Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: damdi - 21.12.2008 12:47:49
-
// Alaotsikko: Uusi tyttö saapuu Tylypahkaan ja yllätyksiä on luvassa.
Title: Rose Monroe
Author: damdi
Genre: söpöily ja draama
Rating: K-11
Summary: Uusi tyttö saapuu Tylypahkaan ja yllätyksiä on luvassa
Disclaimer: Henkilöt ja paikat ovat J.K Rowlingin omia, minun omaa on vain juoni ja muutamat henkilöt.
_______
1.luku
1.1.1963
Nainen keinuttaa lasta sylissään ja hyräilee hiljaa vanhoja lastenlauluja. Hän huokaisee hiljaa ja pörröttää sitten tyttönsä hiuksia.
- On aika mennä nukkumaan Rose, nainen kuiskaa ja kantaa tytön pinnasänkyyn.
- Tuleeko isä koskaan käymään? tyttö mutisee äidilleen. Nainen vilkaisee ikkunaan ja kohauttaa olkiaan.
- Ehkä hän joskus tulee käymään. Mutta älä murehdi siitä, eikö Jackson olekin aika kivä isä? nainen sanoo tyttärelleen. Tyttö kohauttaa olkiaan ja painaa pusun äidinsä poskelle.
- Jackson on kiva, mutta hän ei ole oikea isäni. Missä isä on? tyttö jatkaa kyselyä. Hänen äitinsä puree huultaan ja kohauttaa olkiaan.
- Uskon, että isäsi on jossain omissa hommissaan. Isäsi oli kunnon mies, mutta ei tarpeeksi hyvä isäksi. Toivottavasti näet hänet joskus vielä, nainen sanoo ja suukottaa tytärtään. Sitten hän sammuttaa valot pienestä huoneesta ja huikkaa vielä ovelta:
- Hyvää yötä pikkuiseni!
- Oletko valmis? mies kysyy naiselta. Nainen vilkaisee lastenhuoneen ovea, puree huultaan ja nyökkää.
- Tämä on meidän parhaaksi, Rosen parhaaksi! mies vakuuttaa naiselle. Nainen nyökkää ja tarttuu matkalaukkuun.
- Amanda, kuuntele nyt. Rosen on paljon parempi olla muualla kuin meidän kanssa. Hän ei vielä ymmärrä miksi muutamme niin usein ja miksi äiti vihaa poliisia. Kun hän kasvaa, hänestä voi tulla samanlainen, mies sanoi. Nainen huokaisee syvään ja avaa oven.
- Sitten meidän on mentävä Jackson. Jätetään Rose tänne ja soitetaan Yvonne huomenna katsomaan miten tyttö voi, nainen sanoi ja katosi pimeyteen. Hänen miehensä seurasi perässä.
1975
Rose istuutui Dumbledorea vastapäätä ja suoristi hameensa. Dumbledore hymyili ystävällisesti samalla kun tutki Rosen papereita.
- Tervetuloa Tylypahkaan Rose Evelyn Amanda Monroe, hän sanoi.
- Kiitos rehtori Dumbledore, Rose hymyili ja näpräsi hermostuneena hamettaan.
- Minä tunsin kasvattajasi Yvonnen. Hän oli erittäin hieno nainen, Dumbledore sanoi. Rose nyökkäsi ja puri huultaan.
- Olen erittäin pahoillani, että hänen täytyi kuolla, Dumbledore jatkoi. Rose heilautti mustat hiuksensa pois silmien edestä ja hymyili leveästi.
- Minä myös.
- Uskoakseni Yvonne on kertonut kaiken olennaisen Tylypahkasta ja taikuudesta?
- Uskon että tiedän kaiken olennaisen, Rose hymyili. Hänen kasvattiäitinsä Yvonne oli opettanut tyttöä kotonaan, sillä nainen ei halunnut päästää tyttöä Tylypahkaan. Vasta kun Yvonne oli ollut kuolemaisillaan, hän oli lähettänyt Dumbledorelle kirjeen ja pyytänyt tätä päästämään Rosen Tylypahkaan opiskelemaan.
- Jos sinulla on jotain kysyttävää, voit tulla koska vain tänne juttelemaan, Dumbledore sanoi ja nousi ylös. Rose nousi myös ylös ja niiasi nätisti. Dumbledore naurahti ja nyökkäsi.
- Yvonne tosiaan opetti sinut hyville tavoille. Nähdään pian ja onnea!
- Professori McGarmiwa johdattaa sinut Rohkelikkojen tupaan, Dumbledore sanoi. Rose nyökkäsi ja lähti.
Rose astui sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja nielaisi kuuluvasti. Nojatuoleilla istui kaksi väsyneen näköistä poikaa, jotka juttelivat kiivaasti. He eivät onneksi huomanneet vielä Rosea. Nurkassa istui tyttö ja poika vierekkäin, tyttö keskittyneenä kirjaan ja poika katsomassa kiinnostuneena tyttöä.
- Iltaa Oliver, Henrik, James ja Lily. Tässä on Rose Monroe, teidän uusi ystävänne ja tupalainen, McGarmiwa sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan kiinnostuneina Rosea ja nyökkäsivät.
- Toivon, että Rose tuntee itsensä tervetulleeksi ja kodikkaaksi täällä. Esittäydytte kunnolla ja näytätte Roselle paikkoja. Hänen on hyvä kuulla myös muista oppilaista, McGarmiwa sanoi ja lähti. Rose seisoi paikallaan melkein viisi minuuttia katsellen maata. Muut katsoivat häntä kiinnostuneina ja yllättyneinä.
- Minä olen Lily Evans, tyttö esittäytyi ja nousi ylös. Poika hänen vieressä nousi hänen perässään, pörrötti hiukan sotkuista tukkaansa ja hymyili.
- James Potter, hän sanoi ja ojensi kätensä. Rose tarttui käteen hiukan hämmentyneenä ja yllättyi vielä enemmän kun James vetäisikin Rosen halailuun.
- Mikäs sinut tänne lennätti? James kysyi ja virnisti. Rose irrottautui pojan otteesta, suoristi hameensa ja hymyili.
- Tulin ihan bussilla, Rose sanoi ja otti laukkunsa lattialta. James nyökkäsi.
- Missä koulussa olit ennen?
- En missään, Rose vastasi ja lähti Lilyä kohti. Tyttö oli taas syventynyt kirjaansa, mutta kohotti katseensa nähdessään Rosen lähestyvän.
- Olin kotiopetuksessa, Rose selvensi.
- Voisitko näyttää missä täällä on makuuhuoneet? Rose kysyi Lilyltä. Lily hymyili ja sulki kirjan. Hän laski sen pöydälle ja tarttui Rosea kädestä.
- Mennään.
Aamulla Rose heräsi ennen muita. Hän lähti oleskeluhuoneeseen istumaan ja lukemaan Yvonnelta saatua kirjaa. Rose keskittyi kirjaan eikä huomannut kahden pojan saapuvan oleskeluhuoneeseen.
- Ei James tainnutkaan huijata meitä, toinen sanoi ja Rose säpsähti. Vihaisena hän kääntyi katsomaan kahta suunnilleen hänen kanssaan samanikäistä poikaa. Toinen oli aika riutuneen näköinen, laiha ja kalpea. Toinen oli terve kuin pukki, ruskettunut ja iloinen.
- En tiennytkään, että pojatkin ovat noin kovia juoruamaan, Rose sanoi. Toinen pojista naurahti ja kohautti olkiaan.
- Minä olen Sirius Musta, hän sanoi ja ojensi kätensä. Rose hymyili ja nyökkäsi.
- Tämä tässä on Remus Lupin, Sirius jatkoi ja läimäytti laihempaa poikaa selkään. Molemmat istuutuivat nojatuoleille ja syventyivät keskusteluun jostain "Ruikulista".
- Teissä on muuten paljon samaa näköä! Sirius huudahti yllättäen. Rose nosti katseensa ja naurahti.
- Ai keissä? Minussa ja Remuksessa vai minussa ja "Ruikulissa" vai kenties Remuksessa ja "Ruikulissa"?
- Sinussa ja Remuksessa! Samanlaiset silmät, samanlainen nenä ja sama kasvojenmuoto! Sirius sanoi innostuneena. Remus huokaisi.
- Sano nyt vielä, että hän näyttää sudelta ja minä tytöltä. Rose kohotti katseensa Remukseen ja samassa poika näytti tajuavan, että oli paljastanut liikaa.
- Remuksella on jokin ihmeellinen pelko susiin, Sirius sanoi vähän ajan päästä. Rose tiesi, että Sirius valehteli mutta ei yrittänyt saada totuutta selville. Juttu oli Remuksen salaisuus, eikä Rosen varmaan tarvitsisi tietää sitä koskaan.
- Mutta pakko vielä sanoa, että te näytätte ihan toisiltanne. Oletteko varmoja, että te ette ole sukua? Sirius sanoi taas. Remus naurahti ja pudisti päätään.
- Tuskin me nyt sukua ollaan. Äidillä tai isällä ei ollut yhtään serkkua tai sisaruksia, Remus sanoi.
- Emmekä me voi olla sisaruksiakaan, sillä olemme samanikäisiä, Rose jatkoi. Sirius nyökkäsi ja rummutti pöytää.
- Minulla on kova nälkä, mennään syömään! Sirius sanoi. Remus nyökkäsi ja nousi ylös. Rose jäi istumaan, mutta tunsi yhtäkkiä Siriuksen lämpimän kämmenen olkapäällään.
- Tuletko meidän kanssa? hän kysyi. Rose nyökkäsi ja lähti uusien ystäviensä perässä kohti Suurta salia.
// Pics lisäsi ikärajan otsikkoon
-
Täähän on jännä juttu! =) Onkohan Remus ja Rose jotain sukua.
Toi alku oli aika jännä juttu kun Rosen äiti jätti sen, mutta kaipa se joskus selviää tarkemmin.
Onhan tulossa jatkoa?!! :D
-
mandeh joo, on tulossa jatkoa :) kiva että tykkäsit! : D ja kaikki selviää aikanaan ;)
-
2.luku
Parin viikon kuluttua Rose tunsi Tylypahkan kuin taskunsa. Hän oli tutustunut moniin ihmisiin, mutta silti hänen parhaimpina ystävinä olivat Sirius, James, Peter ja Remus. Lilykin oli lähellä rajaa, mutta tyttö oli niin usein muualla, ettei Rose ollut ehtinyt kovin hyvin tutustua häneen. Nyt kaikki tytöt olivat kerääntyneet oleskeluhuoneeseen pelaamaan pullonpyöritystä ja muutenkin pitämään hauskaa. Nyt pullo osoitti Lilyä ja Lily katsoi mietteliäänä Tinaa.
- Totuus, Lily sanoi lopulta ja nojautui sänkyn päätyyn.
- Voisitko ikinä seurustella James Potterin kanssa? Tina sanoi heti. Hän oli selvästi suunnitellut kysyvänsä juuri tuon kysymyksen Lilyltä. Samassa kuului mekkalaa ja Sirius ja James ilmestyivät keskelle huonetta. Lily katsoi molempia hetken ja kääntyi sitten katsomaan pulloa.
- Pelaatteko te pullonpyöritystä?! Me tullaan mukaan! Sirius huudahti ja istuutui Rosen viereen.
- James, hae meidän pelisäännöt! Sirius sanoi parhaalle ystävälleen. James virnisti ja lähti kohti poikien makuuhuonetta.
Pian poika saapui kädessään paperi ja toisessa kädessä pullo.
- Kuunnelkaa kaikki tarkkaan! James sanoi ja ojensi paperin Siriukselle.
- 1. Nuorin pyöräyttää pulloa
2. Jos pullo osoittaa sinua, sinä sanoit joko "totuus" tai "tehtävä"
3. Se joka on viimeksi pyöräyttänyt pulloa, kysyy sinulta kysymyksen tai päättää tehtävän
4. Jos sanoit "totuus", sinun on vastattava kysymykseen REHELLISESTI! Jos et haluakaan vastata kysymykseen, sinun on riisuttava jokin vaate
5. Jos sanoit "tehtävät", sinun on tehtävä jokin tehtävä. Jos et haluakaan tehdä tehtävää, sinun on riisuttava jokin vaate
6. Mielellään ei kysymyksiä "Paljonko antaisit henkilö x:n ulkonäöstä" tai mitään mikä voisi loukata verisesti,
7. Joka kerralla kun pullo osoittaa sinua, hörppäät herra Anturajalan ja herra Sarvihaaran mix-juomasta, Sirius sanoi. Kaikki tytöt tuijottivat Siriusta suu auki, jotkut pudistellen päitään, jotkut vain hiljaa.
- Onko juominen pakollista? Helen kysyi arasti. Sirius hymyili tytölle ja pudisti päätään.
- Ei tietenkään. Se juo joka tahtoo ja pystyy.
- Hae Remus ja Peter tänne, Sirius sanoi Jamesille. James huokaisi ja nousi ylös. Hän kipitti yläkertaan ja tuli kohta pojat perässään.
- Kuka on nuorin? Sirius kysyi.
- Minä olen syntynyt 12.2, Rose ilmoitti. Remus kääntyi katsomaan tyttöä hämmästyneenä.
- Niin on meidän Kuutamokin, Sirius sanoi ja läimäytti Remusta selkään.
- Minä olen syntynyt 1.8, Helen sanoi hiljaa.
- Onko joku syntynyt myöhemmin? James kysyi. Kaikki pudistivat päätään joten pullo annettiin Helenille. Lily kiitti onneaan, ettei hän ehtinyt vastata Tinan kysymykseen.
Kello näytti lähemmäs puoltayötä, monet olivat humalassa vahvan viinan takia ja kysymykset kävivät yhä tyhmemmiksi ja pervoimmiksi. Lily ja Tina olivat ainoat selvinpäin olevat. Nyt pullo osoitti Lilyä.
- Totuus, Lily sanoi hetken mietittyään. Tina vilkaisi Jamesia ja hymyili ovelasti.
- Et vastannut kysymykseen ennemmin. Voisitko ikinä seurustella Jamesin kanssa? hän kysyi. Lily huokaisi ja katsoi Jamesia. James virnisti ja ojensi pulloa Lilylle. Lily tarttui pulloon ja vetäisi ryypyn. Viina maistui pahalta, mutta lämmitti kuitenkin.
- Vau, Evans osaa ryypätä, Sirius sammalsi unisena. Lily virnisti ja katsoi taas Jamesia.
- Voithan sinä riisuakin jos et halua vastata, James sanoi ja iski silmää. Lily meinasi heittää poikaa pullolla, mutta hillitsi itsensä. Sitten hän hymyili kauniisti ja sanoi:
- Totta kai voisin!
James katsoi hetken Lilyä hämmästyneenä ja nyökkäsi sitten hitaasti. Sirius taputti käsiään.
- Kaikkea toivoa ei olla vielä menetetty, hän sanoi hiljaa ja nojasi nojatuoliin väsyneenä.
Lily pyöräytti pulloa ja se osoitti tällä kertaa Rosea. Rose tarttui pulloon ja veti kunnon ryypyn.
- Totuus, Rose sanoi.
- Onko sinulla edes vähän tunteita jotain ihmistä kohtaan täällä? Eli tykkäätkö jostain edes vähän? Lily sanoi. Rose katsoi poikia ja virnisti.
- Joo, hän naurahti. James ja Sirius taputtivat käsiään ja nauroivat. Rose pudisti päätään ja pyöräytti pulloa. Remus näytti melkein nukahtaneen ja kun pullo osoitti häntä, hän säpsähti ja huokaisi.
- Minä kun luulin, että pääsen pälkähästä. Totuus, hän sanoi. Rose katsoi poikaa ja mietti millaisia keskusteluja hän oli käynyt pojan kanssa. Hän tiesi, että pojalla oli jotain salattavaa, mutta kertoisiko hän sitä heille.
- Mikä on suurin salaisuutesi? Rose kysyi. Remus kurtisti kulmiaan ja vilkaisi ystäviään. James, Sirius ja Peter olivat kaikki jähmettyneet paikoilleen.
- Sinuna minä riisuisin, Sirius sanoi hetken kuluttua vakavana. Remus nyökkäsi ja otti pois päällimäisen paitansa. Sitten hän tarttui pulloon hiljaisena ja pyöräytti sitä. Se osoitti Heleniä joka otti viinapullosta kunnon ryypyn.
- Tehtävä. Remus vilkaisi Peteriä ja nyökkäsi.
- Pussaa Matohäntää. Peter makoili nojatuolilla ja suoristautui kun Helen nousi ylös. Kaikki olivat liian väsyneitä reagoidakseen pusuun. Kohta pullo osoitti taas Rosea.
- Pussaa sitä jota kohtaan sinulla on tunteita, Penelope sanoi. Rose vilkaisi Siriusta. Poikaa josta hän piti muita enemmän. Sirius melkein nukkui, mutta Rosen lähestyessä häntä hän nousi ylös ja suuteli itse Rosea.
- Se oli Rosen tehtävä! Penelope kikatti. Sirius iski silmää.
- Niin oli, mutta minä päätin tehdä aloitteen. Rose pudisti päätään ja istuutui lattialle.
- NYT KAIKKI YLÖS JA HETI!! McGarmiwan ääni kaukui oleskeluhuoneessa. Rose aukaisi silmänsä ja huomasi makaavansa yhä oleskeluhuoneen lattialla. Hän ei muistanut loppuillasta juuri muuta kuin, että oli nukahtanut Siriuksen kainaloon. Siinä hän oli yhä, Siriuksen kainalossa. James nukkui keskellä lattiaa, Lily oli nukahtanut nojatuoliin. Remus ja Peter nukkuivat myös omissa nojatuoleissaan. Muut nukkuivat nojatuoleihin tai toisiinsa nojaten. McGarmiwa töni armotta ihmisiä hereille ja sanoi jokaiselle "en olisi sinusta uskonut". Tosin Siriukselle ja Jamesille hän ei sanonut mitään, katsoi vain vihaisena.
- Kuulin huhun, että täällä ollaan ryypätty. Nähtävästi huhu pitää paikkansa, McGarmiwa sanoi.
- Ei me vaan valvottiin liian myöhään, Sirius yritti, mutta McGarmiwa naurahti.
- Ja nukahditte sitten "Herra Anturajalan ja herra Sarvihaaran mix"-pullo kainalossa? Selvää viinaa, Sirius Musta, McGarmiwa sanoi. Sirius huokaisi ja kohautti olkiaan.
- Ja teidän on turha ruveta selittämään mitään muuta! Te kaikki saatte kolmen tunnin jälki-istunnon, päätän myöhemmi minä päivänä. Ettekö te ole vieläkään oppineet, että Tylypahkassa EI käytetä päihteitä?! McGarmiwa huusi. McGarmiwa huokaisi syvään ja lähti. Sirius nousi ylös, otti pullon lattialta ja pudisti päätään.
- Onneksi hän ei huomannut sääntöjä, James sanoi ja nousi myös ylös. Sirius nyökkäsi ja lähti ylös James perässään. Rose jäi lattialle istumaan. Hetken päästä hän huomasi, että lattialle oli jäänyt Siriuksen villapaita. Rose otti sen mukaansa ja lähti tyttöjen makuuhuoneeseen.
___________
Ei tässä ole oikein mitään vielä tapahtunut, kun en viitsisi hypätä heti draamaan :)
-
Hahhaaahhaa!! Nuo säännöt oli tosiaan niiiiiin Sirius ja James tyyppisiä kun olla ja voi! :D
Mua alko vähä jännittää toi ku Remuksen piti kertoo salaisuus, mutta se hienosti kännipäissään selvisi siitäkin. =)
Mitäs ihmettä?! Remus ja Rose syntyny samana päivänä! Nyt meni mielenkiintoisaks :DD
Jatkoa ;D
-
Rakastan ficcejä joihin on lisätty oma hahmo. :D
Oli ehkä hiukan omituista ajatella McGarmivaa huutamassa ja tönimässä
ihmisiä hereille, mutta käyhän se näinkin.
Remus ja Rosehan voivat olla kaksosia jos ne on syntyny samana päivänä
ja ne on saman näkösiä.
Kiitos. Jatkoa odotellaan. :-*
järkevät kommentit joululomalla
-
mandeh Kiitos paljon! :)
vjanna kiitos sullekin :D
Travers ja vielä kiitos sinullekin! :)
-
3.luku
Rose istui lattialla nojaten seinään. Kaukaa erottui Siriuksen puhe ja Jamesin nauru. Pian kaksikko ilmestyikin nurkan takaa kiivaasti jutellen ja nauraen, Remus ja Peter heidän perässään. Kun Sirius huomasi Rosen, pojan kasvoille ilmestyi onnellinen hymy ja hän lopetti juttelemisen Jamesin kanssa. Hän istuutui Rosen viereen ja hymyili ujosti.
- Minun pitäisi kysyä yhtä asiaa, Sirius sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. James ja muut katsoivat Siriusta ja Rosea silmät suurina, mutta rupesivat nopeasti höpöttämään huomatessaan, että tämä oli ehkä heidän kahden hetki.
- Kysy vain, Rose sanoi ja vetäisi syvään henkeä. Tätä hän oli odottanut koko viikon.
- Voisitko yrittää saada Lilyä edes vähän ihastumaan Jamesiin? Hän on aivan päättömästi rakastunut häneen eikä Lily kiinnitä mitään huomiota häneen, Sirius sanoi. Rose katsoi Siriusta silmiin ja laski katseensa lattiaan.
- Voinhan minä yrittää, Rose sanoi hiljaa. Hän nosti katseensa takaisin Siriukseen joka hymyili ja nyökkäsi.
- Kiitos Rose, nähdään tunnilla! hän sanoi ja nousi ylös. James katsoi Siriusta pettyneenä ja pudisti päätään. Rose huokaisi ja syventyi tutkimaan laukkuaan. Käytävä tyhjeni vähitellen, mutta Rose tuijotti harmistuneena kenkiään. Hän oli luullut, että Sirius haluaisi seurustella hänen kanssaan. Mutta poika olikin pyytänyt Rosea amoriksi.
- Öö, Rose? kuului Siriuksen ääni käytävän päästä. Käytävä oli tyhjentynyt kokonaan, tunnit olivat alkaneet. Rose katsoi Siriusta pettyneenä ja nyökkäsi.
- Meidän tunti on jo alkanut ja päätin tulla etsimään sinua. Minulla jäi katsos eräs juttu vielä kysymättä...Sirius sanoi ja läheni samalla Rosea. Rose nousi ylös ja puhdisti hameestaan liat pois. Sirius hymyili Roselle, mutta Rosen kasvoille ilmestyi vain pieni virne.
- En ole uskaltanut tunnustaa eräälle tytölle tunteitani. Minä pidän hänestä valtavasti, mutta pelkään silti, Sirius sanoi. Rose käänsi katseensa ikkunaan ja pidätteli itkuaan.
- Rose, voisitko auttaa minua selvittämään pitääkö tyttö minusta? Sirius kysyi. Rose kääntyi hitaasti katsomaan Siriusta ja sanoi:
- Mikset kysy häneltä itse? Et sinä siinä mitään häviä! Rose sanoi kiivaasti. Sirius hymyili ja nyökkäsi.
- Selvä on. Rose, pidätkö sinä minusta?
- Miksi sinä tuollaista kysyt?! Minulla on kiire tunnille! Rose sanoi. Hän oli väsynyt Siriuksen temppuihin.
- Sillä minä tykkään sinusta, sinä olet se tyttö, Sirius sanoi ja tarttui Rosea kädestä. Hän vetäisi tytön lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Kun he irrottautuivat toisistaan, molemmat olivat söpösti punastuneita.
- Oliko tuo sallittua? Sirius kuiskasi Rosen korvaan. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Täysin sallittua. Mutta mistä sinä keksit kaiken tuon?
- Mietin tätä tapahtumaa koko viikon. Viime hetkellä jänistin, mutta James, Remus ja Peter saivat minut taivuteltua palaamaan. Onneksi olit yhä täällä, Sirius kuiskasi ja silitti Rosen poskea. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Tuo oli söpöä Sirius.
- Hei Sirius, pari tyttöä sanoivat Siriukselle. Sirius nyökkäsi heille ja otti Rosea kädestä kiinni. Rose laski katseensa lattiaan. Nyt vasta hän tajusi kuinka monta tyttöä piti Siriuksesta, mutta hän oli voittanut Siriuksen itselleen.
- Sinä olet tainnut särkeä monta sydäntä, Rose kuiskasi Siriukselle. Sirius kohautti olkiaan.
- Ehkä...Valitettavasti. Rose nyökkäsi ja painoi pusun Siriuksen poskelle.
- Oletko sinä ollut kova särkemään sydämiä? Sirius kysyi. Rose naurahti ja kohautti olkiaan.
- Eräs poika oli ihan lääpällään minuun ja sitten rupesin seurustelemaan erään toisen pojan kanssa. Oli aika kamalaa nähdä poika masentuneena kaupungilla. Hän melkein purskahti itkuun nähdessään minut, Rose sanoi.
- Mutta hän pääsi siitä yli? Sirius kysyi.
- Me sovimme, että jätkä unohtaa minut sillä minä pidin häntä vain ystävänä. Jätkä seurustelee nyt jonkun tytön kanssa ja huhu kiertää, että he saavat lapsen ja lähteävät Saksaan karkuun vanhempiaan, Rose sanoi. Sirius pudisti päätään ja naurahti.
- Entäs se toinen jätkä?
- Hänkin pamautti tyttöystävänsä paksuksi, Rose hymyili. Hän oli aina tuntenut vetoomusta hieman pahoihin poikiin, kuten nytkin Siriukseen.
- Kivat ystävät sulla. Et kai sä sentään ole raskaana? Sirius naurahti.
- Joo, totta kai! Rose naurahti ja tökkäsi Siriusta hellästi kyynärpäällään. Sirius hymyili ja suuteli Rosea.
- No niin, älkää tukehtuko! Jotain rajaa, kiitos! Jamesin ääni kuului vierestä.
- Mennään ulos, hyvä sää! Ja Lilykin on siellä! James sanoi. Sirius naurahti, nousi ylös ja auttoi vielä tyttöystävänsäkin pystyyn. James lähti kärsimättömänä aulaa kohti, Sirius hänen perässään. Rose kumartui nostamaan laukkunsa maasta ja horjahti hieman.
- Varo Rose, lapsemme kärsii jos rupeat riehumaan! Sirius naurahti kovaan ääneen ja lähti juoksemaan ulos enne kuin Rose ehti vastata. Rose pudisti päätään ja hymyili kahdelle ekaluokkalaiselle jotka katsoivat Rosen kompurointia. Rose ei kuitenkaan arvannut, että tytöt olivat kuulleet kaikki Rosen ja Siriuksen puheet ja pitivät Rosen raskautta totena.
Rose nojasi Remuksen polviin ja katseli Jamesin ja Siriuksen pelleilyä. Kohta Sirius osoitti taikasauvallaan Remusta ja pudisti päätään.
- Yrittääkö herra Kuutamo pölliä minun tyttöni? Sirius virnisti. Remus nyökkäsi hitaasti.
- Seuraavaksi ajattelin käydä neiti Evansin kimppuun, Remus virnisti.
- Hei Lily! James sanoi iloisesti ja heilautti kättään Remuksen ja Rosen taakse ilmestyneelle hahmolle. Remuksen silmät suurenivat ja hitaasti hän kääntyi katsomaan tulijaa.
- Peter! Remus huudahti iloisena huomatessaan takanaan seisovan Peterin.
- Onko teillä jäänyt jotain kertomatta? Ei ole kiva kuulla tärkeitä asioita käytävällä! Peter sanoi ja istuutui Remukse viereen. Hän vilkaisi Rosea merkitsevästi.
- Etkö muka ollut paikalla kun kerroimme? Sirius kysyi ja istuutui Rosen eteen. Rose vetäisi pojan syliinsä ja suukotti häntä otsalle.
- Ai te unohditte kutsua minut?! Peter sanoi vihaisena. Sirius katsoi Peteriä hämmästyneenä.
- Mitä sinä selität?
- Luulin, että ystäville kerrotaan ensimmäisenä noinkin tärkeä juttu! Mutta saankin kuulla kahdelta tokaluokkalaiselta, että ystäväsi Rose on raskaana! Peter huudahti. Sirius pomppasi pystyyn ja katsoi Peteriä hämmästyneenä. Pihallaolijat kääntyivät katsomaan viisikkoa kiinnostuneina.
- Mitä?! Sirius kysyi ja katsoi Rosea hämmästyneenä. Rose naurahti ja pudisti päätään.
- Niin, minä aivan unohdin kutsua sinut Peter. Onneksi sait tietää asian ennen kuin vatsa näkyy, Rose hymyili. Peter katsoi yllättyneen näköistä Siriusta.
- Mitä sinä selität Rose? Sirius kuiskasi. Rose naurahti ja kohautti olkiaan.
- Puhun meidän lapsestamme. Siis jos lapsi on edes sinun, Rose sanoi. Sirius aukaisi suunsa, mutta lähtikin sitten juoksemaan sisälle. Remus tuijotti sanattomana Rosea, samoin James. Kaikki pihallaolijat rupesivat juttelemaan kiihkeästi, samalla vilkuillen nelikkoa.
- Rose, oletko sinä nyt tosissasi? James kysyi. Rose naurahti ja katsoi Jamesia lempeästi.
- No en tietenkään ole, Rose naurahti ja nousi ylös. Hän katsoi koululle ja kurtisti kulmiaan.
- Mihin Sirius oikein lähti?
- Siis etkö sinä olekaan raskaana?! Peter kysyi. Rose katsoi poikia kummallisesti ja pudisti päätään.
- Luulitteko te oikeasti niin?
- No sinä olit niin tosissasi! Remus sanoi.
- Ja eräät muutkin taitaa luulla niin. Sirius mukaan lukien, James sanoi. Rose katsoi pihalla olijoita ja pudisti päätään.
- Vittu, hän sanoi ja lähti juoksemaan koululle päin. Kaikki käytävillä olevat kääntyivät katsomaan Rosea (tai itseasiassa hänen vatsaansa), kuiskuttelivat ja supisivat. Rose juoksi suoraan Rohkelikkotorniin, poikien makuuhuoneeseen. Sirius istui sänkynsä päässä tuijottaen seinää. Rose istuutui pojan viereen ja tarttui häntä kädestä.
- Se ei ole totta. Luulin, että yritimme petkuttaa Peteriä ja, että sinäkin olit mukana, Rose kuiskasi. Sirius kääntyi katsomaan Rosea silmiin.
- Oletko varma?
- Totta kai olen. Anteeksi, Rose sanoi. Sirius hymyili ja vetäisi Rosen halailuun.
- Arvaa pelästyinkö! Älä enää koskaan tee niin! Sirius naurahti. Rose virnisti ja nyökkäsi.
Sirius naurahti ja vetäisi Rosen syleilyyn. Yhtäkkiä ovi aukeni ja Remus astui sisään.
- Isäni tuli vierailemaan Dumbledoren luona, hän sanoi ja samassa sisään astui vanhentunut mies. Sirius ja Rose irrottautuivat heti toisistaan. Hän hymyili heille ja hänen katseensa viipyi hetken pidempään Rosessa.
- Tässä on paras ystäväni Sirius Musta, Remus sanoi ja läimäytti Siriusta selkään. Sirius ojensi kätensä Remuksen isälle. Remuksen isä ojensi kätensä Roselle ja hymyili.
- Tässä on toinen paras ystäväni ja Siriuksen tyttöystävä, Rose Monroe, Remus sanoi. Remuksen isän silmät laajenivat ja hän nosti katseensa poikaansa. Yhtäkkiä hän tarttui itseään rinnasta ja hengitti raskaaski.
- ISÄ! Remus huudahti ja ryntäsi isänsä luo. Yhtäkkiä Remuksen isä kaatui poikansa syliin.
-
On se Remus Roselle jotain sukua, ihan varmasti on!
Rosen "raskaus" oli kiva idea, mahtavat ihmiset alkaa ihmettelemään, kun
hänen vatsansa ei kasvakkaan odotetusti. :D
Kiitos, jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna hihihi, saat kohta nähdä onko sukua :)) ja kiitos, vähän väsyneenä täällä kirjottelen että ideatkin on sen mukaisia...
-
tosi kiva ficci :)
kelmit on tosi ihania tässäkin... kirjoitat tosi hyvin ja aidosti :D
ei tuu nyt mitään rakentavaa, mutta jatkoa odotan innolla<3 ;D
-
Joo oli tosiaan toi Rosen raskaus-juttu oli kyllä hyvä idis, repesin pikkasen Siriukselle ku se otti sen turhan raskaasti ;D
Määkin mietin miten Rose ja Remus on sukua, et jatkoa et asiat selviää =D
Joo mutta jatkoa ootan PALJON! :D
-
Kiva ficci.
Tässä on hyvä idea , toteutuskin on lukukelpoinen. Kivaa myös , kun tässä on vähän huumoriakin mukana. Repeilin tääl Sirin reaktioille..
Tosin mua häiritsee päähenkilön nimi. Rose Monroe , siitä tulee liikaa mieleen Kuoleman Varjelusten Rose & Marilyn Monroe.
Mut kaiken kaikkiaan , hyvää työtä. Varsinkin toi uusimman osan loppu on jotain sellasta joka saa mut toivomaan pikaista jatkoa : )
-
Ginnysi paljon kiitoksia :)
mandeh kiitos sullekin :D
dream En miettiny nimeä sen enempää, nappasin vaan ensimmäisen joka tuli mieleen :D
-
Ihana :D
- Öö, Rose? kuului Siriuksen ääni käytävän päästä. Käytävä oli tyhjentynyt kokonaan, tunnit olivat alkaneet. Rose katsoi Siriusta pettyneenä ja nyökkäsi.
- Meidän tunti on jo alkanut ja päätin tulla etsimään sinua. Minulla jäi katsos eräs juttu vielä kysymättä...Sirius sanoi ja läheni samalla Rosea. Rose nousi ylös ja puhdisti hameestaan liat pois. Sirius hymyili Roselle, mutta Rosen kasvoille ilmestyi vain pieni virne.
- En ole uskaltanut tunnustaa eräälle tytölle tunteitani. Minä pidän hänestä valtavasti, mutta pelkään silti, Sirius sanoi. Rose käänsi katseensa ikkunaan ja pidätteli itkuaan.
- Rose, voisitko auttaa minua selvittämään pitääkö tyttö minusta? Sirius kysyi. Rose kääntyi hitaasti katsomaan Siriusta ja sanoi:
- Mikset kysy häneltä itse? Et sinä siinä mitään häviä! Rose sanoi kiivaasti. Sirius hymyili ja nyökkäsi.
- Selvä on. Rose, pidätkö sinä minusta?
- Miksi sinä tuollaista kysyt?! Minulla on kiire tunnille! Rose sanoi. Hän oli väsynyt Siriuksen temppuihin.
- Sillä minä tykkään sinusta, sinä olet se tyttö, Sirius sanoi ja tarttui Rosea kädestä. Hän vetäisi tytön lähelleen ja suuteli suoraan suulle. Kun he irrottautuivat toisistaan, molemmat olivat söpösti punastuneita.
- Oliko tuo sallittua? Sirius kuiskasi Rosen korvaan. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Täysin sallittua. Mutta mistä sinä keksit kaiken tuon?
- Mietin tätä tapahtumaa koko viikon. Viime hetkellä jänistin, mutta James, Remus ja Peter saivat minut taivuteltua palaamaan. Onneksi olit yhä täällä, Sirius kuiskasi ja silitti Rosen poskea. Rose naurahti ja nyökkäsi.
- Tuo oli söpöä Sirius.
Sirius oli niin söpö :D
- Siis etkö sinä olekaan raskaana?! Peter kysyi. Rose katsoi poikia kummallisesti ja pudisti päätään.
- Luulitteko te oikeasti niin?
- No sinä olit niin tosissasi! Remus sanoi.
- Ja eräät muutkin taitaa luulla niin. Sirius mukaan lukien, James sanoi. Rose katsoi pihalla olijoita ja pudisti päätään.
- Vittu, hän sanoi ja lähti juoksemaan koululle päin. Kaikki käytävillä olevat kääntyivät katsomaan Rosea (tai itseasiassa hänen vatsaansa), kuiskuttelivat ja supisivat. Rose juoksi suoraan Rohkelikkotorniin, poikien makuuhuoneeseen. Sirius istui sänkynsä päässä tuijottaen seinää. Rose istuutui pojan viereen ja tarttui häntä kädestä.
- Se ei ole totta. Luulin, että yritimme petkuttaa Peteriä ja, että sinäkin olit mukana, Rose kuiskasi. Sirius kääntyi katsomaan Rosea silmiin.
- Oletko varma?
- Totta kai olen. Anteeksi, Rose sanoi. Sirius hymyili ja vetäisi Rosen halailuun.
- Arvaa pelästyinkö! Älä enää koskaan tee niin! Sirius naurahti. Rose virnisti ja nyökkäsi.
Sirius naurahti ja vetäisi Rosen syleilyyn. Yhtäkkiä ovi aukeni ja Remus astui sisään.
- Isäni tuli vierailemaan Dumbledoren luona, hän sanoi ja samassa sisään astui vanhentunut mies. Sirius ja Rose irrottautuivat heti toisistaan. Hän hymyili heille ja hänen katseensa viipyi hetken pidempään Rosessa.
- Tässä on paras ystäväni Sirius Musta, Remus sanoi ja läimäytti Siriusta selkään. Sirius ojensi kätensä Remuksen isälle. Remuksen isä ojensi kätensä Roselle ja hymyili.
- Tässä on toinen paras ystäväni ja Siriuksen tyttöystävä, Rose Monroe, Remus sanoi. Remuksen isän silmät laajenivat ja hän nosti katseensa poikaansa. Yhtäkkiä hän tarttui itseään rinnasta ja hengitti raskaaski.
- ISÄ! Remus huudahti ja ryntäsi isänsä luo. Yhtäkkiä Remuksen isä kaatui poikansa syliin.
Ihana ku Sirius luuli et Rose on oikeesti raskaana :D Nauroin tosi paljon.
Kiitos. Jatkoa odottelen...
<3
-
NtiMusta voi kiitos! : ))
-
Rose Monroe on nyt tauolla.
-
EEEEIIII!!! :(
No, mä ainakin jään ootteleen jatkoo. Oonkin miettinyt, et millon tähän tulee jatkoo :D
Mut jatka sit ku haluut :D
NeitiMusta
-
Nyt on kesäloma ja vihdoinki aikaa kirjotella. Odotan vaan inspistä ja enemmän aikaa niin eiköhän tuu jatkoa :) Eli olkaa tarkkana, ehkäpä jo tällä viikolla jatkoa ;D
♥damdi
-
Sori syntymäaika ja Remuksen isä nimi on omasta päästä. Tiedän kyllä, että Remus on syntynyt maaliskuussa :)
5.luku
Remuksen isä ja rouva Green tuijottivat toisiaan. Rose ja Remus katselivat silmät suurina kuinka vähitellen puna nousi Remuksen isän kasvoille ja rouva Green puolestaan kalpeni.
- Mi-mitä tämä merkitsee? rouva Green mutisi hiljaa.
- MITÄ?! KUULES NYT AMANDA MONROE! Remuksen isä huusi sylki roiskuen.
- ISÄ! Remus huusi. Huone hiljeni. Remuksen isä tuijotti yhä rouva Greeniä joka oli kalpea kuin kalkki ja kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen.
- Älä yhtään yrit- Remuksen isä sanoi taas, mutta Remus huudahti hänelle:
- ISÄ LOPETA JO!
Samassa rouva Green ryntäsi pois huoneesta ja Rose seurasi häntä juosten. Hän ehti kuulla kuinka Remus sanoi isälleen "katso nyt mitä sait aikaan" ja kuinka poika sitten lähti juoksien seuraamaan häntä. Rouva Green oli yllättävän nopea juoksemaan ja Rose sai hänet kiinni vasta toisella puolella käytävää. Rouva Green ryntäsi tyhjään luokkahuoneeseen ja paiskasi oven kiinni perässään. Rose huokaisi ja koputti varmuuden vuoksi oveen.
- Rouva Green, saanko tulla? hän kysyi.
- Kyllä, sisältä kuului hento ääni. Rosen takaa kuului juoksuaskeleita ja samassa Remus seisoi hänen vieressään hengästyneenä. Hän huokaisi ja astui Rosen perässä luokkaan sisään. Rouva Green seisoi luokan perällä ja kuivasi kyyneleitään nenäliinaan.
- Pyydän anteeksi isäni typerää käytöstä, Remus sanoi pahoittelevasti ja käveli rouva Greenin luo. Hän halasi pikaisesti rouvaa ja istuutui sitten pulpetille.
- Älä suotta poikani. Onneksi et uskonut häntä. Taidat olla häneen tullut, vaikkakin hän on hieman viisastunut, harmi vain, rouva Green virnisti. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään kun rouva otti esiin taikasauvansa ja nopealla loitsulla tainnutti Rosen ja Remuksen. Rose ehti kuulla jonkun huutavan järkyttyneenä ja rouva Greenin nauravan kipakasti.
Ovi aukeni ja kylmä ilma täytti tyhjän huoneen. Rose makasi lattialla voimattomana, väsyneenä ja likaisena. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Rouva Green oli nauranut ja yhtäkkiä kaikki oli pimentynyt. Ja nyt hän makasi täällä, kylmällä kivilattialla väsyneenä.
- Hei Rose ja Remus, rouva Green sanoi. Nyt vasta Rose tajusi, että hänet ja Remus oltiin siepattu. Kuljetettu sateessa tänne, kylmään mökkiin missä ei ollut mitään muuta kuin kapea sänky ja ruokaa.
- Missä me olemme? Remus mutisi ja piteli kädellään päätään.
- Kaukana vaaroista. Onko sinulla pää kipeä? rouva Green kysyi Remukselta ja kyykistyi pojan viereen. Remus säikähti ja kierähti nopeasti taaksepäin. Rouva Green naurahti ja ojensi kätensä Remukselle.
- Älä, Rose kuiskasi Remukselle. Remus pudisteli päätään ja koitteli taskujaan. Taikasauva oli poissa. Hätääntyneenä Remus yritti nousta pystyyn, mutta kaatui saman tien lattialle.
- REMUS! Rose huudahti säikähtäneenä. Rouva Green pudisteli päätään ja katosi ulos. Rose tuijotti polvillaan istuvaa Remusta joka piteli käsiään ohimoillaan ja näytti kärsivältä.
- Remus, mikä sinulla on? Rose kysyi huolestuneena. Remus pudisteli päätään ja kävi makuulleen lattialle. Rose kontti Remuksen viereen ja silitti pojan hiuksia.
- Remus, kerro minulle mikä sinua vaivaa, Rose sanoi uudelleen silittäen yhä pojan hiuksia. Remus pudisti päätään.
- Et sinä halua tietää. Tai siis -auts!- en minä uskalla kertoa, Remus sanoi hiljaa.
- Remus, miksi en haluaisi tietää. Sinä olet paras ystäväni ja no, mitä muutakaan me täällä tekisimme kuin juttelisimme, Rose naurahti. Nyt vasta kun Rose oli sanonut sen ääneen, hän tajusi että heidät oltiin todella siepattu. Viety pois Tylypahkasta, taiottu tajuttomiksi ja sitten vain paiskattu tänne selviämään. Mutta miksi? Mitä he olivat tehneet? Rose tuijotti suu auki tyhjää huonetta ja tunsi kuuman kyyneleen valuvan poskelleen.
- Remus, me...meidät siepattiin. Remus mitä me teemme, me olemme nyt aivan yksin. REMUS AUTA! Rose huudahti yllättäen ja pomppasi pystyyn. Hänen silmissään sumeni. Hän oli noussut liian nopeasti ylös. Tai ehkä hänet oltiin huumattu ja hän tunsi aineen sivuvaikutuksia.
- Rose! Remus huudahti säikähtäneenä ja tarttui tyttöä kädestä. Rose tunsi kuinka Remus nousi vaivoin ylös, tarttui Rosea kädestä ja johdatti hänet kapealle sängylle. Rose avasi silmänsä ja pyyhkäisi kyyneleet silmistään.
- Remus, mitä me teemme?
- Rose. Minä en tiedä. Mutta minä kuolen tähän kipuun ellen saa nukuttua, Remus sanoi ja vältteli katsekontaktia tytön kanssa. Hän kierähti mahalleen sängylle ja laittoi silmät kiinni.
- Tee tilaa, Rose sanoi ja kävi makuulleen pojan viereen. He joutuivat makaamaan kylki kyljessä, jotta sänkyyn mahtuisi, mutta ainakin tuli vähän enemmän lämmin. Remus kietoi kätensä Rosen vartalon ympäri.
- Remus. Mikä sinulla on? Rose kuiskasi. Remus nielaisi ja rykäisi.
- Minä...minua ollaan purtu. Minua on purrut ihmissusi, Remus sanoi hiljaa. Rose kääntyi katsomaan pojan kasvoja. Remus näytti pelokkaalta ja väsyneeltä.
- Voi sinua raukkaa. Koska sinua ollaan purtu? Rose kysyi. Remus kurtisti kulmiaan ja rykäisi.
- Olin aivan pieni, Remus sanoi. Rose nyökkäsi ja laittoi silmät kiinni.
- Eikö sinua pelota? Remus kysyi hämmästyneenä. Rose puraisi huultaan ja nyökkäsi.
- Totta kai minua pelottaa, että kuolemme tänne. Tai että se nainen tekee jotain pahaa. Että pitikin sattua tälläinen juttu, ei olisi ikinä pitänyt lähteä sen naisen mukaan-
- Ei Rose. Etkö sinä pelkää minua?
- Mitä? Siis mehän olemme vain kavereita, vaikka olemmekin näin lähekkäin. Vai? Rose naurahti ja tuijotti pojan kasvoja. Remus huokaisi.
- Rose. Etkö sinä tajua. Minä olen ihmissusi ja pian on täysikuu, hän sanoi. Rose jäykistyi ja tuijotti silmät suurina Remusta.
Rose tuijotti lattialla nukkuvaa Remusta. Hän oli tarjoutunut menemään nukkumaan lattialle, sillä oli niin ahdasta. Oikea syy taisi olla se, että hän vaistosi Rosen pelon.
- Ihmissusi, Rose sanoi hiljaa itsekseen. Hänen paras ystävänsä, Remus Lupin, kiltein ihminen jonka hän tunsi on ihmissusi. Sano nyt vielä, että hän näyttää sudelta ja minä tytöltä. Olihan hänen pitänyt tajuta Remuksen sanat silloin ku he tapasivat ensimmäisen kerran. Ja kun poika ei suostunut pullonpyörityksessäkään tunnustamaan salaisuuttaan. Rose vilkaisi ovea. Rouva Green vartioi ulkopuolella. Ulkonakin oli lämpimämpää kuin sisällä. Rose huokaisi ja nousi varovasti ylös. Hän ei halunnut herättää sikeästi nukkuvaa Remusta. Tietävätköhän Sirius ja muut, että Remus on ihmissusi.
- Tuskin, Rose sanoi itsekseen ja katseli ympärilleen. Hän huomasi muutaman hernekeittotölkin ja hymyili tyytyväisenä. Hän voisi avata oven, odottaa että rouva Green nousi ylös ja sitten heittää tölkit naisen päälle. Tai itseasiassa hän voisi olla raju ja hakata tölkeillä naista. Hetken mietittyään Rose tarttui tölkkeihin, hiipi ovelle ja tarttui varovasti kahvaan. Samassa Remus käänsi kylkeään ja mutisi jotain. Rose vilkaisi poikaa. Oli heillä ollut hyviäkin hetkiä. Aina he olivat nauraneet ja hassutelleet. Kerran jopa ryypänneet vähän. Rose naurahti itsekseen, mutta vakavoitui heti. Nyt oli tosi kyseessä. Hänen olisi päästävä pois hullun naisen ja ihmissuden luota. Kun Rose huomasi ruokalaatikoiden päällä paperia ja lyijykynän, hän hymyili itsekseen. Hän kirjoittaisi kirjeen. Rose hiipi laatikoiden luo ja vilkaisi nukkuvaa Remusta. Remus tuhisi hiljaa. Rose huokaisi syvään ja oli juuri kirjoittamassa paperille jotain kun huomasi, että toisella puolella oli tekstiä.
Amanda Monroelle ja John Lupinille syntynyt kaksi suloista lasta:
Rose Evelyn Amanda Lupin 12.2
Remus John Lupin 12.2
Rose läimäytti käden suulleen ja tuijotti lehdestä leikattua syntymäilmoitusta. Hän ja Remus olivat kaksosia!
- Huomenta Rose. Taisitkin löytää totuuden. Sinä ja Remus olette kaksosia, lisää löydät siitä kirjekuoresta, Rosen takaa kuului rouva Greenin ääni. Yhtäkkiä Rose tajusi pitelevänsä yhä tölkkiä ja heitti sillä rouva Greeniä. Tölkki osui naista päähään ja iskun voimasta hän kaatui lattialle. Rose tarttui kirjekuoreen ja herätti Remuksen. Ei hän voisi jättää veljeään sinne, ihan sama vaikka hän olisikin ihmissusi. Yhdessä he jättivät rouva Greenin makaamaan tajuttomana lattialle.
-
Jatkoo on tullu, näinki pian edellisestä luvusta. :D IHANAA!
Aattelin jo et oot unohtanu tän. Hyvä ettet oo. :D
Remus ja Rose kaksosii? :D Aika hyvä idea.
Yhtäkkiä Rose tajusi pitelevänsä yhä tölkkiä ja heitti sillä rouva Greeniä.
:D :D
Jatkoo vaan pian. Jään ootteleen.
NeitiMusta. :D
-
Niinpä, olen todella nopea *kröhöm* :D
Kiittii, yritän pian taas kirjotella jatkoa :)
-
6.luku
Rose huohotti ja istuutui märälle kivelle. Hän piteli päätään ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Remus istuutui Rosen viereen ja vilkaisi tyttöä.
- Mitä sinulla on tuossa? Remus kysyi ja osoitti kirjekuorta. Samassa poika voihkaisi ja otti tukea Rosesta. Rose hätkähti ja jähmettyi paikoilleen. Remus voihkaisi uudelleen ja yritti nousta ylös, mutta hän kaatuikin maahan.
- Remus! Rose huudahti säikähtäneenä ja hypähti ylös. Rose ei uskaltanut koskea Remukseen, tuijotti vain. Pian poika rauhoittui ja nousi istumaan.
- Meidän on ehdittävä Tylypahkaan ennen kuin on täysikuu. Tämä on yhtä helvettiä! Remus huudahti. Rose nyökkäsi ja nousi pystyyn. Remus nousi vaivoin hänen vierelleen ja kosketti Rosen kättä. Rose kavahti taaksepäin ja punastui. Miksi hän pelkäsi Remusta? Tai no, olihan hänellä syynsä, mutta ei Remus nyt yhtäkkiä muutu pelottavaksi sudeksi!
- Älä viitsi Rose. Minä en muutu tällä sekunilla, meidän on vain ehdittävä Tylypahkaan. Eikä tuo sinun varovaisuutesi auta yhtään lähtemistä, Remus huokaisi. Rose nielaisi syvään ja nyökkäsi.
- Anna anteeksi. Mutta...tämä on niin outoa! Sinä olet veljeni, ihmissusi-
- HIDASTA NYT VÄHÄN! Oletko tosiaan sitä mieltä, että olemme kuin sisarukset? Remus hymyili. Rose läimäytti käden suulleen ja tuijotti silmät suurina Remusta. Eihän Remus tiennyt kirjeestä mitään.
- Tuota...sinun pitäisi ehkä lukea tämä, Rose mutisi ja tyrkkäsi kirjeen Remukselle. Remus repäisi kirjeen kuoresta ja aloitti lukemisen. Hänen kasvonsa kalpenivat ja suu pyöristyi.
Rose tuijotti Remusta ja samassa hänet valtasi outo tunne. Häntä pyörrytti, vihastutti, nauratti ja huolestutti samaan aikaan. Kaikki tuntui oudolta. Hän oli ajattelut Remusta ensin vain ystävänään ja yhtäkkiä hänestä oli tullut hänen...veljensä. Veli!
- Sisko, Remus sanoi samassa hiljaa. Rose sulki silmänsä ja huokaisi syvään.
- Rose...Mutta Tarkoittaako tämä sitä, että tuo äskeinen hullu nainen oli äitimme?! Remus huudahti hätääntyneenä. Rosen silmät rävähtivät auki ja hän haukkoi henkeään. Tämä kaikki oli ihan liikaa. Yhtäkkiä hänellä olikin perhe. Äiti, isä ja veli.
- Remus...Minusta tuntuu että voisin pyörtyä minä hetkenä hyvänsä, Rose mutisi ja otti tukea Remuksesta. Hän ei enää välittänyt oliko poika ihmissusi.
- Meidän pitäisi lähteä, Remus kuiskasi hetken hiljaisuuden jälkeen. Rose nyökkäsi.
- Mutta miten me pääsemme täältä pois?
- ROSE! REMUS! jostain kuului etäinen huuto. Molemmat säpsähtivät ja tarrautuivat toisiinsa kiinni. He vilkuilivat ympärilleen ja etsivät sopivaa asetta rouva Greeniä, heidän äitiään vastaan.
- AUTTAKAA! MINÄ- Rose ja Remus tuijottivat ympärilleen kauhusta kankeina. Ääni kuulosti tutulta.
- Kuka se oli? Rose kysyi. Remus kohautti olkiaan ja kuunteli tarkasti.
- EII! ääni kuului taas. Remus haukkoi henkeään ja osoitti mökin suuntaan. Mökkiä ei näkynyt, mutta Rose arveli sen sijaitsevat noin kilometrin päässä.
- SE ON SIRIUS! ROSE, SIRIUS ON TÄÄLLÄ! Remus huudahti ja lähti juoksemaan ääntä kohti. Rose seurasi poikaa huohottaen.
- Mutta- mitä jos se on ansa? Rose huudahti hätääntyneenä ja pysähtyi vetämään henkeä. Remus pudisteli päätään ja jatkoi juoksemistaan. Rose vilkuili ympärilleen ja lähti sitten pojan perään. Häntä ei enää näkynyt, mutta Rose juoksi vaistonsa varassa eteenpäin. Pian hän huomasi Remuksen polvistuneena maahan ja puhelevan hiljaa jollekin. Rose juoksi pojan luo ja tunnisti Siriuksen kasvot.
- SIRIUS! Rose huudahti iloisena ja polvistui antamaan suukon rakkaansa poskelle.
- Ei älkää, menkää äkkiä pois! Sirius kuiskasi. Rose vilkaisi Remusta joka tuijotti Siriusta kummastuneena.
- Älkää palatko, häipykää. Minä rakastan teitä, Sirius sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan. Remus ponkaisi pystyyn ja pudisteli päätään.
- Rose, meidän on lähdettävä. Hän on tosissaan, jokin uhkaa meitä, Remus sanoi ja ojensi kätensä auttaakseen Rosen ylös. Rose pudisti päätään ja tarttui Siriusta kädestä.
- Emme me voi jättää häntä tänne!
- Mutta hän tuleekin meidän mukaamme! Remus huudahti. Rose nolostui. Totta kai Sirius tulee heidän mukaan!
- Ei, menkää te. Ette te jaksa viedä minua mihinkää. Ihan totta, minä rakastan teitä! Älkää tehkö tätä minulle tai muille, he tarvitsevat teitä siellä! Kyllä minä pärjään ja jos en pärjää niin...sain edes teidät pelastettua! Sirius naurahti kyyneleet silmissä. Rose purskahti itkuun ja pudisteli päätään. Yhtäkkiä rouva Greenin nauru täytti metsän. Kaikki kävi kuin hidastettuna. Rose tajusi, ettei hän ollut sanonut Remukselle tai Siriukselle rakastavansa heitä, hän ei ollut kysynyt Siriukselta miksi hänkin oli täällä. Hän oli saanut perheen ja nyt hän menettäisi sen. Ainut ajatus mikä Rosen päässä oli "Minä rakastan heitä, enkä sanonut sitä heille. Ja nyt tulee elämäni loppu enkä voi sitä koskaan heille sanoa". Ja Rose lyyhistyi maahan Siriuksen viereen ja ehti nähdä kuinka Remus huusi tuskissaan ennen kuin hänkin lyyhistyi maahan. Ja sitten kaikki hiljeni ja pimeni. Loppu tuli.
Rose oli aina ajattelut kuolevansa arvokkaalla tavalla kuten hänen kasvattiäitinsä Yvonne. Hän nukkuisi pois ja monet surisivat häntä. Hänelle pidettäisiin hautajaiset ja hänet laitettaisiin samaan hautaan kuin hänen miehensä. Mutta nyt hänet tappoi oma äiti, samoin kuin hänen äitinsä tappoi poikansa, Rosen veljen ja Rosen poikaystävän, Siriuksen. He kuolivat metsään, eikä heitä varmaan koskaan löydettäisi. Ei ihan sellainen kuolema kuin Rose olisi toivonut. Mutta kuolleena oli yllättävän lämmintä ja mukavaa. Ja jotenkin kotoisaa. Rose vilkaisi jalkojaan ja huomasi olevansa paljain jaloin. Hänellä oli valkoinen mekko päällä ja hiukset auki. Hän istui sohvalla.
- Tervetuloa rakkaani, Yvonnen pehmeä ääni kuului sohvan takaa. Rose kääntyi katsomaan kasvattiäitiään. Yvonne oli jo vanha, mutta silti kaunis. Kuolema oli vain kaunistanut häntä. Hänen ei tarvinnut enää huolehtia tai kärsiä.
- Yvonne, Rose hymyili. Hän oli vihdoin päässyt Yvonnen luo.
- Missä Sirius ja Remus ovat? Rose kysyi. Yvonne hymyili leveästi ja puristeli päätään.
- Sitä minä en tiedä. Mutta te tapaatte pian, toivottavasti.
- Miten niin toivottavasti?
- Joku teistä saattaa kuolla, joku jäädä henkiin, joku jäädä koomaan ja niin edelleen. Toivon tietenkin että saisin pitää sinut täällä, mutta sinulla on vielä nähtävää maassa. Minä en sitä päätä jäätkö sinä tänne vai et. Sinun on taisteltava kultaseni, Yvonne sanoi. Rose kurtisi kulmiaan. Häntä huolestutti se, että näkisikö hän enää Siriusta ja Remusta koskaan.
- Tälläistäkö on olla kuollut? Rose kysyi. Yvonne pudisti päätään.
- Ei ihan tälläistä. Tämä on tälläinen välitila. Mutta Rose, nyt sinun on taisteltava kipua vastaan ja palattava takaisin maan pinnalle. Me näemme uudellen joskus, Yvonne sanoi ja silitti Rosen poskea. Rose hymyili ja samassa hän tunsi viiltävää kipua kyljessään. Hän haukkoi henkeään ja kyyristyi maahan.
- Taistele kulta! Yvonne huudahti. Rose haukkoi henkeään ja hakkasi nyrkillään sohvaa.
- Tähän kipuun...kuolee! hän huusi.
- Sinä pystyt siihen rakas. Taistele!
- En minä pysty!
- Rakas, minä pyydän! Minä anon sinua. Taistele sitä vastaan! Rose tunsi kuinka kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan, joka paikkaan sattui. Yvonnen ääni kaikkosi koko ajan ja kipu yltyi. Rose piteli silmiään kiinni.
- ROSE! Siriukse ääni kuului kaukaa. Rose aukaisi silmänsä ja näki Siriuksen hahmon kauempana. Sirius vilkutti.
- Sirius! Rose mutisi.
- Taistele kultaseni. Minun on hyvä olla täällä ja sinun on hyvä olla siellä. Me näemme joskus, Sirius sanoi. Rose pudisteli päätään. Yhtäkkiä Rosen kipu lakkasi kuin seinään ja Sirius katosi.
___________
Ei hitsi, ei oo ollu yhtään inspistä. Että tällänen jatko tästä nyt tuli. Ja toiseksi viimenen luku, eli loppuu pian :)
-
Kukaan niist kolmest ei saa kuolla! Ei kukaan.!!! pliiss.. *koiranpentuilme*
Ne ei vaan saa kuolla.
Must oli sulost ku Rose jutteli sen sen kasvattiäidin kans ja se käski sitä taisteleen. :D
Mä en myöskään haluu et tää loppuu. Mut kai mun on jäätävä oottaan sitä vikaa lukuu :'(
Sori ettei oo järkevää tai mitään rakentevaa.
NeitiMusta. ♥
-
tä ficci on kokonaisuudessaan tosi ihana :D
Taistele kultaseni. Minun on hyvä olla täällä ja sinun on hyvä olla siellä. Me näemme joskus, Sirius sanoi
ei ne saa kuolla ei myöskään remus!!
-
NeitiMusta Paljon kiitoksia :) Joo, mä nyt ajattelin että parempi lopettaa nyt kun on "tilaisuus". Koska ei nyt oo mitään inspistä, että voi olla että luvutkin on sen näköisiä. Kiitos kuitenkin vielä! :D
Tessuu Kiitti!! :D No pian näette mitä tulee tapahtumaan.
-
7.luku
Remus tuijotti Lilyn itkettyneitä kasvoja. James lohdutti tyttöystäväänsä ja yritti pidätellä itkuaan.
- He olivat niin onnellisia, Lily niiskutti. Remus huokaisi syvään ja vilkaisi ulos. Hän yritti miettiä jotain muuta kuin kuolemaa.
- Lily, kaikki kääntyy vielä parhain päin, James kuiskasi. Lily kohautti olkiaan.
- Ja meidän Remuksesta olisi voinut tulla eno, hän hymyili. Remus hymyili Lilylle takaisin ja nyökkäsi.
- Mutta eihän Rose ole mihinkään mennyt, hän voi yhä saada lapsen, James huomautti.
- Totta kai minä voin aina saada lapsen, huoneeseen astunut Rose sanoi. Kaikki kolme säpsähtivät ja kääntyivät kalpeina katsomaan Rosea. Rose oli tapansa mukaan pukeutunut tyylikkäästi, meikannut nätisti ja laittanut hiukset ojennukseen. Hän yritti hymyillä urheasti, mutta silmistä näki kaiken tuskan.
- Tietenkin Rose! Lily huudahti ja ryntäsi halaamaan parasta ystäväänsä. Hänen perässään seurasivat James ja Remus.
- Otan osaa Rose, James kuiskasi ja halasi Rosea. Rose nyökkäsi. Lily purskahti taas itkuun, tällä kertaa kuitenkin hiljaiseen ja huomaamattomaan.
- Sisko. Kyllä sinä selviät, me autamme sinua, Remus kuiskasi ja rutisti Rosea lujaa. Kun Rose tunsi Remuksen lämpimän kosketuksen, hän purskahti itkuun. Remus oli aina auttanut häntä pääseemään surun yli.
- Kiitos Remus, Rose kuiskasi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Hän tuijotti ikkunasta ulos ja suoristi selkänsä. Hetken hiljaisuuden jälkeen ovi aukeni ja tuttu ääni täytti huoneen:
- Terve! Sirius sanoi apeana. Kaikkien sydämiin sattui nähdä aina niin iloinen mies surullisena. Sirius oli aina se hassuttelija, joukon ilopilleri. Nyt hän oli surullinen ja murheellinen.
- Otan osaa Sirius, Lily kuiskasi ja halasi miestä. Sirius purskahti itkuun ja rutisti Lilyä.
- Kyllä me tästä selviämme toistemme avulla, Sirius kuiskasi. Kaikki nyökyttelivät. James tuijotti kyyneleet silmissä parasta ystäväänsä, samoin Remus. Rose tuijotti yhä ikkunasta ulos, hän ei ollut luonut silmäystäkään mieheensä. Kun Sirius ja Lily irrottautuivat toisistaan, Sirius jäi myös katselemaan ikkunasta ulos.
- Sinusta olisi tullut lapsen kummi, Rose sanoi ja katsoi Remusta. Remus punastui ja tunsi kuinka kuuma kyynel valui hänen poskelleen.
- Olisit ollut maailman paras eno, Rose jatkoi itku kurkussa.
- Älä viitsi Rose, Remus sanoi vähätellen ja rykäisi. Rose kohautti olkiaan.
- Mutta nyt et pääsekään kummiksi, olen pahoillani, hän sanoi.
- ROSE! Se ei ollut sinun vikasi, et olisi voinut pelastaa lasta vaikka olisit tehnyt kaikkesi. Hänen aikansa ei vielä ollut, Lily sanoi. Rose huokaisi syvään ja vilkaisi Siriusta joka tuijotteli itku kurkussa ulos. Miehen poskille valuivat kyyneleet.
- Anna anteeksi Sirius, Rose kuiskais. Sirius kääntyi katsomaan vaimoaan kysyvänä.
- Anna anteeksi, etten voinut synnyttää sinulle lasta. Anteeksi, että minä pilasin kaiken emmekä saaneet tätä lasta, hän jatkoi. Sirius parahti ja ryntäsi Rosen luo. Hän halasi vaimoaan hellästi ja kuiskaili hänen korvaansa helliä sanoja.
- Se ei ollut sinun vikasi. Se ei ollut kenenkään syy. Kyllä me saamme sen lapsen, Sirius kuiskasi. Rose nyökkäsi. Sirius painoi kätensä Rosen mahalle ja silitti sitä. Vielä edellispäivänä heidän lapsena oli maannut mahassa. Mutta nyt se oli taivaassa, paikassa jossa hänellä oli parempi olla. Yhdessä Rose ja Sirius selviäisivät keskenmenosta, olivathan he selvinneet muustakin. Selvisiväthän he viisi vuotta sitten tapahtuneesta sieppauksesta joka oli erottaa heidät ikuisiksi ajoiksi. He molemmat olivat lähellä kuolemaa, samoin Remus. Kuitenkin he kaikki kolme selvisivät kuin ihmeen kaupalla.
- Minä rakastan sinua Sirius, Rose kuiskasi.
- Minäkin rakastan sinua, Sirius kuiskasi takaisin ja painoi hellän suudelman vaimonsa huulille.
__________
ÄÄH! Tällänen tyhmä loppu nyt tähän, en keksinyt mitään muutakaan, haha :D no koittakaa nauttia ;)
-
Okei.. ekaks haluun sanoo vähän tosta vikast luvust. Se oli ihana. Ihan aluks aattelin, et Sirius on kuollu ja sit huokaisin helpotuksest ku se tuliki sinne huoneeseen. Toi oli ihan hyvä lopetus, harmi vaan et se vauva kuoli.. :(
Mut joka tapaukses, tää fikki oli kokonaisuudessaan tosi ihan ja mä tykkäsin täst tosi paljon. Varsinkin siit kohasta, missä Sirre kertoo Roselle tykkäävänsä siitä. Se on tosi suloinen.
Kiitos.
NeitiMusta. ♥
-
Iso kiitos NeitiMusta!! :> <3
-
Voi ei! Loppu! Nyt jo! EEEEEIIII!!!!
Tää oli aivan ihana!
Surullinen loppu, mutta aivan ihana kokonaisuus!
-
Kiitos paljon Witchzard! :)
-
EI VITSI mä oikeesti itkin ja nauroin vuorotellen, kun luin tätä!!♥ Ja toi loppu ei ollu yhtää tyhmä, oot taitava hämäämään tollain.. OIKEESTI rakastan tätä♥♥♥
En osaa sanoo mitää muuta nytte, haluisin vaa lukee miljoona lukuu lisää, mut hyvä jos lopetit inspiraation loppumisen takia♥
Ihana ficci for real...
-
Kiitos kiitos kiitos Jellonakunkku ! :D