Author: Zarroc
Pairing: Kristiina/Iiris
Genre: romance, drama, angst, femme
Rating: k-11
A/N. huh, milloinkahan viimeksi olisin kirjoittanut jotain muuta kuin tekstiprojektiani? En edes muista. Ilmankos tämän saaminen alkuun oli aika tuskaista. Mutta tällä mennään, osallistuu Spurttiraapaleen tänään alkavalle kierrokselle ja yritän saada jopa kunnialla maaliin.
SINUSTA MÄ SILLOIN VÄLITIN
ja mä haluaisin vielä yrittää perustaa yhteistä elämää
I.
Pahvilaatikoissa oli monia erilaisia merkintöjä, joista osa oli edellisen muuton ajoilta. LASIT –laatikosta löytyi sukkia ja SUKKIA –laatikosta koiranleluja. Huokaisin syvään ja suoristin selkäni kumarasta asennosta hieroen ohimoitani synkästi.
Eniten minua kiinnosti, mihin Iiris oli mahtanut työntää kaikki avaruutta käsittelevät kirjani, en ollut löytänyt niitä vielä yhdestäkään laatikosta, jota olin penkonut.
Mutta eipä nainen olisi sitä minulle kertomassa, se oli saanut töitä ja minä pääsin huolehtimaan muutosta.
Sinulla on kuitenkin auto eikä menoa mihinkään, voit aivan hyvin aloittaa muuton. Kepu kyllä pärjää sen aikaa yksin kotona.
Niinpä.
Vilkaisin westietä, joka makasi lattialla ketarat ojossa, ensimmäisen kerran hiljaa tänään. Meillä ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koira ei ollut pysynyt sekuntiakaan hiljaa, kun olin lyönyt kämpän oven kiinni perässäni syli täynnä muuttolaatikoita. Olin kuullut vinkunan alaovelle asti, joten ei ollut auttanut kuin ottaa se mukaan.
Katselin ympärilleni uudessa asunnossa ja mietin, voisinko jättää koiran tänne siksi aikaa, että hakisin lisää tavaroita.
VII.
Kuukausi erillään ja ikävöin Iiristä ihan helvetisti. Istuin siinä sen onnettomassa nyppääntyneessä, tummanoranssissa nojatuolissa ja mietin, että se alkoi jopa jo sopia sisustukseen.
Minun pitäisi soittaa ja pyytää Iiriksen avain takaisin.
Sydämeni melkein hyppäsi kurkkuun, kun ulko-ovi avautui rapinan jälkeen ja tutut askeleet siirtyivät sisemmälle eteiseen.
Kengät eivät kolahtaneet jalasta, joten se ei ollut tullut jäädäkseen.
"Me tultiin hakee se nojatuoli", Iiris sanoi ja vasta silloin tajusin, että Olivia oli sen mukana. Nielaisin vähän ja nyökkäsin, mutta en tehnyt elettäkään noustakseni.
Iiriksen katse oli väsynyt, kun se käsitti, etten osannut vieläkään luopua mistään. Se oli kuuni, se käsitti sen. Ja ehkä juuri se sai minut nousemaan ylös ja siirtymään sivummalle huoneessa.
Se ojensi minulle lapun, kirjoituspuoli alaspäin eikä katsonut silmiin.
Käänsin sen ympäri, vaikken ollut ihan varma, halusinko tietää.
NAIAD
Keskietäisyys - 48 227 km
Kiertoaika - 0,294
Kohotin katseeni huultani purren, mutta en kyyneleiltäni enää nähnyt, kun se poistui asunnosta.