Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Myrskylintu (kuolleena tai siipirikkona) | Charlie/Fleur, K11, 7/7 raapaletta

(1/4) > >>

FractaAnima:
Title: Myrskylintu (kuolleena tai siipirikkona)
Author: FractaAnima
Genre: draama, jälkeen daalioiden
Rating: K11
Pairing: Charlie/Fleur, Fleur/Bill
Status: 7/7
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
OTS20 #2
Spurttiraapale V/14
Vuosi raapalehtien VII
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Dogs)

A/N: Halusin kirjottaa Waulishille jotain Charliesta, koska Waulishilla on pian synttärit. Hyvää (etukäteistä) synttäriä ihana Wallemyy. <3 Tämä teksti sijoittuu aikaan jälkeen daalioiden: Daaliat (eivät kestä hallaa), S


Myrskylintu (kuolleena tai siipirikkona)

1. (avaruus)

Tähtitaivas on kirkas ja korkea. Sitä tuijottaessaan Charlie osaa aavistaa, kuinka laaja on avaruus, kuinka ääretön, kuinka ikuinen. Charlie pelkää, että hänessä kasvava levottomuus on samaa kaliiperia.

Húsavík on hiljainen eikä kaupungin valot yllä Charlien leiripaikkaan. Vain nuotio loimottaa aamuyön pimeydessä. Charlien kahvista on jäljellä vain kapea rengas mukin pohjalla, eikä hänellä ole enää tekemistä ennen lähtöä, jota hän yrittää viivyttää.

Painaen kätensä suunsa eteen Charlie hengittää syvään ja harkitsee vielä kerran. Sinuun minä voin luottaa, Billin sanat kaikuvat hänen mielessään. Levottomuus kasvaa taas aavistuksen verran, ja Charlie tietää, ettei sitä voi kesyttää. Siitä huolimatta Charlie sammuttaa nuotion ja kaikkoontuu.

Waulish:
Voi Fracta! :-* Ihan melkein sekosin onnesta, kun työpäivän päätteeksi vilkaisin Finiä ja näin tämän! Ensinnäkin tulin tosi onnelliseksi siitä, että olet muistanut minua ja kirjoittanut minulle jotain, ja toisekseen iskin silmäni tekstin hätkähdyttävän kauniiseen nimeen ja kutkuttavan mielenkiintoiseen paritukseen. Charlie on yksi lempihahmoistani Pottereissa, ja Fleurissakin on minusta ihastuttavaa särmää ja sydäntä, joten erittäin kiinnostuneena lähdin lukemaan tarinaa heistä. Kolmanneksi täytyy tietysti vielä hihkua sitä, miten parasta on, että tarinaan on suunnitteilla seitsemän osaa ilmeisesti Spurttiraapaleen tahdissa! Hemmottelet minut ihan pilalle. :-*

Daalioita en ole lukenut, joten varmaan pitää rientää sen pariin seuraavaksi, jotta pysyn kärryillä. Olenkin kuullut siitä paljon hyvää ja suosituksia monelta finiläiseltä! Tämän jatkosarjan ensimmäinen osa on jännittävän hämyisä ja jotenkin pahaenteinenkin - miksi Charlie on levoton, miksei hän halua lähteä, miksi hän muistelee Billin sanoja luottamuksesta? Tulee sellainen painostava fiilis, että jotain pahaa on joko tapahtunut tai tapahtumassa tai sekä että. Huh, herätit mielenkiintoni toden teolla!

Olin myyty jo ensimmäisen virkkeen luettuani, myönnän sen auliisti. :D Rakastan öistä tähtitaivasta ja avaruutta, kaukaisuutta, äärettömyyttä, ikuisuutta. Charlien havainnot kietoutuvat hänen ajatuksiinsa saumattomasti, ja kaikki on kuvattu henkeäsalpaavan kauniisti ja todentuntuisesti. On ihan uskomatonta, miten onnistut yhdessä raapaleessa maalaamaan niin kokonaisvaltaisen kuvan ympäristöstä ja tilanteesta, vaikkei lukijalla vielä tarkempia taustatietoja olekaan! Hienoa työtä. Yksityiskohdatkin kertovat tässä tekstissä niin paljon, esimerkiksi kapea kahvirengas kupin pohjalla. Huhhui.

Olen tosi innoissani tästä tarinasta, enkä malta oottaa, että tämä jatkuu ja saan tietää lisää! Lämpimät kiitokset ja halaukset ihanasta synttärilahjasta, ja tsemppiä kirjoitteluun! :-* -Walle

// Ai niin, minun piti vielä pohdiskella tuota nimeä! Nyt kun sitä makustelen, tuntuu nimittäin siltä, että osittain tämä pahaenteinen lukufiilis viriää siitä. Myrskylintu, lintu myrskyn kourissa, joko kuolleena tai siipirikkona - ehjin nahoin (höyhenin?) selviäminen ei ole vaihtoehto. Todella mielenkiintoista!

