Komentaja odotti heidän palaavan auringonlaskuun mennessä, mutta oli kuitenkin uhkaillut, että takaisin ei olisi tulemista ennen kuin näkki oli otettu hengiltä. Se teki heidän tilanteestaan mutkikkaan.
”Viettekö te nyt meidät, vedenhaltija?” Osmon ääni kantautui Sakarin selän takaa.
”Eikö teidän pitänyt viedä minut?” näkki kysyi viattomasti.
Outoa. Näkki ei ollut yhtään lähempänä. Sakari otti useamman askeleen ja kuuli etäisesti veden loiskinnan korvissaan, tunsi, kuinka vesi pääsi saappaanvarresta sisään ja kasteli sukat. Hän jatkoi kuitenkin yhä eteenpäin, mielessään vain seppele päähän, näkki hengiltä. Näkki oli yhtä kaukana kuin aikaisemminkin.
hän ei tehnyt reservissä koskaan mitään, mutta aitojen ulkopuolella ajatukset alkoivat juosta.Minä töissä (ja koulussa) vs. vapaa-ajalla :P