Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Voltron: Ikävä ihollesi, K11, raapalesarja 4/4

<< < (2/2)

Odo:
A/N: Taistelin tämän kanssa. Aluksi se venähti viiteensataan sanaan, sitten en saanut pudotettua neljästä sadasta, aloitin alusta. Sitten se tuntui liian erilaiselta muihin raapaleisiin ja liian fluffilta. Ja sitten jätin sen hautumaan ja olin varma, että deletoin. Mutta, tässä tämä nyt on, kun sain sen mahtumaan 350 sanaan ja vaikka onkin fluffinen. Uusi vuosi, uudet kujeet. Olkoon sitten vuoden viimeinen julkaisuni herttaista. Hyvää uutta vuotta!


IV
Shiro ei ollut osannut odottaa Mattia, kun tämä tuli hänen huoneeseensa ja istui vuoteelle Shiron viereen.

”Sinulla on pitänyt kiirettä”, Shiro naurahti. ”Olen iloinen, että olet palannut.”

”Minäkin. On ollut mahtavaa olla taas Pidgen kanssa, mutta nyt on sinun vuorosi”, Matt virnisti ja se pyyhki Shiron mielestä ne kaikki ikävät tunteet, jotka olivat vaivanneet häntä.

Matt siirtyi istumaan lähemmäs Shiroa ja alkoi puhumaan kaikesta, mitä he olivat suunnitelleet ja vähän muustakin. Shiro kuunteli ja hänestä tuntui kuin heidän välissään ei olisi ollut lainkaan vuosia. Matt oli kuten ennenkin, naurava ja elämänjanoinen.

Shiro kietoi kätensä Mattin ympärille ja toinen painoi päänsä vasten hänen rintaansa. Shiroon iski samaan aikaan muisto epätoivosta, kun Matt oli ollut kadoksissa ja onnellisuus siitä, että Matt oli nyt läsnä. Tuntui, kuin kaikki olisi ollut taas, kuten ennenkin. Vuodet olivat erottaneet heidät ja molemmille oli tapahtunut paljon. Shiro oli kantanut taakkaa harteillaan, ja Matt oli vaeltanut universumissa.

Ajattelematta mitään, Shiro suuteli Mattia. Pian hän kuitenkin ajatteli, että se oli liian pian ja etääntyi suudelmasta, mutta Matt veti hänet takaisin ja Shiro tunsi tutun virnistyksen vasten huuliaan.

”Sinulla taisi olla ikävä”, Matt nauroi ja nousi Shiron syliin kuin aika ei olisi koskaan erottanut heitä. Shiron kuullessa Keithin askeleet, jotka veivät taas Lancen huoneeseen, mies ei pystynyt pitämään itseään enää erossa Mattista, joka oli niin lähellä. Hän oli saanut takaisin sen, minkä pojat olivat vasta löytäneet.

Matt vastasi kosketuksiin ja antoi Shiron suudella ikäväänsä iholleen. Tutut virnistykset, kiusoittelu ja vihjailut Mattin huulilta olivat kuin suoraan menneestä. Shiron rintaa puristi kaipaus, eikä hän pidätellyt itseään kaataessaan Mattin alleen ja vetäessään paidan tämän pään yli.

Syvenevät suudelmat ja intohimo saivat kaipauksen tuomat haavat paranemaan ja pitkän yön jälkeen, Shiro saattoi nukahtaa ensimmäistä kertaa aikoihin levollisesti.

Aamulla hänen mieleensä kuitenkin nousi kysymys, oliko kaikki tapahtunut liian äkkiä – ja liian spontaanisti. Kysymys kuitenkin karkasi mielestä, kun Matt aloitti päivän kaksimielisellä vitsillä pikapanoista, ja Shiro vannoi, ettei Matt seuraavalla kerralla saisi kiusoiteltua sanallakaan nopeudesta.

Päivän odottava taakka tuntui kevyemmältä kuin aikoihin ja suukotettuaan ennen lähtöään Mattia, Shirosta tuntui, että he olisivat kulkeneet ajassa taaksepäin. Kaikki tuntui helpommalta, kun Matt oli taas läsnä ja hänen kanssaan.

Avaruuspiraatti:
Aww, onpa ihana! Tai no siis, ei nuo kolme ensimmäistä välttämättä, mutta tämä viimoinen <3 Shiro parka joutuu kamppailemaan yksin kaipuunsa kanssa ja samaan aikaan kuitenkin pitämään tiimiä kasassa :/ Kauhean surku myös Lancen puolesta, kun tuo typerä Keith vain huitelee menemään Terän kanssa! Sydäntäsärkevää, kun Lance menee pyytämään neuvoa Shirolta, joka ei oikein osaa olla edes omien kurjien tuntemustensa kanssa.

Minä en kyllä yhtään valita, että viimeinen osa on silkkaa fluffia ^.^ Oli siinä tarpeeksi pientä melankolista alavirettä, ettei se ollut kuin suoraan toisesta raapalesarjasta! Minisarjahan tämä oli, mutta tuntui silti kuin olisin Shiron kanssa odottanut ikuisuuden, että hän pääsi taas Mattin iholle! Toivottavasti Keith ja Lancekin saa tässä versessä asiansa kuntoon :c

Odo:
Avaruuspiraatti, kiitos kommentista. <3 Minusta tuntuu edelleen, että tämä viimeisin oli kokonaan eri taajuudella, kun nämä kaikki muut. Mut hyvä, jos se ei ihan niin pahasti siltä tuntunut. Olin jo aloittaessa suunnitellut, että Matt tulee Shiron huoneeseen ja käy tuota dialogia, mutta se ei sitten ihan sopinutkaan siihen, mistä tämä lähti... :D Mutta kiva, että sarja on kuitenkin maistunut ja eiköhän Keith ja Lance saanut hommat kuntoon. Sinne se Keith kuitenkin taas hiipi ja luuli, ettei kukaan huomaa. Jälkikäteen ajateltuna, olisin ehkä halunnut loppuun enemmän myös Keith/Lancea, mutta no. Ehkä ne saa oman ficcinsä sitten joskus!

Beelsebutt:
Aw, tää tokavika kyllä särkee sydämen. Matt on hengissä, mutta edelleen Shiro joutuu odottaan, koska elämä. Ja taistelut. Ja sitten pitää vielä leikkiä iskää Lancelle, koska, no, totta kai Shiro haluaa auttaa, mutta onhan se vaan niin perkeleen vaikeaa :F kuka auttaisi Shiroa?

Mutta vöeeeeeeeeeeee kun sitten vikassa raapiksessa sydämeni sulaa ja ihqqq kun ne on nyt vihdoin yhdessä ja äwäwäwäwäwä <333 kaikki on kuin ennenkin eikä mikään oo ollut liian nopeeta vaan juuri sitä mitä pitikin! Ihanaa lukea tuommoisesta epävarmemmasta Shirosta :)

Varmasti Klanceki siellä välinsä paikkaili, parempihan se on nähdä ees joskus kuin ei ikinä! Ja jos joku saa Lancen turvan tukittua (kun se alkaa nillittää Keithin pitkästä poissaolosta) niin Keith! Veikkaan että siihen riittää se, että Keith ottaa paidan pois ;)


Jei! Kivaa! Ihanaa että voltronoit <3 voltronoi lisää! >: )

Odo:
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eihän tässä kommenttivastauksessa mennyt kuin alle vuosi (päivää vaille)! Mutta luin sen aikanaan ja ilahdun suuresti kommenteista ja niihin on kiva palata. Tänä vuonna aion palata vanhoihin kommentteihin, ilahtua ja hymyillä hömelösti, kuten tämänkin kohdalla. Bbuttis, sinua ei ole näkynyt aikoihin, mutta kiitän ja toivon, että sinulle kuuluu hyvää! Kivaa kuulla, että oot tykännyt!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu