Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Tassunjälkiä maailmalta, Sirius, K-11, raapalesarja, 100/100 (2.3.2019)

<< < (2/12) > >>

Arte:
Okei, asennoidumpa tähän siis niin, että luvassa on pätkitetty yhtäjaksoinen tarina. (:

Nyh, vieläkään ei päästä kunnon seikkailumeininkiin mukaan! Tässähän alkaa jo melkein kärsimättömyys iskeä.

Mutta, tykkäsin tunnelmasta. Kolmannessa raapaleessa oli mukana ihanaa luonnollisuutta, joka sai ainakin minut hymyilemään. Oispa kiva herätä jostain tuollaisesta paikasta, koska tunnelma tuntui niin seesteiseltä ja rauhalliselta. Hiinokka kuulostaa söpöltä isohkolta koiralta. Minä olisin kyllä melkein veikannut, että Sirius olisi voinut olla sen verran raaka, että olisi voinut heti alusta alkaen alkaa mussuttaa raakaa lihaa juuri koiramuodossa! Helppoa energiaa. Tykkäsin muuten hirveästi tämän raapaleen loppulauseesta, sillä mutta kaupunkiin oli päästävä kuulosti jotenkin niin jykevän ytimekkäältä ja lupaavalta.

Minua huvittaa jo etukäteen se, että Sirius on nelosraapaleessa kohta perus turrerantatuolien ympäröimänä! Ties vaikka miehestä kehittyisi vielä varsin mainio auringonpalvoja, jolle tarjoillaan drinkkejä suoraan käteen. Oon jo ihan täpinöissäni, että mitä tuleman pitää. :D Tykkään siitä, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut jo ystäviä. Miksipä ei Hiinokka tykkäisi tyypistä, joka tuo saaliin suoraan nokan eteen, ja vastaavasti Sirius on taas ollut varmasti todella yksinäinen Azkabanin vuosien varrella ja bondaa luonnollisesti tosi nopeasti kenen tahansa kanssa jo ihan alitajuntaisestikin.

Menoa ja meininkiä odotellessa!

Frederica:
Tämä on jotenkin niin suloinen nimeltään ja tyyli ja tunnelma ovat näissä neljässä raapaleessa mukavan leppoisat. :>

1 & 2
Näissä on pehmeä, mutta haikea tunnelma. Näissä näkyy hyvin tuo Hiinokan ja Siriuksen suhteen tuoreus, ja Siriuksen hämmennys vapaudestaan. Tuo on hieno kohta, kun Sirius koskettaa kiveä ja miten erilainen se ja oikeastaan kaikki on nyt, kun hän ei enää ole vanki, ei fyysisesti eikä "tapa Peter" -pakkomielteessään jumissa (eräänlainen vankila kai sekin). Tuossa purosta juomisessa tuli itselleni mieleen, että miten samanlaisia Hiinokka ja Sirius ovat ehkä tuossa hetkessä olleet, kumpikin hörppimässä vettä ja Siriuksessa on varmaan tuollaisissa hetkissä jotain tosi koiramaista. Tykkään tuosta, että tropiikkiin päästään jo tässä ihan alussa, se sai minut janoamaan jatkoa.

3 & 4
Hieno tuon 3 raapaleen aloitus, koska varmasti Sirius herää vielä monesti ihmetellen sitä, ettei olekaan Azkabanissa. Ihanaa, että hän metsästää Hiinokalle, ja tykkään myös tuosta, että Sirius ei halua syödä raakaa lihaa. Itselle tuli mieleen, että hän on kuitenkin varmaan vielä aika ehdottomassa mielentilassa, koska on ollut niin monta vuotta koirana, että kaikki tuollaiset päätökset (moraaliset tai vaikkapa se, että kaupunkiin pitää päästä, ihana päätös, kun se tulee niin jämptisti) ovat hänessä jotenkin tosi tiukassa ja kuvaavat hänen luonnettaan ja ajatusmaailmaansa. Mahtavat nuo rantatuolit, jotenkin sellainen sivistys! ihmisiä! vilinää! -fiilis tulee niistä ja tulee sellainen olo, että mihinköhän rantakemuihin tässä vielä päädytäänkään. : D Tuo, että Hiinokasta ja Siriuksesta on tullut ystävykset, on ihana, awww! :3


Kiitos näistä. <3

Hazyel:
Arte, ehkä näissä osissa ois jo vähän enemmän seikkailumeininkiä! Ja mulla on takataskussa sellaisia suunnitelmia jo, että kyllä sitä seikkailua tulee ;) Kunhan vain vähän jaksaa odottaa! Mä jotenkin ajattelisin niin, että nyt kun Sirius voi saada vähän luksusta.. tai siis enemmän luksusta kuin Azkabanissa, niin hän ei sentään halua lihaa raakana syödä. Tuoreita hedelmiä ei varmaan oo herra syönyt kolmeentoista vuoteen, niin miksi niitä ei söisi kun pystyy!

Frederica, kiitos kommentista sullekin :3 Jotenkin olen ajatellut, että Sirius on Azkabanissa ollessaan varmasti viettänyt ison osan ajastaan koiramuodossa, joten näissä ehkä tullaan näkemään vähän enemmänkin koira-Siriusta, onhan se sille kuitenkin niin luonnollinen olomuoto. Ihan ekana tässä ei ehkä rantakemuihin päädytä, mutta mutta ;) Kannattaa jäädä lukemaan!

5
Kun kumpikin on saanut tarpeekseen kookospähkinöistä, parivaljakko suunnistaa kohti rannan reunalla kohoavaa kalliota. Sirius arvelee, että siellä voisi olla sopiva luola, jossa he voisivat majailla. Eikä aikaakaan, kun löytyy pieni asumaton luola, johon on hyvä asettua. Ainakin siihen asti, kunnes he keksivät paremman paikan.

Sirius etsii ympärillä olevalta kalliolta tuulen sinne heittelemiä oksia, kerää sylin niitä täyteen ja vie ne luolaan, jotta voi sytyttää ne illan tullen lämmikkeeksi. Nyt ulkona on vielä Siriuksen arvion mukaan kolmisenkymmentä astettä lämmintä varjossa, mutta yöstä voi tulla kylmä. Lisäksi hän kerää palmupuiden lehtiä pehmusteeksi.

Sitten Sirius astuu luolasta lähteäkseen kohti turistialuetta. Hän tarvitsee taikasauvan.


6
Sirius kävelee ruokakojujen ja myymälöiden välissä koirana - ei hän viitsi ihmismuodossaan siellä vaeltaa, sillä eihän hänellä edes ole säädyllisiä vaatteita. Koirana hänelle heitellään grillattuja kanankoipia ja niitä jyystäessään hän miettii, mahtaako tosiaan olla niin nälkäkuoleman partaalla oleva, että se näkyy ulospäinkin.

Eräältä sivukadulta Sirius löytää lupaavan näköisen kaupan, oikeastaan hän epäilee, että sitä eivät näe kuin velhot. Hän nostaa tassunsa ikkunalaudalle ja katsoo sisään, kaupan omistaja huomaa hänet ja tulee avaamaan oven. Sirius saa rapsutuksia ja kun hän heiluttaa häntäänsä, hänet jopa kutsutaan sisään. Hänelle tarjotaan vettä, eikä kukaan aavista hänen olevan oikeasti animaagi, joka tarkkailee velhokaupan sisältöä yötä varten.

Hazyel:
Jee lisää, koska näitä nyt on valmiina ja pitää saada raapalehtien listausta vähän ajan tasalle :3

7
Sirius ei pidä varastamisesta, ainakaan enää näin vanhemmalla iällä. Mutta joskus on pakko ja illan tullen, kun hänen annetaan jäädä kauppaan sisään lämmittelemään, kun ovet lukitaan, hän muuntautuu takaisin ihmiseksi. Kauppa on pieni, mutta siellä myydään kaikenlaista: taikasauvoja, liemiaineksia, sulkakyniä, jopa muutama luudanvarsi roikkuu telineessä. Sirius valitsee itselleen sopivan taikasauvan, jättää laatikon huolellisesti samaan paikkaan hyllyllä, kuin missä se oli aiemminkin, jottei varkautta huomattaisi. Hän pakkaa taskuunsa rullan pergamenttia, muutaman sulkakynän sekä pari pulloa mustetta. Enää hän tarvitsee linnun, jolla lähettää kirjeitä.

Siriuksen luikkiessa ulos velhotarvikekaupasta missään ei soi minkäänlaista hälytys. Ilmeisesti täälläpäin ei yleensä liiku varkaita, eikä hälytystä tarvita.


8
Vielä ennen takaisin luolaan palaamistaan Sirius päättää hetken matkaa käyskennellä pimenevässä yössä. Vaikka koirana olo on sekin mukavaa, haluaa Sirius välillä olla rauhassa ihmisenäkin - omana itsenään. Kun tuuli tuivertaa hiuksissa ja hiljattain alkanut sade tippuu kasvoille, tuntee Sirius olevansa vapaa.

Sirius on kävelemässä sivukadulta isommalle kadulle, kun hän huomaa kadunkulmassa jotain outoa. Liikettä, salavihkaista ja varovaista. Ikäänkuin joku katselisi ympärilleen, siirtelisi tavaroita varoen, ettei kukaan näe.

Sirius astelee varovasti lähemmäs, pysyttelee varjoissa, ettei häntä huomattaisi. Tuo kahden hämärämiehen toiminta ei vaikuta lailliselta, eivät he muuten olisi niin varovaisia. Kun molemmat miehet ovat sisällä yhdessä kadunvarren taloista, Sirius kurkistaa lava-auton perälle.


9
Sirius haukkoo henkeään nähdessään lava-autolla olevat häkit. Siellä on kasoittain erilaisia eläimiä: lintuja, sammakoita, koiria ja kissoja, jopa käärmeitä. Ja ne kaikki ovat niin pienissä häkeissä tai terraarioissa, etteivät juuri mahdu edes liikkumaan. Yhdessä häkissä on neljä isoa tunturipöllöä, jotka muistuttavat Siriusta Harrysta. Sirius nielaisee ja perääntyy auton luota varjoihin juuri sopivasti ennen kuin kaksi sen luona äsken ollutta miestä astuvat ulos rakennuksen ovesta. Hän tarkkailee, kun miehistä toinen astuu sisälle autoon ja peruuttaa sitä lähemmäs ulko-ovea. Toinen miehistä laskee rahanippua. Ellei jokin vaisto Siriuksen päässä olisi varoittanut häntä, hän olisi jo rynnännyt miesten kimppuun, mutta nyt hän odottaa kärsivällisesti.


10
Kun miehet vielä kerran katoavat sisälle rakennukseen, Sirius syöksyy esiin piilopaikastaan. Sanat tulevat kuin itsestään hänen suustaan ja vaikka hän ei vielä olekkaan voittanut uuden sauvan luottamusta, se tottelee häntä. Sillä sekin haluaa vapauttaa vankeudessa olevat eläimet. Sirius leijuttaa häkit ja terraariot siistiin riviin maahan, kokojärjestykseen, ihan vain salakuljettajia ärsyttääkseen. Hän avaa ne yhdellä sauvanheilautuksella. Osa eläimistä vaikuttaa hämmentyneiltä, mutta kun ensimmäinen kissoista astuu ulos häkistä häntää heilauttaen, muutkin uskaltavat tehdä sen. Osa niistä vilkaisee Siriusta kiitollisena, yksi koirista jopa nuolaisee hänen kättään ennen omille teilleen lähtöä. Siriuskin on juuri kääntymässä pois, kun huomaa yhdessä häkissä vielä kyhjöttävän pienen pöllön.

LillaMyy:
Ohopsista, olen vissiin hieman taas tipahtanut kartalta näiden suhteen, koska kahdeksan uutta kommentoitavana (joista kaksi ekaa siis toki luettuna jo, vaikken kommenttia saanutkaan aikaan). ::'D Jos nyt kuitenkin koittaisin sanoa taas muutaman sanasen näistä, niin ei sitten tulisi mitään tämän suurempaa kiriä hoidettavaksi myöhemmin. :D

Hienoa, että tässä näkyy myös se, että Sirius on tosiaankin aika vasta päässyt vapaalle jalalle, joten se avoin taivas pään yläpuolella ei varmaan ole vielä menettänyt hohdettaan (jos se ikinä menettääkään kahdentoista Azkabanin vuoden jälkeen). Tuossa tulee kuitenkin sellaista mukavaa seikkailullista vibaa jo ihan tuostakin, vaikkei mitään kovin jännittävää tapahtuisikaan, kun Sirius vaan totuttelee taas elämään omillaan ja katselemaan ympärillään leviävää avoimuutta. Muutenkin tässä tulee tosi kivasti tätä selviytymisaspektia mukaan, kun mikään ei tule valmiina, vaan se liha pitää metsästää ja laittaa itse tai ne hedelmät etsiskellä itse, kun ei ole ketään muutakaan, joka voisi tehdä sen sun puolestasi. (:

Tätä mä olenkin jo pidempään pohtinut, että mistä Sirius repäisee itselleen taikasauvan, kun Britannian etsityimpänä miehenä sitä ei varmaan ihan tuosta noin vain repäistäkään Viistokujalta. :'D Velhona se kuitenkin on aika tarpeellinen väline, vaikka osaisikin tehdä sanattomia taikoja (onko muuten edes mahdollista tehdä sanattomiakaan taikoja ilman taikasauvaa?). Kätevää liikuskella kaupungilla animaagina, kun ihmiset ruokkivat sua ihan tuosta noin vain, eipähän ainakin tarvitse ihan niin paljoa hommia tehdä, kun ruoka tuodaan naaman eteen. :D Nyt kyllä heräsi pieni pohdinnan poikanen, koska jos jästit eivät välttämättä näe tuota kyseistä kauppaa, jonka sisälle Sirius-koira tupsahtaa, niin miten sitten sen omistajat eivät tiedä koiran olevan animaagimuodossaan oleva velho. Tai siis, onko tässä ajatuksena se, että eläimet näkevät sen kaupan, mutta jästi-ihmiset eivät, koska se voisi olla aika kinkkistä, kun jästi taluttaa koiraansa kadulla ja koira lähtee kiskomaan jästi paikkaan, missä hän ei näe mitään ihmeellistä... :'D Jos tajuat, mitä mä ajan tässä takaa...

Aaawww, ihana Sirius, kun vapauttaa noin raa'asti häkkeihin tungetut eläimet. Tuollaisen ei pitäisi olla edes sallittua, että työnnetään eläimiä liian pieneen tilaan! Muutenkin tykkään näissä vikoissa rapsuissa siitä, että jotenkin Siriuksesta paistaa tietynlainen eläinrakkaus, jonka oletan juontavan ainakin osittain juurensa siitä, että herra on animaagi ja reissussa tällä hetkellä hevoskotkan kanssa ja hän on itse ollut enemmän tai vähemmän häkissä. Vaikka toki Azkabanin 'häkit' ovatkin varmaan ihan erilaisia kuin noiden eläinten häkit, mutta voisin kuvitella, että se aika Azkabanissa jotenkin toi Siriukseen sen piirteen, että hän ei mielellään näe yhtään ketään pienessä häkissä. Suomen kieleni toimii taas loistavasti, mutta ehkä sä ymmärrät, mitä mä ajan tällä taas takaa... ::'D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu