Originaalit > Pergamentinpala

Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 6/x

<< < (2/3) > >>

Avaruuspiraatti:
Jotenkin tuli surku olo Haraldin taustatarinaa lukiessa, vaikka olihan se nyt haamusta aika selvää, että hän on jossain vaiheessa elämäänsä kuollutkin... :D Ken ties Winston kirjoittaisi joskus Haraldin tarinan koviin kansiin, jos Harald ei sitä itse voi tehdä!

Hazyel:
Huh, luin äsken sellaisen tekstin, että nyt kaipaan jotain helpompaa, ja koska tämä on ollut nyt jo jonkun aikaa välilehdissäni odottamassa lukemista ja fantasia med LillaMyy <333 Oletan tämän olevan juuri mielentilaani sopivaa!

Vaillinainen ihmissusi on aika hauska idea! Haluan kuulla lisää tästä vaillinaisuudesta, miten se vaikuttaa elämään ja miten ihmeessä se on tapahtunut! Parivaljakko vaikuttaa aika hauskalta kirjastonpitäjäksi ja tykkään siitä, miten ensimmäisessä osassa kuvaat näiden kahden suhdetta ja tavallaan heidän arkielämäänsä. Ja sitä, miten Winston elää vaillinaisuutensa (esimerkiksi häntänsä ja kuononsa) kanssa. Mutta yksi asia jäi mietityttämään... Mitenhän haamu juo kahvia?

Toinen osa oli mielenkiintoinen ja hauska! Winston on selkeästi niiiiiin Haraldin tossun alla, vai onko haamuilla edes tossuja? No kuitenkin! Maininta siitä, että kuka tahansa muu kuin Harald olisi pelästynyt murinaa, kertoo kivasti näiden kahden suhteen... öö... arkisuudesta? Tai jotain sinnepäin. Siis siitä, että Harald ei tuommoisia pelästy, koska on kuullut sitä tarpeeksi. Ja tuo käännös! Nyt minuakin jäi mietityttämään, mitenhän moinen tarina oikein jatkuu!

Oi, kolmas osa oli jollain surullisella tavalla hyvin kaunis. Pidän siitä, miten Haraldin tarina tässä maailmassa yhdistyy ja ikäänkuin jatkaa hänen tarinaansa siinä maailmassa, missä hän on joskus elänyt. Tuntuu jotenkin yhtenäiseltä, että tarina liittyy hänen menneisyyteensä noin vahvasti. Kiva, että olit tuonut sen tässä esille ja kertonut meille siitä vähän enemmän!

Tykkäsin tästä ihan hurjasti. Tämä oli sellaista vähän hyvänmielen tarinaa, jota oli oikeasti tosi... rento ja kiva lukea. Jäin vähänniinkuin koukkuun ja nyt en malttaisi odottaa että saadaan lisää! :D Joten kirjoitathan pian taas, kiitos <3

LillaMyy:
Avaruuspiraatti: Voi sitä haamua tulla surku, vaikka tietääkin sen kuolleen joskus. Koska olisihan Harald voinut kuolla ihan luonnollisestikin. Pitää miettiä, voisiko Winston ehkä tehdä tarinalle jotain. Kiitoksia kommentista! (:

Lauchuo: Tämä nyt ainakin on helppoa höttöä! :D Also, KIITOS! <333 Vaillinaisuudesta tulee kyllä tuonnempaa lisää, ja aina saa kysyäkin, jos jotain jää hampaankoloon. (: Haamun kahvinjuontikin selvinnee ehkä myöhemmin. :D Haraldin tossuista en tiedä, mutta Winston on kyllä aika vietävissä tässä, tosin vain siitä syystä, että haluaa välttää poltergeist-kohtaukset. :D Arkista tästä haluankin, vaikka parivaljakko onkin vähän erikoinen. (: Käännökseen palaillaan myös kenties tuonnempana. En halunnut jättää Haraldia ihan vain pelkäksi haamukirjoittajaksi, joten piti sitten avata hänenkin taustaansa vähän enemmän. (: Kiitoksia paljon kommentista, toivottavasti jatkokin miellyttää! ((:

K/H: Tässä kohtaa matkaan liittyy myös kolmaskin hahmo, mutta haluan huomauttaa, että hänen nimensä lausutaan saksalaisittain, eikä englantilaisittain. (;


4
Angela käveli kohti vanhaa linnaa, joka oli varmaan joskus aikoinaan tehty vaaleasta kivestä, mutta joka näytti nyt saaneen ylleen osin lika ja osin tumman murattiverhon. Pitkän ja melkein suoran sillan mukulakivetys tuntui kummalliselta ja kylmältä hänen paljaiden jalkojensa alla. Angela otti tukea sillan kaiteesta, kun hän astui jonkun pikkukiven päälle ja kaivoi sen irti päkiästään, ennen kuin jatkoi taas askellustaan.

Linnan muurin porttiholvissa istui kaksi vartijaa näkyvillä, ja varmasti ainakin kaksi näkymättömissä, kun Angela kulki sen läpi. Häntä ei pysäytetty, häneltä ei edes kysytty mitään, ritarit vain katsoivat häntä päästä varpaisiin hetken, ennen kuin avasivat portin ja päästivät hänet jatkamaan matkaansa. Pienen puolituistytön hameen helmat heiluivat, kun hän hypähteli linnan ovelle, jolla ei näkynyt ketään, vaikka Angela tiesi senkin vartioiduksi.

Angela avasi vanhan tammioven varovasti peläten sen narahtavan, mutta sepäs ei päästänytkään ääntä hänen astuessaan viimein sisälle linnaan, jota oli etsinyt jo kuukausia. Hän ei tiennyt, missä linnan suuri kirjasto oli, mutta tiesi sen olevan koko valtakunnan laajin ja siten myös mielenkiintoisin.

Puolituinen käveli linnan käytävillä päättäväisesti, vaikkei tiennytkään tarkkaan, missä hänen etsimänsä kirjasto sijaitsi. Lopulta hän saapui suurten, tammipuisten pariovien luokse. Niihin oli kaiverrettu koukeroisilla vedoilla riimu, joka tarkoitti vanhalla kielellä kirjastoa. Angela hymyili avatessaan kultaisilla rivoilla varustetut ovet.

Angelan eteen avautui näkymä, jollaista hän ei ollut osannut edes uneksiakaan. Kirjasto oli jaettu kahteen eri kerrokseen, joista molemmat olivat täynnä suuria ja korkeita kirjahyllyjä. Jokaisen hyllyn yläreunassa oli numero, joita riitti aina XC:een asti. Jotkut hyllyistä oli ahdettu aivan täyteen kirjoja, kun taas toisissa oli vain muutama kappale, mutta silti kirjoja oli pakko olla ainakin tuhansia. Korkeimpien kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä oli myös erilaisia tikkaita, jotta lyhyemmätkin, kuten Angela, yltäisivät ylimmillekin hyllyille.

Angela huokaisi syvään ja nipisti itseään poskista varmistaakseen, ettei vain ollut nukahtanut ja näkisi juuri unta. Vasta sitten hän asteli peremmälle kirjastoon ja lähti etsimään jotain mielenkiintoista luettavaa.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt kovin pitkälle, kun hän kohtasi olennon, jollaista ei ollut kuunaan nähnyt. Se muistutti hieman koiraa, mutta käveli kuitenkin pystyasennossa. Lisäksi sillä oli jaloissaan pussihousut ja sen kädet, joskin tavallista karvaisemmat, olivat aivan selvästi ihmisen kädet.

Angela nipisti itseään uudestaan ja kun kävi ilmi, että hän ei tälläkään kertaa nähnyt unta, tosin pahaa sellaista, hän kääntyi kannoillaan ja juoksi ulos kirjastosta.

LillaMyy:
K/H: Sen kunniaksi, että Lauchuo suositteli tätä Hormissa, julkaisen jo viidennenkin osan! :-*


5
Winston myhäili kävellessään kirjaston käytävillä kohti oikeaa hyllyväliä. Hän oli vasta saanut käännettyä ja laitettua muutoinkin ojennukseen Haraldin vihdoin jatkaman seikkailun toisen luvun. Hän oli vasta päässyt kirjaston keskikäytävälle, kun hän kuuli jonkun toisenkin askelia. Nopeasti hän pysähtyi ja kääntyi ympäri, koska tämä ei kuulostanut ritarien kalskahtavilta askelilta, vaan joiltain pehmeiltä, aivan kuin tassuilta.

Winston nuuhki ilmaa, eikä tunnistanut outoa hajua, kun hänen katseensa kohtasi kirjaston ovesta juuri sisään astelleen nuoren tytön hahmon. Tämän pienet ja pyöreähköt kasvot näyttivät säikähtäneiltä, kun tämä näki Winstonin, eikä ihmissusi ehtinyt tehdä elettäkään lieventääkseen puolituisen pelkoa, kun tämä jo pakeni paikalta.

Winstonin into laantui nopeasti, kun ensimmäinen vierailija pariin päivään pakeni selvästi säikähdettyään häntä. Winston haukahti pettyneenä ja kääntyi takaisin alkuperäiseen menosuuntaansa viedäkseen kirjan paikoilleen. Kenties vieras tulisi takaisin säikähdyksensä laannuttua. Tai sitten ei. Mutta Winstonin oli kuitenkin hoidettava oma tehtävänsä ja huolehdittava sitten vasta vierailijoiden viihtyvyydestä. Ulkomuodolleen hän ei kuitenkaan mahtanut mitään, vaikka hän oli kuinka yrittänyt.

Hazyel:
Aah tulin vihdoin lukemaan uudet ilmestyneet osat! Kannatti odottaa, koska nyt saan kerralla luettua kaksi osaa, ehkä ei jää niin nälkä tämän jälkeen (tai ehkä jää enemmän nälkä).

Angelasta kertova osa oli ihan jees, tosin olisin ehkä toivonut vähän jotain enemmän. Tykkäsin siitä, miten siinä kuvailtiin kirjastoa ja tuota linnaa, jossa kirjasto sijaitsee, mutta ehkä olisin halunnut tietää miksi Angela sinne kirjastoon haluaa ja mistä tietää sen olemassaolosta. Ja myöskin olisin halunnut enemmän itse Angelan kuvailua! Millaisia puolituiset tässä maailmassa ovat, jäi kalvamaan mieltäni! Tosin oletan myös, että Angelasta kuullaan vielä, joten ehkäpä saamme myöhemmin tietää hänestä lisää.

Viides osa on taas hieman surullinen! Voihan Winston-parka, kun kaikki pelkäävät häntä tuolla tavalla :( Ei varmasti ole helppoa olla vaillinainen ihmissusi, kunkukaan ei uskalla tulla juttelemaan! No, onneksi on tietysti Harald. Pidän siitä, miten Winstonille työ on tärkeää, vaikka vieraiden viihtyvyydestäkin olisi kiva huolehtia. Mutta joskus on vain valittava! Voi, toivottavasti Angela uskaltaa tulla takaisin ja huomaa, että Winston onkin oikein kiva tyyppi, ettei Winstonia kannata pelätä. Ja saadaan tietää mitä Angela kirjastosta hakee!

Kiitos taas, jään taas kerran odottamaan lisää <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu