Ficin nimi:
Kirjoittaja: valokki
Tyylilaji: fluff, slice of life, mikroja
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Harry
A/N: Pyeri sämikielâi okko! Hyvää saamen kielten viikkoa! Saamen kielten viikon kunniaksi päätin tänäkin vuonna raapustella vähän tajunnanvirtana mikroja inarinsaameksi, koska fikkejä saameksi ei voi koskaan olla liikaa. Osallistun tällä samalla myös haasteeseen Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=53109.0), vaikka tavallaan nämä voi lukea kyllä aivan joidenkin muidenkin hahmojen silmin.
Čohčâ
Loostah kirdâččeh já tánssájeh ááimust munnuu pirrâ ovdil koččâm. Enâmân eennâmluđ. Pááikán vuoiŋâstiđ.
Must lii stuorrâ ahheev. Kuhás vâi tuš pissoođ tast, tom jiem mun jiesgin tieđe.
Tun vááldáh muu kieđâst kiddâ, já tot lieggân muu nuuvt,
ete mun vajam oppeet čuávuváá piäiván.
Tälvi
Aaibâs tego kuobžah peesist
muoi uáđđeen kyevti lovduu vyelni paldâluvâi, kiddâ nubijnis.
Siisâ, olgos, siisâ,
tun vuoiŋah rávhálávt.
“Pyehteen-uv muoi tuš pissoođ tast já vyerdiđ, ete kiđđâ puátá?” mun koijâdâm.
Tun keejah muu čolmijd, já tuu ruánááh kirkkáseh čalmeh uážuh muu vuoiŋâm orostiđ, vuod ohtii.
“Tiäđust-uv”, tun kielestah já čummâlah muu káálun.
Kuovsâkkâsah
Muu vuoiŋâm lievlist puolâšiijâst
pajanen täsnikirkes alme njeigâ.
Must lii koolmâs, já mun puáđám aldalub tuu.
Tun kiesah tuu kieđâid muu pirrâ já njaavhah muu seelgi.
“Keejâ”, tun eeđah, já mun pajedâm muu kejâstuv aalman.
Kuovsâkkâsah tánssájeh tobbeen vildáht já ilolávt, šliäđun ruopsâdin, ruánán já violettin.
“Jurdáh-uv tun, ete sij tuođâi láá tobbeen? Puoh, kiäid mij lep monâttâm”, tun sovkkâlah.
Mun nuáigum joskâ.
“Nabai jurdáh-uv tun, ete muoi meiddei pesseen toho talle ko muoi jämmeen?”
Mun vááldám tuu muáđuid muu vaacâi kooskân já uusâm tuu kejâstuv. “Tiäđust-uv. Muoi láán tobbeen oovtâst, já talle tun koolgah tánssáđ muin.”
Syksy
Lehdet lentelevät ja tanssivat ilmassa meidän ympärillämme ennen putoamista. Maahan maatumaan. Kotiin lepäämään.
Minulla on suuri kaipuu. Kauas vai vain pysyä tässä, sitä minä en itsekään tiedä.
Sinä otat minua kädestä kiinni, ja se lämmittää minua niin,
että jaksan taas seuraavaan päivään.
Talvi
Aivan kuin karhut pesässään
me nukumme kahden peiton alla, kiinni toisissamme.
Sisään, ulos, sisään,
sinä hengität rauhallisesti.
"Voimmeko vain pysyä tässä ja odottaa, että kevät saapuu?" minä kysyn.
Sinä katsot minua silmiin, ja sinun vihreät kirkkaat silmäsi saavat minun hengitykseni salpautumaan, jälleen kerran.
"Tietenkin", sinä valehtelet ja suutelet minua otsalle.
Revontulet
Minun hengitykseni höyryää pakkasyössä
kohoten kohti tähtikirkasta taivasta.
Minun on kylmä, ja tulen lähemmäs sinua.
Sinä kiedot kätesi ympärilleni ja silität selkääni.
"Katso", sinä sanot, ja minä nostan katseeni taivaaseen.
Revontulet tanssivat siellä villisti ja iloisesti, leiskuen punaisina, vihreinä ja violetteina.
"Uskotko, että he todella ovat tuolla? Kaikki, ketkä me olemme menettäneet", sinä kuiskaat.
Minä nyökkään hiljaa.
"Entä uskotko sinä, että myös me pääsemme sinne, kun me kuolemme?"
Minä otan kasvosi lapasteni väliin ja etsin sinun katseesi. "Tietysti. Me olemme siellä yhdessä, ja silloin sinun täytyy tanssia minun kanssani."