Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Kylmää ja kirpeää | S | Sirius/Remus/Tonks

<< < (2/2)

flawless:
Voi miten ihana teksti! Ihastuin tähän aivan todella, musta tää on ihan tosi hieno! Erityisen paljon pidin siitä, kuinka tee oli tässä tekstissä keskiössä ja kaikki rakentui kekseliäästi sen ympärille. Tosi omalaatuinen ja kiinnostava teksti siis mun mielestä idean osalta. Musta oli ihanaa, kuinka teen kautta tuotiin esille näiden kolmen eroja ja kuinka sitten kaikessa erilaisuudessaan nämä sopivatkin yhteen ja toisiinsa. Parituksesta pidin, kovin rarea ja mielenkiinnon herättävää mutta tässä jotenkin niin luontevasti toteutettua. Hahmot tuntuivat omilta itseltään, kolmioparitus toimi ja oli aika ihana, tunnelma oli tässä ihanan lämmin vaikka olikin paikoin surumielinen, teksti oli hyvin kirjoitettua ja dialogikin toimi. Tässä tekstissä vaan oli kaikki kohdallaan.


--- Lainaus ---Silloin harvoin, kun Remus omassa pienessä asunnossaan keitti teetä, se oli aina lämmintä ja lempeää. Sellaista joka sytytti pienen valon sydämeen talven pimeimpinä öinä ja laittoi pakostakin hymyilemään. Mutta yleensä Remus joi teetä Siriuksen luona - jolloin tee oli aina kylmää tai ainakin haaleaa - tai jos hän oli Tonksin luona, makeaa ja kirpeää.
--- Lainaus päättyy ---
Vau. Kuinka haikea ajatus. Ihan tosi hienosti kirjoitettu kohta!


--- Lainaus ---“Minä tulen aina takaisin”, Sirius sanoi ja suuteli suoraan huulille. Huulet maistuivat marjoilta ja sokerilta. Tonksilta.
--- Lainaus päättyy ---
Hih. Samaan aikaan söpöä ja seksikästä, tästä kohdasta pidin myös.

Pidin tästä hurjan paljon, aivan ihana!

Crys:
Oo, kaikenlaisia helmiä sitä kommenttikampanjaa kaivamalla voi löytyä :D Erikoinen paritus, mutta toisaalta miksipäs se ei voisi toimia, tässä ainakin kolmikon menneisyyttä ja suhteen kehitystä on kuvattu sillä tavalla hienovaraisesti, eniten tosiaan keskityttiin Siriukseen ja Remukseen, mutta kyllä se Tonkskin pääsi sieltä esiin, vähintäänkin sitten vertailukohteena Siriukselle :D Lyhyeksi tekstiksi tässä oli hienoa symboliikkaa ja aikakin eteni tyylikkäästi ja huomaamatta eteenpäin tuota teetä käyttäen aasinsiltana.

Olipas kiva :)
-Crys

Fiorella:
Nappasin tämän kommenttiarpajaisten kautta. :) Enpä ollut aiemmin lukenutkaan.

Tykästyin jo ihan siksikin, että tee on hyvää ja sitä voi nauttia niin monella tavalla. Tässä oli ihanasti kiinnitetty huomiota siihen, miten kukin tapasi teensä tarjoilla.


--- Lainaus ---Silloin harvoin, kun Remus omassa pienessä asunnossaan keitti teetä, se oli aina lämmintä ja lempeää. Sellaista joka sytytti pienen valon sydämeen talven pimeimpinä öinä ja laittoi pakostakin hymyilemään.
--- Lainaus päättyy ---
Tässä oli jotain niin herttaisen Remusmaista ja suloista, että itseäkin alkoi hymyilyttää. Miten ihanasti sanottu.

Se, miten tee oli nuorille kelmeille jotain "vanhojen ja väsyneiden juttua", linkittyy haikeasti siihen kuinka Remus osti ensi kertaa teetä. Voin niin kuvitella ne yksinäisen ja surullisen Remus-paran tunnelmat, kun hän hörppi ensimmäisiä kertoja yksinään laihaa, mautonta teetään, tuntien varmasti omankin elämänsä päättyneen - tai ainakin onnellisten aikojensa.

Siksi olikin niin ihanaa, miten loppu kääntyikin eri tunnelmiin. Alkuun oli pientä, toiveikasta kipinää, vaikka pessimistisiä ajatuksiakin oli ilmoilla. Ja sitten kuitenkin tuo lopetus! ;D Joskus jokin epätavanomainen ja yllättäväkin saattaa kuitenkin toimia. :D Tässä ainakin kävi niin kivasti. Eikä ehkä oltukaan enää ihan niin vanhoja ja väsyneitä kuin kuviteltiin. :)

Tonks toi ihanasti kuvioon jotakin uutta ja raikasta, kuten kirpeän marjainen tee kuunaan. Ehkä nämä miekkoset tarvitsivatkin juuri sitä, vähän ravistelua menneen pölyistä ja jotakin tuoretta ja nuorta tuomaan iloa ja uusia tuulia elämäänsä. :) Tykkäsin!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu