Originaalit > Pergamentinpala

Älä päästä kylmää sisään | K-11 | angst | Henri/Kaapo | one shot

<< < (2/3) > >>

kaaos:
Huomenta! Tämä on tosi tunteikas teksti ja tykkäsin kovasti kaikista edeltäjistäänkin. Kasper ja Henri ovat luonteikkaita ja liikuttavia hahmoja. Pelkäsin, että ne oikeasti eroaa tässä, mutta hyvä että saatiin myös comforttia loppuun. Aika satutsvia sanoja näiden lapsosten suista pääsikin! Ja voi ei mikä ihan hirvee sotku siitä akvaarion hajoamisesta tulee! Mulla on hajonnut akvaario lapsena, kun pikkuveli kilautti sen rikki x) joten tiiän! Huhheijaa koko kämppä lainehti.

Toinen samaistumispiste oli tämän tekstin ajankohta. Juuri nyt on melkein joulukuun eka pe vaikka onkin marraskuun vika, mutta samanlainen kylmä tuuli puhaltaa just nyt.

Kaunis ja riipaiseva, kiitos!

Parris:
Ahdistus! Kaiken maailman kommentit lähettivät etsimään tällä viikolla ahdistukseen ja iloon liittyviä tekstejä, ja kun kerran olen viime aikoina tutustunut Henrin ja Kaapon vähän onnellisempiin aikoihin, niin tämän ääreen olikin kiva - tai vähintään mielenkiintoinen - palata.

Huh olkoon, tuli kyllä melkein kyynel silmäkulmaan tämän takia. Henrin ja Kaapon välinen tilanne tässä on erittäin herkkä ja sydäntäsärkevä; samalla se toimii täydellisenä esimerkkinä siitä, miksi parisuhteessa puhuminen ja avoimena toiselle oleminen on äärimmäisen tärkeää. Räjähdysmäiseen reaktioon vyöryminen kertoo siitä, että ongelmia tosiaan on ollut selvästi pidemmän aikaa, kuten teksti esittää muutenkin. Kommentit poikien välillä suuntaan jos toiseen ovat ihan viiltävän ilkeitä, mikä tavallaan yllättää noin koko Henkkaapo-kaanonin skaalassa, kun kaksikon välit ovat kuitenkin aina muutoin olleet vähintään ihan hyvät! Onneksi, thank god, tää ei ole ihan pelkkää myrskypilveä, vaan lopussa saadaan vähän sitä taivaanrannassa orastavaa auringonpaistetta myös.

Huh, melkoinen tunnesyöksy kyllä tämä, kun ei ole ihan näin kaikkiaan rajua yhteenottoa lukenut pitkään aikaan Henrin ja Kaapon - tai oikeastaan, kenenkään - välillä. Tämä on kuitenkin tärkeä osa heidän välistään kokonaisuutta, joka kertoo jo paljon siitä, mitä muissa teksteissä esiintyvän lukiosähläämisen jälkeen pojille tapahtuu. Kiitokset! <3

Skorpioni:
Kommentti nosti Henrin ja Kaapon tarinat pöytälaatikon etusivulle ja löysin sitä kautta heidän tarinaansa mukaan. (Offtopicina musta on valtavan kiva, kun täällä kommentoidaan vanhoja tekstejä ja sitten ne löytää ihan uusia lukijoita!)

Luin siis kaikki Henristä ja Kaaposta kertovat tarinat melkein yhdeltä istumalta, kun jäin heti koukkuun heidän väliseensä kemiaan. Tykkäsin hirveesti niistä muista ihanan fluffyisista osista, mutta tää synkempi osa teki muhun suuren vaikutuksen. Tässäkin oli kaikesta synkkyydestä huolimatta toiveikas tunnelma, koska sellainen vahva rakkaus paistoi kaikesta huolimatta läpi. Tuli surku, kun Kaapon oli niin paha olla ja että hän purki sen Henriin, joka sieti huonoa kohtelua ihan uskomattoman pitkälle.


--- Lainaus ---”Älä”, Kaapo sanoi tiukasti ja painoi hänen selkänsä sängynpäätyä vasten. ”Älä puhu.” Ja sitten Kaapo oli taas hänen huulillaan, kädet hänen hiuksissaan, kynnet syvällä päännahkassa. Henrin iho oli kananlihalla, kylmänväreet juoksivat hänen selkäänsä pitkin tuoden mukanaan lämpöä, halua ja ehkei tämä ole vielä tässä.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä oli kauhean kipeä ja silti tosi voimakas kohta. Tuli tosi vahvasti sellainen fiilis, että molemmat näkevät, ettei tässä ole kenenkään hyvä olla, mutta että toisesta ei kuitenkaan haluta luopua ja sille täytyy nyt tehdä jotain. Kaiken synkkyyden jälkeen loppu oli ihanan toiveikas olematta yhtään siirappinen tai kliseinen. Kaiken näiden söpöstelyn jälkeen olisi ollut tosi sydäntäsärkevää, jos he olisivat kuitenkin eronneet (oon toivoton romantikko ja onnellisten loppujen rakastaja), joten iloitsin valtavasti siitä, että vaikka veit heidät vaikeiden hetkien läpi, selvisivät he siitä kuitenkin. Kiitos tästä <3

Saappaaton:
Heippa.

Huomasin tän, koska tää sattui olemaan vastakommentoitujen listalla (kiitos Skorpioni<3) ja sit mietin hetken, että ootkohan palannut tän parituksen pariin, kun en oo pitkään aikaan seurannut, oletko kirjoittanut Henri/Kaapoa ja olen ihan pihalla. (Olen ihan pihalla kaikesta tällä hetkellä muutenkin.)

Joka tapauksessa lukaisin tän läpi ja katsoin, etten ole ainakaan kommentoinut (enkä muista kyllä lukeneenikaan ennen, huono minä), ajattelin siis korjata tämän vääryyden. Mitään kauhean järkevää en kyllä osaa sanoa, jotenkin olen näemmä jo ehtinyt unohtaa miten kauhean hyvä kirjoittaja olet ja miten paljon sellaisia ihanan arkisia yksityiskohtia löytyy jotenkin samanaikaisesti niin vähäeleisestä tekstistä ja jotenkin se, miten selkeästi jotkut asiat vaan tunnistaa. (Toistan, olen ihan pihalla, koska tästä jäi sellainen ei nyt toivoton, mutta vähän sellainen outo ja ontto fiilis.)

Toi riita oli kamalaa luettavaa siksi, että siinä sanottiin kipeitä asioita ja sitten tunnistin kyllä senkin, että joskus kun itsellä on paha olla, se tuntuu väärällä tavalla hyvältä, että toisellakin on silloin paha olla. Vaikka sen tietää, ettei siltä saisi tuntua, mutta tuntuu silti. Ja sitten hui kauhea, kun tilanne eskaloituu ja tulee sanottua asioita, joita ei ehkä tarkoita, mutta niitä ei saa enää takaisin. Ne on sanottu ja se vaikuttaa väkisinkin siihen, mille pohjalle suhde jatkossa rakentuu. Joten siltäkin osin oli ihan todella sydäntäsärkevää lukea ne kamalat asiat, mitä sun söppänät sanoi toisilleen, koska miten tosta palataan normaaliin? No ei varmaan palata, mutta ehkä siitä saadaan edes vahvemmat perustat jatkolle. Jospa vain.

Mulla on samanaikaisesti hyvin paljon ja kuitenkaan ei mitään sanottavaa ja tästä kommentistakin tuli nyt ennen kaikkea tällainen tajunnanvirta, josta olen tavallaan pahoillani, mutta ehkä saat tästä jotain irti. Jos et muuta niin ainakin sen, että olet tosi taitava.

Pus. <3

Avaruuspiraatti:
Kiitos kaaos, Parris, Skorpioni ja Saappaaton kommenteistanne. Multa on näemmä jäänyt vuosia sitten vastata pariin kommenttiin, mutta se on ollut muistaakseni myös taktinen päätös, sillä itse en siedä tätä tekstiä enää ollenkaan :D Nyt kun Skorpioni ja Saappaaton kuitenkin nosti tätä, täytyy mun jättää omat kiitokseni. En kamalasti muista ajasta, kun tätä kirjoitin, mutta selvästi mulla on ollut jokin vaihe meneillään... Jos kirjoittaisin tämän tarinan tänä päivänä, se olisi hyvin erilainen kuin tämä tuotos. Toisaalta omaa kirjoitushistoriaani ovat nekin tekstit, jotka ovat omasta mielestäni lukukelvottomia, ja minusta on kivaa, että edes on jotain historiaa, johon palata :P Minusta on kans oikeasti ihanaa, että vuosienkin jälkeen näiden vanhojen tekstien pariin joku eksyy ja tämä paritus voi tuottaa edelleen iloa. Nämä Henri/Kaapo-tekstit ovat edelleen hengissä lukijoiden ansiosta <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu