(https://i.imgur.com/yjyWZcW.png)
(https://i.imgur.com/Ci2voYE.png)
S
Minua on riivannut niin sitkeä kirjoitusblokki, että ajattelin yrittää purkaa sitä hiomalla julkaisukuntoon Kuuden lauseen lahjat (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48882.0) -tempaukseen kirjoittamiani pätkiä. Nyt kun tempaus on Tarvehuoneessa, tuntuu tavallaan luontevaltakin julkaista näitä myös omillaan, ja tämä talvihömppä saa luvan joutua ensimmäiseksi uhriksi. ;D Tämä on alun perin kirjoitettu Thelinan toiveesta (vapaavalintaista talvista tunnelmointia), ja tässä on edelleen kuusi virkettä, mutta tasaiseen raapalemittaan päästäkseni muokkasin tästä julkaisua varten 150-sanaisen. Siispä jotain vanhaa, jotain uutta! Ehkäpä tästä on vielä jonkinlaista iloa jollekulle. :)
Minä luulin, että lapsenmieliset lumileikit olivat osaltamme jo kaukana takanapäin, mutta sinä et ollutkaan vielä kääntänyt katsettasi tulevaisuuteen, sen virkapukuihin ja toimikortteihin. Sinä yllätit minut takaapäin, tartuit käsiini ja nauroit, vedit minut kinokseen ja annoit minulle lumipesun aivan kuin olisit yhtäkkiä nuorentunut kymmenvuotiaaksi pojankoltiaiseksi. Minun piti tietenkin antaa samalla mitalla takaisin – ensin äijämäisestä sisuuntumisesta, mutta sitten puhtaasta poikamaisesta hauskanpidosta –, ja siinä me lopulta möyrimme niin, että olimme yltä päältä lumessa ja sinun opiskelijahaalareistasi irtosi ylioppilaskunnan merkki.
Minun oli yhtä aikaa kuuma ja kylmä, eikä sydämeni tuntunut osaavan valita, mitä tahtia se takoisi, mutta silti minusta tuntui, ettei minun ollut koskaan ollut niin hyvä olla kuin siinä myllätyssä lumipenkassa sinun vieressäsi. Sinulla oli tapana houkutella minusta esiin puolia, joiden olemassaoloa en edes tiedostanut, ja minä sekä vihasin että rakastin sitä tapaa.
Kun katsoin sinun toppatakin alla kohoilevaa rintakehääsi, punertavia poskiasi ja huurrekuorrutteisia otsahiuksiasi, sydämeni tiesi, että seuraavallakin kerralla rakkaus voittaisi.