A/N: Pahoittelen, että luku tulee hieman myöhässä ja on aika lyhyt, mutta tässä olisi nyt Suvun pettäjän viimeinen luku.
Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet tätä ficciä ja vaivaantuneet vielä kommentoimaankin sitä!
IV-luku
Oli ilta. Andromeda katseli huoneensa ikkunasta ulos. Hänene tulisi ikävä tätä näkymää.
Ikkunasta näkyi suuri ja uljas metsä. Öisin se oli synkän ja mahtavan näköinen, päivisin se taas oli aurinkoinen ja elämää täynnä.
Andromeda huokaisi ja käänsi katseensa pois. Sitten hän kumartui ja poimi lattialta reppunsa, johon hän oli pakannut kaiken tarvitavan.
Andromeda ilkaisi vanhaa seinäkelloaan. Se näytti lähelle puolta yötä. Hän nousi ylös ja asteli ovelle. Sitten hän katsoi huonettaan vielä viimeisen kerran ja hiipi käytävään.
Andromeda kuulosteli hetken aikaa vanhempiensa huoneen ovella ja jatkoi sitten matkaansa.
Kun hän oli Narcissan huoneen ovelle, hän pysähtyi hetkeksi ja astui sisään.
Andromeda katseli hetken aikka nukkuvaa sisartaan. Sitten hän avasi varovasti reppunsa ja kaivoi sieltä esiin pergamentinpalan, jolle hän kirjoitti:
Hyvästi ja anteeksi.
Andromeda asetti viestin siskonsa yöpöydälle ja käveli takaisin käytävään.
Bellatrixin huoneen kohdalla Andromeda empi. Lopulta hän päätti kurkistaa avaimenreiästä.
Hän näki Bellatrixin tumman hahmon sängyssä, kurittomat hiukset tyynylle levinneenä. Bellatrix liikahti ja haukotteli.
Andromeda perääntyi nopeasti ja juoksi eteishalliin. Hän kokeili ulko-ovea varovaisesti. Se oli lukossa. Andromeda kopeloi taskuaan ja veti taikasauvansa esiin. Hän osoitti sillä ovea ja kuiskasi:
"Alohomora."
Lukko kilahti auki.
Andromeda työnsi oven auki ja ryntäsi ulos.
Oli täysikuu. Andromeda hyppelehti onnellisena ja veti keuhkonsa täyteen yöilmaa.
Ja tuolla Ted oli. Kukkulan päällä, metsän vieressä.
Andromeda kiiruhti pojan luokse.
"Hei", hän huohotti päästyään kukkulan päälle. Ted hymyili ja tarttui Andromedaa kädestä.
"Oletko valmis?" hän kuiskasi.
"Kyllä", Andromeda vastasi ja katsoi suoraan Tedin tummiin silmiin.
Ted tarttui Andromedaa olkapäistä ja yhdessä he ilmiintyivät pois.
Parempaan elämään...
Ruova Musta käveli päättäväisnä eteenpäin. Hän astui huoneeseen, jossa oli Mustien sukupuu. Rouva Musta kumartui lähemmäs kuvakudosta.
Oven vieressä seisoi Narcissa. Tytöllä oli kädessään Andromedan hänelle jättämä viesti, jota hän nyt puristi rintaansa vasten. Narcissa nyyhkäisi ja kyyneleet valuivat hänen kauniille kasvoilleen.
Narcissa katsoi äitiään, joka otti sauvansa esiin ja kuljetti sitä Andromedan nimen päällä. Sitten hän mutisi jotain ja kuului suhahdus.
Andromeda Mustan nimi katosi sukupuusta jättäen paikalle vain tumman tahran.
Rouva Musta kääntyi ja murahti:
"Sinä petit meidät kaikki, Andromeda."