Originaalit > Pergamentinpala
Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 7/?
Saappaaton:
Frac, ei mennä siihen Säteen ja Excelin väliseen suhteeseen sen tarkemmin, se on arkaluontoista. u_u Mut ihana kuulla, et nää tyypit oikeasti erottuu, kun välillä itsestä tuntuu, että kaikki tyypit on aina vain samaa massaa ja... :D Pus. <3
nomppu, ahihi. <3 Kiitos kommentista ja tosi kiva, että on luontevaa ja realistista. :D Ja mitä Säteeseen tulee, niin onhan se muutenkin niin, että oma minäkuva saattaa erota aika paljon siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. ::) Mutta hauskaa, että nostit tän esiin, koska mä itse katselen tätä tekstiä ja verseä lähinnä Säteen näkökulmasta, niin enpäs ole itsekään tajunnut ajatella sitä asiaa noin!
Fio, mitäs pienistä viivästyksistä. <3 Mäkään en uista oisitko mahdollisesti jopa kommentoinut raapaleita jossain kohtaa, mutta tosi kiva kuulla, että sinustakin tämä toimii tässä muodossa. :) Ja erityiskiitos vielä tuosta dialogin mainitsemisesta, itse koen sen (edelleen, olen varmaan jo vuosia valitellut tätä) heikkoudekseni, mutta tämän versen teksteissä se tuntuu nousevan toistuvati kommenteissa luontevana ja realistisena. Ehkä mun pitää lopettaa se valitteleminen. ;D
Tässä kesti taas, mutta hei, jatkoa!
4. luku
”Okeei, kuka on Avengers-universumin kuumin hottis?” Pilvi kysäisi, kun koko seurue oli levittäytynyt olohuoneen sohvalle ja lattialle maha aivan liian täynnä pitsaa. Joona makoili lattialla selällään ja ähisi. Tuomas istui lattialla ja nojasi yläkroppaansa sohvapöytään vastapäätä Sädettä, joka oli tukenut selkänsä sohvan etureunaan. Pilvi ja Hannaleena olivat yhteistuumin vallanneet sohvan ja makoilivat siellä, Pilvi pienessä kippurassa.
”Black Widow”, Joona vastasi ja murahti hiljaa vaihtaessaan asentoa. Hän vilkaisi Tuomasta kuin tukea hakeakseen ja sai vastaukseksi kevyen virneen.
”Sorry, bro. Team Thor.”
Kaikki tuntuivat yllättyvän, sillä asuntoon laskeutui hetkeksi hiljaisuus. Säde rikkoi sen kuitenkin pian:
”Oisin luullut sua enemmän Loki-faniksi. Tai siis, c’mon, Hiddleston.”
”Sä ja sun Lokis, kyllä Thor on niistä kahdesta parempi”, Pilvi kommentoi. ”Mut sekin kyllä häviää Iron-Manille.”
”Oonko mä ainoa, joka ei oo kattonut Avengers-leffoja?” Hannaleena kysäisi ja sai aikaan pidemmän hiljaisuuden kuin Tuomas.
”Meidän täytyy pitää leffailta”, Pilvi sanoi lopulta. ”Avengers-maraton.”
”Tajuatko, että niitä leffoja on ihan liikaa maratoonattavaksi?”
”Eikä ole, kun ottaa sellaisen viikonloppumaratonin.”
”Silti ihan liikaa”, Säde intti. Tuomas pöydän toisella puolella nyökytteli.
”Mun täytyy olla samaa mieltä sun siskosi kanssa. Niitä leffoja on yhteensä karkeasti kolmenkymmenenneljän tunnin edestä, se tekis kolmen päivän maratonissa sellaiset reilut ykstoista tuntia yhtäjaksoista katsomista. Ei kukaan jaksa keskittyä sellaiseen”, Tuomas totesi äänensävyllä, jonka uskottavuutta ei juurikaan horjuttanut se, että nuorukaisen ohimo lepäsi sohvapöydän kantta vasten.
”Mä en usko, että sä oikeasti tiedät jotain tollasta ulkomuistista”, Pilvi nurisi.
”Googlaa, jos et usko.”
Olohuoneeseen laskeutui hiljaisuus, joka muistutti Sädettä myrskyä edeltävästä tyvenestä. Pian Pilvi jo kaivoikin puhelintaan ja alkoi näpyttää sitä lähes aggressiivisesti. Tovia myöhemmin Hannaleena kaivoi oman puhelimensa ja alkoi toimia Pilvin laskimena tämän luetellessa julkaistujen Avengers-elokuvien kestoja. Säde hymisi itsekseen ja nojasi takaraivonsa sohvaan. Hän sulki silmänsä kuunnellessaan siskonsa itsepäistä yritystä todistaa Tuomasta vääräksi, vaikka olikin aivan varma Pilvin häviävän tämän väittelyn. Tuomas ei vaikuttanut siltä, että tempaisi tilastotietoa tyhjästä, mutta toisaalta… Toinen olisi varmasti vakuuttava vaikka keksisikin tilastoja päästään.
”Ei hitto”, Hannaleena henkäisi hiljaa saatuaan kokonaisminuuttimäärän jaettua tunneiksi. Pilvi nappasi Hannaleenan puhelimen ja katsoi tulosta yllättyneenä.
”33,9167”, Pilvi luki ääneen näytöltä. Joona vislasi hiljaa ja kohottautui kyynärvarsiensa varaan nähdäkseen muut paremmin. Sädekin nosti päänsä ja katsoi hieman vaikuttuneena Tuomasta, joka virnisti itsekseen jaksamatta muuttaa asentoaan mitenkään.
”Mähän sanoin, karkeasti kolmekymmentäneljä tuntia.”
”Miten voi tietää jonkun tollasen?” Pilvi penäsi käsitellessään tilannetta.
”Mäkin tilastoin kaikkenlaista turhaa.”
~*~
Kun Säteen opiskelukaverit viimein tekivät lähtöä, Säde nojaili eteisen seinään ja katseli miten Pilvi höpötteli ja kiitteli mukavasta illasta. Muiden poistuessa asunnosta Pilvi nappasi Tuomaksen hihasta, vilkutti kahdelle muulle ja veti ulko-oven kiinni.
”Pitääkö mun nyt pelätä henkeni puolesta?” Tuomas kysäisi jäätyään siskosten kanssa keskenään.
”Ei, mä halusin vaan varmistaa pari juttua. Tarkoittaako se team Thor, että sua ei kiinnosta tytöt lainkaan?” Pilvi kysyi suoraan ja Säde nielaisi vaivoin älähdyksensä. Välillä hän ei voinut käsittää, miksi sisko koki voivansa udella henkilökohtaisia asioita tuolla tavoin.
”Jep”, Tuomas vastasi hätkähtämättä.
”Hitto. Olisitte Säteen kanssa aika dream team”, Pilvi puhahti ja sai Säteen punastumaan.
”Ei sun tarvi kaupata mua heti, kun tutustun johonkin samanhenkiseen jätkään”, Säde mutisi murjottaen – että Pilvi viitsikin. Tuomas naurahti hiljaa ja hymyili Säteelle.
”Mä luulen, et me ollaan muutenkin monelta osin liian samanlaisia, että meidän juttu toimis, vaikken oiskaan homo.”
”Mahdollisesti”, Säde sanoi vastaten Tuomaksen hymyyn. ”Onneks liian samanlaiset parisuhteeseen toimii yleensä aika hyvin kavereina.”
Tuomas vain virnisti kevyesti ja käänsi sitten huomionsa takaisin Pilviin.
”Ja sitä paitsi en mä haluais kilpailla Joonan kanssa.”
Tuomaksen katseessa kävi jotain ilkikurista ja se sytytti Pilvin katseeseen kipinän, joka pelottaisi Sädettä, jos hän ei olisi keskittynyt reagoimaan nuorukaisen sanoihin.
”Mitä sä tarkoitat ’kilpailla Joonan kanssa’?” Säde kysyi.
”No siis teillä on joku -”
”- yhteys tai juttu tai sellainen.”
”Sellaista vaivatonta.”
”Niin, helppoa ja luontaista.”
”Niin.”
”Ei mulla ja Joonalla ole mitään juttua”, Säde protestoi. ”Se on vain sellainen vaivaton ihminen, jonka on helppoa olla kenen tahansa kanssa.”
”Mutta sun ei ole helppoa olla kenen tahansa kanssa. Sun on helppoa olla Joonan kanssa”, Pilvi sanoi äänessään sellaista lopullisuutta, että Säde tiesi vastaan väittämisen turhaksi. Pilvi oli päättänyt, että hänellä olisi joku juttu Joonan kanssa, oli se totta tai ei.
”Sä olet dorka”, Säde kuittasi haluamatta täysin luovuttaa oman kantansa ajamisesta, oli se sitten miten turhaa tahansa.
”Mäkin sua.”
”Ja mun pitää nyt oikeasti mennä. Nähdään huomenna, Säde.” Tuomas hymyili lähtiessään ja heilautti kevyesti kättään ennen kuin sulki oven perässään.
”Miksi sun piti vetää Tuomas tähän sun Joona-asiaan mukaan?” Säde nurisi.
”Jos muistat, niin Tuomas sen kyllä aloitti.”
”Mutta sulla oli jo selkeästi kanta tähän.”
Pilvi vain hymisi ja suuntasi keveän tanssahtelevin askelin takaisin olohuoneeseen.
”No mä vähän oletin, että mä näen mitä haluan nähdä. Mutta se, että Tuomaskin näki sen, tarkoittaa et siinä on ollut jotain nähtävää oikeasti.”
”Eikä tarkoita. Mä en ole sen tyyppinen tyttö, josta Joonan tyyppiset pojat tykkää, joten siinä ei ole mitään.” Säde oli seurannut siskoaan olohuoneeseen ja istahti nyt sohvalle koettaen parhaansa mukaan pitää äänensä neutraalina.
”Eli sä et ole edes vähän ihastunut siihen?” Pilvi kysäisi ja istahti siskonsa viereen.
”En. Onhan se hyvännäköinen, etenkin hymyillessään, ja sillä on tosi persoonallinen ääni, mut ei siinä mitään ihastusta ole.”
”Ja se on musikaalinen.”
”Silti. Se on vain opiskelukaveri, case closed.”
Kuullessaan ärsyyntymisen esiasteen siskonsa äänessä Pilvi päätti antaa asian olla.
”Sääli kyllä, että sun ja Tuomaksen jutusta ei tullut mitään. Oisitte ihan match made in heaven.”
Säde pyöräytti silmiään ja koetti leikillään töniä Pilvin alas sohvalta.
~*~
Seuraavana päivänä Säde törmäsi Tuomakseen heti aamulla. He kävelivät toisen kerroksen luentosaliin yhdessä toverillisessa hiljaisuudessa, kun Säde tajusi jonkin muuttuneen. Hän vilkaisi Tuomasta vaivihkaa koettaen päätellä oliko tämä kenties tehnyt hiuksilleen jotain.
”Tää alkaa käydä jo vähän omituiseksi”, Tuomas tokaisi, kun Säde oli neljännen kerran koettanut salakavalasti vilkuilla vieressään kulkevaa nuorukaista. ”Onko mussa jotain vikaa?”
”Ei!” Säde kiirehti sanomaan. ”Ei ollenkaan, mä vaan… Sussa on jotain erilaista ja mä koetan miettiä mitä.”
Tuomas näytti yllättyneeltä.
”Mä kokeilin eri tuoksua kuin eilen.”
”Ai.” Sädekin näytti yllättyneeltä ja koetti hienovaraisesti hengittää tarpeeksi syvään tuoksuttaakseen Tuomaksen tuoksua kunnolla.
”Haluatko sä tuoksuttaa?” Tuomas kysyi kevyt huvittuneisuus äänessään. Nuorukainen seisahtui luentosalin ovien eteen ja kallisti kysyvästi päätään. Säde epäröi hetken.
”Joo, tää vaivaa mua muuten koko päivän”, Säde tunnusti lopulta. Tuomaksen toinen suupieli kohosi ilkikurisesti, kun tämä kumartui lähemmäs. Haistaessaan Tuomaksen uuden tuoksun Säde tajusi nuorukaisen todella tuoksuvan erilaiselta.
”Onpas erilainen. Mutta hyvällä tavalla, tosi kiva tuoksu.” Säde hymyili Tuomakselle tämän suoristautuessa jälleen täyteen pituuteensa. Kauempaa käytävältä kuului pitkä vislaus. Tuomas ja Säde kääntyivät molemmat vain huomatakseen Joonan kävelevän toisen nuoren miehen kanssa kohti. Joona heilautti kättään ja virnisti kevyesti päästessään kaksikon luo.
”Ollaanpa sitä intiimejä heti aamutuimaan ja vielä julkisella paikalla”, Joona totesi kiusoitellen. Hänen seurassaan ollut nuorukainen vilkaisi Tuomasta ja tarkasteli sitten Sädettä sanomatta sanaakaan. Säde oli melko varma, että nuorukainen oli heidän pienryhmässään, mutta nimeä hän ei tahtonut saada päähän kirveelläkään. Kuin lukien hänen ajatuksensa, Joona jatkoi:
”Tuomas, Jere.”
Tuomas ja Jere vain nyökkäsivät toisilleen. Jere, Säde toisti hiljaa mielessään. Olihan hän sen nimen kuullut aiemminkin, Jeren oli pakko olla heidän ryhmässään. Hän koetti muistaa jotain, mitä toinen olisi sanonut esittelykierroksella, muttei saanut päähänsä edes sitä, miltä Jeren ääni kuulosti.
”Kiva nähdä, että sä osaat olla ajoissakin”, Tuomas hymähti ja sai Joonalta vastaukseksi puolittaisen virneen.
”Vahinkoja sattuu.”
Jere tönäisi Joonaa kevyesti kyynärvarteen.
”Eemeli tuli.”
Jeren ääni laukaisi jonkin muistontapaisen Säteen mielessä, vaikka hän ei edelleenkään saanut yhtäkään Jeren sanomaa asiaa päähänsä. Joona vilkaisi olkansa yli Jeren nyökkäämään suuntaan ja kääntyi sitten takaisin Tuomaksen ja Säteen puoleen.
”Pitää mennä. Nauttikaa luennosta.” Hän heilautti kättään – ele jonka Jere sujuvasti kopioi – ja suuntasi sitten Jere kannoillaan kohti rappusia kiipeävää Eemeliä.
”Olipas se outoa”, Tuomas totesi ja kohautti kevyesti olkiaan. ”Haluatko sä istua mun kanssa?”
Säde hymyili ja nyökkäsi. Hän vilkaisi vielä poikakolmikkoa suunnatessaan Tuomaksen perässä, ja Säteen yllätykseksi hänen katseensa ehti kohdata Jeren katseen ennen kuin luentosalin ovi tuli heidän väliinsä.
Lunalotta:
Säde ehkä hieman kiinnostunut Joonasta. Säde tuoksutti Tuomasta ja Joona ymmärsi sen mitä ilmeisimmin vähän eritavalla kuin oli tarkoitus (tai sitten hän vain vitsaili, mene ja tiedä). Sitten vielä Säteen ja Jeren katseet kohtaavat. Paljon miehiä! ;D
Ei mulla muuta, eikun. Olihan mulla. Oon lukenut tätä joskus aikaisemmin raapalesarjana, siitä on kyllä pitkä aika. Ja uskallan olla silti samaa mieltä muiden kanssa - tää toimii paremmin näin pitkillä luvuilla! Toivottavasti seuraavan luvun kanssa ei mene niin kauaa kuin edellisten, en jaksaisi odottaa uutta lukua <3
Nyyhti:
Kiva sanailu jatkui tässäkin! Luvun alussa luin tätä sellaisella ööö-fiiliksellä, ja juuri täsmälleen oikeaan aikaan tuli se nimenomainen kommentti, jota itsekin ajattelin:
--- Lainaus ---”Oonko mä ainoa, joka ei oo kattonut Avengers-leffoja?” Hannaleena kysäisi ja sai aikaan pidemmän hiljaisuuden kuin Tuomas.
--- Lainaus päättyy ---
Kiitos, Hannaleena, et ole ainoa! ;D
Heh, olen aistivinani jotain hienovaraisia paritusyrityksiä tässä! Säde raukka, kun häntä nyt noin matchataan ;D Tuomas vaikuttaa ihanan vaivattomalta tyypiltä myös, ja pidin siitä, että Säde ei suorasta kysymyksestä huolimatta heti kehdannut nuuskia toista. Sopi jotenkin niin hyvin hänen persoonaansa. Jatkoa odottelen jälleen!
FractaAnima:
Tuomas on mun lemppari enkä pääse yli siitä, että en nyt saakaan Tuomas/Pilviä, kun Tuomas onkin homo. :< Noh, aina ei voi voittaa. Säteen ja Tuomaksen tuoksu kohtaus oli hupaisa ja voi että, muutenkin! Dialogi on jatkuvasti niin elävää ja viihdyttävää, että tätä lukisi vaikka kuinka pitkissä pätkissä! Ihan rakkautta ovat nämä hahmot. En tiedä miten selviän ilman Tulvia, mut ehkä tämä tästä. Luotan, että saan jotain muuta kivaa tilalle. ::)
Kiva, että saatiin jatkoa. Tämä on huippukampsua! <3
- Frac
Saappaaton:
Lunalotta, muistan, että luit rapsuversiota, ja kiva kun löysit tämän uudelleenkirjoituksenkin pariin. <3 Ja tietysti kiitos kommentista. :3
Ihana nominal. :D Kyllä aina joukossa kuuluu olla joku, joka ei oo ihan niin selvillä kaikesta (ja tässä versessä se on usein Hannaleena, koska kaikki muut hahmot taipuu enemmän tai vähemmän nörtiyteen, hups). ;D Kiitos taas kommentista. <3
Frac, toivon kovasti että selviä ilman Tulvia (vaikka sulla olikin jo shippinimi takataskussa). :D Jotain muuta kivaa on tulossa toki, jos ei ihan vielä tässä luvussa niin ehkä seuraavassa (tai sitä seuraavassa). ;) Kiitos pus. <3
Tässä kävi nyt niin, että mulla olikin tätä campin jäljiltä kolme lukua jemmassa, mutta asioita on tapahtunut, niin vahingossa tuli pantattua, mutta että jospa tuon seuraavan valmiin nyt ainakin saisin julki ilman 5-7 kuukauden taukoa. ::) Toivottavasti teillä on tämän parissa taas kivaa, mulla ainakin oli, kun pitkästä aikaa lueskelin läpi. <3
5. luku
Kävellessään kotiin Säde soitti Pilville. Puhelu hälytti niin monta kertaa, että Säde ehti jo melkein katkaista puhelun ennen kuin Pilvi vastasi.
”Hei, soitinko pahaan aikaan?”
”Et lainkaan! Mulla oli vain puhelin jäänyt värinälle, niin en heti tajunnut, että se soi.”
Pilvin hyväntuulinen höpinä sai Säteen hymyilemään itsekseen.
”Mitä sulla on mielenpäällä?”
”Ei mitään ihmeellistä, aattelin vain höpistä. Kävelen taas kotiin.”
Pilvi äännähti ymmärtävästi ja alkoi selittää mitä kaikkea Miro oli kertonut heidän fuksiensa tehneen. Osa tarinoista oli sellaisia, joiden Säde saattoi helposti kuvitella tapahtuvan hänen ryhmäläisilleen. Osa taas sai hänet nauramaan epätoivoisesti tietämättä yhtään mitä olisi itse vastaavassa tilanteessa tutoropiskelijan asemassa tehnyt.
”Mutta mitäs sinne teidän laitokselle?” Pilvi kysyi lopulta Säteen lopetettua nauramisen.
”Eipä mitään kummempia.” Säde puntaroi hetken ennen kuin jatkoi.
”Nellillä on ensi perjantaina synttärit, kaksikymppiset. Se kutsui meidän koko ryhmän, mutta en tiedä. En ole oikein ollut sen kanssa missään tekemisissä.”
”Höpöhöpö, tietenkin menet. Eikö Hannaleena kuitenkin ole tulossa?”
”On. Ja se komensi myös.”
”Mutta sä mietit oletko ihan ikäloppu ja tylsää seuraa, kun Nelli täyttää kuitenkin vasta kaksikymmentä”, Pilvi hymisi tietäväisesti, eikä Säde kokenut tarpeelliseksi myöntää. Vaikka tottahan se olikin.
”Jos sä oikeasti haluat tutustua sun ryhmäkavereihin, ni pieni humala sopii siihen kuin nenä päähän. Mä en sano, että sun pitää mennä, mut se vois olla sellainen sulle sopiva rento ympäristö, jossa fokus ei ole sussa.”
Säde vain äännähti kommentoimatta sen enempää. Pilvi ei ollut väärässä, mikä osasi joskus olla rasittavaa.
”En mä tiedä onko mulla mitään päälle laitettavaakaan jos menen”, Säde nurisi viimein. Hän saattoi kuvitella pienen virneen kohoavan siskonsa huulille.
”Onhan tässä viikko aikaa miettiä pukeutumista! Ja jos tahdot, niin mä voin loihtia sulle jonkin bilemeikinkin.” Pilvin äänen vihjailevuus ei mennyt Säteeltä ohi ja hän oli varma siskonsa nielleen kommentin jonkun onnettoman pojanklopin iskemisestä. Kuin varmuuden vuoksi Säde pyöräytti silmiään.
”Ja sitten taas rauhoitutaan”, Säde vastasi opettaja-äänellään, joka tuntui yleensä tehoavan Pilviin silloin, kun tämä alkoi käydä ylikierroksilla.
”Olen ihan rauhassa! Siis rauhallinen. Olen, olen.”
Säde pyöräytti uudelleen silmiään.
”Mä melkein uskon.”
~*~
Säde ja Tuomas olivat tenttiryhmässä sopineet lukutreffit kirjastolle tiistaina. Hannaleena oli ilmoittanut, ettei pääsisi ja Joona taas ei ollut vastannut mitään, joten oli turvallista olettaa, että he olisivat kahden. Se ei Sädettä haitannut. Hän oli tykästynyt Tuomakseen nopeasti ja ensimmäisen lukupiiritapaamisen jälkeen nuorukainen olikin lähes joka luennolla liittynyt Säteen ja Hannaleenan seuraan.
Säde oli kirjastolle päästyään mennyt ryhmätyötilaan valloittamaan heille tilaa, kun hänen yllätyksekseen Joona ilmestyi paikalle. Nuorukainen istahti saman pöydän ääreen, soi Säteelle hymyn ja alkoi kaivaa läppäriään esille, ja Säteen oli pakko tarkistaa kellonsa. Vielä muutama minuutti sovittuun tapaamisaikaan.
”Mä luulin, että sä et ole tulossa, kun et vastannut mitään”, Säde sai lopulta puettua hämmennyksensä sanoiksi.
”Mä taisin unohtaa vastata”, Joona tokaisi hyväntuulisesti ja virnisti kevyesti. ”Toivottavasti se ei haittaa, ettette olekaan kahden.”
”Ei, ei tietenkään.”
Hän oli vain yllättynyt, eikä hän tietenkään ollut henkisesti osannut varautua siihen, että heitä olisikin kolme. Eikä hän eritoten ollut osannut varautua siihen, että kolmas olisi Joona… Kuin tilauksesta Tuomas saapui paikalle ja loi ensimmäiseksi yllättyneen katseen Joonaan.
”En tajunnutkaan, että sä oot liian vanha osatakses käyttää pikaviestimiä.”
”Ikä ei tule yksin.”
”Hei, vou, loppu tällainen ikärasismi, senkin kakarat”, Säde tokaisi ajattelematta. Saman tien suunsa sulkeuduttua hän kuitenkin katui sanojaan. Miten tyhmä hän oikein oli? Hänen yliajattelunsa kuitenkin katkesi lyhyeen, kun nuorukaiset alkoivat kilpaa selitellä.
”Älä nyt, leidit kestää ikä paremmin muutenkin.”
”Et sä nyt niin vanha vielä ole, se on ihan eri asia-”
”Niin joko sä muka olit kaksikymmentä täyttänyt?”
Suurimman hämmennyksen väistyttyä Säde purskahti nauramaan.
”Joo nyt oikeesti pojat olkaa ihan hys vain. Mä arvostan vinoilua, mutta tilanne vain on se, että mä olen porukan vanhin, ni en tosiaan ole antamassa ikälopun titteliä Joonan kaltaiselle keskenkasvuiselle.” Säde virnisti kevyesti.
”Nyt me voidaan varmaan keskittyä olennaiseen, non?”
Myönnellen Joona käynnisteli läppärinsä ja Tuomas kaivoi laukustaan läppärin lisäksi myös muistiinpanovälineet. Pian heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoivat vain Säteen näppäimistön ajoittainen naputus ja kevyt kahina, kun Tuomaksen kynä kulki paperilla.
~*~
”Mä en tiedä tykkäänkö mä tästä”, Säde tokaisi astuessaan aavistuksen liian lyhyt mekko päällään olohuoneeseen. Oli torstai ja Pilvi oli tapojensa mukaan tehnyt pesän hänen sohvalleen.
”Ei se näytä niin lyhyeltä kuin luulet”, Pilvi kommentoi vähätellen ja sai siskoltaan terävän katseen.
”Ensinnäkin, kyllä se näyttää. Toiseksi, en tarkoittanut tätä mekkoa. Tarkoitin tätä.” Säde osoitti vuorotellen siskoaan ja tämän mukanaan tuomaa Tuomasta, joka istui Pilvin kanssa sohvalla varsin kotoisasti.
”Musta se on vähän hermostuttavaa, että te olette näin nopeasti näin hyvää pataa keskenänne.”
”Miksi?” Pilvi kysyi viattomasti.
”Koska sä olet välillä itse pääpiru ja se, että Tuomas tykkää susta antaa huolestuttavia signaaleja.”
”Koska paha vetää pahaa puoleensa”, Tuomas kommentoi.
”Niin! Kiitos!”
Pilvi pyöräytti silmiään teatraalisesti.
”Sä yliajattelet. Eikö se ole kivaa, että sun lempi-ihmiset tulee toimeen keskenään?”
”Tulla toimeen ja pesiytyä yhdessä mun sohvalle viikon tuntemisen jälkeen on kovin eri asioita”, Säde nurisi ja nyki mekon helmaa epätoivoisesti alaspäin.
”Okei, en mä oikein tykkää tästäkään.”
”No sit katot jotain muuta. Mut luultavasti lähdette johonkin jatkoille huomenna, niin yritä edes, äläkä laita vaan farkkuja ja printtipaitaa.”
”Mukavat vaatteet vähentää sosiaalisen tilanteen stressiä!”
”Ja stressaat joka tapauksessa, ni voit ihan hyvin pukeutua nätistikin!”
Säde pyöräytti dramaattisesti silmiään ja suuntasi takaisin makuuhuoneeseen. Pilvi oli tuonut mukanaan muutaman mekon sekä niihin käyvät kenkäparit, koska ei ollut uskonut siskonsa vaatekaapin sisältävän tarpeeksi seksikkäitä vaatteita. Säde oli kokeillut mekoista jo kahta ja tullut siihen tulokseen, ettei arvostanut vaatteissa samaa kuin Pilvi. Miten ne näyttivätkään hänen siskonsa yllä niin hyviltä ja hänen yllään taas…
Säde pudisti ajatuksen mielestään ja kaivoi viimein vaatekaapistaan sen ainoan vaatekappaleen, jonka Pilvi saattaisi hyväksyä. Hänen yksinkertainen pikkumustansa. Vaihdettuaan Pilvin mekon omaansa Säde tunsi olonsa paljon luontevammaksi.
”Vau”, Pilvi kommentoi yllättyneenä, kun Säde käveli olohuoneeseen. Tuomas hymyili ja nyökkäsi hyväksyvästi.
”Miksi mä en tiennyt, että sulla on tuollainenkin mekko?”
”Koska mä en ole oikeastaan juuri pitänyt tätä.” Säde pyyhkäisi olemattoman roskan hameen helmalta ja nyki sitä näennäisesti parempaan asentoon.
”Se näyttää tosi hyvältä”, Pilvi sanoi pehmeästi hymyillen. Säde vastasi hymyyn ja heidän välillään oli niin selkeä siskoshetki, että Tuomas tunsi olonsa tilanteeseen kuulumattomaksi, vaikka Pilvi tai Säde ei sitä sillä hetkellä tajunnutkaan.
”Saanko nyt tehdä sulle koemeikin?” Pilvi kysyi lopulta koettaen peitellä suurinta innostustaan.
”Kunhan se ei ole mitään liian dramaattista!”
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta