Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, draama
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
A/N: I DID WRITING n___n Haluan omistaa tän tekstin Angelinalle, Saapsille ja Fractalle, kiitos kun jaksatte olla tukena ja te ootte syy, että päätin tänään aloittaa tän lyhyen mutta toivottavasti ytimekkään projektin <3
Haasteet:
Spurttiraapale V (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46563.0) (38. kierros)
Koska sä oot mun turvasatama
1. Hopea
Hermione puraisee hermostuksissaan huultaan, vilkuilee kohti rohkelikon oleskeluhuoneeseen tuovaa muotokuva-aukkoa, mutta Lihava Leidi pysyy paikallaan. Ron näkee hänen katseensa, muttei sano mitään. Vasta kymmentä minuuttia ennen kuin käytävilläliikkumiskielto alkaa, muotokuva viimein heilahtaa sivuun ja mustatukkainen nuoreksi mieheksi varttunut velho astuu sisään oleskeluhuoneeseen. Hermione puuskahtaa ja kutsuu Harryn istumaan viereensä sohvalle.
“Missä oikein olit?” tyttö tiukkaa katse kiinteästi Harryn vihreisiin silmiin luotuna. Pieni punan häivähdys nousee Harryn poskille, mutta tuo nostaa kätensä siistimään tukkaansa välttääkseen katsekontaktin.
“Ööh, kävin moikkaamassa Hagridia”, Harry vastaa ja mulkaisee Ronia, joka irvistää hänelle Hermionen selän takaa. Hermione ei vaikuta uskovan hetkeäkään, mutta antaa asian olla. Harry kertoo, kun on valmis. Kaikessa hiljaisuudessa Harry kaivaa esiin loitsujen aineensa ja alkaa kirjoittaa seuraavan päivän palautusta varten. Myöhemmin kolmikko toivottaa hyvät yöt toisilleen ja kiipeää ylös makuusaleihinsa.
Yöpukuun vaihtaessaan Harry ottaa vaivihkaa kaapunsa taskusta pienen esineen ja piilottaa sen kämmeneensä. Hopeinen viitansolki tuo turvaa vielä silloinkin, kun hän nukahtaa.