Saappaaton:
Mä tulen tägäytymään, että pysyn perässä jatkosta. ::)

Sä tiedät, että Daaliat on kauatta aikain yksi mun suosikkiteksteistä Finissä, ja tiedät senkin, että menin ihan pööpöksi siitä, että saadaan se Charlien puoli asioihin! Mun lähtökohdat seurata tätä on tosi erilaiset kuin Wallella, joka ei ole vielä Daalioihin tutustunut (Walle, jos luet tätä, niin hopihopi Daalioiden kimppuun siitä!), ja olen sitäkin enemmän täpinöissäni, koska oletan tietäväni mistä Charlien levottomuus juontaa juurensa ja mitä ne Billin sanat siellä mielessä kaikuessaan tekevät.

Olen onnellinen, että Walle on kiva ja päätit kirjoittaa juuri Daalioihin jatkoa, vaikka se yksinäänkin toimii täydellisesti, koska vaikka oletkin hyvä kirjoittamaan asioita rivien väliin, on toinen näkökulma aina enemmän valoa asioihin. (Tiedän, että kirjoitan ihan oikeita sanoja, mutten tiedä onko niissä mitään järkeä.)

Tykkään sun Charliesta, tykkäsin Daalioissa, ja edelleen muistan nahan tuoksun ja kesyttämättömän parransängen, joka käy hermoille. Tykkään myös sun tavasta nostaa arkisia yksityiskohtia tekstiin, jotka tekee siitä vain niin paljon samaistuttavamman. Se, miten kahvista on mukin pohjalla vain kapea rengas, kuinkahan monet kerrat olen nähnyt sen näyn omassa mukissani ja miten elävästi se tuli sinne Charlien hämyiseen leiriin (ja tuntuu tosi hölmöltä täpinöidä kahvirinkuloista, mutta tunnet minut).

Mietin että kommentoinko vielä ekan rapsun jälkeen, koska sadasta sanasta on niin pirun vaikea keksiä järkevää sanottavaa, mutta kah kun satuilin sitten, kun aloitin. Ihana tietää, että tätä on tulossa nyt tasaisesti lisää, koska rakastan Daalioita ja rakastan sun Charlieta. <3

FractaAnima:
Waulish Voihan että, ihana sinä. <3 Onpa ihanaa, että olen löytänyt jo ensimmäiseen raapaleeseen paljon sellaista, mistä pidät ja se toki oli ajatuksenakin. Syynäsin toiveitasi pitkään ja etsin sieltä mausteita tähän tarinaan. Sieltä kumpuaa myös siipirikkoisuus, jos asiaa oikein pohtii. Mennäänpä tarinassa siis eteenpäin. Ja daalioista, kyllä ne kannattaa lukea, jos haluaa tämän tarinan avautuvan kokonaan, mutta ehkä tästä selviää ilmankin, jos niin tahtoo. :)
Saappaaton Mäkin täpinöisin kahvirinkulan kaltaisista yksityiskohdista, joten ällös huoli, nää on näitä. ;D <3 Et onneksi suinkaan luo kuin ihan vain hirveästi paineita, joten toivotaan, että tästä sarjasta tulee edes mukiinmenevä daalioiden rinnalla. Hehe. :P Kiitos, että kommentoit jo ekan rapsun jälkeen, on aina kiva jatkaa, kun kommentteja on ehtinyt tulla välissä. <3


2. (kolme)

Simpukkamökki näyttää vuosienkin jälkeen samalta. Ainoa muutos on etupihalla kasvava, rehevän näköinen appelsiinipuu, joka on pudottanut osan sadostaan. Charlie polvistuu poimimaan maasta yhden kypsän hedelmän ja jää tutkimaan sen kuoppaista pintaa. Aamu on jo alkanut valjeta Cornwallissa.

"Charlie?" yllättynyt ääni kuuluu portailta. Fleurilla on yllään valkoinen, lounaistuulessa leyhyvä mekko, ja Charlien on hetken hankala hengittää. "Mitä teet täällä?" Fleur astelee portaat vaikean näköisesti alas ja pysähtyy hiekalle epäröiden.

"Bill kirjoitti minulle, hän sanoo, että tarvitset apua sillä aikaa, kun hän ja lapset ovat Egyptissä", Charlie laskee katseensa takaisin appelsiiniin. "Hän myös kertoi punahukasta."

"Vai niin", Fleur sanoo ja katsoo merelle. Hän sulkee silmänsä, jolloin Charlie voi hetken tutkia hänen kasvojaan. Poskien punottava ihottuma muistuttaa muodoltaan perhosta.

"No sitten, toisitko minulle kolme appelsiinia. En ole saanut nukuttua, joten voin yhtä 'yvin tehdä aamiaista. Juotko yhä kahvisi mustana?"

"Juon", Charlien kasvoilla käy hymyn aavistus. Fleur kiipeää portaat hitaasti, eikä suostu vastaanottamaan apua.

Vendela:
Ah, jatkoa Daalioille, pakko tulla seuraamaan tätä!

Charlie on ihana ja niin oma itsensä tuolla kaupungin laitamilla (pakko oli muuten Googlettaa tuo, sillä eipä ollut tuttu ennestään, nyt tiedän missä tuo on ;)) Ja Fleurilla ei ollut aavistustakaan, mitä Bill on suunnitellut tämän selän takana. Tässähän on ainekset vaikka mihin joten jään jännittyneenä odottamaan mihin suuntaan tarina lähtee soljumaan :)

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu