Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)

<< < (2/2)

Fiorella:
Tässä oli kiehtovaa tuo näkökulma, että Lucius katselee yhä maailmaa valloittajan silmin, vaikka onkin täysin hoidettava. Oli haikeaa, että hän koki Dracon tuottaneen noin vahvan pettymyksen.  :'( Itse tulkitsin ficin niin, että Lucius sivuuttaa Dracon ja näkee lapsessa mahdollisuuden sukunsa jatkumiseen ja uusiutumiseen ("peli ei ole vielä menetetty" -tyyliin), mutten kyllä ajatellut sitä yhtään niin, että hän kokisi vetoa Harryyn itsessään, varsinkin kun ihailee edelleen rakasta vaimoaan.

Lopun lainaus tekee tarinasta entistäkin koskettavamman, avaten sen lukijalle kuin lopullisesti uudessa valossa.

Vendela:
Ihanaa Fio kun huomasit tämän ja kommentoit! Kiitos :D

Tuokin on täysin mahdollista, että Lucius näkee asian niin, että seuraava sukupolvi on se joka saa asiat raiteilleen. Lucius on niin syvällä omassa maailmassaan, ettei hän itsekään ole täysin perillä omista ajatuksistaan ja siitä kuinka ne saattavat heilahdella laidasta laitaan. Sekin, onko Draco ollut pettymys aina, jää tässä hieman avoimeksi. Mukavaa, että lopun kirjaviittaus syvensi tekstiä ja toimi!

Larjus:
Mun olis ehkä pitänyt lukea tämän genretiedot heti alkuun (lol), mutta ei, mä olin niin innoissani Luciuksesta, että hyppäsin pää edellä suoraan tekstin pariin :D Aluksi tää vaikutti ihan selkeältä ja normaalilta, et joo Lucius pohtii ja muistelee (ja oi että mäkin tykkäsin tuosta maininnasta, että Lucius ja Narcissa oikeasti rakastavat toisiaan ♥ Niin minäkin olen sen aina ajatellut, enkä muuta suostu kuvittelemaan :D Lämmin ja rakastava liitto, vaikka se päätös olisikin tullut muilta), mutta sitten kuvioihin astui se tummatukkainen nainen ja muutenkin kaikki alkoi mennä hämärämmäksi :D Vasta lopussa oleva kirjakatkelma valotti asiaa mulle vähän paremmin.

Kiintoisa asetelma kyllä tässä, että Luciuksen mieli vähän järkkyi, puhekyky meni jne. ja tarvitsee noinkin tiivistä hoitoa. On kyllä todellakin hyvä, että hän ei pääse sanomaan ajatuksiaan päin Dracon naamaa. Tuli vähän paha mieli Dracon puolesta, kun Lucius ajattelee hänestä tuolla tavalla :/ Luciuksen kiinnostus Harrya kohtaan oli kyllä jännää, hän on näköjään kohdistanut rakkautensa valtaa kohtaan nyt Harryyn (kun aiemmin se oli Voldemort kuolonsyöjineen). Tuntui kyllä oudolta lukea, että Lucius rakastaa Harrya :'D Vaikka ei sitä ihan niin ollutkaan tarkoitettu.
Vähän veikkaan, että Harryn ja Dracon lapsesta ei todellakaan tule Luciukselle mitään vallan pelinappulaa. Harry ja Draco eivät moista tietenkään halua, ja kukaan ei ole (onneksi) kuulemassa Luciuksen harhaisia haaveita. Lucius on selvästi jo menetetty tapaus, mutta noh, ainakin hänkin vaikuttaa olevan ihan onnellinen.

jossujb:
Jostain syystä tämä tarina tuntui minusta niin uniikilta ja freesiltä. Koko tekstin juju tavallaan aukeaa vasta tuossa otteessa Hermionen kirjasta, mutta tunnelma on silti alusta lähtien jollain tavalla vinksallaan ja kieroutunut. Mutta on vaikea panna sormea sen päälle mikä Luciuksen ajatuksissa mättää, sillä ovathan ne periaatteessa hänen hahmonsa mukaisia.

Jotenkin hyvin Harrymaista, että hänellä on empatiaa kaiken pahan jälkeen anoa vapautusta. Kertoo jotain hänen kostonhimonsa olemattomuudesta. Rupesin miettimään, että mahtaakohan Luciuksen ajatusten nyrjähtänyt onnellisuus ja rakkaus johtua juuri siitä, että häntä on yritetty parhaan mukaan hoitaa, mutta tämä on paras lopputulos mihin voi päästä. Surullista tavallaan, mutta toisaalta, Lucius on näin tuollaisessa tilassa harmiton, eikä mitenkään vaaraksi ympäristölleen. Luulen että siksi hänen vapauttamistaankin puollettiin - tuosta ei tule kalua enää.

Musta tuntuu, että luen jossain vaiheessa muita tämän sarjan osia! Vakuutit minut konseptista, ja sitä paitsi, laatukirjoittajalta lukieassa ei voi ikinä mennä vipuun. Kiitos.

jjb

Vendela:
Larjus, tämä oli tosiaan vähän tämmöinen hämärämpi tapaus ;D Mutta kiva kun luit ja jätit kommentin vaikka hyppäsitkin vähän syvään päähän tämän kanssa. Mutta tosiaan, ehkä parempi ettei kukaan tiedä mitä Lucius todella ajattelee ja suunnittelee, sillä ei olisi kivaa kenellekään jos hänen todelliset mietteensä tulisivat julki. Ja etenkin Dracolle se olisi tosiaan todella väärin, sillä hän on kuitenkin syytön isänsä "hulluuteen". Rakkaus Harrya kohtaan on tosiaan vähän sellaista, noh, haaveajattelua tai hulluuden houreuta. Kiitos kommentista!

jossujb, mukavaa että tykkäsit tästä :D Ja erityisen kivaa kuulla, että tekstistä välittyi alusta asti se jonkin, että kaikki on tavallaaan niin kuin pitää mutta sitten ei kuitenkaan. Lucius on tässä tosiaan hyvin kaukana siitä uljaasta velhosta mikä hän on joskus ollut ja luulen, että kaikki säälivät häntä. Eikä hän tuosta tule enää tokenemaan, joten ehkä on vain hyvä että hän saa edes viettää viimeiset hetkensä läheistensä ympäröimänä. Kiitos kommentista!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu