edward. Katsoin häntä yllättyneenä jälleen kerran. Hän hymyili Rosalielle ja Rosalie hymyili takaisin. Edward puhui uudestaan, valmiina jatkamaan.
”Joten, nyt on sitten kierros... kuusi ja puoli.”
-
Voi ei tota Emmettiä :DD Tuo Bellan kysymyskin oli kyllä ihan mielenkiintoinen :D
Suomennosta kehiin vaan lisää :DD
-
Oooh uusia lukuja. :D
Ensimmäinen joka tässä häiritsi, oli kirjoittajan virhe. Eihän vampyyrit muista ihmiselämästään enää muuta, kuin muutoksen ja syntymäpäivänsä (joskus?). Eli jännä, kuinka Emmett muistaisikin sen ajan, jolloin oli 14-vuotias.
Mutta hauska tämä oli silti. Nauroin tuossa kondomi-kohdassa ja pakko laittaa mesenkautta kaverille. :D
//Tää spoilaa Eclipseä/Epäilystä, joten laitan tekstin värillä ja pieneks:
kyllähän rosaliekin muisti tosi paljon sen ihmiselämästä, kuinka se muutettiin yms. ja sitä ennen jos muistette
Enpä tiedä, onko tää jotenkin tosi hatusta vedetty selitys, mutta Carlisle+muut saattoivat tietää Rosaliesta hänen menneisyydestään, joko kertoi itse tai/ja Edward luki ajatukset. Edward kun oli jo vampyyri, muistaa kaiken täydellisesti. Kun taas... Emmett tuskin kertoilee 14-vuotiaista iloisuuksistaan kaikille ja vampyyriajanmyötään unohtaa ne.
-
Tää toi jälleen kaivatun piristysruiskeen tylsään iltaani. Aika hauska oli toi Emmetin tarina, ja Bellan kysymys sitäkin mielenkiintoisempi ;D Jälleen yhtä hyvä luku kuin aikaisemmin, yhden kirjoitusvirheen tosin löysin mutten löydä sitä enää. Mutta luku oli taas hauska, repesin tällekin. Odotan innokkaana kuudetta ja puolenetta lukua, laitathan sen pian. Isot kiitokset sinulle jälleen kerran :)
-
kyllähän rosaliekin muisti tosi paljon sen ihmiselämästä, kuinka se muutettiin yms. ja sitä ennen jos muistette :D
mutta niin ihana ficci, en ainakaan repee täällä kuoliaaksi :----------)
-
Vitsi mikä luku! Nauroin mahani kipeäksi!
Tosi hyvä ja hauska luku. Mutta voi Bella-raukkaa kuka vaa olis kyl punastunu...
-
Mä rakastan Emmetiä. ;D
Se ei häpeille mitään ja se on hauskaa. ;)
Emmet on PARAS ;D
Jatkoa odotamme innolla
-
Aivan mahtava :D Luin tänä iltana nuo kaikki luvut ja ihania kaikki. Ahhahah :D
-
Hahahaa tää oli ihana. Mistä te saatte noita ideoita???
Tähän ei voi laittaa mitään järkevää. Ihana.
Kiitos.
-
Voi luoja repesin taas... Tää on oikeesti ihan paras....
-
hajosin vaa ihan pari kertaa :D parastää !
-
Voi luoja! Tää on loistava. Piti kommentoida jo eilen mutta netti päätti mennä poikki...
Jos mää olisin kuunnellut paikan päällä olisin luultavasti ollut todella, todella punainen ja hihitellyt hysteerisenä.
Yhden kirjoitusvirheen löysin
Hän sanoi minun olleen oaras, jonka kanssa hän oli ollut.
Varmaan paras. Muita en löytänyt (empä toisaalta etsinykkään)
-
Ihan mahtava :D
En keksi mitään rakentavaa palautetta, mutta jatkoa odotellaan.
-
Hahhah, voi tuota Emmettiä! Se on niin ihana ja sillä on luonne aivan loisto! ;D
Ja Bellan kysymys oli aivan mahtava.
Mutta jatkoa jatkoa! Haluu tietää mitä seuraavaksi tapahtuu :D
-Bastilla Shan-
-
Hahhaa :D Hyvä uusi,hyvin suomennettu! Taas nopeasti lisää jatkoa :P
-
Tää on mahtava! :D Siis ei hitto tota Emmettiä ja sen asentoja.
JATKOA, ja pian! :)
-
Olin päivän poissa koneelta ja heti on tullut 11 luku. Nopeaa toimintaa. 10 lukua en ehtinyt edes kommentoida, koska pikkusiskoni ajoi minut koneelta pois, mutta se oli ihan hyvä luku.
Olet suomentanut erittäin hyvin jälleen kerran. Tekstin sisällön ärsytyksistä ei voi sinulle valittaa, joten olen hiljaa.
Kiitän ja kumarran jälleen kerran hyvästä luvusta.
Maikki
-
Voi ei!! Emmet on kauhea! Äkkiä jatkoa! Tää on ihan kamalaa, aivan liian hyvä ficci. ^^
Tekstikin on nyt paljon sujuvampaa. Hyvä hyvä. ;D
-
T/N: Kiitos kaikille kommentoijille. :D Tässä tulee sitten toiseksi viimeinen luku.
Luku 12
”Jes!” en voi uskoa, että Emmet todella odotti nöyryytystä. mutta hänhän on Emmet.
Edward tarttui käteeni, makasin vieläkin hänen sylissään. Kukaan ei ollut liikahtanut tuumaakaan, paisi Emmet tietysti. Alice keksisi tämän tehtävän. Minä todella halusin saada tietää, mikä se tulisi olemaan.
”Joten, Emmet”, Alice sanoi vihdoinkin. Hän piti pokerinaamaa, mutta silti hänestä näki, että hän mietti ankarasti. ”Luulenpa, että sinun tehtäväsi on…” hän yritti ostaa aikaa saadakseen miettiä.
”Minäkin luulen niin”, mutisi Emmet innokkaasti. Hän heilutti käsiään pyytääkseen Alicea kiirehtimään.
”Okei, okei”, keijumainen vampyyri sanoi äkäisesti, ”Sinun tehtäväsi on antaa meidän haudata sinut kuuden jalan syvyyteen.”
En ikinä ollut tiennyt Emmetin suun voivan venyä niin suureksi kuin nyt, kun hän haukkoi henkeään Alicelle. Kaikki muut tekivät samoin, jopa Edward.
”Mitä voin sanoa? Olen nero”, sanoi Alice hymyillen.
”Voinko saada kaksi tehtävää?”
”Et”, Jasper vastasi, ”Se on vastoin sääntöjä.”
Emmet murisi Jasperille uhkaavasti. Se sai minut hyppäämään istumisasentoon. Kaikki nauroivat sille, paitsi Emmet. Hän tuijotti kenkiään mököttäen.
”Alice…” hän valitti, ”Minä haluan jotain… hauskempaa.”
”Meidän on parasta alkaa kaivaa”, Edward sanoi Jasperille. Edward antoi minulle suukon poskelle ja lähi ulos huoneesta, Jasper aivan kannoillaan.
”Ei tarvitse olla noin onneton”, sanoi jälkimmäinen olkansa yli.
Vain tytöt ja Emmet jäivät huoneeseen ja kiusallinen hiljaisuus laskeutui. En halunnut olla se, joka rikkoisi sen. Tunsin Rosalien tuijottavan Emmetiä vihaisesti, kuin yrittäen polttaa häntä silmillään. Tuntui siltä, että Emmetin pitäisi hyvittää vielä jonkun aikaa sitä, mitä sanoi totuuden aikana.
”Taidanpa mennä katsomaan poikien kaivantoa”, Rosalie sanoi, kun huomasi, että Emmet ei aikonut kohdata hänen katsettaan. Hän häipyi huoneesta.
Näin ison ikkunan läpi, mikä oli takapihan suunnassa, maata lentävän ilman halki. Maa nousi sadan jalan korkeuteen ja laskeutui siistiin kasaan jättimäisen kuopan vierelle.
Kaiken kaikkiaan Alicen päätös oli täydellinen. Ehdottomasti täydellinen. Emmet voisi tehdä mitä tahansa nolottavaa. Joten se luki pois useimmat asiat. Ja hän ei myöskään pelkäisi tehdä mitään inhottavaa. Raskaat jutut eivät myöskään käyneet. Mikään ei ole raskasta, kun olet vampyyri.
Kontrolli oli ainoa asia, mikä jäi jäljelle.
”Te kaksi olette pahoja”, sanoi Emmet häiriten keskittymistäni. Katsoin ylös häneen ja näin hänen osoittavan meitä rypistäen kulmiaan.
”Mitä voin sanoa? Olen hyvä”, sanoi Alice kuin kertoen hänelle paitansa olevan keltainen.
Emmet katsoi minua odottaen omaa syytäni.
”Olen vain ihan yhtä hyvä kuin hän on”, sanoin kohauttaen olkiani. Tämä koko valehtelu juttu kävi aina vain helpommaksi.
”Hmph.”
Sitten alkoi toinen hiljaisuus, se ei ollut kiusallinen. Tuijotin ulkona olevia poikia ja Rosalieta. Kasa oli kasvamassa huomattavaa vauhtia.
Ehkä minun pitäisi varoittaa heitä, etteivät tee kuoppaa liian lähelle taloa.
”Lyön vetoa, että tästä tulee hauskaa”, Emmet sanoi noustessaan. Hän kumartui ja nosti minut ylös ja piti minua vyötäröllään kuten vauvaa.
Hän käveli ulos kuopalle kantaen minua. Aistin Alicen takanamme. Alice katsoi kuoppaan vain kerran. ”Sen pitää olla kolme tuumaa vaakasuoraan ja kuusi tuumaa pystysuoraan.”
”Tiedetään”, kuului kaksi miehen ääntä kuopasta.
Minä kikatin. Rosalie iski silmää kuopan reunalta.
Emmet laski minut maahan kuopan reunalle. Kävin makaamaan ja katsahdin alas. Jasperin ja Edwardin päälaet olivat silmän korkeudella. Pojat kaivoivat kuoppaa nopeammin kuin mitä uskoin mahdolliseksi, jopa vampyyreille.
He tekivät sen myös siististi. Edwardin valkoisella paidalla ei ollut vähääkään likaa. Hän lapioi niin nopeasti, että se oli sumeaa.
Hän hymyili minulle ja hyppäsi ulos kuopasta Jasper seuraten.
”Kokeile tuota Emmet”, Jasper sanoi.
Emmet nyökkäsi kerran ja hyppäsi sisään laskeutuen kuten leijona. Hän kävi makaamaan pohjalle. Hänen päänsä kosketti toista seinää ja jalkansa toista.
Täytyy sanoa, että näky oli huvittava.
”Se istuu täydellisesti”, Emmet sanoi. Hän huomasi pääni näkyvän reunan yli ja hän hymyili minulle. Vilkutin hänelle ja olin kysymässä halusiko hän todella tehdä tämän, mutta joku keskeytti minut.
”Bella, pois tieltä!” huusi Alice.
Pääsin juuri pois tieltä, kun Emmet sai päälleen lapiollisen multaa.
”Pidä suusi kiinni!” huusin kuoppaan, kun kävelin Edwardin luo ja tartuin hänen käteensä.
Hetken aikaa minä ja Edward katsoimme, kun Alice ja Jasper täyttivät kuoppaa. Emmet nauroi niin kauan, kunnes oli kokonaan peitetty.
Kävelin puoliksi täytetyn kuopan luo ja sanoin äänekkäästi: ”Emmet, oletko kunnossa?”
Sain vastaukseksi mullan värinää. Mitä se tarkoitti? Hänet tuntien se oli luultavasti naurua.
”Tee tuo uudestaan jos se oli kyllä!”
Maa värisi uudestaan.
”Älä huolehdi Bella. Aviomieheni on kunnossa”, Rosalie sanoi katsoessaan kuopan täyttyvän.
Hymyilin hänelle takaisin. Katsoin takaisin kasaan ja näin Alicen hyppivän kasan päällä. ”Siinä, nyt sen pitäisi olla kunnolla.”
”Minkä pitäisi olla kunnolla?” kysyi syvä uhkaava ääni takanamme. Me kaikki haukoimme henkeämme ja katsoimme taloa shokissa.
-
Uusi luku, kivaa. Harmi, että jouduin lukemaan sen koulussa. En voi nauraa. Pitävät minua vielä ihan täysin hulluna.
Jälleen kerran hyvin suomennettu luku, en voi muuta sanoa. Alice oli aivan mainio keksiessään Emmettille sopivan tehtävän.
Odotan innolla viimeistä lukua.
Maikki
-
Aivan loistava luku.
Ja todelakin hyvin keksity Alicelta.
En nyt keisi muuta sanotavaa kuin että tämä on todella hyvä.
-
Tää on ihana :) Varmaan täytyy käydä lukemassa se viiminen luku tuolta, en kestä tätä jännitystä ;D
-
Alice on kieltämättä hyvä keksimään tehtävän Emmettille :DD
Kuka sinne tuli?? :D
Jatkoa:D
-
Tosi hyvä taas!
Jäi jännään kohtaan, niin kuin kaikissa luvuissa ;D
Jatkoa....
-
Hienoa, jatkoa on vihdoin tullut. Jälleen kerran huippuluku, toi Alicen antama tehtävä oli just oikea Emmetille. Minun oli pakko lukea alkuperäisestä tekstistä, kuka sinne saapui ja arvaukseni osui nappiin. Muuta en siitä viitsinyt lukea, loppu tosin osui silmiin.. ;D Löysin pari kirjoitusvirhettä, mutteivät ne lukemista haitanneet. En ehkä revenny tälle, mutt siitä huolimatta tää oli hyvä luku jälleen. Harmi, kun seuraava luku on viimeinen..Odotan innolla, että saat suomennettua sen loppuun. Isot kiitokset ja kumarrukset sinulle :)
-
ÄÄÄKKKKKKKKK!!!!!!!!! kuka sen kysys? Sen, minkä pitäis olla kunnolla??? Haluu tietää!!!
Tää oli ihana... Nyt jäi seuraavan osan odotus päälle... Kirjotathan sen nopeesti??? tai siis suomennat... Mut silti. Tää on ihana...
-
Tosi hyvä luku!!
Hyvä tehtävä Emmettille!
Odotan innolla jatkoa!
-
Oi, ihanaa! jatko tuli. Odotan taas innolla jatkoa :P
-
EIEIEIEIEI! Liian jännään kohtaan jäi. Pystyyköhän tässä jättämään lukemetto ton viimosen alkuperäisversiona..
-
äähä, taas hyvä luku :--------D
vammasee kohtaa vaa jäi D:
-
Loistava luku jälleen :D
Alicella on mahtava huumorintaju ja mielikuvitus.
Meneeköhän veikkaus tosta puhujasta kauas jos sanon, että se on Carlisle? ;D
Mutta jatkoa jatkoa!
-Bastilla Shan-
-
Eiiij! Loppu just hyvään kohtaan. Olin just saanu hyvän fiiliksen.
”EDWARDILLA ON SEISOKKI" Emmett huusi riemastuneesti.
Toi oli todella paha. Mä nauroin tässä kohassa niin paljon, et sisko alko kattoo mua ku hullua.
”Emmett on tunteellisesti kiintynyt kondomiin”, Edward sanoi.
Täääki oli hyvä kohta. Jotenkin niin mahtava lause^^
Jatkoa pian! Sori toi ku en jaksanu lainata päätin laittaa noin parhaat =)
-
AAPUAA!!!! Ei saa jättää noin jännään kohtaan! Äkkiä J-A-T-K-O-A!
-
T/N: Kiitoksia kamalasti kaikille kaikille kommentoijille. Tässä on sitten tämä viimeinen luku.
Luku 13
En ollut ikinä nähnyt Carlislea niin… niin… murhaavana. Hän epäilyksettä tiesi, että jotain oli tekeillä. Hän myös tiesi, että se jokin ei ollut mitään hyvää.
Esme oli hänen vierellään. Saattoi huomata, että vasta minuutti sitten he pitivät toisiaan kädestä. Hän näytti hämmentyneeltä ja oli hieman pahoillaan, luultavasti nurmikon takia.
”Minä-sanon-sen-vielä-kerran. Minkä-pitäisi-olla-kunnolla?”
”Nurmikon pitäisi olla nyt tasainen”, Alice sanoi lammasmaisesti. Hän ei katsonut Carlislea silmiin.
Carlisle murisi. Se oli pelottavin asia, minkä olin ikinä kuullut. Ikinä. Ehkä syynä oli se, että se oli vastoin hänen luontoaan, koska hän oli aina niin rauhallinen ja maltillinen, melkein ihminen. Tai ehkä hänellä vain yleensäkin murisi uhkaavasti. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun kuulin hänen murisevan.
”Minä puhun totta!” Alice sanoi säpsähtämättä. Eikä valehdellut. Hän yritti saada maan tasaiseksi.
”Saanko kysyä, mitä te edes upotitte maahan?” kysyi Esme. En ollut ennen nähnyt häntäkään noin vihaisena.
”Öh… Se on yllätys?” Jasper sanoi epävarmasti.
Kuulin Carlislen päästävän toisen murinan kurkustaan, hän tuntui kuitenkin yrittävän estää sitä. Hän veti syvään henkeä ja rauhoittui.
”Voisiko joku kertoa, mitä täällä on oikein tekeillä?” kun kukaan ei vastannut hänen pyyntöönsä, hän huokaisi, ”Bella?”
Hän katsoi minuun ja punastuin. Oli vaikea uskoa, että pari minuuttia sitten minä nauroin ajatukselle, että Emmet haudattaisiin maahan.
”Hyvä sisko ei kantele sisaruksistaan”, sanoin. Olin yllättynyt, että minulla oli pokkaa katsoa häntä silmiin.
Carlisle voihkaisi ja katsoi Jasperia. Vaalea vampyyri vain kohautti olkiaan. Carlisle käänsi katseensa Rosalieen, joka pudisti päätään. Kun hän vihdoin katsoi Edwardia, Edward sanoi: ”Unissasi”, hymyillen kelmimäistä hymyään.
Sillä hetkellä tajusin, mitä Cullenina oleminen tarkoitti. Sinun ei tarvitse olla mielettömän kaunis tai todella nopea. Ei ollut väliä ajoitko hienoa autoa. Kaikki mikä merkitsi oli se, että olit täällä lähimmäistesi kanssa, vaikka he olisivat väärässä, kuten me olimme tällä hetkellä. Paha juttu, että Carlisle muisti tämän tänään.
”Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä. Seuratkaa minua.” Carlisle sanoi osoittaen meitä jokaista vuorollaan. Hän kääntyi, tarttui Esmen käteen ja johdatti meidät sisälle.
Edward tarttui käteeni ja ohjasi minut sisälle. Kukkaan meistä ei tarkoituksellisesti vilkaissutkaan täytettyä maata takanamme. Katsoin toisia ja he katsoivat toisiaan varoittavasti, mitä itsekin suunnittelin. Sitten me nyökkäsimme toisillemme merkiksi ymmärryksestämme.
Muodostin huulillani ’rangaistus?’ Edwardille. Hänen silmänsä suurenivat ja hän pudisti päätään kertoen minulle etten halunnut tietää.
Nyökkäsin päätäni, kun astuimme huoneeseen. Päätin mielessäni, että aion pitää pääni kiinni ja olla oikea Cullen.
Yllätyksekseni, me istuimme jälleen piiriin. Ainoa perheenjäsen, joka ei ollut siellä, oli Emmet. Mietin laiskasti, mitä tulisi tapahtumaan suosikki isolle veljelleni. Kuinka kauan hän olisi siellä alhaalla? Ikuisesti?
”Rosalie, mitä sinä teit tänään?” Carlisle kysyi kuin ollakseen vain kohtelias.
”Menin elokuviin.”
”Ja minkä näit?”
”Run, Dog, Run.”
”Millainen se oli?” Carlisle kysyi, tajusin hänen jatkavan tätä loputtomiin.
”En oikein tiedä, mies minun vieressäni puhui vain hänen seksitaudeistaan.” näin heikon hymyn hänen huulillaan.
Carlisle tuijotti häntä pari sekuntia ennen kuin jatkoi.
”Kenen kanssa menit?”
”Bellan”, Rosalie sanoi katsoen häntä suoraan silmiin. Carlisle nosti kulmiaan ja katsoi minua. Kohautin olkiani kuin sanoen ’joo, me menimme yhdessä’. Parempi olla nostamatta epäluuloja huonoilla valehtelu taidoillani.
Edward tuli tuekseni. ”Ajattelin sen olevan heille hyvää sisarusaikaa.”
Carlisle nyökkäsi ja kysyi kamalan kysymyksen. ”Missä Emmet on, Jasper?”
”Hän lähti metsästämään hetki sitten. Hänen pitäisi palata milloin tahansa”, tehosteeksi hän katsahti ulos ikkunasta kuin nähdäkseen hänen hyppäävän metsästä. Tiesin hänen oikeasti katsovan, oliko maa vielä tasainen, mikä onneksi oli.
”Bella, tiedätkö mitä hän meni metsästämään?”
Hitto! ”En tiedä, maaoravia?” sanoin yrittäen olla vitsikäs. Löin itseäni takaraivoon. No, en oikeasti. Mutta halusin.
Carlisle pyöräytti silmiään ja risti jalkansa. ”Joten, mitä sinä teit leffan jälkeen, Bella?”
”Menin treffeille.”
Tämä tulisi pilaamaan kaiken. Olin huono valehtelemaan.
”Minne hän vei sinut?” Carlisle oikeasti luuli ’hänen’ tarkoittavan Edwardia. Annoin hänen elää siinä harhaluulossa.
”Öh… piknikille?” se kuulosti kysymykseltä. Carlislekin huomasi sen.
”Mitä sinä söit?” kysyi Esme tällä kertaa. Olin melkein unohtanut hänen olevan huoneessa, vaikka hän istui sen miehen vieressä, joka puhui.
”Me emme oikeastaan syöneet mitään.”
”Mitä sinä salailet, Bella?”
”EN MITÄÄN!” siinä, en voinut valehdella, kun huusin.
Carlisle räpäytti minulle silmiään ja tarttui laukkuunsa. Hän viskasi minulle sen, mitä nyt kaivoikaan sieltä.
Midolia, mahtavaa. Nyt minulla oli näköjään PMS-oireita.
”Edward, mitä muuta teit kuin menit piknikille?” Carlisle päätti jatkaa eteenpäin ja jättää PMS-oirehtivan itseni.
”Menin ostoskeskukselle?” kyllä, Edward päätti tehdä tämän nopeasti. Hän oli toiseksi paras valehtelija Rosalien jälkeen.
”Kenen kanssa?”
”Alicen.”
”Ali…”
”Joo, minä ostin todella söpön puseron. Haluatko nähdä sen, isi?” kysyi keiju.
”Ei kiitos”, Carlisle sanoi hymyillen Alicelle. Vaikka hän olikin vihainen, hän ei voinut langeta Alicen charmiin. ”Mitä sinä teit siellä, Edward?”
”Annoin joillekin ihmisille haleja.”
Carlisle päätti jättää sen kohdan rauhaan. ”Mitä muuta teit tänään?”
Edward mutristi huuliaan ja kohautti olkiaan. ”Siinä kaikki.”
Sitten seuraavaan henkilöön. ”Alice, mitä muuta teit paidan ostamisen lisäksi?”
”Tanssin ympäri olohuonetta.”
Punastuin raivokkaasti, kun muistin kenen kanssa hän tanssi ja kuinka.
”Tanssitko kenenkään erityisen kanssa?” olin varma, että Carlisle huomasi punaiset poskeni, vaikka ei sanonutkaan siitä mitään.
”Edwardin.”
Talon pään kasvoilla välkkyi jotain. Hän nähtävästi luuli Edwardin tanssineen minun kanssani.
”Miksi Edwardin?”
”Koska Jasper ei suostunut tanssimaan hänen kanssaan.”
Kaikki katsoivat minua, kun nauroin muistaessani, kuinka yritimme saada Jasperin ’tanssimaan’ Emmetin kanssa.
Carlisle päätti jatkaa matkaa viimeiseen vampyyriin. ”Jasper, mitä sinä teit tänään?”
”Öh, en mitään erityistä”, en voinut uskoa, että hän oli nyt peloissaan. Ei hyvä!
Kuten uskoin hänen tekevän, Carlisle nosti hänelle kulmiaan. ”Kerropa nyt luokalle, Jasper.”
”Bella pakotti minut syömään margariinia.”
Molemmat vanhempani katsoivat minua, kuten minun mummoni tapasi katsoa, kun hänen piti olla minulle vihainen, mutta ei voinut.
Hymyilin heille enkelimäistä hymyäni, mitä käytin harvoin. Se sai heidät sulamaan enemmän kuin olin koskaan nähnyt. Silloin tajusin heidän todella ajattelevan minusta kuin rakastetusta tyttärestään.
He eivät kuitenkaan nähneet minun viettävän jonkin sortin loppiaisia.
”Ja miksi sinä pakotit hänet syömään margariinia, Bella?”
”Tarvitsenko minä muka syytä? Hän on minun veljeni. Millainen sisko olisin, jos en kohtelisi häntä kuten veljeä? Sinä et ymmärrä pikkusiskona olemisen tärkeyttä, Carlisle. Sinun ei tarvitse esittää sitä. Sinun täytyy olla se.”
Pystyin näkemään Carlislen suun loksahtavan auki pienestä puheestani ja sitten tajusin. Hän yritti käyttää minua heikkona lenkkinä. Hän ei ajatellut minun olevan niin lojaali sisaruksilleni, kuten he olivat toisilleen. Hän ei tajunnut minun pitävän itseäni yhtä paljon heidän perheensä jäsenenä kuin he pitivät minua.
Carlisle yritti käyttää sitä minua vastaan. Hän halusi nähdä, paljastaisinko heidät pelastaakseni itseni. Hän halusi tietää mitä oli tekeillä ja hän halusi tehdä se rauhallisesti.
”Selvä”, näytti siltä, että Carlisle luovutti, ”Luotan teihin kuin lapsiini. Mutta kuten muiden teini-ikäisten kanssa, en luota teidän päätöksiinne täydellisesti. Jos te tarvitsette minua, tulen vastaamaan kysymyksiinne, miksi otin teidät tähän perheeseen.”
Kyllä!
”Mutta jonain päivänä saan tietää, mitä te olette tehneet.”
Ei!
Hän lähti toimistoonsa ja me kaikki tuijotimme häntä, kunnes hän sulki oven. Sitten, melkein kuin yhtenä, meidän silmämme siirtyivät Esmeen.
”Mitä teidän isänne sanoi”, hän huokaisi nousten ylös, ”Menen istuttamaan vähän ruohoa.”
Heti, kun hän oli poissa huoneesta, me aloimme hurrata voitonhuutoa äänettömästi ja taputella toistemme selkää.
Se, mikä yllätti minua eniten, oli Jasper, joka suukotti minua otsaan ja sanoi: ”Tervetuloa perheeseen, Bella.”
Kolme päivää myöhemmin
Carlisle nosti katseensa kirjastaan, mitä hän oli lukemassa, katsoakseen perhettään.
Sitten hän kysyi kysymyksen, mikä oli pyörinyt hänen mielessään jo hetken aikaa.
”Missä Emmet on?”
LOPPU
-
Aiii tämä oli ihana päätösluku. :D
”Ei kiitos”, Carlisle sanoi hymyillen Alicelle. Vaikka hän olikin vihainen, hän ei voinut langeta Alicen charmiin. ”Mitä sinä teit siellä, Edward?”
”Annoin joillekin ihmisille haleja.”
Oli hirmu söpö kohta. :D Mahto Carlislekin vähän ihmetellä.
Olisi ollut kyllä kiva saada Emmett ennen loppua ylös maasta, mutta toisaalta, loppu
Sitten hän kysyi kysymyksen, mikä oli pyörinyt hänen mielessään jo hetken aikaa.
”Missä Emmet on?”
Oli aika nerokkaan hupaisa.
Mutta sitten itse suomennokseen – löysin muutaman kirjoitusvirheen. Lisäksi minua häiritsi muutaman luvun ajan se, että Emmett oli Emmet yhdellä t:llä, kun olen tottunut siihen kaksitee-versioon. Ainakin englanninkielisessä kirjassa ja suomenkielisessä se on Emmett. :D Mutta no, eipä kovin suuri virhe ollut.
Mutta kiitos, että päätit jakaa tämän ficin meidän kanssamme!
-
Viimeisetkin luvut ovat olleet ihania. Olen nauranut - paljon.
Surullista, että tämä loppui. :'(
Pidin paljon viimeisestä luvusta, se oli omalla tavallaan niin suloinen.
Kiitoksia paljon tästä.
- Mortti
-
Ei vitsi!! Repesin tolle vikalle niin pahasti! ;D Vedet tuli silmiin, kun nauroin. "Missä Emmet on?". Surullinen asia tässä on se, että tämä on loppu nyt! No se tarkoittaa lähinnä vaan sitä, että pitää etsiä jokin uusi fic! Kiitos tästä, olet hyvä suomentamaan! Haluan lukea lisää sun suomennoksia :D
-
”Missä Emmet on?”
WOoooOTt!?!??! :D :D
Loistava osa! Carlisle oli mahtava ja valheet jotenkin niin läpinäkyviä! :D
Tarkoittiko tuo viimeinen lause nyt siis sitä, että Emmet oli VIELÄKIN siellä maan alla?? :D
Ja loppuiko tämä jo?? Voi ei, tämä oli aivan loistava ficci, huumoria parhaalla tavalla!!
Edin, Alicen, Jasperin ja Rosalien valheet olivat kyllä loistavia! Ihan mahtavia!
Ja yhä oli sujuvaa suomennosta, ei ollut näkyviä virheitä tai sellaisia lauseita, jotka olisi kuulostanut oudoilta, hienoa työtä!
Harmi tosiaan, että tämä loppui näin nopeasti.... Mutta pakko myöntää, että tämä viimeinen osa oli kyllä paras kaikista. Carlisle oli loistava ja tavallaan voisin kuvitella hänen käyttäytyvän juuri näin :)
~Amy
(Seuraavaa suomennosta odotellessa :) )
-
”En oikein tiedä, mies minun vieressäni puhui vain hänen seksitaudeistaan.” näin heikon hymyn hänen huulillaan.
Hehe <3<3 Ihana mie naroin koko ajan! X'D *re-ps*
”Edward, mitä muuta teit kuin menit piknikille?” Carlisle päätti jatkaa eteenpäin ja jättää PMS-oirehtivan itseni.
”Menin ostoskeskukselle?” kyllä, Edward päätti tehdä tämän nopeasti. Hän oli toiseksi paras valehtelija Rosalien jälkeen.
”Kenen kanssa?”
”Alicen.”
”Ali…”
”Joo, minä ostin todella söpön puseron. Haluatko nähdä sen, isi?” kysyi keiju.
”Ei kiitos”, Carlisle sanoi hymyillen Alicelle. Vaikka hän olikin vihainen, hän ei voinut langeta Alicen charmiin. ”Mitä sinä teit siellä, Edward?”
”Annoin joillekin ihmisille haleja.”
*re-ps* Tässä vaiheessa äiti katto mua ku hullua k ú räkätin ihan hulluna... X))
Kolme päivää myöhemmin
Carlisle nosti katseensa kirjastaan, mitä hän oli lukemassa, katsoakseen perhettään.
Sitten hän kysyi kysymyksen, mikä oli pyörinyt hänen mielessään jo hetken aikaa.
”Missä Emmet on?”
EIII! Ne unohti EMMETTIN sinne kuoppaa X*DDDD Todella hyvä ficci kokonaisuudessa ihan huippu!!!!!
-
Ei tää saa loppua!!!! Tää on liian ihana...
tähän ei vieläkään saa mitään järkevää... liian hyvä...
Kiitos :)
-
”Joo, minä ostin todella söpön puseron. Haluatko nähdä sen, isi?” kysyi keiju.
”Annoin joillekin ihmisille haleja.
Heti, kun hän oli poissa huoneesta, me aloimme hurrata voitonhuutoa äänettömästi ja taputella toistemme selkää.
Se, mikä yllätti minua eniten, oli Jasper, joka suukotti minua otsaan ja sanoi: ”Tervetuloa perheeseen, Bella.”
Kolme päivää myöhemmin
Carlisle nosti katseensa kirjastaan, mitä hän oli lukemassa, katsoakseen perhettään.
Sitten hän kysyi kysymyksen, mikä oli pyörinyt hänen mielessään jo hetken aikaa.
”Missä Emmet on?”
LOPPU
ei vitsi et nauroin noille! missä emmett on? heh heh
oli tosi hyvä luku kiitti.
harmi et nää loppu.
-
Kiitos.
Oli ihana lukea tämä fici suomennettuna, koska en varmaan olisi koskaan tätä Fanfiction.netistä löytänyt. Siellä on ficejä aivan liikaa, joten kiitos tästä.
En osaa oikein muuta sano kuin kiitos hyvin suomennetusta ficistä.
Maikki
-
Ihanaa! Voi ei :( nyt se sitten loppui. Mut ne unohti Emmettin sinne kuappaa :'D oli tois hyvä! Kiitos tästä!!
-
Voih, harmi kun tää loppu :( Mutta tää viimenen luku oli kyllä ehdottomasti paras kaikeasta, jotenkin sellanen söpö ja Carlisle oli kans just oikeanlainen. Ja toi Bellan "lojaalisuus" oli musta piristävää. Ja toi loppu, kerrassaan niin täydellinen. Ne sitt unohti sen Emmetin sinne kuoppaan ;D Isot kiitokset sinulle hienosta suomentamista, jatkathan samalla lailla :D
-
8DDDDD
vamma et loppu.
-
VOI EI SE LOPPUI! Ihana tarina oli alusta loppuun. Kiitos suomennuksesta :-* Unohtiks ne Emmetin sinne kuoppaan xD
-
Hhahaha. Emmett jäi kuoppaan :---D Tuskin ne sitä unohti, mut eihän ne kai voi hakee sitä sieltä jos Carlisle on kotona? ;) Ihana, tää oli hyvä :--) Harmi vain kun loppui.
-
Voijumavoijuma, tää oli kyllä paras ja hauskin ficci pitkään aikaan :'D
Voih, jatkuispa tää vielä :] Mutta kuitenkin, kiitos suomennoksesta :]
~Miss Salora
-
Yääh! :'( EI tämä voi loppua! Kirjoita itse jatko!!! Joitain kielioppivirheitä siellä oli, mutta ihan sama. Tämä loppu oli loistava!!! ;D
-
Mä rakasitin tätä. ;D
Tämä oli vaivan hatava kokonaisuudesaan. Paljon hauskoja hetkiä tuli vetetyä tämmän parissa. Kiitos siitä. ;)
Musta toi loppu oli loistava, ne unohti Emmetin sinne. ;D ;) Aivan loistvaa.
Kiitos paljon tästä kokonaisuudesta.
-
IHANA!! <3
Tuo loppu varsinkin kun Jasper sanoi Bellalle tervetuloa perheeseen<3 =DD
Voi ei, Emmett on vieläkin kuopassaan<3 ;DD
-
Tämä ei ole mikään mun lempificeistä, ei ole niin sujuva ja hienoa kielenkäyttöä, kuin mistä mä henk. koht. tykkään enemmän, mutta ihan kiva joka tapauksessa. Loppu on kuitenkin ihanan keventävä ja Bellan tulo osaksi perhettä on hieno lopetus. Mietin vaan, että sä olisit vielä voinut suomentaa tuohon loppuun sen kirjailijan viimeisen aaännän, jossa hän selventää koko ficin tarkoitusta. Koska se oli musta aika tärkeä pätkä ja se tavallaan lopetti hyvin sen enkunkielisen version, olisi varmaan lopettanut tämänkin. Tiedän, ettei aaänniä yleensä suomennella, mutta mitäs tuumaat?
-
Hui, Carlisle oli pelottava!
Mutta Emmett raukka sitten unohdettiin kuoppaan... Muistaakohan ne ees 100 vuoden sisällä kaivaa sitä ulos sieltä? :D
Olis ollu mukavaa lukea lisää, mutta koska tää on suomennos, se on mahdotonta ja surullista, koska tätä tosiaan olis lukenu lisää :)
Kiitokset tästä suomennoksesta. Tätä oli ilo lukea :D
-Bastilla Shan-
-
Ooooh.. en ole koskaan lukenut mitään hauskempaa, repeilin koko ajan varsinkin ton viimeisen luvun aikana :DD
"Missä emmet on?" xDDD aivan ihana loppu, tosin harmittaa että se loppui
-
:D Emmet parka jäi sinne.
Ää, tää loppu jo.
Loistavasti käännetty, luin tuon englanniksi.'
Liian sekavaa kommentointia. Kiitos.
-
Luin tämän kahdessa osassa ja sen toisen jälkeen tää olikin tullut tänne viimeiseen lukuun asti. Mutta kuitenkin, tykkäsin tästä ja naureskelin aina välillä ääneenkin ^^ Tehtävät olivat julmia, pakko sanoa, mutta he ovatkin Culleneita. Bellaa kävi sääliksi, kun joutui Miken kanssa noinkin tökeröille treffeille, olisi pojan sentään luullut miettivän, mitä nainen tarttee ja miten naista voidaan hemmotella... Ei kalalla, voidaan jo sanoa. Myös Jasperin tehtävä oli aika... Kaamea, hyh. Margariinia yökkö yökkö... Ei siitä enempää :D Tunsin tuossa Alicen tehtävässä myös pientä myötätuntoa, kyllähän se oli humoristinen, mutta kaikki huoneessa olijat kuitenkin seurustelee ja sitten kun pistetään toiset puolikkaat (ja varsinkin sisarukset) tekemään jotain niin... Olisin itsekin varmaan mustasukkainen tuossa vaiheessa, riippuen tietysti henkilöstä.
Hauskimmat tehtävät oli ehottomasti Emmettin ja Rosalien. Loppu kyllä kruunasi kaiken, kun Carlisle pamautti, että missäs Emmet ;D Kiitos tästä suomennoksesta.
-
Oon lukenu kaikki osat ja tää oli niin LÄPPÄ et luin sen uudestaan putkeen. Harmi kun loppu...
Ne jätti Emmetin sinne kuopaan! ;D
Luin tän englanniksi ja tää oli hyvin suomennettu, ainakin mun mielestä. Toivottavasti jatkat ficcien suomentelua.
-
Mitä?? Loppuko tää?? EII!! Tää oli paras!! >:( En oo ikinä nauranu ficille näin paljon. :D ei tää saa vielä loppua. :(
Hitsi.
-
Ei hitto mä nauroin tän ficin aikana 8''''''D Tää oli paras ikinä XD Kiitoksia tän suomennoksesta :'''''''''''''''''D En osaa muuta sanoa.
-
Tän kirjottaja on osannu kirjottaa : DDd Kiiiitos kun suomensit tän meille :) :-*
-
Haha :) repeilin koko ajan ku luin tätä :) pari kirjotusvirhettä huomasin mut ei mitää huomattavia :) harmi ettei saatu tietää mitä Emmettille kävi..
-
voieivoieivoiei. Nyt vasta eksyin kommentoimaan tätä ja nyt tajuankin että täähän loppu! Suomennos oli hauska, viihdyttävä ja mukaansatempaava. Tulen tosiaankin kaipaamaan tätä. Paljon hauskoja kohtia ja toi Emmetin unohtaminen kuoppaan oli AIKA paha :D kiitos tästä, oli tosi hauska ja hyvä ! (:
-
No voi harmi! Nyt se loppu! Eikä! En suostu tähän! Paras ficci IKINÄ!!! Repeilin niin täysillä! Koko tarina oli aivan paras, mutta musta tuntuu, että mä en tykkää Jasperista enää niin paljoo ton sen Alicelle keksimän tehtävän jälkeen... Ja voi Emmett-raukkaa, unohtivat sen sinne kuoppaan!!! ;D ;D ;D Jään kaipaamaan näitä naurupommeja
-
Tää on tosi hyvä ja hauska ficci. Sainpa makeat naurut! :D
-
No niin, nyt tuli tämä Finissä kuuluisa ficci luettua, tänään luin kaikki luvut, noin puolet illalla ja nyt yöllä noin puolet.
Pidin kovasti tästä suommenoksesta. Enkun kielistä versiota en ole edes lukenut, joten en tavallaan voi marmattaa kääntämisestä. Muutamia kirjoitusvirheitä löysin, mutta eivät ne olleet mitään hirveän, erikoisen suuria kirjoitusvirheitä. Teksti oli kaikissa luvuissa ihan sujuvaa.
Sitten itse juoneen. Idealtaan tämä oli hauska, eikä ollut sitä saman toistoa, vaikka tässä olikin sentään 13 lukua! Tuo IsaBELLAN pyörtyminen hautausmaalla oli tosi hyvä! Voi Mike-parka, ei ole oikein hänelle tuo auton hajoaminen ja se, kun Bella ei edes ollut kunnon treffejä sopimassa.
Rosalien osuus oli kyllä ihan paras :---D "Minä haluan Big Mcin", ei hitto sentään! Aika loistava! Ihana Rosalie, pidin kovasti, pidin kovasti, kyllä... Ja Edward nakkisämpylässä, hyvä etten ole sitä kokenut. Olisin saanut traumoja, niin kuin kaikista näistä :---)
Kiitoksia paljon kääntämisestä, erittäin mielenkiintoinen lukukokemus tämä. Alkoi minuakin hieman inspiroimaan. :)
-
Tää oli tosi hyvä! :D Harmi että tää loppu...
-
Niin tosiaan minnes se Emmet jäi ;D Mä en kyl haluis tulla haudatuks... vaikken happea tartteiskaan. No mutta äsken itkin kun luin ficcejä nyt nauran... aivan loistavaa suomennostyötä. Kiitos.
-
Voi Luoja ihaana idea mutta PIMEE Mike!!! Kuinka jollain voi olla noin paha kala fanitus :o.
Ite olisin ottanut Jasperin sialla Sylitanssin Emmettille. ;)
Mutta tää on kyl hyvä fini
-
hahah. ihan mahti. :D
repesin lopussa, "missäs Emmet on".
harmi kun loppui. :(
-
Repeilin täällä yksikseni koko ajan, aivan mahtava ficci! Ja hienosti suomennettu. ;)
-
Tykkäsin!
Nauroin koko ficin ajan! Tää on ollu tähän mennes hauskin ficci mitä oon lukenu ja oon näitä ficcejä lukenu jo aika paljon! tänkin lun jo kolmannen kerran! :D ainut mikä jäi häiritsemään oli että Emmett oli kirjotettu yhdellä t:llä, mut se oli vaan pieni virhe ja siit on tainnu jo pari tyyppii sanoa. Eipä tässä muuta sanomitsta. Iso kiitos että suomensit! (=
-
iiih, tää oli hyvä<3 oli niin noloja noi yhdet kohdat : D Carlislen loppukuulustelu oli hyvä :----D <3
-
EIII TÄÄ LOPPU<33 ;(
-
Nyt jo tää loppu :(
Nauroin ihan sikan ku luin tätä :D
tää oon niiin hyvä <3
-
En oo koskaan varmaan anuranu ficille näin paljoa x'DDDDDD
EMMETTIN SEKSIHISTORIAA!! KALAAAA!!!
XDXDXD
ihaan bellaa --' ite oisin sen tilnateissa joko a) nauranu ku mielipuoli tai b) raivonnu ku mielipuoli
-
Tää oli aivan mahtava! Kiitos suomennoksesta! :)
-
Vähän repesin XD Tää oli hyvä! Hienosti suomennettu! ;) Ja se Emmet jäi sinne kuoppaan :D
-
Tää oli ihana, yksinkertaisesti :)
Kaisu
-
Tää on kyllä huippu. :D Sai ainaki nauraa. :'D
Hyvää suomennustyötä, muutaman virheen näin mutta ne ei haittaa, ku en ees enää muista missä ne oli. :p
Kiitokset tämän suomentamisesta, annoit illan naurut :D
-
Mahtavaa!!!!!!!!! Repeilin joka kohdassa ;D Porukat rupes varmaa jo ihmettelee,
ku yks vaa hekottelee itteksee, niinku joku mielipuoli...
Tää on ollu tosi HAUSKA ficci!! Repeilin kaikelle muulle, paitsi sille Miken jutulle...
Millee se voi tehdä Bellalle tollee ??? No, kuitenki, kiitos hyvästä suomennoksesta!!
Mahtaakohan tälle tarinalle tulla uus epilogi ???
Vastauksii!!!
_Bella_18_
-
Reps!!! ;D Tää ficci oli mahtava!!!
Hienoa suomennos työtä... Ja kiitos vielä paljon!!! :-*
-
Tää oli ihan huippu!!!!!
Ei siinä muutakaan voi sanoo.
-
Mahtava ficci!!
Nauroin hyvin paljon kaikelle!!
Ihana ;D
En oikeastaan muuta sanottavaa kirjoitettavaa keksi
Camiela
-
Olethan saanut kirjoittajalta luvan kääntää tätä ficciä? Jos olet, siitä on mainittava tekstin alussa.
-
Hän sanoi minun olleen oaras, jonka kanssa hän oli ollut.
paras?
Muita virheitä en löytänytkään, vaikka niitä etsinkin.. ;D
Tälläsiä käännöksiä lisää tulossa ? ;)
Juu... eipä muuta sitten enää :D
PAITSI; HUOM!!HUOM!! : Kiitos tästä ihanasta käännöksestä, ja kiitos myös siitä että jaksoit kääntään tän ja naurattaa mua ! ;)
<3. Anskubits
-
Hah repesin ihan täydellisesti! ;D
Kyllä Culleneilla vain osataan! ;)
Voi onneksi en ole heidän adoptiovanhempi sillä minulla ei hermot riittäisi edes muutamaksi tunniksi jos he tekisivät noin! ;D
Kiitos paljon tästä lukunautinnosta
Kuolotar
-
Höhö, tää oli kyl hauska :D sai sopivasti aamunaurut.
Ja repesin kyllä ihan täysin tolle viimeselle "missä emmett on?" Oli kyl hauska lopetus.
Kiitos kääntämisestä :)
Cirilla
-
Tuntuu vähän kummalliselta kirjoitella kommenttia 13 vuotta vanhaan käännökseen fandomista, josta on lukenut yhden kirjan, jota sitäkään ei muista kunnolla.
Mutta tämä oli todella hauska, sellaisella vähän älyvapaalla tavalla, ja tämän luki nopeasti. Virheitä huomasin vain yhden (tai sitten olen unohtanut muut)
Kiitos tämän suomentamisesta. :)