Originaalit > Sanan säilä
Hyvät ja huonot päiväsi | S | Edvin/Jokke | spurttiraapale | 7/7
Altais:
Nimi: Hyvät ja huonot päiväsi
Kirjoittaja: Altais
Ikäraja: S
Paritus: Edvin/Jokke
Genre: fluff, slice of life
Tiivistelmä: Edvin on viimein saamassa hartaasti odottamaansa kahdenkeskistä aikaa Joken kanssa. Hän haluaa kaiken olevan täydellistä, sillä he ovat ansainneet elämältä hieman hyvitystä kaikista menetetyistä vuosista. Kipeäksi tuleminen ei todellakaan ole osa Edvinin upeaa suunnitelmaa.
A/N: Jäin joulun aikaan puolivahingossa koukkuun näihin kahteen, ja tässä ollaan taas, kun spurttiraapale antoi hiukan uutta kipinää ja ideoita. Olen pitkään halunnut kirjoittaa pienen tarinan, jossa toinen hahmo on kipeä ja toinen hoitaa häntä, ja tästä tuli nyt sellainen. Tämä sijoittuu miesten aikuisuuteen ja sellaiseen hetkeen, jossa heidän rakkautensa on vielä kummallekin (pitkän tauon jälkeen) uusi ja jännittävä. Eipä siis paljon muuta odotettavissa kuin häpeämätöntä söpöilyä.
Täällä vielä kierroksen sanalista:
Spoiler: näytä
1. Höyhen
2. Katsoa
3. Vaaka
4. Kurkku
5. Uni
6. Hymyillä
7. Valkoinen
Hyvät ja huonot päiväsi
I
(300 sanaa)
Edellisenä päivänä Edvinistä oli tuntunut, kuin häntä olisi kutiteltu taukoamatta höyhenellä nenästä. Valo vihloi silmiä, kurkkua kirveli.
Kun hän illalla kaatui kuolemanväsyneenä vuoteeseen, hän päätti vakaasti, ettei tulisi kipeäksi. Ei nyt. Kun lapset huomisen jälkeen olisivat viikon äidillään, luvassa olisi kallisarvoista, kahdenkeskistä aikaa Joken kanssa.
Oli kulunut kuukausi siitä, kun he jouluaattona löysivät toisensa uudelleen ikuisuuksien jälkeen. Nyt Edvin oli kuin malttamaton pikkupoika odottaessaan, että saisi omistautua vain poikaystävälleen.
Tulevalla viikolla Edvin oli päättänyt tehdä kaikesta täydellistä. Hän aikoi ottaa kiinni kaikki menetetyt vuodet. Hän halusi käydä treffeillä kuten muutkin rakastuneet parit. Katsella silmiin ravintolapöydässä viinilasien yli. Suudella elokuvateatterin aulassa. Mennä yhdessä pitkälle lenkille ja lämmittää sen jälkeen saunan.
Edvin halusi mennä viikonloppuna kahdestaan laskettelukeskukseen ja pitää hissijonossa Jokkea kädestä. Viettää kokonaisen päivän kahdestaan peiton alla ilman vaatteita ja pitää Jokkea niin hyvänä, ettei tämä enää ikinä, vahingossakaan kaipaisi ketään muuta.
Kipeäksi tuleminen ei todellakaan sopinut tähän kuvaan, ja siksi Edvin oli päättänyt, ettei sellaista tapahtuisi. Ei ainakaan juuri nyt.
Keskellä yötä hän heräsi rajuihin vilunväristyksiin. Hän haki parempaa asentoa, mutta mikään ei auttanut. Lopulta hän hivuttautui nukkuvan poikaystävänsä kylkeen lämmittelemään. Hänen hytinänsä herätti Joken, tai sitten sen teki hänen hampaidensa kalina.
”Kaikki hyvin?” Jokke mutisi puoliunissaan.
”Joo. Vähän vaan paleltaa.”
”Ai vähän?” Jokke kietoi vahvat käsivartensa hänen tärisevän vartalonsa ympärille. ”Hetkinen, mutta sähän oot ihan kuuma.”
”Kiva, jos oot sitä mieltä, rakas.”
”Tällä kertaa mä tarkoitin sen vähän eri lailla. Nyt on sellainen juttu, että me mitataan sulta kuume.”
Edvinin vastaväitteet eivät auttaneet. Jokke haki keittiöstä kuumemittarin ja asetti sen päättäväisesti hänen kainaloonsa. Lukema näytti heittämällä yli kolmeakymmentäyhdeksää.
”Ei saatana”, Edvin huokaisi. Silmäluomien takana kirveli kiukku ja pettymys. ”Just niin mun tuuria.”
Jokke otti hänet takaisin kainaloonsa ja suukotti hellästi kuumaa otsaa.
”Meille tulee silti hyvä viikko”, hän sanoi. ”Mä aion tehdä sun olon niin hyväksi kuin vähänkin osaan.”
Eveliina L:
Täähän tuli kuin tilauksesta, kun mun mielessä on kiusallisesti pyörinyt miesflunssa siitä lähtien, kun törmäsin yhteen videoon, minkä olin vissiin säilyttänyt vain miesflunssaideaa ajatellen. ;D Oikeasti en tiedä näistä tyypeistä mitään, mutta voin sympatisoida sitä, että aina sitä sairastuu ihan väärään aikaan juuri silloin kun on tiedossa lomaa ja mukavaa yhdessäoloa jonkun kanssa. Sitten sitä yrittää viimeiseen asti kärvistellä, että ei. En ole kipeä, mutta niin sinä käy ettei mikään auta. Onneksi on kullan kainalo, mihin käpertyä. Tosin luultavasti seuraavaksi se kulta on kipeänä, mutta se on sitten toinen tarina. ;D Tää oli hirmu suloinen.
Altais:
Eveliina L: Kiva, jos tämä sattui sopivaan hetkeen. Tämä teksti syntyi periaatteessa ihan vaan siitä, kun joka toinen päivä tuntuu että on flunssa tulossa, ja joka toinen päivä ei. Mutta niinhän se on, että aina se iskee mahdollisimman huonolla hetkellä. Eli tässä tapauksessa varmaan huomenna töiden jälkeen, sopivasti viikonlopuksi. Kiva, että tämä miesflunssan parantelu kullan kainalossa tuntui suloiselta, mutta helpostihan siinä tosiaan käy niin, että flunssa tarttuu poikakaveriinkin. Nää tyypit on sellaiset ensihoitaja ja poliisi, jotka joulutarinassani tapasivat työvuorossa ja kävikin ilmi, että niillä on pitkä ja monimutkainen historia, pitäen sisällään muun muassa vuosien ystävyyden, joka sotkeentui kun alettiin seurustella, sitten erottiin ja päädyttiin kokonaan eri teille. Ja nyt ne ovat yhdessä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Siinä näiden tarina tiivistettynä kaheen lauseeseen. :) Kiitos kun kommentoit!
2.
(300 sanaa)
Edvin heräsi siihen, että oli jo valoisaa. Liian valoisaa. Aurinko paistoi vinosti sisään ikkunasta ja sai hänen päänsä melkein halkeamaan kivusta. Hän nipisti silmänsä kiinni hetkeksi ja yritti muistella.
Kun hän nielaisi, kipu kurkussa sai vedet nousemaan silmiin. Hänen olonsa oli kauttaaltaan hikinen ja nihkeä. Hiukset olivat liimaantuneet kiinni otsaan. Kuume oli kai laskenut hiukan, koska Jokke oli laittanut hänet syömään yöllä Buranaa.
Vasta silloin Edvin muisti, että nythän oli työpäivä, ja lapsilla koulu- ja eskaripäivä. Hän yritti nousta ylös liian nopeasti, mutta se sai hänen silmissään pimenemään. Hän vajosi voimattomasti takaisin sängylle. Tästä ei tulisi ihan yksinkertaista, mutta hänen oli noustava ylös. He kaikki olivat takuulla jo ihan helvetisti myöhässä.
Hän haparoi puhelimen käteensä yöpöydältä ja katsoi sitä. Perkele, kellohan oli jo puoli yksitoista. Hänen olisi pitänyt olla jossain jo sata vuotta sitten.
Mutta hän oli saanut myös viestin. Sydän kurkussa hän luki sen ja huokaisi helpotuksesta niin syvään, että alkoi köhiä.
Toivottavasti sait nukuttua edes vähän? Mä en millään raaskinu herättää sua aamulla. Lapset on viety kouluun ja eskariin. Minttu hakee ne sieltä iltapäivällä. Mä soitin myös sun pomolle. Kaikki kunnossa, joten ota rennosti äläkä stressaa mistään. Jos saan tietää, että sä oot yrittäny tehdä tänään jotain hyödyllistä, mä suutun ihan helvetisti. Nähdään illalla!
Edvin nieleskeli hetken kyyneliään, jotka eivät olleet vihaisia tai katkeria. Kiireesti hän kirjoitti:
Voi helvetti, Jokke. Ootko sä edes todellinen? Mitä mä tekisin ilman sua?
Edvin nousi jaloilleen uusin voimin, meni pikaiseen suihkuun ja käpertyi sen jälkeen sohvannurkkaan viltin alle. Jokke vastasi nopeasti.
Oikea kysymys on: mitä mä tekisin ilman sua? Soitat sit heti, jos sun olo menee tosi huonoksi. Oikeesti.
Edvin tiesi, ettei Joken ollut mitenkään helppo käyttää puhelintaan työvuorojen aikana. Häntä melkein itketti ajatella, että tämä oli silti varastanut pienen hetken kirjoittaakseen hänelle.
Hänen oli jo nyt niin ikävä Jokkea, että sattui.
3.
(350 sanaa)
Kello oli jo liikaa. Edvin oli tuijottanut sitä ihan liian pitkään. Hän oli yrittänyt ensin lukea kirjaa, sitten katsoa leffaa, lopulta nukkua, mutta mistään ei ollut tullut mitään.
Ehkä Jokke ei ollutkaan tulossa. Kai hänellä oli töiden jälkeen parempaakin tekemistä kuin katsoa telkkaria tylsimyksen kanssa, joka sairastui juuri väärällä hetkellä.
Tai ehkä jotain oli sattunut? Joken olisi pitänyt olla täällä ainakin tunti sitten. Edvin oli jo laittanut pari viestiä, mutta Jokke ei ollut lukenut niitä. Hän ei halunnut vaikuttaa neuroottiselta, mutta nyt hänen oli pakko soittaa.
Jokke ei vastannut. Hän soitti uudelleen. Ei vieläkään mitään.
Juuri silloin avain kääntyi lukossa. Edvin oli eteisessä nopeammin kuin olisi ollut terveellistä, ja heittäytyi Joken kaulaan. Miehen takki tuoksui talviselta ulkoilmalta, hiuksissa oli lumihiutaleita. Jokke nauroi, laski ostoskassin maahan ja suuteli häntä hellästi suulle.
”Sä tuut niin kipeeksi vielä”, Edvin torui, mutta ei oikeasti yrittänyt laittaa vastaan.
”Ei kiinnosta. Mulla oli sua ikävä. Mikä vointi?”
”Ihan okei”, Edvin valehteli. ”Tota… missä sä olit?”
”Olitko sä huolissasi?” Joken silmissä välähti jokin hellä ja ilkikurinen. ”Mä kävin vaan kotimatkalla kaupassa. Ajattelin laittaa sulle ruokaa. Sä et kuitenkaan oo syöny mitään koko päivänä. Kyllä mä sut jo tiedän.”
Edvin halusi väittää vastaan, mutta totuus oli, että Jokke oli oikeassa. Hän halusi myös sanoa, että olisit voinut soittaa, tai ainakin vastata siihen puhelimeen. Mutta sen sijaan hän seurasi poikaystävää keittiöön ja jäi katselemaan hymyillen, kun tämä tyhjensi ostoskassin sisällön keittiön pöydälle.
Jokke etsi kaapista leikkuulaudan, paistinpannun ja keittiövaa’an, ja alkoi selailla puhelimeltaan ruokaohjeita.
Sitten hän katsoi Edviniä kulmat huolestuneessa kurtussa.
”Mees sohvalle siitä. Sulla ei oo kuule mitään asiaa keittiöhommiin tänään.”
”Mut mä haluun olla sun kanssa”, Edvin nurkui, mutta totteli kuitenkin lopulta. Vain, koska hän ei jaksanut olla jalkeilla kovin pitkään.
Puolta tuntia myöhemmin he istuivat yhdessä sohvalla ja lusikoivat lämmintä keittoa. Jokke oli tuonut sen tarjottimella olohuoneeseen. Edvin ei kuulemma saisi nousta sohvannurkasta koko loppuiltana, paitsi äärimmäisessä hätätapauksessa.
Edvin ei ollut alun perin ollenkaan nälkäinen, mutta keitto tekikin kipeälle kurkulle yllättävän hyvää.
”Mutsilla oli tapana laittaa tätä mulle, kun mä olin pienenä kipeä”, Jokke selitti. ”Silloin mä aina ajattelin, että se taisi ihan tosissaan rakastaa mua.”
Altais:
4.
(350 sanaa)
Seuraavana päivänä Edvinin ääni oli poissa. Kurkusta kuului tuskin pihaustakaan. Yhtäkkiä hänen mielensä oli täynnä asioita, joita hän halusi sanoa Jokelle, ja ne piti saada sanoa heti.
Hän tassutteli villasukat jalassa keittiöön, jossa Jokke parhaillaan etsiskeli jotain maustekaapista. Vedenkeitin kohisi äänekkäästi. Pöydällä oli kaksi isoa teekuppia.
Edvin kietoi käsivartensa takakautta Joken vyötäisille, painautui aivan kiinni tämän selkään ja hieroi lämpöistä otsaansa miehen niskaan. Hän antoi sormiensa tunnustella poikaystävän kiinteitä vatsalihaksia pehmeän kankaan läpi. Hän tunsi alkavansa vähän innostua, vaikka olikin luullut olevansa melkein kuollut.
”Jos mä saisin päättää, niin viettäisin tästä lähtien joka ikisen päiväni sun kanssa just näin”, hän kuiskasi käheästi.
Jokke kääntyi ympäri ja hymyili hänelle hellästi.
”Ai kipeänä, vai?”
Edvin oli kuin ei olisi kuullutkaan. Hän alkoi hyväillä sormenpäillään Joken pehmeitä huulia.
”Tiesitkö, että sulla on itse asiassa tosi ihana suu?” hän kähisi. ”Mä oon viettäny aika monta vuotta elämästäni miettien, miltähän se tuntuis mun huulilla.”
Jokke suuteli häntä hitaasti mutta kevyesti.
”Tiedäthän sä, että kuiskaaminen ei tee sulle yhtään hyvää just nyt?”
”Ihan sama. Mä rakastan sua.”
”Ei kun ihan oikeesti.”
”Niinnniin. Mä ihan oikeesti rakastan sua.”
”Millä me oikein saadaan sut hiljaiseksi?” Jokke loi häneen tutkivan katseen. ”Mä laitan sulle nyt teetä, ja sit me katotaan leffoja koko loppupäivä.”
Paria tuntia myöhemmin Edvin lojui sohvalla Joken kainalossa ja puri alahuultaan. Hän ei ollut ikinä ollut mikään elokuville itkeskelijä, mutta nyt hänen silmäkulmansa kostui pienimmästäkin. Lopulta hän nyyhkäisi niin surkeasti, että Jokke huomasi sen.
”Itketkö sä?”
”En!”
Hetken päästä sama kävi uudestaan.
”Ihan tosi. Mikäs nyt on?”
”No mä vaan… jotenkin… en mä tiedä.”
Edvin päätyi nyyhkyttämään surkeasti Joken puseroon.
”Anteeks kun mä pilasin meidän viikon”, hän sai sanotuksi. ”Meidän piti tehdä vaikka mitä. Ja nyt… sulla on varmaan ihan vitun tylsää.”
Jokke kietoi käsivartensa hänen ympärilleen tiukemmin.
”Sä et oo pilannu yhtään mitään”, hän kuiskasi. ”Mä oon aina halunnu pitää susta huolta, kun oot kipeä. Se ei vaan oo koskaan ennen ollu mahdollista. Mä rakastan sua, tiedätkö? Se tarkoittaa, että haluan sun kanssa ihan kaiken. Ne hyvät päivät, ja myös ne huonot.”
Edviniä alkoi itkettää vielä enemmän, mutta ei enää elokuvan takia, eikä huonolla tavalla.
5.
(350 sanaa)
Unessa he olivat taas 18-vuotiaita. He olivat Edvinin huoneessa, puolipukeissa hänen peittonsa alla. Edvinillä oli kädet Joken paidan alla. Jokke suuteli häntä hitaasti ja pehmeästi.
”Sä oot ihana”, Edvin huokaili poikaystävänsä suuhun. ”Niin ihana.”
Silloin yläkerran portaista alkoi kuulua pahaenteisiä, raskaita askelia. Edvin oli alta sekunnin ylhäällä, yritti epätoivoisesti siistiytyä, mutta se oli liian myöhäistä.
Ja jäljet Joken kaulalla paljastivat joka tapauksessa kaiken olennaisen.
Isä ilmestyi oviaukkoon. Edvinin sydän hakkasi niin lujaa, että varmaan isäkin kuuli sen. Edvin nipisti silmänsä kiinni. Hän laski sekunteja. Mutta huuto ei alkanutkaan. Isä murahti vain jotain epämääräistä siitä, että olisi illan poissa ja hänellä menisi varmaankin myöhään.
Edvin huokaisi helpotuksesta. Mutta kun hän katsoi Jokkea, tämän ilme olikin ihan kummallinen.
”Sä et koskaan aio tulla kaapista, ethän?”
”Mä en… tai siis… mä tarviin vähän aikaa…”
”Aikaa”, Jokke huokasi. ”Etkö sä muka oo saanu jo aikaa? Mä vaan luulen, ettei mikään aika tuu olemaan sulle tarpeeksi. Olis varmaan paras, jos me vaan todettais tässä ja nyt, ettei tästä tuu koskaan tulemaan mitään.”
”Jokke, ei”, Edvin sanoi ja yritti tarttua Jokkea ranteesta, mutta tämä oli jo matkalla ovelle ja ravisti hänet pois. ”Älä lähde. Mä lupaan, että mä yritän –”
”Tää oli nyt tässä.” Joken katse kylmäsi Edvinin sydäntä. ”Se on kaikille parhaaksi.”
”Niin mut… en mä voi olla ilman sua…”
Ovi pamahti kiinni Joken perässä. Edvin kuuli loittonevat askelet. Hän halusi juosta perään, mutta jalat eivät toimineet. Hän yritti huutaa Jokkea, mutta kurkusta ei lähtenyt pihaustakaan.
Silloin joku ravisteli häntä olkapäistä.
”Edvin, herää. Hei… rauhassa nyt. Sä taisit vaan nähdä jotain unta -”
Edvin oli Joken kaulassa ennen kuin tämä sai lausettaan loppuun. Hän yritti saada sanotuksi jotain. Mitä tahansa. Mutta hänen äänensä ei millään totellut. Jokke tunnusteli hänen otsaansa viileällä kädellään.
”Sun kuume on taas noussut. Oota, mä haen keittiöstä sulle Buranaa ja -”
Edvin tarrautui Jokkeen tiukemmin. Hän pakotti suustaan ulos ne sanat, jotka ainakin oli pakko sanoa.
”Älä mee.”
Jokke asettui paremmin hänen viereensä. Edvin laittoi päänsä hänen rinnalleen, yritti hengittää rauhallisemmin ja kuunteli Joken sydämen tasaista sykettä.
”Onko siinä hyvä?” Jokke kuiskasi.
Edvin hieroi poskeaan Joken ihoa vasten. Se riitti vastaukseksi.
Pahatar:
Innostuin kovasti, kun näin että Edvinin ja Joken tarina jatkuu, tällä kertaa spurttiraapaleiden muodossa. :D Olen suurella ilolla lukenut kaikki nämä osat, vaikka olenkin jälleen näin kauhean myöhässä kommentoimassa. Se, että on kipeä ja rakastettu hoitaa, on jotain hyvin ihanaa, ja ainoa valituksen aiheeni onkin se, että tämä olisi saanut olla pidempi tarina, kun idea on näin mieltä lämmittävä. ;D
Viime viikot ovat olleet niin tosi flunssaista aikaa sekä itsellä että muilla, että tähän Edvinin olotilaan oli helppo samaistua. :) Tuo tunne, mitä tässä kuvattiin, kun tajuaa että on tulossa kipeäksi, eikä millään haluaisi, kun edessä on odotettu viikko kahden kesken Joken kanssa, oli hyvin sydämen sulattava. Varsinkin, kun Edvinillä oli niin hienot suunnitelmat yhteiselle ajalle. Eikä asiaa tietenkään muuta miksikään parhaatkaan päätökset, sillä kun tauti iskee, eihän sitä voi poiskaan kuvitella, vaikka Edvin yrittikin. ;)
Joken suhtautuminen Edvinin tautiin oli aivan ihana sekoitus lämpöä ja huolenpitoa. :) Tuntuikin siltä, että Edviniä harmitti hänen sairastumisensa paljon enemmän kuin Jokkea. Vaikka Edvinin suunnitelmat olivat todella kivoja nekin, minulle tuli tästä sellainen olo, ettei sillä oikeastaan ole niin väliä, mitä tehdään, pääasia että saa olla yhdessä rakastetun kanssa. :) Tämä oli niin hauska ja samalla sydämellinen kohta, tykkäsin tästä tosi paljon:
--- Lainaus ---Jokke kietoi vahvat käsivartensa hänen tärisevän vartalonsa ympärille. ”Hetkinen, mutta sähän oot ihan kuuma.”
”Kiva, jos oot sitä mieltä, rakas.”
”Tällä kertaa mä tarkoitin sen vähän eri lailla. Nyt on sellainen juttu, että me mitataan sulta kuume.”
--- Lainaus päättyy ---
Toisessa osassa tuli sellainen olo, etten kestä, kun Jokke on niin mielettömän ihana. :D Vaikka pidän niin paljon siitä, että tunteista puhutaan, teot ovat yhtä lailla tärkeitä. Sitä suurempaa rakkauden osoitusta ei varmaan voi edes olla, että hoitaa kaiken toisen puolesta, lapset kouluun ja päiväkotiin, ja vielä ilmoittaa työpaikallekin, että Edvin sai tarvitsemansa levon kipeänä. :) Sairastaminen on jo muutenkin tarpeeksi kurjaa, ja sitten kun ei perheellisenä oikein voi ikinä sairastaa, vaan tietyt jutut on pakko tehdä, tuo Joken kaikkien asioiden hoitaminen oli ihan mieletöntä luksusta. Sulin tähän niin täysin. :) Eipä ihme, että Edvin liikuttui, niin minäkin, ja rakastin tätä:
--- Lainaus ---Voi helvetti, Jokke. Ootko sä edes todellinen? Mitä mä tekisin ilman sua?
Edvin nousi jaloilleen uusin voimin, meni pikaiseen suihkuun ja käpertyi sen jälkeen sohvannurkkaan viltin alle. Jokke vastasi nopeasti.
Oikea kysymys on: mitä mä tekisin ilman sua? Soitat sit heti, jos sun olo menee tosi huonoksi. Oikeesti.
Edvin tiesi, ettei Joken ollut mitenkään helppo käyttää puhelintaan työvuorojen aikana. Häntä melkein itketti ajatella, että tämä oli silti varastanut pienen hetken kirjoittaakseen hänelle.
Hänen oli jo nyt niin ikävä Jokkea, että sattui.
--- Lainaus päättyy ---
Kolmannessa luvussa nämä Edvinin huolta täynnä olevat ajatukset, ja samalla epävarmuus siitä, mahtoiko Jokke haluta viettää aikaa hänen kanssaan, olivat niin suloisia. Vaikka samalla olisi tehnyt mieli sanoa Edvinille pari totuuden sanaa, että hei oikeasti, tuollaiset mietteet sen jälkeen mitä Jokke oli tehnyt yöllä ja aamulla. Joo, eihän se tietenkään välitä susta yhtään. ;D Samalla kuitenkin tuo tunne, kun toinen ei vastaa puhelimeen on juuri sitä, mitä itsekin on monta kertaa ajatellut. Että onko jotain sattunut, vai eikö se vaan välitä? :(
Ihan loistavaa, kun Jokke tuli ja alkoi vielä ensimmäisenä tehdä ruokaa, vaikka oli ollut koko päivän töissä, ja vielä huolehtinut lapsista heti ensimmäisenä aamulla. Vaikka Jokella ei ollut omia lapsia, tuntui että hänellä ei ollut mitään vaikeuksia ottaa vastuuta toisista, ja tykkäsin siitä todella paljon. Edvin taas oli ehkä joutunut viime vuosina ajattelemaan niin paljon muita, että ei ollut muistanut ajatella itseään ollenkaan, ja se näkyi tässäkin, että syöminen oli ollut tuuliajolla Joken poissa ollessa. Se on helppo unohtaa, kun ei kipeänä ole usein nälkäkään, mutta ei saisi, ja olin niin onnellinen, että Jokke oli pitämässä huolta Edvinistä. :) Joken lapsuuden muisto kuumasta keitosta oli hyvin kaunis, ja minusta oli ihanaa, että hän kohteli Edviniä samalla rakkaudella, mitä oli saanut omalta äidiltään:
--- Lainaus ---Puolta tuntia myöhemmin he istuivat yhdessä sohvalla ja lusikoivat lämmintä keittoa. Jokke oli tuonut sen tarjottimella olohuoneeseen. Edvin ei kuulemma saisi nousta sohvannurkasta koko loppuiltana, paitsi äärimmäisessä hätätapauksessa.
Edvin ei ollut alun perin ollenkaan nälkäinen, mutta keitto tekikin kipeälle kurkulle yllättävän hyvää.
”Mutsilla oli tapana laittaa tätä mulle, kun mä olin pienenä kipeä”, Jokke selitti. ”Silloin mä aina ajattelin, että se taisi ihan tosissaan rakastaa mua.”
--- Lainaus päättyy ---
En voinut olla nauramatta, kun Edviniltä meni vielä ääni kaiken muun lisäksi, vaikka eihän se mikään vitsi ollut. Juuri silloinhan sitä tuntee, että haluaisi sanoa vaikka mitä, kun ei voi, ja se on niin harmittavaa. ;D Kuiskaamalla tehty rakkaudentunnustus varmasti merkitsi Jokellekin paljon, vaikka hänen ensisijainen huolensa olikin se, että toinen ei saisi puhua, kun silloin ääni häviää vielä pidemmäksi aikaa. Tässä tarinassa on kaiken ihanuuden lisäksi niin hyvää huumoria, että hymyilin jälleen kerran leveästi tässä kohtaa:
--- Lainaus ---”Tiedäthän sä, että kuiskaaminen ei tee sulle yhtään hyvää just nyt?”
”Ihan sama. Mä rakastan sua.”
”Ei kun ihan oikeesti.”
”Niinnniin. Mä ihan oikeesti rakastan sua.”
”Millä me oikein saadaan sut hiljaiseksi?” Jokke loi häneen tutkivan katseen. ”Mä laitan sulle nyt teetä, ja sit me katotaan leffoja koko loppupäivä.”
--- Lainaus päättyy ---
Neljännen luvun loppu oli ihan maailman suloisin, kun Jokke lohdutti onnetonta Edviniä niin hyvin. :) Voi kun Edvin uskoisi nyt viimeistään, että hänen sairastumisensa ei ole pilannut mitään, ja että heillä on niin hyvä yhdessä juuri tällä tavalla. Menin tässä kohdassa itsekin vähän sekaisin, kun tämä oli jotain niin ihanaa:
--- Lainaus ---Jokke kietoi käsivartensa hänen ympärilleen tiukemmin.
”Sä et oo pilannu yhtään mitään”, hän kuiskasi. ”Mä oon aina halunnu pitää susta huolta, kun oot kipeä. Se ei vaan oo koskaan ennen ollu mahdollista. Mä rakastan sua, tiedätkö? Se tarkoittaa, että haluan sun kanssa ihan kaiken. Ne hyvät päivät, ja myös ne huonot.”
Edviniä alkoi itkettää vielä enemmän, mutta ei enää elokuvan takia, eikä huonolla tavalla.
--- Lainaus päättyy ---
Tuo viidennen luvun painajainen sai minut ajattelemaan, että Edviniä tuntuu vieläkin ahdistavan se, mitä nuoruudessa aikanaan tapahtui, vaikka he päätyivätkin Joken kanssa uudelleen yhteen. :( Se tuntui kurjalta, kun he olivat kuitenkin saaneet selvitettyä asiat hyvin, ja Jokke ymmärsi, miksi kaikki oli mennyt niin kuin oli. Silti tuntui, että Edvin ei ollut antanut itselleen anteeksi, ja näin kipeänä se tuli jälleen esiin, kun silloin tyypillisesti näkee muutenkin vähän levottomia unia. Ja lisäksi Edvin taitaa pelätä koko ajan Joken menettämistä, vaikka ei tarvitsisikaan. :(
Oli niin ihanaa, kun Jokke rauhoitti Edviniä niin hyvin tämän herättyä. Ja ymmärsi, että juuri sillä hetkellä Edvin tarvitsi häntä enemmän kuin kuumelääkettä. :) Rakastin tätä loppua, tämä oli jälleen niin mieltä lämmittävää luettavaa:
--- Lainaus ---Edvin tarrautui Jokkeen tiukemmin. Hän pakotti suustaan ulos ne sanat, jotka ainakin oli pakko sanoa.
”Älä mee.”
Jokke asettui paremmin hänen viereensä. Edvin laittoi päänsä hänen rinnalleen, yritti hengittää rauhallisemmin ja kuunteli Joken sydämen tasaista sykettä.
”Onko siinä hyvä?” Jokke kuiskasi.
Edvin hieroi poskeaan Joken ihoa vasten. Se riitti vastaukseksi.
--- Lainaus päättyy ---
Suuri kiitos näistä tähänastisista raapaleista, olen nauttinut näiden lukemisesta todella paljon. Jään odottamaan kahta viimeistä osaa. :)
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta