Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Tällipaju- - 19.11.2008 19:24:16
-
Title: Täysin eri maailmoista
Author: Tällipaju-
Ikäraja: K-11 // Frederica muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen muokaiseksi :>
Genre: romance
Pairing: Harry/Jackie
Summary: Naapurin tyttö ( Jackie, jästi) on rakastunut Harryyn. Ja siitä se sitten lähti; ongelmat jne.
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat kuuluvat J.K. Rowlingille, mutta minä omistan Jackien.
1. luku
Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymässä. Nuori, noin 16-vuotias tyttö istui puutarhatuolissa etupihalla Likusteritie 3:ssa. Hikikarpalot kohosivat tytön otsalle. Kuumuus oli sietämätön. Tytöllä oli puolipitkät, tammenruskeat hiukset, vihertävät, ystävälliset silmät ja korkeat poskipäät, jotka loivat mallimaisen ulkonäön.
Tyttö asui aivan tavallisessa ympäristössä. Taloja vieri vieressä kilpailemassa, kenen nurmikko on tasaisimmin leikattu. Autot viimeisintä huutoa.Tytön vanhemmat olivat työssä käyviä "normaaleja" ihmisiä, jotka vihasivat likaisuutta enemmän kuin mitään muuta.
Tytön huone oli talon häpeäpilkku; sotkuinen, pieni huone, toisaalta juuri niin kotoisa, kuin hän itse halusi. Muu talo hohti puhtaudellaan.
Tyttö inhosi tarkkuutta, mikä oli heidän kadullaan pakkomielle. Hänen mielestään pölyä voi olla jossain määrin ja kaiken ei aina tarvitse olla niin täydellistä.
Mutta nyt tytön katseen oli vanginnut naapurin poika, jolla oli sotkuiset tummat hiukset, silmälasit ja laiha vartalo. Tyttö oli ennenkin katsellut poikaa vähän matkan päästä. Hän ei ollut vielä uskaltanut mennä puhumaan pojalle, ja varsinkin jos hänen vanhempansa näkisivät hänet noin oudon pojan kanssa, hän saisi kuukauden kotiarestia.
Poika makasi kukkapenkissä, kuin kuunnellen jotain. Poika oli kieltämättä outo, mutta se oli se juttu, mikä sai tytön sydämen jättämään yhden lyönnin väliin.
Tyttö ei ollut koskaan ollut niin lähellä poikaa, että olisi nähnyt, minkä väriset silmät hänellä on. Hän halusi tietää, sillä silmillä oli väliä.
"RÄKS!"
Tyttö tipahti tuolilta ja samalla huomaten kissan juoksevan täyttä höyryä auton alta. Poikakin oli kuullut oudon äänen ja istui nyt kukkapenkissä tarkkaileva ilme kasvoillaan.
Tarkemmin katsottuaan, tyttö huomasi pojan kädessä pitkää risua muistuttavan kepin. "Omituista", tyttö supisi itsekseen.
Samaan aikaan pojan setä (tai pojan sedäksi tyttö häntä ainakin luuli) pisti punaisen päänsä ikkunasta ulos ja alkoi rähistä pojalle. Tyttö erotti sanoja "Harry" ja "Mitä hemmettiä sinä teit?". Pojan nimi oli siis Harry, tyttö ajatteli iloisena, vaikka hänen kävi häntä sääliksi, sillä sedän huuto oli aika pelottavaa.
Mutta silti, Harryn ilme ei värähtänytkään.
Lopulta Harryn setä huomasi tytön. Hän näytti ensiksi tyrmistyneeltä, mutta väänsi lopulta naamansa hymyn tapaiseen. Tyttö hymyili takaisin väkipakolla.
Harry nousi ylös kukkapenkistä ja lähti kävelemään pois pihalta, vaikka hänen setänsä huusi yhä kurkku suorana. Hän pomppasi tyylikkäästi matalan aidan yli ja lähti kävelemään pitkin katua ärtyneenä tai siltä hän ainakin näytti kauempaa katsottuna.
Setä lopetti karjumisen, tajuttuaan ettei siitä ollut enään hyötyä. Samalla hän huomasi puolen korttelia tuijottavan häntä. Hän vilkutti nopeasti samalla selittäen jotain epämääräistä, että jonkun auto oli särkynyt tai jotain. Hän katosi ikkunasta ja sulki sen. Oli taas aivan hiljaista.
Tyttö tajusi tilaisuutensa tulleen, joten hän lähti Harryn perään puolijuoksua. Tytöstä tuntui, että hän tiesi jonkun seuraavan. Aina, kun Harry katsoi taakseen, tyttö katseli muualle yrittäen näyttää viattomalta.
Lopulta Harry kääntyi leikkipuistoon. Tyttö jäi leikkipuiston portille katsomaan, kun Harry meni istumaan keinuun, joka oli ainoa ehjä, sillä muut keinut olivat "menneet" rikki.
Katsellessaan Harrya, tyttö tunsi yhtäkkiä vahvan käden olkapäällään. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi itse Dudley Dursleyn tuijottavan häntä tunnistamaton ilme possumaisilla kasvoisillaan.
"Päästä irti!" tyttö komensi terävällä äänellä, ehkä hiukan tärisevälläkin.
"Saat ensin maksaa", Dudley sanoi lipevästi.
"Ei minulla ole rahaa, joten unohda", tyttö sanoi ja yritti irtautua Dudleyn limaisesta otteesta.
"En kyllä tarkoittanut rahaa."
"Turha luulo! Minä en sinuun koske, vaikka olisit viimeinen miespuolinen henkilö maapallolla", tyttö huusi jo vähän peloissaan yrittäen taas kiskoa itseään irti.
Mutta silloin kuului ääni: "Päästä hänet, Dudley."
Ääni kuului Harrylle, joka seisoi aivan lähellä. "Enpä usko, Harry. Miten meinasit pelastaa likan?" Dudley sanoi tyhmästi röhöttäen.
Harry veti taas sen pitkää risua muistuttavan kepin ja osoitti sillä Dudleytä. Sanoja ei tarvittu, sillä Dudley muuttui heti vihertäväksi. Hänen otteensakin lipesi tytön olkapäältä. Tyttö siirtyi heti Harryn taakse seuraamaan tilannetta.
"E-et sinä saa käyttää t-tuota! Minä tiedän sen", Dudley änkytti.
"Mistä sinä tiedät, ettei sääntöjä ole muutettu?" Harry kysyi pieni hymyn kare kasvoillaan.
Tyttö oli aivan ymmällään... Miksi Dudley pelkäsi noin paljon yhtä risua?
Dudley muuttui entistä kalpeammaksi, mutta se ei johtunut Harrystä. Yhtäkkiä tuntui hirveän kylmältä, tähdet katosivat taivaalta ja...ilo tuntui katoavan.
"Mitä s-sinä t-teet?! Lopeta heti! Minä kerron isälle!" Dudley huusi hätääntyneenä. Tyttöäkin rupesi pikku hiljaa pelottamaan.
"En minä teen mitään! Ole hiljaa, minä kuuntelen", Harry komensi ja höristi korviaan.
"Mitä tämä nyt oikein on?" tyttö kysyi Harryltä. Harry käänsi kasvonsa tytön puoleen. Tyttö näki niistä huolestuneisuuden. Samalla tyttö katsoi Harryn silmiin. Ne olivat kirkkaan vihreät! Hän ei voinut olla hymyilemättä. Ne olivat täydelliset, mantelinmuotoiset.
Eka luku oli nyt sitte tässä. Kommaa, kiitos--
-
Kivan kun tykkäsit Jekaterina.. Tytön nimen tulen kertomaan tässä kohta puoliin Harryllekkin ;D Ensiksi ajattelin, että "oikeiden" ja keksittyen juttujen sekoittaminen voisi olla hullua, mutta joo :D
Jatkoa tulee, kun kerkee.. Kiitos
-
Mielenkiintoinen idea kaikenkaikkiaan. :) Tästähän saisi aikaan pidemmänkin ficin, jos innostusta ja ideoita riittää yhtä hyvin kuin ensimmäiseen osaan. ;D Toivon kuitenkin ettei ficci noudattaisi täysin samaa kaavaa kirjan kanssa.
Mutta jatkoa odotellen
~Kinuski
-
Oi, tykkäsin!
Pari kirjoitusvirhettä bongailin sieltä...
Katsellessaan Harryä, tyttö tunsi yhtäkkiä vahvan käden olkapäällään.
^tuossa ä:n paikalla kuuluisi olla a.
+ sitten jtn, että välimerkin jälkeen ei ollut välilyöntiä, mutta no problems, ei isoja juttuja, mutta tää äikkänörtti tarttuu aina kaikkeen -______-
Muttah, itse tarina oli mielenkiintoinen. Tykkäsin siitä, miten kuvailit asioita, varsinkin siinä alussa sitä asuinympäristöä ja ihmisiä. Se miellytti mua paljon. Ja toi ns. "oikeiden" ja itse keksittyjen tapahtumien sekoittaminen oli hauska, lisää kiitos :)
-
Kiitos Kinuskitoffee. Ei, en tule noudattamaan samaa kaavaa kirjan kanssa, mut kyllä siitäkin tulee kohtia, of course.
Ja kiitos emptiness. Kiva, että tykkäsit tyylistä. Jatkoa kirjoitan "koko" ajan.
-
2. luku
Kylmyys vain lisääntyi heidän ympärillään. Harry tuijotti yhä tyttöä. Hän heräsi "transsista", kun Dudley heilutti paksua kättään Harryn naaman edessä.
"Kuka sinä olet?" Harry kysyi hillitysti, vaikka hänen sydämmensä takoi normaalia lujempaa.
"Jackie, Jackie Blue", tyttö vastasi, punan noustessa kasvoilleen, "asun naapurissasi."
"Ai... Joo...", Harry kakisteli nolona. Noin kaunis tyttö naapurissa eikä hän ollut huomannut.
"A-anteeksi, kun keskeytän herkän hetkenne, mutta.. Mitä pirua täällä t-tapahtuu?" Dudley huusi. Hänen äänensä kaikui tyhjällä kadulla. Oli aavemaista.
Harry kääntyi Dudleyn suuntaan, taikasauva yhä osoittaen suoraan. "ÄLÄ OSOITTELE SILLÄ MINUA!" Dudley huusi ja lähti juoksemaan suoraan päin - ankeuttajaa.
Samalla Harry huomasi vaaran, mutta ei pystynyt enään estämään häntä. "Älä juokse sinne!" Harry karjui, yrittäen saada Dudleyn takaisin.
Jackie katsoi näytöstä ihmeissään. Se oli kuin taikuutta. Harry huusi jotain "odotusuojalis" ja hänen risunsa päästä tuprusi jotain valkoista savua. Harry tähtäsi sillä Jackien taakse, mutta Jackie ei nähnyt siellä mitään, vain kylmä tunne hiipi hänen selässään.
Harry huusi useasti "odotussuojalis" ja kolmannella kerralla tapahtui jotain, mikä sai Jackien haukkomaan henkeä.
Harryn risun päästä purkautui valkoinen, säteilevä uroshirvi. Se hyökkäsi jonnekkin Jackien selän taakse sarvet pystyssä. "Auta Dudleytä!" Harry huusi sille ja se käänsi sunnan ja lähti uuteen hyökkäykseen kohti Dudleytä.
Dudley oli sillä välin kaatunut maahan ja hän näytti erittäin pelokkaalta. Hän oli vitivalkoinen. Uroshirvi juoksi ihan Dudleyn vierestä ja katosi.
Harry haukkoi henkeä. Hän vaikutti siltä, kuin olisi juossut juuri maratonin. Hän putosi polvilleen. Jackie polvistui hänen viereensä.
"Oletko kunnossa? Mitä tuo oli? En tajua", Jackie sanoi Harrylle kalpeana.
"Se, se oli ankeuttaja, niitä oli kaksi", Harry sanoi uupuneena.
"Ankeuttaja?"
Harry ei ehtinyt edes vastata, kun he kuulivat Dudleyn suunnasta ulinaa. Harry nousi ripeästi ylös (kun ottaa huomioon maraton juoksun) ja meni Dudleyn luokse.
Jackie ei kuullut, mitä Harry sanoi Dudleylle, mutta toisaalta häntä ei edes kiinnostanut. Ainoa asia, mihin hän halusi selvyyden oli tuo hohtava uroshirvi, risu ja ankeuttaja.
"Voi Merlinin parta! Minä TAPAN hänet!" kuului yhtäkkiä Jackien takaa.
Jackie käänsi niin nopeasti päänsä äänen suuntaan, että hänen niskastaan kuului naksaus. Hän huokaisi helpottuneena, kun huomasi äänen kuuluvan naapurin höperölle rouva Figgille. Hän oli aina pitänyt rouva Figgiä tärähtäneenä, mutta nyt hän näytti mielipuolelta aamutossuineen ja hiusverkkoineen.
"Oletko kunnossa, Harry?" rouva Figg tiedusteli Harryltä, samalla ohittaen Jackien, kuin hän olisi ollut ilmaa.
"Joo, ei tässä mitään", Harry sanoi ihmeissään, samalla työntäen risua takaisin taskuunsa.
"ÄLÄ pane sitä pois!" rouva Figg huusi hysteerisenä, "Entä jos ne tulevat takaisin?"
Harry näytti yhtä pihalla olevalta kuin Jackie. "M-miten sinä tiedät ankeuttajista?" Harry kysyi, kun pääsi pahimmasta järkytyksestä yli, samalla puristaen risua kädessään.
"Tottakai minä tiedän! Minä kantelen tästä Dumbledorelle! Hän ei olisi saanut lähteä vartiosta...", rouva Figg puheli, enemmän itselleen kuin Harrylle.
Harry esitti lisää kysymyksiä, mutta Jackie ei jaksanut enään piitata heistä. Häntä väsytti. Hän halusi vain takaisin omaan lämpimään sänkyynsä.
Silti Jackie ei lähtenyt. Hän halusi saada selityksen illan tapahtumiin. Ajansa kuluksi hän istahti kylmälle asfaltille, nojaten käsiinsä.
Noin viiden minuutin kuluttua Harry ja rouva Figg lopettivat keskustelunsa ja tulivat Jackien luokse.
"Noniin, minä saatan teidät kotiin", rouva Figg puuskahti, hän vaikutti yhä tuohtuneelta.
"Okei", Jackie vastasi. Hän oli niin väsynyt ettei jaksanut ruveta väittämään vastaan tai muutenkaan kyselemään. "Huomenna, huomenna kysyn", hän ajatteli puoli ääneen.
He kävelivät vaitonaisina Likusteritielle. Rouva Figg tarkkaili koko ajan hermostuneesti ympärilleen. Harry talutti puolitajutonta Dudleytä kainalosta pitäen.
He saapuivat Likusteritie 4:n kohdalle. Heidän tiensä erosivat, sillä rouva Figg vei Harryn melkein rappusille asti. Ennen kuin he erosivat, Harry kuiskasi Jackien korvaan: "Tavataan huomenna?"
Jackie nyökkäsi leveästi hymyillen.
Kävellessään pihatietä pitkin, hän ajatteli ettei päivä loppujen lopuksi ollutkaan niin hirveä.
Tässä tämä toinen luku nyt sitte oli :D Kommaa <3
-
Jeij, uusi luku. :D
Virheitä en pahemmin löytänyt ja teksti oli taas muutenkin sujuvaa.
Ainoat miinukset luvun lyhyydestä ja kuvailujen vähyydestä. Tekstistä saisi mukaansatempaavamman, jos kuvailuja lisäisi edes hitusen enemmän. Esimerkiksi Jackien tunteita ankeuttajien saapuessa olisi voinut kuvata tarkemmin.
Mutta muuten luku oli loistava. Kiitos. ;D
~Kinuski
-
Ihana <33 Jatkoa?? toivottavasti pian. Teksti oli sujuvaa, ja minusta tosi hyvä. ;)
-
Kinuskitoffee: Kiitos. Tein luvun niin äkkiä, että kuvailut jäivät vähän vähemmälle.
Nyappy-Chan: Kiva, että tykkäät. :D
Jekaterina: Tuntuu kivalta, että sä tykkäät mun ficeistä, koska mä tavallaan "fanitan" sua. Sulla on niin hyviä ficcejä. Kiitos.
Tässä sitä jatko sitten...
3. luku
Seuraavana aamuna Jackie heräsi varhain. Hän oli nähnyt unta Harrysta ja siitä ihmeellisestä hohtavasta uroshirvestä. Hän jopa luuli aluksi, että koko illan tapahtumat olivat unta, mutta pian hän tajusi, ettei se voinut olla unta, koska hän oli sopinut tapaavansa Harryn tänään.
Hän nousi sängystään, jossa oli sähkönsiniset lakanat. Jackie piti kaikista kirkkaista väreistä, paitsi keltaisesta, joka toi hänelle mieleen kanan. Hän oli pienenä joutunut kanahyökkäyksen kohteeksi, kun hän oli ollut serkkunsa kanalassa. Siitä jäi hänelle traumoja. Heidän luokkansa oli käynyt opintoretkellä suurkanalassa, mutta Jackie oli ehdottomasti kieltäytynyt menemästä sisään. Koko luokka muistutti siitä koko lukuvuoden, mutta se ei häntä häirinnyt sen enempää kuin haisevat hikisukat.
Jackie venytteli makoisasti ja istuutui tuolille pöydän äären, jossa oli iso peili pystyssä. Peilin reunoja koristi F1-kuski Lewis Hamiltonin kuvat.
Jackie tuijotti itseään peilistä. Hänen hiuksensa olivat yön jäljiltä pörrössä. Hän levitti kosteusvoidetta naamalleen ja ryhtyi sen jälkeen harjaamaan hiuksiaan. Monen tuskaisen harjan vedon jälkeen, hiukset olivat suurinpiirtein nätisti. Muutama suihkaus hiuslakkaa ja kampaus oli valmis.
Sitten oli vaatteiden vuoro. Viiden minuutin valitsemisen jälkeen, hän päätyi mustiin capreihin ja punaiseen ihoa myötäilevään toppiin. Yleensä Jackiella ei edes mene viittä minuutia itsensä laittamisessa, mutta tämä oli poikkeus päivä. Hänen piti näyttää erityisen hyvältä Harrya varten.
Kun aamupala oli syöty, Jackie päätti mennä lukemaan olohuoneen sohvalle romaania, jonka hän oli pari päivää sitten lainannut kirjastosta. Hän saisi olla rauhassa, sillä hänen vanhempansa lähtivät melkein heti aamupalan jälkeen töihin.
Ovikello soi juuri, kun Jackie oli syventynyt romaaniin. Hän säpsähti todellisuuteen ja meni avaamaan oven.
Oven takana seisoi ujon näköinen Harry. Hän näytti ihan siltä kuin olisi tullut väärään paikkaan.
"Moi, Jackie", Harry sanoi varmalla äänellä, vaikka hänen ulkoinen olemuksensa kertoi ihan muuta.
"Moi, tule sisään. Porukat on töissä, joten voimme olla rauhassa."
"Ajattelin kyllä, että voisimme mennä käymään kaupungilla. Mennä vaikka johonkin kahvilaan tai jotain?"
"Ai, joo. Kyllähän se käy", Jackie sanoi hölmistyneenä. Hän ei ollut suunnitellut kaupungille menoa. "Haen vain laukkuni."
Viiden minuutin kuluttua he kävelivät kadulla jutellen niitä näitä. Harryn kanssa oli paljon helpompi puhua kuin Jackie oli ajatellut. Ei ollut vaivautuneita hiljaisuuksia.
Mutta Jackieta vaivasi edellisillan tapahtumat. Harry ei sanallakaan maininnut mitään iltaan liittyvää. Jackie ei kestänyt enään, vaan päätti kysyä Harrylta suoraan.
"Öö... En tiedä, miten aloittaisin, mutta... Mitä ihmettä eilen illalla tapahtui?"
Harryn hymy hyytyi kuin salaman iskusta. Hän ei näyttänyt vihaiselta, vaan kiusautuneelta.
"M-minä.. Hei, katso! Mennään tuohon kuppilaan", Harry huudahti, vaihtaen puheen aihetta. Jackie tajusi vihjeestä, ettei Harry halunnut puhua illan tapahtumista, joten hän jätti asian sikseen. Hän vannoi itsekseen, että saisi tietää vielä totuuden selville.
He astuivat kuppilaan hiljaisuuden vallitessa. Kuppila oli melko täynnä, mutta silti he löysivät ikkunapaikan läheltä tiskiä. Pian tarjoilija tuli muistivihkosensa kanssa hakemaan tilauksia.
Hetkeä myöhemmin tarjoilija palasi kahden kuuman kahvikupin kera. Juttukin alkoi taas luistaa nuorten välillä. He puhuivat perheistään. Jackie kertoi Harrylle olevansa ainoa lapsi. Harry taas kertoi, että asui tätinsä ja setänsä luona sen takia, koska hänen vanhempansa olivat kuolleet autokolarissa.
"Siinä autokolarissako sinä sait tuon arven?" Jackie kysyi varovaisesti, samalla osoittaen Harryn otsaa.
"Öö.. Juuri siinä", poika vastasi vältellen. Jackien kävi poikaa sääliksi.
Tunnin juttelun jälkeen he päättivät lähteä. Harry saattoi Jackien ovelle asti.
"Hmm... Pyytäisin sinut sisään, mutta vanhempani ovat jo kotona", Jackie sanoi harmissaan.
"Ei se mitään. Kerkeäähän sitä myöhemminkin", Harry sanoi. Heidän katseensa kohtasivat. Ennen kuin Jackie kerkesi tajuta, hän tunsi pehmeät huulet omillaan. Se oli lyhyt, mutta ihana suudelma. Jackien poskille nousi hento puna. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa.
Harry nyökkäsi ja lähti kävelemään tielle päin. "Kiitos!" Jackie huudahti hänen peräänsä. Harry käänsi päänsä ja hymyili poikamaisesti.
Loppu illan Jackie leijuili pilvissä. Harry oli suudellut häntä! Jackien oli vaikea uskoa sitä todeksi.
Kun hän painoi päänsä tyynyyn myöhään illalla, hän nukahti melkein heti. Hän näki unta Harrysta, mistäs muustakaan.
Kommenttii...? <3
-
Jes, Jatkoa! :D Emmä yhtään tie mitä sanosin, muutakun et tosi hyvä. (Mä oon niin huono kommentoimaan). Munkin mielestä juttu eteni aika nopeasti, mutta ei se ainakaan mua haitannu. Siis että jatkoo vaan!
_Nyappy-Chan_
-
Jekaterina: Ihanaa, että tykkäät. Mulla on niin vahva murre, et välillä kielioppisäännöt unohtuu. xD Se kana-homma tuli mun mieleen ihan puun takaa. :D Jatkoa tulee, ku keksii.. Meinaa olla ideat lopussa. Mutta kiitos.
Nyappy-Chan:Kehumis- kommentit on aina hyviä, joten et oo huono kommentoimaan :D Kiitos.
-
4. luku
Harry käveli itsekseen hymyillen Likusteritie 3:a kohti. Hän ei voinut uskoa, että oli juuri suudellut tyttöä, jonka oli tuntenut vasta yhden päivän. Hän yllättyi omaa rohkeuttaan.
Vähitellen Harryn ajatukset siirtyivät kirjeisiin, mitkä hän sai edellisenä iltana. Niissä hänet oli erotettu koulustaan ja taas ei erotettu. Parissa oli käsketty jäämään Likusteritielle.
Harry oli totellut ja jäänyt, vaikka hänen teki syvästi mieli häipyä.
Harry oli velho ja kaiken lisäksi erinomainen sellainen. Hän ei kertonut Jackielle, vaikka tyttö epäili jotain. Tyttö oli jopa nähnyt hänen taikovan. Sitä Harry ihmetteli, ettei Jackieta oltu unhoitettu.
Kun Harry astui sisälle, hän kuuli saman tien terävän käskyn olohuoneesta: "Poika tänne!"
Se oli hänen setänsä, Vernon. Hänen punainen naamansa hohti tyytyväisyyttä. "Me lähdemme ulos", Vernon sanoi, "et saa koskea mihinkään meidän omaisuuteen. Tuliko selväksi?" Harry nyökkäsi.
Harrya ei kiinnostanut, mihin he menevät, kunhan vain menevät. Harry kipitti yläkertaan. Vernon-setä sai jopa sen ilon kuplan sammumaan Harryn rinnassa käytöksellään.
Harry kuuli oven avautuvan ja menevän kiinni. Pian kuului myös auton rähinä pihalta. Harry huokaisi: "Viimeinkin yksin."
Harry ei tiennyt, kuinka kauan oli maannut sängyllään, mutta hän kuuli oudon räksähdyksen alakerrasta. Dursleyt eivät ainakaan ole tulleet kotiin, sillä olisin kuullut auton äänen, Harry ajatteli.
Harry napasi taikasauvansa pöydältä. Hän luuli alakerrassa olevan varkaita. Hän kuitenkin hylkäsi ajatuksen, koska hän kuuli selvää puhetta alhaalta. Varkaat eivät puhuisi noin kovalla äänellä.
Hän lähti huoneestaan ja rupesi kipuamaan portaita alas, taikasauva yhä hyökkäysasennossa.
Alhaalla oli ainakin tusina oudosti pukeutuneita ihmisiä; velhoja ja noitia. "Tuolla hän onkin", Harry kuuli kaljuuntuvan ja lyhyen miehen sanovan samalla osoittaen häntä paksulla sormellaan.
Kuului hyväksyvää muninaa: "Hän on ihan Jamesin näköinen, paitsi..."
"Että hänellä on Lilyn silmät."
"Meidän täytyy silti tarkistaa, sillä hän voi olla kuolonsyöjä valeasussa. Kysytään jotakin henkilökohtaista", sanoi pelottavan näköinen velho. Häneltä puuttui nenästä iso palanen ja naamakin oli muutenkin erittäin arpinen. Harry tunnisti miehen entiseksi pimeyden voimilta suojautumisen opettajakseen, Alastor (Villisilmä) Vauhkomieli.
"Hyvä on. Harry, minkä muotoinen sinun suojeliuksesi on?" kysyi Harrylle myös tuttu mies, Remus Lupin. Vaikka hän oli nuori mies, hänen hiuksensa olivat hieman harmaantuneet. Hänen vaatteensa olivat myös monesti paikatut.
"Uroshirvi."
"Hän se on."
"Vau", sanoi noita, jolla oli räikeän pinkkit hiukset. Hän asteli Harryn luokse. "Minun nimeni on Nymfadora Tonks, mutta sano vain Tonks." Hän nosti kättään ja Harry tarttui siihen. "Hauska tavata." Lupin katsoi tapahtumaa silmäkulmastaan.
Kun koko joukko oli esittäytynyt, Harrya kehotettiin mennä pakkamaan. Tonks tarjoutui heti auttamaan.
"Pakkaamaan? Miksi?" Harry kysyi ymmällään.
"Me viemme sinut pois", Lupin vastasi reippaasti.
Harryn rinnassa syttyi taas ilon tunne, mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä hän muisti Jackien. Hän ei halunnut jättää häntä, varsinkaan ilman selitystä.
Vaitonaisena Harry pakkasi Tonksin kanssa matka-arkkunsa. Tonks ei huomannut Harryn apeutta, vaan jutteli niitä näitä,vaikka Harry ei edes kuunnellut.
Pian Harry oli taas alakerrassa. Hän halusi käydä Jackien luona vielä viimeisen kerran selittämässä, mutta häntä nolotti sanoa sitä kaikkien kuullen, joten hän pyysi Lupinin syrjään ja kertoi asiansa.
Lupin ei tyrmännyt ajatusta, vaan nyökkäsi hymyillen. "Käy äkkiä luudallasi. Minä harhautan sillä välin muita, varsinkin Villisilmää, sillä hän ei antaisi sinun mennä."
"Kiitos."
Harry haki vaivihkaa luutansa ja painui ulos. Hän nousi luudan selkään ja tunsi tuulen tuivertavan melkein tummia hiuksiaan. Sitä ei voi sanoin kuvata, miten paljon Harry kaipasi lentämistä.
Hän lensi Jackien perheen talon luokse ja rupesi kiertämään sitä. Pian hän löysi sen ikkunan, mikä johti Jackien huoneeseen. Jackie nukkui kevyttä unta sikiöasennossa.
Harry koputti ikkunaan rystysillään. Jackie säpsähti heti hereille. Hän katsahti ikkunaan, mutta ei noussut ylös, vaan painoi päänsä takaisin tyynyyn. Hän luuli sen olevan unta. Harry hänen ikkunansa takana luudan selässä, mahdotonta.
Harry koputti uudestaan, tällä kertaa hieman vaativammin. Jackie nosti päätään ja tajusi ettei nähnytkään unta. Hän hyppäsi sängystään vauhdilla ja juoksi avaamaan ikkunan.
"Mitä?! Harry? M-miten sinä?" Jackie sopersi.
"Minulla ei ole paljon aikaa, joten päästäisitkö minut sisään."
Jackie väistyi ikkunan luolta ja Harry liisi sisään. Jackie katsoi silmät pyöreinä Harryn luutaa.
"M-mitä ihmettä?"
"Pyydän, ettet keskeytä minua. Minä kerron sinulle kaiken. Okei? Mutta sinun täytyy luvata, ette kerro kenellekkään, mitä nyt kuulet." Jackie nyökkäsi tyrmistyneenä.
"No, minä olen velho eli osaan taikoa..."
Näin alkoi Harry lyhyt versio taikamaailmasta, sillä hänellä ei ollut aikaa kertoa pitemmän kaavan mukaan.
-
Hei hyvä idea ollu kyllä :D tätä oli ilo lukea, varsinkin ku eka luulin et täst on tullu vaan toi ykkösosa mut ei ku neljä lukuu yhteensä oli tullu jo ^^
Niin elikkäs mie täällä ilmoittauduin vain uudeksi lukijaksi, ja luultavimmin kuulet musta sit vasta ficin loputtua jotain :D
Eli rakentava tulee silloin ^^
Huoh anteeksi näin huono kommentti, mut tykkäsin ficistäsi <3 ^^
♥ Minnahh
-
Taas uusi luku. :D Eipähän tarvitse kauan odotella, kiitos siitä.
Tarina etenee taas mukavasti, ja kuvailun määräkin on tuntunut kasvavan.
Yhden virheen tuolta hoksasin
Vähitellen Harryn ajatukset siirtyivät kirjeisiin, mitkä hän sai viime iltana.
Tuo särähtää ainakin omaan korvaani. Tiedä sitten olenko väärässä, mutta edellisenä iltana sopisi paremmin?
Kohta, jossa Lupin päästä Harryn lentämään Jackien luokse tuntuu itsestäni oudolta. Koska Harrya tultiin hakemaan kokonaisen vartion kanssa, mutta silti hänet päästetään lähtemään yksin, oli paikka kuinka lähellä tahansa. Tämä nyt on vain omaa kuvitelmaa, mutta pakko oli päästä huomauttamaan. ::)
Mutta jatkoa odotellen
~Kinuski
// Nyt mie sit spoilaannuin. Eikä se paha asia ollutkaan, kun häiritsevä asia selvisi. ;D
-
minnahh: Kiitos. Ei ollu huono kommentti. Se on kiva yllättää ihmisiä uusilla luvuilla. :D
Kinuskitoffee: En keksinyt "viime" sanan kohdalle muuta, joten kiitos. Luulekko sä että Lupin päästi Harryn yksin matkaan? o.o Turha luulo! Kiitos kummiskin.
P.S. Toivottavasti en paljastanut liikaa. xD
-
Jekaterina: Niin, Lupin ei oo niin vainoharhainen, niinku esim. Villisilmä.
Jackie ei jää kokonaan! Täytyy maksaa mulle isot rahat ennen ku niin käy. *Vink vink*
Kiva, ku on tommonen lukija joka lukee aina seuraavan luvun ja kommentoi, kiitos : )
Tällipaju-
-
En yleensä jaksa lukea ficcejä joissa on Harry toisena parituksen hahmoista,
mutta tämä on hyvä.
Jokaisesta luvusta on tullut semmoinen aaws-olo, en tiedä miksi. :3
Sait minusta itsellesi uuden lukijan.
Jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna: Ihanaa saada uus lukija <3 Tervetuloa xD
On kiva aiheuttaa muille aaws-oloja xD
5. luku
Harry ei huomannut silmäparia, joka tuijotti ikkunan takana ahneesti. Silmät eivät olleet ystävälliset, eivät todellakaan. Kylmän harmaat.
Jackie oli niin keskittynyt Harryn selostukseen, ettei hänkään huomannut miestä, joka istui luudan varrella aivan ikkunan ulkopuolella.
Tuntematon mies pisti kätensä taskuun ja nosti sieltä pitkän taikasauvansa. Samalla hän raotti ikkunaa toisella kädellään. Ikkuna ei narahtanutkaan, vaikka mies odotti sitä.
"Sinuna en tekisi tuota", sanoi varma ääni miehen takana.
Mies kääntyi ja pelästyi niin, että melkein putosi luudaltaan. Ääni kuului Lupinille. Hänen kasvoiltaan paistoi inho.
Lupin oli seurannut varmuuden vuoksi Harrya omalla luudallaan ja osoitti nyt miestä sauvallaan suoraan sydämeen.
"Lupin, et kai aio satuttaa minua?" kysyi ivallinen ääni.
"En, paitsi jos välttämättä tahdot, Lucius." Lupin lausui viimeisen sanan kuin se olisi maistunut pahalta.
Sillä välin Harry oli huomannut miehet ja oli nostanut sauvansa esiin. Juuri kun hän oli avaamassa ikkunaa uudestaan (sillä Lucius oli vahingossa tönäissyt sen takaisin kiinni), Lupin käski terävästi:"Älä, Harry!"
Lucius käytti Lupinin tarkkaavaisuuden heikentymista hyväkseen.
"Tainnutu!"
Ja Lupin tippui tajuttomana kymmenisen jalkaa. Kuului inhottava tömähdys ja naksaus.
Luciuksen "tainnutu"-loitsu oli kantautunut muidenkin kiltalaisten korviin. He juoksivat paikalle, Vauhkomieli etunenässä. Lucius tajusi pelin olevan menetetty, joten hän kaikkoontui silmän räpäyksessä.
"Senkin saastainen...!" Vauhkomieli karjui samalla, kun virvoitti Lupinin monimutkaisella sauvan heilautuksella. "Oletko kunnossa, kuoma?"
"Öö... Melkein", Lupin sanoi ihmeen vahvasti, "ranne taitaa olla murtunut."
Senkin Vauhkomieli korjasi sauvan näpäytyksellä.
"Kiitos, Alastor", Lupin sanoi samalla pyörittäen rannettaan, "läh... Harry! Älä katso minua noin, se ei ollut sinun vikasi."
Harry katsoi ikkunasta Lupinia naama valkoisena. Jackie kurkotti Harryn ohi katsomaan, ketä ulkona oli. Hänkin näytti hieman järkyttyneeltä.
"Meidän on paras lähteä, heti", Lupin sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut, "minusta meidän pitää ottaa tuo jästi mukaan, sillä hän on vaarassa. Lucius näki hänet ja voi tulla myöhemmin takaisin."
Jackie katsoi Harrya ja muodosti huulillaan sanan "jästi". "Ei taikova ihminen", Harry vastasi kuin apteekin hyllyltä.
"Onko Harry selittänyt sinulle jotain taikamaailmasta?" Lupin sanoi ystävällisesti, "Tulkaa muuten tänne alas. Ei ole mukava puhua sinne ylös."
Pian nuoret olivat pihalla. Jackie oli ottanut takkinsa naulakosta yövaatteidensa päälle.
"No?"
Jackie nyökkäsi ujosti Lupinin suuntaan. Hän piti tuosta harmaantuvasta miehestä, vaikka hänen ulkonäkönsä oli aika nukkavieru.
"En voi selittää kaikkea sinulle tässä, mutta sinun täytyy luottaa meihin ja lähteä mukaamme."
Jostain kumman syystä Jackie suostui. Jokin sai hänet suostumaan saman tien. Johtuiko se Harrysta vai kaikesta siitä, mitä hän oli kokenut näiden henkilöiden kanssa? Sitä en tiedä. Voitte päätellä sen itse.
Tästä tuli vähän lyhyt, mutta tuntu siltä että tuohon on hyvä lopettaa tää luku. You know? Kommaa..? <3 Lyhyydestä huolimatta.
-
Jee! Jackie lähtee Harryn mukaan.
Joo ton järkevämpää kommenttia en nyt saa aikaseks. ;D
Kiitos tästä luvusta.
Jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna: Mä oli suunnitellut ihan muuta, mut yhtäkkiä tuli mieleen, et Jackien täytyy lähteä Harryn mukaan. Näitä päähänpistojani xD
Kiitos, Tällipaju-
-
Oijoijoi! Nyt ne menee yhdessä Kalmanhanaukiolle, ja muut saa sydänkohtauksen (tai ainakin melkein) luullessaan Harryn seurustelevan jästin kanssa! ;D
Teksti oli taas hyvää, eikä virheitä pistänyt silmään. :D
Erikoiskiitokset nopeasta jatkosta.
~Kinuski
-
Oi, mahtavaa Milja! ;) Mielenkiintoista, helppolukuista tesktiä. Vaikkakin aika paljon meni alkuun kirjan mukaan, niin nyt tulee kyllä kivoja juonenkäänteitä. Hyvä hyvä! :)
-Hajothus-
-
okei kello on nyt niin paljon et huh mult ei tod saa järkevää kommenttia :D
tykkäsin, tuun myöhemmin kommaa uudestaa ^^
♥ Minnahh
-
Kinuskitoffee: Onkohan sinussa ennustajan verta? xD Kiva, että tykkäät. <3 Kiitos.
Hajothus: Kaunis nimeni xD Niin kyllä. Erittäin kiva että luet ficciäni... Äää..ei osaa sanoo mitään sulle. Mut kiitos <3
minnahh: Kiitos ja tuu vaan :D
-
Jekaterina: Ihanaa saada pitkiä kommentteja. :D Kahdenkeskistä tulee myös.. ;D
Kiva, että pidät Jackiesta. Jos hän olisi jäänyt pois ficistä, ni eihän siitä ois tullu mitään. Ei Harrysta jaksa kirjoittaa joka kerta, vaikka onki päähenkilö kirjoissa.
Kiitos. Tällipaju-
-
6. luku
"Tämä voi kuulostaa tyhmältä teistä... Mutta miten me menemme sinne, minne menemme? Taksilla..?" Jackie kysyi nolona. Nolostuminen ei ollut hänen tapaistaan, mutta tämä erikoinen joukko, joka koostui velhoista ja noidista, aiheutti hänen selkäänsä kylmiä väreitä.
"Mikä taksi on?" Lupin kysyi vilpittömästi.
"Se on semmoinen kulkuväline, jolla jästit kulkevat", Harry vastasi ennen kuin Jackie ehti avata edes suutaan.
"Aijaa... No, sellaisella me emme mene, vaan lentäen." Jackie katsoi kauhistuneena Lupinia. "En minä osaa lentää... En edes tuolla", hän sanoi ja osoitti luutaa Harryn kädessä.
"Riittää, että istut luudan varrella, vaikka Harryn kanssa. Harry ohjaa. Luulisin, että Tulisalama jaksaa kantaa teidät molemmat." Jackie vatsa muljahti oudosti. Hän ei enään edes viitsinyt vaivautua kysymään, mikä on Tulisalama on. Saan vastaukset kysymyksiini varmaankin myöhemmin, hän ajatteli.
Yhtäkkiä Jackien kasvoille nousi huolestuneisuuden ja säikähdyksen sekainen ilme. "Entä vanhempani? En voi jättää heitä näin..."
Lupin ja Harry katsoivat häntä ymmärtäväisinä. "Sinun on pakko. Jäämällä tänne vaarannat heidätkin. Jätä lappu, vaikka keittiön pöydälle", Lupin sanoi hetken muotoiltuaan sanojaan, hän ymmärsi asian olevan vaikea Jackielle, "mutta meille alkaa tulla kiire, joten käy äkkiä lisäämässä vaatteita päällesi ja kirjoita se lappu."
Pian Jackie olikin huoneessaan ja puki lämpimiä vaatteita päälleen niin hiljaa kuin pystyi. Yksinäinen kyynel vierähti hänen poskeelleen. Hän pyyhki sen heti pois. "Minun täytyy pysyä vahvana."
Seuraavaksi hän oli alakerrassa, keittiössä. Hänellä oli kädessään kynä ja paperi. Hän laittoi paperin pöydälle ja alkoi kirjoittaa melko hitaasti, sillä hän ei tiennyt oikein, mitä kirjoittaa.
Rakkaat äiti ja isä
En voi selittää kaikkea tässä lappusessa, mutta tämä ei liity mitenkään teihin. Eli tämä EI ole teidän vikanne, että lähden.
Jouduin lähtemään yöllisten tapahtumien takia ja toivon, että ETTE ala etsiä minua. Tulen takaisin, kun se on mahdollista...ja turvallista. Älkää käsittäkö väärin, olen turvassa. Pitäkää huoli itsestänne.
Rakkain terveisin tyttärenne Jackie.
P.S. Älä äiti itke, ei hätää.
Jackie luki kirjeen kolmasti, että oli varma, että se oli tarpeeksi hyvä. Eihän se selittänyt yhtään mitään, mutta näin oli paras. Paras, etteivät he tiedä liikaa.
Jackie laittoi kirjeen jääkaapin oveen magneetilla ja lähti ulos yöhön. Taas kyynel vierähti hänen poskelleen.
Kaikki odottivat häntä pihalla. Harryn matka-arkku oli sidottu yhden noidan luudan varteen. Kyseinen noita sanoi pirtsakkaasti: "Morjens, mikä sinun nimesi on?"
Kaikki kääntyivät katsomaan Jackietä kysyvästi, paitsi Harry. Hän vain hymyili kannustavasti. Siitä Jackie sai voimia puhumiseen.
"Jackie, entä sinun nimesi?"
"Nymfadora Tonks, mutta vaadin, että sanot vain Tonks." Hän hymyili.
"Nyt on aika, nouskaa luudillenne!" kuului Vauhkomieleksi kutsutun velhon ääni. Jackie näki jossain kaukana taivaalla vihreitä kipinöitä.
Hän kipusi Harryn taakse kömpelösti ja otti kiinni varovasti Harryn vyötäröstä.
"En minä posliinista ole tehty", Harry sanoi lempeästi hymyillen, katse Jackiessa, "joten ota kiinni lujemmin, ette putoa."
Jackie punastui katsoessaan Harryn ihaniin, vihreisiin silmiin ja kietoi kätensä lujemmin Harryn ympärille.
"Nyt on parempi", Harry sanoi ja ponkaisi yhtä aikaa muiden kanssa maasta vauhtia.
Tuuli ulisi Jackien korvissa. Tunne oli mitä erikoisin ja...jännittävin. Tuuli yritti puskea vastaan, mutta luuta vain meni eteenpäin ilman minkäänlaisia ongelmia. Jackie puristi Harrysta lujemmin ja sai Harryn ähkimään: "Hei, älä kurista minua!" Harry ei kuitenkaan ollut vihainen, vaan iloinen, että sai olla Jackien kanssa.
He nousivat korkeammalle. Jackie katsahti alas. Hän näki kotinsa pienenä pisteenä. Häntä suretti, mutta se haihtui, kun hän katsoi Harryyn. Harry oli kuin hänen perheensä; turvallinen, vaikka he olivat vasta edellisenä päivänä tavanneet.
Varoituksetta Jackie huusi: "Jiiihuuuuuuu!"
Hänestä tuntui vapaalta linnulta. Linnulta, joka oli ollut kauan aikaa kahleissa, ja joka viimein pääsi taivaalle vapaana.
Tunnin he olivat lentäneet ja Jackiella ei ollut enään niin hauskaa kuin alussa, sillä hänen sormensa ja poskensa olivat aivan jäässä. Hänestä tuntui kuin he olisivat lentäneet jo useamman tunnin.
Ylhäällä oli paljon kylmempi kuin maan tasalla.
Asiaa ei parantanut Vauhkomielen huudot, jotka käskivät vähän väliä vaihtaa suuntaa. Harrykin näytti jo kyllästyneeltä ja hän oli vähintään yhtä jäässä kuin Jackie.
"ÄLÄ vauhkoile, Vauhkomieli", kuului Tonksin ääni jostain heidän alapuoleltaan, "emme varmaankaan käänny enään toiseen suuntaan, sillä mehän olemme jo melkein perillä!"
Vauhkomieli murahti voitettuna ja käänsi kurssin kohti maata.
Jackie alkoi pitää Tonksista koko ajan enemmän ja enemmän.
-
Jeij, upeaa. :D Tuossa kohdassa kun Jackie kirjoitti kirjettä, alkoi lähes itseäkin itkettää (kaverini kun katosi vain lapun jätettyään, mutta löytyi onneksi).
Virheitä pisti silmään vain yksi
Harryn ei kuitenkaan ollut vihainen, vaan iloinen, että sai olla Jackien kanssa.
Kenties turha omistusmuoto? :)
Mutta, laitathan Jackien törmäämään iki-ihanaan rouva Mustaan? ::) Tästä kohtaamisesta tulisi varmasti huvittava, taulun huutaessa taloonsa astuvista jästeistä. Mikä kamala kolaus Mustan niin täydelliselle suvulle. :D
Mutta jatkoahan jäädään toivomaan pikaisesti, kuten aina. ;D
~Kinuski
-
Kinuskitoffee: Kyllä, se oli turha omistusmuoto. :D
Tuo Rouva Musta -kohtaaminen oli hyvä idea.. Katsotaan, katsotaan. ; )
Kiinnostavaa saada toinen melkein kyyneliin... *hymyilee pienesti*
Kiitos, Tällipaju-
-
Jackie on ihanan tietämätön kaikesta velhomaailmaan
liittyvästä. :D
Tuossa Jackien kirjeessä vanhemmilleen tuo PS. kohta
sai minut naurahtamaan (kyllä olen väsynyt).
Jatkoa odotellaan. :-*
-
Okei, nyt oon miettyny jo ihan liikaa et miten mie sinua tänne tulisin kehumaan, mutta en saa sitä päähäni vieläkään...
Parhaita paloja mun mielestä:
"Tämä voi kuulostaa tyhmältä teistä... Mutta miten me menemme sinne, minne menemme? Taksilla..?"
Hahaa tuossa kyllä "hieman" pokka repeili, sillä tuota olinkin jollain ihmeen tavalla odottanutkin, sillä eihän jästit nyt tiedä, että millä velhot kulkee, oon oikeastaan kiitollinen siitä miten tuot esille nuo velho ja jästi maailman erot ja poikkeavuudet ^^
Lupin sanoi hetken muotoiltuaan sanojaan, hän ymmärsi asian olevan vaikea Jackielle
Tuo kohtaus oli siitä ihana, sillä Lupin on niin ymmärtäväinen <3 Lupin on aina mun mielestä ollut herkkä ja ihana hahmo ja siksi hän onkin minun alltime favorite Potterissa. Kiitos kuuluu sinulle, ettet tehnyt hänestä toisenlaista.
"En minä posliinista ole tehty", Harry sanoi lempeästi hymyillen
Aaaw tuossa menisi jo itelläkin jalat alta, vaikken suoranaisesti pidä Harrya hemaisevan seksikkäänä pörröpäänä. ^^
Hänestä tuntui vapaalta linnulta. Linnulta, joka oli ollut kauan aikaa kahleissa, ja joka viimein pääsi taivaalle vapaana.
Mahdottoman ihanasti olit kuvaillut tuota luudalla lentämisen tunnetta <3 huoh jos joskus sen saisi itsekkin kokea (ehkä sitten ku se Potter huvipuisto joskus aukeaa)
Mä laittaisin mielelläni tähän vaikka koko hitsin luvun, mutta en nyt viitsi alkaa sitä tähän tunkemaan, ku muutenkin varmasti ymmärsit kuinka paljon tykkäänkään ficistäsi ^^
Vain yksi pienen pienen pieni juttu on, meinaan tuo pituus, usko pois ei me sua syödä elävältä, vaikka odottettaisiinki kuukausi tai muutama yhden pidemmän luvun takia ^^ Sitten kaikki olisi muy bien (erittäin hyvin).
Toivon ettei tää nyt ollu vaan entistäkin sekavampi kommentti, mutta juu jatkoa odotellen
♥ Minnahh
-
vjanna: Se on kohdan ei ollut tarkoitus naurattaa, mutta nyt kun itekki ajattelee ni ymmärrän naurahduksen-- Kiitos :D
minnahh: Ihanan pitkä kommentti, niitä on niin kiva lukea, kiitos siitä <3 Kiva, että löydät tommosia "lempikohtia" :D No yritän tehä pitemmän luvun... Mulla on aina vaan niin kiire saada seuraava luku tänne, koska tykkään niin saada kommentteja ja tuntuu että niitä ei tuu jos ei oo uusia lukuja.. :D
Jekaterina: En varmaan sitte mee liian nopeasti asiasta toiseen vai ? ; ) Kiva että pidät yhä <3 Seuraavasta luvusta teen pitemmän, I promise ja täytyy varmaan "tunkea" siihen tuo rouva Musta.
Kiitos kaikille <3
Tällipaju-
-
Omistettu ihanalle ja rakkaalle ystävälleni, Hajothukselle, joka täyttää vuosia <3 Mahtavat 14w! Onnea!
7. luku
Jackie nousi horjuen pois Harryn luudan selästä. Laskeutuminen sujui hyvin, vaikka Jackiesta tuntui siltä, että hän putoaa. Vastatuulikin kirveli ikävästi korvia. Huono olo hänellä oli, vähemmästäkin.
Jackie seisoi nyt kadulla, jota reunusti harmaat, ränsistyneet talot. Hän näki kauempana tienviitan, jossa luki Kalmanhanaukio. Nimi sai inhottavia väristyksiä kiipeämään pitkin hänen selkäänsä. Ihan kuin ei voisi laittaa vielä synkempää nimeä kadulle.
Pihojen nurmikoita ei oltu leikattu muutamaan viikkoon, mutta se ei Jackieta häirinnyt. Hän keskittyi täysin Vauhkomieleen ja hänen sanoihinsa.
"No niin... Selvisimme ehjin nahoin", hän sanoi melkein kuiskaten ja piti tauon. Harry käytti tilaisuuden hyväkseen.
"Tännekkö me jäämme?" Harry sanoi, ehkä vähän turhankin lujaa.
"Shhhh."
"Ai, anteeksi", Harry sanoi nolon näköisenä.
Vauhkomieli nosti lyhyen taikasauvansa (Jackie tunnisti sen heti, sillä Harry oli kertonut niistä), jota hän oli koko matkan puristanut takkinsa sisällä rystyset valkoisina, ja kiepautti sitä pari kertaa ilmassa.
Tyhjästä ilmestyi kaksi valkoista, pientä lappua, jotka leijailivat Harryn ja Jackien käsiin. Jackie katsoi lappua epäillen ja huomasi siinä olevan kirjoitusta. Käsiala oli harvaa ja vinoa, mutta jokin kertoi siinä, että kirjoittaja oli ystävä.
Feeniksin killan päämaja sijaitsee osoitteessa Kalmanhanaukio 12, Lontoo.
"Ollaanko me Lontoossa?" Jackie kysyi ihmeissään, "Mikä on Feeniksin --?
Vauhkomieli keskeytti hänet:"Ei täällä, liikaa kuulevia korvia, sisällä vasta." Hänen äänensä kuulosti varoittavalta.
Harry ja Jackie kumpikin tähyilivät numeroiden 11 ja 13 väliin.
"Eihän täällä ole..."
"Mitä minä juuri sanoin!" Vauhkomieli sanoi jo hieman vihaisesti. Hän näytti mielipuolelta erikoisen silmänsä kanssa. Silmä pyöri Vauhkomielen päässä vinhasti joka suuntaan. Jackiesta silmä oli ällöttävä. Aivan liian outo.
"Niin joo...", Vauhkomieli sanoi rauhoituttuaan, "painakaa sanat mieleenne, että voin polttaa laput.
Jackie luki lapun monesti läpi, ja kun luuli muistavansa sanat, hän ojensi lapun Vauhkomielelle, joka sytytti lapun palamaan. Lappu paloi hetkessä mustaksi, tunnistamattomaksi kääreeksi.
"Nyt ajatelkaa sitä, mitä luitte", Lupin sanoi rauhallisesti, vaikka hän tähyili jatkuvasti olkansa taakse.
Jackie sulki vaistomaisesti silmänsä ja ajatteli. Kun hän avasi silmänsä, hän huomasi numero kahdentoista painautuvan esiin yhdentoista ja kolmentoista välistä.
Viereiset talot työntyivät pois edestä, mutta niissä asuvat ihmiset eivät tunteneet mitään tai siltä ainakin näytti.
Kun numero kaksitoista oli kokonaan näkyvissä, Jackie huomasi tumman oven, jonka molemmilla puolilla oli likaiset ikkunat. Talo näytti asumattomalta. Jackie haukkoi henkeä, niin ihmeellinen näky oli. Hän ei saanut sanaa suustaan.
"Noniin, painutaan sisään", sanoi Tonks, jonka hiukset eivät olleetkaan enään pinkit vaan limenvihreät. Jackie katsoi häntä silmät pyöreinä. Tonks huomasi sen ja sanoi:"Olen metamorfimaagi eli osaan ajatuksen voimalla muuttaa ulkonäköäni."
"Woow, uskomatonta", Jackie hämmästeli.
Tonks hymyili ja avasi kalsean oven ja astui sisään muut perässään. Sisällä haisi tunkkaiselle ja homehtuneelle. Oli myös säkkipimeää.
"A-auuu!" Tonks oli törmännyt johonkin vauhdilla ja makasi nyt rähmällään pölyyntyneen maton päällä.
Samalla valot syttyivät ja alkoi kuulua korvia vihlovaa kiljuntaa:"VERENPETTURIT, KURAVERISET, SAASTAT!"
Jackie säikähti naisen ääntä niin, että perääntyi pari askelta taakse päin, suoraan Harryn varpaille. "Oho, sori."
Harrykin näytti yllättyneeltä.
Jackie kuuli juoksuaskeli portaista, jotka sijaitsivat eteisen perällä. Pian portaiden alapäähän ilmestyi keski-ikäinen mies, jolla oli pitkät, sotkuiset, tummat hiukset ja kuluneet vaatteet. Hän näytti riutuneelta, mutta silti saattoi huomata, että hän oli ollut nuorempana erittäin komea. Hän huusi:"OLE HILJAA HEMMETIN AKKA!"
Mies syöksyi muotokuvan luokse, josta ääni lähti, ja alkoi repiä verhoja kuvan eteen. Kuva huusi:"SINÄ! VERENPETTURI!" Muotokuva esitti vanhaa arvokkaan näköistä rouvaa, jolla oli samoja piirteitä kuin miehellä, joka yritti vetää verhoja kiinni hiki hatussa. Näytti kuin verhot panisivat vastaan.
Jackie oli pyörtyä, puhuvia muotokuvia, mahdotonta. Jackie huomasi seinällä olevan muitakin kuvia, jotka esittivät arvokkaan näköisiä velhoja ja noitia. Nekin liikkuivat ja puhuivat, mutta hillitymmin.
Portaista juoksi pian herttaisen näköinen noita, perässään pitkän huiskea, punahiuksinen ja pisamanaamainen poika ja tumma, pörröpäinen ja terävän näköinen tyttö.
Nainen juoksi suoraan muotokuvalle auttamaan miestä. Yhdessä voimin he pian saivatkin verhot kiinni, eteiseen laskeutui hiiskumaton hiljaisuus.
Mies pyyhki hikeä otsaltaan. Pian hän äkkäsi tulokkaat:"Hei, Harry. Tapasit näköjään äitini." Hän hymyili poikamaisesti, ehkä jopa ilkikurisesti.
"Äitisi?" Harry sanoi ja katsoi vuorotellen mieheen, naiseen ja Lupiniin. "Onko hän äitisi, Sirius?" hän sanoi ja osoitti muotokuvaa, joka oli hetki sitten kirkunut täyttä kurkkua.
"Jep, valitettavasti", Siriukseksi kutsuttu mies sanoi ja katsoi inhoten verhoja, jotka heiluivat uhkaavasti.
"Hei, Sirius", Lupin sanoi iloisesti hymyillen. Muut tyytyivät nyökkäämään, paitsi Tonks. "Anteeksikauheastieiolluttarkoitustörmätätuohontelineeseenolenniinkömpelökutentiedätte."
Jackie katsoi vieruksuen kaikkia. Lopulta punatukkainen poika huomasi uudet kasvot joukon seassa. "Hei, kukas sinä olet? En ole nähnyt sinua ennen." Hänen äänessään kuului varovaisuus. Hän katsoi vuorotellen Harrya ja Jackieta ja sanoi:"Aijjaaa..." Hän iski silmää.
"Ron!" sanoi vuorostaan kivan näköinen tyttö. Hänellä oli sitä äidillistä sävyä äänessään.
Jackie oli niin ymmällään, ettei tajunnut sanoa mitään, joten Harry vastasi:"Tämä tässä on Jackie. Hän tuli meidän kanssamme tänne."
"Ai", Ron sanoi ymmärrettyään, "käytkö Tylypahkaa?" Kiusallinen hiljaisuus vallitsi hetken aikaa eteisessä.
"En", Jackie sanoi ihmeen itsevarmasti, "en edes osaa taikoa." Sen verran Jackie oli Harryn selostuksesta tajunnut, että Tylypahka oli taikakoulu jota kävivät velhoperheiden lapset.
"Aaaa. Olet siis surkki?"
"Surkki? En tietääkseni. Harry?" Jackie katsoi kysyvästi Harrya.
"Ei, ei hän ole surkki, vaan..." Harry ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun ennen kuin Ron jo huusi:"Oletko jästi?!" Ronin äänensävy ei ollut loukkaava, enemminkin yllättynyt.
"Ron!" kuului taas tytön ääni. Hän näytti häpeävän Ronin puolesta.
Loput Ronin sanoista peittyivät kiljunnan alle.
Muotokuvan verhot olivat taas auenneet ja rouva kuvassa huusi:"JÄSTI! JÄSTI ESI-ISIENI TALOSSA! MIKÄ HÄPEÄ! SAASTAT! AJAKAA SE POIS! JÄSTI! KURAVERINEN!"
Jackie oli saanut tarpeeksi siitä, että häntä nimiteltiin jästiksi. Hän huusi muotokuvalle takaisin lujalla, raivosta tärisevällä äänellä:"ENTÄ SITTEN! MIKÄ SINÄ OLET MINUA HAUKKUMAAN TAI AJAMAAN POIS TÄSTÄ TALOSTA! ITSE OLET AIKA HULLU AKKA! MINUA SINUN HUUTOSI EIVÄT HETKAUTA, VAIKKA HAUKKUISIT MINUA HUORAKSI!"
Kaikki katsoivat Jackieta kunnioittavasti. Rouva muotokuvassa katsoi silmät pyöreinä Jackieta, mutta ei enään huutanut mitään. Siitä Jackie oli mielissään.
Sirius veti helposti verhot takaisin kuvan eteen, se ei laittanut yhtään vastaan. "Kukaan ei ole koskaan saanut sitä sulkemaan suutaan huutamalla takaisin. Mahtavaa", Sirius sanoi ja kätteli Jackieta lämpimästi hymyillen, "olen Sirius Musta, Harryn kummisetä. Jackie punastui. Kerrankin tein jotain oikein, hän ajatteli ylpeänä itsestään.
"Jackie Blue. Harry kertoikin minulle sinusta." Sirius katsahti Harryyn, muttei sanonut mitään.
Yhtäkkiä Jackie tunsi jonkun halaavan häntä äidillisesti. Hän oli se nainen, joka oli seisonut sivussa koko episodin aikana kädet puuskassa. "Tervetuloa", hän sanoi rauhallisesti, "tässä on poikani Ron, kuten varmaan äsken kuulit, ja tässä on Ronin ja Harryn ystävä Hermione Granger. Hänkin on j..." Hän ei sanonut lausetta loppuun, sillä pelkäsi seuraavaa raivokohtausta. Jackie huomasi sen, muttei välittänyt. Hän piti naisesta. Hän muistutti hänen omaa äitiään.
"Ja minä tietenki olen Molly Weasley, mutta mennään nyt keittiöön ennen kuin tuo innostuu taas kirkumaan, niin että meillä halkeaa korvat."
"Me emme ehdi tällä kertaa, Molly-kulta, mutta kiitos", Vauhkomieli sanoi ja lähti, mukanaan kaikki muut paitsi Lupin.
Keittiöön päästyään Molly alkoi tekemään hiukopalaa. Jackie katsoi häntä silmät sirrissä. Hän taikoi voiveitsen voitelemaan leipiä itsekseen ja mehutiivisteen sekoittumaan kannuun, johon oli ilmestynyt tyhjästä vettä.
He istuituivat pitkän pöydän ääreen. Harry alkoi keskustella kiihkeästi Lupinin ja Siriuksen kanssa. Jackie tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kunnes Hermione siirtyi hänen viereensä.
"Hei", hän sanoi muina miehinä, paitsi tässä tapauksessa naisena, "miten sinä tänne päädyit tai siis älä käsitä väärin, mutta on erikoista, että sinunlaisesi 'ei taikova' on täällä?"
"Ööö, pitkä tarina." Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Jackieta, rouva Weasleykin jätti voileivät siksi aikaa.
"Kyllä meillä on aikaa, kerro", Hermione sanoi silmät loistaen uteliaisuudesta.
"No, kaikki alkoi pari tuntia sitten, kun näin Harryn liitelevän ikkunani takana..." Jackie kertoi illan tapahtumat kuuliaiselle yleisölle. Rouva Weasleykin toi viimein leivät ja mehun ja istui kuuntelemaan. Kaikki söivät ja kuuntelivat Jackien tarinaa, välillä Harry pisti jotain väliin, oman mielipiteensä.
Viimein tarina oli kerrottu ja kysymykset kysytty. Rouva Weasley käski kaikki nukkumaan, mutta silloin Harry sanoi:"Ei vielä, nyt te kerrotte minulle, mitä tämä kaikki oikein on. Feeniksin kilta? Missä Voldemort on ja mitä hän tekee?" Kaikki muut liikahtivat säihkähtäneinä paitsi Sirius, Lupin ja Jackie, joka ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään, kuka oli Voldemort.
"No," Lupin aloitti, "Feeniksin kilta on salaliitto, joka vastustaa Lordi Voldemortia, Dumbledore perusti sen. Tähän kuuluu voimakkaita täysi-ikäisiä velhoja, jotka uskaltavat vastustaa Voldemorttia. Tapasit juuri muutaman kuten Alastor Vauhkomielen ja Nymfadora Tonksin, hän on aurori." Lupin lausui Tonksin nimen eritavalla kuin Vauhkomielen, lempeästi.
"Entä Voldemort?! Miksei minulle ole kerrottu mitään? Minä olen kyhjöttänyt Dursleyllä ilman mitään tietoa teistä!" Harry alkoi menettää malttiaan.
"Me emme voineet lähettää sinulle postia, sillä pöllöt voidaan siepata matkalla", Sirius sanoi surullisesti.
Jackie oli ihmeissään. Pöllöpostia?
"Okei, selvä, mutta entä Voldemort?"
Ennen kuin Lupin ehti vastata keittiöön saapui kaksi täysin samannäköistä poikaa, joilla oli samanlaiset punaiset hiukset kuin Ronilla. Heidän perässään tuli, niin ikään punahiuksinen, tyttö. Jackie arvasi heidän olevan Ronin sisaruksia.
"Moi, Harry!" pojat sanoivat kuorossa, Jackie hätkähti, kuinka samankaltaiset äänet heillä oli. Varmasti kaksoset, Jackie ajatteli.
"Moi, Fred ja George..." Harry tervehti vaisusti, hän olisi halunnut kuulla ensin, mitä Lupin vastaa.
"Kiva nähdä", toinen kaksosista sanoi, "kukas sinä olet?" Hän katsoi suoraan Jackiehin ja iski silmää. Harryn mahassa kierähti epämukavasti.
"Jackie Blue", Jackie vastasi tylsistyneenä, hän oli saanut tarpeeksi esittäytymisestä.
"Mitä s...? poika aloitti, mutta Harry keskeytti:"Noniin, nyt voisit vastata kysymykseeni, Lupin."
"Niin, emme tiedä Voldemortista paljoa mitään, hän on kuin kadonnut maan alle", Lupin sanoi, mutta lopetti, kun huomasi rouva Weasleyn katseen.
"Minusta meidän ei pitäisi kertoa enempää, he eivät kuulu Feeniksin kiltaan", Molly sanoi ponnekkaasti.
"Minun on pakko saada tietää edes jotain!"
"Mekin halutaan tietää!" Fred, George ja Ron sanoivat yhtä aikaa.
Jackie ei osannut sanoa mitään.
"Te ette ainakaan, sillä minä voin käskeä teitä, mutta en valitettavasti Harrya."
"Me ollaan täysi-ikäisiä!" kaksoset huusivat kuorossa.
"Niin, mutta ette kuulu Feeniksin kiltaan", rouva Weasley sanoi, hän näytti pelottavalta, mutta se ei hetkauttanut Frediä, eikä Georgea.
"Tavallaan, Molly, sinä et voi estää heitä", Sirius sanoi väliin, "me ainakin kerromme Harrylle, sillä hänellä on oikeus tietää."
"No hyvä on", rouva Weasley sanoi lannistuneena, "mutta Ron, Ginny, Jackie ja Hermione lähtevät nukkumaan."
Jackie hätkähti kuullessaan nimensä. Hän ei halunnut lähteä, ei varsinkaan tuntemattomien kanssa.
Myöskään muut eivät halunneet lähteä. Ron väitti:"Harry kumminkin kertoo meille, joten iha sama jäämmekö tänne vai emme." Harry nyökkäsi, hän ei halunnut suututtaa rouva Weasleytä.
"Hyvä on, hyvä on", rouva Weasley sanoi, "mutta Ginny lähtee nukkumaan. Eikä vastaväitteitä!" Hän lisäsi huomattuaan Ginnyn ilmeen.
Ginny lähti äitinsä perässä kiukusta kihisten.
Keittiön oven mentyä kiinni Harry aloitti:"Mitä Voldemort aikoo?"
"Me emme yksinkertaisesti tiedä, tiedämme vain, että hän on kerännyt riveihinsä lisää kuolonsyöjiä."
Kuolonsyöjiä?, Jackie ajatteli ihmeissään.
"Mitä te olette tehneet asialle?"
"Emme ole voineet tehdä muuta kuin levittää sanaa häneen paluustaan, mutta se on kovin vaikeaa, sillä ministeriö yrittää peitellä yhä tapahtunutta", Lupin sanoi ja huokaisi.
"Luulemme hänen saavan käytöönsä eräänlaisen aseen, joka..." Sirius sanoi, mutta rouva Weasley keskeytti hänet:"Ei enään sanaakaan, Dumbledorekaan ei kertoisi enempää!"
"Okei, menkäähän nyt nukkumaan. Molly, näyttäsitkö heille heidän huoneensa?" Sirius sanoi väsyneesti ja haukotteli pitkään. Rouva Weasley nyökkäsi lyhyesti ja viittoi kädellään seuraamaan häntä.
Harry meinasi väittää vastaan, mutta kun huomasi kummisetänsä ilmeen, hän päätti pitää suunsa kiinni.
He hiipivät hiljaa eteisen poikki, etteivät herättäisi rouva Mustaa. Rouva Weasley johdatti Harry ja Ronin toisessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen ja jatkoi matkaa kolmanteen kerrokseen.
Jackie näki matkalla rumien tonttujen päitä seinällä. Ne lisäsivät Jackien tunnetta siitä, että talossa oli asunut ennen pahoja ihmisiä. Todella pahoja.
Kolmannessa kerroksessa rouva Weasley johdatti Hermionen ja Jackien huoneeseen, jossa oli kolme sänkyä. Ginny nukkui jo hiljaisesti tuhisten. Pölyä oli joka paikassa, mutta se ei Jackieta häirinnyt, olihan hänen huoneensakin pölyinen, ei ehkä ihan niin pahasti kuin tämä huone, mutta kumminkin. Jackie istuitui ikkunan vieressä olevalle sängylle.
"Hyvää yötä, tytöt", kuului rouva Weasleyn ääni ovelta. Sen jälkeen kuului vaimea narina ja ovi oli kiinni.
Jackie riisui kenkänsä ja päällysvaatteensa ja sukelsi sänkyyn. Sänky ei ollut mikään maailman pehmein.
Pian kaikki tytöt kävivät makuulle vähin sanoin. Kaikki olivat hyvin väsyneitä.
Kaikki, paitsi Jackie, nukahtivat melkein heti. Jackie ei voinut olla ajattelematta kaikkea tapahtunutta. Ei siitä ollut kuin kuusi tuntia, kun hän oli maannut omassa ihanassa sängyssään. Hän ajatteli vanhempiaan. Kyynel pakottautui hänen poskelleen, hän nyyhkytti hiljaa.
Hän kuuli vaimeita poksahduksia alakerrasta.
Juuri kun Jackie oli nukahtamassa, hän kuuli oven avautuvan.
Tuttu ääni sanoi:"Jackie, rehtori Dumbledorella on sinulle asiaa."
Kommenttia ihmiset! <3
-
Ei saa jättää noin jännitävään kohtaan! Ilkeää...
Tämä luku oli aivan mahtava. Hypin vain innoissani tuolilla,
kun Jackie sai tietää velhomaailma hienouksista. ;D
"Anteeksikauheastieiolluttarkoitustörmätätuohontelineeseenolenniinkömpelökutentiedätte."
:D
Kiitos tästä luvusta.
Jatkoa odotellaan. :-*
-
Hahahaa Tonks ihanan kömpelö <3
Ja Harrykin niin ihana kun on ihastunut :D
Kiitos kun teit hieman pidemmän luvun, oli paljon miellyttävämpää lukea, ku oli paljon enemmän tekstiä ^^
Yhdestä asiasta haluan huomauttaa:
Kuolonsyöjiä?, Jackie ajatteli.
Jospa laittaisit vaikka näin: ´Kuolonsyöjiä?´, Jackie ajatteli (ja sit jonkunlainen tuntemus esim.) ihmeissään.
Joo älä nyt ajattele siel et jaahas taas yksi nuttura kireällä oleva nipottaja, mutta ei minä en ole sellainen.
Tiedän (tai luulen), että ihmiset on tottunut lukemaan joko ficien hahmojen ajatukset tai sitten muistelukohtaukset kursivoituina. ^^
Voihan olla, että wordissa sulla on ollutkin nuo kursivoinnit, mutta kuhan nyt omaa tylsyyttäni sanoin ^^
Älä pahastu siitä, sillä edelleen kirjoitat aivan mahtavasti ^^
Ja mitä Dumbledorella Jackielle asiaa ??? Nyt Tällipaju kuule menet samantien kirjoittamaan lisää, sillä mä kohta
kuolen tylsyyteen tänne!
Mutta juu jos minä nyt taas vuorostani laitan suuni kiinni ja sanon vielä, että hienoa työtä T ;) (en tiiä miksikä sua voi kutsua, sillä en hirmuisesti pidä koko nickillä kutsumisesta ^^)
Jatkoa odotellessa
♥ Minnahh
-
vjanna: Yritän vain pitää lukijat hereillä jättämällä jänniin kohtiin. :D Varo ettei tuoli paukahda rikki, sillä tiiän yhen joka oikeasti hajotti tuolinsa, kun oli niin innoissaan. (se tyyppi en ollut ainakaan minä) Kiitos <3 Jatkoa tulee, ku kerkeää kirjottaa.. :D
minnahh: Joo kiitos kovasti. :D Kyllä minä kirjoitan lisää ihan kohta puoliin, kunhan oon selvinny juhlimisesta xD Kutsu vaan T:ksi :D
Jekaterina: Olipas taas tyhmiä virheitä, kiitos huomauttamisesta. Saat anteeksi xD
Sitä parantaa, ku kirjottaa enemmän. Olin siis NIIN keltanokka ku alotin tämän ficin. :D
Kiva että pidät tyylistäni <3 P.S. Aina tulee jotain uutta. Ja hymiöitä ei oo todellakaan liikaa :D
Kiitos vielä kaikille <3
Tällipaju- alias T
-
Mahtavaa!
Rouva Musta saatiin hiljaiseksi. :D
Rakentava on kadonnut (taas kerran).
Pari kohtaa jäi taas häiritsemään.
Tonks huomasi sen ja sanoi:"Olen metaformaagi eli osaan ajatuksen voimalla muuttaa ulkonäköäni."
Metamorfimaagi? ::)
Tuolla yhdessä välissä Molly lähti viemään Ginnyä yläkertaan, mutta olikin yllättäen palannut takaisin?
Kolmannessa kerroksessa rouva Weasley johdatti Hermionen, Ginnyn ja Jackien huoneeseen, jossa oli kolme sänkyä.
Tässä vielä samaan aiheeseen, että eikös se Ginny viety nukkumaan jo aiemmin? ???
Ja jatkoa lisää, niin kuin aina toivotaan. ;D
~Kinuski
-
Kinuskitoffee: Joo meni Ginny nukkumaan jo aiemmin.. Se tuli siihen vahingossa ku kirjotin tän luvun kahtena eri päivänä ja oli näköjään unohtunu että Ginny koisi jo omassa sängyssään. Kiitos huomautuksesta! Jatkoa en oo vielä alottanu ku on ollu niin kiireinen viikonloppu, mut kyllä sitä tulee :D
Thanks, Tällipaju-
-
Kiitos omistuksesta mulle, itseasiassa juuri tällä minuutilla kun kirjoitan tätä, olen syntynyt. Tai siis tasan 14 vuotta sitten. :) Mahtavaa kirjoittamista. :)
-Hajothus-
-
Hajothus: Ole erittäin hyvä. xD Kiitos, samaa voisi sanoa sun kirjoittamisesta äikkänero! <3
Tällipaju-
-
8. luku
Jackie nousi ylös vauhdilla ja kuiskasi ihmeissään:"Rehtori Dumbledorella? Oletko varma? Minulle?"
"Kyllä, kultaseni, sinulle. Hän ei voi viipyä kauaa, joten pyytäisin sinua kiiruhtamaan", rouva Weasley sanoi vakavana, "ja koeta tulla hiljaa etteivät muut herää."
Jackie nyökkäsi ja rouva Weasley sulki oven mahdollisimman hiljaa.
Pian Jackie hiipii portaita alas. Hän oli niin keskittynyt varpaisiinsa, ettei huomannut hahmoa toisen kerroksen tasanteella. Vasta kun Jackie oli hahmon kohdalla, hän huomasi sen.
"Iiik!" Jackie kiljaisi (itsestään hiljaa). Olento oli lyhyt, vanha ja isosilmäinen ja -korvainen, sillä oli päällään likainen, nenäliinaa muistuttava vaate. Se oli rumimpia olentoja, mitä hän oli ikinä nähnyt. Näytti siltä kuin sen nahka olisi ollut muutaman numeron liian iso.
Olento tuijotti Jackieta isoilla silmillään ja jupisi itsekseen:"Jästi täällä. Voi Oljo parkaa, jos emäntä tietäisi Oljon olevan saastaisen jästin seurassa..voi voi."
Enään Jackie ei pelännyt olentoa, joka kutsui itseään Oljoksi, vaan tuijotti sitä inhoten. "Varo, ketä kutsut saastaksi!"
"Saastainen jästi puhuu Oljolle... Voi Oljo parkaa."
Jackie ei ehtinyt vastata sille, sillä näki oven avautuvan vieressään. Hän väisti sitä ja näki Harryn pörröisen pään tulevan esiin oven takaa. "Mitä sinä täällä kiljut? hän kysyi hölmönä ja katsahti Oljoon.
"Säikähdin tuota...tuota..." Jackie ei keksinyt olennolle nimitystä.
Roninkin pää ilmestyi oven rakoon. Hän oli luultavasti kuullut Jackien sanat, sillä hän sanoi halveksuen:"Ai, se on Oljo, kotitonttu. Ihan päästään sekaisin, jos minulta kysytään."
"Kotitonttu? En tiennytkään, että sellaisia on."
"Et tietenkään, sinähän olet jä...", Ron jätti lauseensa kesken.
"Ai, mikä minä olen?" Jackie sanoi kiukun noustessa taas pintaan.
Ron ei kerennyt vastata, sillä rouva Weasley oli ilmaantunut portaiden alapäähän. "Onko kaikki hyvin? Kuulin kiljuntaa."
"Ei mitään hätää, Jackie vain säikähti tuota kotitonttua, Oljohan se oli", Harry sanoi rouva Weasleylle. Jackie nyökytteli Harryn sanojen tahtiin.
"Ai, no tulehan nyt Jackie", rouva Weasley sanoi hoputtaen.
"Mihin olet menossa?" Ron ja Harry kysyivät yhtä aikaa.
"Menen..." Jackie aloitti, mutta rouva Weasley keskeytti hänet röykeästi:"Ei minnekkään, mistä teidän poikien kannattaisi olla huolissaan. Menkää nyt takaisin nukkumaan." Hän viittoi Jackieta seuraamaan.
Pojat menivät pettyneinä takaisin makuuhuoneeseen ja Jackie jatkoi matkaansa kohti rouva Weasleytä.
He kävelivät varovasti rouva Mustan muotokuvan ohi. Kuvasta kuului epäilyttäviä huokaisuja. Jackie pidätteli naurua.
Kun he astuivat keittiöön, Jackie näki Siriuksen, Lupinin ja vanhan miehen, jolla oli harmaat, pitkät hiukset ja parta ja yönsininen kaapu, jossa oli tähtiä ja kuita koristeena. Parta olisi varmasti ylettynyt miehen vyönsoljen alle, jos hän olisi halunnut. Mies oli muutenkin erittäin ystävällisen näköinen, hänestä huokui voima, voima mikä sai Jackien räpyttelemään silmiään.
He juttelivat keskittyneesti, kunnes huomasivat rouva Weasleyn ja Jackien. Vähän aikaa he vain katselivat toisiaan, vanha mies ja Jackie. Jackiesta tuntui kuin miehen uskomattoman siniset silmät lävistäisivät hänet. Viimein Jackie tajusi miehen olevan paljon puhuttu Albus Dumbledore. Nyt Jackie tajusi, miksi ihmiset puhuivat hänestä kunnioittavalla sävyllä. Albus Dumbledoressa oli tyyliä!
"Hyvää iltaa, Jackie vai pitäisikö sanoa yötä", Dumbledore sanoi syvällä, rauhallisella äänellä. Jackie hätkähti kuvitelmistaan kuullessaan hänen puhuvan.
"Iltaa", Jackie sanoi hieman ujosti, paikallaan seisten.
"Istu, ole hyvä. Molly, sinä voit mennä nukkumaan, olet varmasti väsynyt." Rouva Weasley huitaisi kädellään ilmaa kuin hätistääkseen kärpästä ja lähti.
Jackie istuitui Dumbledorea vastapäätä. Mies hymyili Jackielle ja Jackie hymyili takaisin. Jostakin syytä Jackie ei enään vieroksunut rehtoria, ei ainakaan enään niin paljon kuin nähdessään hänet.
"Noniin, sinä varmaan tiedät, miksi olet täällä. Olenko oikeassa?" Dumbledore kysyi pehmoisesti. Hänen siniset silmänsä tutkailivat Jackieta kiinnostuneena. Hänellä oli puolikuun muotoiset silmälasit.
"Itseasiassa", Jackie piti hetken tauon, "en ole käsittänyt asiaa vielä kunnolla. Kaikki jutut Voldemortista ja taiasta saavat pääni sekaisin."
"Se on hyvin ymmärrettävää tässä tilanteessa. Sinulla on varmasti paljon kysyttävää, saat nyt kysyä vapaasti. Yritän vastata parhaani mukaan."
"No, en oikein tiedä, mistä aloittaisin, rehtori... Hmm... Miten en ole tiennyt teistä, sillä teitä tuntuu olevan hyvin paljon? Miten pysytte salassa meiltä 'jästeiltä'?
"Siihen on yksinkertainen vastaus. Meillä on nimittäin taikaministeriö, joka pitää huolen, etteivät jästit, anteeksi nimitykseni, huomaa mitään. Jos sattuu käymään niin harmillisesti, että joku jästi havaitsee taikomista, ministeriöstä lähetetään jokun pyyhkimään hänen muistin."
"Miten se onnistuu?" Jackie kysyi peittäen juuri ja juuri innostuneisuutensa.
"On olemassa melko yksinkertainen loitsu, jolla ihminen saadaan unohtamaan tietty kohta muistoistaan, sillä voi myös pyyhkiä koko muistin, mutta se ei ole suotavaa", Dumbledore sanoi ja katsoi Jackieta puolikuun muotoisten lasiensa takaa.
"Ällistyttävää", Jackie sanoi silmät tuikkien, "Muuten, miten minä muistan kaiken?"
"Se onkin vaikea kysymys, eikä minulla ole siihen vastausta, mutta arvelen, että joku tahallaan tai vahingossa jätti asian huomioimatta", hän vastasi salaperäisesti.
"Luuletko, että joku halusi minun muistavan kaiken?" Jackie sanoi ihmeissään.
"Se on hyvin mahdollista."
"Okei. Kuka on sitten tämä paljon puhuttu lordi Voldemort ja hänen kuolonsyöttäjät? Ja miksi kaikki suurin piirtein kiljuvat kuulessaan hänen nimensä?"
"Kuolosyöjät, Jackie", Sirius korjasi osittain huvittuneena. Hän oli ollut siihen asti hiljaa ja seurannut keskustelua Lupinin kanssa.
"Kiitos, Sirius", Dumbledore sanoi ja vilkaisi Siriusta. Hän jatkoi:"Lordi Voldemort on maailman mahtavin pimeyden velho ja kuolonsyöjät, kuten Sirius äsken niin avuliaasti korjasi, ovat hänen kannattajiaan. He tappavat Voldemortin käskystä ja aiheuttavat kauhua velhoyhteisöön. Itse Voldemort tappoi Harryn vanhemmat tappokirouksella. Hän yritti myös tappaa Harryn, muttei onnistunut siinä, vaan taika kimposi takaisin ja hän kukistui. Juuri sen takia Harry on kuuluisa. Siitä ei ole kauaakaan, kun Voldemort palasi, täysissä voimissaan. Harry näki sen ja kertoi maailmalle, mutta taikaministeri Cornelius Toffee ei suostu uskomaan sitä todeksi ja sen takia hän musta maalaa Harryn ja minun mainettani."
"Kamalaa, tappaa ihmisiä, hullua!" Jackie sanoi hetken pohtimisen jälkeen.
"Sanos muuta", Dumbledore sanoi rehellisesti.
"Vaikea uskoa, että tuommoista oikeasti tapahtuu", Jackie sanoi surullisena ja katsoi Lupiniin, joka hymyili ymmärtäväisesti.
Dumbledore katsahti rannekelloonsa, joka ei ollut tavallinen kello numeroilla, vaan siinä oli numeroitten tilalla kuita ja tähtiä. Silti hän näytti ymmärtävän sitä, sillä hän sanoi:"Minun taitaa olla aika lähteä, on vielä asioita hoidettavana. Hyvää yötä!"
Hän poistui keittiöstä eteisen suuntaan. Ja pian he kuulivat oven paukahtavan kiinni. Lankesi hiljaisuus. Jackie sulatteli kaikkea kuulemaansa. Voldemortia, kuolonsyöjiä, taikaministeriötä, ankeuttajia...
"Parasta mennä nukkumaan", Lupin sanoi tovin kuluttua unisena ja nousi ylös. Jackie ja Sirius seurasivat esimerkkiä.
He kävelivät vaitonaisina eteiseen. Yhtäkkiä Jackie huomasi kävelevänsä yksin portaita ylöspäin. Hän katsahti taakseen ja huomasi Siriuksen ja Lupinin juttelevan portaiden juurella.
"Me sinä vain edeltä", Lupin sanoi ja kääntyi takaisin Siriuksen puoleen. Keskustelu näytti hivenen kiivaalta. Jackien valtasi halu jäädä salakuuntelemaan, mutta väsymys voitti.
Hän saapui toisen kerroksen porrastasaanteelle ja huomasi pienen möykyn maassa oven juuressa. Hän luuli sitä ensiksi Oljoksi, joten käveli sen ohi.
Jokin kumminkin oli tuttua möykyssä ja hän meni takaisin sen luo. Möykky hengitti tasaisesti, sillä oli tummat pörrössä olevat hiukset ja vinksallaan olevat silmälasit. Hän nukkui sikiöasennossa.
"Harry?" Jackie kuiskasi naurua pidätellen.
"Mitä? Hä?" Harry sopersi unisena. Tovin pyöriskeltyään, hän heräsi kokonaan ja huomasi Jackien, joka nauroi kippurassa.
Kerättyään itsensä kokoon Jackie sanoi:"Mitä sinä täällä teet?"
"Odotin sinua. Halusin tietää, minne olit menossa", Harry sanoi samalla haukotellen suuri eleisesti.
"Olet sinä kanssa aika mahdoton", Jackie sanoi ja heristi sormeaan rouvaweasleymäisesti.
"Kai sinä kerrot minulle?" Harry kysyi hieman huolestuneisuutta äänessään.
"Joo, ei minua ainakaan kielletty kertomasta, mennään vaikka tuonne huoneeseen", Jackie sanoi samalla osoittaen ovea, joka oli vastapäätä Harryn ja Ronin huonetta, josta kuului Ronin vaimea kuorsaus.
He menivät sisään ja huomasivat huoneen olevan kylpyhuone. Siellä oli likainen peili ja allas. Hämähäkin seittejä oli joka nurkassa, minne katsoi. Kylpyamme oli huoneen perällä yhtä likaisena kuin kaikki muukin. Silti he jäivät sinne rupattelemaan.
Jackie kertoi Harrylle kaiken. He nukahtivat kylpyammeeseen sylikkäin ilman mitään erityisiä huolia.
Jackie heräsi vähän ajan päästä vain tarkistaakseen, että Harry oli yhä siinä. Ja niin hän olikin.
Kommenttia rakkaat lukijat! <3
-
Whippii jjatkoa!
Lopetus oli niin söpönen. ;)
He kävelivät varovasti rouva Mustan muotokuvan ohi. Kuvasta kuului epäilyttäviä huokaisuja. Jackie pidätteli naurua.
Mitä lie rouva Musta tehnyt. :D
Kuolonsyöttäjät, heh.
Kiitos tästäkin luvusta. Jatkoa odotellaan. :-*
-
Uusi luku sai minutkin kikattelemaan monessa kohtaa. :D
Albus Dumbledoressa oli tyyliä!
Ihan kuin puhuttaisiin jostain rock-tähdestä. ;D
"Okei. Kuka on sitten tämä paljon puhuttu lordi Voldemort ja hänen kuolonsyöttäjät? Ja miksi kaikki suurin piirtein kiljuvat kuulessaan hänen nimensä?"
Kuolonsyöttäjät rocks! Jostain syystä kun yhdistetään Voldemortin nimen jälkeinen kiljuminen ja kuolonsyöttäjät saadaan aikaan mieletöntä kikatusta. :D
Harry ja Jackie on suloisia yhdessä. <3 Lisää pehmoilua. :)
~Kinuski
-
vjanna:Kiitos.. Niin juuri, mitä lie tehnyt ;) Jatkoa tulee..
Kinuskitoffee: Kiva saada "ihmiset" kikattamaan. Olin jotenki niin hilpeällä päällä, joten oli pakko laittaa tuo tyyliä-kohta siihen. Kiitos. Pehmoilua tilauksesta <3
Tällipaju-
-
9. luku
Jackie havahtui unestaan kuullessaan oven narahtavan. Hän nosti hieman päätään, jotta näkisi ovelle. Harry nukkui yhä sikeästi hänen vieressään.
Ovella seisoi Sirius unisena. Hän ei ollut vielä huomannut Jackieta ja Harrya. Hän vain venytteli silmät kiinni ja pyyhki mustia hiuksiaan pois silmiltä.
Jackie nosti Harryn käden nopeasti pois niskansa takaa ja yritti nousta ylös, mutta liukastui ja kolautti päänsä kylpyammeen reunaan. Kaikki pimeni.
"Jackie, Jackie, kuuletko?"
Jackie raotti silmiään. Aluksi hän ei nähnyt muuta kuin sumuisia ihmisiä ympärillään. Hänen päätään jomotti ikävästi korvan takaa. Häntä oksetti. Hän yritti nousta ylös, mutta joku esti häntä.
"Älä nouse vielä. Olet ehkä saanut aivotärähdyksen", kuului tuttu ääni.
Hänen näkönsä alkoi parantua ja hän huomasi ympärillään Harryn, Lupinin ja Siriuksen.
Jackie kosketti vaistomaisesti takaraivoaan. Hän tunsi hiuksien seassa olevan jotain lämmintä. Hän katsoi sormiaan pelästyneenä. Verta, tummanpunaista verta.
Huone alkoi pyöriä Jackien silmissä. Hän ei ollut koskaan sietänyt verta, ei koskaan. Taas kaikki pimeni.
***
Jackie ei tiennyt, kauanko oli ollut tajuttomana, mutta sen hän tiesi, ettei hän ollut enään kylpyhuoneen lattialla, vaan lämpöisessä sängyssä. Joku istui sängyn laidalla ja piti häntä kädestä kiinni. Jackie pakottautui avaamaan silmänsä. Hän joutui räpyttelemään silmiään monesti ennen kuin näki, kuka vieressä istui. Harry siinä istui myötätuntoisen näköisenä.
Jackie hymyili Harrylle varovaisesti. Hänen päätään jomotti joka puolelta.
Sitten hän muisti, mitä oli tapahtunut, ja koetti kädellään takaraivoaan.
Verta ei enään tullut, mutta iso kuhmu siinä kohdassa oli, joka oli osunut pahiten kylpyammeen reunaan.
"Rouva Weasley paikkasi sinut, kun olit tajuton", Harry sanoi, kun huomasi Jackie pohtivan ilmeen. Jackie laski kätensä sängylle.
"Taikomallako?" Jackie kysyi jo hieman toipuneempana ja aavistus uteliaisuutta äänessään.
"Niin, se oli aika pahan näköinen haava, mutta rouva Weasley on erinomainen parantamaan haavoja."
"Minä taisin lyödä pääni siihen ammeen reunaan vai?"
"Joo, onneksi minä ja Sirius oltiin siellä", Harry vihjaisi vilpittömästi.
"Jos oikein muistan, Siriuksen takia minä niin nopeasti nousin siitä kylpyammeesta...mutta ei se hänen vikansa ole", Jackie lisäsi huomattuaan Harryn ilmeen.
"Ei niin, ei kai..." Harry sanoi hiukan kireällä äänellä.
"Voi sinua hupsua!"Jackie huudahti ja nousi istuma-asentoon.
He katselivat toisiaan tuuman päästä. Jackie näki aivan selvästi, että Harryn silmissä oli aivan pupillien ympärillä hieman ruskehtavaa sävyä.
Jackie teki aloitteen ja suuteli Harrya ensin hellästi. Hänen huulensa olivat niin pehmeät kuin vain voi toivoa. Harry nosti kätensä Jackien hiuksiin.
Lopulta suudelma syveni. Maailma tuntui keskittyneen heihin. Jackiesta tuntui kuin kivut olisivat hävinneet. Harryn seurassa hänellä oli turvallinen olo.
Ovi aukeni nopeasti ja Ronin innostunut naama tuli esiin oven takaa, joka vaihtui pian nolostuneisuudeksi. "Oho, sori", Ron sanoi kasvot punaisina, pisamatkaan eivät erottuneet. Jackie tunsi taas kivun päässään.
Jackie ja Harry irtautuivat toisistaan äkkiä, ehkä hieman vastustellenkin. "Ööö...ei se mitään", Harry mumisi katkeruutta äänessään. "Oliko sinulla jotakin asiaakin?"
"Niin... Joo, oli. Äiti käski sinun mennä nukkumaan, että jaksat nousta huomenna siivoamaan tätä huushollia. Äiti haluaa siivota kaikkialta, että täällä olisi kodikkaampaa. Minua tämä sotku ei haittaisi, mutta sinähän tunnet äidin", Ron sanoi nopeasti, äänen sävystä huomasi, että siivoaminen ei miellyttänyt häntä sen enempää kuin pusu Malfoylta.
"Ai, okei, kohta", Harry sanoi välttelevästi. Hän ei halunnut jättää Jackieta yksin, ei varsinkaan nyt.
Ron lähti samalla mumisten jotain "minun pitäisi oppia koputtamaan, sitähän Hermionekin koko ajan sanoo" -tapaista.
Ovi pamahti kiinni samalla luoden pölyisen tuulahduksen, joka sai Jackien yskimään. Harry katsoi häntä huolestunut ilme kasvoillaan.
"En minä kuoleman sairas ole, mutta jos haluat, voit jäädä täksi yöksi tänne nukkumaan", tyttö sanoi huvittuneisuutta äänessään ja siirtyi hieman sivumpaan, että Harry mahtuisi myös makuulleen.
Jackie käpertyi Harryn kainaloon ja nukahti melkein heti. Päivä oli ollut raskas, vaikka ei hän ollut muuta tehnyt kuin maannut tajuttomana.
***
Jackie heräsi seuraavana aamuna omasta mielestään varhain, mutta niin ei ollut, sillä kun hän haroi kädellään siihen kohtaan, missä Harryn olisi pitänyt olla, hän ei ollutkaan siinä.
Hän ei jäänyt ihmettelemään sitä, vaan nousi ylös. Hänellä oli vielä samat yövaatteet, mitkä hänellä oli sinä yönä, kun Dumbledore oli käynyt tapaamassa häntä.
Jackie päätti ensi töikseen vaihtaa toiset vaatteet. Se kävi ripeästi, kunnes oli paidan vuoro. Hän ei muistanut kuhmua päässään, joten kipu oli sietämätön, kun hän puski päätään läpi pääntiestä.
"Täytyy muistaa pyytää Ronin äidiltä jotain kipulääkettä."
Lopulta vaatteet olivat päällä, vaikkei se tapahtunutkaan niin kunnialla.
Kun Jackie saapui keittiöön, jossa oli koko joukko: Harry, Ginny, Ron, Hermione, Fred, George, rouva Weasley ja Jackielle tuntematon mies, tunnelma oli kireä. Harry näytti murjottavan, hän vain tökki haarukalla paahtoleipäänsä.
"Huomenta, Jackie. Miten voit?" rouva Weasley huolehti.
"Ihan ok. Miksi täällä on näin hilpeä tunnelma?" Jackie kysyi muina miehinä.
"Kerromme myöhemmin. Nyt syöt jotain. Olet kalpea. Istu tähän", Fred sanoi ja veti tuolin vieressään herrasmiesmaisesti pois pöydän alta. Harry loi murhaavan katseen Frediin, joka oli kuin ei olisi huomannut.
Jackie istuitui hämmentyneenä tuolille. Fred soi hänelle kelmimäisen hymyn.
Aamiainen syötiin hiljaisessa tunnelmassa. Vain Lupin ja tuntematon mies juttelivat päät yhdessä. Jackie katsoi miestä uteliaana. Hänellä oli samanlaiset tulipunaiset hiukset kuin Ronilla.
"Huomasitkin jo Arthurin. Arthur tässä on Jackie, Jackie tässä on mieheni Arthur", rouva Weasley sanoi huomattuaan Jackien uteliaan ilmeen.
"Nii, tosiaan. Hauska tavata, Jackie", herra Weasley sanoi ystävällisesti ja ojensi kätensä Jackieta kohti.
"Samoin, herra Weasley." Hän tarttui miehen käteen hymyillen pienesti.
Aamiaisen jälkeen herra Weasley ja Lupin lähtivät ulos ja muut, paitsi Jackie, rupesivat siivoamaan. Rouva Weasleyn mielestä Jackie oli toipilas, eikä voinut sen takia siivota.
Jackie huomasi ärtyneen ilmeen Ginnyn kasvoilla, mutta silti Ginny hymyili herttaisesti Harrylle. Mustasukkaisuus pisti Jackien sydäntä. Hän päätti seurata tapahtumia, ettei mitään ei-toivottua tapahtuisi.
Ensiksi siivouspoppoo meni olohuoneeseen. Rouva Weasley höpötti jotain haiskujen poistosta. Jackiella ei ollut harmainta aavistusta, mitä haiskut olivat, mutta sai pian tietää.
Haiskut olivat pieniä, rumia, lepakkomaisia otuksia. Niillä oli terävät hampaat, joissa oli myrkkyä. Jackie helpottui kuulessaan, että niiden myrkkyyn oli vastalääke.
Jackie istui kauemmas sohvalle katsomaan muitten ponnisteluja. Heidän täytyi suihkuttaa haiskuihin jotain nestettä, joka sai ne pyörtymään. Jackie huomasi kaksosten laittavan muutaman taskuihinsa.
Pian Jackie kyllästyi katsomaan ja ajatteli mennä tutkimaan yläkertaa.
Hän kiipesi portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Hän ei törmännyt matkalla muihin kuin vanhaan kotitonttuun, Oljoon.
Jackie päätti aloittaa tutkimisen heti ensimmäisestä huoneesta. Hän käänsi käärmeenpäänmuotoista ovennuppia ja astui sisään.
Ensi silmäykseltä huone oli tyhjä. Lukuun ottamatta olkia ja hiiren raatoja, jotka lojuivat säälittävinä lattialla.
Jackie astui peremmälle. Ovi sulkeutui hänen takanaansa. Jackie tutkaili huonetta kaikessa rauhassa, kunnes kuuli outoa ääntä takaansa. Kavioiden kopsetta. Hän katsahti taakseen.
"Aaaaiiiikkkkkkk!"
Kommettia <3
-
Äsh. Lopetit ilkeään kohtaan.
Ron lähti samalla mumisten jotain "minun pitäisi oppia koputtamaan, sitähän Hermionekin koko ajan sanoo" -tapaista.
Tsih. :D
Kiitoksia. Jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna: En, vaan jännittävään kohtaan xD
Jekaterina: Kyllä, Harry sai ne arvet vasta sillo, mut mun teki niin mieli laittaa ne jo tuohon. :D Uutta lukua töherrän koko ajan :D
Kiitos, Tällipaju-
-
whooo kirjoitat hyviin, on helppo lukee ja sillei.
ja tykkään parituksest ja siit et harry on mustis jackiesta fredille ja jackie harrysta ginnylle :D
hänestä huokui voima, voima mikä sai Jackien räpyttelemään silmiään.
:) toi oli tosi hyvä ^
jatkoo ja piaaaaaaaaan ! ;;))))
-
Jeij, pehmoilua. :D Sitä lukisi mielellään tästä edelleenkin, jos vain jaksetaan kirjoittaa. Mutta ei koko juonta silti sovi unohtaa. (Vaikka pehmoilu niin ihanaa onkin. ::))
Pian Jackie kyllästyi katsomaan j ajatteli mennä tutkimaan yläkertaa.
ja? :)
Jatkoa lupaathan laittaa pian? ;D
~Kinuski
-
Kelmikiti: Kiitos, että jaksat seurata Jackien matkaa. :D
puhpallero: Hetkonen! Oot uus lukija.. Jiippii :D Kiva, että tykkäät. Kiitos.
Kinuskitoffee: Minä, minun virheeni :D Kiitoooos <3
Jatkoa tullee muutaman päivän sisällä, kai. Joo, tulee sitä. Koulu painaa päälle xD
Kiitos kaikille, Tällipaju-
-
10. luku
Jackie näki edessään olennon, joka oli puoliksi kotka ja puoliksi hevonen. Takajalat olivat kaviot ja etujaloissa oli pitkät raatelukynnet. Sillä oli valtavat siivet. Se viskoi isoa kotkamaista päätään taakse ja katsoi Jackieta läpivalaisevalla katseella.
Jackie käveli takaperin kohti seinää ja katsoi olentoa suoraan silmiin. "Kiltti, tipu, kiltti heppa."
Jackien sanat saivat otuksen nousemaan takajaloille ja levittämään siipensä. Sen pää hipoi kattoa. Se rääkäisi korvia vihlovasti.
Jackie painautui niin pieneksi kuin vain pystyi. Olento tuli vain lähemmäksi samalla naksuttaen nokkaansa uhkaavasti.
Lopulta se oli niin lähellä, että Jackie tunsi sen hengityksen niskassaan.
Hän huitaisi sitä kädellään. Se oli virhe.
Olento nousi jälleen takajaloilleen ja huitaisi kynsillään Jackien käsivartta. Jackie tunsi polttavaa kipua, muttei uskaltanut huutaa, sillä hän pelkäsi huudon suututtavan sitä vielä enemmän.
Otus nosti taas kyntensä ilmaan, valmiina hyökkäämään, mutta silloin ovi aukesi ja Sirius juoksi sisään kasvoillaan päättäväinen ilme.
"Hiinokka, SEIS!" Sirius huusi Hiinokaksi kutsutulle olennolle. Se laski heti kyntensä ja katsoi Siriusta meripihkan värisillä silmillään. Se perääntyi nurkkaan syyllisen näköisenä.
Jackie tärisi pelokkaana toisessa nurkassa. Hän piteli verta vuotavaa käsivarttaan toisella kädellä. Sirius ryntäsi hänen luokseen huolestuneen näköisenä.
"Miten sinä tänne tulit ja vieläpä yksin?" Sirius sanoi. Hänen äänestään saattoi kuulla häivähdyksen syyttävyyttä.
"T-tutkin vain paikkoja", Jackie sanoi heiveröisesti. "Mikä ihme tuo on?" Hän osoitti Hiinokkaa, joka rapsutti itseään siiven alta nokallaan.
"Se on hevoskotka, Hiinokka. Hevoskotkat ovat hyvin ylpeitä taikaolentoja. Se hyökkäsi sinun kimppuusi, koska luuli sinun pilkkaavan. Niille pitää aina ensin kumartaa, ennen kuin menee lähellekkään", Sirius sanoi saarnaavasti.
"Ai... Miksei se hyökännyt sinun kimppuusi? Vaikka et kumartanut."
"Olemme tunteneet niin kauan, että se pitää minua ystävänä, kuten minä pidän myös sitä. Tuo kätesi näyttää aika pahalta. Vien sinut äkkiä alakertaan. Molly luultavasti osaa parantaa sen."
"Okei", Jackie vastasi. Hän voi pahoin. Veren näkeminen ei todelkaan parantanut Jackien oloa.
"Muuten, älä kanna Hiinokalle kaunaa, se ei aina tajua tekevänsä väärin", Sirius sanoi vilpittömästi samalla kantaen Jackieta ulos huoneesta.
"Joo en", Jackie mutisi. Kaunan kantaminen hänellä oli sillä hetkellä viimeisenä mielessä.
Sirius kantoi tytön keittiöön asti ja laittoi hänet makaamaan puiselle penkille. Rouva Weasley oli tekemässä voileipiä, mutta lopetti niiden tekemisen heti, kun huomasi Jackien.
"Mitä sinulle nyt taas on tapahtunut? Ei kai vain se Hiinokka?" rouva Weasley sanoi samalla taikoen tyhjästä pehmeän tyynyn ja pienen pullon, jonka sisällä oli kellertävää nestettä. Jackie nyökkäsi. Puhumaan hän ei kykenyt.
Rouva Weasley tunki tyynyn Jackien niskan taakse, avasi pullon ja kaatoi nestettä haavaan. Ensin se kirveli tuskaisesti, mutta loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Iho käpertyi haavan päälle. Se näytti jo monta päivää vanhalta vahingolta.
Jackie yritti nousta ylös, mutta rouva Weasley esti häntä. "Menetit aika paljon verta, joten on parempi, että jäät vielä pitkällesi."
"Kiitos", Jackie sai sanottua huuliensa raosta.
"Eipä kestä, tyttökulta, eipä kestä."
Sirius oli sillä välin poistunut paikalta kertomaan muille tapahtuneesta.
Ei kulunut kauaakaan, kun Harry juoksi hikihatussa keittiöön. "M-missä Jackie on? Missä? Missä?" Hän kuulosti hengästyneeltä.
Kesti yllättävän kauan ennen kuin Harry tajusi Jackien makaavan penkillä, johon rouva Weasley oli osoittanut rauhallisesti koko ajan. "Ai", Harry puuskutti nolona ja polvistui penkin viereen, jossa Jackie oli tarkkailut tilannetta hymyssä suin. Rouva Weasley katsoi parhaakseen häipyä paikalta.
Harry katsoi Jackieta mykkänä. Välillä hän aukoi suutaan kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen nopeasti huomattuaan, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa.
"Veikö kissa kielen?" Jackie kysyi virnuillen.
"Mitä? Ei... Minä...minä vain säikähdin hirveästi. Pelkäsin, että..."
"Pelkäsit, että..? Mitä?"
"Pelkäsin, että s-sinulle kävi todella huonosti", Harry sanoi katsomatta Jackieta silmiin.
"Vai niin." Jackie tiesi Harryn äänen sävystä ja välttelevästä katseesta, että hän valehteli, muttei jaksanut puuttua asiaan.
Jackie parantui nopeasti muutamina seuraavina päivinä. Kiitos rouva Weasleyn.
Jackie vietti paljon aikaa Harryn kanssa kahdestaan. Tyttö huomasi jonkin olevan vinossa, sillä Harry muuttui koko ajan hiljaisemmaksi. Välillä tuli kiusallisia hiljaisuuksia, joihin Jackie ei ollut tottunut. Lopulta hän ei enään kestänyt, vaan päätti sopivan tilaisuuden tullen kysyä Harrylta suoraan, mikä hänen mieltään painaa. Sopiva hetki koitti, kun he olivat ruokkimassa Hiinokkaa. Jackie oli päässyt pelostaan yli ja muisti aina kumartaa syvään ennen kuin meni hevoskotkan lähelle.
"Miten niin? Ei minua mikään vaivaa", Harry sanoi Jackie kysyttyä asiaa. Niin Jackie oli arvelutkin, ei mies voi myöntää jonkin olevan vinossa.
"Turha yrittää. Minä tiedän, että jokin painaa mieltäsi. Kerrot joko hyvällä tai pahalla", Jackie sanoi katsoen samalla Harrya päättäväisesti silmiin.
Harry tiesi, ettei hänellä olisi enään pakoreittiä, joten hän päätti kertoa.
"Muistat varmaan silloin, kun minä loitsin suojeliuksen?" Harry katsoi kysyvästi Jackieta. Tyttö päätyi nyökkäämään. Miten hän olisi voinut unohtaa ensimmäisen kosketuksensa taikamaailmaan?
"No, siitä tuli vähän ongelmia. Nimittäin alaikäinen velho tai noita ei saisi taikoa koulun ulkopuolella, joten minut erotettiin koulusta ja taas ei erotettu ja lopulta sain kutsun kuulusteluun, jossa päätetään, erotetaanko minut. Kuulustelu on taikaministeriössä. Menen sinne huomenna herra Weasleyn kanssa."
"Minä... Mikset ole kertonut? Ja vielä huomenna. Etkö meinannut kertoa minulle ollenkaan? Ja...minä luulin, että jos puolustaa itseään, saa taikoa. Sinähän puolustit meitä ankeuttajilta!"
"No olisin kertonut, mutta en tiennyt miten, sillä minua hävetti. Ajattelin sinun luulevan, että olen joku pikkurikollinen, jos kerron", Harry sanoi pää painuksissa. "Ja kyllä se on niin, jos henki on vaarassa saa taikoa, mutta kun minä en ole kovin suosittu ministeriössä... He haluavat jonkin tekosyyn erottaa minut."
"Minä en ikinä, en IKINÄ, pitäisi sinua pikkurikollisena", Jackie sanoi hitaasti kuin olisi selittänyt jotain hyvinkin monimutkaista. "Minä tiedän, että sinua ei eroteta, sinua ei voida. Laki on puolellasi."
"Ihanaa, että ajattelet noin", Harry kuiskasi Jackien korvaan. Kuiskauksen ilmavirta sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Jackien selkää.
Hiinokka katsoi nuoria uteliaana, kun Harry suuteli Jackieta intohimoisesti, ja rääkäisi mielenosoittavasti. Ääni kuulosti "hankkikaa huone" -lausahdukselta.
"Okei, okei. Pysy sulissasi."
Jiihaa, kirjoitin jatkon aikasemmin kuin suunnittelin. Kommaa? <3
-
Jackie tuntuu olevan aika onnettomuusaltis (yhdyssana?). ;)
Ihana luku. Harry ja Jackie ovat nii suloisia.
Kiitos. Jatkoa odotellaan. :-*
-
Kelmikiti: Mahtavaa, että pidät Jackiesta, vaikka hän ei ole alkuperäinen Potter-hahmo. :D
vjanna: Kyllä, 'onnettumuusaltis' on yhdyssana (tietääkseni). xD
Jekaterina: Hienoa, että tykkäät yhä. Virheen korjasin. En tajua, miten löydät aina noita pieniä virheitä. Ei siinä siis mitään pahaa ole, ihmettelen vaan, sillä ite en huomaa vaikka se nipistäis mua nenukasta. Hiinokka on paras taikaolento. Pakkohan se oli tähän lykätä.
Kaikki aina kommentoi, että Jackie ja Harry on niin ihania yhdessä, mut mä en ite oo olleenkaan tyytyväinen. Omasta mielestä sen pitäs olla vielä paljon herkempi tai jotain siitä puuttuu.
Jatkoa tulee piakkoin...
Kiitos kaikille
Tällipaju-
-
Huomaa että olen ollut liian kauan yksin kotona sairaana. Mitään järkevää kommenttia en saa aikaan. ::)
Mutta jatkoa saa aina toivoa nopeasti, eikös niin? :D
~Kinuski
-
11. luku
Seuraava aamu oli hiljainen. Kaikki miettivät kuulustelua, ja sitä miten siinä käy. He tietenkin toivoivat, että Harrya ei eroteta, mutta silti sellaisikin ajatuksia, jossa Harry erotetaan ja hänen taikasauvansa katkaistaan, pyöri useiden päässä.
Keittiössä Jackie yritti saada jännittyneen Harryn syömään edes jotain, samalla kun rouva Weasley oli Harryn tukan kimpussa.
Kumpikin yritys epäonnistui: Harry ei syönyt mitään eikä hänen tukkansakaan pysynyt siistinä.
"No niin, Harry. Taitaa olla aika lähteä", herra Weasley sanoi reippaasti ja nousi ylös tuoliltaan.
"Miten me mennään taikaministeriöön? Ilmiintymällä vai holmipulverilla?" Harry kysyi innottomasti.
"Ilmiintymällä? Holmipulveria?" Jackie ajatteli, muttei viitsinyt keskeyttää keskustelu omilla typerillä kysymyksillään.
"Ajattelin, että on parempi ettei käytetä taikaa siihen, parempi kuva vain ministeriön väelle, kun ottaa huomioon, mistä sinua syytetään eli menemme jästien kulkuneuvoilla."
Eteisessä Jackie halasi Harrya kylkiä rutistavasti. Ginny katsoi kauempaa tapahtumaa happamana.
"Tiedän, ettei sinua eroteta. Olen hengessä mukana. Onnea", Jackie kuiskasi ja painoi suudelman Harryn nenänpäähän.
Ginny näytti kieltä heidän selkänsä takana.
Jackie irtautui ja päästi rouva Weasleyn Harryn kimppuun. Lopulta Harryn mustat hiukset katosivat oven raosta ja Jackie kääntyi lähteäkseen keittiöön auttamaan rouva Weasleytä siivoamisessa, mutta Ginny seisoi aivan hänen takanaan ja esti häntä kävelemästä.
"Öö, voisitko-?" Jackie kysyi, mutta Ginny keskeytti hänet röyhkeästi:"Meidän täytyy puhua." Hänen äänensä ei ollut tippaakaan ystävällinen, vaan käskevä.
"Ai... Selvä. Kerro."
"Ei tässä, mennään huoneeseeni."
Jackie seurasi Ginnyä hänen huoneeseensa. "Miksiköhän hän nukkui Hermionen ja minun kanssani silloin, kun tulin tänne?" Jackie ajatteli ihmeissään.
Hän ei ollut koskaan ennen käynyt siellä. Huone oli hyvin valoisa ja tyttömäinen. Seinällä oli Kohtalottarien juliste. Jackie arveli Kohtalottarien olevan jonkinlainen yhtyä velhomaailmassa. Ikkunasta näki suoraan Weasleyn perheen puutarhaan, jossa hyppi kaljuja miehiä, joita Jackie ei tunnistanut, vaikka hän oli lukenut Harryn vanhaa Taikaeläimienhoito-kirjaa.
"Istu", Ginny tokaisi ja osoitti säkkituolia nurkassa. Jackie päätti totella ja käveli Ginnyn osoittamaan nurkkaan.
"No? Mitä asiaa sinulla on?" Jackie sanoi ja katsoi kysyvästi Ginnyä, joka oli oli istunut sängylleen. Hän puristi jalkojaan rintaansa vasten kiukkuisesti.
"Haluan, että jätät Harryn rauhaan! Hän kuuluu minulle!" Ginny huusi varoittamatta.
Tätä Jackie ei ollut osannut odottaa. "Et voi olla tosissasi."
Ginnyn ilme kertoi, että hän oli erittäin tosissaan. Hänen silmänsä olivat kissamaisesti viiruina. Sanoja ei tarvittu, Jackie tajusi tilanteen.
"Taidat olla ihastunut Harryyn. Harmi. Hän on valinnut minut, joten voit unohtaa hänet samantien", Jackie sanoi tunnustellen maaperää. Hän ei halunnut suututtaa Ginnyä, vaikka kiusaus oli suuri. Tätähän hän oli epäillyt. Ginny ihastunut Harryyn.
"Sinä et voi minua käskeä. Olen pitänyt hänestä jo monta vuotta. On epäreilua, että sinä yhtäkkiä tulet hänen maailmaansa ja varastat hänen sydämensä minulta."
"Mutta minäkin rakastan Harrya ja hän on minun kanssani, joten älä riko onneamme. Älä riko Harryn onnea. Sinähän et halua, että hän on onneton?" Jackie sanoi vilpittömästi.
"Ei, en halua, mutta minä kärsin, kun näen teidät yhdessä."
Jackie oli sanaton. Hän ei halunnut vihata Ginnyä, eikä aiheuttaa harmia, mutta ei hän myöskään halunnut luopua Harrysta ilman taistelua.
Ginny rikkoi hetken vallinneen hiljaisuuden:"Minä ainakin yritän saada Harryn itselleni, vaikka väkisin." Hänen äänensävystään huomasi keskustelun olevan ohi, joten Jackie nousi ylös ja käveli reippaasti ovelle. Ennen kuin hän poistui, hän kääntyi Ginnyyn päin ja sanoi:"Älä luulekkaan, että annan Harryn sinulle suosiolla."
Jackie oli juuri avaamassa huoneen ovea, jossa hän nukkui Hermionen kanssa, kun joku koputti hän olalle. Hän katsahti säikähtäneenä taakseen, muttei nähnyt ketään. Hän oli aivan varma, että joku oli ollut hänen takanansa.
Jackie katsoi ympärilleen, kunnes kuuli naurua edestään. Hänen eteensä ilmestyi Fred kuin tyhjästä. Poika piteli kädessään erikoisen näköistä suippoa hattua ja nauroi täyttää höyryä.
"Haahhaa, o-olisit nähnyt ilmeesi! Hahahahaaa!" Fred sopersi huuliensa välistä.
"M-mitensinäsiihen?" Jackie sanoi yhteen kyytiin hämmästyneenä.
Fred sai lopulta naurunsa loppumaan ja sanoi hillitysti:"Tämä hattu saa sinut näkymättömäksi, kun laitat sen päähäsi. Siinä on sellainen loitsu. Voit koittaa." Hän ojensi hatun Jackielle.
Tyttö laittoi hatun päähänsä ja tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäänsä. "Et näe minua?" Jackie kysyi innoissaan.
"En tietenkään. Me olemme, siis George ja minä, kehitelleet tuon hatun. Se kuuluu pilapuotimme valikoimaan", Fred sanoi ylpeänä.
"Onko teillä pilapuoti?"
"No ei aivan vielä", Fred myönsi, "mutta kohta on. Muuten, olisi kiva, jos et kertoisi kenellekkään tuosta hatusta. Kukaan muu ei vielä tiedä. Ja olisi parempi, jos et puhuisi puodistamme äidin kuullen. Hän ei oikein pidä asiasta."
"Selvä. Voit luottaa minuun", Jackie vastasi samalla "katsoen" itseään peilistä.
"Minä tiedän, että voin luottaa sinuun", Fred sanoi äänellä, jota Jackie ei ollut ennen kuullut.
Jackie katsoi Frediä silmiin. Katsekin oli uusi. Rakastava. Jackie kiusaantui. "Ai.. Kiva", hän sanoi, antoi hatun takaisin hölmistyneelle pojalle ja meni huoneeseensa jättäen Fredin yksin tasanteelle.
"Voi Merlin! Pitikö minun mennä möläyttämään tuommoista", Fred manasi päästyään huoneeseensa, jonka hän jakoi Georgen kanssa. Hän heitti hatun lähimpään nurkkaan.
Hän potkaisi sängyn jalkaa. Se ei helpottanut, vaan toi viheliään kivun Fredin jalkaterään. Hän kaatui sängylleen selälleen.
"Minun ei olisi pitänyt sanoa niin. En voi... Hän on Harryn tyttöystävä", Fred nuhteli itseään samalla pidellen varpaitaan.
Tässä tämä uusin luku sitten on. Kommaa? <3
-
Jee, uus luku!
Heha, Fred ja Ginny on jotenki sulosen ihastuneita. ;3
Seuraava aamu oli hiljainen. Kaikki miettivät kuulustelu, ja sitä miten siinä käy. Kaikki tietenkin toivoivat, että Harrya ei eroteta, mutta silti sellaisikin ajatuksia, jossa Harry erotetaan ja hänen taikasauvansa katkaistaan, pyöri useiden päässä.
Kuulustelua kenties? Tuossa kohdass myös ehkä
vähän toistetaan tuota kaikki-sanaa.
Kiitos. Jatkoa odotellaan. :-*
-
vjanna: Kiitooos.. :D
Jatkoa en oo viel alottanutkaan mut kyllä sitä tulee. Kirjoitin Salaisuuksien Kammioon toisen ficin joten käykää lukemassa :D
Tällipaju-
-
Löysinpäs kivan ficin. :) Hauska kun vaihteeks löytyy tällänenkin missä kerrotaan jästi/velho suhteesta. Tykkäsin tosta alusta tosi paljon. Mun mielestä se oli hienosti kerrottu kuin Harry ja Jackie löysi toisensa vähä niiku vahingossa. Pikkasen kuitenkin häiritsi toi et niiden suhde etenee hirmusen nopeeta ja J oli heti valmis lähtemään tuntemattomien mukaan kun kysytään. :D
Mua rupes ihan älyttömästi naurattaan toi et sekä Fredillä että Ginnyllä on kauhee ongelma H ja J yhessä. :D :D Ginny pistää pystyyn kauheen kissatappelun ja Fredillä koko ajan pientä flirttiä :D hahahah
No joo. Haluaa lukea lisää! ;D
dobb
-
dobbie: Hetkinen! Oot uus lukija. Kiva.. :D No mikään ficci ei voi olla iha täydellinen.
Mahtavaa, että naurattaakin joitakin, sillä en haluu et tää ois joku hirveen totinen kumminkaan. :D
Jekaterina: Kyllä, neliödraama xD Outoa aatella, että mä kirjotan juonenkäänteitä, sillä mulla ei oo mitään sunnitelmaa.
Mä kirjotan mitä sylki 'suuhun' tuo, en siis oo suunnitellu yhtään.
Arigato, Tällipaju-
P.S. Jatkoa en oo viel aloittanutkaan.. Apua! xD
-
Oi, tämä on oikeasti ihana ja koukuttava ficci :) Tämä on myös ainoa josta pidän siitä että etenee suht. nopeasti.
Harry ja Jackie ovat mielettömän suloisia yhdessä, mutta Jackiesta toivoisin silti että kertoisit enemmän vaikkapa hänen perheestään ja taustastaan sillä niistä ei ole kerrottu oikeastaan mitään.
Ja kyllä, neliödraamaa 8D Hauska(ja typerä) sana, mutta sopii kuin nenä päähän tähän ficciin. Omalla tavallani toivoisin juuri parituksia Fred/Jackie ja Harry/Ginny, sillä rakastan Weasleyn kaksosia ja toivon heille kaikkea hyvää 8)
-
Velia: Taas uus kommentoija! Jee! Hienoa, että tykkäät... Kaikkihan me niille hyvää halutaan.. Mut katotaa mitä sormen pääni saavat aikaan.. :D
Tällipaju-
-
12. luku
"Ei, ei, ei... Ei voi olla totta..." Jackie mumisi kasvot kiinni tyynyssä. "Ei hän voi olla..."
Paiskattuaan oven kiinni Fredin nenän edestä, Jackie oli hyppännyt sängylleen ja aloittanut itsensä piinamisen. Hänen tunteensa olivat sekaisin. Fredin katse oli ollut aivan selvä. Siitä ei voinut erehtyä. Jackie halusi silti uskoa toisin.
"Hän vain oli ystävällinen, ei muuta", tyttö uskotteli itselleen, "mutta, mitä jos hän on ihastunut minuun tai jopa rakastunut?" Tämä ajatus sukelsi Jackien ajatuksiin varkain, vaikka hän yritti pitää sen kaukana mielestään.
"Kohtelen häntä normaalisti, enkä anna hänelle minkäänlaista toivon kipinää... Niin on parasta", Jackie päätti lopulta ja nousi ylös sängyltään.
***
Alakerrassa Lupin ja Tonks juttelivat kiihkeästi. Heidän äänensävynsä olivat hermostuneita.
"Sinä et ymmärrä, elämä minun kanssani on vaarallista, liian vaarallista..." Lupin sanoi totisesti katsoen suoraan Tonksin silmiin.
Tonks ei luovuttanut:"Minä en välitä, Remus! En välitä! Rakastan sinua..."
"Rakastan" -sanan kohdalla näytti jo siltä, että Lupin antaisi periksi, mutta hänen ilmeensä muuttui äkkiä yhtä vastustelevaksi kuin ennen.
"M-minä... Ei, ei..."
Keittiön suljettuna ollut ovi avautui vauhdilla. Ron juoksi puolijuoksua sisään. Huomattuaan, että hän oli luultavasti keskeyttänyt jotakin tärkeää, hän punastui korviaan myöten ja peruutti pois keittiöstä samalla mumisten:"Anteeksi, ei ollut tarkoitus... Minun todellakin pitäisi uskoa Hermionea... Koputtaa... Mennessään keittiöön..."
Lupin hymähti tyhmästi ja käänsi katseensa takaisin Tonksiin. Naisen silmissä paistoi kyyneleitä.
"Hei... Älä nyt ala itkemään..." Lupin rauhoitteli kömpelösti.
"Lopeta..." Tonks sopersi ja lähti keittiöstä.
Lupin jäi tuijottamaan kohtaa, missä Tonks oli hetki sitten istunut. "Mitä minä nyt tein?"
Keittiön avautui jälleen. Lupin katsahti odottavasti ovelle päin. Hänen pettymyksekseen ovesta ei tullut Tonks, vaan riemusta hyppivä Harry.
"Vapautettu kaikista syytteistä!" Harry huusi iloisesti.
"Sepä hyvä", Lupin sanoi ilottomasti.
Harryn ilo haihtui ja hän katsoi kysyvästi Lupinia:"Mikä hätänä?"
"Ei mikään..." Lupin vastasi lyhyesti ja häipyi samasta ovesta, mistä Harry oli juuri saapunut.
"Olipas kiva vastaanotto... Jackie ottaa minut varmasti paremmin vastaan.." Harry ajatteli nopeasti ja lähti juoksujalkaa kohti Jackien huonetta.
Matkalla häntä vastaan tuli Ginny. Kukas muukaan.
"Minua ei erotettu!" Harry hihkui Ginnylle. Tyttö hymyili säteilevintä hymyään.
"Hienoa! Mahtavaa! Tiesin, ettei sinua eroteta", Ginny sanoi ja hyppäsi Harryn kaulaan. Harry näytti hetken yllättyneeltä, mutta toipui järkytyksestä nopeasti ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille.
"Öhöm..."
Jackie oli saapunut paikalle ja katsoi nyt Ginnya murhaavasti. Ginny hymyili pirullisesti takaisin yhä kiinni Harryn kaulassa.
"Ai, Jackie. Arvaa mitä! Minua ei erotettu. Olen vapaa!" Harry sanoi Jackielle tajuamatta, että äskeinen saattoi näyttää hyvin epäilyttävältä.
"Aijaa. Sepä kiva", Jackie vastasi tylysti ja lähti samaan suuntaan, mistä oli tullut.
"M-mitä? Hetkonen! Tuo ei ollut sitä, miltä se näytti", Harry änkytti tajuttuaan tilanteen.
Jackie ei kuunnellut. Kyyneleet karkailivat jälleen hänen poskilleen. Hän ei ollut tarkoittanut luovuttaa näin helpolla, mutta Harry tuntui olevan onnellisempi omanlaisensa kanssa.
Hän käveli huoneeseensa mitään sanomatta. Hän ei edes vastannut Hermionen iloiseen tervehdykseen.
Kaikki oli romahtanut.
Myönnetään, myönnetään... Tää oli lyhyt! Mut yritetään olla välittämättä siitä..? :D
-
Nein. Ei Jackie saa suuttua Harrylle.
Keittiön suljettuna ollut ovi avautui vauhdilla. Ron juoksi puolijuoksua sisään. Huomattuaan, että hän oli luultavasti keskeyttänyt jotakin tärkeää, hän punastui korviaan myöten ja peruutti pois keittiöstä samalla mumisten:"Anteeksi, ei ollut tarkoitus... Minun todellakin pitäisi uskoa Hermionea... Koputtaa... Mennessään keittiöön..."
Mennessään? Kuulostaa niin kuin Ron puhuisi jostain muusta henkilöstä,
kuin itsestään. Ja Ronin pitäisi todella alkaa kuuntelemaan Hermionea ja koputtaa. :D
Kiitos. Jatkoa odotellaan. :-*
-
Kyllä, tämä oli lyhyt mutta en jaksa edes sanoa siitä :D Sovitaan että olen liian väsynyt siihen puoli kuuden herätyksen takia n_n
Olen oikeasti varmasti sekopää tai jotain, mutta tämä on lempilukuni niiden ensimmäisten kolmen(vai neljän?) luvun lisäksi. Haha, neliödraama pahentuu 8)
Ginny on harvinaisen ilkeäksi tehty tässä. Mutta anyway, en pidäkään hänestä edes kirjoissa. Oltaisiin vaan Jackie tungettu tilalle. Ja pakko sanoa että olen äärimmäisen vihainen(...) siitä ettei Ronia tai kaksosia esiintynyt tässä luvussa oikeastaan yhtään 8)
Ja sitten tuo Lupinin ja Tonksin keskustelu hämäsi, sillä siitä puhuttaan vasta kuudennen kirjan lopulla. Mutta kyllä siitähän sai selville että he olivat puhuneet aiemminkin, mutta jollain tapaa tuo kohtaus ei sopinut.
Voi luoja miten negatiivista palautetta. Tiedän, olen vain tällainen joka ei osaa edes iloita kunnolla uudesta luvusta o__O Apua. Mutta jatkoa silti odottelen 8)
-
vjanna: No, näin nyt vaan pääs tapahtumaan.. :D
Velia: Tämä oli lempilukusi ensimmäisten lisäksi? Eihän sitten voi sanoa, että olipa negatiivista palautetta! No, olihan tuossa vähän negaakin, mut se rakentaa. Tämä ei sillai välttämättä mee kirjan mukaa, joten koittakaa kestää. :D
Jekaterina: Munki lemppari mm. on Fred, joten hänestä saamme kuulla vielä... That's a promise. Katotaan nyt, mitä saan päähäni tämän neliödraaman kanssa... En tiiä yhtään..toisaalta en haluisi erottaa Jackieta ja Harrya...
Mut kiitos kaikille, Tällipaju- <3
-
Ääääää... Mulla ei oo inspistä, eikä myöskään intrestiä! Miten tää voi olla mahdollista! Haluisin kirjottaa lisää, mut....
Jos vaikka joku toinen tarjoutuisi kirjottamaan luvun 13.? Ehkä innostuisin itekki sitte uudestaan. :D
Tarjoutukaa, kiitos. Arvostaisin sitä.
Tällipaju-
-
Älä aliarvio inspistä ^^ Se iskee silloin, kuin vähiten sitä odotat :D
Tykkäsin erittäin paljon tuosta 12 luvusta ja sen jälkeen saisi niin monet riidat ja ihmissuhde kiehkurat lähtemään käyntiin, että nam :D mie voisin muuten kirjoittaa sulle luvun tähän jatkoa, mutta on niin monta ficciä meineillää jo (haasteita, omia ja suomennos) etten tiiä raskisinko =)
-
minnahh: Olisi tosi ihanaa jos voisit kirjoittaa 13. luvun!? Sillä ei ole kiirettä, sen voin sanoa... Ilmoittele :D
-
Jessssssss! Olis paljon kivempaa jos Harry ja Ginny rakastuis,,, JATKOO!