Originaalit > Pergamentinpala

Älä päästä kylmää sisään | K-11 | angst | Henri/Kaapo | one shot

<< < (3/3)

Meldis:
Jee, lisää Henriä ja Kaapoa! En nyt tiedä luenko näitä jotenkin ihan päin honkia järjestyksessä, mutta ainakin hyvin pysyin kärryillä mukana. ^^ Ja sopivasti jatkui edellisestä tarinasta, jossa oltiin selvitty ylppäreistä ja nyt piti yrittää selvitä aikuisten maailmassa. Ulkona on ollut tosi kylmää ja marraskuukin kolkuttelee jo, joten tunnelma oli oikein sopiva. Tykkäsin tosi paljon, miten tässä mentiin oikein syvään päätyyn Kaapon synkkien tunteiden kanssa. En lainkaan ihmettele, että hänestä tuntui koko elämänsä romahtavan, kun ei saanut jatko-opiskelupaikkaa, se tuntui aikaisemmassa tarinassa niin oletetulta, että minähän menen heti opiskelemaan ja piste. Ja vielä kun pitää katsella rakastaan jatkamassa elämäänsä omissa opinnoissaan, vaikka miten rakastaisi tätä niin ei se ole helppoa. :''(

Koko riita oli herkullista luettavaa, sydäntä raastavaa ja aitoa. Oli upeaa, miten kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä osaa olla todella julma toisella ja kuten Kaapo myöhemmin sanoikin, hän haukkui Henriä, koska tiesi tämän suuttuvan. Se kertoo suhteen tasosta, kun tietää, miten ärsyttää toista. Ulkopuolisen silmin tällainen riita parisuhteessa saisi epäilemään, että onkohan tuo nyt fiksua jatkaa suhdetta, kun vain vittuillaan toiselle, onko siinä enää mitään tunteitakaan jäljellä. Minusta tuntui, että Kaapo oli niin ilkeä, vaikka itse haukkui Henriä ilkeäksi, koska ehkä ajatteli, että sitten Henrille on helpompi lähteä, eikä tätä paskaa tarvitse jatkaa enää. Hän sanoi kuitenkin myöhemmin, että uskoo Henrin kyllästyvän häneen joskus, ehkä yritti siis edistää asiaa, ettei se enää pitkittyisi.


--- Lainaus ---Mutta jokin Kaapon muuttuneessa ilmeessä, melkein säikähtäneessä sellaisessa, sai hänet tuntemaan olonsa kierolla tavalla paremmaksi.
--- Lainaus päättyy ---

Ajattelin itsekin juuri näin ja minusta ihanaa, että Henri ei kiellä itseltään, että olisi ajatellut näin, vaikka miten kieroa se sitten olisikin. <3 Lopun keskustelu oli ihana ja edelleen todella sydäntä raastava ja suudelma oli upea kohta. Tykkään tosi paljon aina, kun hahmot osaavat puhua keskenään ja tässä oli vielä sellainen syvyys, että kovin montaa sanaa Henrin ja Kaapon ei tarvinnut vaihtaa, että lopulta ymmärsivät toisiaan. ^^ Aivan ihanaa kommunikointia!
Kiitos tästä taas, näistä pojista on ihanaa lukea. ^^

Avaruuspiraatti:
Kiitos Meldis kommentista <3<3 Ihana tietää, että pidät näistä henrikaapo-teksteistä ^^

rosegold:
Oli niin hieno. En ole hetkeen lukenut mitään, missä olisi pahaa oloa tai riitaa kuvailtu näin upeasti. Joskus vain menee yli. Ihan jokaisella. Tämä tuntui vain niin realistiselta, mitään ei ollut liikaa tai liian vähän.


--- Lainaus ---Kuka tommosta edes pystyy rakastaan.

Kai hän olisi voinut esittää asiansa vähemmän harhaanjohtavasti.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus ---Se, minkä marraskuu vei, kevät toi takaisin.

--- Lainaus päättyy ---

Kävi sydämeen hyvällä tavalla. Kiitos tästä ♥

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu