Sen sijaan minä yritän nyt paikata haavoja, jotka ovat vuotaneet jo vuosia. Magnus on vanhentunut silmissäni vuosikymmenen edustuspaikkansa menetettyään. Hänellä on kipuja ja hän on alakuloinen. Taloudellinen tilanteemme on toistaiseksi hyvä, vaikkei mitään Vakkia edeltäneeseen aikaan verrattuna. Suhteeni Ruutiin ja Tiitukseen on kireä, eikä palvelusväki kunnioita minua niin kuin ennen.
En muista, milloin olen viimeksi nähnyt ystäviäni. Tämän perheen yhdessä pitäminen vie minulta kaiken.
Mutta tarkkaavainen vanhempi voi pitää huolen siitä, että lapsi saa onnellisen ja turvallisen elämän, ja miten yksikään lapsi voisi silloin haluta tehdä pahaa?
Väittelin Magnuksen kanssa koko matkan kotiin. Lopulta minä voitin. Voitto maistui katkeralta.
Sykkeeni kohoaa ja tunnen sydämeni lyönnit rinnassa. Suljen silmäni ja yritän hengittää rauhallisesti. Keskityn kuuntelemaan linnunlaulua. Sitten linnut hiljenevät… ja niiden laulu muuttuu toisenlaiseksi. Sävel on kirkkaampi ja syvempi, kuin se sykähtelisi suoraan sisälleni. Avaan silmäni. Sumeus on kadonnut ja edessäni on sama aukio, mutta sekin on terävöitynyt. Näen luonnon vehreyden, mutta monikertaisesti vahvempana kuin aiemmin. Erotan sammaleen ohuet varret, erotan koivunrungon uurteet.Pidin tästä kuvauksesta paljon, ja sitä lukiessa saattoi kuvitella itsensäkin metsään hengittelemään!
Minä en jaksa enää yrittää. Toivon, että hän lähtisi. Antaisin hänen mennä.