Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Sherlock Holmes, "Luulin ettet koskaan kysyisi." S dialogi | Sherlock Holmes/John Watson

(1/2) > >>

iittaliia:
//Sansku lisäsi parituksen ja fandomin.

Ficin nimi: “Luulin ettet koskaan kysyisi.”
Kirjoittaja: iittaliia
Tyylilaji: Huumoria yrittää tavoitella.   
Pairing: Sherlock Holmes/John Watson
Fandom: Sherlock Holmes
Ikäraja: S
Varoitukset: Kaikki eivät ehkä ymmärrä huumoria, jos sitä tästä löytyy.
A/N: Pakko kirjoittaa toinenkin Holmes dialogi, anteeksi.

---

“Holmes, muistatko ajan, kun olimme nuoria, vetreitä ja hyvännäköisiä?”
“Mitä vikaa ulkonäössäni muka tällä hetkellä on? Olen hyvin nuorekas ikäisekseni.”
“Aivan, tietysti olet. Ellei oteta huomioon harmahtavia hiuksia, äreää ilmettä ja tuhansia ryppyjä naamassasi, niin sinua voisi luulla jopa lukiolaiseksi.”
“Jostain syystä havaitsin sarkasmin äänestäsi, Watson.”
“Olet vain vainoharhainen.”
“Tässä työssä se on vain positiivinen asia.”
“Missä työssä? Et suostu ottamaan mitään tapauksia hoidettavaksesi, ja se olen minä, joka tässä talossa tekee työtä sillä välin, kun sinä soittelet viulua ja teet turhia kokeita.”
“Kyllä minä otan tapauksia hoidettavakseni.”
“Mitä tapauksia muka? Täällä ei ole edes käynyt ihmisiä pitkään aikaan pyytämässä apuasi. Kyläläiset kutsuvat sinua hulluksi neroksi.”
“No sehän on imartelevaa. Mutta minulla on tälläkin hetkellä yksi suuri tapaus työn alla. Se vaatii koko aikani sekä kaiken ammattitaitoni. Tapaus on hoidettava hyvin tarkasti, eikä virheille ole sijaa.”
“Nyt en ymmärrä. Miten olet voinut ottaa jonkun työn vastaan ilman, että minä tiedän siitä?”
“Osaan pitää asiani hyvin salassa.”
“Niin tosiaan osaat.”
“Kiitos.”
“En välttämättä ottaisi sitä kohteliaisuutena, Holmes.”
“Hmph, vai niin. No kertoisitko, miksi otit nuo vanhat ajat puheeksi?”
“Ilomielin, jos kerrot tästä tapauksestasi hieman lisää.”
“Naiset ensin.”
“Jätän vastaamatta tuohon.”
“Juurihan sinä vastasit.”
“Eipäs takerruta pikkuseikkoihin, Holmes.”
“Ihan miten vain.”

“Otin siis nuo nuoruusvuodet puheeksi vihjatakseni hieman siitä, että olemme tainneet vähän jämähtää paikoillemme.”
“Mitä sinä sillä tarkoitat?”
“Etkö ollenkaan kaipaa sitä pyssyhippaa, hengellä leikkimistä ja alituista vaaran tunnetta?”
“En.”
“Älä valehtele.”
“Okei, en sitten.”
“Eli kaipaat.”
“No tietysti hieman, mutta onhan näinkin ihan kiva elää.”
“Mitä sanoin valehtelusta?”
“Tunnet minut liian hyvin.”
“Niin tunnenkin. Olen pannut merkille miten katsot lasittunein silmin vanhoja lehtileikkeitä urotöistämme. Kaipaat sitä kaikkea.”
“Mutta on näinkin ihan hyvä. Maaseudun rauha ja lähin asutus kilometrin päässä. Saa olla rauhassa.”
“Mutta sinä et halua sitä.”
“Mitä minä en halua?”
“Rauhallista elämää. Inhoat tätä kaikkea.”
“Enpäs inhoa.”
“Holmes…”
“Okei, ehkä vähän.”
“Hyvä poika.”
“Mutta sinä tänne halusit muuttaa, Watson. Halusit paikan missä voit hengähtää töiltäsi.”
“Niin, halusin paikan missä sinäkin olisit onnellinen, Holmes.”
“Älä ajattele aina minua. Ole kerrankin itsekäs.”
“Ei käy. En halua, että vaivut hulluuteen täällä hiljaisuudessa. Joten sinun parastasi ajatellen olen vuokrannut meille asunnon kaupungista.”
“Et ole tosissasi.”
“En niin. Todellisuudessa laitoin tämän kämpän myyntiin ja ostin asunnon kaupungista.”
“Olet uskomaton.”
“Kiitos. No kertoisitko nyt siitä tapauksestasi hieman lisää?”
“Ei ole mitään tapausta enää.”
“Mitä tarkoitat?”
“No se tapaus olit sinä, Watson. Tarkoitukseni oli aloittaa pehmittämisesi tänään myöhemmin illalla.”
“Pehmittäminen mihin?”
“Muuttoon.”
“Ai.”
“Aivan niin. Halusin saada sinut pehmenemään hiukan, jotta voisin turvallisesti ehdottaa muuttamista. Mutta käyhän se näinkin. Nyt säästyin vaivalta.”
“Minä tosiaan taidan tuntea sinut hyvin.”
“Niin tosiaan taidatkin.”
---
“Mutta tuota… Holmes?”
“Niin, rakas Watson?”
“Voisitko kuitenkin hiukan pehmittää minua, etten pyörrä päätöstäni?”
“Luulin, ettet koskaan kysyisi.”

Vida:
Oih, tämä oli samalla lailla ihana kuin se sinun toinenkin Holmes-dialogisi. Erittäin realistiset, hymyilyttävät henkilöt ja ihanaa keskustelua. Älä mitään pyytele anteeksi, musta on ihanaa, että sun on pakko kirjoittaa tällaista, jolloin mun on "pakko" lukea tällaista. Tämähän on vain ihanaa. ^^  Mä tykkään sun erittäin taitavasta tavastasi kuvata näiden kahden suhdetta ja tapaa suhtautua toisiinsa.


--- Lainaus ---“Holmes, muistatko ajan, kun olimme nuoria, vetreitä ja hyvännäköisiä?”
“Mitä vikaa ulkonäössäni muka tällä hetkellä on? Olen hyvin nuorekas ikäisekseni.”
“Aivan, tietysti olet. Ellei oteta huomioon harmahtavia hiuksia, äreää ilmettä ja tuhansia ryppyjä naamassasi, niin sinua voisi luulla jopa lukiolaiseksi.”
“Jostain syystä havaitsin sarkasmin äänestäsi, Watson.”
--- Lainaus päättyy ---
Teinpäs nyt tuosta alusta tällaisen multilainauksen, kun pidin tästä niin kovasti. Tässä on humoristisuuden lisäksi jotain muutakin, jotain mitä en osaa selittää, mutta mistä tykkään todella paljon. Ja teen vielä toisenkin lainauksen:


--- Lainaus ---“Mutta tuota… Holmes?”
“Niin, rakas Watson?”
“Voisitko kuitenkin hiukan pehmittää minua, etten pyörrä päätöstäni?”
“Luulin, ettet koskaan kysyisi.”
--- Lainaus päättyy ---
Eli lainasin alun ja lopun. Ei sillä etten olisi pitänyt siitä väliosastakin, ei tosiaankaan, niistä oli vain hankala tehdä järkevän pituista lainausta, ja kun näistä alusta ja lopusta sai tämmöiset järkevän kokoiset, niin otin sitten ne. Olenpas taas selkeä. Mutta siis tämä loppu oli ihana, tietysti shertsonimaisuuksineen ja näin, mutta myös siksi, että se loppui tuohon lauseeseen, mikä oli ficin nimenäkin. Mulla on joku juttu sellaisiin ficceihin, jotka loppuvat ficin nimeen... :--D  Mutta mä tykkään näissä sun dialogeissasi siitä, ettei niissä suoraan ole mitään intiimimpiä toimintoja Holmesin ja Watsonin välillä, vaan niistä vain tällä lailla vihjataan. Musta nämä toimivat paremmin näin, hyvä valinta.

Kiitos tästäkin, en yhtään pane pahakseni, jos sun on "pakko" kirjoittaa tällaisia enemmänkin. ^^


Vida

Penber:
omglol :--D. Holmes on harmaahapsi! Tää lukee harvoin dialogeja, mut selkeesti jos fandom on oikea, nii kyllä ne menee.

Mm.. En osaa kommentoida tätä mollaamatta sitä leffaa 8'D. No ei. Osaan minä. Holmes on ihanan tollanen.. höppä. En tiedä mistä sanavalintani repäisen, pahoittelen niitä kun niiden aika on. On kiva, että Holmesia tulee tänne nyt, ja tälläsiä on kiva lukee tällee yömyöhää ku ei muute jaksa silmät pysyä päässä, tai pää harteilla.

Holmeshan on siis aika sekopäinen kylänero. Ei siitä totuudesta mihinkään pääse.

Ja sitten lainaus, ettei tämä kommentointi mene ihan metsään (on tosin menny jo ;<)..


--- Lainaus ---“Naiset ensin.”
“Jätän vastaamatta tuohon.”
“Juurihan sinä vastasit.”
--- Lainaus päättyy ---

Hah! :--D Paras koko dialogissa. Watson on nainen! Mus<3

kalla:
Tykkäsin taas tästä dialogista, kirjoitat tosi sujuvasti ja minäkin kiinnitin huomiota siihen että teit Watsonista naisen 8D.

 
--- Lainaus käyttäjältä: iittaliia - 06.02.2010 23:50:21 ---“Mutta tuota… Holmes?”
“Niin, rakas Watson?”
“Voisitko kuitenkin hiukan pehmittää minua, etten pyörrä päätöstäni?”
“Luulin, ettet koskaan kysyisi.”

--- Lainaus päättyy ---

Tuo loppu oli aivan ihana  ;D rakastuin tuohon vihjailuun :)

Rakentava lomailee vieläkin

~Kalla

Tuhisija:
Lisää Holmesiaaa.  Ja dialogia sinulta :)

Pidin tästä.  Tuo keskustelu on juuri sellaista jokseenkin suloista ja kuten Vida sanoi, tässä vihjataan aikalailla eikä ole mitään suoraa.  Ja siitä vihjailusta pidän, kyllä


--- Lainaus ---“Ei käy. En halua, että vaivut hulluuteen täällä hiljaisuudessa. Joten sinun parastasi ajatellen olen vuokrannut meille asunnon kaupungista.”
“Et ole tosissasi.”
“En niin. Todellisuudessa laitoin tämän kämpän myyntiin ja ostin asunnon kaupungista.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä jotenkin pisti hymyilyttämään, en tiedä miksi.  Ja myöskin loppu :D  Aww, Watson on ostanut kaupungista asunnon ja haluaa silti Holmesin pehmittävän häntä.  Ja sehän tietty jää vain mielikuvituksiemme varaan, hmm.

Virheitä ei tainnut olla nyt, en ainakaan bongannut.  Mutta kiitos tästä, tee lisää dialogeja :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu