Originaalit > Sanan säilä

Kermaleivoksia Katulapsille, S

<< < (2/3) > >>

marieophelia:
Tätä on vallan ihana lukea sateisena päivänä! (Toki myös vähän katkeransuloista, kun itse on sisällä omassa kodissa ja voi kääriytyä vilttiin!) Tässä on juuri kivoja hygge-elementtejä, mutta sitten kuitenkin huolestuttavia ja vähän karmiviakin juttuja. Hirttäjänkuja on minustakin semmoinen kadunnimi, etten tiedä, uskaltaisinko sillä kulkea! Kerrot ympäristöstä todella vangitsevasti ja tässä on ihania yksityiskohtia, kuten se, että lapset kulkevat palvelusväen portaita. (Katsoin juuri pari viikkoa sitten Anastasia-elokuvaa, joten mietin vähän vahingossa elokuvan Talvipalatsia, kun luin tätä. :D Vaikkei kartano nyt sentään ihan niin hulppea taida olla.)

Tämä toimii hyvin yhdessä edellisen osan kanssa. Katulasten aakkoset on semmoinen sopivasti johdantomainen ja uteliaisuutta herättävä, tämä toisaalta lisää uteliaisuutta entisestään, mutta kertoo myös hyvin lisää lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, millaisia iloja ja ongelmia he jakavat keskenään. Tuo on kovasti liikuttavaa, miten he pitävät huolta toisistaan, eivätkä lipsu holtittomuuksiin, vaikka lapsia ovatkin. Kyllä nyt joku järjestys olla pitää, mutta tästä tulee myös mieleen, että lapset ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain. :-\ Ja varsinkin Kitin tilanne jää kaihertamaan mieltä. :-\

Ripottelet paljon kaikenlaista kiinnostavaa lasten taustoista ja maailmasta, jossa he elävät (kuten tuo eri kielen puhuminen), että minäkin odottelen, jos tähän ilmestyy vielä lisää luettavaa!

Kiitokset, oli kiva lukea!<3

Linne:
Ihana kuulla että tykkäsit, Marieophelia!

Pienet yksityiskohdat on mun mielestä usein tarinoiden parasta antia, joten on kiva kuulla, että ne toimivat tässä hyvin! On ollut erityisen kiva kuulla, että tuo Hirttäjänkuja on kiehtonut, koska epäröin, pidentääkö kertomus siitä tekstiä liikaa.

Aivan taatusti nämä poloiset ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain ja ottamaan vastuuta itsestään ja toisistaan. Mitään pikkuaikuisia he eivät kuitenkaan ole, vaan tekevät joskus tyhmiä, lapsellisia päätöksiä, lapsia kun ovat. Osa onkin sitten ottanut vastuullisempaa roolia pitääkseen porukan kasassa ja kurissa :D

Kitin tilanne onkin erityisen surullinen (vaikka on tietysti kaikkien). Seuraava osa on jo suunnitteilla, ja siinä ajattelin pureutua enemmän Kitin ja Vickyn ystävyyteen.

Ihana kuulla että pidit ja lukisit mielelläsi lisääkin! Kiitos hirmuisesti kommentista, se piristi kovasti <3

Fiorella:
Onnea kommenttiarpajaisista!

Ihastuin jo ekasta ficistä katulapsiisi, ja nyt kerkisin lukemaan heistä vähän lisää. :D Minusta on vain hyvä, että teksti vähän rönsyää ja ei lopu ihan heti kesken. Juuri hyvä näin! :)

Tykästyin jälleen elävään kerrontaasi ja saatoin päästä mukaan kartanon pikku salonkiin lasten kodikkaaseen talvi-iltaiseen tuokioon. Vaikka asetelma on pohjimmiltaan hyvin niukka, olet saanut ihanasti sitä hygge-tunnelmaa tarinaan. On myös kiva tietää, että kertomus jatkuu ja avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Tämä found family -asetelma on niin suloinen ja lämminhenkinen, vaikka elämä asettaa raskaitakin haasteita lasten selviytymiselle. Tuli hyvä mieli, että joskus sitä saa oikein herkutella leivoksillakin, kun muutoin leipä on pantava käytännön syistä lettujen edelle.

Lasten käpertyminen yhteen pysyäkseen lämpiminä ja heikomman hiljainen hoivaaminen ovat niin suloista luettavaa. Tekisi mieli mennä itsekin heitä hoivaamaan. <3

Ja mainittakoon vielä se Vickyn monikäyttöinen takki, jonka suojiin saattoi hädän tullen majoittua kuin telttaan. Voi toista.

Kiitos tästä tarinasta, luen kyllä ilolla kaiken, mitä aiheesta innostut kirjoittamaan! :D

Linne:
Fiorella kiitos ja anteeksi, kun vastaaminen on venähtänyt :( on pitänyt aika kiirusta tässä kuussa.

Kiva kuulla että tykkäät mun katulapsijengistä ja mukava kun intouduit lukemaan lisää! Ja on myös helpotus kuulla ettei tekstin rönsyily haittaa kun en näköjään osaa/pysty kirjoittamaan raapaleita edes aseella uhatessa 😂

Lapsukaiset osaavat tosiaan olla söpöjä ❤️ Vaikka eihän heidän elämänsä kovin helppoa ole. Kiva kuulla että tunnelma on kuitenkin lämmin, koska mitenkään synkkiä en näistä tarinoista halua. Pääteemana kun kuitenkin on found family ja yhdessä selviytyminen.

Ihanaa kuulla, että hahmot herättävät lämpimiä tunteita!
Darren ja Kara varmaan ihan mielellään tulisivatkin hoivatuiksi, muut voisivat olla aika epäileväisiä :D
Vicky polo ei taida takistaan heti luopua. Se on mun lempiyksityiskohta, vaikka unohdankin sen aina joskus kirjoittaa 😅
Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa joulun odotusta ❤️

Kaarne:
Hehee, tämän tekstin kiiruhdin lukemaan heti kun sen linkkasit hyggehaasteeseen, koska sen lisäksi, että olen heikkona hyggeen (jota muuten löytyy näistä katulapsiteksteistäsi ihanan paljon eri muodoissa!), niin tietysti kiinnosti paljon se, että millaisen tekstin oikein saisi yhdistelmästä hygge + köyhyys. Mutta sehän kyllä sopii näihin katulapsiin kuin nenä päähän!

Tässäkin tekstissä korjataan jotakin ja pianon korjaaminen tuntui erityisen ihanalta. Nyt kun Vickyn taustakin on selvillä, pidin myös kovasti tuosta kohdasta, jossa hän kertoi, että osaa soittaa. (Ja tietenkin Kitkin osaa, ah.) Vickyn soittotaito oli hienoa ennakointia tulevasta (tai hänen paljastuvasta menneisyydestään). Mutta ennen kuin eksyn aivan sivupoluille, niin toivottavasti joskus vielä saadaan teksti, jossa tuota pianoa soitetaankin. ;)

Totean vielä senkin, että tuo vihreän salongin kuvailu oli tosi onnistunutta ja tunnelmallista. Pidin nuhjaantuneesta ja reikiintyneestä sohvasta, takasta, huomiosta hiilten riittävyydestä talvea varten ja tuosta lopun hetkestä, jossa porukka on kokoontunut yhteen. Ylipäätään oikein oivallinen hyggeteksti, jonka tunnelmaan uppoutui mielellään. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu