”Mitä helkkaria nyt taas?”!!!! Tää oli omakin reaktioni kun näin tän fikin uusissa viesteissä, joskin äänensävyni saa kuvitella montaa astetta riemukkaammaksi kuin Johnin! Tai no, mistäpä Johnin sävyistä, varsinkaan siis sydämen syvimmistä sävyistä, voi olla aivan varma, hihii! Tosin huomiota pitää kiinnittää sanaan taas, ainakin omalta kohdaltani otan sen kokonaan pois, koska uudet Sherlock-fikit ovat nykyään semi harvinaista herkkua - ja vähän nauratti se taas myös Johnin osalta, koska sehän melkein kuulostaa siltä että Sherlock ehdottelee naimisiinmenoa ihan alvariinsa. Oih, siinä vasta mielikuva! <3
”John, mennään naimisiin.”Tämä putoaa kivasti syliin heti alussa! Ei ihme, että John hämmentyy ja yrittää "salavihkaa" kuivata käsiään housuihin :D Ja ettei hän panisi parisuhdetta pahakseen... En ihmettele!
Kai Sherlock tiesi, etteivät he olleet edes parisuhteessa? Ei sillä, että John olisi pannut pahaks— Ah, ei avata tätä ovea.
Toki hän on itsekin osallistunut häihin, ihan sulhasenakin, mutta sen ajattelu saa vieläkin kurjan olon, joten mieluummin hän jättää muistelut vähemmälle. On parempi katsoa eteenpäin ja tänään se tarkoitti näemmä Sherlock Holmesin kanssa naimisiin menemistä.Voihan John, ei se mitään, kerrankos sitä ulkoistaa omien häidensä ajattelun ja niiden järjestämisen ihanalle bestmanilleen. Ehkäpä aktiivisempaa otetta nyt kakkoskierroksella, hmm! Tykkäsin tavattomasti tästä Johnin ookoo-asenteesta Sherlockin naimiseen (tirsk). Näemmä mennään naimisiin, mikäs siinä. <333
Hypoteettinen tilanne: Miten ehdotatte leskimiehelle uudelleen naimisiinmenoa?Mä ehdottaisin, Billyseni, ettet käytä ainakaan tosielämässä sanaa leskimies, apuah. :')
”John”, Sherlock sanoo äänensävyllä, joka ei salli vastaan panemista. Vaikka voisihan John vähän panna vastaan ja vaikka vähän samaan tahtiink— jaahas, no niin. Keskity.Päästin tässä kohtaa sellaisen kimeän hihii-kikatuksen. Ihan vaan jotta tiedät! Aah, John, pane kaikin mokomin ihan mihin suuntaan ja tahtiin vain haluat, kunhan vielä panet! <3
”Pikkuseikkoja, John, pikkuseikkoja.
”Saanko kysyä—”
”Mielellään”, Sherlock vastaa maireana ja istuu pöydän ääreen vetäen takinliepeet pois altaan. John istuu maltillisemmin hänen viereensä.
John löysi itsensä nyt vasta foorumille,mutta sehän se vasta olisikin mehevä idea (saa käyttää!), että nää kaksi jotenkin alkais neuvomaan toisiaan jossain foorumilla rakkauselämästä tajuamatta, että hehän puhuvat toisistaan.Hahahaa, eikös se vähän niin mene, että kovimpia neuvomaan ovat ne, joilla ei itsellään ole homma ihan hanskassa! (: Ja ehkäpä olisi pitänyt heti hiffata, että ensi veikkaukseni BeatlesFanin henkilöllisyydestä ei ole se todennäköisin, maailmassa kun saattaa olla pari muutakin innokasta Beatles-fania kuin Martin Freeman. ;D
Perkele, miksi piti aina ihastua kuoleviin.Voi John, tämähän on kaikkien ihastuvien surkea osa, siis ainakin heidän jotka eivät löydä itselleen kuolematonta vampyyripuolisoa tai muuta yhtä kätevää. ;D Toki sellaiset aivan ennenaikaiset kuolemat ovat surullisia juttuja (paitsi ehkä Maryn kuolema joka on aina, no sanotaanko, että tarinallinen välttämättömyys ::)).
Onneksi Sherlockin tarina pysyy hyvin paljon totuudessa. Ei, hän ei käytä sormusta, sillä se häiritsee hänen keskittymistään, ei he eivät halua tästä julkista, ei mitään suuria pippaloita. John miettii, mistä Sherlock edes keksii tämän kaiken. Tuskin toinen sentään on viettänyt aikaa miettimällä heidän häitään.Tuskinpa tosiaan......... oi voi Sherlock ja Sherlockin eittämättä pitkään pyöritellyt haaveet.
”Ensi vuoden tammikuu, loppupäästä”, Sherlock kertoo ennen kuin John ehtii edes ajattelemaan asiaa.Tämä päivämäärävastaus nyt viimeistään paljasti, että Sherlock on pohtinut hänen ja Johnin naimisiinmenon ihan huolella. Ettei olisi päivämäärätoiveissa ihan vain sattumalta kämppäkaverikyyhkyläisten tapaamisvuosipäivä tammikuun 29.?? :-*
Tämä päivämäärävastaus nyt viimeistään paljasti, että Sherlock on pohtinut hänen ja Johnin naimisiinmenon ihan huolella. Ettei olisi päivämäärätoiveissa ihan vain sattumalta kämppäkaverikyyhkyläisten tapaamisvuosipäivä tammikuun 29.?? :-*Varmaan ihan vain sattumalta valikoitui tämä päivä, eihän siinä voisi takana olla mitään näin sentimentaalista, eihän Sherlock??? Kiitos kommentista! ^^
”Hyvä. Tiedät kyllä, että sanon mihin vain kyllä.”
Lehden sivuilla on iloisia kuvia iloisista hääpareista heidän iloisissa häissään syömässä aivan helvetin iloista kakkua. Hänkin on tehnyt niin, hän on nähnyt häät. Sherlockin kanssa se olisi tosin ihan erilaista, hän tietää sen.Helvetin iloinen kakku on varmasti myös helvetin hyvää! :-) Voih, John, tokihan olet nähnyt häät (ihanan ulkokohtaisesti sanottu!), vaan et vielä tosiaan Sherlockin ja sinun häitäsi, ja sekös on sekä hauskaa että ihan hiukka traagista. No mutta ihan pian, ihan pian!
Hän tietää, ettei Sherlock pahemmin välitä poppibiiseistä, mutta onhan häissä jotain menevää pakko olla! Ei kukaan tule tanssilattialle joraamaan Bachin tahtiin, sanoo Sherlock mitä tahansa.Haha, hyvä tämä John, joka on sitä mieltä, ettei häävalsseja tarvitsisi harjoitella kun kyseessä on vähän niin kuin feikkihäät, mutta kuitenkin vieraita varten pitää olla poppibiisejä, koska mikään ei ole karmeampaa kuin tyhjä tanssilattia. x)
”Hyvä. Tiedät kyllä, että sanon mihin vain kyllä.”!! <3<3<3
”Tiedänkö?”
”Hyvä. Tiedät kyllä, että sanon mihin vain kyllä.”Voi Sherlock-kulta, kun ei se John taida vielä tietää. Mutta toivotaan että tilanteeseen tulee vielä muutos. Tykkäsin Joannen tarkasta huomiosta, Sherlock Holmes ehdottomasti on romantikko! Ihanaa myös, että John hommailee menevää bändiä kun Bach ei kelpaa bilemusaksi :D
Jännityksellä odotan mitä Sherlock löysi vessareissullaan.Mitä sitä nyt yleensä miestenvessoista löytää... ::)
Tässä tilanteessa ei varmaan enää ole soveliasta flirttailla. Varattu mies ja kaikkea.Hörähdin! Eikö pieni flirtti piristänytkään parisuhdetta? ::) Ja hei John, olet ollut vähintäänkin alustavasti varattu mies päivästä yksi lähtien, mutta vähänpä se on sinua estänyt! :P
”Ja tietysti muistuttaa, että jos teet jotain Sherlockille, sinut löydetään niin pieninä palasina, ettei yksi raajasi tunnista toista.John ei siis saa tehdä Sherlockille sitäkään, että tekisi tästä onnellisen ja kunniallisen aviomiehen, yhyy Mycroft! ;D
”En tiennyt, että veljeni on vihdoin, jos sallit ilmaisun, ottanut päänsä pois perseestään.”REPS ja KOPS! :'D Ihastuttavaa nähdä Mycroftista näinkin vulgaari puoli! ;D ;D Ihan tulee tässä mieleen sellaiset erittäin erinomaiset vulgaari!Bilbo-sarjikset (https://cutehobbitses.tumblr.com/tagged/vulgaari!bilbo) (ai niin, pitääkö linkki ikärajoittaa? Kielenkäytön vuoksi K-11!) vuosien takaa. :>
”Tämähän on vain tapausta varten”, John huomauttaa kyllästyneesti, ”tämä koko avioliittojuttu.”Mycroftin herpaantuva hymy on sangen paljon puhuva! Voi juku! <3<3
”Aivan”, Mycroftin hymy herpaantuu hieman. ”Niinkö hän sanoo?”
”Ei tyhmiä murtautumisia sitten. En pääse hakemaan sinua vankilasta ennen iltaseitsemää.”
”Sarkasmi ei sovi sinulle.”Mä otin tän vähän erilaisena vihjauksena!! ;) ::) Ja sitten olinkin jo niin ruoka-seksi-metaforien pauloissa että luulin tuolla kun John tulee suihkusta ja heittää pyyhkeensä nojatuolille, ettei sillä ole muuta kuin se pyyhe ja että tiedossa on alastonruokailua! : o Ehdin jo toivoa että siinä skipattiin häävalmisteluista suoraan häämatkatunnelmiin! Vaan taisi Johnilla olla vähintään aamutakki. x)
”Arvaa, mikä sopisi.”
”Entä häätapaus?”Shit shit shit! Voi Sherlock. Hirveän vaikea uskoa, mutta en tahdo olla uskomattakaan, kun noin kauniisti pyydät. <3
”Mikä?” Sherlock kysyy, mutta John nostaa hänelle kulmakarvaansa. Älä pelleile. ”Ah, aivan. Se edistyy, usko minua.”
ja kun John lähtee taivutukseen, Sherlock seuraa, ei kyseenalaista, tulee vain mukana ja hetken he vain tuijottavat toisiaan, sekunnin joka kestää ikuisuuden, ennen kuin John nostaa Sherlockin takaisin ja matka jatkuu.<3<3<3 Mitäpä siinä kyseenalaistamaan!
John katsoo ulos hänen peräänsä ikkunasta, iho vielä muistaen Sherlockin kosketuksen.Tykkäsin tästä, sillä yleensähän se on Sherlock, joka kuikuilee ikkunasta Johnin perään. Ja voih, kun rupesinkin nyt hirveästi janoamaan näiden ensisuudelmaa, aaahhhh, en malta odottaaaaaaaaa!
”Olemme tunteneet seitsemän vuotta, mutta tunteet… tulivat vasta vähän myöhemmin.” Paino sanalla vähän, John miettii happamana. Menikö siinä edes päivää.
Paino sanalla vähän, John miettii happamana. Menikö siinä edes päivää.Oi voi John, miks oot sä suruinen kun voisit olla pelkästään sydänsilmäinen! Vai että meni ehkä kuitenkin jopa päivä, hee! <3
”John, minä… um… tajusin, että tein virheen tänään, jotenpahoittelutsiitä, no niin, tässä ruokaa.”Ihana yhteen ja samaan hengenvetoon sopotettu anteeksipyyntö! <3 Kyllä sillä saa kaiken anteeksi! Olisi ansainnut pusunkin päälle, imho! ;)
”Sherlock”, hän sihahtaa ja yrittää tarrata Sherlockia hihasta, mutta ote lipsuu ja Sherlock luulee hänen haluavan pitää kädestä kiinni.AAhHhh, ne on siellä jo käsi kädessä pukuliikkeessä, en kestä! <3 Hyvä kun lipsuu, John! Lisää tällaista! :-*
Kello on 9.12 lauantaiaamuna ja hän sovittaa hääpukua. Valepukua.Nyyh, John!! :'(
Peilin kautta hän näkee, miten Sherlockin sormet nousevat koskemaan kohtaa ja John värähtää. Hän laskee katseensa.Sormet kaulalla, sormet kaulalla! Voi juku! Ihana jännite tässä! <3<3<3
”Olen pahoillani tästä”, Sherlockin ääni on matala hänen korvansa juuressa.
kun Sherlock vetää peiton pois hänen päältään yhdellä nopealla vedolla. Luojan kiitos hän on laittanut alushousut jalkaan.Tähän petyin!! D: Johnilla on housut jalassa ihan vääriin aikoihin. ;D ;D
”John, minä… um… tajusin, että tein virheen tänään, jotenpahoittelutsiitä, no niin, tässä ruokaa.”
Hän vilkaisee itseään peilistä ja takaisin tuijottaa se elämää nähnyt mies, joka ei joskus tiennyt, mitä on pelko ennen kuin se tuijotti häntä silmiin ja käski juoksemaan. Sitten se ampui häntä olkapäähän, antoi hänelle uuden elämän ja hän näki tämän hyppäävän katolta.
Siinä näkyy mies hienossa puvussa, mies joka peittää tunteensa niin, ettei itsekään aina löydä niitä. Mies, joka haluaisi koskettaa, mutta ei voi, koska eihän sellaista tehdä, eihän niin sovi toimia. Sherlock kavahtaisi häntä, katsoisi häntä kuin poloista. Voi John, mitä sinä nyt, eihän tämä ole totta.Kauhean surullista, haluta koskettaa mutta pelätä Sherlockin kavahtavan, voi ei miten voimakas reaktio sellainen onkaan. Voi eih John!
Satuin tänään vahingossa katsomaan kolmoskauden taas uudestaan ja ai että ne häät siellä, voi bestman Sherlock.Miten ihana vahinko! :-* Mulle kävi tässä viime viikolla ihan samoin, piti tarkistaa nopeasti yksi juttu A Scandal in Belgravia -jaksosta (halusin mieluummin tarkistaa jaksosta kuin kässäristä, koska jaksot on niin kätevästi saatavilla Areenassa) ja katsoin "vahingossa" ja huomaamatta melkein koko jakson. :') The Sign of Three on Skandaalin ohella ihan mun lemppareitani, ehkä koska se rakkauskärvistely on molemmissa niin erinomaista. Tähän peilaten on vähän erikoista että ulisin viime kommentissa, etten kestä tätä Johnin surumenoa, koska totuushan on, että se on hyvin nautittavaa, erityisesti kun saattaa uskoa siihen, että lopussa kiitos seisoo. ;D
Johnin tekee mieli pamauttaa päänsä lattiaan. Ei tällaisia ajatuksia juuri nyt, kiitos.Tää oli muuten munkin välitön reaktioni siihen, kun John mietti, että haittaisiko lyhyys suutelemista! ;D ;D ;D
Parempi olla ajattelematta laisinkaan Sherlockin suutelemista tai varsinkaan avioliiton täytäntöön panemista.Täytäntöön paneminen oli veikeä sanavalinta eikä varmaankaan vahinko!! Tykkäsinnnn. Ja odottelen erittäin kovasti jo tositoimiin pääsemistä ja sen mukanaan tuomaa täyttymystä. <3
”En tiedä, mistä lähtien Mycroftia on kutsuttu pikkulinnuksi”, John katsoo, miten Greg on tukehtua omaan olueensa. ”Tai sinulle hän ehkä on tipunen.”
”Mielenkiintoinen bisnes”, John hymähtää. ”Jos alankin ottaa sinusta kuvia ja myymään niitä lehdille.”Erinomainen idea! John voi lopettaa muut päivätyöt, jahka on hetken opetellut valokuvausta ja oikeanlaisia kuvakulmia. ;)
John oli nimennyt tapauksen Suklaapäällysteiseksi murhaksi ja aloittanut sanoilla ’Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää – joskus timantitkin ovat suklaata’ ja hän oli aika ylpeä siitä, jos häneltä kysyttiin. Sherlockilta ei kannattanut kysyä.Ihana John! Ei kysytä Sherlockilta yhtään mitään, iloitaan näistä blogikirjoituksista ihan keskenämme. <3
”Jos lehdessä kirjoitetaan meistä.”Nouuu, Sherlock! Olit jo niin lähellä kunnon keskustelunavausta! Apua, alkaa huolettaa näiden kahden puolesta, tässähän loppuu päivät kesken ennen kuin jompikumpi saa manattua itseensä tarpeeksi rohkeutta!
”Juuri sanoit, että se on roskalehti, ei sellaisia kannata uskoa.”
”Mutta jos joku uskoo? Että… Tai, unohda sittenkin. Ei mitään.”
”Haittaako se sinua?” Sherlock tuijottaa hänen ylitseen, kun John kääntää katseensa hänen suuntaansa.
”Mikä?”
”Jos lehdessä kirjoitetaan meistä.”
Sherlock oli asiasta maininnut sivulauseessa jo aiemmin, mutta vaativa lukitun huoneen murhamysteeri oli lennättänyt hänet Skotlantiin.Voi eeeeei, siellä se Sherlock sitten jo testailee häämatkan vierailukohteita ja muita jännittävyyksiä. <3
Hän on sanomassa jotain, kun John ehtii ensin:
”Sinä olet jo ratkaissut tämän jutun.”
Tämä alkaa olla liikaa. Hän on joutunut kuolettamaan kaikki tunteensa, joutunut elämään painajaistaan nämä muutamat viikot.
”Se oli oikeastaan aika helppo.”Nyyh! Ainakin ihan liian monen adaptaation tekijät ovat kuvitelleet typerän tohtori Watsonin olevan jotenkin huvittava juttu ja se on aivan hirveää! D:
”— ja silti jatkoit tätä naurettavaa pelleilyä. Miksi? Onko sinusta hauskaa katsoa, kun minä olen tyhmä? Katso, taas se tohtori Watson on tyhmä ja ei tajua?”
Tai siis, oikeastaan olin oikeassa, koska en ole oikeastaan homo—”Ai että, kiitos kiitos tästä! Niin hyvät replat. Erityisesti arvostin Sherlockin lakonista "no niin, kiitos" -tokaisua (ihan hillitön, ah!), mutta sydäntäni lämmittää aina ihan erityisen erityisesti, kun John saa sanoitettua tunteensa ja seksuaalisuutensa. :-*
”No niin, kiitos.”
”Hiljaa”, John murahtaa, mutta jatkaa kuitenkin, ”koska totuushan on, että olen enemmän jotain biseksuaaliakselille ulottuvaa. Että tykkään naisista, mutta eh… tykkään kyllä miehistäkin. Tai siis en tällä hetkellä monikossa, vaan oikeastaan vain yhdestä miehestä.”
”Olen toivonut sitä jo monta vuotta. Herätys John Watson ja katso joskus ympärillesi.”Myös tämä Sherlockin hetkeä aiemmin lausuttu raadollisen rehellinen tunnustus sai mut polvilleen. Voihhhh Sherlock. <3<3<3
”Tiedäthän”, Sherlock virnistää, ”paljon kylmiä linnoja ja sadesäätä, aivan pakko nukkua vierekkäin.”Tässä, tässä näin oli useampi super mainio ja ihana juttu, etenkin nuo joita Skotlannilla on tarjota, varsinkin John kiltissä! <3333 Ja sitten myös tuo Sherlockin upea vastaus ja ”mutta ole sinä minun kanssani, John”, voihhh, päästin siinä kohtaa jo ihastuksen vinkaisun ihan!
”Niinkö päättelit?” John hymähtää.
”Ehkä sinun olisi pakko pitää kilttiä.”
”Luoja sinun kanssasi, Sherlock.”
”Luojalla en tee mitään, mutta ole sinä minun kanssani, John.”
Helkkari sentään, kaikki nämä vuodet.Niiiiinpä!!! <3333
Ja vihdoin hänen omansa.
”Tiedäthän”, Sherlock virnistää, ”paljon kylmiä linnoja ja sadesäätä, aivan pakko nukkua vierekkäin.”
”Niinkö päättelit?” John hymähtää.
”Ehkä sinun olisi pakko pitää kilttiä.”
”Luoja sinun kanssasi, Sherlock.”
”Luojalla en tee mitään, mutta ole sinä minun kanssani, John.”
John johdattaa heidät keskemmälle himmeästi valaistua tanssilattiaa ja he asettuvat keinumaan hitaasti, keksien askelia ja kuunnellen, aavistaen mihin päin toinen on menossa.Miten kaunis ja romanttinen ja ihana loppu!! Tässä oli hiukan samanlaista fiilistä kuin mitä ehkä oli haettu itse sarjan aivan loppuun, mutta toisin kuin sarjassa, tässä näiden kahden onni ei tunnu päälleliimatulta vaan herkältä ja aidolta ja voi että kun herkistyn taas!
Siinä he lopulta ovat, vihdoin yhdessä, Baker Streetin kaksikko, John Watson ja hänen sulhasensa Sherlock Holmes.
”Tiesin, että te pojat löydätte vielä yhteen. Sherlock on ollut niin kauan jo valmis ja nyt vihdoin. Voi että, parun kuin mikäkin vesiputous. John, teidän täytyy tulla kylään useammin. Paikallisessa teatterissa-”
”Äiti”, Sherlock kumartuu sanomaan vierestä, mihin hän on tanssahdellut rouva Hudsonin kanssa, ”älä kiusaa Johnia. Se on minun tehtäväni.”