Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Ympärillä humisee hiljaisuus (S, Harry/Draco, darkfluff, 6/6 raapaletta)

<< < (2/5) > >>

Thelina:
Nyt vasta ehdin kunnolla tämän pariin! Tässä oli jotekin käsinkosketeltava tunnelma, alussa synkempi, mutta valon määrä lisääntyi raapale raapaleelta ja vuosi vuodelta ♥ Tällaisissa lyhyissä pätkissä toimi hyvin tuollaiset lyhyemmät lauseet, jotka pitkän tekstin seassa joskus voisivat tuntua töksähtäviltä, jos on oikein monta peräkkäin. Tässä ne olivat kuitenkin osoitus siitä, että vähilläkin sanoilla voi sanoa niin paljon. Samoin tässä toimi se, ettei ollut lainkaan dialogia, ellei Dracon kuiskausta lasketa. Jollain tavalla ajatukset ja tunnelmat tulivat sillä tavoin vieläkin paremmin esiin.


--- Lainaus ---Hän oli unohtanut kuinka hymyillään. Mutta eihän kukaan olisi edes nähnyt sitä.
--- Lainaus päättyy ---
Voi Harry :'( on niin uskottavaa, että lopultakin, kaikkien vuosien ja vaikeuksien jälkeen Harry on se, jolla on vihdoin lupa olla synkissä vesissä. Mutta sieltä noustaan ♥

Tuo, että Draco olikin Siriuksen toinen perillinen, oli yllättävä käänne! Mutta ovathan he sukua, joten sinänsä ei kaukaa haettu.


--- Lainaus ---Syksy toi pimeyden. Erilaisen. Ennemmin hämäryyden.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli jotenkin hieno. Kyllä siinä on iso ero, onko mieli pimeydessä vai hämärässä, kuten luontokin.

Tuo Dracon ja Harryn lähentyminen vähä vähältä on kauniisti kuvattu ja on ihanaa, että he saavat toinen toisistaan lohtua raskaina aikoina. Ficin nimi on myös kaunis ja lopun viittaus siihen kuvaa sitäkin, että vaikka lopussa oli jo naurua, ei kaikkia vaikeuksia ole vielä unohdettu. Tämä oli hieno lukukokemus, kiitos kovasti ja olipa ihanaa muutenkin lukea pitkästä aikaa jotain sinulta ♥

Vendela:
Kiitos ihan hurjan paljon kommenteistanne! Ne ilahduttivat ja lämmittivät mieltä :)

Sielulintu, kommenttisi oli oikein ihana eikä lainkaan sekava ♥ En ole itse tämän tyyppistä kirjoittanut aikaisemmin, joten todella ihanaa kuulla että tämä toimi ja oli onnistunut kokonaisuus. Nuo tietyt elementit kulkivat tosiaan läpi tarinan mukana tarkoituksella, ja kiva että huomasit ne sieltä. Tässä todellakin mentiin pimeydestä kohden valoa, ja vaikka sinne aivan kirkkaimpaan paisteeseen ei vielä päästy niin ainakin lähelle :) Kiitos todella paljon kommentistasi!

Angie, tämä oli tosiaan kaikkea muuta kuin sitä mitä yleensä kirjoitan! Onneksi ei kuitenkaan ollua aivan kamalaa tämä ja kiitos vielä tuesta ja tsempistä tämän suhteen, olet aarre ♥
Harrylla on tosiaan ollua aika rankkaa viimeiset vuodet, joten ei ihme että on voimat loppu kun kaikki on viimein ohi. Mitä tuohon Dracon ilmestymiseen paikalle tulee, niin olen lukenut jokusen enkkuficin missä nämä kaksi perivät Kalmanhanaukion, joten aivan omaa keksintöäni tämä ei ollut. Mutta kivaa, että toimi :D En olisi voinut kirjoittaa tähän mitään ankeaa ja synkkää loppua, joten oli pakko mennä kohden parempaa, hienoa että se toimi! Kiitos ihanista sanoista ja kiva kun jaksoit raapustaa kommentin!

Avaruuspiraatti, kivaa että nappasit tämän kommiksesta :) Minäkin luulen, että olin aika ulkona omalta mukavuusalueeltani tämän kanssa, sillä kyllä se fluffy taitaa olla minunkin juttuni ;D Mutta hienoa, ettei tämä nyt aivan synkistelyksi mennyt vaan sieltä löytyi tosiaan hieman toivoakin. Tuo, kuinka olet nähnyt Harryn ja Dracon makaamassa pimeässä lähekkäin, on juuri se kuinka itsekin tilanteen näin. Pimeys tuo turvaa samoin kuin läheisyys. Ja myös se, että nämä kaksi ovat kokeneet tahoillaan jotain sellaista mitä muut eivät välttämättä ymmärtäisi on niin totta! Siksi näiden on myös helpompi jakaa niitä toisilleen, ja varmasti tilanteeseen vaikuttaa myös se etteivät nämä ole liian läheisiä toisilleen, vielä tässä vaiheessa. Yhdessä kaikki on kuitenkin helpompaa, ja kuten tässäkin kuljetaan kohden parempaa yhdessä. Kiitos ihan hurjan paljon ihanasta ja pohdiskelevasta kommentistasi ♥ Arvostan!

Fairy tale, tämä on tosiaan hyvin erilaista tekstiä, siis myös tyylillisesti, mitä yleensä kirjoitan. Olen kärsinyt pitkästä (tai no mikä on pitkä) kirjoitusblokista ja tuon darkfluff haasteen kautta sain idean ja päätin vain kirjoittaa sen ulos. Tämä oli sitten lopputulos ja olin itsekin hieman hämmentynyt tästä. Mutta hyvällä tavalla :)
Pieneen tilaan tosiaan mahtuu yllättävän paljon, sen huomasin tämän kanssa. Välillä mietin, mennäänkö tässä liian nopeasti eteenpäin mutta nähtävästi ei. Mukavaa kuulla, että kokonaisuus oli onnistunut yksityiskohtineen :) En tiedä tarkkaan tuota darkfluffyn täyttymistä tässä, mutta en voisi kuvitella että näillä kahdella olisi onneton loppu ;) Kiitos todella paljon kommentistasi ♥

Thelina, tuo dialogin puuttuminen meinasi tuoda tähän pientä haastetta juuri tuon Dracon kuistaksen muodossa. Mutta ratkaisin asian sitten noin, sillä en kuitenkaan tahtonut kirjoittaa aivan liian selkeää repliikkiä, minusta se ei olisi istunut tarinan fiilikseen. Totesin tuossa jo edellä Angelinalle että olen lukenut jonkun verran enkkuficcejä joissa Draco saa yllättäen osansa Kalmanhanaukiosta, juuri sillä perusteella että on Mustan sukua. Sieltä siis idea tähän :) Ihanaa, että tykkäsit tämän nimestä, olen itsekin siihen varsin tyytyväinen etenkin kun ottaa huomioon, että keksin sen todella nopeasti. Yleensä pähkäilen nimien kanssa pitkään, joskus päiväkausia! Kiitos kommentistasi ja ihanaa kun tulit lukemaan tämän ♥

Sisilja:
Minusta oli ihan turhaa alustaa tätä ficciä tuolla listauksessasi varoituksella, että tämä ei ole yhtään sinun tyyliäsi. Tai siis, varmasti tämä on erilaista Vendelaa sikäli, että olet kirjoittanut tosi paljon ihanaa onnellista romantiikkaa. Mutta minusta tätä olisi nimenomaan pitänyt alleviivaten mainostaa, että tänne kaikki lukemaan jotain jännittävän erilaista!

Pidin tästä aivan hirveän paljon. Jossain raapaleiden puolivälissä mieleen eksyi toive siitä, että voi kun tämä olisi pidempi jatkoficci sillä idea on tosi kutkuttava ja olisin halunnut märehtiä vielä pidempään hahmojen haavoissa ja epävarmuuksissa. Toisaalta tämä toimi tosi hyvin lyhyinä katsauksina, raapaleet toivat tähän ilmavuutta ja korostivat sitä, kuinka vähän tapahtuu vaikka aikaa kuluu paljon. Korostivat Harryn pysähtyneisyyttä ja pahaa oloa.

Oon usein kaivannut ficceihin näkökulmaa siitä, kuinka Harrylle oikeasti käy kun sota loppuu. Seitsemännen kirjan epilogi ei vastaa tähän kysymykseen, vaan se hyppää kaiken vaikean yli siihen, kun ollaan hyvin aikuisia ja on ne lapset joilla on erikoiset nimet ja elämä on jollain ilveellä seesteistä. Epilogia on toki parjattu jo vuosikausia enkä mene siihen enempää (onhan siinä hyviä ja mielenkiintoisiakin juttuja), halusin vain sanoa, että tämän ficin näkökulma on minusta tosi uskottava ja luin tätä suurella mielenkiinnolla.

Oli ihana käänne, että Draco muutti Harryn kanssa Kalmanhanaukiolle asumaan. Se oli jännä. Jännää oli myös, kuinka mutkattomasti molemmat sopeutuivat siihen. Olisin odottanut jommalta kummalta vastustusta, soraääniä, omistuksenhalua ja huutoa, että tämä talo kuuluu minulle, mene sinä muualle! Mutta toisaalta, se sopeutuminen, alistuminen valottaa tosin hyvin sitä, kuinka rikki molemmat ovat, kuinka väsyineitä he ovat. Ei lopen uupuneena kaikkeen jaksa edes tapella.

Ja kyllähän sitä huutoa siellä oli. Hyvin erilaista ja tosi ihon alle menevää huutoa. Minusta oli osuvaa, että juuri Draco oli se joka huusi yöt. Ja kuinka Harry oli se, joka tuli ottamaan kiinni ja jäi vierelle. Hienovarainen ja kaunis tapa lähestyä, mutta ei lainkaan omituinen tai liian äkillinen muutos suhtautumisessa toiseen. He tavallaan lipuvat toistensa luo ja jäävät siihen, koska lähekkäin on helpompi olla. Ja lopussa sitten löytyy jo hymy, vaikka hiljaisuus ei unohdu. Jäätävän hienoa!

Tämä on tosi syvällinen ja aito teksti, joka jää mieleen kummittelemaan mutta tosi hyvällä tavalla. Ihanaa, että olet kirjoittanut tämän! Kiitos <3

Vendela:
Kiitos kommentistasi Sisilja ja äärettömän kauniista sanoistasi, jotka pysäyttivät minut todella hetkeksi miettimään.
Tiedän, että varoittelu listauksessa on ehkä hieman "turhaa", mutta koska tilanne on juuri niin kuin sanoit ja tekstini ovat pääasiassa lämpöisä ja täynnä vaaleanpunaista hattaraa, en halunnut että joku tulee lukemaan tämän sillä asenteella ja joutuu pettymään. Enkä oikein tiedä osaisinko mainostaa tätä erilaisena tekstinä, eikö se olisi jotenkin omahyväistä ;D
Mutta hienoa että pidit tästä ja tavoitit paljon sitä mitä tahdoin tällä sanoa! Olen lukenut jonkin verran (en paljon) enkkuficcejä, joissa käydään läpi tuota Harryn tilannetta heti sodan jälkeen ja mielestäni se on mahdollisuuksien pohjaton kuilu! Minulla itse asiassa on eräs idea mielessä, pidempi jatkis, mutta katsotaan nyt pääsenkö koskaan sinne asti, sillä se olisi todellakin piiiitkä kertomus siitä miten Harry (ja Draco) tulevat sodan jälkeen selviämään. Olisi kuitenkin mukavaa, jos tähän aiheeseen tarttuisi useampikin suomalainen ficcari, sillä uskon että näkökulmia tähän kyllä riittäisi :)
Tuo mitä sanoit: Ei lopen uupuneena kaikkeen jaksa edes tapella, on juuri se mitä ajattelin. Kumpikin hahmoista on sotinut, joten he eivät enää vain jaksa, eivät vaikka kyseessä on se kouluaikojen pahin vihamies. Toki tässä peilautuu myös molempien uupumus ja masennus, kun mikään ei jaksa hetkauttaa tai liikuttaa. Kun aikaa kuluu niin tilanteeseen sopeutuu. Eikä Dracokaan ole enää se itsetietoinen lapsi, minkälainen hän oli ennen sotaa. Ajalla on kuitenkin ihmeellinen taipumus parantaa ja auttaa unohtamaan. Kun rinnalla on vielä joku johon tukeutua, elämä on helpompaa.
Mutta vitsit miten ihana kommentti todellakin! Tämä saattoi ehkä jättää pienen kipinän sille, jos kaivelisin tuon jatkisidean päivänvaloon ;) Kiitos hurjasti tästä ajatuksella kirjoitetusta kommentista ♥

Grenade:
Tässä itse miettiessäni, mitä mahtaa olla darkfluff, päätin lukaista jonkun toisen määritettä siitä ja päädyin tänne. Tämä oli hieno ja vaikuttava teksti, hienosti olit saanut näihin raapaleisiin sidottua paljon tunnetta. JKR:n versio tulevaisuudesta on niin kovin ruusuinen, että olen vähän ollut skeptinen sen suhteen ja tämä teksti antaa uutta näkökulmaa siihen, mitä Harryn tulevaisuus voisi oikeasti olla. Ihan kuin vuosien taistelu, Voldermortin läheisyys, kaiken menettäminen, ei jättäisi pahoja jälkiä siihen nuoreen ihmiseen, joka Harry silloin oli.

Ai että, kyllä imaisi kerronta mukaansa heti ekasta lauseesta alkaen ja olit käyttänyt hienoja lauseita ja tämänkaltainen toteavampi kerronta toimi tässä kokonaisuudessa hyvin. Koko ajan lukiessa oli vähän sellainen "voi Harry" -fiilis, vaikka tiesin, että se fluff sieltä vielä tulisi ja asiaan tulisi edes jonkinlainen parannus, kuten se sitten tulikin ja he yhdessä Dracon kanssa löysivät valonpilkahduksia pimeyden keskeltä.

Kiitos tästä, olipa tämä hieno! ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu