Originaalit > Pergamentinpala

Kirjaston uumenissa, K-11, ficlet-sarja, fantasia, 6/x

<< < (3/3)

LillaMyy:
Lauchuo: Kenties Angelan syytkin kirjastolle menoon selviävät vielä. Samoin ehkä Angelasta itsestäänkin tulee vielä lisää kuvailua. :D Winston on todella rukkanen kyllä, kun on kamalan kiltti, mutta pelottavan näköinen. ): Onneksi on sentään edes Harald! Kiitoksia taas kommentista, täältä saat taas vähän lisää. (:


6
Angela juoksi suorinta keksimäänsä reittiä takaisin linnan ovelle asti. Sitten hän huomasi kaksi ovella odottavaa vartijaa, jotka naureskelivat aivan avoimesti seistessään oven molemmin puolin.
”Et sinäkään sitten uskaltanut pidemmälle”, toinen ritareista nauroi saaden toverinsa nauramaan kahta kovemmin.

Se sai Angelan sisuuntumaan. Hänhän ei tällaista kuuntelisi. Hän pysähtyi nopeasti ja kääntyi kannoillaan. Hän ei aikonut jäädä tänne naurunalaiseksi, vaan hän päättikin palata takaisin ja todistaa ritarien olevan väärässä hänestä.

Angela käveli hitaasti takaisin kohti kirjastoa ja yritti hengittää syvään. Jos ritarit olivat tienneet otuksen olemassaolosta, eivätkä itse pelänneet sitä, voisiko se olla kovin vaarallinen? Vai olivatko ritarit vain totuttaneet sen siihen, että heitä uhatessa se saisi tuta miekasta? Angela ei tiennyt, mutta hän palasi silti kirjaston oven taakse.

Tällä kertaa hän kuitenkin vain raotti ovea sen verran, että hän saattoi kurkistella sisälle kirjastoon ja seurata otuksen puuhia. Angela katseli, kuinka koiraolento käveli erään kirjahyllyn luokse, kapusi pari askelmaa tikapuilla ja asetti kirjan sopivaan väliin. Hän huomasi olennon hännän huiskuttelevan iloisesti samalla kun olento työskenteli kirjojen parissa siirrellen niitä aina välillä tai pyyhkien pölyjä jostain hyllystä.

Mitä pidempään Angela seurasi olentoa, sitä vähemmän hän pelkäsi tätä, vaikka tämän ulkomuoto olikin edelleen kovin hämmentävä hänelle. Siitä huolimatta ei Angela kuitenkaan halunnut astua vielä esiin oven rakosesta, kunnes…

                                                                                 BONK

Angela katseli ympärilleen, mikä ihme häneen oli osunut, kunnes huomasi maassa lojuvan kahvipannun. Hän ei ehtinyt liikahtaa mihinkään, kun koiraolento vilkaisi käytävälle. Angela oli valmis karkaamaan taas paikalta, mutta olento vain poimikin kahvipannun lattialta, murisi vasemmalle puolen käytävää suuntaan, josta pannu oli lentänyt, ja lähti sitten pannu mukanaan vastakkaiseen suuntaan.

Angela katsoi olennon perään uteliaana, mutta ei kuitenkaan lähtenyt tämän perään. Olento ei kenties vaikuttanut enää hänestä pelottavalta, mutta nyt hänellä olisi mahtava tilaisuus tutustua kirjastoon kenenkään häiritsemättä. Niinpä hän astuikin uudemman kerran tammisista pariovista sisälle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu