Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius
Genre: drama, romance, raapale
Vastuuvapaus: J.K. Rowlingin hahmot ja maailma, minun hetken inspiraationi.
Tiivistelmä: Kun 16-vuotias Sirius jättää kodin taakseen, mielessä on jo paikka, jonne hän on aina kuulunut.
A/N: Apua. Pistetään tämä vaikka sitten kellonajan piikkiin ja lisättäköön, että menee reippaasti sinne tajunnanvirta -kategoriaan.
Murrun kunnes vahvaksi muutun
"Minä lähdin, James."
Kasvot ovat uhmakkaat, mutta silmissä välähtää tunteiden kirjo, ja James ymmärtää. Sirius astuu askeleen eteenpäin ja James vetäisee hänet sisälle taloon, jossa ketään ei ole kotona, mutta seinillä on silti liian monia silmiä ja korvia. Yläkertaan vievät rappuset jäävät taakse, kun James syöksyy Sirius perässään huoneeseen, jonka oven taakse heidän salaisuutensa saavat jäädä. Epätoivoiset sormet haparoivat pitkään Jamesin hiuksissa, kunnes ne saavat otteen ja kiskaisevat, ja samalla huulet hapuilevat solisluuta peittävää ihoa, joka värisee jokaisen vähemmän harkitun lipaisun alla.
"Sinä lähdit, Anturajalka. Sinä lähdit", James huokaisee hiljaa ja hetkeksi aika pysähtyy, hengitys tasaantuu ja sanat uppoavat tajuntaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Pala palalta Sirius murtuu Jamesin käsivarsille, mutta ei surusta, ei ilosta, ainoastaan halusta herätä uuteen aamuun entistä vahvempana.
Ja sinä yönä painajaiset saavat vihdoin hukkua onnellisiin huokauksiin.