Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

The Fast Show, Tykkäämisen koko kivulias kirjo (S)

(1/1)

jossujb:
Alaotsikko: The Fast Show (eli Ruuvit löysällä), Ralph/Ted, slash, Suffle-haaste

Nimi: Tykkäämisen koko kivulias kirjo
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: The Fast Show eli suomeksi Ruuvit löysällä
Genre: Mitä tämä nyt sitten parhaiten olisi, onko kaukokaipuu genre? Slash.
Ikäraja: S
Paritus: Ted/Ralph
Vastuuvapaus: Oikeudet kuulunevat BBC:lle, minä se kun taas leikin ilman rahallista korvausta.
A/N: Olen naurettavan paljon rakastunut nyt The Fast Showhun ja vaikka sitten yksikseni näytä kirjoittaisin, niin voin aika varmasti todeta että pakkohan minun on fanitustani ficcaamalla purkaa. Tämä paritus on siitä vielä ihana, että se on canon <3 Osallistumme jälleen Suffle-haasteesen, joka on vaan niin pirun hyvä.


Tykkäämisen koko kivulias kirjo

Ressu Redford – Älä mee

Ei, ei, et voi mennä, et tosiaankaan, jäänhän tänne ihan yksin sitten! Tai en yksin, onhan täällä tietysti vielä sisäkkö, ja ne kaikki kymmenen koiraa jotka olen ottanut ikävääni... mutta ei mikään koira tai sisäkkö tai uusi puutarhuri tai television laatuelokuvaputki voi korvata sitä, jos et ole siinä ihan käden ulottuvilla.

Tiedän etten saa oikeita sanoja ulos suustani. Pelkkiä toisiinsa liittymättömiä yksittäisiä lauseita ja ympyrää kiertäviä keskustelunavauksia. Mitä siellä Irlannissa muka on, jota sinulla ei olisi täällä ihan minun lähelläni? En minä voi sinun mukaasi tulla.

Tai voisin, mutta en kai kehtaa pyytää. Tai siis, kehtaa ja kehtaa, ihan typerältähän se nyt kuulostaisi jos takertuisin sinuun niin kiinni, että jättäisin sukuni kartanon ja maat ja kaikki arvoesineet vain tullaksesi perässäsi.

Paitsi että tekisin kyllä niin. Varmasti tekisin, jos uskaltaisin. Jos aiot lähteä, niin totta kuin taivas myyn kaiken pilkkahintaan. Takuulla annan kaiken pois, vaikka ilmaiseksi. Et kuule tiedäkään millaisiin äärimmäisiin tekoihin pystyn, jos ajat minut epätoivon syövereihin, olenpa aikaisemminkin rypenyt sellaisessa itsesäälissä että siihen on määrätty lääkkeitä.

Tosin se johtui kyllä osittain siitä, että oli oikeasti mielenterveydellisiä ongelmia, mutta pointti pysyy! Älä mene, älä mene, kiltti, palkkaan apulaisen, nostan palkkaa, vähennän työmäärää, ethän jätä minua oman onneni varaan!

Egotrippi – Pois minusta paha henki

Olo on aivan hirveä, eikä se johdu nuhasta. Tai pienestä kuumeesta. Eikä limaisella yskälläkään ole sen kanssa mitään tekemistä.

En ole synkkä siksi, ettei minulla ole varaa maksaa valtavan taloni lämmittämisestä tai siitä, että joka ikkuna vetää. En kykene edes harmistumaan siitä, ettei hanasta tule kuin ruosteenruskeaa vettä. Mitä minä siitäkään masentumaan, kun perunasadosta yli puolet on tautista ja orkideoani pakastuivat hallassa. Se mikä todella pistää mielen synkeäksi on sieluton riivaaja, paha henki, jonka haluan pois pääni päältä.

Kävelin pellon läpi viimassa, kädet jäässä, ihan vain aikeissa kertoa miten kivuliaasti haluaisin että jättäisit ojan kaivuun sikseen ja häätäisit pahan henkeni pois.

Aivastin ennen kuin sanottua mitään.

Käskit minua painumaan vuoteeseen, kun olin niin kipeän näköinen. Näytin kuulemma siltä kuin olisin uinut avannossa kun niin hytisin. Mutisin vastaan, mutta tiukasti ajoit minut tieheni. Nenäni valui ja kylmä söi sisustani.

Haistatan pitkät typerille lenssuille, tulen vain kipeäksi kun minulla on jo nyt sinua niin kamala ikävä.

Maarit – Jos tahdot tietää

Sanoit lähteväsi takaisin Irlantiin sisaresi taloon keväällä. Mitä minä sitten siihen oikein sanomaan, parkumaan ja murjottamaanko?

...

No, öh, nimenomaan.
Tosin kyllä yritin itkeskellä ihan itsekseni, mieluiten sisällä ja sen varjolla että kukkien kuoleminen veti minut surulliseksi. Jota se kyllä tekee, ei sillä, mutta ei totisesti samassa määrin kuin pelkkä yksin jäämisen murehtiminen.

On mielikuvitus miehelle kyllä yksi kiro, kyllä osaankin keksiä yhä vain uusia syitä itkettää itseäni. Silloinkin kun ei itketä, niin vääntämällä väännän kaikenlaista surullista miettimällä miten kohta joku muu kaivaa alapellon ojaa kuin minun rakas Tedini. Eihän se ole mikään se sellainen oja, jos sitä ei ole Ted kaivamassa!

Sitten tuli se kauhulla odottamani kevät ja sanoitkin ettet sittenkään voi lähteä. Jotain höpisit siitä, ettei apurengistä ollut yksin ojia kaivamaan. Luulin menneeni sekaisin kun vatsani kierähti ympäri. Miten kehtasit koko talven pelotella minua näin! Vaan eipä ole koskaan ollut kevät yhtä vihreä kuin tänä täydellisenä vuonna. Halasin sinua ennen kuin tajusin, että pitäisi ehkä hillitä otetta ja pitää huulet kurissa. Halasitko takaisin, en huomannut kun olin niin ilahduksen vallassa. Jälkeenpäin olin niin nolo, etten varmasti ole ennen ollut yhtä paljon, mutta olit sinäkin yhtä lailla punainen. Etkö punastunutkin, varmasti punastuit! Tai ehkä kuvittelen, toiveajatellen.

”Jos sää tosiaan seuraa herran mieltä, niin kesästä tulee aurinkoinen”, sanoit, etkä nostanut katsettasi maasta. Naurahdin todella hermostuneena. Olitko sittenkin punastunut, vaiko vain oma pumppuniko löi niin kovaa, että havaintokykyni häiriintyi hengästyksestä.
”Kuinka niin, Ted?” kysyin yrittäen pitää ääneni muodollisena, vaikka tietysti vapisin onnesta.
”Sädehditte vain kuin aurinko, hyvä herra”, vastasit pyöritellen peukaloitasi.

Taisin siinä puhjeta  nauruun. Tosiaankin, tulisikin oikein aurinkoinen ja lämmin kesä, niin ehkä viimeinkin uskaltaisin suoraan sanoa miten paljon sinusta välitän. Joka on kyllä sitten aika paljon tykkäämistä.





A/N: Myönnän että yhden osan kirjoittamiseen meni vähän pidempään kuin sen yhden biisin aika, mutta jos idea on hyvä niin eikö silloin saa vähän sääntöjä venyttää? Pliis?

elina_elsu:
AAaaaaaAaaaaaa! *kuol*
Voi Ralph :'D
Tää on ihana - kyl me kaikki tiedetään kuka sitä sukukartanoa oikeesti pitää pystyssä.

Ted senkin kiusaaja...:0 Mut onneks ne on aina yhdessä <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu