Originaalit > Pergamentinpala

Tribe X | K-11 ; Slash; Action

<< < (2/2)

37mm:
Morsmordre Kiitämme nyörimmin ja tässä seuraa siis seuraava osa. : D


Vee’s PoV

Kului hetki. Ja toinen. Vihdoin kykenin saamaan hengitykseni tasaantumaan, ”Ootko kunnossa?”
”Mmhmm…” nostin katseeni maasta ja katsoin Tricksiä. ”Sinähän vuodat verta!” huudahdin tämän ilmiselvyyden ääneen. Aloin saman tien voimaan pahoin veren määrästä, joka vuosi Tricksin kädestä. ”Pitäisikö tuohon laittaa joku kiristysside tai jotain, ettet vuoda kuiviin?”
”Ei, ei kyllä tämä tästä…” näin kun Tricks yritti nousta ylös. Yritys päättyi kömpelösti takaisin maankamaralle. ”Tai ehkä ei,” heikko hymy kareili hänen huulillaan, ”jos viitsisit kuitenkin auttaa”. En kerennyt liikauttaa sormeanikaan, ennen kuin tämä oli valahtanut tajuttomana maahan.
”Tämä tästä vielä puuttuikin.”

Hetken pähkäiltyäni tulin tulokseen, että haava oli sidottava. Pahoinvoinnista kärsien aloin miettimään vaihtoehtoja. Päädyin tulokseen, jossa joutuisin repimään palan toisen housuista. Mutta kumman?
Tartuin tuumasta toimeen ja aloin ripein ottein raastamaan palan Tricksin housuista, kangassuikaletta joka ei millään meinannut revetä. Sain kiskoa aikani ja harkita jo omiin housuihini siirtymistäni, kunnes kuulin pitkän ritsssss äänen ja kangas lähti repeämään pitkittäissuunnassa. Tästä Tricks ei kyllä ilahdu. Kangas repesi melkein puolireiteen asti, josta sen hampailla katkaisin. Yritin välttää veren näkemistä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ei sitominen ilman katsomista onnistunut. Verta vuosi kädestä uhkaavan kovalla paineella, enkä keksinyt muuta kuin ottaa käden käteeni ja alkaa imeä verta hillitäkseni sitä. Se maistui pahalta, rautaiselta ja minua alkoi oksettaa. Irrotettuani huuleni Tricksin kädestä, verenvuoto oli loppunut tarpeeksi, että sain käärittyä kankaan tarpeeksi tiukalle tämän käteen.

Ensiavun suoritettuani riensin hieman kauemmas ja tyhjensin jo kovin tyhjän mahalaukkuni maahan. Olo helpotti toisella kerralla ja pyyhittyä suuni lähdin takaisin Tricksin luo. Poika näytti kovin kalpealta maatessaan seinän vieressä. Istahdin maahan hänen viereensä ja katselin tätä. Vihreät silmät, jotka olivat nyt kiinni, vaaleat hiukset pörröllä ja punaiset etuhiukset sekaisin.
 ”Söpö.” Sana pääsi tuskin kuiskausta kovempaa ja tiesin, että Tricks ei sitä kuullut. Silti.

Siirsin itseni niin, että pystyin nostamaan tämän pään kovalta alustaltaan syliini. Olihan tämä tavallaan minun vikani tämä kaikki, joten varmistaisin, että Tricks pysyisi hengissä edes kaksi tuntia tapaamisestamme. Silittelin pojan poskea puolihuomaamattomasti samalla kun yritin miettiä tilannettamme. Olimme kujalla, vieläkin liian lähellä hallia, josta olimme kiireellä poistuneet. Toinen meistä oli pihalla tilanteesta ja valitettavasti juuri se osapuoli, joka tunsi seudun. Meidän asuinalueemme oli hieman kauempana. Me Swansong crewilaiset
asuimme nyt jo pahasti ränsistyneessä liikehuoneistossa, joka alkoi käydä ahtaaksi. En siis liikkunut täälläpäin, sillä en ollut yksi niistä joka hakemalla haki tappeluita. Niitä täällä kuitenkin riitti Swansongilaisten ja Alphojen välillä. Tilanpuute oli siis yksi monista syistä vallata tilavampi Alphaplastic. Tricksin joukoille luultavasti kävisi niin, että he joutuisivat etsimään uuden paikan asumista varten ja tämäkin vain parhaimmassa tapauksessa. Tilanne, jossa en haluaisi olla. Tilanne, johon itseni olen ajanut. Helvetin hienoa Vee. Sinä se osaat hoitaa nämä hommat.

Sisäisen sättimiseni lomassa en huomannut silittäväni Tricksin poskea yhä kovemmalla vimmalla.
”Ai… Et viitsis…” sanoi Tricks hyvin heikolla äänellä. ”Mitä tapahtui?”
”Ilmeisesti veren näkeminen oli sinulle liikaa ja päätit poistua tilanteesta”, sanoin helpottuneesti ja jatkoin: ”Toisaalta ei se kyllä omalla kohdallanikaan kaukana ollut. Sidoin muuten haavasi”
”Kiitos. Mistä sinä täältä mitään sitomistarpeita löysit, eihän meillä ole mitään mukanakaan?” sanoi hän katsahtaen minuun kummastuneena ensin vilkaistuaan kättään.
”Niintuota…” syyllinen virneeni paljasti minut, kun katsahdin tämän housuja, joista puuttui kaitale.
”Sinä et oikeasti tehnyt sitä.”
”Oli pakko.” Virnistin vielä typerämmin ja yhä anteeksipyytävämmin Tricksille, joka vieläkin oli huolestuttavan kalpea.
”Eihän nämä ollut kuin minun parhaat ja ainoat housuni..." pienen tauon pidettyään tämä jatkoi: "Meidän pitäisi varmaan jatkaa matkaa, olemme aivan liian esillä tässä keskellä kujaa.”
”Olisin repinyt omistani jos ne eivät olisi niin… jäykät.” Yritin selitellä tilannetta, mutta hymyilin kuitenkin kaksimielisesti. Päätin vaihtaa aihetta ja kysyin: ”Luuletko olevasi jo tarpeeksi vahva jaksaaksesi kävellä jonnekkin? Toisaalta minähän voisin kantaa sinut…” jatkaen hymyilemistä kuuntelin Tricksin mielipiteen tilanteesta:
”Tässä on puisto lähellä, enköhän minä sinne asti jaksa kävellä.”
”Jaaha. Missä päin se on?”
Katsahdin Tricksin osoittamaan suuntaan
”Sinne siis.”

Aloimme kumpikin nousta maasta, päästyämme seisaalleen horjahti Tricks jälleen uhkaavan näköisesti. Onneksi sain hänestä kiinni ja vedin hänet nojaamaan itseäni vasten. Tricksin painautuessa minuun horjahdin itsekin seinää vasten. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Tricks tuoksui hyvin miellyttävältä, jokin kummallisen hyvä sekoitus suolaista ja makeaa. Vedin Tricksin lähemmäs itseäni. Katselin tämän silmiä ja katseeni siirtyi hitaasti alemmas katselemaan pojan huulia. ”Saisinks mä…” en edes kerinnyt lopettaa lausettani, kun tunsin Tricksin huulet omillani. Ne olivat yhtä pehmeän tuntuiset kuin miltä näyttivätkin. Yhtäkkiä suudelmat alkoivat liikkua alaspäin Tricksin valuessa otteestani.  Poikaparka oli pyörtymässä taas, jälleen väärässä paikassa väärään aikaan. Paransin otettani ja laskin tämän hellästi maahan. Pyörähdin istumaan pojan päälle. Ehdin kerran suudella häntä samalla hivuttaen kättäni tämän paidan alle, ennen kun poika oli taas ulkona tilanteesta. Huokaisin syvään ja istahdin asfaltille nojaten päätäni käsiin. Juurikin minun surullisenkuulua tuuriani.

jenske:
Vaikuttaa varsin mukavalta tarinan alulta. Itse muistan katsoneeni Klaania joskus vuonna nakki ja porkkana, ja todellakin haluaisin nähdä uudestaan niitä jaksoja.

Lähinnä jatkoa ajatellen häiritsee pahasti, että oletteko suunnitelleet tarinaa ollenkaan, vai kirjoitteletteko sitä sattumanvaraisesti vuorotellen? Sillä asia, joka ärsyttää vallan pahasti toisinaan, on se että vailla minkäänlaista suunnitelmaa vaan kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa ja tarina lässähtää melkoisen nopeasti. Sitten tarina loppuukin yhtäkkiä jotenkin kummallsesti kun into menee ja puolet asioista jää hämärään. Tai vielä pahempi, ei varsinaisesti lopu ikinä ja jatkoa ei kuulu.

En tarkoita että suunnitelman tarvitsisi mikään ihmeellinen olla, vaan jotain pääpiirteitä ja ajankäytöstä. Jotenkin tarina etenee aivan liian nopeasti, tarinaa on jo kirjotettu ties monta sivullista ja nyt on vasta kulunut pari tuntia.

Mut hei, idea on aivan mahtava ja olette hyviä kirjoittajia. Toivon vain, ettei juoni häviä mihinkään jne. ^__^ Teksti on sujuvaa, puhe ja kuvailu on mun mielestä aika kivassa tasapainossa eikä pahempia (kieliopillisia) virheitä ole. Hahmot ovat aika ohuita vielä, mutta eivätköhän ne tuosta lähde syvenemään.

Jatkoa odotellen
-jenske

Siralmas:
Jotenkin tosi jännä idea. Klaaniin ei joka päivä törmääkkään. Mutta koska sitä on nyt viime aikoina kovasti kaipailtu, kun muistaa, että sellaista sarjaa pienenä seurasi, tämä ilmestyi sopivalla hetkellä. Mutta oikeesti, erikoinen idea tässä. Ja olkaa iloisia että keksitte sen. Teillä on mielikuvitusta. Mutta siis, tarinaan.

Noh, ensinnäkin mä en pidä siitä, että näillä synkkaa heti ja Vee vain yhtäkkiä päättää, ettei hän haluakkaan tapella ja pelastaa vielä tyypinkin. Se on vain niin käytetty. Klisee. Mutta kyllä sen ymmärtää, miksi noin. Mä pidän siitä, että nuilla on pula kaikesta. Jollain kierolla tavalla siis. Se jotenkin tuo läheisemmäksi kaiken. En minä tiedä miksi se tuo, se vain tuo. Ja minä pidän teidän kerronnastanne. Ja paljon. Kuvailua. Käänteitä. Nam.

Nojoo, kiitos. Kiitos siitä, että laitatte tätä tänne.

Jackies:
JekkuDragon: tarinaa on sen verran suunniteltu, että toisen ideat yleensä hyväksystetään lopuksi toisella. Tarinan lopusta on tavallaan ollut jo... tuota... keskustelua. Tää on hyvin paljon kirjoitettu fiilis-pohjalta ja sellaista mitä itse luultavasti tahtoisi lukea. Pyydänkin omalta osaltani siis anteeksi, jos juoni karkaa käsistä ja poijjaat puolestaan karkaa jonnekin heinälatoon harrastamaan kiihkeää pariutumista.

No ei sentäs :'D (Tai no mistä sitä tietää....) Kyllä tämä tästä vielä käynnistyy johonkin suuntaan : D Itse en osaa sanoa juonen nopeatempoisuudesta mitään (beta ois pop), kovasti luen tämän läpi aina ylimääräisiltä virheiltä ja kökköilyiltä, joten silmä tykkää tottua liikaa :-/

Siralmas: Kiitos ja met koitamma vältellä loppuja kliseitä : D

Jatkoa tulee sitten kun saan aikaiseksi laitella.

Rereko:
Purr.. Miten jatkoa onkin ehtinyt tulla näin paljon. Hatunnosto ja toivottavasti tahti pysyy samanlaisena. Tykkään näistä kolmesta uudesta, tapahtumarikkaita, muttei liian. Ainut mistä voisin mäkättää on tuo pituus. Eihän sitä edes ehdi aloittaa lukemaan ennen kuin luettava loppuu. Se tosin voi johtua siitä, että tässä on sellainen koukuttava jokin, mikä saa minut tahtomaan aina lisää. Mutta joo nauttisin enemmän, jos nuo kappaleet olisivat hieman pitempiä.

Toisaalta hieman ihmettelen tuon suhteen kehittymistä. No noissa olosuhteissa se tietenkin voi olla mahdollista, mutta itse en voisi ajatella noin vain alkavani noin läheiseksi ekoilla minuuteilla todennäköisen vihollisen kanssa 8---DD Mutta en valita. Olisi suhteellisen puuduttava, jos tässä vedettäs se n. 10 kappaletta ja sitten vasta toiselle heräis ajatus, että "hoo, totaha ois kiva kuksasta."

Kiitos kiitos ja jatkoa mieluiten samalla tahdilla kun aikaisemminkin 8'))

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu