Originaalit > Sanan säilä

Ateljeessa | S | Etydi

(1/1)

Kelsier:
Ficin nimi: Ateljeessa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Etydi
Hahmot: Mikal
Haasteet: Etydejä XIX (kuva ja kuva)

A/N: Etydi kuuluu samaan sarjaan muiden taikuri Kasparista, haltia Arenista ja Mikalista kertovien tekstieni kanssa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikal katseli, kuinka työmiehet virittivät liinoja kiinni kattoon. Kysyttäessä mitä hän halusi ateljeeseensa hän oli huvikseen sanonut, että keinun, koska arveli herttua Georgioksen pitävän sellaisesta vastauksesta. Herttua helli ajatusta siitä, että taiteilijoilla oli erikoisia mielihaluja. Olihan Mikalilla toki niitäkin, mutta ne koskivat lähinnä henkilöitä, jotka hän oli halukas ottamaan sänkyynsä. Hän tiesi monta äitiä, jotka olisivat ilomielin antaneet tyttärensä hänelle, vaikka taiteilija ei statuksellisesti edes ollut kovin hyvin liitto, vaikka olisi ollut yhtä lahjakas ja taitava kuin hän. Siitä lähtien, kun oli lakannut irvistelemästä pussailulle, hän oli halunnut intiimiä kanssakäymistä vain miesten kanssa. Enkä minä tyydy mihin tahansa heppuihin, Mikal virnisti itsekseen työmiesten pohtiessa, oliko keinulauta jo suorassa. Nämä kaksi eivät olleet hänen tyyppiään, vaikka hän olisi pyydettäessä piirtänyt heistä oikein mielellään hahmotutkielman. Kaspar, hänen rakas taikurinsa, sen sijaan kyllä. Ja haltia Aren, josta toinen niin usein kirjeissään kirjoitti.

Mikal halusi äkkiä olla yksin. ”Menkää vain lounaalle, hyvät ystävät. Minä testaan lautaa sillä aikaa. Eikös se ole jo tukevasti kiinni?”

Miehet nyökkäsivät ja kiittelivät herra taiteilijaa vuolaasti, koska heidän tauostaan oli juuri tullut tavallista pidempi. Mikal saatteli heidät matkaan käden heilautuksella ja kävi istumaan keinuunsa. Hän antoi varpaidensa antaa hiukan vauhtia samalla, kun avoimesta ikkunasta käyvä tuulenviri kutitti hänen poskiaan. Ehkä tämä oli sittenkin ollut loistava idea.

Linne:
Tämäpäs oli kiva teksti!

Tykkäsin siitä, että taiteilijoilla oletetaan olevan erikoisia mielihaluja koska niinpä niin, tämä stereotypia kyllä istuu tiukassa xD Onneksi Mikal tyytyi keinuun, eikä vaatinut mitään sen kummempaa. Olen tainnut joskus lukeakin, että keinuminen edistää luovuutta, joten ehkä hän oli ihan oikeilla jäljillä!

Pidin tästä kovasti ja lukisin mielelläni lisääkin tällaisia raapaleita, kiitos tästä!

zilah:
Kommenttikampanjasta hyvää alkuyötä, ja pahoittelut myöhästymisestä.

Tämä oli ihana ja mielikuvitusta kutkuttava teksti. Latausta oli huomattavasti enemmän kuin mitä pieneen sanamäärään ja matalaan ikärajaan yleensä mahtuu. Aloin todella pohtia, millaisia ovat nämä muut, tarinassa mainitut hahmot ja muutenkin tämä jätti janoamaan lisää. Kiitos tästä herkkupalasesta, ja pitää varmaan mennä tutkailemaan nuo muutkin.

<ilah

Kelsier:
Linne: Olisi saattanut olla vähän liikaa, jos Mikal olisi pyytänyt saada jonkun herttuan seurueesta sänkynsä lämmittäjäksi (hänhän toteaa, että niitä mielihaluja löytyy), joten keinu on neutraalimpi valinta. Kiitos kommentistasi! :-*

zilah: Kiva, kun tykkäsit ja kiitos kommentoinnista! :-*

Sokerisiipi:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Ihana, pieni teksti! Naurahdin heti alkuun ääneen:


--- Lainaus ---Herttua helli ajatusta siitä, että taiteilijoilla oli erikoisia mielihaluja.
--- Lainaus päättyy ---

Olit rakentanut tähän tekstiin kyllä loistavasti sen myyttimäisen taiteilijan, joka tyyliin toimii jumalallisen inspiraation ja ilmaisun välikappaleena. Tai siis yhteiskunta ja ylimistö selvästi ajattelevat näin. Ihana Mikal, joka hyödyntää tätä uskomusta hävyttömästi omiin tarkoituksiinsa :D Hän vaikuttaa itsevarmalta ja jopa pöyhkeältä, kun ajattelee, että koko kaupunki varmaan haluaisi hänen sänkyynsä. Mutta hei, sepä sopii täydellisesti hänen imagoonsa.


--- Lainaus ---Enkä minä tyydy mihin tahansa heppuihin, Mikal virnisti itsekseen työmiesten pohtiessa, oliko keinulauta jo suorassa.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä oli toinen kohta, joka sai hymyilemään. Heppu-sana oli jotenkin hellyttävä. Tässäkin näkyy oivasti Mikalin itseriittoisuus rivien välistä. Hän selvästi kuvittelee, että jos hän vain näyttäisi vihreää valoa, työmiehetkin kaatuisivat rivissä hänen sänkyynsä ;D Pokkaa hänellä kyllä riittää!

Loppu yllätti söpöydellään. Ihanaa, että jokin random, hatusta heitetty idea, yllättää itsensä herra taiteilijankin ja hän tykästyy keinuunsa. Ehkä hän saa siitä uudenlaista inspiraatiota! Muutenkin niin kaunis ja seesteinen ajatus, että ateljeessa on keinu.

Pidin tästä kovasti, kiitos!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

Siirry pois tekstitilasta