Tässä tuleekin vain 1 luku kun 8. luku on vielä pahasti kesken ;)
Biisi tämän luvun ideoittajana ja tuossa lopussa esiintyvänäkin on Britney Spearsin Can't make you love me EI SIIS OLE MIKÄÄN OMANI!
Toivottavasti kelpaa ja se joka lukee, mutta ei kommentoi saa maistaa avadaa! ;D
7.
Mies oli hetken hiljaa ja kuolonsyöjät liikahtelivat hermostuneesti.
"Ja miten sen pitäisi minua liikuttaa?", Voldemort sanoi lopulta, mutta Bellatrix pystyi melkein kuulemaan miehen ajatuksen raksutuksen, vaikka olikin kauhusta kankeana.
Bellatrix katsoi hätääntyneenä muita kuolonsyöjiä, mutta kuiskasi sitten: "Se on sinun"
Voldemortin silmät laajenivat järkytyksestä ja Bellatrix itki, isäntänsä jalkojen juuressa ja katse maahan painettuna.
"Mistä tiedät ettei se ole Rodolfuksen?" Voldemort sihisi ja muut kuolonsyöjät tuijottivat vain suu auki (lukuun ottamatta Narcissaa).
"R-rodolfus ei voi saada lapsia", Bellatrix sanoi jo vähän vahvemmalla äänellä.
"Nouse", mies kuiskasi ja Bella nousi hänen eteensä.
"Sinä tapat sen lapsen", Voldemort sihisi julmasti.
"En! Minä pidän sen!" Bellatrix sanoi kapinallisesti ja järkyttyneenä omasta käytöksestään.
Voldemort löi naista lujaa kasvoihin, mutta Bellatrix vain inahti.
"Hyvä on saat pitää sen, mutta siitä ei tule Lestrangea- sinä jätät Rodolfuksen!" Voldemort asetteli ehdot ja hymyili naiselle pahantahtoisesti.
"K-kyllä isäntä", Bellatrix itki.
Voldemort tarttui Bellatrixin käsivarteen kipeästi ja seuraavaksi Bellatrix tunsi ilmiintyvänsä. Mies räjäytti seinän heidän edestään yhdellä sauvan liikautuksella ja Bella tajusi, että he olivat Azkabanissa. Voldemort talutti Bellatrixin selleille, joissa kuolonsyöjiä pidettiin. Toinen räjähdys ja kuolonsyöjät olivat vapaina, kaikki paitsi yksi.
"Sinä jäät tänne Lucius!" Voldemort karjaisi ja nauroi hyytävästi ja sitten he kimppailmiintyivät pois.
He olivat taas ringissä kuolonsyöjien keskellä. Muut ottivat paikkansa ringissä hieman hämmentyneinä ja Voldemort taikoi jostain heille sauvat. Narcissa vingahti, kun huomasi ettei Lucius ollut tullut mukana. Voldemort tarttui Bellatrixia ja Rodolfusta kaavuista, kun nämä yrittivät paikoilleen.
"Kerro hänelle", Voldemort sihisi Bellatrixin korvaan melkein huvittuneena.
"Mi-minä e-", Bella mumisi vastalauseeksi.
"KERRO!" Voldemort huusi ja käänsi Bellatrixin miestään kohti.
"Minä o-olen raskaana!" Bellatrix huudahti hädissään, mutta varoi visusti katsomasta miestään.
"Mutta...miten ihmeessä? Emme me voi saada lapsia, sinä tiedät sen", Rodolfus kysyi ymmällään selvästi tajuamatta tilannetta.
"Sinä et voi. Se ei ole sinun...se...se on hänen", Bellatrix kertoi ja uskaltautui viimein katsomaan Rodolfusta varovasti.
"Se..ei... Sinä valehtelet! (Rodolfus vilkaisi Voldemortia, joka vain nauroi miehelle) Sano, että valehtelet! Bellatrix-kulta sano että valehtelet!" Rodolfus oli tarttunut naista hartioista ja ravisti nyt epätoivoissaan Bellatrixia kovakouraisesti.
Bellatrix itki, mutta ei sanonut sanaakaan. Rodolfus ei ollut koskaan nähnyt Bellatrixin itkevän.
"Hän ei valehtele, Rodolfus", Vodemort sanoi ja nauroi mielipuolisesti.
"Hmm, Bella unohditkohan nyt jotain?" mies lisäsi.
Silloin Bellatrix katsoi ensimmäistä kertaa herraansa vihaten.
Enhän minä Rodolfusta rakasta, mutta ei tälläistä voi vaatia, senkin tunteeton paskianen! Sinua minä rakastan, olen aina rakastanut! Ja sinä tiedät sen ja siksi tapat minut tuskaan!
"Minä tahdon... , minun on pakko erota sinusta", Bellatrix sanoi ja katsoi miestään vilpittömästi pahoillaan.
Rodolfus perääntyi vaimonsa luota ja ilmiintyi pois.
"Seuraa häntä", Voldemort sihisi naisen korvaan.
Bellatrix ilmiintyi Rodolfuksen perässä. Mies seisoi Lestrangen kartanossa, Bella meni hänen luokseen.
"Rodolfus" ... , Bellatrix aloitti, mutta mies keskeytti hänet.
Rodolfus painoi päänsä Bellatrixin tuuheisiin mustiin hiuksiin ja kuiskasi: "Bellatrix, minä rakastan sinua. Älä jätä minua"
"Sinun on parempi ilman minua. Etsi joku joka oikeasti rakastaa sinua. Minä en sitä osaa tehdä", Bellatrix sanoi.
"M-mutta sinä olet minun Bellani, minun Bellani", Rodolfus päivitteli epätoivoissaan.
"Minä en ole enää sinun! Ryhdistäydy!" Bellatrix kivahti.
"Usko minua, sinä kerjäät hankaluuksia, kun sotkeudut häneen!" Rodolfus huusi.
"Itse kerjäät hankaluuksia, kun yrität muuttaa minua! Voin luvata sinulle, että se mitä näet on se mitä saat!" Bellatrix karjaisi.
"Tulen myöhemmin sopimaan kanssasi omaisuudestamme, nyt en jaksa", Bellatrix ilmoitti esittäen kylmää ja kaikkoontui takaisin muiden luokse.
Bellatrixin yllätykseksi paikalla ei ollut enää muita kuin Voldemort itse. Bellatrix polvistui herransa eteen, mutta nousi pian ylös ja katsoi miestä silmiin, niihin pelkoa herättäviin punaisiin silmiin.
"Voit mennä", Voldemort sanoi kylmästi.
"Ei ole paikkaa jonne mennä, ei kotia, ei miestä, ei mitään", Bellatrix ilmoitti ja yksi ainoa kyynel vierähti naisen poskea pitkin.
Yht'äkkiä mies painoi huulensa naisen huulille, kuin kiitokseksi. Bellatrix vastasi suudelmaan vaikka olisi halunnut lyödä miestä kiitokseksi.
"Sinä jäät tänne", mies kuiskasi ja ilmiintyi pois kesken suudelman.
Bellatrix asteli pitkin kartanoa ja tutki kaikkea löytämäänsä ja yritti sysätä ajatukset Rodolfuksesta pois, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Hän haluaa minun jäävän, mutta tuntuu kuin olisin hänelle yhdentekevä- jälleen.
Bellatrix astui huoneeseen, jossa Voldemort ilmeisesti säilytti arvoesineitä. Siellä oli kukkurallisia rahaakin.
Äiti sanoi aina, että rahalla saa kaiken, mutta että on pysyttävänä kovana tai voi menettää sen kaiken. Pitäisi kai olla tyytyväinen elämäänsä, eikä kurkotella tähtiin. Kun nain Rodolfuksen, vanhempani sanoivat: "Sinulla on nyt se kaikki" . Mutta en voi vieläkään saada sinua rakastamaan. Joten mitä minulla on? Rahaa, rikkauksia? En välitä rahasta, niin kuin sinusta. Istun ehkä seurapiireissä, muiden rikkaiden kanssa. Ei sekään voita sinua. Onhan se kaikki mukavaa ja kaikki luulevat, että minulla on se kaikki, mutta rakkaus on kuin sairaus se kalvaa sydämeni sisältä päin ja leviää koko vartaloon, tuhoaa kaiken muun tieltään, sitä se on, sairaus, myrkky.
Bellatrix oli kulkenut puutarhaan ja istui sille samalle penkille, kuin joskus aiemminkin.
I'm just a girl with a crush on you
Don't care about money
It doesn't give me half the thrill
To the thought of you, honey
So tell me that you want me still
If only I could trade the fancy cars
For a chance today, it's incomparable
I might be sitting with the movie stars
Everybody say that I have it all
refrain:
But I can't make you love me
Is it my life or the things I do?
Can't make you love me
I'm just a girl with a crush on you
I have been through changes, yeah
But I'm still the girl you used to know
It's made me no different
So tell me why you had to go
Oh baby, I will trade the fancy cars
For a chance today, it's incomparable
I might be sitting with the movie stars
Everybody say that I just have it all
refrain
Just the thought of being close to you
It's incomparable
Should be happy with the life I live
And the things I do
Seems like I have it all
Can't make you, make you love me baby
It's my life, what can I do?
Can't make you love me, alright
I'm just a girl with a crush on you
refrain
I'm just a girl with a crush on you