Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Hallow - 23.09.2007 14:43:58
-
Name: The Lines Between
Rating: K11
Genre: romance, angst, action/adventure
Warning: viiltelyä
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa keksimänsä hahmot, mä vaan olen tällanen niiden `hyväkskäyttäjä´ :D
Summary: Harry on masentunut Siriuksen kuolemasta ja yrittää lieventää suruaan viiltelemällä, Draco puolestaan haluaa kostaa Harrylle siitä, että hänen
isänsä joutui vankilaan. Kuka on ensimmäinen joka saa selville Harryn viiltelystä? Entä mitä tapahtuu kun Voldemort sekoitetaan soppaan?
A/N: Ihka eka Draco/Harry ficcini ikinä, joten en takaa mitään.
THE LINES BETWEEN (PG-13) (H/D)
LUKU 1: Punaisen ja Vihreän välissä
Musta sotkuinen tukka kehysti surullisen, vihreäsilmäisen pojan kasvoja. Ylös vedetyt kaavunhihat paljastivat pojan laihat ja kalpeat kädet, joista vasemasta erottui muutama punainen, tyrehtynyt haava. 16-vuotias poika syleili jalkojaan ja muisteli silmät kyyneleitä täynnä vastikään kuollutta kummisetäänsä.
Vessa, jossa poika piileksi, oli tyttöjen vessa Tylypahkan toisessa kerroksessa. Jotkut saattaisivat pitää poikaa typeränä, kun hän piiloutui tyttöjen vessaan, mutta poika tiesi ettei kukaan keksisi etsiä häntä sieltä. Murjottavan Myrtin vessassa ei nähkääs kukaan pahemmin käynyt.
Harry Potter pyyhki silmiään pyöreänmuotoisten lasien takaata ja tutki sitten haavoja kädessään. Alempana, hänen ranteensa kohdalla, olevat haavat olivat vanhoja ja arpeutuneita, mutta uudemmat ylempänä käsivarressa olevat haavat olivat tuoreita ja vuosivat verta.
Harry kosketti sormenpäällään haavaa ja värähti johtuen äkillisestä vihlaisusta.
Se, että Sirius Musta oli kuollut, oli hänen vikansa, Harry tiesi sen olevan. Kirkas kyynel vierähti pitkin Harryn poskea ja tipahti sitten maahan. Kukaan ei sanonut sitä hänelle, kaikki vain vakuuttivat ettei se ollut kenenkään syytä. Harry haukkoi ilmaa ja sulki silmänsä.
Jos hän ei olisi ollut niin typerä ja astunut Voldemortin ansaan, Siriuksen ei olisi tarvinnut yrittää pelastaa häntä...Sirius ei olisi kuollut.
Harry nosti tärisevällä kädellään veitsen maasta ja tunki sen laukkuunsa. Se mitä hän teki, hän teki sen Siriuksen vuoksi. Hän teki sen Remuksen vuoksi, joka kaipasi Siriusta yhtä paljon kuin hän. Hän teki sen ystäviensä vuoksi, jotka pettyisivät häneen, jos he tietäisivät mitä hän teki. Ja hän teki sen itsensä vuoksi, hän yritti unohtaa.
Samaan aikaan kun Harry istui Murjottavan Myrtin vessassa, suippokasvoinen valvojapoika Draco Malfoy asteli ylpeänä käytävillä ja yritti etsiä oppilaita, jotka vaeltaisivat liian myöhään käytävillä. Huonompi tuuri heille, parempi Dracolle. Tietenkin jos kyse oli Luihuisista, Draco vain moikkaisi heitä ja jatkaisi matkaansa, mutta jos kyseessä olisi Rohkelikko...
Virne ilmestyi Dracon kalpeille kasvoille.
...muutama piste pois riippuen kellonajasta. Mitä myöhempi aika, sen huonompi tälle kuljeskijalle ja tuvalleen.
Draco Malfoyn suippo leuka, elegantit ja ohuet kulmakarvat sekä platinanvaaleat hiukset herättivät kiinnostusta ei vain Luihuisten tytöissä, myös muissa tuvissa. Draco asetti ivallisen hymyn huulilleen, nuolaisi sormenpäätään ja vetäisi sormillaan yhtä platinanvaaleaa hiussuortuvaa, joka oli eksynyt hänen silmiensä eteen.
Draco katsahti rannekelloaan, joka oli tehty hopeakullasta ja johon oli painettu Malfoyn suvun symbooli, käärme tikariin kietoutuneena. Tikarissa oleva veri kuvasti puhdasverisyyttä, josta Malfoyn suku oli erityisen ylpeä. Kello osoitti kahta yöllä.
Draco nosti katseensa kellostaan ja mietti hetken. Nolla pistettä pois jos kyseessä oli Luihuinen, kaksikymmentä Puuskupuhilta, kolmekymmentä Korpinkynneltä ja jos eteen sattuisi Rohkelikko niin viisikymmentä.
Valvojaoppilaat olivat saaneet sinä vuonna luvan ottaa pisteitä pois myöhään linnassa kulkevilta, johtuen Pimeyden Lordin paluusta. Dracoa asia ei pahemmin haitannut, muttei hän voinut kieltääkkään pientä pelkoa joka hänen sisällään värähti kun hän kuuli jonkun mainitsevan Pimeyden Lordin.
Astellessaan toisen kerroksen käytävillä Dracolle alkoi tulla tylsää, ei oppilaan oppilasta! Kaikki tuntuivat olevan kiltisti sänkynsä pohjalla ja se jos mikä sai Dracon ärtyneeksi. Hän olisi niin halunnut ottaa pisteitä pois joltakulta, mieluiten Rohkelikolta!
Hän oli juuri ohittamassa Murjottavan Myrtin vessaa kun päätti lähteä itsekin nukkumaan. Turhaan hän käytävillä partioi, jos ei kerta nähnyt edes toista valvojaoppilasta.
"Huomenta."
Punatukkainen Ron Weasley haukotteli astellessaan Suureen Saliin syömään aamiaista ruskeatukkaisen Hermione Grangerin kanssa, joka näytti vihaiselta.
"Mitä?" Ron kysyi istuutuessaan Hermionen viereen.
"Näin eilen vilaukselta kun Harry lähti myöhään illalla käytäville!" Hermione sähähti, "tiedät ettette saisi lähteä enää ravaamaan öisin käytäville! Se voi oikeasti olla vaarallista!"
"Hei! En minä tiennyt asiasta mitään!" Ron vakuutti ja nosti kätensä ilmaan, "ei se minun syyni ole, että Harry päättää lähteä jonnekin yöllä!"
Hermione näytti leppyvän hieman tiedosta, "ai, sinä et siis liity asiaan mitenkään?"
"En", Ron vakuutti ja söi munakokkeliaan.
"Huomenta Hermione."
Hermione käänsi raivoisan katseensa Harryyn, kun tämä istui häntä vastapäätä.
"Mitä?" Harry kysyi reagoiden samoin kuin Ron.
"Mihin lähdit eilen illalla?"
Harry huokaisi ja kaatoi kurpitsamehua lasiinsa, "kävin vain iltakävelyllä ja samalla vessassa."
"Ilman näkymättömyysviittaa?" Hermione tuskastui.
Harry nyökkäsi ja katsoi ihmeissään huolestunutta ystäväänsä, "entä sitten?"
Hermione näytti kertakaikkiaan kauhistuneelta, "entä sitten, Harry? Entä sitten! Voldemort on liikkeellä ja ties mitä voi tapahtua nyt kun - "
"Olet siis sitä mieltä, että Voldemort hyppää niskaani jostain vessanpöntöstä?"
Ronilta pärskähti kurpitsamehut suusta.
Hermione katsoi moittivasti Ronia ja käänsi sitten katseensa takaisin Harryyn, "lupaa edes, että jos lähdet toisen kerran käytäville, ota näkymättömyysviittasi mukaan."
Harry nyökkäsi hyväksyvästi ja joi kurpitsamehunsa yhdellä kulauksella.
"Harry", Hermione katsoi huolestuneena Harryn kalpeita kasvoja, joilta erotti salamanmuotoisen arven aivan liian helposti, "voitko hyvin? Olet kamalan kalpea, söisit jo jotain."
"Voin hyvin", Harry vakuutti ja Hermione puri huultaan, "eikä minulla ole nälkä."
"Kamu hei", Ron puuttui puheeseen, "söit viimeksi eilen aamulla."
Harry kohautti olkiaan.
Ron ja Hermione vaihtoivat keskenään huolestuneet katseet, mutteivät sanoneet mitään.
Draco asteli Rohkelikkojen ja Luihuisten pöydän välissä kohti ystäväänsä Blaise Zabinia, joka jutteli jotain Pansy Parkinsonin, Dracon mahdottoman ihailijan, kanssa. Dracon huonoksi onneksi Blaise oli istunut niin, että kultainen kolmikko Potter, Weasley ja Granger istuivat aivan heidän lähellään kun Draco istui Blaisen vierelle.
"Ooh, Draco", Pansy kimitti musta polkkatukka heilahtaen, "miten menee?"
Draco kohautti olkiaan.
"Mihin lähdit eilen illalla?" Draco kuuli Grangerin äänen sihahtavan joko Potterille tai Weasleylle.
Pansy oli onneksi aloittanut kiinnostavan puheenaiheen Blaisen kanssa, joten Draco pystyi salakuunnella Rohkelikkoja.
"Kävin iltakävelyllä ja samalla vessassa", Potter vastasi saaden Dracon mielenkiinnon vain heräämään entiseltään, vai että iltakävelyllä.
"Ilman näkymättömyysviittaa?" Grangerin ääni kantautui Dracon korviin. Vai oli Potterilla näkymättömyysviitta, se vaikeuttaisikin asioita jos hän halusi saada otettua Rohkelikolta pisteitä.
"Entä sitten?"
"Entä sitten, Harry? Entä sitten! Voldemort on liikkeellä ja ties mitä voi tapahtua nyt kun - " Vai pystyi kuraverinen sanomaan Pimeyden Lordin nimen.
"Olet siis sitä mieltä, että Voldemort hyppää niskaani jostain vessanpöntöstä?"
Dracon täytyi myöntää, Potterilla oli kanttia puhua Pimeyden Lordista tuohon sävyyn.
"Lupaa edes, että jos lähdet toisen kerran käytäville, ota näkymättömyysviittasi mukaan", Draco kuuli Grangerin sanovan ja tunki sitten leivän suuhunsa. Hänen tulisi keksiä keino millä saada Potter kiinni vaikka tällä olisi näkymättömyysviitta.
No, Draco ajatteli, ensin voisi tarkistaa vessat.
Draco oli halunnut viimevuoden lopusta asti saada Potterin kiinni jostain millä keinolla hyvänsä, oli Potterin vika, että hänen isänsä kyhjötti Azkabanissa.
Draco haukkasi palan leipää ja katsoi sivusilmällä kun Potter ystävineen lähti salista.
The Lines Between .... en tiiä voisko niin ees sanoa xD mut se kuulosti tarpeeks hienolta :roll:
-
Tää on tosi hyvä! Jatkoa odotan tässä :D (mahdollisimman nopeasti pliispliispliis! :D)
-
Kiitos jälleen kerran kommentistasi Sierra! *kumarrus*
Jatkan tässä kyllä :D Jatko tahtoo olla vaan hirmu kinkkistä kirjotettavaa *grin*
-
Luku 2: Arkoja paikkoja
Draco oli koko lopun viikon yrittänyt saada Potterin kiinni myöhään käytävillä kävelystä, tuloksetta, ja se jos mikä, sai Dracon kihisemään raivosta. Tottakai Potterilla oli mukana se idiootti näkymättömyysviitta, joka tietysti pilasi Dracolta kaiken hauskan, kuten vaikka Potterin nöyryyttämisen. Ai että Dracosta tuntui tyhmältä kävellä poikien vessasta toiseen keskellä yötä etsiskelemässä Potteria, kun ei häntä näyttänyt missään muualla näkyvän. Joku olisi voinut sanoa, että Dracosta oli tullut jonkinlainen `Potter holisti´, että hänellä olisi jonkinlainen pakkomielle Potteria kohtaan. Mutta Draco tunsi itsensä paremmin kuin muut, eikä hänellä mitään pakkomiellettä ollut!
"Mikset jo anna olla?" Blaise oli huokaissut Dracon jauhettua hänelle Potterista ja tämän yöllisistä retkistään, joita Draco tiesi hänen tekevän.
"Ettei vaan eräs ole tainnut saada pakkomiellettä rakkaasta valitustamme?"
Draco oli heittänyt Blaiseen musertavan katseen, "kehtaatkin väittää moista."
"On Potterin syy, että isäni kyhjöttää Azkabanissa!" Draco oli sähähtänyt kuin raivostunut käärme.
"Tiedän ja ymmärrän kyllä kostonhimosi", Blaise oli todennut virnistellen, "mutta käytöksesi häntä kohtaan on alkanut muuttua enemmänkin pakkomielteeksi."
Draco ei ollut sanonut mitään, mulkoillut vain.
"Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan", Blaise totesi ja oli hieronut niskaansa kuin se olisi ollut hänellä se arka paikka, josta hän oli puhunut.
"Ai jaa", Draco oli todennut kylmästi, "kiitos kun jaat kanssani nämä likaiset mielikuvituksesi, Blaise. Olen otettu."
Blaise oli naurahtanut ja katsonut toinen kulma koholla Dracoa, "väitätkö, ettei sinulla olisi?"
"Niin mitä?"
Blaise oli nuollut vitivalkoisia hampaitaan ja nojautunut lähemmäs, "arkaa paikkaa."
Draco asteli makuusalissaan ja asetti valvojaoppilaan merkkinsä yöpöydälleen. Hän riisui viittansa ja heitti sen matka-arkkunsa päälle kun Blaise astui sisään Crabbe ja Goyle perässään. Crabbe ja Goyle näyttivät kuin kahdelta suurelta kivijärkäleeltä jotka oli puettu vaatteisiin. Heidän melkein neliönmuotoiset päät olivat melko pienet muuhun vartaloon verrattuna. Blaise taas, oli toista maata.
Melko tummaiho loi valkoisen hampaiden kanssa melkoisen kontrastin, tummat hiukset ja niiden suortuvat olivat peittää hänen vaaleansiniset silmänsä.
"Mitäs Draco?" Blaise kysyi astellessaan omalle pedilleen viitta perässään lainehtien, "poikahuolia?" Hän lisäsi virnistäen.
Draco nyrpisti nenäänsä, "ei tietääkseni, Blaise."
Blaise virnuili ja iski silmäänsä saaden Dracon pyöräyttämään omat jäänharmaat silmänsä kattoa kohti.
Draco katsoi kun Crabbe ja Goyle astelivat ulos makuusalista murahtaen ensin nopeasti sanat "suurisali" ja "ruoka".
Draco ei huomannut kun Blaise siirtyi hiljalleen hänen taakseen ja säikähti kun Blaise tarrasi hänen olkapäistään kiinni.
"Älä viitsi, Draco, jos Potter sinua niin paljon huolestuttaa, niin tee asialle jotain."
Draco sysäsi Blaisen kädet pois olkapäiltään ja suoristi paitaansa, "ei Potter minua huolestuta!" Hän ärähti.
"Malfoythan ovat tunnettuja siitä, että he eivät puhu vaan he toimivat", Blaise totesi virnuillen.
"Entä sitten?" Draco kysyi silmät kaventuneina.
Blaise kohautti olkiaan ja asettui kyljelleen Dracon pedille, "toimi sitten. Jos haluat kostaa Potterille, niin eikö sinun kuuluisi toimia, eikä puhua?"
Draco nauroi pilkallisesti, "luulitko oikeasti, että aikoisin puhua hänen kanssaan?"
"Otat häneltä pisteitä pois ja laitat hänet jälki-istuntoon", Blaise toteili hymyillen, "ei sitä oikein kummoiseksi teoksikaan voi luokitella."
Draco harkitsi Blaisen sanoja, totta, ei se kunnolliselta kostolta vaikuttanut teki hän sen sitten miten monta kertaa vain.
"Ellet sitten", Draco kääntyi virnuilevaan Blaiseen päin, "ole suunnitellut jo jotain muuta..."
Draco ärähti Blaiselle, "riittää jo! En jaksa kuunella enää näitä Potter-fantasioitasi, Blaise! Mikset itse hyökkää Potterin kimppuun, kun kerta noin paljon hänestä tykkäät!"
Blaise venytteli, "mustat hiukset, vihreät silmät ja niin sokea ilman laseja."
Draco katsoi Blaisea inhoten.
"Eikö se yhtään houkuttele sinua, Draco? Ja vastaukseksi kysymykseesi, tottakai voisinkin tehdä jotain, mutta annan sinulle kostosi."
Draco tuhahti, "minua ei kiinnosta kuinka sokea Potter on ilman lasejaan!"
"Aww," Blaise hymyili ja tutkaili kynsiään, "raukka olisi niin avuton."
Draco päätti olla piittaamatta Blaisesta ja asteli matka-arkulleen Blaisen jatkaessa, "tarvitsee vain ottaa sauva ja lasit pois ja voilá!"
Blaise napsautti sormiaan, "Potterilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sinua vastaan."
Draco ärähti ärsyyntyneenä, "aha, luulet siis ettei hän pane yhtään pahakseen? Ei tappele vastaan?"
Blaise kohotti päätänsä ja hymyili Dracolle, "kiinnostuit siis viimein?"
"En!" Draco tuhahti ja jatkoi puhtaiden sukkien etsimistä.
"Äääh", Blaise laski päänsä sängylle, "voi kyllä hän tappelisi. Mutta luuletko että hänellä riittäisi voimaa kauan rimpuilla? Tai siis, oletko nähnyt hänet? Tottakai olet, tyhmä kysymys. Hänhän on niin pieni, että käteni voisi helpostikin kuristaa hänen koko kurkkuaan. Poika on laiha kuin mikä ja melko lyhyt ikäisekseen, jos saan sanoa."
Draco pyöräytti silmiään, mutta oli silti samaa mieltä Blaisen kanssa. Potter tuntui senkun pienenevän, eikä kasvavan.
"Aiotko siis tehdä asialle jotain?" Blaise kysyi kuiskaten katse Dracon platinanvaaleassa päässä, "voin ilomielin auttaa."
Draco nyrpisti nenäänsä kun Blaise nuolaisi sormeaan.
"Pää kiinni, Blaise..."
Draco heräsi aikaisin seuraavana aamuna ja asteli Blaisen kanssa syömään vakiopaikoilleen. Potter, Granger ja Weasley istuivat lähellä heitä Rohkelikkojen pöydässä. Draco huomasi Potterin näyttävän erityisen kalpealta.
Blaise tökkäisi Dracoa kyynerpäällään ja lipaisi huuliaan huomattuaan minne suuntaan Draco katsoi. Draco väläytti hänelle ivallisen pää-kiinni hymynsä. Blaise nosti kummatkin kätensä ilmaan kuin antautumisen merkiksi.
Istuuduttuaan paikoilleen Blaise pysyi tarkoituksella hiljaa, jotta he voisivat kuunella kultaista kolmikkoa.
"Näytät erittäin kalpealta Harry, minusta sinun tulisi käydä Sairaalasiivessä", Granger sanoi huolestuneesti.
"Hermione on oikeassa Harry", Weasleyn ääni kuului suoraan Dracon takaata.
"Minulla ei ole mitään hätää, okei?" Potter vakuutti ystävilleen.
"Valkoinen valhe", Blaise kuiskasi Dracon korvaan. Draco nyökkäsi, Potter oli surkea valehtelemaan vaikka yrittikin olla kovinkin vakuuttava.
"Hyvä on Harry, uskon sinua. Mutta söisit edes jotain!"
Draco ja Blaise katsahtivat toisiaan.
"Ei ole nälkä", Potter huokaisi.
"Niinkuin sanoit eilen ja toissapäivänä! Pakko sinulla on joskus olla nälkäkin!" Weasleyn ääni kuulosti turhaantuneelta.
"Okei, okei."
Kuului kilahtelevien astioiden ääniä, Potter oli ilmeisesti taipunut ystäviensä tahtoon.
"Kiitos", Granger huokaisi.
Blaise nojautui lähemmäs Dracoa, "Helppo nakki, Draco. Poika ei edes syö kunnolla, ei hänellä riitä energia rimpuiluun."
Dracon teki mieli heittää hänen edessään oleva kannullinen mehua Blaisen päälle, mutta jätti mielitekonsa väliin. Teko olisi kovin epäMalfoymainen.
Draco katsahti nopeasti Potteria. Hänellä oli nykyään kovin kalpea iho josta salamanmuotoinen arpi erottui todella selkeästi, samat mustat sekaiset hiukset ja pyöreiden silmälasien takana olevat vihreät silmät. Äkkiä Dracon mieleen nousi kysymys, kuinkakohan sokea Potter olisi ilman lasejaan? Dracon teki mieli lyödä itseään, saamarin Blaise!
Lisäksi Potterista oli tullut kovin laiha ja melko lyhytkin hän oli, jopa lyhyempi kuin Granger.
Blaise virnisti, "huomaatko sen nyt?"
"Melkoinen herkkupala, eikö?"
Draco irvisti ja hillitsi kaikin keinoin sen, ettei löisi Blaisea.
"Minä en ole, toisin kuin sinä, kovinkaan kiinnostunut hänen ulkonäöstään."
"Niin varmaan", Blaise totesi, "ilmeesi katsoessasi häntä kertoi aivan toista."
Draco sulki suunsa ja voiteli leipänsä. Ei hän voinut sitä kunnolla kieltääkään, vaikka hän usko pois halusi, mutta oli Potter hänestä melko viehettävä. Söpö pikemminkin kuin komea...hän näytti joksenkin avuttomalta ja sellaiselta...no, Draco ei keksinyt hyvää sanaa kuvaillakseen sitä.
"Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan", Blaisen sanomat sanat kaikuivat Dracon päässä ja äkkiä Dracolle tuli tarve vaihtaa vaivaantuneena asentoa. Ei! Ei, hän ei kerta kaikkiaan voinut pitää Potterista sillä tavalla! Ihan sama oliko kyseessä poika vaiko tyttö, mutta nyt kyseessä oli Potter! Potter!
"Malfoythan ovat tunnettuja siitä, että he eivät puhu vaan he toimivat", Pitäisikö hänen toimia jotenkin? Draco katsoi arvioiden leipäänsä ja voiteli sen päällä olevan, ohuen voikerroksen, mahdollisimman tasaiseksi.
Ehkä, Draco ajatteli virneen muodostuessa hänen kasvoilleen, ehkä hänen pitäisi.
Draco ja Blaise seurasivat katseillaan kun Potter asteli ulos Suuresta salista ilman Grangeria ja Weasleyta perässään.
Oh cheez...Blaise tuotti ongelmia xD Sori, lyhyt osa!
-
Hmm... Tää kyllä kuulostaa kiintoisalta... ;>
Muutamia virheitä bongailin... Pari yhdyssanavirhettä myös.
Blaisen ja Dracon keskustelusta makuusalissa ei oikein tahtonut saada selvää... Siis miulla ainakin meni vähän aikaa ennen kuin tajusi kuka puhuu. Ehkä tarvisisit betaa?
Tykkään kuitenkin. Ja jatkoa lukisin kyllä!
~Apsu kiittää
-
Kiitos tooodellla paljon kommenteista Merriadoc, April (yhdyssanavirheet, kiroan yhdyssanat kuuhun, teen niitä virheitä aina :D Voin vähän korjailla Blaise
Draco keskustelua kunhan vaan ehin. Betaa...noooo...ei oo vielä ketään ;) ) ja miiuu3!!!!!!
Kiiiiiiiiiiitos, en voi kiittää teitä kylliksi siitä että olette vaivaantuneet lukemaan tarinan ja ehkä pidättekin luultavasti siitä ja ja...*lääh puuh*
LUKU 3 kiinnijäämisistä
"Mitäköhän Kalkaros on meille täksi päiväksi kehitellyt?"
Harry, Ron ja Hermione sesoivat pimeydenvoimilta suojautumisen luokan ulkopuolella odottelemassa Kalkaroksen saapumista. Rohkelikot olivat pakkautuneet omiin ryhmiinsä, Luihuiset omiinsa.
"Luultavasti jotain pimeään taikuuteen liittyvää", Harry haukotteli ja hänen katseensa osui Malfoyn kaveriin, Blaise Zabiniin, joka katsoi häntä niin, että se katse sai Harryn niskakarvat pystyyn.
Harry käänsi katseensa heti muualle ja kuiskasi Ronille, "Katsooko Zabini tännepäin?"
Ron venytteli ja Harry huomasi hänen katsahtavan jonnekin Harryn selän taakse.
Ron kurtisti kulmiaan, "Joo, katsoo hän", Ron totesi.
"Mitäköhän hänellä on mielessään?" Ron kysyi kulmat yhä kurtussa.
"Ei ainakaan mitään hyvää ilmeestään päätellen", Harry totesi ja hieroi hellävaraisesti vasenta kättänsä.
Kalkaroksen luokan ovi lennähti voimalla auki ja Rohkelikot astelivat sisään heti Luihuisten jälkeen. Harry ja Ron istuivat luokan perälle Nevillen, Deanin ja Seamuksen viereen, Hermione istui luokan eturivissä.
Professori Severus Kalkaros, rasvatukkainen ja koukkunokkainen Tylypahkan entinen juomamestari, asteli hitaasti pulpettirivien välissä ja puhui kylmällä äänellään, "oletan että olette tehneet esitelmänne valmiiksi. Esitelmän jonka määräsin teille viimeviikolla."
Kalkaros antoi mustien silmiensä katseen pyyhkiä luokkaa, Harry värähti. Hän oli unohtanut koko esitelmän!
Kalkaroksen katse pysähtyi hetkeksi Harryyn, pieni ivallinen hymy muodostui professorin kasvoille.
Koko luokka täyttyi pergamenttejen rapinasta, kun oppilaat ojensivat Kalkarokselle aineitaan. Pian Kalkaros olikin jo Harryn ja Ronin kohdalla.
"Kas, kas, kas", Kalkaros hymähti happamasti ja katsoi Harrya, joka katsoi tiukasti pulpettiaan.
"Pidätkö itseäsi muuta luokkaa parempana, Potter? Vain koska olet selvinnyt erilaisista koettelemuksista avulla ja moukan tuurilla", Kalkaros sanoi myrkyllisesti kädet Harryn pulpetilla.
Muutama Luihuinen naurahti pilkallisesti.
Ron oli juuri avaamassa suunsa, mutta Harry vaiensi hänet pamauttamalla jalkansa Ronin varpaille niin, että Ronin suusta tuli vain kivulias ähkäys.
"En pidä, professori", Harry totesi tyynesti.
"Ja hyvä niin, Potter", Kalkaros totesi suupielet tuskin liikkuen, "ehkä sinun tulisi muistuttaa itseäsi siitä tänään jälki-istunnossa, täällä, seitsemältä."
Kalkaros ei odottanut Harrylta vastausta vaan jatkoi esitelmien keräämistä.
"Sori kamu", Ron sanoi Harrylle säälivästi.
"Hassua ettei Potter heittänyt mitään puolustuksekseen niin kuin yleensä, vai mitä?" Blaise sanoi ja katsoi hänen vierellään istuvaa Dracoa.
Draco kohautti olkiaan, mutta oli silti samaa mieltä.
"No, saithan ainakin tietää milloin aiot toimia", Blaise sanoi mietteliäästi. Draco katsoi häntä kysyvästi.
"Potterin suhteen, idiootti", Blaise tuhahti ja katsoi Dracoa kulmat koholla.
"Miten niin?" Draco kysyi ihmeissään ja naputteli sormiaan pöytää vasten.
Blaise naurahti ja nojautui hieman eteenpäin, "jälki-istunnon jälkeen tietysti. Tiedäthän sinä Kalkaroksen, pitää Rohkelikkoja jälki-istunnoissaan ainakin yli keskiyöhön! Voit jututtaa Potteria sen jälkeen."
Draco katsahti pulpettiaan, Blaisen puheissa oli järkeä.
"Saako hyvän suunnitelman keksijä osallistua jahtiin?" Blaise kysyi hiljaa silmät suurina.
Draco käänsi katseensa takaisin Blaiseen ja pudisti päätänsä hymyillen ilkeästi.
"Aww", Blaise huokaisi ja siirsi katseensa Potteriin, joka puhui jotain Weasleyn kanssa.
Potter nosti päätänsä ja katsoi suoraan Blaisea häivä huolta vihreissä silmissään.
Draco asteli yksin toisen kerroksen käytävillä tuntien päätyttyä. Hänellä oli mukanaan yksi kirja kiellettyjen kirjojen osastolta (AN/: kiellettyjen kirjojen osastoko se nyt on?) jota hän päätti mennä lukemaan
paikkaan, jonne yksikään ihminen ei muuten vaan astuisi - Murjottavan Myrtin vessaan. Draco ei ollut edes kysynyt kirjaan lupaa, hän oli hakenut sen yhtenä yönä salakäytäviä pitkin.
Draco avasi vessan oven ja astui nenää nypristellen sisään, läpikuultava tyttöhaamu leijui häntä vastaan.
"Eikö sinun jo kannattaisi - ai jaa, kukas sinä olet", Myrtti katsoi Dracoa hitusen ihmeissään.
"Ei kuulu sinulle", Draco totesi kylmästi ja Myrtti näytti siltä kuin alkaisi kirkumaan, mutta pystyi pysymään hiljaa. Taivaan kiitos, Draco ajatteli.
"Keneksi sinä minua luulit?" Draco totesi kiinnostuneena, kukaan ei tulisi Myrtin vessaan ellei olisi tekemässä pahojaan.
Draco asteli pesualtaalle ja katsoi silmät kaventuneina Myrttiä.
"Ei kuulu sinulle", Myrtti matki nyrpeänä, "ja lupasin hänelle, etten kertoisi kellekään!"
Draco tuhahti pilkallisesti saaden Myrtin ärähtämään.
"Hän on minulle oikein ystävällinen!" Myrtti kirkaisi kuin asia olisi sillä selvä.
"Toivoton Puuskupuh siis", Draco totesi, hymyili ivallisesti ja avasi kirjan keskeltä auki.
"Hän on Rohkelikko!" Myrtti hymyili kuin olisi asiasta kovinkin ylpeä.
Tämä sai Dracon mielenkiinnon heräämään, hyvällä tuurilla poika saattaisi olla itse Potter.
"Jaaha", Draco totesi välinpitämättömällä äänellä ja käänsi kirjan sivua. Hän tiesi, että Myrtti saattaisi suuttuneena päästää mitä tahansa suustaan. Ja joskus Myrtin sai helposti suuttumaan esittämällä
ettei ollut pätkänkään vertaa kiinnostunut.
"Mutta hän on erittäin masentunut ja minä yritän parhaani mukaan auttaa häntä!" Myrtti lisäsi ylpeän ja samalla raivostuneen kuuloisesti.
Draco ei sanonut mitään. Masentunut? Eli Potter suljettaisiin pelistä heti ensimmäiseksi.
"Jaa, mitä hän tekee, viilteleekö oikein?" Draco tuhahti, eikä hän oikeasti ajatellutkaan että joku Tylypahkalainen teksisi sellaista itselleen.
"Minä lupasin etten kerro sitä!" Myrtti sanoi ylpeänä ja sukelsi vessanpönttöönsä.
Dracolla kesti hetken, ennen kuin hän älysi mitä Myrtti oli juuri sanonut. Minä lupasin etten kerro sitä... eli joku oikeasti viilteli itseään?
Draco nosti katseensa kirjastaan ja katsoi ympärilleen. Täällä? Myrtin vessassa?
Draco mietti hetken. Potterilla oli jälki-istunto Kalkaroksen kanssa, menisikö Potter vai tuo viiltelijä etusijalle? Draco katsoi vessan kattoa, kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takaisin kirjaan, Potter.
Harry istui pylvässängyllään verhot kiinni vedettyinä. Hänen oikeassa kädessään kimmelteli himmeässä valossa terävä veitsi ja hänen vasen kätensä vuosi pahasti verta. Harry katseli työtänsä ja oli saada
sydänkohtauksen Ronin rynnätessä huoneeseen.
Harry tunki veitsen tyynynsä alle, mutisi nopeasti puhdistusloitsun ja vetäisi hihansa alas juuri ennen kun Ron repäisi hänen sänkynsä verhot auki.
"Mitä - ?"
"Jälki-istuntosi!"
Harry hämääntyi tyystin, eikä viesti tuntunut uppoavan häneen.
"Kalkaroksen kanssa!" Ron huudahti, "hän jättää sinut sinne vielä yliaikaan jos et juokse!"
Yhtäkkiä joku tuntui naksahtavan paikoilleen ja Harry viimein ymmärsi mistä Ron puhui.
"Mitä!? Paljon kello?"
"Minuutin päästä seitsemän", Ron sanoi hiljaa ja Harry ryntäsi hänen ohitseen kohti Kalkaroksen uutta luokkahuonetta ottaen ensin näkymättömyysviittansa mukaan.
Harry läähätti. Hän oli juossut kerroksia alas päin niin lujaa kuin jaloistaan oli päässyt. Lisäksi hän oli meinannut vahingossa mennä tyrmiin Kalkaroksen vanhaan kotiluokkaan.
Harry koputti heikosti luokan oveen ja odotti...
Luokan ovi heilahti auki ja Kalkaroksen nyt pehmeä ääni tervehti Harrya, "päätit siis viimein ilmaantua, Potter."
"Minä - " Harry aloitti, mutta Kalkaros keskeytti hänet, "ei selityksiä, Potter."
Harry sulki suunsa ja asteli istumaan luokan etupulpettiin, jota Kalkaros osoitti pitkällä sormellaan. Istuuduttuaan Harry huomasi hänen vasemman käden kaavunhelman olevan aivan verentahrima ja se sai Harryn
kalpenemaan. Mitä jos Kalkaros huomaisi..?
"Saat jatkaa urakkaasi, jonka aloitit viime jälki-istunnossasi. Mahdatko muistaa?"
Kalkaros asetti Harryn eteen tutun laatikollisen kuluneita pergamentteja, joissa mainittiin lukuisia rikkeitä vuosien takaa.
Harry ei katsahtanutkaan Kalkarosta, vaan aloitti jäljentämisen sanomatta sanaakaan. Harry varoi myös visusti, ettei nostaisi vasenta kättään pulpetille.
Minuutit tuntuivat matelevan todella hitaasti Harryn jäljentäessä varmaan yli tuhannetta kertaa Siriuksen nimeä pergamentille. Harry taisteli kaikin voimin, ettei hänet kuumalta tuntuvat silmänsä alkaisi vuotaa vettä. Kalkarokselle hän ei sitä tyydytystä soisi. Viikolta tuntuneen ajan jälkeen Kalkaros päästi Harryn viimein lähtemään.
"Viimein", Harry tuhahti päästessään ulos Kalkaroksen kynsistä. Harry mutisi toisen puhdistusloitsun ja puhdisti sillä hihansa kuivuneesta verestä.
Kuumat kyyneleet alkoivat vieriä Harryn poskille vaikka hän kuinka yritti vastustaa sitä. Sirius, Sirius, Sirius...se oli kokonaan hänen syytään...jos hän ei olisi ollut niin typerä...Sirius...Sirius olisi vielä...
Harry pyrähti juoksuun ja törmäsi kulman taakse juostuaan johonkuhun häntä pidempään.
Harry kaatui lattialle törmäyksen voimasta.
"Kas, kas."
Harrya kuvotti, hän tunnisti tuon venyttelevän äänen ilman että hänen tarvitsisi edes katsoa ylöspäin.
Draco Malfoy. Kaikista maailman ihmisistä juuri Malfoyn oli pitänyt partioida juuri sillä käytävällä, jolla Harry käveli.
"Oho", Malfoy sanoi yllättyneen kuuloisasti toinen elegantti kulmakarva nostettuna, "oliko valitullamme noin raskas jälki-istunto, että pitää hieman itkeäkin? Voi rassukkaa."
Harry kihisi kiukusta, eikä voinut hallita hänen poskilleen vieläkin valuvia kyyneleitä. Hän nousi ylös ja katsoi raivoissaan Malfoyta. Malfoy sai Harryn kuulostamaan pikku pojalta, jolta Malfoy oli juuri napannut
tikkarin.
"Anna minun olla", Harry totesi kylmästi. Sirius...Sirius...mitään muuta ei hänen päässään tuntunut sillä hetken pyörivän. Hänen oli pakko päästä vessaan, pakko...
Malfoy naurahti pilkallisesti, "jaa, miksi antaisin?"
Harry kirskutti hampaitaan Malfoyn astellessa häntä lähemmäs, yhtäkkiä Harry vasta hoksasikin kuinka lähellä hän ja Malfoy olivat toisiaan. Se jos mikä, sai Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Harry otti parhaakseen juosta pois paikalta kohti toista kerrosta.
Draco räpäytti silmiään muutaman kerran ja katsoi rappusia alas kiiruhtavan Potterin selkää, kukaan, kukaan ei saanut kääntää hänelle, Draco Malfoylle, selkäänsä! Draco katsoi ihmeissään Potteria, joka juoksi toiseen kerrokseen vievästä ovesta sisään.
Mitä ihmettä Potter juoksi toiseen kerrokseen? Hänen makuusalinsa oli seitsemännessä kerroksessa!
Draco pyrähti juoksuun ja liukastui sitten saman tien maassa lojuvaan rättiin.
"SAAMARIN VORO!" Draco karjaisi ja kirosi raivoissaan hieroen selkäänsä, "pistäisi rättinsä jonnekin muualle lojumaan!"
Draco katsoi rättiä johon oli liukastunut, eihän se mikään rätti ollutkaan. Draco nousi ylös ja otti Potterin tiputtaman näkymättömyysviitan käsiinsä. Hymy kaartelehti Dracon kasvoilla kun hän katseli metallinhohtoista
viittaa käsissään. Potter ei osaisi aavistaakkaan mikä häneen iski kun Draco löytäisi hänet.
Draco vetäisi viitan päälleen ja lähti toisen kerroksen käytäville etsimään Potteria.
Ei tyhjissä luokkahuoneissa, Draco oli katsonut melkein kaikki. Ei luutakomeroissa, tekemässä mitään laitonta tai muutakaan. Ei haarniskoiden sisällä, tai niin Draco ainakin oletti ja hän toivoi Potterin järjen puolesta
olevansa oikeassa. Eikä poikien vessoissa, elle sitten...
Mutta hän on erittäin masentunut ja minä yritän parhaani mukaan auttaa häntä...minä lupasin etten kerro sitä...
Draco pysähtyi kuin naulittuna, mitä jos, mitä jos yksinkertaisesti se oli Potter, joka...? Ei, ehei Rohkelikon kultainen onnen poika...
Mutta toisaalta, kaikki merkit osoittivat siihen. Esimerkiksi se, että Potter oli nykyään niin kalpea ja heiveröinen...
Draco kääntyi käytävällä ja lähti juoksemaan näkymättömyysviitta yllään Myrtin vessaa kohti.
Näkymättömyysviitta on melko kätevä, Draco ajatteli ja pysähtyi Myrtin vessan oven ulkopuolelle. Hän väänsi oven kahvaa hiljaa, pujottautui nopeasti sisään vessaan ja sulki oven hiljaa perässään.
Hän asteli melkein hiipien peremmäs vessaan ja kuuli hentoa ääntelehdintää pesualtaan toiselta puolen. Draco asteli hiljaa pyöreän muotoisen, suuren pesualtaan ohitse ja katsoi kauhuissaan mustatukkaista
poikaa, joka ilmestyi hänen näköpiiriinsä.
Ei voi olla...
Vaikka Draco olikin epäillyt sitä, nyt kun hän sen näki...se sai hänet kangistumaan. Harry Potter, taikamaailman pelastaja, valittu ja poika-joka-elää, istui pesualtaaseen nojaten vasen käsi verillä ja oikea käsi
hopeista veistä puristaen. Veitsestä tippui hiljalleen veritippoja maahan.
Draco liikahti turhan nopeasti ja se sai Potterin kyyneleiset kasvot kääntymään häneen päin. Potter katsoi kuitenkin hänestä ohitse.
"Ku-kuka siellä?" Potterin ääni oli vavahteleva ja heikko.
Draco mietti hetken, ennen kuin vetäisi näkymättömyysviitan pois päältään. Potterin silmät laajenivat pelosta ja hivenestä järkytystä.
Caught! Guilty as charge!
-
Kiitos kommentistasi Merriadoc! :D *näyttää kieltä* tykkään jättää mahollisimman ärsyttäviin kohtiin aina välillä (mwahhahhaahaahahahah...öh...okei...)
Jatkoa tulee nyt ja tässä! KIIITOS tosi paljon kommentista. Mieluusti jatkaa kun saa kommentteja :D
LUKU 4 "Kiitos"
Draco ja Harry katsoivat toisiansa pitkään, Harryn näytti jähmettyneen paikoilleen, veitsi yhä toisessa kädessään. Dracolla kesti yksinkertaisesti koko tilanteen sulattaminen. Harry ponnahti äkkiä pystyyn ja veitsi kolahti lattialle, kolahdus kaikui muuten hiljaisessa vessassa.
Draco tarrasi Harrya tämän oikeasta kädestä, ennen kuin Harry ehtisi juosta pakoon.
"Mitä sinä haluat?" Harry kysyi hiljaa kasvot märkinä kyyneleistä.
Malfoy ei sanonut hetkeen mitään ja sitten, "miksi sinä teet itsellesi noin?"
Harry käänsi epäuskoisena päänsä ja katsoi Malfoyn jäänharmaisiin silmiin.
"Mitä sinä siitä välittäisit?"
Harry vetäisi kätensä kaikin voimin Malfoyn otteesta, kumartui keräämään tavaransa lattialta ja ojensi kätensä kämmen auki Malfoyn suuntaan.
"Sinulla taitaa olla jotain minulle kuuluvaa", Harry sanoi ja katsoi Malfoyn kädessä olevaa näkymättömyysviittaa.
Malfoy ei kuitenkaan antanut sitä.
"Okei, olet Luihuinen, mitä odotinkaan", Harry kihisi kiukusta ja yksi kyynel vierähti hänen märälle poskelleen. Hän käänsi katseensa muualle.
"Vaihtokauppa."
Harry käänsi uudelleen päänsä Malfoyn suuntaan, "Mitä?" Harry kysyi.
"Tehdään vaihtokauppa", Malfoy totesi silmät kiiluen. "Sinä kerrot minulle miksi viiltelet ja minä annan sinulle näkymättömyysviittasi."
Malfoy heilautti näkymättömyysviittaa ja Harry pyyhkäisi kasvojaan.
"Älä unta näe", Harry ärähti käheästi ja asteli ovelle, muttei päässyt pitkällekään kun Malfoy jo tarrasi häntä. Tällä kertaa vasemmasta kädestä.
Harry vinkaisi kivusta ja katsoi maahan. Miksi Malfoy ei vain jättänyt häntä rauhaan ja rynnännyt kertomaan muille Luihuisille näkemästään.
"Se ei ollut pyyntö", Malfoy totesi yksinkertaisesti.
"Ei kuulu sinulle!" Harry huudahti vimmoissaan ja tarrasi Malfoyn käteen yrittäen vetää sen pois puristamasta hänen kättään.
Malfoy ei päästänyt irti vaan työnsi Harryn seinää vasten niin, että Harryn oli mahdoton päästä irti Malfoyn otteesta. Malfoy oli tarrannut kiinni Harryn kummastakin ranteesta.
Kyyneleet valuivat pitkin Harryn kasvoja kun hän yritti rimpuilla pidempää ja vahvempaa poikaa vastaan.
"Jätä...minut...rauhaan", Harry nyyhkäisi tukahtuneen kuuloisasti.
Malfoy ei sanonut taaskaan mitään, vaan piti Harrya siinä missä oli.
Harry lopetti rimpuilemisen ja tyytyi pitämään suunsa kiinni. Ehkä Malfoy kyllästyisi ja päästäisi hänet menemään.
Malfoy oli löytänyt toisen keinon, "Jaaha, ehkäpä Professori Kalkaros keksisi keinon saada sinut puhumaan, vai mitä luulet?"
Harry nosti kauhuissaan katseensa Malfoyhin.
"Ei...ei...ei...minä...!"
Malfoyn kasvoille syntyi pieni hymy, "No? Puhutko sitten?"
Harry siirsi katseensa, joka oli sumentunut kyyneleistä, takaisin lattiaan.
"Mitä.Se.Sinulle.Kuuluu?" Harry yritti vielä kerran melko epätoivoisen kuuloisesti.
Malfoy nosti toista kulmakarvaansa, "voit kertoa sen minulle ja Kalkarokselle, jos haluat."
Harry hengähti epätoivoisesti ja yritti vielä kerran saada kätensä irti Malfoyn otteesta.
"Sirius!" Harry parahti yksinkertaisesti ja muutama kuuma kyynel valui hänen poskilleen.
Malfoy katsoi häntä ihmeissään kummatkin ohuet kulmakarvat koholla, "mitä?"
"Sirius!" Harry toisti ja painoi päänsä, "Sirius...hän...hän..."
"On kuollut", Draco totesi täydentävästi välinpitämättömällä äänellä.
Harry nyyhkäisi ja antoi kyynelten valua hänen poskilleen ja maahan.
"Hän ei olisi...jos minä en olisi...hän olisi yhä..."
"Sanotko sinä..." Harry kuuli Malfoyn äänen olevan ensimmäisen kerran hivenen vihainen, "että viiltelet kättäsi ja lopetat syömisen sen takia, koska luulet Mustan kuoleman olleen sinun syytäsi?"
Harry ei kääntänyt katsettaan Malfoyn kasvoihin.
"Jos en olisi...astunut siihen...siihen ansaan...Sirius - " Harry veti rahisten henkeään, "-Sirius olisi vielä..."
"Nyt sinä LOPETAT!"
Harry hätkähti Malfoyn raivokkaasta äänensävystä.
"LUULETKO SINÄ - " Malfoy päästi Harryn käsistä irti niin että Harry valahti lattialle, "-ETTÄ VIILTELEMÄLLÄ ITSEÄSI PALAUTTAISIT HÄNET ELOON, VAI!? VASTAA!"
Harry veti polvet syleilyynsä ja painoi päänsä niitä vasten, "minä...minä...se auttaa."
"AUTTAA!?" Malfoy ärähti niin, että se sai Harryn uudestaan hätkähtämään.
"Saanko kysyä, miten?" Malfoy kysyi hyytävällä äänellä, joka sopi hyvin yhteen hänen jäänharmaiden silmiensä kanssa.
"S-se auttaa minut unohtamaan", Harry tutisi ja lisäsi vielä äkkiä, "älä huuda!"
Syntyi hiljaisuus, Harry ei uskaltanut nostaa katsetaan Malfoyhin. Hän ei uskaltanut edes nousta.
Minäkö Rohkelikko, Harry ajatteli surullisena ja puristi silmänsä kiinni, kyyneleet valuivat vuolaana hänen polvilleen.
"Harry..."
Harry ei nostanut katsettaan, eikä tuntunut rekisterivöivän sitä, että Draco Malfoy oli juuri kutsunut häntä hänen etunimellään.
Harry tunsi jonkun häntä lähempänä ja kuuli viitan heilahduksen.
"Harry, shhh...ei hätää."
Pitkä ja lämmin sormi siveli Harryn poskea ja pyyhki kyyneleitä pois. Harry tunsi kuinka se joku laittoi kätensä hänen olkansa yli ja yritti rauhoitella häntä.
Harry painoi päänsä tosien rinnalle ja itki hillittömästi, hänen ajatuksensa oli jättänyt hänet. Harry ei tuntunut enää edes muistavan kuka se toinen oli.
Käsi siveli hänen hiuksiaan ja hento ääni puhui hänen korvaansa, "Shhh, Harry. Älä tee sitä enää ikinä, jooko?"
Harry nyökki päätään pojan rintaa vasten ja poika halasi häntä.
Tämä, tämähän oli Malfoy...Harry ajatteli. Ei, ei Malfoy...Draco.
Harryn hengitys tasaantui hiljalleen ja hän veti itsensä hiljalleen ylös Dracon halauksesta. Draco katsoi kun Harry pyyhki silmiään ja poimi tavaransa uudelleen lattialta.
Dracokin nousi pystyyn ja ojensi Harrylle näkymättömyysviitan, jonka Harry otti käteensä tärisevin käsin.
"Pärjääthän sinä?" Draco kysyi kuiskaten ja laittoi kätensä Harryn hartioille, Harry nyökytti päätään ja nyyhkäisi.
Draco sulki Harryn rutistukselta tuntuvaan halaukseen, "Lupaa, ettet tee sitä enää ikinä, lupaa minulle Harry."
Harrysta tuntui hieman tyhjältä ja kylmältä kun Draco päästi hänet halauksestaan.
"Lupaan minä", Harry niiskautti.
Draco hymyili ja silitti lyhyemmän pojan hiuksia, "ja syöt sitten kanssa."
"Joo, joo, äiti", Harry naurahti heikosti ja pystyi hymyilemäänkin. Se oli ehkä pieni hymy, mutta myös aidoin joka oli hänen kasvoilleen muotoutunut moneen
kuukauteen.
"Ei enää ikinä, Harry", Draco sanoi vielä jäänharmaat silmät sulaten.
Harry nyökkäsi ja katsoi maahan odottaen Dracon lähtevän.
"Sinä ensin", Draco totesi ja nyökäytti päätänsä oven suuntaan. "Ihan vaan varmuudeksi."
Harry ja Draco astelivat ulos vessasta ja sanaakaan sanomatta sieltä rappukäytävälle.
Harry epäröi mitä sanoisi, "öh...D-Malfoy?"
"Draco", Platinanvaaleatukkainen poika korjasi ja katsoi Harrya.
"Öh...niin, Draco. Minä...minä vain...tuota..."
Draco kurtisti kulmiaan, "niin?"
"Kiitos", Harry sanoi hiljaa ja katsoi maahan.
Hymy muodostui Dracon ohuille huulille ja poika halasi Harrya vielä kerran.
"Ei se mitään...Harry."
"Harry..."
"Harry..."
"Harry - - -"
"Harry!"
Harryn katse ponnahti Hermionen nuhtelevaan ilmeeseen.
"Mitä?" Harry kysyi mieli harhaillen viimeöiseen tapahtumaan.
Hermione osoitti Harryn tyhjää lautasta ja sitten taas ruokaa pitkällä pöydällä heidän välissään.
"Minulla ei ole nälkä!" Harry totesi ja katsahti Luihuisten pöytään, Draco katsoi häntä silmät kaventuneina, ota-nyt-sitä-ruokaa ilmeellä.
"Tai no", Harry mutisi punehtuen, "okei, sitten."
Hermione hymyili kannustavasti kun Harry lapoi posket heleästi punaisina ruokaa lautaselleen. Ron naurahti ja otti lisää leipää.
"RON! Sinä olet syönyt jo aivan tarpeeksi", Hermione kivahti.
"Voin syödä Harrynkin edestä!" Ron puolustautui.
Harry käytti hyväkseen Hermionen ja Ronin nahistelutuokion ja siirsi katseensa Dracoon, joka hymyili hänelle valoisasti. Harry oli tipauttaa leivän kädestään.
"Okei mitä sinä teit!?" Blaise tivasi Dracolta ja katsoi vuoroin ystäväänsä ja vuoroin Rohkelikkojen pöydässä istuvaa punaposkista Harrya.
"En mitään", Draco totesi toinen kulma koholla ja sekoitti lusikalla kaakaotaan.
"Et mitään!" Blaise kähisi, "sydäntä ihan särkee! Ajattele mitä kaikkea voisinkaan tehdä sen eteen, että Potter katsoisi minua noin!"
Blaise sanoi teatraalisesti ja katsoi Harrya, joka haukkasi nyt palan leivästään.
"Hän syö."
Draco oli tukehtua kaakaoonsa ja naurahti, "valaisevaa, Blaise."
"Ei kun tuli vaan mieleen, että hän ei olekaan aikoihin syönyt paljon mitään."
"Olet pitänyt Harryn ruokavaliota silmällä?" Draco naurahti, "mutta joo, eipä hän olekaan."
"Harryn?" Blaise totesi ja katsoi ystäväänsä.
"Sehän on hänen nimensä, idiootti", Draco totesi.
"Hän siis syö?" Dracokin katsoi Harrya, joka söi hiljaa leipäänsä, "hyvä."
Blaise katsoi Dracoa kiinnostuneena.
Puheenaiheet siirtyilivät hiljalleen Harry Potterista huispaukseen, takaisin Harryyn, oppiaineisiin ja taas takaisin Harryyn.
"Usko jo Blaise!" Draco tuhahti, "mitään ei tapahtunut!"
"No mutta ei tietenkään, tekopyhä!" Blaise tuhahti takaisin silmät kiiluen, "kerro jo mitä - "
Draco ei kuunnellut mitä muuta Blaisella oli sanottavaa. Hänen katseensa oli osunut Harryyn, joka nyt neljännen leipänsä syötyään piteli vatsastaan kiinni ja
näytti hivenen huonovointiselta. Granger ja Weasley ei uudelta kinaltaan nähnyt ystävänsä outoa käyttäytymistä.
Harry nousi äkkiä ylös, sanoi jotain ja juoksi muutamien oppilaiden katse selässään ulos suuresta salista...ei kai vain - -
"Draco - mitä!"
Draco ei kuunnellut Blaisea vaan hypähti Harryn perään.
Harry ehti juuri ja juuri toisen kerroksen tyttöjen vessaan ennen kuin oksensi syömänsä lavuaariin. Täristen hillittömästi, Harry otti tukea lavuaarista ja oksensi hieman lisää. Hänen oli ollut pakko päästä juuri siihen vessaan, mitä olisi muut sanoneetkaan jos olisivat nähneet hänet, taikamaailman pelastajan, juuri nyt?
Vessan ovi pamahti äkkiä kiinni saaden Harryn hätkähtämään, hän ei jaksanut kääntyä katsomaan kuka oli tullut sisään. Hänestä tuntui, että jos hän liikahtaisikin, hän vajoaisi lattialle.
"Harry! Et kai sinä vain - " Draco oli tullut paikalle ja katsoi nyt tärisevää Harrya ja lavuaaria.
"Voi, Harry..." Draco otti kevyen pojan halaukseen ja tunsi pian kuinka pojan koko paino roikkui hänen vahvojen käsiensä varassa.
"Eikö mikään pysynyt sisällä?"
Harry pudisti nyyhkien päätänsä ja Draco istahti lattialle Harry sylissään.
"Syö ensi kerralla vähemmän, jooko? Et saa ahdata itseesi liikaa näin alkajaisiksi."
Harry nyökkäsi yhä täristen.
"Harry...minun on pakko viedä sinut Professori Kalkaroksen luo", Draco totesi hiljaa Harryn korvaan.
"Ei! Ei, Draco! Älä...älä, minä pyydän..."
"Harry, en halua että sinulle käy jotain. Voit vaikka kuolla tai - "
"Draco", Harry nosti kalpeat kasvonsa Dracoon päin, "minä paranen vielä, Draco! Lupaan, älä vie minua...pyydän...älä..."
Harry nyyhkäisi ja puristi epätoivoisesti Dracon viitankaulusta, "älä...älä jätä minua."
Draco sulki Harryn syleilyynsä.
"En ikinä, Harry, en ikinä."
O___O *smack* (lyö itseään) viimein valmis. *puuh...*
Heijei, kuinka moni haluaa että Blaise saa selvää? (kädet ylös nyt!)
-
Ihanaa! Mahtavaa! Fantastista! Rakastettavaa! Fluffyistä! Ihanaa vielä uudelleen! <3
En huomannut edes näitä uusia lukuja, ihana ficci, love it<3 Draco ja Harry. Harry ja Draco. <3
Harry parka, :'< onneks Draco lohduttaa :') <3 Kiitos paljonpaljonpaljon!
Ps. toivon, että Harry ja Draco halailis tai vastaavaa jossain, ja ne jäis rysän päältä kiinni :D Tuohon kysymyksees viitaten.
-
Kiituksia toooosi paljon Sierra ^^
Jatkoa on tulossa ja toivottavasti sekin on mieleen! ^^
*ihan hukassa mitä sanoisi/kirjoittaisi*
*ryhdistäytyy* lyhyesti ja ytimekkäästi: kiiiiiitos!! *kumarrus*
Hmmm...*grin* jooo...katsotaan miten käy *pirullista ilveilyä*
-
LUKU 5 "Anteeksi"
Harry istui sängyllään keskellä yötä silmät avoinna ja tyhjinä. Hän oli herännyt kesken uuden painajaisen, jossa Sirius oli huutanut Harrylle vihaavansa häntä.
Se oli vain typerä, typerä uni, Harry yritti lohduttaa itseään ja hänen katseensa osui hänen laukkuunsa. Veitsi oli vieläkin siellä...hän ei ollut käyttänyt sitä
moneen päivään...
Draco pettyisi sinuun, Harry muistutti itseään.
Draco, olisipa hän täällä, Harry ajatteli surullisena.
Kova kuorsaus kantautui jostain Ronin pedin suunnasta ja Harry antoi katseensa yhä levätä hänen laukussaan. Yksi kerta...ei Draco huomaisi mitään...ei
Harryn tarvitsisi kertoa, se olisi vain yksi kerta.
Harry astui hiljaa pois sängystään ja penkoi laukustaan hopeisen veitsen, jota hän siveli hetken sormillaan. Ikkunasta kantautuva kuunloiste sai veitsen
kimaltelemaan houkuttelevasti ja painatessaan terän hänen ihoaan vasten, Harry ajatteli ... vain yksi kerta.
"Harry?"
Harry, Ron ja Hermione astelivat ulos muodosmuutosten tunnilta ja Hermione katsoi Harrya huolestuneesti.
"Oletko kunnossa?"
Ronkin katsoi Harrya, joka huokaisi.
"Olen ihan kunnossa, Hermione", Harry sanoi hiljaa ja tunsi Dracon katseen niskassaan, "näin vain painajaisen viime yönä...ei sen enempää."
"Haluatko puhua siitä?" Hermione kysyi hiljaa samalla kun Draco ohitti heidät Grabbe ja Goyle henkivartioinaan.
"En", Harry totesi.
"Tiedäthän sinä että voit luottaa meihin?" Ron kysyi epävarmasti ja katsoi Harrya.
"Tottakai minä tiedän sen", Harry vakuutti ystävälleen. "Mitä meillä on seuraavaksi?"
"Pimeydenvoimilta suojautumista", Hermione sanoi ja heilautti hiuksiaan taaksepäin.
Ron vaikeroi ja Hermione katsoi häntä paheksuvasti.
"Jos haluat tulla Auroriksi, sinun tulisi osata sanomattomia loitsuja ja - "
"Tietenkin minun tulisi!" Ron sanoi kuulostaen jostain syystä loukkaantuneelta, "Mutta yritäpä oppia siltä koukkunokalta yhtään mitään!"
Hermione tuhahti paheksuvasti.
"Muistithan esitelmäsi Harry?" Ron vaihtoi äkkisältään puheenaihetta ja Harry kalpeni entisestään.
Hermione haukkoi henkeään, "Professori Kalkaros..! Hän ei tule olemaan läheskään yhtä mukava sinulle tällä kertaa, Harry!"
Harry huokaisi, "Tiedän."
"Tiedätkö mitä!" Hermione puuskahti ja osoitti sormellaan Harrya, "teen sinulle tällä kertaa esitelmän tässä viidessätoista minuutissa! Mutta teen sen vain
koska olen huolissani sinusta! Olet kamalan kalpea ja kaikkea...mutta lupaa että teet seuraavalla kerralla läksysi!"
Harry solmi toisen lupauksensa viikon sisällä ja tulisi rikkomaan varmaan senkin.
"Kiitos, Hermione. Minä lupaan..."
Harry ojensi esitelmänsä Professori Kalkarokselle, joka katsoi häntä silmät kaventuneina. Hermione oli kirjoittanut esitelmän niin nopeasti kuin oli pystynyt
ja Harry oli kopioinut sen omalla käsialallaan tuplasti vauhdikkaampaa, sillä tuloksin, että kirjoitus oli mitä sotkuisempaa.
Kalkaros katsahti pergamenttia, "taisi tulla herra Potterilla hieman kiire, vai mitä?"
Harry ei sanonut mitään vaan käveli istumaan Ronin viereen. Matkallaan hän uskaltautui katsoa Dracoa, joka hymähti hänelle pikaisesti. Harryn oli vaikea
olla itse hymähtämättä. Dracon hymy, oli se sitten pieni tai leveämpi, sulatti sisältä kenet tahansa.
"No sinä ainakin jo tiedät mitä saat tuosta esitelmästä", Ron totesi Harrylle.
"Kuinka niin?" Harry kysyi hämillään.
"Hermione teki sen", Ron sanoi kuin asia olisi ollut sillä selvä. "Eli saat vähintään Upean."
"Ensinnäkin, Ron, Hermione teki sen kymmenessä minuutissa ja toiseksi", Harry katsahti Kalkarosta, "mistä lähtien Kalkaros antaisi minulle Upean?"
"Tänään harjoittelemme rottien parissa", Kalkaros totesi silmät kaventuen.
Harry ja Ron katsahtivat kummissaan toisiaan.
"Jaan teidät pareihin ja saatte harjoitella muutamia loitsuja näihin rottiin."
Ron näytti nyrpeää naamaa, "pimeitä taikoja, mistä vetoa!"
"Parkinson, Longbottom!" Neville vihertyi ihan silmissä.
"Thomas, Finnegan!" Dean ja Seamus löivät ylävitosen.
"Weasley, Zabini!" Ron löi kädellä otsaansa.
"Granger, Grabbe!"
Ja hetken päästä, kun melkein koko muu luokka oli jaettu pareihin, "Potter, Malfoy!" Se oli niin odotettavissa.
Harry hymyili pienesti itsekseen siirtyessään Zabinilta vapautuneeseen paikkaan Malfoyn viereen. Mutta Harrysta oli koko parijaon hetken ajan tuntunut, että
hänen ei ollenkaan huvittanut olla Ronin pari.
Kalkaros jakoi heille kaikille rotat ja luokan aloittaessa meluaminen, Harry uskaltautui taas hymyilemään Dracolle. Draco ei kuitenkaan hymyillyt takaisin, vaan
sanoi ivallisesti, "mitä sinä virnuilet siinä, Potter. Meidän pitäisi noitua rottia, ellet kuunnellut."
Hymy Harryn kasvoilta haihtui kuin savu ilmaan ja hän katsoi hieman surullisesti harmahtavaa rottaa heidän edessään.
Draco kaivoi pergamentin palasen laukustaan ja alkoi suhertamaan siihen jotain. Harry heilautteli sauvaansa ja rotta, jonka oli määrä luhistua maahan, vikisi vaan entistä hurjemmin.
Harry luuli että Draco välittäisi hänestä...ihan oikeasti välittäisi. Harry oli kaivannut Dracoa kaikki ne hetket yksin, jopa Ronin ja Hermionen kanssa oleminen
ei ollut vienyt kaipaamisen tunnetta.
Draco sysäsi pegamentin palasen Harryn eteen.
Älä näytä noin surullista naamaa, Harry. En minä sinua ole hylkäämässä tai mitään, muttethän halua meidän herättävän huomiota alkamalla halailemaan
tässä tai mitään vastaavaa?
Oletko voinut hyvin? Ruoka pysynyt vatsassa? Ethän ole tehnyt tiedät-kyllä-mitä?
Kuulin että olet nähnyt painajaisia, voitko hyvin? Haluatko puhua siitä?
xx Draco
Harryn oli jälleen vaikea pidätellä hymyään. Hän oli ollut typerä ajatellessaan, että Draco hylkäisi hänet. Tällä kertaa Draco alkoi huitomaan sauvallaan rottaa,
joka luhistui ja nousi pystyyn yhtenään.
Olin typerä kun ajattelin äsken sinun vihaavan minua...anteeksi siitä. Halailu kuulostaisi ihan mukavalta, muttei ehkä tässä. Et arvaakaan miten paljon
kaipasin sinua viime yönä, silloin olisi halaus kelvannut. Sinähän tiedät miten sillä tavalla murrun jos Sirius...
Kaikki on pysynyt hyvin alhaalla, silloin tällöin koskee vain hieman, ei hätää Draco.
Ja en, en ole tehnyt sitä enää sen yön jälkeen.
xxHarry
Harry katsoi kirjettään ja antoi sen Dracolle, joka näytti lukevan sen monta kertaa läpi. Harryn katse oli sitten osunut toiseen rottaan, joka oli kipittänyt varmaan joltain toiselta parilta nuuhkimaan Harryn Dracolta saanutta lappusta.
Draco katsoi Harryn suhertamaan kirjettä.
Et arvaakaan miten paljon kaipasin sinua viime yönä, Draco vaihtoi vaivaantuneena asentoaan. Hän tunsi jonkinlaisen lämpöisen aallon virtaavan sisällään.
Silloin olisi halaus kelvannut, tämä pieni maininta pisti Dracoa sisältä, olisinpa ollut silloin luonasi.
Sinähän tiedät miten sillä tavalla murrun jos Sirius...silloin tällöin koskee vain hieman ja en ole tehnyt sitä enää sen yön jälkeen - kohdat jäivät vaivaamaan Dracoa. Ensinnäkin Draco tiesi, kuinka pahasti Harry murtui muistellessaan Siriusta ja se voisi johtaa hänet viiltelemään itseään. Vaikka Harry olikin maininnut kirjeessään, ettei viillellyt enää, Draco huomasi Harryn kirjoituksen vavahtelevan viimeisen lauseen kohdalla. Hänen vatsaansa koski silloin tällöin, pahastikin?
Kaikkein eniten Dracoa jäi suututtamaan kohta, jossa Harry väitti, ettei viillellyt enää itseään. Hän oli laskenut arvet Harryn kädestä, hän voisi tarkistaa puhuiko Harry totta.
Nähdään tunnin jälkeen tiedät kyllä missä.
xxDraco
"Mitä nyt, Draco?"
Draco asteli Harryn luokse, joka jo odottelikin lavuaarin luona. Draco otti hellävaraisesti Harryn kasvot käsiinsä ja silitteli Harryn poskia. Harry tuntui sulavan
Dracon käsiin.
"Olen pahoillani Harry, mutta minun täytyy tarkistaa", Draco otti hellästi Harryn vasemman käden käteensä ja tarkisti oliko Harry viillellyt itseään. Harry
katsoi häntä surullisesti.
"Etkö sinä luota minuun?" Harry kysyi hiljaa ja Draco oli tyytyväinen huomattuaan, ettei uusia arpia ollut ilmestynyt.
"Harry, sinä tiedät että haluan tarkistaa", Draco kuiskasi hiljaa ja kyykistyi Harryn pienemmät kädet hellästi puristettuina omissaan.
Draco katsoi ylös Harryyn, joka katsoi kenkiään.
"Haluan, että paranet. Haluan nähdä kultaisen hymysi, jonka pystyt luomaan kun olet päässyt tämän yli", Draco kuiskaisi ja hymyili Harrylle, joka punehtui
heleästi poskiltaan.
"Olet suloinen kun punastelet, tiesitkö sitä?"
Harry punastui rajummin ja hymähti hieman Dracolle, kuin ensimmäisellä luokalla oleva viaton koulupoika. Draco piti siitä Harryssa. Hän piti siitä kuinka
viaton ja pikkupoikamainen Harry oli.
Harry valahti istumaan Dracoa vastapäätä ja nosti olkapäitään hieman arastellen ylöspäin, katse suunnattuna maahan, pieni hymy huulillaan.
Draco hymyili Harrylle ja silitteli hänen vasenta poskea. Harry sulki silmänsä ja nojautui Dracon kättä kohti yrittäen hakea enemmän kosketusta.
Draco siirtyi Harryn viereen ja vetäisi pienemmän pojan lähemmäs häntä itseään, "onko sinulla mitä seuraavaksi?"
"Liemiä", Harry totesi unisesti pää painaantuneena Dracon rintaa vasten.
"Ah", Draco hymähti hennosti ja silitteli mustia hiuksia, joiden omistaja yritti kaivaantua jonnekin Dracon viitan sekaan, "haittaisiko sinua, jos Kuhnusarvio ei näkisi sinua yhdellä oppitunnilla?"
"Hmmmh?" Harry tuhisi jonnekin Dracon viitan sekaan, Draco oletti sen olevan myöntymisen merkki. Harry paransi asentoaan, eikä häntä näytännyt yhtään haittaavan, jos Kuhnusarvio ei näkisi häntä yhden tunnin aikana. Draco hymyili, yksi loitsu tunti sinne tai tänne.
"Harry?" Draco kysyi jonkun ajan kuluttua.
"Hmmh?"
"Sattuuko vatsaasi usein?"
Harry pudisti päätänsä Dracon kaavun sekaan, mutta Draco näytti silti huolestuneelta.
"Anna kun katson...jos vaikka näkyisi jotain tai - "
"Draco - Ei!"
Draco oli nostanut hieman Harryn paitaa ylöspäin ja hänen kurkkuaan kuivasi. Harryn vatsassa oli pitkä arpi, samanlainen kuin hänen vasemmassa kädessään - mutta paljon pidempi.
"Koska sinä teit tämän?" Draco kysyi hivenen jäätävästi Harrylta, joka kavahti Dracon äänensävyä.
"E-ennen kuin s-sait tietää - "
"Valehtelet", Draco totesi hyytävän kylmästi ja kyyneleet alkoivat kerääntyä Harryn silmiin.
"Draco...minä..."
"Sinä LUPASIT!" Draco karjaisi ja Harry oli jo unohtanut miten pelottava Draco oli vihaisena, tai sitten Harry ei ollut ikinä nähnyt Dracoa yhtä vihaisena.
"Sinä lupasit, ettet enää koskaan tekisi tätä!" Draco kuiskasi murhaavasti ja tarrasi Harryn kauluksesta kiinni, Harry tärisi ja vikisi kuin se rotta heidän pöydällään pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla.
Draco löi Harrya lujaa tämän poskelle, tönäisi pojan maahan ja harppoi ulos vessasta loitsujen tunnille.
Harry ei lähtenyt Dracon perään eikä aikonut mennä Liemien tunnillekaan. Paikka johon Draco oli lyönyt häntä tuntui kauhealta, ei siksi koska siihen kivisti ja koski, vaan koska se oli ollut Draco joka oli lyönyt häntä. Ihan ansaitusti.
Harry tunsi itsensä murtuvan sisältä. Kaikki se yrittäminen parantaa hänen elämäntapansa tuntui nyt valuvan lopullisesti hänestä pois kyyneleinä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Harry vetäisi laukussa odottavan veitsen esiin ja lyhistyi vakiopaikalleen vetämään hihan yli kyynerpään. Ensin Sirius ja nyt vielä Draco...hän ei ollut koskaan osannut edes kertoa kuinka paljon hän oli välittänyt...
Draco oli raivoissaan. Kuinka Potter saattoi?! Eikö Draco ollut sanonut tarpeeksi selvästi, ettei hän halunnut pojan viiltelevän itseään. Että hän oikeasti välitti!
"Oletko nähnyt Harrya, Seamus?"
Draco kohotti katseensa Grangeriin ja Weasleyhyn, jotka katsoivat huolestuneina Seamusta, joka pudisti päätänsä.
"Hän ei tullut liemien tunnille, eikä yrttitietoon!"
Draco katsoi lattiaa silmät räpsyen. Äkkiä tapahtumat tuntuivat menevän ikään kuin filmi hänen päänsä sisällä.
Hän katsomassa pitkää arpeumaa Harryn vatsassa, hän huutamassa, lyömässä Harrya...lyömässä Harrya...
Dracon silmät laajenivat hieman. Kuinka hän oli voinut tehdä sen, Harry vihaisi nyt häntä. Draco nosti oikean kätensä silmiensä tasalle ja tutki sitä pettyneenä itseensä. Hän oli lyönyt muutenkin maassa olevaa, surullista poikaa, josta hän oli alkanut välittämään enemmän kuin kenestäkään muusta. Mitäköhän Harrykin mahtoi ajatella hänestä...
Hän ei ollut mennyt yrttitiedon tunnille...
Draco hätkähti ja pyrähti nopeimpaan juoksuun ikinä. Hän juoksi kuudennesta kerroksesta toiseen kerrokseen hidastamatta vauhtiaan lainkaan. Muutama oppilas silloin tällöin huusi hänelle tervehdykset.
Älä ole tehnyt mitään typerää, Harry, Draco ajatteli epätoivoisesti.
Draco juoksi tyttöjen vessan eteen, katsoi ettei kukaan huomaisi mitään ja livahti ovesta sisään. Hän kiersi pesualtaan toiselle puolelle ja katsoi surullisena alas. Harry makasi maassa hitaasti hengittäen. Pojan toinen käsi oli veressä ja hän oli kalpeampi kuin koskaan, Dracolle tuli mieleen Harryn ihon väristä
posliini nukke, jolle oltiin laitettu mustat hiukset ja piirretty punainen arpi otsaan.
Draco kyykistyi maahan ja sulki tajuttoman pojan halaukseensa. Hän katsoi Harryn poskella olevaa liilaa mustelmaa ja kuiskasi hiljaa, "anteeksi, Harry."
Tää varmaan alkaa jo teistä kuulostaa toistolta :o Kyllä se tästä vielä lähtee *bling, bling*
-
JATKOOO JEESHH! ;D <3 antaa niitä lukuja tulla vaan lisää! Hieno luku, niinkun edellisetkin!
Toivoisin, että laittasit otsikkoon huomautuksen aina kun lisäät uuden luvun, tässä kerrankin huomasin että on monta uutta lukua tullut!
-
omg omg omg... liian ihana... ei, ei tää mee toistoks :D ömm.. en tiiä miks, mut parissa kohassa rupesin itkeen :o . Ihan seurantaan asti meni :D JATKOO!
kiitoos. (Sori, sekava tuli, mut ei tän jäläkee muuta voi oottaa :P)
-
Kiitoksia kommenteista <3 ^__^
Eli kiitokset Sierra, miiuu3 ja avada! ^^ ^^
Sierra
Joo, hei kätsy idea toi "osan ilmoitus juttu" :D (ja itsellänihän ei tällaiset asiat katso leikkaa)
Lukuja pukkaa :D Kiitos tosi paljon jälleen kommentista ^^
miiuu3
:D Kiitus tosi paljon!
Toivottavasti seuraavatkin luvut mielyttää ^^
avada
:D Hyvä ettei mene toistoks, vähän sitä tossa viime luvussa pelkäsin *grin*. *lohduttaa* ei mitään
hätää *paijaa päätä*
Ei ollut sekava ollenkaan, ihme jos mun teksti ei oo sekava kaiken tän englannin lukemisen jälkeen :D Kiitos kommentista ^^
LUKU kuusi pettymyksistä
Professori Kalkaros istui huoneessaan ja tutki Potterilta saamaa esitelmää. Kalkaros siveli leukaansa, esitelmä ei ollut yhtään Potterin tasoa - vai johtuiko sen tasoero aineesta? Kalkaros otti Grangerin aineen käteensä ja vertasi sitä Potterin aineeseen. Hän löysi epäilyttävän paljon yhtäläisyyksiä.
Hymy kaarteli Kalkaroksen kasvoilla. Potter olisi niin liemessä, jos Kalkaros saisi hänet kiinni tästä.
Kalkaros siemaisi verenpunaista viiniä lasistaan ja antoi katseensa kiertää uudessa huoneessaan. Se oli paljon valoisampi kuin entinen tyrmä, jossa muutama kynttilä oli valaissut muuten tunkkaista huonetta. Kalkaros piti silti enemmän vanhasta huoneestaan.
Koputus oveen keskeytti Kalkaroksen ajatukset ja hän asetti lasin pöydälleen Grangerin aineen viereen.
"Sisään."
Kalkaros katsoi pitkään kun hänen kummipoikansa Draco astui sisään käsissään tajuton Harry Potter.
"Mitä ihmet - ?"
Kalkaros nousi seisomaan ja Draco asetti Potterin seinän vierustalla olevalle sohvalle.
"Pystytkö auttamaan häntä?" Draco kysyi hiljaa kasvot ilmeettöminä.
Kalkaros asteli tajuttoman pojan viereen ja asetti sormensa kokeilemaan pojan pulssia.
"Tiedätkö yhtään kuinka kauan hän on ollut tajuttomana?" Kalkaros kysyi tuntiessaan pienen vaivalloisen jyskeen sormensa alla.
"Hän ei osallistunut kahdelle viimeiselle tunnille", Draco vastasi ilmeettömänä, "varmaan siitä asti."
Kalkaros katsoi posliinin valkoista poikaa ja asteli sitten hakemaan kaapistaan muutaman taikajuoman. Kalkaros tunsi Dracon katseen seuraavan häntä.
"Paraneeko hän?"
Kalkaros käännähti katsomaan Dracoa kaksi pulloa kädessään, "luultavasti. En osaa vielä sanoa, tiedätkö miksi hän menetti tajunsa?"
Draco kyykistyi Harryn viereen ja veti pojan kaavunhihan ylös. Kalkaros katsoi järkyttyneenä viiltoja pojan kalpeassa kädessä, veri valui vielä muutamasta haavasta. Kalkaros ei voinut käsittää sitä,
kuinka kukaan pystyi tehdä niin itselleen?
"Kuinka kauan hän on tehnyt tätä?"
"Luultavasti tämän kouluvuoden alusta lähtien", Draco vastasi.
"Tiedätkö miksi?"
Draco harkitsi mitä sanoisi, mutta pudisti sitten päätään. Harry saisi kertoa itse jos haluaisi, jos hän vielä heräisi...
"Sinä välität hänestä eikö totta", se mitä Kalkaros sanoi ei ollut kysymys.
Draco ei vastannut mitään, vaan katsoi Potteria kuin odottaen tämän heräävän.
Kalkaros huokaisi. Hän asteli Potterin luokse, kaatoi punaista lientä pojan suuhun ja taikoi pojan nielaisemaan sen.
"Oletko tiennyt tästä kauankin?"
"Jonkun aikaa", Draco vastasi.
"Mikset tuonut häntä suoraan luokseni?" Kalkaros kysyi ja siirsi katseensa Dracoon.
"Hän ei halunnut", Draco vastasi hiljaa ja ojensi kätensä silittämään Harryn hiuksia.
Kalkaros veti syvään henkeä, "pelaat vaarallista peliä, Draco."
Draco sulki silmänsä, "miten niin?"
"Mitä meinaat tehdä jos Pimeyden Lordi saa tämän selville?"
Syntyi hiljaisuus jonka aikana Kalkaros katsoi mustilla silmillään Dracoa, joka ei hievahtanutkaan pois Harryn vierestä.
"En tiedä", Draco totesi, "mutten ole jättämässä Harrya."
Kalkaros nosti toista kulmakarvaansa, "hmm, oletteko jo yhdessä, vai?"
"Emme", Draco tuhahti, "mutta lupasin Harrylle, etten jätä häntä."
Kalkaros huokaisi ja katsoi silmä kovana Dracoa, "Draco, minä tiedän että sinä tiedät miksi poika tekee näin."
Kalkaros siirsi katseensa Harryyn, joka veti sillä hetkellä rahisten henkeä.
"Ja haluan että kerrot minulle."
Draco puri huultaan, "eikö hän voi kertoa sitten itse?"
Kalkaros ei vastannut, vaan katsoi Dracoa hiljaa odottaen.
"Hän tekee sen Mustan takia", Draco vastasi viimein.
"Mustan?" Kalkaros totesi kysyvästi ja huokaisi uudestaan, "niinpä tietenkin."
Pieni itseinhon kipinä puraisi Kalkarosta sisältä, kun hän ajatteli kaikkia niitä jälki-istuntoja, jotka
oli Potterille määrännyt. Hän oli upottanut Potteria vielä syvemmälle pojan masentuneisuuden järveen.
"Ethän sinä kerro muille?" Draco kysyi varmistaen, "Harry ei pitäisi siitä."
"Kerron", Kalkaros vastasi ja pyörähti ympäri, "vain Lupinille."
"Ihmissudelle?" Draco ihmetteli toinen kulma koholla.
Kalkaros nyökkäsi ja tarttui ovenkahvasta kiinni, "pysy sinä sillä aikaa täällä ja vahdi häntä."
Kalkaros vetäisi oven auki ja astui ulos huoneestaan.
Draco istui Harryn vierellä ja silitteli mustelmaa pojan poskessa, Kalkaros ei ollut kysynyt Dracolta mistä se oli tullut. Ei Kalkaroksen tarvinnut kysyä, hän tiesi sen jo ilman Dracon vastausta.
"Anna anteeksi, Harry", Draco kuiskasi ja silitteli pojan otsassa olevaa arpea, "minun oli pakko tuoda sinut tänne. Sairaalasiipi olisi ollut pahempi paikka, vai mitä? Sitten Dumbledorekin olisi saanut tietää...ja sitähän sinä et halua, vai mitä?"
Puhut tajuttomalle, pieni huvittunut ääni kuiskasi Dracon pään sisällä.
Ehkä, Draco ajatteli, muttei se tarkoita etteikö hän kuulisi mitä sanon.
"Sinä siis näit sen?" Kylmä ääni varmisti mieheltä, joka tutisi ja tärisi pimeän huoneen keskellä.
"K-kyllä herrani."
"Väität siis minulle, että Luciuksen pojalla on tunteita Harry Potteria kohtaan?"
"Niin, herrani. N-näin kun he kirjoittelivat lappuja toisilleen pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla. Näin niistä yhden, herrani..."
"Ja Potter ei älynnyt, että se olit sinä?" Kylmän äänen omistava luurankomainen mies kysyi huvittuneena.
"He harjoittelivat tunnilla kirouksia rottiin, herrani. En usko että poika älysi sen olleen minä", tutiseva mies vakuutti.
"Vai niin", Luurankomainen mies laittoi pitkät sormensa yhteen ja sulki punaiset silmänsä.
"Tiedätkö mitä Draco tarkoitti kirjeellään? Sillä kun hän kysyi pojalta että ei kai hän ollut tehnyt enää sitä."
"En tiedä, herrani", mies vakuutti keskellä huonetta.
"Hyvä on. Kiitos, Matohäntä. Tämä tieto tuli tarpeeseen. Huomenna kun olemme saaneet loput kuolonsyöjät vapautettua Azkabanista uusin suunnitelmani alkaa. Voit mennä."
Hopeakätinen tutiseva mies kiitti herraansa ja asteli kompastellen ulos pimeästä huoneesta.
Suuri musta käärme luikerteli isäntänsä luo.
< Lupasit minulle tuon paksun pojan syötäväksi >, käärme sihisi isännälleen ja katsoi tätä moittivasti.
Pimeyden Lordi tuhahti ja ojensi luurankomaisen kätensä silittämään lemmikkinsä päätä.
< Hänestä oli tällä kertaa minulle hyötyä, saat hänet jollain toisella kertaa >, mies sihisi takaisin käärmeelleen.
< Hänestä on hyötyä minulle vain ruoansulatuksessani >, käärme totesi isännälleen, < haluan ruokaa! >
< Tiedätkö Grabben? > Pimeyden Lordi kysyi käärmeeltään, joka nyökkäsi.
< Hänestä ei ole minulle enää mitään hyötyä. >
Käärme sihisi iloisena ja lähti luikertelemaan kohti saalistaan. Pimeyden Lordi jäi yksin huoneeseen ja hymyili tyytyväisenä.
Harryn silmät tuntuivat raskailta, mutta kovan pinnistelyn ansiosta hän sai ne viimein auki. Suoraan hänen edessään istui mies, joka katsoi häntä surullisesti ja erittäin huolestuneen näköisenä.
"Remus", Harry kähähti ja pyrki istuma-asentoon, "mitä - ?"
Remus työnsi Harryn takaisin makuulleen ja otti pojan toisen käden omaansa.
"Remus...mitä..?"
"Tulin tänne heti kun sain kirjeen Severukselta", Remus sanoi hiljaa silmät punaisina.
"Remus, mikä sinun on...m-mikä kirje Kalkarokselta? Mitä - ? Missä minä...?"
Remus vaiensi Harryn laittamalla sormensa pojan huulille.
"Shh, Harry. Sinun...sinun täytyy levätä", Remus kähähti kuulostaen erittäin vanhalta.
Yhtäkkiä totuus iski Harryyn kuin kirves puunrunkoon ja Harry katsoi vasenta kättään, jonka haavat paranivat kohisten.
"M-mikä päivä tänään on?"
"Lauantai", Remus sanoi hiljaa, "Draco toi sinut tänne eilen."
Harry puri huultaan, "R-Remus...minä..."
Remus puristi lujempaa Harryn kättä ja muutama kyynel vierähti hänen poskilleen. Harry vihasi sitä, että hän sai muut surullisiksi.
"Miksi, Harry?"
Harry painoi päänsä, eikä rohjennut katsoa Remukseen.
"Se tuntuu hyvältä. Se saa minut unohtamaan."
Remus nosti Harrya hieman halatakseen tätä ja Harry halasi häntä heikosti takaisin.
"Älä tee sitä enää toiste, Harry", Remus kuiskasi ja Harry nyökytti päätänsä Remuksen olkaa vasten.
"Tiedän miltä sinusta tuntuu kun sanot että se helpottaa sinua", Remus sanoi hiljaa ja päästi irti Harrysta, joka valahti takaisin makuulle ja katsoi kysyvästi Remusta.
"Olenhan minä ihmissusi. Kun olin koulussa, eikä kukaan vielä tietänyt mikä olin, lievitin suruani piirtelemällä lasinsirpaleella jotain käsiini ja jalkoihini. Arvaa mikä sai minut lopettamaan?"
Harry pudisti päätänsä.
"Ystävät", Remus totesi hymähtäen ja Harry vastasi hymyyn pienellä hymyllään.
"Ja luulen, että sinunkin ystäväsi haluavat sinun lopettavan", Remus sanoi vielä.
"Eivät he tiedä tästä", Harry sanoi hiljaa ja Remus tarrasi häntä uudelleen kädestä.
"Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi jatkaa niin kauan kunnes he saavat selville!" Remus hengähti surullisena, "ja tiedän, että ainakin yksi ystävistäsi on todella huolestunut sinusta tälläkin hetkellä."
"Huh?" Harry katsoi Remusta kysyvästi, "Hermioneko?"
Remus hymyili, "Luultavasti hänkin. Hän ja Ron eivät katsos tiedä missä olet, mutta tarkoitin nyt lähinnä Dracoa."
Harry kosketti vaistomaisesti poskeansa, joka oli vielä hieman arka.
"Hän oli se joka löi sinua, eikö totta", Remus kuiskasi ja Harry nyökkäsi pienesti.
"Hän varmaan vihaa minua", Harry sanoi hiljaa surullinen ilme kasvoillaan. "Lupasin hänelle, että lopettaisin viiltelyn ja hän sai selvää - "
Remus vaiensi Harryn ja hymyili surullisesti, "sinun ei tarvitse sanoa enempää Harry."
Harry vaikeni ja vetäisi vilttiä paremmin päällensä.
"Hän on täällä ja haluaisi puhua kanssasi", Remus kuiskasi ja nousi hiljaa ylös jakkaraltaan. Harry puristi vilttiä, hän ei uskonut että pystyisi tapaamaan Dracon kasvotusten niin pian.
Remus kuitenkin asteli pois huoneesta ja kun ovi seuraavan kerran heilahti auki ja takaisin kiinni, Draco Malfoy oli astunut huoneeseen.
^^ Hah, uusi luku jälleen. Tosi paljon kiitoksia kommenteista kaikille vielä kerran! <3
-
Oi vitsit tykkäsin tästä ! Mahtava! jatkoa pian? :D
-
Kiitos kommenteistanne Charm ja miiuu3!! Todeeeella paljon kiitoksia molemmille ^^
LUKU 7 sovinnoista
Harry puristi vilttiään Dracon istuessa Remukselta vapautuneeseen paikkaan Harryn vierelle.
"Etkö ymmärrä miten huolissani olin?"
Harry puristi lujemmin vilttiään ja katsoi jonnekin alas. Hän erotti liian hyvin pettymyksen Dracon muuten niin väsyneessä äänessä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Harry tunsi Dracon käden poskellaan, se oli mukava ja tervetullut tunne, vaikkakin kohtaa johon Draco oli Harrya lyönyt kivisti inhottavasti. Kumpikaan pojista ei sanonut vielä
hetkeen mitään. Harry sulki silmänsä Dracon pöyhiessä hänen hiuksiaan.
"Sinä lupasit sen minulle, Harry."
Harry tunsi häpeällisen piston vatsassaan.
"Sinä rikoit lupauksesi ja toivon ettet riko sitä uudestaan, koska vain tällä kertaa annan sinulle anteeksi. Minä annoin sinulle lupaukseni etten jätä sinua ja aion pitää sen."
Dracon sanat saivat Harryn voimaan pahoin. Draco osasi käyttää sanoja niin, että ne satuttivat Harrya.
Muutama kyynel valahti Harryn silmistä viltille, jonka Harry oli vetänyt ylös niin, että se peitti hänen nenänsäkin.
Harry tunsi Dracon nojautuvan häntä lähemmäs ja pian pojan sormi silittelikin hellästi Harryn kasvoja.
"Anteeksi", Harry kähähti tuntien itsensä rikkinäiseksi, "anteeksi."
"Shhh..."
Draco hieroi kädellään Harryn selkää lohduttavaan tapaan, "ei se mitään, Harry. Kunhan et viiltele enää."
Harry niiskautti ja puristi vilttiä entistä lujemmin.
"Annatko sinä minulle anteeksi?" Draco kysyi ja Harry uskaltautui katsomaan häntä kysyvästi. Vasta nyt Harry huomasi Dracon mustat silmänalukset ja uupuneet kasvot.
"Mistä?"
"Siitä kun löin sinua."
Harry hymähti pienesti, "tottakai annan. Minähän ansaitsin sen."
"Et!"
Harry hätkähti Dracon äkkinäisestä huudahduksesta.
"Sinä et ansainnut sitä, Harry! Minä en olisi saanut tehdä sitä olin sitten kuinka vihainen tahansa! Sinä et missään tapauksessa ansainnut sitä!"
Harry katsoi suurin silmin Dracoa, joka huokaisi ja otti Harrya kädestä kiinni. Dracon käsi oli erittäin lämmin.
"Onko sinulla kylmä?" Draco kysyi huolissaan.
Harry pudisti päätänsä.
"Kätesi on kylmä", Draco totesi ja lämmitteli sitä kaksin käsin.
"Missä minä olen?" Harry kysyi ja katsoi ympärilleen, hän tunnisti paikan hämärästi. Tylypahkassa hän oli, mutta missä siellä...ei ainakaan sairaalasiivessä.
"Professori Kalkaroksen työhuoneessa", Draco vastasi ja Harryn silmät laajenivat järkytyksestä.
"Harry", Draco kuiskasi huomattuaan Harryn ilmeen, "Jos en olisi tuonut sinua tänne, olisit luultavasti kuollut. Severus haluaa sitä paitsi auttaa sinua, hän oli erittäin huolissaan kun toin sinut eilen."
Harry ei jaksanut kinata vaan vetäisi hitaasti kätensä Dracon otteesta ja hautautui viltin sekaan, hänellä oli todella kylmä.
Draco taikoi Harrylle toisen, paksumman peiton ja asetteli sen pojan ylle. Harry oli aina hämmästellyt Dracon taitoja.
Ovi huoneeseen avautui ja Harry näki silmäkulmastaan Kalkaroksen astelevan hänen ja Dracon luokse. Kalkaros kyykistyi ja Harry rohkeni katsoa professoria tämän mustiin silmiin. Kalkaros ojensi Harrylle
pullon, jossa oli jotain tummaa ja siirappimaista lientä.
"Sivele sitä poskeesi, niin mustelma ja kipu katoavat poskestasi", Kalkaros sanoi hiljaa ja ojensi hänelle toisenkin pullon, jossa oli sinistä nestettä.
"Tuo puolestaan auttaa sinua keräämään voimasi takaisin."
Kalkaros katsoi Harrya vielä hetken kuin yrittäen etsiä jotain, "sattuuko mihinkään Potter?"
Harry pudisti päätänsä ja joi pullollisen sinistä nestettä, se maistui aivan mustikoiden ja hapankaalin yhdistelmältä. Kalkaros katsoi Harrya vielä hetken ennen kuin nousi ylös.
"Draco, minulla on sinulle asiaa."
Harry kohotti katseensa ja katsoi kun Draco ja Kalkaros siirtyivät huoneen nurkkaan puhumaan jostain vakavasta. Ilme Kalkaroksen kasvoilla riitti kuvaamaan asian vakavaksi.
"Ja vielä yksi asia...Harry", Kalkaros sanoi astuttuaan takaisin Harryn lähelle. Harry räpytti silmiään. Oliko Kalkaros juuri kutsunut häntä hänen etunimellään?
"Ensi kerralla haluaisin mieluusti sinun oma tekemän aineen, enkä Grangerilta kahta ainetta."
Harry punehtui ja nyökkäsi.
Kalkaros astui ulos huoneesta jättäen Dracon ja Harryn jälleen kaksin.
Harry avasi toisen pullon ja tiputti korkin sohvanreunalle. Draco kuitenkin otti pullon Harryn kädestä ja kaatoi siitä muutaman siirappimaisen tipan sormilleen. Harry sulki silmänsä kun Draco alkoi hieroa tahnaa Harryn mustelman päälle. Tahna oli lämmintä kuin se olisi vasta tehty.
Harry päästi kurkustaan jotain melkein kehräykseltä kuulostavaa ja Harry kuuli Dracon naurahtavan heleästi hänen yläpuoleltaan.
Kipu Harryn poskesta oli kadonnut ja Harry päästi pettyneen äänen Dracon vetäessä kätensä pois Harryn poskelta.
Harry avasi hitaasti silmänsä ja katsoi hymyilevää Dracoa. Harry ei voinut kuin hymyillä väsyneesti takaisin.
"Sinun pitäisi mennä nukkumaan", Harry sanoi unisesti Dracolle ja kohotti kättään yrittäen tavoittaa Dracon kasvot. Draco kuitenkin otti Harryn kädestä kiinni ja laski sen takaisin sohvalle.
"Et saa alkaa venyttelemään siinä", Draco kuiskaisi. "Enkä minä mene minnekään, Severus pyysi että vahdin sinua kaiken varalta. Sinun tulisi nukkua."
Harry puri poskeansa kun muutama kyynel vierähti hänen poskilleen.
"Mikä on, Harry?" Draco kysyi huolissaan ja nojautui lähemmäs Harrya.
Harry nielaisi väsyneesti, "en minä ansaitse olla ystäväsi."
"Kuinka niin?"
"Sinä olet niin mukava ja ystävällinen ja...minä vain vaivaan sinua. Et saa edes nukkua kunnolla."
Draco silitti Harryn hiuksia, "et sinä vaivaa minua Harry. En usko että edes saisin nukuttua juuri nyt, haluan varmistaa että paranet. Haluan olla täällä jos näet painajaisia, viimeksi en ollut."
Harry niiskautti ja hymyili silmät kyyneleitä valuen. Harry näki kyyneleiden yli Dracon hymyilevän ja pian poika otti Harryn lasit pois ja asetti ne jonnekin pöydälle.
"Nuku nyt, Harry", Draco kuiskasi ja pyyhki kyyneleet Harryn poskilta. "Minä vahdin tässä."
Minuutin päästä tästä Harry nukahti Dracon hyväillessä hänen kasvojaan.
"Nukkuuko hän?"
"Nukkuu."
"Hyvä."
Severus ja Lupin astuivat huoneeseen ja istuivat tuoleille.
"Hän siis selviää?" Draco varmisti kummisedältään, joka nyökkäsi happamasti.
"Hän siis luulee että Mustan kuolema on hänen syytään?" Severus tuhahti ja siemaisi kädessään olevasta lasista viskiä.
"Mitä?" Lupin huudahti kauhuissaan, "senkö takia hän viiltelee itseään?"
"Viilteli", Draco korjasi ja kumpikin mies käänsi katseensa häneen, "hän lupasi ettei tee sitä enää."
"Niinkuin viimekin kerralla", Kalkaros irvisti.
Draco sulki suunsa. Tosiaan, mistä hän pystyi olemaan aivan varma.
"En usko, että Harry enää viiltelee itseään", Lupin totesi väsyneesti, "ellei jotain erittäin pahaa tapahdu."
"Hänellekö? Niinkuin mitä?" Severus kysyi ja heilutti lasia kädessään.
"Ei, ei hänelle. Harry ei ole itsekäs, Severus. Hän välittää enemmän toisista kuin itsestään", Lupin totesi.
"No ainakin hän käyttäytyy itsekkäästi", Severus totesi ja siemaisi viskiä.
"Olen samaa mieltä Professori Lupinin kanssa", Draco heitti väliin.
"Sano Remus, Draco. En ole enää opettajasi", ihmissusi huokaisi ja katsoi surullisena Harrya.
"Sirius tietäisi mitä tehdä..."
Draco katsoi Remuksen kasvoja, kun tämä tuijotti Harrya.
"Jos Musta olisi täällä, Harry ei olisi tuossa kunnossa", Draco totesi ja Remus nielaisi nyökäten.
"Viskiä?" Severus ehdotti, mutta Remus pudisti päätänsä.
"Minun täytyy lähteä takaisin töihin", Remus huokaisi, "lähetä minulle kirjeitä ja kerro miten Harry edistyy. Käykö se, Severus?"
Severus nyökkäsi ja Remus, vielä kerran Harrya katsahdettuaan, asteli ulos huoneesta.
Äkkiä Severus pamautti kätensä pimeän piirtonsa päälle ja Draco katsoi häntä huolissaan.
"Minun täytyy mennä", Severus sanoi nopeasti Dracolle.
"Mitä jos Harry huononee?" Draco kysyi hätääntyneenä.
"Viet hänet sairaalasiipeen", Severus huudahti ja katosi paikalta pimeän piirtoaan painaen.
Draco käänsi katseensa Harryyn ja toivoi Harryn puolesta, ettei pojan tila huononisi.
Mustikoiden ja hapankaalin yhdistelmä...>__< *yrrghh...*
Heh...tuli vaan tässä mieleen et kuinkakohan moni arvasi et Draco saa ekaks selville Harryn viiltelystä...heh - - - varmaan kaikki :D
*KRÄÄH* mun ei ollut sitten tarkotus tehä Kalkaroksesta juoppoa tai mitään! Se vaan tykkää juoda viskiä ja viiniä ja mitä kaikkee...heh...
-
Miten oot noin nopea kirjottaan? Mutta en valita, parempi vaan mitä nopeemmin tulee uusia lukuja! Kiitos tästä taas paljon! <3 Taidat olla jo yksi lempparikirjoittajistani, tämän tyylisistä teksteistä kun pidän!
-
Kiitos tuuudella paljon ^__^
xD Tykkään kirjotella, joten tekstiä syntyy koneen ääressä.
*hyppii paikallaan* kiitos, kiitos todella paljon ^^
-
O.o Hei, et sää voi olla noin nopee :D Ihania nämäki luvut, JATKOAA!!
kiitos. (hihihihi, sekavampi ku edelline xP)
- av
-
Kiitos taas huippu paljon kommenteista...
MERRIADOC
tykkään kirjottaa mahd. nopeasti aina jatkoa kun tulee kommentteja ^^
:o kiitos tosi paljon. ^^
AVADA
xD miten musta tuntuu että nyt kaikki huomauttaa mulle nopeudesta. ^^ Heh heh.
Kiitos tosi paljon sullekin ^^ (taas jälleen ^^)
xD ihminen menee sitä sekavammaks mitä enemmän on kello.
LUKU 8 suklaasuukkoja
Seuraavan kerran kun Harry heräsi, hänestä tuntui aivan siltä kuin hän olisi pyörremyrskyn keskellä. Kalkaros ravasi hänen luonaan koko ajan tunkemassa uusia pulloja hänen suuhunsa, Draco yritti keksiä miten saisi Harryn olon mukavaksi ja toi Harrylle koko ajan jotain uutta tekemistä.
"Suklaasammakoita Harry!" Draco oli tunkenut kolme suklaasammakkoa Harryn käsiin.
"EI! Ei, suklaasammakoita! Lienten teho hälvenee jos kiikutat sitä sokeria vielä yhtään lähemmäs!" Kalkaros oli karjunut.
"Shakkia! Miten olisi matsi?" Draco oli seuraavaksi ehdottanut.
"En pidä Shakin peluusta", Harry oli todennut ujosti.
"No eipä ihme", Kalkaros oli pistänyt väliin uusi liemi kädessään, "eihän sinun aivosi riitä niin strategiseen peliin."
"Pää kiinni, Severus!" Draco oli puolustanut Harrya.
Monet muutkin Dracon yritykset viihdyttää Harrya epäonnistuivat ja pian Draco luovutti ja valahti penkille Harryn viereen. Hän näytti melko happamalta. Harry hymyili ja kurkottautui ottamaan Dracon kädestä kiinni, hän ei kuitenkaan yltänyt ja melkein tippui sohvalta. Draco hätkähti kun hän näki mitä Harry teki ja raahasi tuolin lähemmäs Harrya.
Draco huokaisi ja otti Harryn kädestä kiinni, "mitä tekemistä minä keksisin sinulle?"
"Ihan rauhallinen oleminen kelpaisi juuri nyt", Harry hymyili.
Draco huokaisi ja asetti kyynärpäänsä sohvan reunalle niin, että hänen päänsä oli juuri Harryn pään yläpuolella. Harry punehtui ja yhtäkkiä hänelle tuli hirveä tarve raapia niskaansa. Draco virnisti ja työnsi päänsä Harryn niskan tuntumaan imemään pojan ihoa ja pureksimaan leikkisesti Harryn korvalehteä.
"Draco, Draco lopeta!" Harry naurahti Dracon kielen kutittaessa hänen korvaansa.
Kalkaros, joka oli juuri saapunut huoneeseen, pyöräytti silmiään ja asteli Harryn luokse ojentamaan hänelle uuden taikajuoman.
"Ei kai taas", Harry älähti nenä nyrpeänä kun Kalkaros asteli häntä lähemmäs ja Draco vetäytyi ryhdikkäästi istumaan.
Kalkaros kohotti toista kulmaansa, ojensi taikajuoman Harrylle ja sanoi, "juo se."
Harry nuuhkaisi pullonsuuta ja näytti kieltänsä, "hyi yök! En varmana juo!"
Kalkaros näytti hapanta naamaa ja selvästikin odotti, että Harry joisi liemen.
"Juo se, Harry", Draco sanoi Harryn vierellä, mutta Harry pudisti päätään.
"Voin ihan hyvin ilman tätäkin!" Harry totesi ja heilutti pulloa.
"Jos juot sen", Draco purisi vietteliäästi, "en taida enää koskaan halutakaan lähelle sinua."
Kalkaros pyöräytti silmiään ja Harry naurahti. Harry otti kaiken tällä hetkellä vakavasti ja päätti siis juoda aivan sanoinkuvaamattoman kamalan makuisen liemen yrittäen olla oksentamatta sitä.
Kalkaros nappasi tyhjän pullon Harryn kädestä ja asteli ulos huoneesta. Draco virnisti, "Mihin jäimmekään?"
Harry naurahti Dracon jatkaessa hänen korvansa kutittamista. Harry sulki silmänsä ja hymyili siirtäen päätänsä niin, että Draco pystyisi helpommin heilutella kieltänsä Harryn korvassa. Vähän vielä oikealle, Harry ajatteli kikattaen samalla kuin tyttö.
Draco irvisti ja puhalsi Harryn korvaan saaden Harryn nauramaan.
Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan, Draco muisteli Blaisen sanoja. Totta, itse rakkaalla valitulla oli ainakin kaksi arkaa paikkaa.
"Sinähän kutiset kuin mikäkin", Draco kuiskasi Harryn korvaan saaden pojan värähtämään. Draco virnisti iloisesti kun sai Harryn reagoimaan niin helpostikin kuin vain kuiskaamalla. Onnistuisikohan se vielä helpommin? No ainakin hymyily oli onnistunut.
Draco vetäytyi jälleen istumaan suoraselkäisenä ja hymyili leveästi Harrylle, joka punehtui kuin kypsyvä tomaatti.
Draco yksinkertaisesti vain katsoi Harrya, joka punastui ja oikoi turhaan peittoaan.
"P-paljon kello?" Harry kysyi ujosti katsomatta Dracoa.
"Kahdeksantoista nolla nolla", Draco sanoi hymyillen sillä tavalla viekkaasti saaden Harryn puremaan hymyillen huultaan.
"Luulen että voit lähteä", Kalkaros oli tullut paikalle ja katsoi Harrya, joka hymyili ja nyökkäsi.
Kalkaros astui ulos huoneesta ja Harry hyppäsi seisomaan vähän turhankin nopeasti. Onneksi Draco oli tarpeeksi nopea ja kahmaisi Harrysta kiinni, ennen kuin hän kaatui lattialle.
Harry naurahti pienesti, "Kiitos."
Draco hymyili ja piti Harryn lähellä häntä.
Harry räpäytti silmiään Dracon kumartaessa päätään alemmas niin, että heidän huulensa melkein koskettivat toisaan. Harry sulki silmänsä tuntiessaan Dracon lämpimän hengityksen hänen poskeaan vasten, hän avasi suutaan raolle ja -
Ovi lennähti huoneeseen auki saaden Dracon ja Harryn irtaantumaan toisistaan. Kalkaros katsoi poikia ja sanoi, "kuulitko sinä? Voit mennä."
Harry nyökkäsi kuumeisesti ja asteli Kalkaroksen ohitse jalat täristen. Se oli ollut todella lähellä, todella, todella lähellä.
Harry juoksi käytäviä pitkin kohti makuusaliaan ja hän tunsi kasvojensa kuumottavan.
"MISSÄ SINÄ OLIT!?" Hermione huusi hänelle kauhuissaan. Harry aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.
"Minä - minä - "
Ron ja Hermione katsoivat Harrya kuin haluisivat tehdä murhan.
"Eikö Remus kertonut teille että pyörryin? Hän löysi minut ja Professori Kalkaros joutui juottamaan minulle miljoonia eri juomia."
No, ei se täysi valhe ollut.
Hermionen ja Ronin ilmeet pehmenivät.
"Ai jaa, ei hän kertonut", Hermione sanoi hiljaa sydäntään pidellen.
"Miksi pyörryit? Oliko se arpesi?" Ron pani väliin.
"Ei", Harry sanoi ja mietti nopeasti, "alhainen verensokeri."
Hermione tuhahti vihaisesti, "enkö minä sanonut sinulle, Harry Potter, että sinun tulisi syödä enemmän!"
Meni läpi, Harry ajatteli iloisesti Hermionen rähjätessä hänelle eikä Ronille, loistavaa.
Ron näytti puolestaan huojentuneelta, hänestä alhainen verensokeri oli ilmeisesti parempi kuin kipu arvessa.
Illalla Harry ei tahtonut saada millään unta. Hän pyöriskeli sängyssään ajatus harhaillen Dracossa, mitäköhän hän teki? Oli varmaan partoimassa käytävillä.
Harry hyppäsi sängystään ja kaivoi Kelmien kartan esiin.
"Vannon pyhästi että minulla on vain pahat mielessäni", Harry kuiskasi ja etsi kuumeisesti Dracoa kartalta.
Viimein Harry löysi sen, Draco oli majoittautunut tähtitorniin.
Harry nappasi hetken mielijohteesta näkymättömyysviittansa mukaan ja juoksi ulos makuusalista.
Katsahtaen aina välillä karttaa, Harry väisteli Norriskaa ja muita valvojaoppilaita kunnes pääsi tähtitornin rappusien juurelle. Hän juoksi rappuset ylös ja vetäisi niiden päässä olevan oven auki.
Draco seisoi kiviseen kaiteeseen käsillään nojaten selkä Harryyn päin ja katseli jonnekin alaspäin.
"Eikö tähtitorniin tullessa katsella yleensä tähtiä?" Harry kysyi ujosti saaden Dracon kääntymään nopeasti ympäri.
"Ai, sinä", Draco murahti.
"Ketä sitten odotit", Harry kysyi loukkaantuneena.
Hymy valaisi Dracon kasvot kun Harry asteli häntä lähemmäs.
"Kaunis ilma, vai mitä?" Draco totesi ja nyökkäsi taaksepäin, Harry hymähti ja pysähtyi Dracon eteen.
Harry nyökkäsi.
"Ja minä tiedän vaikka mitä, mitä tähtitornissa voi tehdä", Draco totesi olkiaan kohauttaen.
Harry hymyili arasti ja otti vasemmalla kädellään kiinni oikean käden varresta.
Draco astui muutaman askeleen lähemmäs Harrya ja sulki Harryn kasvot kämmeniensä väliin pakottaen näin Harryn katsomaan häntä ylöspäin. Harry katsoi Dracon harmaita silmiä.
"Ja näenhän minä ne tähdet sinun silmistäsikin", Draco totesi kuiskaten yrittäen olla mahdollisimman romanttinen, tai siltä se ainakin kuulosti Harryn korviin. Harry punastui rajusti.
Draco painoi päätään alemmas ja Harry hätkähti kun pojan huulet koskettivat hänen omiansa.
Harry avasi suutaan antaen Dracon kielen harhailla hänen suussaan ja päästi pienen äänähdyksen Dracon painautuessa lähemmäs. Harry laittoi kätensä Dracon niskan taakse ja punastui
jostain syystä ruusunpunaiseksi.
.......
........
*grin*
(kommunikointi keinot vähissä)
(Oh cheeze..suklaasuukkoja xD )
-
Sää oot ihan hullu tän nopeuden kans :D taas oon kommaamassa, no tykkään tästä niin :D tääki oli tooosi ihana kans! ja nyt voisin vaikka rauhottua, sano jos mun pitää lopettaa tää ihkutus :D okei, kiitos taas. (no tässä nyt ei oo enää järjen hiventäkään. * hiipparoi kattoon talenttia*)
- av
-
Voi helkkari sä oot nopee kirjottaa näit(kaikki sanoo ja toistan :P)
Oot tosi hyvä kirjottaa kyl niinkun aikasemminki sanoin !
Aina Harry löytää Dracon tähtitornista hoh :D
-
<3 :o <3 :o <3 :o <3
Rakastan tätä ficciä. Oikeasti.
Draco onki romanttine, oi :) <3
Jatkoa vaan, ootsä kipeenä kotona, vai miten oot näin nopee? :D
<3 :o <3 :o <3 :o <3
-
Kiitos kommenteista jälleen:
AVADA
Jei, kiitos ^^
Ei tarvitse lopettaa ihkutusta jos siihen on aihetta :D
Auts, mulla jäikin se talentti välistä *huups*
Tooosi paljon kiitoksia jälleen ihanasta kommentista ^^
CHARM
Kiitus tosi paljon ^^ (eh, sanavarastot vähissä...)
xD Harrylla on taipumus löytää Draco tähtitornista, joo mutta siellähän ne "ihimeet" tapahtuvat :roll:
(okei...ehkä mun pitäis tässä rauhoittua xD )
Kiitos vielä kerran kommentista ^^ ^^ (toistaa itseään)
MERRIADOC
x) Oooh, kommentit eivät ole koskaan turhia :D (ellei kyseessä ole joku vaivainen örähdys...örh)
(Joo ja mähän olen siis ihan kunnossa...)
Kiitokset ^^ oon itseasiassa melko tyytyväinen siihen loppuun...geh geh ...
Todella paljon kiitoksia kommentistasi!
SIERRA
*aukoo suutaan ilman että saa sanaakaan sanottua/kirjoitettua* kiitos ^^ ^^
tooooodella paljon <3
Draco on romanttinen kun hän haluaa *grin*
xD xD ihan terveenähän minä täällä :D hammasta ehkä vähän kivistää...
Kiitos jälleen ihanasta kommentista ^^
Tänään en oo ollut kovin nopee, osaa oli hankala kirjottaa (ja sen kyllä varmaan huomaa :D ... <--- että mä rakastan tota smilea xD )
LUKU 9 Ensimmäinen joulumme
Seuraavat viikot kuluivat rauhallisesti ja lunta alkoi tupruttaa harmaalta taivaalta. Harry ja Draco eivät olleet nähneet toisiaan tähtitornissa tapaamisen jälkeen, koska valvojaoppilaidenkin partiointi oli kielletty Voldemort vaaran takia. Azkaban oli murrettu uudestaan auki ja monta kuolonsyöjää, Dracon isä mukaan lukien, oli paennut ja liittynyt takaisin Voldemortin riveihin. Harrya pidettiin kovasti silmällä, kerran Harry jopa huomasi Professori McGarmiwan seuraavan häntä kissa muodossaan. Harrya tämä alkoi ärsyttää. Ensiksikin hän halusi tavata Dracon taas jossain ja toiseksi, hän vihasi kun hänen joka liikettään seurattiin.
Juuri sillä hetkellä Harry ei nähnyt ketään perässään, Ron ja Hermionekin olivat muualla. Joten se oli satumaista tuuria, että juuri silloin Draco tuli häntä vastaan.
"Ota se", Harry sanoi kuiskaten ja ojensi näkymättömyysviittansa Dracolle, joka katsoi häntä kysyvästi.
"Voimme nähdä joku ilta, löydän sinut joka tapauksessa."
Draco oli hämillään, mutta otti viitan silti ja jatkoi matkaansa. Harry hymyili itsekseen ja asteli eteenpäin kohti Loitsujen luokkaa.
Harry oli päättänyt, ettei kertoisi Dracolle mitään painajaisistaan. Vaikka hän melkein joka yö heräsi paniikissa omasta sängystään ja kaipasi Dracoa vierelleen, hän ei siltikään halunnut kertoa niistä Dracolle yhtään mitään. Ron ja Hermione tosin tiesivät, Ron oli kerran herännyt Harryn ääntelyihin.
Harrysta tuntui, että jos hän kertoisi Dracolle, tällä heräisi kauheat epäilykset.
"Kuinka sinä oikein löydät minut?" Draco kysyi toinen kulmakarva koholla kun hän oli vetänyt näkymättömyysviitan pois päältään. Draco oli majoittautunut yhteen tyrmien salakäytävistä.
Harry hymähti, "Remus, Sirius ja isä vähän auttavat. Miten sinä voit?"
Draco näytti hämmentyneeltä Harryn vastauksesta ja heilautti kättään, "mitä väliä miten minä voin, voitko sinä hyvin?"
Harry kohautti olkiaan.
"Oletko nähnyt painajaisia?" Draco kysyi epäilevästi johon Harry pudisti äkkiä päätään.
"On vain ollut ikävä", Harry mutisi maassa lojuvalle matolle ja punastui. Onneksi oli melko pimeää.
Harry kuuli Dracon hymähdyksen, "niin minullakin."
Harry punastui entisestään ja Draco veti hänet halaukseen. He olivat siinä jonkin aikaa puhumatta sanaakaan. Draco löysensi hieman otettaan Harrysta ja Harry tunsi pian Dracon huulet hänen omillaan. Harry yritti melko kömpelösti suudella Dracoa takaisin, mutta Harrysta tuntui, että hän teki sen kammottavalla tavalla väärin.
Draco painoi päänsä Harryn niskaa vasten ja pian Harry tunsi Dracon näykkivän hänen niskaansa korvan alapuolelta. Harry hymyili ja sulki silmänsä kietoen samalla kätensä Dracon ympäri.
Harry voihkaisi pettyneesti Dracon vetäytyessä katsomaan Harrya silmiin.
"Minun täytyy mennä."
"Nyt jo?" Harry kysyi pettyneesti ja katsoi maahan.
Harry tunsi Dracon kädet poskillaan ja ne pakottivat Harryn katsomaan omistajaansa. Draco hymyili valoisasti.
"Jäätkö joululomaksi Tylypahkaan?"
"Tottakai jään", Harry sanoi, "ai niin joo, Ron kutsui minut Kotikoloon."
Draco näytti jostain syystä hyvin pettyneeltä.
"E-eikö sinun äitisi halua sinua jouluksi kotiin?" Harry kysyi hämillään, miksi Draco näytti niin pettyneeltä.
"Voi kyllä hän ehdotti, mutta minä kieltäydyin", Draco totesi.
"Miksi?" Harry ihmetteli.
Draco kohautti olkiaan, hyvästeli Harryn antamalla suukon pojan poskelle ja asteli ulos salakäytävästä. Harry katsoi ihmeissään pojan perään, mitä hän oli tehnyt väärin?
Joululoma alkoi hiljalleen lähestyä. Oppilaat puhuivat innoissaan toisilleen lahjatoiveistaan ja Harry tunsi säälinpistoksen Dracoa kohtaan, kun tämä joutui jäämään yksin Tylypahkaan. No, Blaise Zabinikin kuulemma jäi.
Harry asteli yksin Tylyahossa ja mietti mitä ostaisi Dracolle lahjaksi. Sillä pojalla oli jo kaikkea, joten Harry tyytyi ostamaan hänelle korikaupalla suklaata ja kehyksen johon hän laittaisi heistä yhteiskuvan.
Draco oli tuntunut välttelevän Harrya viimetapaamisen jälkeen ja se joksenkin satutti Harrya, hän ei vieläkään voinut käsittää mitä hän oli tehnyt väärin.
Harry astui lumipyrystä sisälle kolmeen luudanvarteen. Huppu ja punakeltainen kaulahuivi peittivät hänen kasvonsa miltein kokonaan.
"Kermakalja, kiitos", Harry tilasi Rosmetalta, joka asteli jonnekin tiskin taakse.
"Kiitos", Harry kiitti ja ojensi rahat Rosmetalle, "voit pitää loput."
"Erittäin huomaavaista", Rosmeta sanoi iloisesti, "kiitoksia."
Harry asteli vapaalle pyöreälle pöydälle ja katsoi ympärilleen ihmetellen kuinka vähän ihmisiä siellä oli. Äkkiä hänen katseensa osui Blaise Zabiniin ja Draco Malfoyhin, jotka istuivat läheisessä pöydässä supattelemassa toisilleen jotakin. Harry yritti terästää kuuloaan ja siemaisi kermakaljaansa.
"...yhdessä", Zabini lopetti lauseensa.
"Olin ajatellut viettää sen hänen kanssaan", Dracon ääni totesi vaivaantuneesti.
"No ei voi enää mitään, olisit kysynyt asiasta ennen sitä verenpetturia", Zabini totesi haukotellen.
"En kyllä ymmärrä miksei hän haluaisi olla kanssasi, olethan sinä paljon komeampikin kuin se punapää", Zabini vielä lisäsi ja Harry kuuli Dracon naurahtavan.
Kateus poltteli Harrya vatsasta, halusiko Draco olla jonkun toisen kanssa hänen sijastaan?
"Minä voin raivata sen punapään tieltäsi jos haluat", Zabini ehdotti.
"Ha, ha, Blaise, ihan kuin se sitä paitsi auttaisi. He ovat sopineet sen keskenään ja minun tulee niellä se."
"Et kuulosta ollenkaan Luihuiselta, Draco", Zabini hymähti ja Harry näki hänen pudistavan päätään.
"Oletko varma, että Potter ymmärsi mitä tarkoitit kysyessäsi sitä häneltä?" Zabini varmisti.
Harry räpytti ihmeissään silmiään. Mistä Zabini puhui?
Harry kuuli Dracon tuhahtavan, "sanoin jo, Blaise, että sitä oli hankala ymmärtää väärin."
Äkkiä Harry ymmärsi koko tilanteen ja hänen teki mieli hakkaa päätänsä mihin tahansa. Tottakai! Draco halusi viettää joulun hänen kanssaan, sen takia hän oli kieltäytynyt kotiin lähdöstä!
Täytyy kertoa Ronille, Harry ajatteli nopeasti ja nousi ylös, etten pääse tänävuonna Kotikoloon!
"Ai jaa", Ronin ääni oli täynnä pettymystä, "mikset?"
"Ajattelin, että minulla on aika paljon kiinniotettavaa koulussa", Harry selitti, "numerot ovat aika kovassa laskussa."
"Harry on oikeassa", Hermione sanoi iloisesti.
"Äh, okei", Ron sanoi ja pohti Harryn sanoja, "voin jäädä tänne kanssasi jos haluat."
"Ei, ei sinun tarvitse Ron. Haluat kuitenkin viettää joulun perheesi kanssa, äitisi ainakin haluaa", Harry totesi ja kuvitteli mielessään Dracon ilmeen, kun tämä huomaisi Harryn jäävän koululle.
"Okei", Ron hymähti ja nyökkäsi muotokuva-aukolle päin, "lumisota?"
Harry naurahti ja nyökkäsi. Heiltä kesti hetki taivutella Hermione mukaan.
Draco istui ulkona lumessa katsomassa Harrya, joka leikki lumisotaa Grangerin, Weasleyn, Weasleyn pikkusiskon ja Longbottomin kanssa. Draco katsoi silmillään hyväillen Harryn punehtuneita iloisia
kasvoja ja tupsullista hattua, joka sopi hyvin yhteen pojan karvatumppujen ja suloisten kasvojen kanssa. Harry muistutti Dracosta pikkuista, hieman ylikasvanutta, ykkös- tai kakkosluokkalaista.
Draco katsoi kun Harryn silmät osuivat yhtäkkiä häneen ja leveä hymy muodostui pojan kasvoille, tämä kostui Harrylle, kun Weasleyn pikkusiskon hyvin tähdätty lumipallo osui Harrya kasvoihin. Draco naurahti itsekseen Harryn pölmästyneelle ilmeelle ja sille, kuinka Harry aloitti kostotulituksen Weasleyn pikkusiskoa kohti.
"KOTIIN LÄHTEVÄT NYT AULAAN!" Minerva McGarmiwan ääni kuului taialla voimistettuna ja Draco nosti surullisena kasvojaan nähdäkseen Grangerin halaavan Harrya ja Weasleyta. Meidän kuuluisi viettää se yhdessä, Draco ajatteli happamasti, ensimmäinen joulumme.
Weasleyt, Longbottom ja Granger lähtivät juoksemaan kohti Tylypahkaa ja Dracosta tuntui siltä että Harry halusi hyvästellä hänet ennen Kotikoloon lähtöä.
Harry astelikin Dracon luokse ujo hymy huulillaan.
"Sinulle tulee kiire, jos et mene sisälle", Draco totesi tyynesti Harrylle, joka kyykistyi hänen eteensä.
"Mistä sinä puhut?" Harry hymyili silmät kiinni ja pää kallellaan.
Draco kurtisti ihmeissään kulmiaan.
"Minullahan on ihan hirveästi läksyjä ja vaikka mitä", Harry totesi niin vakavasti kuin osasi, "enhän minä voi minnekään lähteä!"
Draco tunsi hymyn leviävän hänen kasvoilleen ilman että edes mahtoi sille mitään. Draco kaatoi nauravan Harryn lumeen saaden pojan pipossa olevan tupsun heilumaan iloisesti. Harry näytti suloiselta pehmoisen lumen ympäröimänä ja Draco painoi iloisena huulensa Harryn huulia vasten. Tästä tulisi paras joululoma ikinä.
Oijoi, sori jos tuli lyhkänen osa :o
Tää saatto edetä melko nopeesti...hehe..
-
Ooi ei voi muut sanoo :D söpöä
-
Awws <3_<3 tää on just sellanen ficki mikä saa apeellakin tuulella olevat ihmiset hymyilemään korvasta korvaan ja aattelemaan et täs maailmas on jotain ihanaa. R a k a s t u i n tähän! :D
-
AWWWWWWWWELIS! <33 Mä rakastan joulua ja lunta ja lumisotaa ja pakkasta ja aaaaawwwwwwwwwww<33 :D ei, ei nyt ei kyllä mitenkään tule rakentavaa... :D <-- hitto sait mut tykkään tosta hymiöstä :D <3 Harrysta tuli mieleen sellanen halattava nalle :) <3 jos tiiät mitä tarkotan, kiva et ilmotat aina millon on tullut uusi luku :) <3 ohhoh tais tulla aika paljon jo sydämmmmmmiä :D <3 ei muuta kun, että jatka kirjottamista, ole varma, että pommitan sua viellä kommenteilla :D
harry<3draco
draco<3harry
-
Suloista, söpöä, ihanaa, kivaa, mahtavaa !!!
En voi riittävästi ihkuttaa tätä ficciä. Harry ja Draco on vaan niin söpö yhdistelmä.
KRHM...
no niin, kerrassaan mainio idea laittaa Harry viiltelemään itseään.
Olin aluksi hiukan skeptinen ajatuksen suhteen, se kun on jotenkin niin teiniangstia pahimmillaan, mutta hei, se toimii.
Lisäksi "yllättäen" lohduttava Draco on jotenkin niin sympaattinen.
Kaiken kruunasi järkyttynyt Kalkaros; "kuinka joku voi tehdä noin itselleen" Se oli mahtavaa!!!
Lisää odotan muiden ohella.
-Lucius Black-
P.S. Rakentava palaute on kaninkolossa.
-
Kiitos taas tooooodella paljon kommenteistanne ^^
CHARM
^__^ lumi on :D
Lumimaisemista on helpompi kehitellä kaikkee tämmöstä ... okei joo, en tiiä mitä selitän ^^
Kiitos taas jälleen tuuusi paljon kommentista :)
PATI
^^ Kiitos kiitos tosi paljon! Toivottavasti et ole itse apealla tuulella :'(
Mutta hyvä että tää saa hymyilemään :D
Kiiitoksia *hug* ^^
SIERRA
Olet samaa maata kanssani, (jee suomi!...joo heh okei...) miekin tykkään lumesta ja semmosesta ^^ niistä on ainaki kiva kirjottaa. (ei semmosesta harmaasta likaloskasta, vaan pehmosesta valkosesta ^^)
:D mulla on sellanen vaikutus ( :D tuo on vaan niin ihana xD )
Joo, sellasen kuvan mä halusinkin Harrysta antaa ^^ mutten vaan keksiny sille yhtä hyvää nimitystä
kuin sä keksit. ^^ Sydämmet on höpsöjä, niitä saa tulla vaikka kuuinka monta ^^ (mulla näitä ^^ - riittää.)
Pommita aivan vapaasti ^^, minua saa pommittaa kommenteilla kuinka paljon vaan haluaa!
LUCIUS BLACK
^^ Kiitos tosi paljon ^^
Joo, itekin meinasin et kuinkakohan moni alkaa karttaamaan tätä ficciä luettuaan: Harry viiltelee
itseään :D En odottanu et näin moni haluais jatkoa :) Mutta kyllä, teiniangstausta pahimmillaan.
Draco on vähän tommonen ... no...hönö x) (hyvässä mielessä... ei vaan keksi parempaa sanaa)
xD Joo, Kalkaros näyttää sisimmät isä-olemuksensa (hui...eikai ny sentää...) :D
Joo okei, tää oli varmaan tosi seko vastaus :D Mutta kiitos tooodella paljon vielä kommentista! ^^
Kiitos kiitos kaikille vielä ^^
AAAAARRRGGHH tää on luku täys kymppi! xO
Nyt pitää tehä superluku jos osaan :)
LUKU 10 Talviloma osa 1
"Mitä olet suunnitellut?" Harry kysyi ujolla äänellään Dracolta.
"Hmmh? Jos olen jotain suunnitellutkin luuletko, että kertoisin siitä sinulle?" Harry kuuli Dracon vastaavan ja naurahti heleästi.
Harry ja Draco makasivat pehmeässä lumessa Tylypahkan pihamaalla, muutama lumihiutale harhaili välillä Harryn kasvoille.
"Draco?" Harry kuiskasi ja ojensi kättään taaksepäin, Draco tarttui siihen omallaan. He makasivat lumessa päät toisiinsa koskettaen.
"Harry?"
"Kuinka aikaisin sinä heräät aamuisin?"
Draco pysyi hetken hiljaa, "aikaisin, kuinka niin?"
"Ajattelin että monelta tapaisimme aamulla kun olemme heränneet? Mahdollisimman aikaisin tietysti!" Harry sanoi innoissaan.
Harry kuuli lumen ratisevan kun Dracon kiepahti ympäri ja pian pojan kasvot ilmestyivät hänen kasvojensa yläpuolelle.
"Kuinka niin?" Draco kysyi hymynkaarre huulillaan, "etkö sinä haluakaan tulla viettämään kanssani joulua Luihuisten makuusaleihin?"
Harry katsoi aluksi hämillään Dracoa ja hymyili sitten arasti.
"Mitä jos muut Luihuiset näkevät minut?"
"Blaise on ainoa Luihuinen joka viettää joulun täällä minun lisäkseni", Draco totesi hymyillen ja antoi suukon Harryn nenän päähän saaden sen astetta punaisemmaksi, "enkä usko, että häntä haittaa."
Harry hymyili ja hänen oli vaikea peitellä riemuaan.
"Tiedätkös, että sinä olet todella paljon erilaisempi kuin kuvittelin", Draco kuiskasi ja silitteli Harryn kasvoja. Harry hymyili ja katsoi Dracon harmaita silmiä.
"Ai...niin olet sinäkin."
"Olet paljon ujompi kuin luulin. Et koskaan viiden vuoden aikanasi täällä näyttänyt minulle ujouttasi", Draco kuiskasi ja Harry jatkoi hymyilyään katsoen minne tahansa muualle, paitsi ylös Dracon kasvoihin.
"Pidän siitä", Harry kuuli Dracon toteavan, "siitä, että olet noin ujo."
Harry hymyili ja sulki silmänsä kiinni Dracon hyväillessä hänen kasvojaan. Hänestä ei tuntunut yhtään kylmältä tai yksinäiseltä nyt kun Draco oli siinä hänen vierellään. Harrylle ei ikimaailmassa tulisi mieleenkään viiltely, ei nyt kun Draco oli siinä. Harry tunsi Dracon antavan pienen suudelman hänen poskelleen ja vaikka suudelma ei ollut pitkä, Harry tunsi sen pitkän aikaa.
"Saisit pitää tuota hattuasi aina", Draco kuiski Harryn oikeaan korvaan, "se sopii sinulle."
Harry punehtui ja tunsi kuinka Draco heilutteli pumpulimaista pallotupsua Harryn pipossa.
"Eikö sinulle tule kylmä?" Harry kysyi hiljaa vaihtaen puheenaihetta, "sinulla ei ole käsineitä eikä hattua."
Draco hymyili ja siveli Harryn hiuksia, jotka karkailivat pojan pipon alta.
"Minulla on harvoin kylmä", Draco myhäili, "ja voisihan minulla yhtä hyvin tumput ja pipokin olla, niin kuin sinulla."
"Käsineet sopivat enemmän sinulle", Harry hymyili ja avasi suuret ja vihreät silmänsä.
Draco ojensi pitkän sormensa ja siveli sillä Harryn nenänpäätä saaden Harrylle kylmätväreet, jotka kulkivat Harryn selkärankaa pitkin hänen jalkoihinsa asti.
Äkkiä, kun Harry oli juuri sulkemassa silmiään, Draco tiputti suuren määrän pehmeää lunta Harryn
naamalle.
"Draco!" Harry huudahti ja Draco hypähti nauraen seisomaan Harryn kahmaistessa lunta maasta.
Harry viskaisi lumipalloja Dracoa päin ja osui kaksi kertaa pojan selkään. Harry juoksi pakenevan pojan perään ja juuri kun hän oli suuren puun alla, Draco heilautti sauvaansa, saaden puussa olleet
lumikinokset tippumaan Harryn päälle.
Harry kaatui maahan ja sylki lunta suustaan Dracon astellessa hänen yläpuolelleen.
"Eiköhän mennä", Draco hymyili toinen kulmakarva koholla ja veti Harryn ylös kinoksesta
"Minne?" Harry kysyi kallistaen päätään kun Draco otti hänen kädestään kiinni. Harry pudisti hymyillen
lunta päältänsä.
"Esittelen sinulle vähän Luihuisten oleskeluhuonetta", Draco hymyili ja lähti johdattamaan tupsupipoista poikaa Tylypahkaa kohti.
Harry astui Dracon perässä Luihuisten oleskeluhuoneeseen arkaillen hieman suurta ja hivenen kylmännäköistä kivistä huonetta. Harry piti itseään niin lähellä Dracoa kuin mahdollista ja puristi hellästi pojan kättä. Harry tiesi käyttäytyvänsä kuin mikäkin pelkäävä ensiluokkalainen, mutta Luihuisen oleskeluhuoneessa oleminen oli väkisinkin hitusen pelottavaa.
"Ei hätää", Draco vakuutti hymyillen pienemmälle pojalle ja katsoi häntä hellästi, "kukaan ei ole täällä tekemässä sinulle mitään pahaa."
Harry punehtui häpeästä, tottakai hän sen tiesi.
"Missä minä nukun?" Harry kysyi kuiskaten, hän ei uskaltanut vielä puhuakaan lujaa Luihuisten oleskeluhuoneessa. Hänkö kuudennella luokalla?
Draco hymyili ja asteli Harryn kanssa kohti portaita, jotka vieivät vielä alemmas ilmeisesti makuusaleihin.
"Voit nukkua Crabben tai Goylen sängyllä jos sinua pelottaa nukkua vieressäni, vakuutan tosin, etten tee mitään joka voisi satuttaa sinua."
Harry punastui kuvitellessaan itsensä ja Dracon nukkumassa samassa sängyssä.
Draco ohjasi Harryn yhdestä ovesta sisälle ja Harry yllättyi kuinka kotoiselta makuusali näytti. Viisi muhkeaa pylvässänkyä, kiviset seinät joille oli pistetty lumottuja ikkunoita, oma takka, pehmeän näköinen vihreä matto ja monilla eri väreillä koristeltu joulukuusi. Oikeastaan kuusessa oli vain hopeaa, vihreää, punaista ja kultaa. Harry oletti Dracon pistäneen punaiset ja kultaiset pallot kuuseen, koska laseillakin Harry erotti monesta pallosta nimen; Harry, jonka perässä oli pieni sydän.
"Odotit siis minua?" Harry kysyi pienesti punehtuen ja Draco hymyili hänelle.
"Oi, Draco! Minä - aha ja kappas, kappas."
Harry ei ollut huomannutkaan että huoneessa oli joku. Blaise Zabini käveli Harryn ja Dracon luokse hymyillen alas Harrylle.
"Harry, tässä on Blaise Zabini, kuten varmaan tiedät", Draco nyökkäsi Zabinia kohti.
Harry nyökkäsi ja katsoi arasti Dracon ystävää, joka hymyili hänelle sädehtivästi.
"Ei mitään tarvetta arastella minulle, Harry! Lupaan etten pure", Zabini sanoi iloisesti ja irroitti Harryn Dracon otteesta esitelläkseen Harrylle huonetta. Sillä välin Draco asteli hymyillen istumaan omalle pedilleen.
"Toffeeta?" Zabini tarjosi Harrylle hopeista rasiaa, jossa oli metallinvihreisiin kääröihin pakattuja karamellejä.
"Ei kiitos, Zabini", Harry sanoi ujosti yrittäen kuulostaa rohkealta ja samalla kohteliaalta.
Zabini naurahti makeasti ja paijasi Harryn poskea, "sano Blaise. Zabini kuulostaa oudolta."
Harry nyökkäsi.
"Ihana pipo sinulla", Blaise hymyili ja tökki valkoista tupsua.
Draco naurahti jossain Harryn takana, "enkö sanonutkin, Harry ja Blaise, anna raukan olla, hän pelkää sinua."
Harry punastui ja Blaise näytti haavoittuneelta koiranpennulta.
"Ei Harry minua pelkää, ethän?"
Harry pudisti hymyillen päätänsä ja Blaise näytti kieltä Dracolle.
Harry käännähti ympäri ja asteli istumaan Dracon viereen sängylle, Draco laittoi kätensä Harryn olan yli ja painoi suukon pojan poskelle.
"Awww", Blaise hymyili ja istui matolle Harryn ja Dracon eteen, Harry punastui.
"Söpö pari", Blaise myhäili.
"No mutta tottakai me olemme", Draco hymähti Blaiselle ja veti Harryn istumaan syliinsä jotta voisi paremmin painaa päänsä pojan niskaa vasten.
Blaise hymyili, "te kaksi saatte minut kiihottumaan."
Harry punastui rajusti ja Draco naurahti Harryn niskaa vasten, "kaikki saa sinut kiihottumaan, Blaise."
"Kehtaatkin sanoa noin Draco! Yäkh, ei nyt Crabbe ja Goyle sentään!" Blaise esitti loukkaantunutta
ja näytti kieltään.
"Mitä tehdään? Miten olisi erä totuutta vai tehtävää?"
Draco hymyili Blaiselle Harryn olan yli, "Totuus vai tehtävä? Älä viitsi, Blaise."
"Älä viitsi Draco, se olisi hauskaa!" Blaise sanoi silmät suurina.
"Mitä mieltä olet, Harry?" Draco kysyi Harrylta ja silitti tämän poskea, "annetaanko Blaiselle periksi."
Harry katsahti häntä anovasti katselevaa Blaisea ja nyökkäsi ettei pahoittaisi Blaisen mieltä. Harry tosin tiesi syvällä sisimmissään, ettei Blaise olisi oikeasti pahastunut vaikka hän olisikin kieltäytynyt.
Draco huokaisi ja Blaise hyppäsi innoissaan pystyyn, "Jesh! Kiitti Harry, lupaan olla löysä sinua kohtaan."
Blaise ryhtyi tonkimaan pulloa matka-arkustaan ja Draco istui Harryn kanssa lattialle.
"Paha virhe, Harry", Draco hymyili Harrylle, joka riisui tumput ja takin päältään.
Harry hymyili ja oli ottamassa pipoa pois, mutta Draco esti tämän ottamalla kiinni Harryn kädestä.
"Kehtaatkin ottaa sen pois", Draco virnisti.
Harry punehtui ja puri ujosti alahuultaan Blaisen astuessa viimein heidän luokseen puolitäysi tuliviski-pullo kädessään.
"Tuliviskiä?" Harry totesi ihmeissään psytymättä hillitsemään itseään. Draco ja Blaise kummatkin hymyilivät hänelle viekkaasti. Mihin liemeen olenkaan itseni saanut, Harry ajatteli huvittuneena, olen yksin Luihuisten makuusalissa kahden Luihuisen armoilla, ilman sauvaa. Hänen sauvansa oli jäänyt hänen omaan makuusaliinsa.
"Aww? Etkö ole ikinä maistanut?" Blaise hymyili viekkaasti ja ojensi pulloa Harrylle.
Harry peruutti itseään poispäin pullosta ja törmäsi Dracoon, joka naurahti hennosti.
"Älä kiusaa häntä, Blaise."
Blaise hymyili Harrylle, "kaikki meidän ikäisemme piilottelevat yhtä pulloa matka-arkussaan, tai niin ainakin luulin ennen tätä. Maista nyt, se on hyvää."
Blaise helisti pulloa Harryn lähellä, joka peruutti itseään päätään pudistellen lähemmäs Dracoa, joka katsoi Blaisea nyt moittivasti.
"Älä kiusaa poikaystävääni Blaise, tai minä näytän sinulle loitsutaitoni", Draco sanoi muka uhkaavasti ja Harry tunsi punehtuvansa monella asteella.
Draco oli juuri kutsunut Harrya hänen poikaystäväkseen. Harry raapi niskaansa ja istui takaisin omalle paikalleen heidän niin sanotussa ympyrässä ja Blaise asetti pullon heidän keskelleen.
Äkkiä pullo ryhtyi kieppumaan taian voimalla ja se pysähtyi Dracoon, "Totuus."
Blaise mietti ilmeisesti kovinkin nöyryyttävää totuutta ja katsoi sivusilmäyksin Harryyn, joka yhtäkkiä toivoi ettei olisi suostunut tulemaan peliin.
"Oletko haaveillut, että voisit viettää Harryn kanssa laatuaikaa sängyssäsi?"
Harry punastui rajusti.
"Tottakai olen", Draco totesi rauhallisesti saaden Harryn punastumaan entistä rajummin, "etkö keksinyt pahempaa?"
Blaise näytti Dracolle kieltä ja pullo pysähtyi seuraavan kerran Harryyn, joka vaihtoi vaivaantuneena istuma-asentoaan. Hän toivoi, että Draco olisi hänelle kiltti.
"Totuus."
Draco mietti hetken Blaisen katsoessa häntä ahnaasti.
"Mistä sait tuon pipon?" Draco kysyi päästäen Harryn helpolla, hän nimittäin tiesi ettei hän eikä Blaise tekisi sitä uudestaan.
Harry hymähti, "Molly Weasley teki sen minulle, Ronin äiti."
"Kymmenen pistettä Weasleylle!" Blaise naurahti pullon ruvetessa kieppumaan uudestaan. Blaise tuntui tietävän Dracon juonittelun.
Pullo pysähtyi uudestaan Dracoon, "tehtävä." Draco tiesi, ettei Harry keksisi mitään kamalaa.
"Öh...punnerra kolme kertaa", Harry sanoi vailla mielikuvitusta ja Draco totteli.
Harry ei ollut vielä ikinä pelannut pelejä Luihuisten kanssa ja sen kyllä huomasi. Hän saisi pian kokea kunnon nolauksen.
Pullo osui taas Harryyn, joka ei tällä kertaa pelännyt yhtään mitä Draco kysyisi, "totuus."
Draco päätti edistyä hitaasti, "oletko neitsyt?"
"Öh", Harry punastui ja Blaise katsoi häntä ahnaasti, "horoskooppimerkiltänikö?"
Blaise rämähti nauruun ja Draco pudisti päätään.
"Olen", Harry sanoi naama retiisinpunaisena ja pullo pysähtyi Blaiseen.
"Totuus", Blaise tuhahti innoissaan.
"Oletko sinä sitten neitsyt?" Harry kysyi ujosti.
Blaise hymyili, "En."
Ja taas pullo osui Harryyn, joka tuhahti, "tuo pullo on kirottu! Öh...tehtävä?"
Blaise hymyili innoissaan ja äkkiä Harrysta tuntui, että hänen olisi pitänyt valita totuus.
"Ei kannata ottaa tehtäviä Luihuisilta", Draco hymyili Harrylle viekkaasti, muttei näyttänyt olevan yhtään pahoillaan asiasta.
"Nukut seuraavan yön Dracon kanssa", Blaise sanoi ja osoitti Dracoa. Se kävi Harrylle, hän oli muutenkin ajatellut nukkuvansa Dracon vieressä.
"Vain bokserit jalassa, tuo suloinen pipo päässä ja nuo karvalapaset kädessä", Blaise lisäsi silmät tuikkien.
Draco näytti positiivisesti yllättyneeltä ja Harry punastui huultaan purren. Eikö Blaisen pitänyt olla löysä häntä kohtaan?
Rakastan sinua Blaise, Draco ajatteli itsekseen, annan sinulle anteeksi kaikesta ärsyttävästä mitä olet minulle näiden viiden vuoden aikana tehnyt.
Pullo kiepahti ja osoitti seuraavaksi Dracoa.
"Tehtävä."
"Okei", Harry sanoi, "sinä saat tehtäväksi lopettaa tämän pelin."
Blaise näytti Harrylle kieltä ja naurahti. Draco nappasi pullon heidän keskeltään ja vei sen takaisin Blaisen matka-arkkuun.
"Minun täytyy tästä ryhtyä tekemään yhtä juttua", Blaise myhäili ja asteli matka-arkulleen etsimään sieltä jotain.
"Ai niin", Harry muisti että hänen ostama lahja Dracolle oli vielä hänen omassa makuusalissaan, "minun täytyy käydä Rohkelikkotornissa. Tulen kohta!"
"Okei", Draco katsoi Harrya hymyillen, "älä vaivaudu ottamaan pyjamaa mukaan."
Harry käännähti katsomaan virnuilevaa Dracoa, "usko pois, Draco, mutta tämän jälkeisen yön nukun pyjama päällä."
"Salasana on käärmessuu!"
Draco huudahti Harryn perään.
Harry astui autioon makuusaliin ja veti oman sänkynsä alta lahjan, jonka hän aikoi antaa Dracolle. Harry nappasi pöydältään sauvansa ja heilautti sitä lahjansa päällä mutisten samalla loitsun.
Harry hymyili ja päätti viimeistellä toisenkin lahjansa. Hän nousi ylös ja kaivoi laatikostaan vanhan näköisen kameran.
Harry lennätti pienen yöpöytänsä hyvälle kohdalle ja asetti kameran sen päälle. Hän katsoi että kamera oli hyvin ja istui sitten suuren ikkunan laudalle suoristamaan pipoaan. Ulkona ikkunan toisella puolella satoi muhkeita lumihiutaleita, jotka sopisivat hyvin kuvaan.
Harry heilautti nopeasti kädessä olevaa sauvaansa ja heitti sen sängylleen ennen kuin kamera ehti ottaa kuvan.
Valo välähti ja kamerasta pöllähti savupilvi, Harry hypähti katsomaan miten kuva oli onnistunut.
Kuvan Harry hymyili hänelle hieman ujosti pipo hieman kallellaan ja hartiat ylös nostettuina. Kuva liikkui hieman ja Harryn hymy levisi siinä hiljalleen samalla kun lumihiutaleet tanssahtelivat kuvan ikkunan takana.
Harry asetti kuvan kehyksiin ja paketoi senkin. Aluksi hänen oli ollut tarkoitus laittaa kehyksiin kuva, jossa olisi ollut myös Draco, mutta he eivät olleet ottaneet kuvia yhdessä.
Siihen tulisi muutos, Harry ajatteli hymyillen ja nappasi kameran mukaansa.
Harryn kaivaessa pyjamaansa, hänen katseensa osui laatikossa olevaan hopeiseen veitseen. Harry nappasi veitsen ja pyjaman mukaansa ja poistui makuusalista oleskeluhuoneeseen.
Huone näytti tyhjältä kun siellä ei ollut ketään. Pieni lautasellinen hedelmiä osui Harryn silmään ja hän asteli laittamaan veitsen punaisen omenan viereen. Hymy valaisi Harryn kasvot kun hän
katsoi punaista omenaa ja hopeaa veistä, olisikohan Luihuisilla vain pelkkiä vihreitä omenoita?
Kommentit olisi jälleen mukavia ^^ (pahoittelen kirjoitusvirheistä ja pilkunpaikoista)
(*hyökkää alakertaan syömään nuudeleita* Mukavia lukuhetkiä teille!)
-
JATKOO WUHUUU! <3<3<3<3 ^^ <-- (tartutin tonki mulle, kiitti vaa :D )
Söpö luku, jatkoo vaa, mä täs kommentoin vaa koko aja :D
-
Kommenteista kiitokset jälleen kerran:
SIERRA
xD xD Mwahahahaaa :D *pirullista ilveilyä* ^^ ^^
Kiitos tosi paljon ^^ toivottavasti jatkuu hyvänä!
Kiitokset kommentista jälleen :D
MERRIADOC
xD (nauraa uudestaan pirullista nauruaan: mwahahahahahahaaa) Et pääse ikinä pois koneeltasi :o ... ... :D Autanhan minä! Lisää tulee tässä!
Joo, voi Harry raukkaa ^^ Luihuiset osaavat olla ilkeitä pikku Rohkelikoille.
Kiitos kommentista taas jälleen ^^
LUKU 10 + 1 Talviloma osa 2
Kello lähestyi kahta yöllä ja Blaise jaksoi yhä riehua ja keksiä heille tekemistä.
"Mennään ulos yö kävelylle!" Blaise ehdotti innoissaan ja Draco, joka ei keksinyt parempaakaan tekemistä, nyökkäsi.
Juuri silloin Harry haukotteli mahtavasti ja hieraisi silmäänsä.
"Nukkumaan", Draco totesi siinä samassa ja Blaise pysähtyi kesken ovelle kävelynsä.
"Ai jaa", Blaise hymyili ja kääntyi kunnolla ympäri katse Harryssa.
"No eihän me sitten voida minnekään mennä, huomenna sitten!" Blaise huudahti ja istahti matolle katsomaan valppaasti Harrya, joka vasta sitten muisti mitä hänen piti tehdä.
"Etkö voisi katsoa muualle?" Harry kysyi unisena Blaiselta, joka pudisti päätään.
Harry käänsi anoavan katseensa Dracoon, joka hymyili ja tuhahti Blaiselle, "katso muualle, Blaise!"
"Hei, et voi tehdä sitä minulle, Draco!" Blaise intti vastaan, "minähän se annoin Harrylle tämän tehtävän! Ilman minua, sinä et saisi omia hupejasi!"
Harry punastui ja kuuli Dracon huokaisevan takanaan.
"Sori Harry, Blaise puhuu kerrankin asiaa."
Blaise taputti hymyillen käsiänsä ja katsoi silmät suurina Harrya, joka katsahti vaivaantuneena Blaisesta Dracoon. Draco oli istahtanut sängylleen ja katsoi sieltä hymyillen Harrya, josta tuntui aivan siltä että tämä oli hänen koko elämänsä noloin hetki.
"Mitä jos en suostu?" Harry kysyi vaivaantuneena Blaiselta, jonka hymy muutti pirulliseksi virneeksi.
"Sitten tehtävän tekijä pakottaa sinut siihen", Draco vastasi Harryn takaata saaden Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
"Etkö suostu?" Blaise kysyi kohentaen hieman ryhtiään, hän näytti innostuneelta.
Harry huokaisi vaivaantuneena ja heitti viittansa maahan kasvot tulipunaisina. Jos hän teki sen nopeasti, niin se olisi nopeasti ohi.
Blaise näytti vaan hitusen pettyneeltä kun Harry oli päättänyt riisua itse vaatteensa.
Harryn vyö kalahti lattialle ja pian housut liittyivät sen vierelle, Harryn naamaa kuumotti kun hän veti paitansa pois Blaisen ja Dracon edessä.
Blaise vihelsi ja Harry punastui vetäessään tumput käteensä.
Draco taputti sänkyä jolla hän istui ja Harry asteli hytisten hänen viereensä. Draco pani merkille sen kuinka laiha Harry oli ja epäilys iski häneen, oliko Harry vieläkään syönyt kunnolla? Vaikkakin hän oli laiha, Draco ihasteli pojan tasaista, pehmeän näköistä ihoa.
Harrya kuumotti joka puolelta ja hän tunsi pientä pistelyä ihossaan kun molemmat Luihuiset katsoivat häntä herkeämättä.
"Noniin Blaise, nukkumaan siitä!" Draco murahti Blaiselle, joka asteli mutisten sänkynsä vierelle etsimään pyjamaansa.
Draco hymyili Harrylle ja nousi ylös pedistä. Hetken vielä Harrya katseltuaan hän veti taikasauvansa heilautuksella pylvässängyn verhot kiinni ja asteli ilmeisesti vaihtamaan pyjamaa päällensä.
Harry katseli hetken vihreitä verhoja ja kömpi sitten peiton alle naama niin punaisena, että se saisi Ronin hiuksetkin näyttämään kalpeilta rinnallaan.
"Öitä!" Blaise huudahti ilmeisesti sängystään.
"Öitä", Harry sanoi sen verran hiljaa vastaukseksi, että Blaise kuuli sen juuri ja juuri.
Dracokin huudahti jotain käsittämätöntä, hän pesi ilmeisesti hampaitansa.
Harry pohdiskeli miten voisi nukkua Dracon pedissä pelkillä boksereilla. Pitäisikö hänen nukkua aivan sängyn reunassa? Miten päin hänen pitäisi nukkua? Harry tuskastui ja hän tunsi olonsa kuumeiseksi.
Pian verhot aukesivat hieman, kun Draco hivuttautui pedille päällään, yllätys yllätys, vihreä pyjama. Draco hymyili peiton alla melkein kokonaan piileskelevälle Harrylle ja veti peittoa niin, että pääsisi itsekin sen alle. Harryn naaman punaisuus levisi hänen kaulaan Dracon vetäessä hänet keskemmälle sänkyä.
Harry hätkähti tuntiessaan Dracon sormet hänen selässään, piirtelemässä ympyröitä sormenpäillään niin että se kutitti. Harry painoi kasvonsa Dracon rintaa vasten ja hän tunsi silmiensä valuvan kiinni.
"Annan sinun nukkua tällä kertaa", Draco kuiskasi hiljaa Harryn korvaan saaden Harryn huulille pienen hymyn.
"Vai antaisinko?"
Harry tunsi patjan liikahtelevan kun Draco nousi hänen ylleen. Harry avasi unisia silmiään ja katsoi hymyilevää Dracoa, joka otti Harryn silmälasit pois ja asetti ne jonnekin maahan.
"Etteivät mene rikki", Harry kuuli Dracon kuiskaavan.
Harry katsoi silmät sirissä kun sumea Draco hänen yläpuolellaan laski päänsä ja antoi suu avonaisia suudelmia Harryn niskaan ja sitten alemmas vatsaan. Harry hymyili ja sulki uniset silmänsä Dracon kutitellessa ja suudellessa häntä.
"Olemme Blaisen kanssa miettineet miten hyvin näet ilman laseja", Draco kuiskasi ja nuolaisi Harryn
korvalehteä.
Harry kohotti ujona olkapäitään ylemmäs, "jotenkin." Hän sanoi pienellä äänellä.
Draco hymyili Harryn niskaa vasten ja kohotti toisen kätensä ylös.
"Monta sormea", Draco kysyi hiljaa.
Harry siristi silmiään ja katsoi Dracon sumeaa kättä. Hän punastui enemmän ja enemmän.
"Kolme?" Harry heitti veikkauksen ja tunsi Dracon hymyilevän hänen niskaansa vasten.
"Viisi", Draco virnuili hyvillään. Harry hymyili ujosti.
Draco hyväili käsillään Harryn vatsaa ja kylkiä ja asetti suudelmia pojan kuumille kasvoille. Harry hymyili ja tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi hurjaa vauhtia.
Seuraavaksi Draco käänsi Harryn vatsalleen ja kuljetti kieltään Harryn selkärankaa pitkin. Harry voihkaisi ja tunsi väsymyksen valtaavan hänet turhan nopeasti. Hän ei halunnut nukahtaa vielä.
"Nuku, Harry", Draco kuiskasi Harryn korvaan ja pian Harry vaipuikin syvään uneen.
"Sirius!" Harry juoksi pimeässä metsässä ohutta polkua pitkin miehen luokse, jolla oli pitkä ja suora musta tukka.
"Sirius!" Harry oli niin iloinen, Sirius oli tullut katsomaan häntä!
Harry juoksi Siriuksen vierelle ja hymyili ylös hänelle. Sirius kuitenkin otti Harryn kädestä lujasti kiinni ja avasi suunsa, josta valui verta hänen puhuessaan hiljaa, "sinä tapoit minut."
Harryn hymy hyytyi järkytykseksi ja hän pudisti päätänsä, "e-en minä Sirius, h-he sanoivat ettei se ollut syytäni."
"He valehtelevat", Sirius sanoi kylmästi puristaen entistä lujemmin Harryn kättä.
"E-e-ei, Sirius..!" Kyyneleet vierivät Harryn poskelle ja hän näki punasilmäisen hahmon ilmestyvän Siriuksen taakse.
"Kiitos, Harry", kylmä ääni sanoi voitonriemuisena, "ilman sinua, en olisi näin helpolla saanut raivattua häntä tieltäni."
Harry pudisti kyyneleet silmistä valuen päätään ja katsoi Siriuksen silmiä, joista niistäkin valui verta.
"ei...ei...EI!"
"Harry! HARRY!"
Harryn silmät rävähtivät auki ja hän erotti Dracon hahmon yläpuoleltaan. Kyyneleet valuivat Harryn poskille ja Harry tunsi hänen huultensa tutisevan.
"Harry, shhh, se oli vain uni", Draco lohdutti Harrya ja veti pojan syleilyynsä.
Harry haukkoi henkeään ja puristi tumput käsissään Dracon pyjamaa kyynelten valuessa hänen kasvoillaan. Hänen sydämensä hakkasi lujaa ja kipeästi, Harry oli varma, että Dracokin tunsi sen.
Draco kuiski lohduttavia sanoja Harryn korvaan, eikä Harry oikeastaan kuullut niistä mitään. Ne olivat merkityksetöntä sanahelinää Harryn korviin. Sirius...Sirius...
Harry painautui lähemmäs Dracoa, joka rutisti Harryn halaukseen ja keinui hieman edes takas.
"Consider this...the hint of the century, consider this..."
Harry kuunteli silmät vettä vuotaen Dracon rauhoittavaa hyräilyä.
"The slip that brought me to my knees failed. What if all these fantasies come flailing around, now I´ve said too much..."
Harry nieleksi hänen kurkussaan tuntuvaa palaa ja hieroi päätänsä Dracon rintaa vasten. Hän ei ymmärtänyt mitä Draco sanoi, hänen kuulonsa ei ollut palannut vielä täysiin voimiinsa.
"I thought that I heard you lauhghing
I thought that I heard you sing
I think I thought I saw you try..."
Harryn hengitys rauhoittui, mutta kyyneleet virtasivat yhä hänen silmistään.
"But that was just a dream..."
Se oli vain typerä painajainen, Harry yritti lohduttaa itseään...
"...that was just a dream..."
Se oli pelkkä uni, Harry nyyhkäisi...
"...just a dream...just a dream..."
Harryn sydän hakkasi kivuliasta vauhtia hänen rinnassaan.
"...dream."
Harry sulki silmänsä ja oli onnellinen siitä, että Draco oli hänen vierellään.
* = miten se kirjotetaan xD merkitsettämättömiä, merkitsyttemättömiä...misuiasukfäöläk
x_______x *kuolema*
Poimin ton laulun enkun kirjasta xD
se on R.E.M.:n Losing my religion.
Sori, tuli varmaan melko lyhyt luku :o
-
UPEAA! Näitä lukuja tulee lisää vaan nopeemmin ja nopeemmin! Onko sulla oikeesti vaan hammassärkyä :D eikä, sun on pakko olla kipeenä kotona!! miten joku voi olla noin nopee? ja hyvä silti! rakastan tätä ficciä! oikeesti! ^^ <3
lisää vaan, Blaise on yllättävän kiva :D ^^ <-- kivat oikeesti sulle ku tartutit! :D
Kiitos ihan hirrrrmuisesti, vaikee sana toi... :D 'merkitsettämättömiä, merkitsyttemättömiä...misuiasukfäöläk' <-- aloin nauraan :D <3
-
Whiii! Taas yks mahtava luku!
-
TÄMÄ on aivan MAHTAVAA kun näitä lukuja tulee niin nopeaan tahtiin, olet selvästi elämäni kirjoittaja ;) Juoni kulkee edelleen mukavasti eikä takkuilua ole ollenkaan ilmennyt. Harry on tosi söpö tollaisena ujotana "teini-angsti emona" ja muutkin henkilöhahmot ovat olleet mukavia yllätyksiä kuten esim. Blaise. Se siitä rakentavasta kommentista, oli mahtavaa kun olin kaverini kanssa ja piipahdin täällä ja näin että tätä oli ilmestynyt lisää jatkoa! Oli pakko heti kun olin kotona rynnätä tänne tätä lukemaan ;) Halauksia *hug* sinnekkin päin ja toivottavasti jatkoa taas tulee ilman luomiskriisejä! :D
-
Herran jestas: Taas uusi luku.
Kirjoitusvauhtisi on niin nopea, että hitaanpaa ihan hirvittää.
Joo-o, kiitos vain.
Se oli oikein kivaa luettavaa, vaikka hahmot ovatkin aika OC, niin se ei sen kummemmin haittaa.
Dracon mieltymys Harryn pipoon on ihan hauska juttu, samoin kuin melko homppelimainen Blaise.
Näemme ja kuulemme.
L.B.
Rakentava palute on kaninkolossa.
-
oioi tämä on ihana <3 rakastuin ^^<3 kirjoitat hyvin.
tykkään Dracosta tässä, niin ihanan suojeleva ja Harry on söpö, kun on niin ujo : D
kirjoita pian lisää ! <3
-
Tää on aivan mahtava! Koska jatkoo tulee ? Toivottavasti nopeesti... ;D
-
KIITOS KOMMENTEISTA JÄLLEEN <3
SIERRA
ihan oikeesti oikeesti olen terveenä kuin pukki täällä kotona ^^ (no jaaa...sormet on kyllä vähän muusina..antaiskohan opettajat sairaslomaa mulle koulusta jos sanoisin et en voi sormien takii mennä
tekee kokeita, ku en pysty kirjottaa xD )
Kiitos erittäin paljon kommentista ^^
muhahahaa...näemmä minulla on taipumus tartuttaa smailitauteja :o
:o se oli hankala kirjottaa xD
CHARM
Tack så mycket! ^^ ruotsi jääny päälle ku kokeet painaa päälle...
Mutta kiitos erittäin paljon kommentista ^^
PATI
Heh, toivottavasti juoni ei alakaan takkuilee matkan varrella :D (yritän parhaani mukaan!)
Hmm...joskus pitäis varmaan laskea kuinka monta kertaa Harry punastuu yhen sille nolon luvun aikana :D aina oon ajatellu Dracon vähän niinku "dominoivammaks" ku Harryn, joten Harrysta
tuli ujo ja tommone lutunen :D
*hug* sinnekin takaisin ^^ ja kiiiiitos kommentista ^^
LUCIUS BLACK
Sanottavahan tässä alkaa loppua....*hätäilee*
Heh, miten musta tuntuu et aika moni huomauttaa mulle mun kirjoitusnopeudesta :D
Kiitos erittäin paljon kommentista...en nyt keksi ollenkaan mitä sanoisin ^^
SUVVA
Kiitos errrrittäin paljon ^^ ^^ mukava saada uusia lukijoita ^^
:D Kiitos erittäin paljon vielä kerran! (niinkuin jo tossa sanoin..sanat on jääny jonnekin, varmaan
hukku tolla lenkillä koiran kanssa ulkona ^^ )
SILVERSNAKE
oijoi, lisää uusia lukijoita! ^^ ^^
Kiitos erittäin erittäin erittäin paljon sinullekin kommentista!
Joo, jatkoa tulee tässä :D ja katotaan kuinka nopeesti seuraava osa tulee!
LUKU 10 + 2 Talviloma osa 3
"Näytät väsyneeltä, Draco."
"En saanut kunnolla nukuttua."
"Ai? Kova menoko?"
"Pää kiinni Blaise. Harry näki painajaista ja hätääntyi."
Blaise ja Draco kuiskivat toisilleen ja Crabben pöydällä oleva kello näytti kahdeksaa aamulla. Blaise istui matolla jalat ristissä ja Draco istui sängyllään Harryn pää sylissään. Harry oli käpertynyt kerälle
Dracon jalkojen viereen kasvoilla yhä kuivuneita kyyneleitä.
"Luuletko, että hän toipuu tästä?" Blaise kysyi Dracolta, joka tiesi tarkalleen mitä poika tarkoitti.
"Luulen. Hän oli jo melkein unohtanut koko asian ennen tätä painajaista", Draco sanoi hiljaa ja paijasi Harryn päätä vedettyään ensin pipon pois.
Blaise kallisti päätään ja katsoi Harrya, "awww, hän on niin suloinen. Miksi juuri hänen pitää kärsiä?"
Draco naurahti happamasti ja piirsi sormenpäällään kuvioita Harryn ihoon, poika värähti ja hymyili unilleen.
"No, nyt hän ei ainakaan näe painajaista", Blaise virnsiti, "mistäköhän hän uneksii?"
Draco tuhahti ja hymyili Harrylle, joka hieroi päätänsä Dracon jalkoja vasten.
"Minusta?" Blaise ehdotti ansaiten Dracolta murhaavan katseen.
"Hnnn...Draco?" uninen ääni keskeytti sen mitä Draco oli juuri laukaisemassa Blaiselle. Blaise ja Draco kääntyivät Harryyn päin, joka aukaisi unisena silmiään ja puristi heikosti käsillään Dracon
pyjaman housuja.
"Huomenta unikeko", Draco sanoi hellästi ja silitteli Harryn olkapäätä, kun poika yritti jaksaa nousta istumaan. Draco kuitenkin painoi Harryn takaisin makuulle.
"Hyvää joulua, pikkuinen", Draco kuiskasi Harrylle ja silitteli tämän päätä Blaisen kiirehtiessä hakemaan joululahjoja.
"JOULULAHJOJA!" Blaise karjaisi (Harry hätkähti äänen yhtäkkisestä voimakkuustasosta) ja asteli Dracon ja Harryn luokse kaksi pakettia mukanaan. Toinen oli paketoitu metallinvihreään ja toinen oli muuten valkoinen, mutta siihen oli painettu nallekuvioita. Harry punastui hieman kun Blaise ojensi hänelle nallekuvioisen pehmeän paketin
"Blaise...ei sinun olisi tarvinnut...minä, minä en..." Harry änkytti unisesti ja Blaise naurahti kättään huitaisten.
"Ei mitään, Harry! Kuulin muutenkin vasta tänäaamuna Dracolta, ettet tiennyt tulevasi tänne viettämään jouluasi!" Blaise hieroi käsiään ja katsoi Dracoa ja Harrya vuoron perään.
"Avatkaa, avatkaa, haluan nähdä ilmeenne!"
Draco avasi ensin lahjansa. Vihreästä paketista paljastui jokin ihmeellinen ja karvainen pallo, Draco kuitenkin tiesi mikä se oli, ja näkymättömyysviitta.
Draco otti viitan paketista ja Blaise virnisti hänelle, "ajattelin että voisit tarvita omaa viittaa ja Harry omaansa kun joudutte hiippailemaan yöllä luutakomeroon."
Draco hymyili ja Harry punastui.
"Kiitos, Blaise."
Draco ei tiennyt mitä muuta hän sanoisi, mutta Blaise ymmärsi tämän ja kääntyi sitten Harryyn päin.
Älä ole mitään kallista, Harry ajatteli epätoivoissaan avatessaan pakettia. Paketista tuli esille Blaisen omatekemä pörrölankainen ja valkoinen pipo, joka näytti ihan lumesta tehdyltä. Pipoon oli kirjailtu vaaleanpunaisia sydämiä ja sen päässä heilui vaaleanpunainen pampula.
Harry punehtui pipon väriseksi vaaleanpunaiseksi ja kiitti Blaisea, joka näytti erittäin tyytyväiseltä Harryn reaktioon.
Harry veti mukavalta tuntuvan pipon päähänsä ja ojensi oman lahjansa Dracolle, joka heitti lahjan ensin Blaiselle ja sitten Harrylle.
Blaise repi pakettinsa auki ja ihaili Dracolta saamaansa kirjaa. Hän kiitti tuhannesti ja rupesi selaamaan kirjan sivuja. Harrylla oli paha aavistus, että hän tiesi mitä kirjassa oli.
Draco oli avannut Harrylta saamansa lahjan ja katseli yhtä suurta sydämmen-muotoista suklaata, johon Harry oli kaivertanut käsialallaan; H/D. Draco hymyili ja antoi suukon Harryn poskelle. Kaikissa
suklaissa oli samanlainen kaiverrus.
Harry hymyili ja Blaise ryhtyi napsimaan Dracolta suklaasydämiä.
"Anteeksi, en keksinyt mitä ostaisin", Harry sanoi pienesti.
Draco silitti Harryn hiuksia ja katsoi poikaa silmät tuikkien, "et olisi voinut keksiä parempaa. Rakastan suklaata."
Harry hymyili ja haukkoi henkeään avattuaan Dracolta saamansa lahjan. Hopeakultainen ketju, jonka päässä oli tikarin ympäri kääriytynyt käärme. Ketju oli pitkä ja se koostui pienistä palloista, jotka kimmelsivät erikseen luoden valonsäteitä Harryn kasvoihin. Käärme oli kiertynyt tikarin ympäri niin, että se muodosti tikarin taakse sydämmen.
Harry aukoi suutaan saamatta mitään sanotuksi. Draco antoi hänelle jotain näinkin kaunista ja hän itse antoi Dracolle vain suklaata. Kyynel vierähti Harryn poskelle ja Draco pyyhkäisi sen hymyillen pois.
Blaise jähmettyi yksi suklaa kädessä ja katsoi Dracoa ja Harrya.
"M-minä..." Harry ei keksinyt mitä sanoa ja Draco painoi sormensa Harryn huulille.
"Se on Malfoyn perheen symboli, tikarin ympäri punoutunut käärme. Yleensä siinä ei ole sydäntä, mutta sain tämän äidiltäni. Hän halusi että annan sen tyttöystävälleni, no tässä tapauksessa poikaystävälleni."
Harry tunsi jotain erittäin lämmintä sisällään ja hän joutui puremaan huultaan ettei alkaisi itkemään.
Draco ilmeisesti vaistosi tämän ja vetäisi Harryn halaukseen.
Harry sulki korun nyrkkiinsä ja laittoi nyrkkinsä rintansa päälle siihen kohtaan, jossa hänen sydämensä sykki kuuluvammin.
"Awww", Blaise huokaisi yksi suklaasydän kädessään ja puraisi siitä palan.
Harry, Draco ja Blaise pelleilivät lumessa ja Harry sai kokea Luihuisten vimman kun molemmat pojista olivat häntä vastaan lumisotaa.
"Sori, Harry, mutta Luihuiset ovat aina Rohkelikkoja vastaan!" Draco oli virnistänyt ja Harry oli nyt pahasti alakynnessä, kun Draco ja Blaise laukoivat häntä vuoronperään lumipalloilla.
Harry nauroi ja juoksi äkkiä suuren lumikeon taakse valmistelemaan itselleen lumipalloja. Harry noukkasi yhden pallon maasta ja työnsi päänsä esiin lumikeon takaata, hän ei nähnyt ketään ja yhtäkkiä joku tarttui häntä takinselkämyksestä. Harry huudahti säikähtäneenä kun hänen kaappaajanaan toiminut Blaise raahasi häntä puun alle.
Blaise köytti Harryn sauvanheilautuksella puuhun ja Draco heilautti sauvaansa tipauttaen jälleen puussa olleet lumet Harryn päälle.
"Hei! Päästäkää minut irti", Harry nauroi ja rimpuili köyttä vasten lunta kasvoillaan.
Blaise ja Draco istuivat häntä vastapäätä ja hymyilivät ilkeähkösti, "olet sotavankimme", Blaise hymyili silmät kaventuneina.
"Saat olla juuri siinä", Dracokin naurahti ja nousi seisomaan. Hän käveli Harryn luokse ja painoi huulensa Harryn huulille pyyhittyään ensin lumia pois Harryn suun ympäriltä, Blaise hymyili ja lässähti makaamaan lumeen. Harry avasi voihkaisten suunsa Dracon kielelle ja antoi sen tutkiskella hänen suutaan. Harry ei nähnyt mitään muuta kuin valkoista, lunta oli tippunut hänen laseilleen ja Harrysta tuntui, että Draco oli loihtinut lumen jäämään kiinni hänen lasejensa linsseihin. Draco painautui Harrya vasten ja piti toisella kädellään Harrya kasvoista toisen harhaillessa pojan takin ja paidan alle. Dracon yhä suudellessa Harrya, Harry hätkähti kylmien sormien hyväillessä hänen vatsaansa.
Dracon vetäytyessä irti Harrysta, mutta vain sen verran, että heidän nenänpäänsä vielä koskettivat toisiaan, Harry huohotti suu hieman raollaan. Hänen poskensa oli ruusunpunaiset ja ne sopivat hyvin yhteen hänen uuden piponsa kanssa. Oli outoa, kun hän ei nähnyt mitä Draco teki. Vaikkei hän poikaa nähnytkään, Harry oli varma pojan olevan Draco.
"Voitte lainata sitä sinulta saamaani kirjaa jos haluatte!" Blaise huudahti Dracon takaata.
Draco naurahti, todistaen Harryn olleen oikeassa siitä kuka hänen edessään oli, ja veti Harryn kaulaliinan pois voidakseen painaa päänsä pojan niskaan. Harry voihkaisi Dracon nuoleskellessa hänen niskaansa, näykkiessä sitä ja painaessa siihen suu avonaisia suudelmia. Draco siirtyi nuolaisemaan Harryn korvalehteä, koska hän tiesi pojan pitävän siitä. Harry huokaisi ja hänen suu
jäi hivenen auki kun taas hänen silmänsä sulkeutuivat. Ei hän kuitenkaan näkisi mitään.
Draco laittoi molemmat kätensä Harryn paidan alle ja hieroi Harryn kylkiä. Harry tunsi hänen kasvojensa kuumottavan kylmässä talvi-ilmassa Dracon suudellessa hänen niskaansa ja pojan kylmien käsien hyväillessä hänen kylkiään. Kädet siirtyivät alemmas ja mahtuivat Harryn löysien housujen suusta pojan pakaroille.
Harry hätkähti, hänen silmänsä rävähtivät ammolleen ja hän punastui rajusti Dracon nuoleskellessa hänen korvalehteään. Harryn suu retkotti auki Dracon hieroessa hänen pakaroitaan pienin pyörremäisin liikkein. Harry tunsi Dracon hymyn hänen niskaansa vasten ja voihkaisi pettymyksestä Dracon vetäessä kätensä pois Harryn housuista.
Harry ei nähnyt mitään mitä seuraavaksi tapahtui ja jotenkin hänestä tuntui siltä, ettei mitään enää
tapahtuisi. Hän huohotti vielä hetken ja yritti koota itseään. Blaise ja Draco tarkkailivat Harrya ilkikurisesti hymyillen.
"Voisimmehan jättää sinut siihen", Blaise ehdotti virnistellen.
"Voi raukkaa kun et näkisikään mitään ja sitten McGarmiwa löytäisi sinut siitä, puuhun köytettynä...voisimme vetäistä housusi kitnttuihisi. Ajattele muiden opiskelijoiden ja oppilaiden ilmeitä!" Blaise kiusasi Harrya ikävän totisella äänellä.
Harryn poskia kuumotti ja hän yritti saada edes kätensä irti köysien puristuksesta.
Harry aneli Dracoa ja Blaisea päästämään hänet irti puolentunnin kestäneen roikkumisen jälkeen samalla kun musta pöllö liihotti Dracon luokse antamaan hänelle kirjeen.
Draco taitteli kirjeen auki Blaisen astellessa Harryn luokse kiusaamaan tätä. Hopeakultainen sormus tipahti hänen käteensä.
"H-hei, Draco..? Blaise...Blaise!? DRACO!"
Draco katsahti nopeasti Harrya ja Blaisea. Blaise oli vetänyt Harryn takkia auki ja paidankaulusta irti ihosta, että sai kaadettua lunta pojan lämmintä ihoa vasten.
Draco hymyili ja käänsi katseensa päätään pudistellen kirjeeseen Harryn huudoista huolimatta.
Draco,
Kuten varmaan tiedät, olen palannut Azkabanista. Olen järkyttynyt Draco, kuulin Pimeyden Lordilta että sinulla olisi jotain tunteita Harry Potteria kohtaan! Draco, sinun täytyy kuunnella minua.
Tässä kirjeeni mukana on sinulle sormus, jossa on Malfoyn symboli. Anna se Potterille, se vie hänet suoraan Pimeyden Lordille, niin kuin Pimeyden Lordi haluaakin. Jos et tee sitä, hän tappaa sinut.
Olet lapseni ja sinun tulee totella minua, äitisi ja minä olemme sinusta huolissamme ja uhraisitko muka itsesi sen Potterin tähden? Potterista on pelkkää harmia, hän on hyödytön pikkukakara!
Tottele minua Draco ja anna sormus Potterille viimeistään uutena vuonna!
Isäsi Lucius
Draco katsoi järkyttyneenä kirjettä ja Blaisen nauru tuntui hänestä kovinkin kaukaiselta. Pimeyden Lordi oli saanut tietää. Kurkkua kurtistava kysymys huuhtoi kaikki muut hänen ympäriltään. Hän vai Harry? Uhraisiko hän Harryn? Draco nosti katseensa kirjeestään suloiseen mustatukkaiseen poikaan.
Harry kinasteli jotain Blaisen kanssa posket heleästi punoittaen, vihreät silmät suurina, kun Blaise
oli napannut Harryn lasit pois hänen nenältään.
Hän on hyödytön pikkukakara! Draco rypisti kirjeen nyrkkiinsä. Harry ei ollut hyödytön! Hän oli maailman suloisin ja ystävällisin ujo poika.
Totuus iski Dracoon kuin veitsi, hänen piti jättää Harry, ennen kuin Pimeyden Lordi saisi hänet käteensä.
Muttei vielä. Draco katsoi Harrya, heidän ensimmäisen ja viimeisen joulun tuli olla ikimuistoinen.
"Keneltä tuli kirje?" Blaise kysyi samalla kun päästi Harryn irti puusta.
"Äiti toivotti hyvää joulua", Draco valehteli ja tunki kirjeen takin taskuun.
Harry kalisteli hampaitaan ja Draco katsoi häntä pakottaen hymyn huulilleen, "onko kylmä?"
Harry katsoi Dracoa murhaavasti ja nyökkäsi.
"Mennään sisälle sitten", Draco hymähti ja sulki Harryn tumpullisen käden oman kätensä rutistukseen.
Blaise voihkaisi pettyneenä, mutta seurasi silti hytisevää Harrya ja Dracoa, jonka teki mieli tappaa se, joka oli kertonut Pimeyden Lordille hänestä ja Harrysta. Eihän kukaan edes tiennyt --
Draco katsahti Blaisea, joka hyppi innostuneena. Ei, ei se Blaise voinut olla. Blaisen isäkään ei kuulunut kuolonsyöjien riveihin.
Voisiko se olla...? Draco puristi hieman lujemmin Harryn kättä. Voiskiko Severus tosiaan tehdä sen hänelle? Draco epäili sitä, mutta kukaan muu ei tiennyt heistä.
"Draco?" Harry kysyi pienellä äänellään. Hän, Draco ja Blaise istuivat Luihuisten makuusalissa takan edessä.
"Hmmh?"
"Voitko hyvin?" Harry kysyi hiljaa ja huolestuneena. Draco oli käyttäytynyt hyvin kummallisesti sen jälkeen kun he olivat tulleet ulkoota. Pelkäsikö Draco, että Harry oli oikeasti tunnin mykkäkoulun jälkeen pahoittanut mielensä Luihuisten kiusaamisesta?
Draco hymyili pakonomaisesti Harrylle ja nyökkäsi.
Harry ei uskonut Dracon olevan kunnossa, mutta hän ei halunnut painostaa Dracoa puhumaan. Harry nousi seisomaan ja hyppelehti vessaan. Heti kun vessan ovi kalahti kiinni, Blaise kääntyi Dracoon päin, "mikä sinulla on?"
Draco huokaisi, hän tiesi, ettei hän voinut salata Blaiselta mitään. Draco kaivoi rypistyneen kirjeen taskustaan ja antoi sen Blaiselle, joka luki sen useaan otteeseen.
"Mitä meinaat tehdä?" Blaise kysyi kauhistuneena ja siirsi katseensa Dracoon.
Draco painoi päätänsä alas ja hieroi kasvojaan toisella kädellään.
Totuus iski Blaiseen ja hän näytti järkyttyneeltä, "sinä aiot jättää Harryn, etkö aiokkin?" (AN/ aijokkin, aiokkin...puaah.)
Draco nyökkäsi ja Blaise laski kätensä Dracon olkapäälle.
"Mitä se auttaa, Draco? Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko annat Harryn Pimeyden Lordille tai kävelet itse yksin hänen luokseen ja..."
Blaisen ääni hiipui kuulumattomiin.
"En aio antaa Harrya hänelle", Draco sihisi raivoissaan nyrkkejään puristellen.
"En uskonutkaan", Blaise totesi, "mutta miksi olet jättämässä hänet?"
"Varmuuden vuoksi", Draco vastasi, "haluan varmistaa, ettei hänelle käy mitään."
"Ensinnäkin, Draco", Blaise huokaisi ja katsoi ystäväänsä, "en ainakaan itse usko että jos jätät Harryn niin Pimeyden Lordin olisi yhtään sen hankalampi saada häntä. Ja toiseksi, Harry rupeaisi varmasti taas viiltelemään itseään jos jätät hänet. Ja vielä viimeiseksi, Pimeyden Lordi ei saa sinuakaan kiinni Tylypahkasta."
Draco pohti Blaisen sanoja kun hymyilevä Harry pommpi vessasta istumaan Dracon vierelle. Draco vetäisi Harryn syliinsä ja nojasi hänen takana olevaan tuoliin. Blaise oli kaikin puolin oikeassa, mutta Draco ei tiennyt vieläkään mitä tekisi. Yhdessä asiassa Blaise nimittäin oli väärässä, Pimeyden Lordi saisi kenet tahansa Tylypahkasta jollain keinoin jos niin halusi.
Draco silitti Harryn hiuksia. Hän ei antaisi Harrya Pimeyden Lordille, eikä hän astelisi tämän luokse itsekään. Jos Pimeyden Lordi sitten yrittäisi hakea Harryn Tylypahkasta, Draco olisi ainakin Harryn
vierellä vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti.
x.x ........................puuuh....
sori tosi kauheesti jos oli tylsyyttävä luku :o
-
Ihanaa! <3 ^^
Draco on niin... niin... hmm, lojaali ja rakastunut Harryyn! AWW<3
I <3 THIS SO MUCH<3 Koulussa mietin vain, että onkohan tullut jo uusi luku!
Jatkoo vain, mahtavaa luettavaa, ei voi sanoa muuta! <3
-
Tää on niin ihana tarina. :)
Melkein joka kerta huomaan, että on tullut uusi luku ja heti vain lukemaan.
Aww...
Rakastan oikeasti. Sitten kun vielä kuuntelee Draco and Harrya niin tästä tulee vielä sulosempi...
<3
-
Jatkoa on tullut, näemmä.
Joo-o, mullakin alkaa olemaan se vaiva, että ei keksi mitään kommentoitavaa...
Luettua tuli ja pidin kovasti. kerrassaan ihanaa söpöilyä.
L.B.
"Rakentava palaute on kaninkolossa."
-
hahah en keksi enää uutta kommentoitavaa ku et jatka samaan malliin!:D
-
Oijoi taas niin herkullista tekstiä mmm<3 XD Kuvailit Harryn ahdingon niin hyvin puuhun kiinnitettynä että alkoi odottamaan mitä kostoa Harry suunnittelisi :D mutta Harry oli taas niin kullanmuru että :D no, ehkä tulevaisuudessa kun Harrystä tulee itsevarmempi.. >D muista pitää huolta myös sormistasi etteivät kulu loppuun :--D
-
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ apua! maailmanloppu! Tää on lopettanu seuraamisen :'( Noo.... kuitenkin :D Ihana <3<3<3 tykkään Balisestä, se on niin mukava :D Harry tupsupipo päässä, AWWWWWWW! Hyviä nää kaikki luvut ^^ EIEIEIEIEI, niille ei saa kummallekkaan saaja käyä mitään, älä missään nimessä sokeuta ai tapa niitä!!!!!!!!!
- kiittäen, av
-
Kiitos kommenteista ^^
SIERRA
xD niin, Draco on höppänä. Semmonen ylisuojeleva ja ... höppänä ( xD mä en todellakaan osaa selittää
mitä tolla meinaan)
:D mahtoi olla tylsää koulussa (no ainahan siellä on x__x) kun mietit vaan tätä tarinaa :D mut :o kiituksia. Kiva että tämä voittaa jonkun koulutunnin :D
Kiitoksia taas ihnunasta kommentista ^^
WINGA
^^ Kiitos tosi ihanan paljon! Tässä luvussa kesti vähän kauemmin...tuli ongelmia :D
Mutta yritän aina mahd. nopeesti saada uuden luvun valmiiksi ^^
Kiitos errrittäin paljon ^__^
LUCIUS BLACK
xD mulla tää vastaaminen alkaa hiljalleen muistuttaa toisiaan, joten mullakin alkaa olla "vastaus vaivoja". ^^ Mutta kiitos edelleen tosi paljon!
CHARM
xD Älä huoli, en keksi mäkään enää mitään mitä vastaisin. :D Että kiitos jälleen toooodella paljon
kommentista! ^^
MERRIADOC
Ömmmm...mmmm...mmmmmmmmmmmm....se öööö osien määrä ... en osaa sanoa moneen osaan
kirjotan tän koko jutun. Riippuu kaikista näistä pikkujutuista (lumisota, Harryn köyttäminen puuhun jne. jne.) Voin myös tehä tästä hitusen pidemmän tai no...lyhkäsemmän. ;)
xD arvaa menikö mun ruotsin koe ihan....hmmm...surkeesti. (oon surkeetakin surkeempi ruotsissa. Toivottavasti se meni sittenkin hyvin...?) Toivotan sinulle myöhäiset onnet! Mikäs koe oli kyseessä? Kiitos tosi paljon taas kommentista ^^ ^^
PATI
xD ei Harry raukka uskalla tehä mitään yhdelle, saatikaan sitten kahdelle, Luihuiselle ^^ Joo kyllä ne
tässä vielä toimivat *katsoo sormiaan* ehkä...tulee aika paljon nyt kirjotusvirheitä joita joudun kumittaa xD Yritän jatkaa herkullista tekstiä ;)
Kiitos jälleen kommentistasi *bow* ^^
AVADA
Ehin just ja just nähä et on tullu uus kommentti xD
Blaise on tommone kaksmielinen, mutta joo on se silti mukava, eikä tekis Harrylle mitään vaikka vähän kiusiikin :D
xD Ajattelin et Harry näyttäis söpöltä lumimaisemissa tupsupipo päässä.
*Grin* :o saa nähdä mitä lopussa käsy...geh geh...
Kiitos kommentista jälleen errrittäin paljon ^^
LUKU 13 The lines between
Draco ei saanut unta. Hän makasi kyljellään sängyssään nukkuva Harry puristettuna tiukasti häntä vasten. Kirje hänen isältään oli saanut Dracon hätääntyneeksi, ei hänen henkensä vuoksi, vaan Harryn. Draco ei ollut vieläkään aivan varma siitä, jättäisikö hän Harryn vai ei. Voisiko se pelastaa Harryn? Auttaisiko se mitään?
Yksi vaivainen kirje sai Dracon harkitsemaan vakavasti Harryn jättämistä, mutta hän tekisi sen vain jotta pystyisi pelastamaan Harryn. Draco painoi suukon Harryn päälaelle. Yhdet vaivaiset rivit kirjoitusta oli heidän yhdessä pysymisen välissä. Rivit heidän välissä, rivit jotka olivat pyörineet Dracon mielessä koko illan.
Draco päästi hiljaa pojasta irti, pojasta jota hän yritti suojella eikä satuttaa. Mutta Draco tiesi, että jos hän jättäisi Harryn, se satuttaisi Harrya paljon enemmän kuin häntä itseään. Draco nousi hiljaa ylös sängystä ja asteli makuusalin ovesta ulos. Hän asteli kiviset rappuset Luihuisen oleskeluhuoneen puolelle ja istahti sohvalle tuijottamaan sammuneeseen takkaan.
Draco kuuli kaukaisen huminan jostain ulkoa, mahtoi olla kova myrsky, kun se kuului sisälle tyrmiin asti. Draco sulki silmänsä ja painoi päänsä sohvan takanojaa vasten. Tuulen huminalla ja sateella oli häneen rauhoittava vaikutus, hänestä tuntui aina mahtavalta mennä nukkumaan jos hän kuuli sateen ropinaa.
Harry pyörähti levottomana sängyssä ja aukaisi hitaasti silmänsä. Hän ei ehkä nähnyt kunnolla ilman lasejaan, mutta sen verran hän näki, että Draco ei enää ollut hänen vieressään. Draco oli ollut niin outo koko sen illan, mikäköhän hänellä oli hätänä? Harry kurkotti kätensä yöpöydälle ja löysi kuin löysikin silmälasinsa. Hän painoi ne nenälleen ja lampsi ilman sukkia puiselle ovelle. Hän vetäisi oven
auki ja astui kylmälle kivilattialle portaikkoon, joka veisi hänet oleskeluhuoneeseen.
Harry pomppi hiljaa kiviportaat ylös ja kurkattuaan oleskeluhuoneen puolelle hän näki Dracon istuvan sohvalla tuijottamassa tyhjää takkaa. Tyhjä katse Dracon silmissä sai Harryn surulliseksi, mikä Dracolla oli? Harry asteli lähemmäs Dracoa, joka kuuli lähestyvät askeleet ja käänsi katseensa Harryyn.
"Harry!" Draco huudahti hivenen hämmästyneenä ja Harry pysähtyi vähän matkan päähän Dracosta näyttäen surulliselta.
"Etkai nähnyt painajaista", Draco kysyi ja näytti huolestuneelta, hän nousi ylös ja asteli Harryn eteen silittämään Harryn poskea.
"En", Harry totesi, otti Dracon kädestä kiinni ja laski sen alas.
Draco näytti hivenen hätääntyneeltä, "Harry? Onko kaikki kunnossa?"
Harry niiskautti, "ei."
"Mikä on?"
"En ole koskaan nähnyt sinua noin surullisena", Harry sanoi ja pyyhki silmiään, "se saa minutkin surulliseksi. Draco, mikä sinulla on? S-sinä olet aina huolehtimassa vain minusta, minäkin haluan lohduttaa sinua jos vaan on mahdollista!"
Draco hiroi Harryn olkapäitä käsillään, "Harry, jos haluat tietää niin kerron mikä minun on."
Harry käänsi kasvonsa ylös Dracoon päin ja hän nyökkäsi.
"Isäni karkasi Azkabanista niin kuin varmaan muistatkin ja äitiä ja minua pommitetaan nyt jatkuvilla kysymyksillä siitä, että tiedämmekö missä isäni on. Se saa minut välillä raivostumaan ja miettimään mitä isälleni kuuluu."
Valhe oli niin valkoinen, melkeinpä näkymätön, ettei Harry lukenut Dracon rauhallisia sanoja valheeksi.
"Voinko jotenkin auttaa?" Harry kysyi epätoivoissaan, miten se oli niin vaikeaa lohduttaa? Draco lohdutti häntä alinomaan.
Draco hymyili ja vetäisi Harryn syleilyynsä, "kiitos, Harry, mutta en usko että voit."
"On minun syyni että isäsi ylipäätään joutui Azkabaniin", Harry nyyhkäisi, "sinun kuuluisi vihata minua."
Dracon teki mieli lyödä päätään seinään, miksi hänen oli pitänyt valehdella juuri niin? Nyt hän oli juuri muistuttanut Harrya asiasta, jonka tämä yritti unohtaa.
"Harry, Harry, shhh...en minä sinua voisi mitenkään vihata", Draco lohdutti ja hieroi Harryn selkää, "eikä se ollut sinun syytäsi, että isäni jäi kiinni. Hän oli vain normaali kömpelö itsensä ja oli liian hidas."
Harry naurahti nyyhkäisten ja Draco kantoi kevyen pojan sohvalle.
"Harry, oletko sinä syönyt kunnolla?" Draco kysyi vakavana Harrylta, joka punehtui häpeästä ja Draco luki totuuden Harryn kasvoilta.
"Harry, mitä minä sanoin sinulle! Sinun täytyy syödä! Sinähän vielä tapatat itsesi ruokalakollasi, sitäkö sinä haluat!?"
Harry hätkähti Dracon kovemmasta äänensävystä ja hän veti jalkansa syleilyynsä.
"Sinulla olisi paras olla hyvä selitys, Harry", Draco varoitti silmät kaventuneina ja osoitti Harrya sormellaan.
Harry mutisi jotain epäselvää jaloillensa ja Draco nosti kulmakarvojaan kysyen sitten vihaisena, "anteeksi, en kuullut. Voisitko toistaa? Ja varokkin valehtelemasta minulle."
"V-viimeksi kun y-yritin syödä k-kunnolla kaikki ruoka...m-mikään ei..." Harry nyyhkytti yrittäen sanoa
selityksensä loppuunasti. Dracon kasvonpiirteet kuitenkin pehmenivät ja hän ymmärsi mitä Harry yritti
sanoa.
Draco veti pojan aivan vierellensä ja työnsi Harryn pään syliinsä, "voi sinua, kysyn Severukselta tietääkö hän mitään lientä joka pitäisi ruoan vatsassa. Pelkäätkö oksentavasi pienempiäkin annoksia? Sinun tulisi aina syödä edes vähän, usko minua, et sinä niitä oksenna."
Draco silitti Harryn kasvoja ja poika punehtui heleästi, "en minä pelkää sitä...se vain on niin inhottavaa..."
Harry hieroi vatsaansa ja Draco nyppi hänen mustia hiuksia.
"Mitä jos menisit takaisin nukkumaan?" Draco ehdotti Harrylle, kun tämä haukotteli niin, että pulleat kyyneleet muodostuivat hänen silmiinsä.
Harry puri hieman huultaan ja katsoi Dracoa miettien ilmeisesti miten muodostaisi kysymyksensä.
"Tottakai voin tulla mukaasi", Draco vastasi hymyillen kysymättömään kysymykseen ja Harry punehtui jälleen.
"Voisimme jäädä toki tähänkin", Draco mumisi ja liittyi Harryn seuraan makaamaan sohvalle, "ei ainakaan herätettäisi Blaisea."
Draco työnsi kasvonsa Harryn hiuksien sekaan ja veti käsillään Harryn aivan häntä vasten. Harryn hiukset tuoksuivat hyvältä, mutta Draco ei saanut mieleensä mikä se tuoksu oli.
"Draco?" Harry kysyi hiljaa.
"Hmmh?"
"Voitko varmasti hyvin?" Harry kysyi eikä pystynyt näkemään Dracon surullista ilmettä, koska hänen selkänsä oli Dracoa vasten.
"Voin minä Harry", Draco mumisi Harryn hiuksiin ja hieroi niihin kasvojaan.
Harry ei sanonut mitään. Draco veti hänet lähelleen kuin henkensä kaupalla ja pian kummatkin heistä vaipuivat syvään uneen.
Harry oli herännyt Dracoa ja Blaisea aiemmin ja vaihtoi makuusalissa vaatteita ylleen. Vetäessään housujansa jalkaan Harry huomasi makuusalin pöydällä olevan hopeisen kulhon, jossa oli kirkkaanvihreitä omenoita ja viinirypäleitä. Harry hymyili ja noukkaistuaan tuolilta viittansa, hän tiputti vahingossa Dracon viitan lattialle.
Harry nosti vihreäkauluksisen viitan maasta ja sen taskusta tipahti maahan kalahtaen jokin hopeinen, joka vieri Dracon sängyn alle. Harry laittoi Dracon viitan takaisin tuolinnojalle ja ryömi sängyn alle etsimään mikä sinne oli tipahtanut. Sängyn alla oli pimeää ja Harrylla kesti hetki löytää hopeinen ja pieni esine, joka oli vierinyt päin yhtä sängyn jalkaa.
Harry ryömi pois sängyn alta hiukset sekaisina ja avasi nyrkkinsä. Hänen kämmenellään makasi kaunis hopeakultainen sormus. Käärme kiersi sormuksen pyöreän muodon ja yhdistyi häntänsä kanssa keskellä koristeelliseen tikariin. Harryn sydän hyppäsi hänen kurkkuunsa ja hän pisti sormuksen äkkiä takaisin Dracon viitan taskuun. Aikoiko Draco antaa hänelle sormuksen?
Puna levisi Harryn poskille ja hän laittoi viittansa ylleen miettien, koska Draco oli ajatellut antaa sen hänelle.
Ei hän sitä pakosti minulle anna, Harry ajatteli posket punaisina kun hän solmi viitan kiinnikeitä yhteen.
Harry istahti sängylle ja katsoi ujosti itsekseen hymyillen yhdestä lumotusta ikkunasta ulos. Ulkona näytti pimeältä. Meinasiko Draco antaa sen hänelle uudenvuoden aattona?
Harry raapi niskaansa ja kuvitteli Dracon laittavan sormuksen hänen sormeensa.
Pitäisikö hänen kokeilla sitä? Harry katsoi hymyillen Dracon viittaa, ihan vain varmistaakseen että se oli sopivan kokoinen. Ei. Harry pudisti hymyillen päätänsä. Kyllä hän jaksaisi odottaa.
"Mitäs sinä hymyilet siinä", Harry kuuli unisen äänen kysyvän ja Harry käänsi kasvonsa Blaiseen päin.
Harry punehtui ja nosti olkiaan ylöspäin, "en mitään ihmeellistä."
"Aaah", Blaise huokaisi muka ymmärtäen asian, "tapahtuiko yöllä jotain erityistä?"
"En nähnyt painajaisia", Harry sanoi ja vähät välitti Blaisen kaksimielisyydestä. Harryn kasvot tosin vähän punehtuivat.
"No onhan sekin jotain", Blaise totesi ja astui ylös sängystään, "miten hemmetissä olet jo hereillä?"
Blaise kysyi ihmeissään katsoessaan kelloa, joka näytti seitsemää aamulla.
Harry kohautti olkiaan ja katsoi kun Blaise otti itselleen yhden omenan ja haukkasi siitä palan.
"Miten itse olet hereillä?" Harry heitti ujona takaisin.
Blaise naurahti ja katsoi Harrya, "koska sinä rapistelit täällä jotain. Herään välillä herkästi."
Harry posket punehtuivat.
"Missä Draco on?" Blaise kysyi ihmeissään ja nyökkäsi Dracon pedin suuntaan, "eikai hänkin herännyt ennen minua?"
"Ei", Harry hymähti, "hän nukkuu ylhäällä oleskeluhuoneessa."
Blaise katsoi ihmeissään portaikkoon johtavaan oveen päin, "nukuitko sinäkin siellä?"
Harry nyökkäsi hymyillen.
"Ah, no täällähän saattaakin tulla välillä vähän kuuma", Blaise totesi ja virnisti Harrylle, "pitikö teidän mennä vähän vilvoittelemaan? Olisitte voineet toki käydä suihkussakin, ei se minua olisi haitannut."
Blaise virnuili ja osoitti näin sanoessaan vessan ovea. Blaise haukkasi toisen suuren palan omenaa ja asteli hitaasti Harryn luokse toinen kulmakarva koholla.
Harry kurtisti kulmiaan ja painautui niin pieneksi kuin osasi Blaisen kyykistyessä hänen eteensä.
"Omenaa?" Blaise kysyi hymyillen kummatkin kulmakarvat koholla ja ojensi toisen kirkkaanvihreän omenan Harrylle.
Harry hymyili arasti ja otti omenan Blaisen kädestä. Blaise hymyili hänelle ja katsahti portaikkoon vievää ovea, "mitäs sanot? Mennäänkö herättämään Draco?"
Harry hymyli valoisasti ja nyökkäsi, hänen ajatuksensa harhailivat takaisin sormukseen.
Yhtäkkiä Blaise tarrasi Harrya kädestä ja veti hänet mukanaan ovesta ulos. Hän ja Harry juoksivat portaat ylös makuusaliin ja lähestyivät hitaasti suu hieman raollaan nukkuvaa Dracoa. Hän näytti niin rauhalliselta, ei Harry raaskinut herättää häntä.
"No niin, Harry", Blaise virnisti kuiskaten ja nyökkäsi Dracoon päin, joka paransi hieman asentoaan sohvalla.
Harry katsahti Blaisea hitusen moittivasti ja kuiskasi, "en minä halua herättää häntä."
"Aww, usko minua, ei Dracoa haittaa jos herätät hänet", Blaise hymyili ja laittoi kätensä Harryn olan yli. Blaise katsoi Dracoa, joka nyt hymyili unissaan.
"Katso nyt, näkee varmaan uniakin sinusta", Blaise sanoi viekkaasti ja katsoi hiljalleen punehtuvaa Harrya, "mutta ehkä todellisuus olisi unta parempi, vai mitä luulet?"
Harry punastui ja asteli hieman arkaillen Dracon vierelle. Hän katsahti Blaisea, joka hymyili hänelle kannustavasti kädet taskuissa.
Harry kyykistyi Dracon eteen ja puri hieman huultaan ennen kuin painoi hiljalleen päätään lähemmäs Dracon kasvoja. Harry painoi ujosti huulensa Dracon hitusen aukinaisille huulille ja silitteli kielellään pojan huulia. Draco liikahti ja avasi suutaan enemmän auki jotta Harry saisi mahdutettua kielensä pojan huulien lomasta tämän suuhun. Harry punehtui hiljalleen enemmän ja enemmän, yleensä Draco oli se joka tutki hänen suutaan. Harrysta Draco maistui ihan uniselta ja vanilijalta.
Yhtäkkiä Draco työnsi kielellään Harryn kielen pois tieltään ja otti ohjat käsiinsä. Hän oli ilmeisesti herännyt, Harry ajatteli punehtuen Dracon laittaessa kätensä Harryn hiuksiin ja painaessa häntä lähemmäs.
Blaise oli istahtanut lähimpään tuoliin ja katsoi nyt sieltä Dracoa ja Harrya unelmoiva katse silmissään.
"Huomenta sinullekin", Draco sanoi unisella, pehmeällä äänellä Harryn huulille ja avasi jäänharmaat silmänsä. Harry hymyili ujosti ja imi hieman alahuultansa.
Whii, tässä luvussa kesti hieman, ku piti miettiä et mites nyt sen tekisin...entä sen ja sen...
Ja täst saatto tulla melko lyhyt... :D sori.
But please, please, ladies and gentelman, Read&Review! :D (.....)
-
noni, taas oon riehumassa täällä, no voisin laittaa jotain järkevää ja koko ficistä. No, alkuosista ei voisi arvata, että tämä on sama ficci, parantunnu niin hirveästi. laitat entereitä ehkä hieman liian usein, mutta se ei haittaa, tekstistä tulee vain helpompi lukea ^^ saat mut ainakin pelkäämään mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on muuten tosi ihana <3
- jag takar och pokar, avada
-
Hei täää oli yks parhaist luvuist tähä mennes !
-
JATKOOJATKOOJATKOO JESS! :D <3 ^^ :D
Ihana söpistely tuo viimeinen. AWWWW<3 en voi sanoa muuta kuin AWWWWW<3
Tykkään hirveästi tämän tarinan Blaisesta, just semmone pikkuluihuinen ;> ^
lisää lukuja pyydän ^ <3
-
No niin, minä olen päättynyt luopua yrittämästäkään laittaa järkevää viestiä...
Tyydyn vain sanomaan aaw, aaaw aaaaww ja EI SITÄ SORMUSTA, EI HARRY...!!!
*juoksee paniikissa huonetta ympäri*
L.B.
_____________
"In a time when computeranimation brings us worlds of ungredible beauty
one movie dears to be ugly...
- The Simpsons movie; in 2-D
- Aaaaw... The bunny´s not breathing
-
Ah<3 Taas uutta hyvää jatkoa ;) toivottavasti viikonlopun aikana tulee taas jatkoa, kun olen mökillä johon minut raahataan ;<<< *angst* siellä ei ole nettiä ;<< hauskaa viikonloppua kirjoittelemisen merkeissä ;)<3 p.s. kohtaus jossa harry herättää dracon oli yli aaws <3_<3
-
Tämä on vieläkin mielenkiintonen tarina ja ymmärrän, jos välillä täytyy hieman miettiä mitä seuraavaksi kirjoittaa.
Kirjoitit silti nopeasti tämänkin osan.
Aww, kun rakastan tätä tarinaa ja toivon, ettei Draco jätä Harrya. Mutta tahdon tietää, miten tämä omasta mielestäsi jatkuu.
Joten jatkoa odotellen! :)
-
KIITOS JÄLLEEN KOMMENTEISTA ^^ ^^ ^^
AVADA Kiva kuulla, että tarina ja luvut on parantunu alkuluvuist ^^ (okei, pistän enterin käytön huomioon, ainakin yritän) Hyvä et tarina on jännittävä ^^
CHARM Kiitos, kiitos ^^
SIERRA Mun mielestä Blaise Zabini kuulostaa jo nimenäkin niin kivalta, et halusin tehä siitä tommosen
mukavan ja kaksmielisen hyypiön ^^
LUCIUS BLACK Mulle ei oo pakko laittaa järkevää kommenttia :D vähemmän järkeväkin käy, ku en itekkään pysty järkeviin vastauksiin. ^^
PATI Uaaah, säälin sua, en ite jaksa ikinä olla mökillä ku siel on vaa telkkari (eikä nettiä :'( ) Kiitos, hyvää viikonloppua sullekin!
WINGA joo, nyt tuli tosi lyhyt luku ja anteeks siitä, mut en halunnu jatkaa tätä tästä mihin tää loppu ^^ Lopun oon jo tälle tarinalle kuvittanut melkeen valmiiks. ^^ *grin*
Kiitos erittäin paljon teille kaikille tasapuolisesti!
LUKU 14 Yskäkohtaus
"Loma loppuu pian", Draco totesi hiljaa Harrylle ja veti poikaa itseään lähemmäs.
"Niin", Harry sanoi hiljaa, katsoi surullisena Dracoa ja tarrasi lapaset kädessään pojan takista kiinni, "sitten emme voi enää viettää näin paljon aikaa yhdessä."
Draco katsoi alas Harrya ja silitti hänen selkäänsä.
Draco ja Harry olivat matkustaneet Dracon Nimbus 2001:sellä yhden Tylypahkan tornin katolle ja istuivat nyt katon tasaisella alueella melkein sylikkäin. Pienet lumihiutaleet lentelivät ilmassa maata kohti.
"Tapaathan sinä Weasleyn ja Grangerin, et ole nähnyt ystäviäsi hetkeen."
Dracon yllätykseksi muutama kyynel vierähti Harryn silmistä hänen poskilleen.
"Harry, mikä sinulle tuli?"
"En minä halua olla Ronin ja Hermionen kanssa!" Harry totesi kuin pieni lapsi, "haluan olla sinun kanssasi..."
Draco ei pystynyt pidättelemään hänen huulilleen pyrkivää leveää hymyä. Hän ojensi kätensä ja pyyhkäisi talvi-ilmassa kylmentyneet kyyneleet pois Harryn kasvoilta.
"Vaikka loma loppuukin, minä en ole lähdössä minnekään", Draco muistutti Harrya ja kosketti pojan nenänpäätä. Harry loi Dracolle sen ujon hymyn (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Harry.jpg), joka sai Dracon aina haluamaan halata Harrya - tai ehkä vähän enemmänkin.
Draco nojautui ja suuteli Harrya hellästi huulille, se oli varma tapa saada pojan posket punehtumaan. Harry oli vieläkin kovin kalpea ja se oli osana syynä siihen, miksi Draco piti siitä, kun hän sai Harryn punastumaan. Toinen syy oli se, että Harry näytti kovin suloiselta posket punaisina ja se syötävän suloinen hymy kasvoillaan.
"Tiedän", Harry sanoi hiljaa ja painoi päätään Dracon kainaloa vasten, "emme vaan näe enää toisiamme kovinkaan usein. Ja ystävien kesken joudun näyttelemään, etten pidä sinusta."
Draco hieroi kädellään Harryn käsivartta, "ei vielä ajatella sitä. Meillä on vielä muutama lomapäivä jäljellä ja nautitaan niistä niin paljon kuin voimme."
Harry nosti katseensa Dracoon ja hymyili hänelle suloisesti silmät kiinni. Draco hymyili takaisin Harrylle ja painoi pojan selälleen jotta voisi asettua hänen ylleen. Harry hymyili Dracon suudellessa hänen poskiaan ja nenänpäätä. Kylmä, luminen katto hänen selkänsä alla ja lämmin Draco hänen yläpuolellaan Harry laittoi ujosti kätensä pitämään kiinni Dracon selästä.
"Onko kylmä?" Draco kysyi hiljaa suu aivan Harryn korvan tuntumassa.
Harry hätkähti hieman mukavalle, lämpimälle henkäisylle, joka oli osunut hänen korvaan Dracon puhuessa. Harry nyökkäsi pienesti ja Draco painautui häntä lähemmäs saaden Harryn entistä punaisemmaksi, hänen kasvonsa sävy muistutti hieman Lockhartin ystävänpäiväviitan väriä. (AN/........jaaha, enpä muista...oliks Lockhartilla silloin pinkki viitta? Toivottavasti, mun ei oo nimittäin tarkotus saada Harryn kasvoja turkoosin värisiks tai mitää xD )
"Parempi?" Draco kuiskaisi viettelevästi Harryn korvaan ja nuolaisi Harrya hieman pojan korvan alapuolelta. Harry imi alahuultaan ja nyökkäsi, hänen sydämensä löi tuhatta ja sataa. Harry mietti, että miten Draco sai aina hänen sydämensä lyömään niin lujaa.
Kutittava tunne levisi Harryn kurkkuun, eikä se johtunut yhtään siitä mitä Draco hänen kanssaan teki. Harry laittoi toisen kätensä suunsa eteen ja yski lujasti kolme kertaa, Draco nousi ylemmäs ja katsoi huolestuneena Harrya. Hän laittoi kätensä Harryn otsalle ja tunsi pojan otsan olevan yllättävän kuuma.
"Sisälle", Draco totesi ja nousi seisomaan. Harry yskäisi pettyneenä ja Draco auttoi hänet nousemaan jaloilleen.
"Kyllä minä vielä kävellä ja seistä osaan", Harry naurahti Dracolle ja istahti ensimmäisenä luudalle.
Draco istahti Harryn taakse ja piti käsillään luudan etupäästä kiinni niin, että hän lepuutti päätään Harryn olkapäällä. Draco ohjasi luudan laskeutumaan hiljalleen lumisateessa maata kohti. Harry katsoi ihaillen valkoista maisemaa ja jäätynyttä järveä, jossa hän oli Dracon ja Blaisen kanssa sinä päivänä liukastellut. Metsän laidassa oleva Hagridin mökkikin oli hautautunut lumeen, jos kattoa ei olisi näkynyt, olisi voinut luulla että siinä oli vain suuri lumikinos.
Draco laski luudan maahan ja hypättyään ensin pois luudalta, hän auttoi Harrya tulemaan alas luudalta. Harry tunsi itsensä hivenen avuttomaksi, kun Draco auttoi häntä kokoajan parin yskähdyksen jälkeen.
"No niin, mennäänpä sitten", Draco hymyili Harrylle ja taikoi luutansa menemään takaisin huispauskentän luutakomeroon. Käännettyään niskansa Harrylle, Harry nappasi lunta maasta ja heitti pehmeän lumipallon voimalla Dracon niskaanDraco nytkähti vähän heiton voimasta ja käänsi irvistävän kasvonsa Harryyn päin. (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Draco.jpg)
Draco nappasi maasta niin nopeasti lunta, ettei Harry uskonutkaan niin nopean toiminnan olevan mahdollista. Harry naurahti hilpeästi ja ryntäsi juoksuun linnaa kohti, hän kuuli Dracon askeleet takaataan kun poika yritti saada häntä kiinni. Harry kuitenkin kovensi tahtiaan, hän oli mestari karkuun juoksemisessa, Dracolla ei olisi mahdollisuuksiakaan saada hänet kiinni. Niin ajateltuaan Harry tunsi oudon tunteen jossain hänen rintansa kohdalla ja samalla hänen näkemä ympäristö sumeni.
Harry pysähtyi, otti polvistaan täristen kiinni ja yski saatuaan kauhean yskäkohtauksen. Draco sai Harrysta kiinni, ennen kuin tämä olisi kaatunut maahan.
"Harry! Koskeeko johonkin?" Harry kuuli etäisen Dracon huolestuneen äänen. Harry halusi sanoa että kaikki oli hyvin, hän ei halunnut huolestuttaa Dracoa. Mutta kaikki ei ollut hyvin ja Harry tiesi että Dracokin tiesi sen.
"Kaikki sumenee", Harry sanoi heikosti ja tunsi vaipuvansa Dracon käsien varaan, kun Draco sulki hänet syliinsä.
"Blaise! BLAISE!"
Blaise, joka oli ollut lukemassa Dracolta saamaansa kirjaa oli tipahtaa sängyltään.
"Draco, mitä hemmettiä sinä - " Blaisen sanat hukkuivat siihen paikkaan, kun hän näki Dracon käsissä hikoilevan Harryn, joka haukkoi suu auki henkeä.
"Mi-mitä...?" Blaise änkytti ja katsoi kun Draco laski Harryn sängylleen ja veti peiton pojan ylle.
"En tiedä Blaise! En tiedä!" Draco ärähti Blaisen tynkään kysymykseen, "tuo vettä johonkin kulhoon ja ota joku pyyhe mukaan!"
Blaise asteli hetken edes takas, "kylmää vai kuu -?"
"EN MINÄ TIEDÄ!" Draco huudahti saaden Blaisen melkein hyppäämään ulos tohveleistaan, "lämmintä! Tuo lämmintä!"
Blaise otti parhaakseen juosta äkkiä vessaan ja Draco kyykistyi Harryn viereen silittämään kädet täristen pojan hiestä märkiä hiuksia, "shhh, Harry. Sinä paranet kyllä, kyllä sinä paranet..."
Blaise saapui vessasta vesiastia ja pyyhe mukanaan, hän asetti astian Dracon viereen ja Draco vetäisi pyyhkeen nopeasti Blaisen kädestä.
"Pitäisikö hänet viedä sairaalasiipeen?" Blaise kysyi hiljaa Dracon upottaessa pyyhkeen veteen.
"Ei!" Draco ärähti kädet täristen ja laittoi pyyhkeen Harryn otsan päälle, "hän ei halua, että kaikki saavat tietää."
Blaise tiesi mitä Draco tarkoitti ja katsoi henkeä haukkovaa Harrya, "entä Kalkaros?"
"Hän ei ole täällä!" Draco tuhahti vihaisesti ja puristi Harryn oikeaa kättä.
"Tiedän että olet huolissasi, niin kuin minäkin, Draco, mutta ärähtely ei vie mihinkään", Blaise sanoi erittäin Luihuismaiseen tapaan.
Draco huokaisi ja katsoi surullisesti Harrya, "tiedän...minä en tiedä mitä tehdä."
Blaise asteli oman yöpöytänsä luokse ja vetäisi sieltä ruskean pienen pullon.
"Mitä siinä on?" Draco kysyi puristaen yhä Harryn kättä kaksin käsin.
"Silloin kun minä viimeksi sairastuin", Blaise hymähti ja ojensi pullon Dracolle, "Matami Pomfrey antoi minulle tämän pullon. Anna sitä Harrylle pari tippaa."
Draco nappasi pullon Blaisen kädestä ja napsautti sen korkin irti. Draco tipautti muutaman tipan lientä Harryn avonaiseen suuhun ja odotti jännittyneenä Blaisen kanssa, kunnes pojan hengitys rauhottui rahisten.
Nuo kuvat väritän kyllä vielä joskus ^^ (Draco näyttää vähän hutastusti tehyltä, ku en käyttäny siihen paljoo aikaa...sori siitä ^^ )
-
Ihana luku!
Siis äärimmäisen hyvä mutta hiukan surumielinen.
Ja nuo kuvat ovat erittäin kauniita. Miksi jotkut osaavat piirtää niin hyvin?
Mutta muuta en saa sanottua kuin että rakastan tarinaa ja odotan aina todella mitä seuraavaksi tapahtuu. :D
-
Olen saavuttanut pisteen, jossa vain ilmoitan, että olen lukenut ja pitänyt.
Lisäksi tunnen itseni petetyksi, sillä kukaan ei kertonut, että sinä osaat piirtää!
Että, kuules:
Sinun täytyy hyödyntää taitoasi ja laitaa ehdottomasti lisää kuvia. Erityisesti toivoisin lisää hitusen huollitellumpia kuvia Dracosta
(vaikka tuokaan ei ollut mitenkään huono ! huom, huom.) Tykkäsin kuule hirmuisesti tuosta sinun anime -tyylisestä lumipalloja heittelevästä Potterista.
Kiitän.
L.B.
_____________
"In a time when computeranimation brings us worlds of ungredible beauty
one movie dears to be ugly...
- The Simpsons movie; in 2-D
- Aaaaw... The bunny´s not breathing
-
KIITOS JÄLLEEN KOMMENTEISTA....
WINGA
^^ joskus pitää surullinenkin luku kirjoittaa. >< ite en ollu siihen Dracoon tyytyväinen (en oo paljoo Dracoa piirrelly) :o en mä ny niin hyvä piirtäjä oo...mua parempii on tosi paljon yli puolet maapallon asukkaista. ^^ Kiitos erittäin paljon, tapahtumia tiedossa!
LUCIUS BLACK
....... :o eheh...en mä osaa niin hyvin piirtää :D Lisää kuvia on kuitenkin tulossa, mutta älä odota Dracon kuvista mitään...niin kuin jo oon tässä sanonu, en oo paljoa Dracoa piirrelly. :D tykkään tosi paljon piirtää mangaa, mut jos joku haluu heittää haasteita, niin voin piirtää eri laillaki ^^
Kiitos tooosi paljon taas kommentistasi!
MERRIADOC
Ei se mitään *taputtaa hellästi olalle*
Mutta mukavaa että pääsit taas :D Oi joi toinekin jolla oli ruotsin koe ;D vähän hyvin 6,5 ... mä kun oon ihan varma et saan siitä mun kokeesta enintään vitosen :D Katotaan ens viikon pääst maanantaina miten meni. :o Kiitos erittäin paljon...lempi ficci kautta aikojen... :D ihana titteli!
Jeps, kiitos taas kommentista :D
LUKU 15 Kurpitsamehua
Harryn vointi tuntui olevan jo iltaan mennessä paranemaan päin. Hän ei enää hikoillut, ei pyörinyt levottomasti pedissä, ei joutunut haukkomaan saadakseen henkeä, eikä hänen hengityksensä enää rahissut. Draco oli rauhoittunut huomatessaan, että pojan tulikuuma otsakin oli alkanut viilentyä.
"Kiitos, Blaise", Draco huokaisi jo kymmenettä kertaa ja Blaise huiskautti kättään.
"Ei se mitään, Draco. Haluan minäkin, että Harry paranee."
Draco avasi viitanpidikkeet ja heitti viittansa syrjään, pieni sormus kierähti ulos viitan taskusta ja kalahti lattialle. Draco jäi tuijottamaan harmittoman näköistä sormusta, jonka vierelle Blaise kyykistyi. Blaise noukkasi sormuksen maasta ja kohotti sen peukalon ja etusormen välissä ylemmäs. ( AN/ onko se nyt nimetön vai etusormi). Sormus kimmelsi kynttilöiden valossa ja Draco katsoi sitä melkeinpä ilmeettömänä (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Dracoring003.jpg)
"Harry löysi tämän viittasi taskusta", Blaise totesi saaden Dracon hätkähtämään, "kannattaisi pitää sitä jossain muualla."
Blaise viskasi sormuksen Dracolle, joka sai sen kiinni ilmasta.
"Hän...hän otti sen taskustani?" Draco kysyi ihmeissään.
"No ei nyt ihan niin", Blaise huokaisi, "silloin kun sinä nukuit siellä sohvalla, Harry oli herännyt aiemmin ja tuli pukeutumaan. Olin jo ollut ties kuinka kauan hereillä ja kun kuulin Harryn tulevan, ajattelin ensin että nousisin ylös, mutta..."
Draco katsoi kysyvästi virnistävää Blaisea.
"No hän nyt sattui alkaa riisua vaatteitaan, miksi minä sen estäisin?" Blaise virnisti syyllisenä ansaiten Dracolta murhaavan katseen. "Mitä? Ei hän silti aivan alasti ollut, rauha Draco."
"Kuitenkin, Harry tiputti vahingossa viittasi maahan ja sormus kierähti sen taskusta...ja no...ymmärräthän?" Blaise katsoi Dracoa, joka potkaisi vihaisena Blaisen sängynjalkaa.
"HEI!" Blaise huitoi toista kättänsä, "älä pahoinpitele sänkyäni!"
"Hän löysi sen", Draco älähti ja katsoi kämmenellään olevaa sormusta.
"Ja luulen että hän kuvittelee sinun antavan sen hänelle", Blaise myhähti lisäten Dracon ahdinkoa, "hänellä oli sellainen katse kasvoillaan. Luulen että hän olisi saattanut jopa kokeilla ..."
"Pää kiinni, Blaise!" Draco sihahti puristi sormuksen nyrkkiinsä, "mitä minä teen?"
Blaise kohautti olkiaan, "sano että se on sinun."
Draco taikoi sormuksen kiinni silkkinauhaan ja laittoi sen sitten kaulaansa kaulakoruksi. Draco asteli sängyllä nukkuvan Harryn viereen ja puristi pojan kättä. Harry hengitti rauhallisesti ja antoi Dracon kädelle pienen puristuksen takaisin.
"Harry?" Draco hengähti ja katsoi tarkasti pojan kasvoja. Blaise pomppasi Dracon viereen tölläämään Harrya suurin silmin kuin mikäkin pöllö.
Harry avasi hitaasti silmiään ja katsoi silmät kaventuneina kahta sumeaa henkilöä hänen vierellään, "Blaise...Draco?"
Blaise teki jonkinlaisen piruetin ja heilutteli sen aikana käsiään ilmassa, "HA HAA! Harry sanoi minun nimeni ensin, minun nimeni ensin, minun nimeni ensin! Trallal lallal laa!"
Draco vähät välitti Blaisesta ja silitteli kaksin käsin Harryn kättä, "onko huono olo?"
Harry pudisti päätään, "vähän vain heikottaa."
Blaise hypähti hakemaan Harrylle juotavaa ja Harry katsahti ihmeissään hänen vaatteitaan. Hänellä oli yllään ohut valkoinen viitta, joka oli hänelle liian suuri.
"Vaihdoin sen päällesi, jotta sinun olisi mukavampi nukkua", Draco kuiskasi, "se on minun, joten se on vähän suuri sinulle."
Blaise ponnahti taas heidän luokseen ja ojensi Harrylle mehulasia. Draco nosti Harryn istuma-asentoon nojaamaan pylvässängyn päätyä ja seinää vasten. Harry otti kaksinkäsin Blaisen tarjoamasta lasista kiinni ja nosti lasin huulilleen. Hänen kätensä tärisivät niin pahasti, että osa mehusta läikkyi hänen kasvoilleen ja Dracon lainaamalle valkoiselle viitalle, suurimman osan Harry sai kuitenkin juotua.
Harry antoi lasin takaisin Blaiselle ja katsoi hivenen surullisena viittaa, josta erottui kurpitsamehun tekemät suuret läikät.
"Anteeksi", Harry nyyhkäisi Blaisen astellessa viemään lasia pois ja yritti pyyhkiä kädellään märkää länttiä kadoksiin.
Draco hymyili Harrylle ja laittoi toisen kätensä pojan poskelle, toisen kätensä hän laski Harryn alaselälle.Draco painoi huulensa Harryn huulille ja Harry nosti kasvot punehtuen laihat kätensä pitämään Dracon niskan läheltä kiinni. (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/HD2001.jpg) Draco oli ikionnellinen Harryn parantumisesta ja halusi näyttää sen pienemmälle pojalle teoilla, eikä sanoilla.
Harry antoi Dracon työntää kielensä hänen suuhunsa, mutta pelkäsi silti hieman. Entä jos Draco saisi tartunnan? Draco kuitenkin suuteli Harrya niin lämpöisästi, ettei Harry raaskinut vetäytyä irti Dracon otteesta vaan suuteli hellästi takaisin.
Ennen kuin Harry sulki silmänsä hän huomasi Dracon kädessä, silkkinauhassa roikkuvan sormuksen, jonka Draco oli laittanut itselleen kaulakoruksi. Se oli se sama sormus, jonka Harry oli vahingossa löytänyt Dracon viitan taskusta.
"Voi sinun kanssasi, pikkuinen", Draco mutisi Harryn huulille, "et arvannutkaan kuinka huolestuin."
Harry hymyili pienesti ja silitti ujosti Dracon poskea pienillä sormillaan.
Draco painoi huulensa Harryn otsalle, suoraan salamanmuotoisen arven kohdalle, ja he pysyivät siinä asennossa ainakin viisi minuuttia.
"He-herrani, halusit tavata minut?"
"Aivan Lucius, juuri sinut minä halusin tavata."
Lordi Voldemort asteli kuolettavan hiljaisessa huoneessa lähemmäs naamiokasvoista Lucius Malfoyta, "tiedätkin jo varmaan mitä asiani koskee?"
"Luulen tietäväni sen herrani ja voin vakuuttaa että Draco suoriutuu tehtävästään kiitettävästi", Lucius Malfoy sanoi vetämättä henkeään sanojen väleissä.
"Niinkö todella luulet, Lucius?"
Herra Malfoy sulki suunsa ja katsoi naamion silmien aukoista Pimeyden Lordia, "olen varma, herrani."
Voldemort pysähtyi lähelle Herra Malfoyta ja hänen kasvoilleen syntyi ivallinen hymy, "Sinuna en olisi aivan noin varma Lucius."
Voldemort käänsi selkänsä Herra Malfoylle, joka yritti rauhoitella itseään.
"Satuin aamulla pääsemään käsiksi Potterin mieleen pojan heikon tilan vuoksi ja arvaa mitä näinkään?"
Lucius Malfoy vaihtoi pelokkaana painoa toiselle jalalleen, "e-en tiedä, herrani."
"Näin Potterin silmien kautta sinun rakkaan poikasi auttamassa häntä, kasvoillaan huolestunut ilme. Poikasi oli kauhuissaan ja teki kaikkensa ettei Potter kuolisi pieneen huonoon oloonsa. Luuletko tosiaan, että Dracosi tuo Potterin minulle?"
Voldemortin kylmä ääni sanoi sarkastisesti, Herra Malfoy ryhtyi oitis puhumaan.
"Mutta herrani, entä jos Draco haluaakin tuoda Potterin tänne luoksesi elävänä. Ehkä Draco halusi tämän takia pelastaa Potterin hengen?"
Voldemortin kylmä nauru täytti huoneen ja Lucius Malfoy värähti peloissaan.
"Voi Lucius, Lucius. Sen näki rakkaan poikasi katseessa, hän on rakastunut", Voldemortin suulla käväisi joku ivallisen hymyn tapainen, "ja mitä kaikkea hän tekisikään jottei Potter kuolisi."
"E-ei minun poikani voi olla rakastunut Harry P-Potteriin, herrani", Lucius tutisi ja Voldemort kääntyi taas häneen päin.
"Saat lähettää pojallesi toisen kirjeen heti uudenvuoden aaton jälkeisenä päivänä, Lucius", Voldemort sihisi ja astui aivan Lucius Malfoyn eteen.
"H-herrani?"
"Kirjoita kirjeeseen, että jos hän ei tuo Potteria luokseni seuraavan kahden päivän sisällä", Voldemortin huuleton suu levisi hymyyn, "hän saa uhrata rakkaat vanhempansa rakkauden tähden."
Lucius nielaisi köysien purkautuessa maasta ja köyttäessä hänet paikoilleen.
"Mitä nyt Lucius?" Voldemort kysyi kylmästi se sama hymy huulillaan, "etkö enää olekaan varma siitä mitä poikasi aikoaa tehdä?"
"Saamarin Blaise!"
Draco asteli raivoissaan makuusaliin litimärkänä. Blaisesta oli ollut niin hauskaa kastella Draco heti sen jälkeen kun he olivat saaneet haettua keittiöstä heille kolmelle ruokaa. Harry oli jäänyt makuusaliin, koska Draco ei ollut suostunut päästämään Harrya ylös sängystä.
Harry hihitti hieman Dracon astellessa vesi hiuksista ja vaatteista valuen etsimään itselleen jotain päälle pantavaa.
"Ei ole hauskaa", Draco virnisti ja katsoi punehtuvaa Harrya, joka virnisti syyllisen näköisenä.
Draco kiepahti selkä Harryyn päin ja ryhtyi avaamaan kauluspaitansa nappeja.
"Mitä sinulle tapahtui?" Harry kysyi uteliaana.
"Blaisesta oli hauskaa kastella minut", Draco totesi ja katsoi sivusilmällä hänen oikealla puolellaan olevasta peilistä heijastuvaa Harrya.
Harry rekisteröi sen vasta silloin. Dracon valkoisesta kauluspaidasta näkyi melko selvästi läpi nyt kun se oli aivan märkä. Harry punastui retiisinpunaiseksi ja ryhtyi imemään alahuultaan, hän päätti siirtää katseensa Dracosta erittäin mielenkiintoisen näköiseen peittoon.
Draco katsoi kummissaan peilistä Harryn käyttäytymistä. Mikä sai Harryn noin punaiseksi? Draco huomasi sen, että Harry yritti välttää katsomasta häneen ja yhtäkkiä Dracolla naksahti. Leveä virne puhkesi Dracon kasvoille ja hän riisui suurieleisesti ja hitaasti paitansa pois päältään. Draco katsoi huvittuneena peilistä, kun Harry katsoi hänen selkäänsä haltioituneena, suu hieman auki. Tottakai Draco tiesi, että hän oli hieman ilkeä, mutta Harryn oli aika ymmärtää, että Draco sattui olemaan Luihuinen. Draco tiesi, että hän oli Luihuisista ylivoimaisesti parhaimman näköinen, eikä siis kuin vain vähän yllättynyt nähdessään Harryn ilmeen.
Draco nappasi pyyhkeen, joka oli ollut Harryn otsalla tämän ollessa kipeänä, maasta ja laittoi sen hartioilleen nuolaisten hieman huuliaan. (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Dracotowel.jpg) Sormus oli vieläkin hänen kaulassaan.
"Mennäänkö syömään?" Draco kysyi Harrylta ja katsoi pojan reaktiota peilistä. Harrylla kesti hetken, ennen kuin hän älysi että Draco kysyi jotain häneltä.
"Mi - ? Joo...m-mennään vaan", Harry mumisi ja hyppäsi pois sängyltä kasvot punaisina hohtaen.
Draco kääntyi kiusaavasti ympäri ja katsoi Harrya hymy huulillaan. Harry näytti kalalta kuivalla maalla, kun hän huomasi Dracon ja Draco katseli huvittuneena, kun Harry yritti katsoa minne tahansa muualle, paitsi häneen.
Draco nappasi yhden kuivan paidan mukaansa, muttei laittanut sitä vielä päälleen. Hän asteli Harryn luokse ja painoi pojan seinää vasten ja niin lähelle Dracoa itseään, että Harryn oli pakko koskea häntä. Harryn puna senkuin vain syveni kun hän piti käsiään Dracon paljaalla ja märällä rinnalla.
Draco suuteli Harrya hetken ja sanoi sitten, "meidän pitäisi mennä syömään pääruoka ensin."
Harryn niskakin punehtui.
*KRHM* kuva 1 jossa on Blaisen käsi, sormus, Draco jne. on kokeilu Dracosta (mä en oo pahemmin Dracoa piirrelly, jonka takii Draco näyttää aika.....eh...)
Kuva 2, suutelu kohta...olkaa armollisia, en oo ennen piirtäny ketään suutelemaan, ihan sika vaikeeta!
Kuva 3......ei niin mitään sanottavaa xD (muutakun että kiroan skannerini kuuhun)
Väritetyt versiot laitan varmaan jossain vaiheessa galleriaani.
Draco tiesi, että hän oli Luihuisista ylivoimaisesti parhaimman näköinen ....... xD Voi, voi Draco osaa sitten joskus olla "itserakas"
Mistä huomaa että on tulossa hulluksi/että on ollu kauan tietokoneella:
1. Kirjotusvirheitä tulee joka sanan kohalle ja joutuu kumittaa koko ajan
2. tarttuu kumiin ja ihmettelee, "miksei tää hiiri toimi!"
R&R!!! ^___^
-
Fantastic!
Tämä paranee vain uusien lukujen myötä, mahtavaa, että olet piirtänyt kuvia liittyen tähän ficciin, omat tuherrukseni kun ovat mitä ovat! Hienoa työtä, hienoa työtä... :)
Päätin taas ihkuttaa Blaisea, vaikka hän ei olekkaan tässä päähenkilönä, pidän hahmona hirveästi! Älä vain nyt pilaa Blaisea Vaikka sun taidollas on kyllä mahdotonta pilata yhtään mitään...
Tänks a lot <3 Jatkoo vaan tulemaan!
Ps. ihana nimimerkki muuten ;)
-
I love!
Tämäkin osa niin ihana... Awww...
Toivon, toivon, ettei Harry ja Draco joudu erilleen. Tai niille ei kävisi mitään.
Mutta, mutta, sinun näkemyksenäsi nuokaan eivät varmaan olisi niin huonoja, koska osaat niin hienosti kirjoittaa.
[size=75]Harmi, etten itse osaa...[/size]
Jatkoa odottaen huuliaan lipoen... :D
-
Kiitos kommenteistaaaa....
SIERRA
:D kiitos erittäin paljon, toivottavasti parantuminen jatkuu, eikä tuu jotain mäkee alaspäin. :D että mä rakastan piirtämistä, haluisin vaan olla vähä parempi :(
No, Blaise voidaan laskea yheks päähenkilöistä :D ainakin ennemmi se on päähenkilö ku Ron tai Hermione. Blaise ei varmaan muutu mikskää...*grin* mutta enpäs sano mitään.
^^ Kiitos, mun nimimerkissä vaan ei oo oikeen luovuutta nähtykkää ;D (toisin kuin erään)
Kiitos tosi paljon jälleen ^^
MERRIADOC
Joo, älysin mie :D . Saatan kuulostaa idiootilta, mutta ai että mä rakastan Voldua :D
Se on vaan niiiin huippu :D
Kerronhan mie, luulen että siit kokeesta saan enintään kutosen. Mun ruotsinkokeet on aina ollu 7,7,7,7,7,7,7,7,7,7 ja 7. (tuli varmaan vähän liikaa :D) Katotaan jatkuuko mun kirousjana.
Kiitos errittäin paljon ^^
WINGA
^^ kiitus. hmmmm *katsoo kattoa* enpä sano mitään :D
No, mun näkemykset on joskus sellasia, et porukka saattaa alkaa uhkailee mua veitsillä :D
(aaahhh, mä oon käyttäny ny aivan liikaa hymiöitä :D)
Osaat säki aivan varmasti kirjottaa! Näkisitpä mun analyysit joita me joudutaan koulussa kirjottaa *hrrr* ne on surkeita ;D
Kiitokset kommentista ^^
KIITOS ERITTÄIN PALJON TEILLE JÄLLEEN! :D
LUKU 16 uusi vuosi
Harry oli hereillä, mutta hän ei halunnut nousta ylös. Draco nukkui hänen vierellään toinen käsi Harryn rinnan kohdalla ja toinen oli kiertyneenä Harryn niskan takaata pojan olkapäällä. Harry tuhahti nenän kautta ilmat ulos ja hymyili leveästi. Hän ei halunnut siirtyä vielä mihinkään. Dracon lämmin hengitys tuntui hänen niskaansa vasten ja sillä hetkellä Draco painoi päätänsä vielä lähemmäs Harryn kaulaa.
Vaikka Draco nukkuikin, Harrysta tuntui aivan kuin joku katsoisi heitä ja niimpä hän päätti avata silmänsä. Harry erotti jonkun hahmon katsovan heitä siinä hänen edessään ja Harry siristi silmiään nähdäkseen paremmin, Blaise se ei ainakaan ollut. Harry viimein erotti luurankomaiset ja limaiset kädet, tumman ja repaleisen kaavun - Harry karjaisi kauhuissaan ja veti peittoa ylemmäs kiskaisten sitä samalla pois Dracolta.
"Miptä hemmettiä?" Draco kysyi unisesti ja käänsi katseensa ankeuttajaan, joka lymysi heidän sänkynsä päädyssä. Draco katsahti suu avonaista Harrya, joka näytti siltä kuin pyörtyisi kohta. Draco vaikeroi ja tuhahti toinen kulmakarva nykien, (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/BlaiseHalloween.jpg) "Blaise...älä viitsi. Ensinnäkin nyt ei ole Halloween vaan kohta uusi vuosi ja toiseksi, sinä pelotat Harrya, enkä halua että hän saa takiasi sydänkohtauksen."
Harryn suu loksahti kiinni kun Blaise vetäisi ankeuttajan kaavun nauraen pois päältään, "Ääääh Draco! Mistä tiesit että se olin minä? Harry sentään soi minulle onnistuneisuuden tunnetta."
Blaise katsoi irvistäen Harrya ja Harrysta tuntui, että hän voisi vajota saman tien sängyn ja lattian läpi.
"Ensinnäkin ankeuttajat eivät yleensä lymyä tuolla tavalla", Draco totesi.
"Ha, ha! Olisin minä voinut vaikka Harrya suudellakin", Blaise virnisti Dracolle ja Harry punehtui entisestään peitto vedettynä nyt hänen leukaansa asti.
"JA toiseksi", Draco keskeytti Blaisen, "ankeuttajat vievät aina kaiken onnellisuuden ja minä satun olemaan ihan hyvällä tuulella, kiitos vaan."
Draco veti Harrya lähemmäs itseään ja sulki silmänsä, "anna meidän nukkua, Blaise."
"Pah!" Blaise näytti Dracolle kieltä, "ihan niinkuin te oikeasti nukkuisitte!"
Draco hymyili ja piti leukaansa Harryn pään päällä, Harry senkuin vain punehtui. Blaise lampsi omalle sängylleen ja Draco heilautti kättään sanomatta mitään saaden pylvässängyn verhot menemään kiinni. Harry ei voinut kuin ihailla Dracon loitsutaitoja.
"Oliko hän noin pelottava?" Draco kysyi leikkisästi, "kai minun nyt pitää sinua vähän lohduttaa."
Harry punastui.
Draco vetäytyi alemmas ja kun hänen kasvonsa olivat Harryn kasvojen tasalla, hän antoi Harrylle nopean suukon ja ryömi alemmas Harryn vatsan kohdalle. Harry kahmaisi yhdestä muhkeasta tyynystä kiinni ja hänen silmänsä laajenivat Dracon vetäessä kylmillä käsillään Harryn pyjaman yläosaa ylemmäs.
Draco kutitteli hellästi kynnellään Harryn vatsaa ja Harry puristi tyynyä yrittäen olla liikkumatta. Draco vetäisi sormensa pois Harryn iholta ja ryhtyi kutittelemaan Harrya kielellään. Harry sulki silmänsä ja avasi hieman suutansa Dracon kielen tutkiessa hänen napansa ympärystää.
Harry piti silmiään kiinni ja käytti kaiken mahdollisen tuntoaistinsa kun Draco kosketteli kylmillä käsillään hänen kylkiään ja kutitteli kielellään hänen vatsaansa. Harry hymyili ja hätkähti samalla Dracon vetäessä hänen housut polvien kohdalle. Draco oli juuri vetämässä Harryn bokserit alas, mutta Harry otti ujosti Dracon kädestä kiinni posket punaisina, hän ei ollut vielä valmis näyttämään itseään kokonaan alastomana Dracon edessä. Draco hymyili Harrylle ymmärtävästi ja suuteli Harryn vatsaa aina ylemmäs asti, kunnes hän oli Harryn kaulan kohdalla. Draco painoi huulensa Harryn kaulalle ja Harry hätkähti Dracon imiessä hänen ihoaan käyttäen samalla hieman hampaitaan.
"Pieni muistomerkki minusta", Draco hymyili viekkaasti Harrylle, joka punehtui lämpöisästi.
"Sinulla ei varmaan ole ollut niitä koskaan?" Draco kysyi toiveikkaana ja Harry pudisti päätänsä lilertävän mustelmantapaisen ilmaantuessa hiljalleen hänen iholleen.
"Oletko koskaan edes suudellut ketään ennen minua?" Draco kysyi uteliaasti hymyillen ja Harry imi huultansa pudistellen samalla päätänsä. (AN:/ Ja ja Cho tapausta ei ole sitten koskaan ollutkaan....)
Draco hymyili joksenkin voitonriemuisesti ja suuteli Harryn huulia. Harry suuteli Dracoa hellästi takaisin ja Draco ryhtyi imemään Harryn alahuulta.
"Krhm!"
Draco irroitti huulensa Harryn huulista, muttei siltikään katsonut taakseen. Harry punastui jälleen kun hän yhtäkkiä älysi miten hänen vaatteensa olivat.
"Tiesinhän minä, ettette nukkuisi kumminkaan! Ylös siitä, minulla ei ole mitään tekemistä!" Blaise vaikeroi ja Draco nousi hymyillen ylös vaihtamaan toisia vaatteita ylleen. Harry ponnahti istumaan ja veti pyjamansa kunnolla päälleen Blaisen iskiessä hänelle kieltään näyttävästi silmää.
"Mitkä on uudenvuoden lupauksenne?" Blaise kysyi Dracolta ja Harrylta.
He olivat majoittanutuneet Luihuisten oleskeluhuoneeseen syömään aamupalaa, heistä ei ollut hyvä ajatus mennä Suureen Saliin kolmisin syömään Luihuisten tai Rohkelikkojen pöytään.
"Lupaus? Eikö tuo ole vähän lapsellista", Draco tuhahti ja katsoi kysyvästi Blaisea haarukka suussaan.
"No joo, sinä rikot ne aina", Blaise totesi tuhahtaen Dracolle, "onko sinulla uudenvuoden lupauksia, Harry?"
Harry pudisti ujosti päätänsä.
"Ääh, te olette tylsiä", Blaise virnuili ja heilutti lusikkaa kaakaomukissaan.
"Minä lupaan, että vielä joskus suutelen raskalaisensuudelman Harryn kanssa", Blaise virnisti silmät kiinni.
Draco siirsi murhaavan katseen Blaiseen ja Harry piirteli ujona varpaallaan kuvioita lattiaan.
"Hyvä on", Draco murahti ja osoitti haarukallaan Blaisea, "minä lupaan, että jos teet sen hänelle, saat turpaasi Blaise."
Harry hymyili ujosti Dracolle, joka veti hänet lähelleen katsoen edelleen murhaavasti Blaisea.
"Aaaw", Blaise laittoi kyynerpäänsä pöydälle ja katsoi unelmoivasti Dracoa ja Harrya, "kuherrelkaa vain siinä, ei se minua haittaa."
Draco heitti ivallisen katseen Blaiseen ja katsoi sitten Harrya kulmat koholla, "oletko syönyt vielä mitään?"
Harry punastui ja päätti heti napata pöydältä yhden leivän. Draco nappasi leivän Harryn kädestä, voiteli sen ja laittoi sen päälle neljä palaa kurkkua ja kaksi kinkkusuikaletta. Blaise hymyili unelmoiden katse suunnattuna kattoon ja Draco ojensi leivän Harrylle, joka katsoi sitä hivenen epäröiden.
"Kokeile edes, jooko?"
Harry otti leivän Dracon kädestä ja ryhtyi syömään sitä Blaisen ja Dracon siirtäessä puheenaiheen huispaukseen.
"Puuskupuh voitti Korpinkynnen kolmellakymmenellä pisteellä ja me rökitimme Korpinkynnen 180 - 0. Voitamme taatusti tänä vuonna!" Blaise selosti innoissaan ja Harry katsoi häntä toinen kulma hivenen koholla.
"Aww, vai meinaatko sinä pahoittaa Dracon mielen nappaamalla siepin hänen nenän edestä?" Blaise kysyi kiinnostuneena Harrylta.
Harry kuvitteli itsensä saamaan siepin kiinni ja Dracon näyttämään pettyneeltä, se saisi hänet varmasti surulliseksi.
Draco naurahti ja siliti Harryn selkää, "niin, luulen että tulisin todella surulliseksi jos en omalla kapteenikaudellani voittaisi huispausmestaruutta."
Harry hymähti pienesti ja haukkaisi toisen palan leivästään. "En tiedä onko minulla enää edes voimia pelata huispausta", Harry sanoi hivenen surullisesti ja Draco veti hänet halaukseen.
"Kyllähän sinulla on", Blaise hymähti pöydän toiselta puolelta, "älä sitä huolehdi. Sinun tulisi ennemminkin huolehtia siitä, että minä saatan pelin aikana hypätä luudallesi ja täyttää uudenvuoden lupaukseni. AI! VITSI, se oli vitsi, Draco!"
Draco oli heittänyt pöydällä olevan omenan Blaisen päähän.
Päivä sujui muutamaa oksennusta mukaan laskematta mukavasti. Blaise oli halunnut syöttää Harrylle suklaata niin paljon, ettei Harryn vatsa enää pitänyt niitä sisällään. Tästä hyvästä Blaise oli saanut Dracon melkein kurkkuunsa kiinni ja Harry oli rauhoitellut Dracoa sanomalla voivansa hyvin. Epäonnisen suklaatapauksen jälkeen Harry, Draco ja Blaise olivat siirtyneet ulos leikkimään lumisotaa, jota Draco nimitti lapsien pelleilyksi. Draco oli liittynyt Harryn puolelle, mutta oli sitten kesken kaiken kääntänyt selkänsä Harrylle tekemällä yllätyshyökkäyksen Blaisen kanssa tätä vastaan. Harry oli taas joutunut niin sanotuksi sotavangiksi ja Blaise oli yrittänyt antaa Harrylle suudelmaa, Draco oli keskeyttänyt tämän yrityksen hyvin tähdätyllä, melko kovalla, lumipallolla.
"Ai ai", Blaise mumisi ja hieroi päätään siitä kohtaa mihin Draco oli lumipallollaan osunut. Omena oli aikaisemmin osunut tismalleen samaan kohtaan. Pojat olivat siirtyneet illan tullen takaisin makuusaliin.
"Älä valita Blaise, nythän ainakin tiedät mitä mieltä minä olen sinun yrityksistäsi", Draco tuhahti ja Harry asteli matolla istuvan Blaisen viereen. Blaise käänsi koiranpentu katseensa Harryyn päin ja hymyili sädehtivästi toinen käsi yhä päätään hieroen.
Harry astui Blaisen taakse ja katsoi Blaisen hiuksia siirrellen melko suurta kuhmua pojan päässä. Harry katsahti hivenen moittivasti Dracoa, joka katsoi häntä puolustavasti, "hei! En minä aio katsoa vierestä kun joku muu suutelee sinua!"
Harry punastui ja siirsi katseensa kuhmuun Blaisen päässä, "onko täällä jossain jäitä?"
Draco taikoi Harrylle pussillisen jäitä ja siirtyi istumaan sängylleen, josta hän katseli varuillaan mitä Harry teki. Harry painoi jääpussia Blaisen päässä olevan kuhmun päälle ja Blaise sihisi nyrkkejään puristaen.
"Se kirveltää hetken, mutta sitten sen pitäisi alkaa rauhoittua", Harry totesi ujosti ja piti jääpussia paikoillaan. Hetken päästä Blaise oli jo aivan tohkeissaan, "Wahau, sehän toimii!"
Draco pyöräytti silmänsä kattoa kohti ja Blaise nousi innoissan ylös ja heitti pussin maahan.
"JEHEI! Ja nyt", Blaise katsoi vietteliäästi Harrya, "pullonpyöritystä."
Harryn kasvot näyttivät mitä mieltä hän pelistä oli. (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Blaisetruthordare.jpg) Draco näytti kiinnostuneelta ja lisäsi, "muutetaan hieman pelin sääntöjä. Ensinnäkin totuutta ei saa ottaa muuta kuin kaksi kertaa peräkkäin ja peliä ei saa yksi lopettaa, täytyy olla vähintään kaksi, jotka haluavat lopettaa."
Blaise nyökkäsi hyväksyvästi ja Harry nielaisi, "okei, annan teidän sitten pelata rauhas - "
Draco esti Harryn astelemisen sänkyyn ja raahasi pojan istumaan lattialle Blaisen laittaessa pullon maahan. Harry katsoi anelevasti pidempää poikaa ja Draco hymyili hänelle hivenen ilkeästi pudistaen päätänsä. Kun Draco oli laittanut pojan istumaan lattialle, Harry tunsi, että hänen oli kerrassaan mahdoton nousta ylös.
"Luihuisten peleissä", Blaise virnisti pullon ruvetessa pyörimään, "laitamme joskus tällaisen loitsun, että pelaajan on mahdoton poistua pelistä jos hän siihen ryhtyy."
"M-mutta enhän minä halunnut", Harry änkytti.
"Mutta minä raahasin sinut paikallesi silti", Draco hymyili viekkaasti ja Harryn teki mieli kostaa, mutta mitä hän mahtaisi Dracolle? Mitä hän ylipäätään haluaisi tehdä Dracolle? Muuta kuin ehkä suudella ja ... niin.
Pullo pysähtyi Harryyn, joka katsoi pelokkaana Blaisea, hän muisti yhä viimekertaisen tehtävän, jonka oli Blaiselta saanut. Blaise virnisti viekkaasti.
"Totuus", Harry mutisi ja nyppi matonreunaa, jonka päällä hän istui.
"No höh", Blaise virnisti ja katsoi kattoon miettien mitä kysyisi, "Haluaisitko minun suutelevan sinua?"
Draco katsoi silmät sirissä Harrya, joka näytti typertyneeltä kysymyksestä, "e-en."
"En usko", Blaise totesi ja vetäisi taskustaan pienen läpinäkyvän pullon ja ojensi sen virnuillen Harrylle.
"M-mitä?" Harry otti kysyvänä pullon käteensä ja katsoi Dracoa.
"Totuusseerumia, se määrä riittää yhden kysymyksen totuuden tarkastamiseen", Draco totesi ja Harry nielaisi katsoen pulloa. Hän ei todellakaan tiennyt mitä mieltä olisi siitä, jos Blaise suutelisi häntä. Olisihan se väärin Dracoa kohtaan.
Harry korkitti pullon ja nielaisi pienen määrän vedeltä maistuvaa nestettä.
"Haluaisitko että suutelisin sinua?" Blaise kysyi uudestaan silmät tuikkien, Draco katsoi hivenen huolissaan Harrya.
"Vain jos se kävisi Dracolle", Harry vastasi hivenen utuisella äänellä. Blaise näytti vain hivenen pettyneeltä, Draco ei toisaalta tiennyt mitä ajatella. Toisaalta Harry osoitti Dracolle uskollisuutta, mutta halusiko Harry suudella Blaisea?
Harry katsahti Dracoa pullon lähtiessä pyörimään. Se osui Blaiseen.
"Tehtävä", Blaise sanoi itsevarmasti.
Harry huokaisi ja raapi niskaansa, hän oli tosi huono tässä. Hän ei edes halunnut laittaa Blaisea tai Dracoa tekemään mitään mitä he laittoivat taatusti hänet tekemään.
"Öh...punnerra kolme kertaa", Harry antoi Blaiselle saman tehtävän kun oli antanut Dracolle. Blaise virnisti ja punnersi kolme kertaa esittäen sen olevan kovinkin raskasta. Pelaaja pystyi liikkumaan vaan, kun hän suoritti jotain tehtävää.
Pullo osui Dracoon. "Lopetetaan tämä", Draco tokaisi ja aika tuntui joksenkin pysähtyvän. Harry nyökkäsi pienesti ja hän tunsi taian raukeavan, hän pystyi taas liikkumaan.
Draco nousi ylös ja asteli vessaan, Blaise katsoi hänen peräänsä joksenkin häpeissään ja Harrysta tuntui, että hän vajoaisi lattian lävitse. Hetken Harry vain istui siinä Blaisen vieressä, mutta sitten hän tunsi palan nousevan hänen kurkkuunsa ja hänen silmänsä alkoivat tuntua yliluonnollisen kuumilta. Harry päästi kurkustaan tukahtuneen äänen ja hän ryntäsi ulos makuusalista välittämättä Blaisen huudoista hänen peräänsä.
Harry pysähtyi vasta kun oli päässyt ulos. Hän vajosi istumaan lumihankeen ja itki silmät vettä vuolaasti vuotaen. Ei hänen ollut tarkoitus pahoittaa Dracon mieltä, miksi heidän oli ylipäätään pitänyt aloittaa sen typerän pelin pelaaminen?
Taivaalta satava lumi alkoi hiljalleen kerääntyä Harryn päälle pieniksi kinoksiksi ja hänen silmänsä vuosivat vieläkin. (http://http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/Harryhug.jpg) Harry ei tiennyt kuinka kauan aikaa oli kulunut ja vaikka hänelle tulikin kylmä, hän ei halunnut palata takaisin makuusaliin. Kun hän lähtisi, hän ei menisi takaisin, vaan hän menisi Rohkelikkojen makuusaliin.
"HARRY!"
Joku huusi hänen nimeään, mutta Harry ei välittänyt, hän halusi olla siinä vielä jonkin aikaa. Hän kuuli askeleita, kun jonkun jalat upposivat lumeen jonkun juoksessa lähemmäs häntä.
"Harry, Harry", kädet vetivät Harryn syleilyyn ja Harry tunnisti viimein henkilön pojan tuoksun perusteella.
Poika puristi Harrya lähemmäs häntä itseään Harryn selkäpuolelta eikä Harry tiennyt mitä tekisi tai sanoisi. Hän tuntui jäätyvän siihen paikkaan, vaikka häntä puristettiinkin lämpimään syleilyyn.
"Etsin sinua kaikkialta", toinen kuiskasi ja rutisti Harrya, joka antoi kyyneleiden valua kasvoilleen, "älä enää ikinä tee noin."
Harry sulki silmänsä ja pysyi velttona toisen pojan halauksessa, "anteeksi." Se oli ainoa sana jonka hän sai sanottua.
"Ei se mitään, Harry...ei se mitään..."
Muutama kirkas valo valaisi heitä ja lunta heidän ympärillään. Kello oli saavuttanut luvun kaksitoista ja ilotulitusten iloiset värit täyttivät tumman ja tähtisen taivaan. Poika painoi päänsä Harryn hiuksiin ja kuiskaisi, "onnellista uutta vuotta."
Harry hymyili pienesti muutama kyynel yhä kasvoillaan ja siirsi katseensa värejä välkkyvälle taivaalle, "onnellista uutta vuotta, Draco."
Drätätätä pum!!! (.........okei nyt pitäis käydä siellä mielisairaalassa...)
R&R niin on taas mukava kirjottaa :D :D
PS. Toi Blaise ei näytä yhtää Blaiselta :o
-
Oioioi tää on ihana ficci ! Ihana! Ja noi kuvat kans! Repesin tän luvun ensinmäiselle kuvalle totaallisesti hahaha :D JATKOAA !
-
Kyllä sä osaat kirjoittaa oikein mahtavasti !
Ja noi kuvat... Ne on niin upeita! [size=70]Miksi, oi miksi en ole oppinut piirtämään niin kuin sinä?[/size]
Olen yhä sitä mieltä, että mitä tahansa teetkin hahmoille, se ei lopulta vaikuta huonolta, koska kirjoitat niin kauniisti!
[size=75]Kehuinko jo tarpeeksi? :D [/size]
Enpä tiedä siitä, että osaisin kirjottaa... Mutta yritän kuitenkin uskotella itselleni, että osaan, en muuten varmaan koskaan olisi tännekään mitään kirjoittanut ja olisin luovuttanut muutenkin... Mutta se olen vain minä...
Mutta mutta... Jatkathan pian? :)
Odotan jo sitä hetkeä, että kaikki muut palaavat takaisin Tylypahkaan ja mitä sitten käykään... :)
-
Taas sivistyksen parissa (olin isovanhempien luona) ja mitä näenkään? kokonaista kaksi uutta kappaletta. voi, kuinka mie oon onnellinen.
fluffya suoraan suoneen, mikään ei voita sitä
Muttamuttamutta...
Ficit olivat oikein mainioita, TOSIN! kuka on mestari karkoittamaan ankeuttajia?
Siinä kohden minä hiukan ärryin... mutta, se annettakoon anteeksi.
Kuvat olivat mainioita.
Mitä tulee siihen mielisairaalaan, niin minä jaa mielelläni omia nappejani muillekin. ;D
-Lucius Black-
_____________
"In a time when computeranimation brings us worlds of ungredible beauty
one movie dears to be ugly...
- The Simpsons movie; in 2-D
- Aaaaw... The bunny´s not breathing
-
Suloista <3 ^^
"Onnellista uutta vuotta." AWWWWWW<3 ihan normi lause, mut silti niin ihana :D <3
Tuo piirros, missä Harry itkee lumikinokset (mikkä onkaa :D) pään päällään on ihana! Kaikista paras mun mielestä, vaikka nuo muutkin piirrokset ovat ylimahtavia!
Odotan innolla, mitä tapahtuu kun koulu taas alkaa, kertovatko Harry ja Draco kaikille vai ei?
Jatkoo vaan tulemaan, kyllä minä luen! :D <3
Ps. Jaa että minun nimimerkkini on muka luovuutta nähnyt? PAH, ihan paska se on. :D
-
hei! Tää on mun lempiosa tähän mennes :D eli ihana :D tykkään vieläki tosta Blaisest. jatkoa pyydän.
- av
-
Nonniiin, vihdoin sain luettua tämänkin, oli aika pitkä x)
Ensinnäkin sanon, että minusta tämä on todella hyvä. Sitten tulevat ne virheet, ynnä muut. Lähes jokaisessa osassa oli ajatus- ja/tai kielioppivirheitä. Tässä vaiheessa kehottaisin sinua lukemaan ficin ajatuksella läpi, ja katsoa, josko huomaisit nuo virheet. Ja sitten kehottaisin hankkimaan betan, joka voisi oikolukea tekstit ennen niiden postaamista, se helppottaisi lukemista roimasti, jos teksti olisi suunnilleen virheetöntä. Betaa voit hakea täältä (http://http://finfanfun.arkku.net/viewtopic.php?f=17&t=11). Ja tämän viestin ei ole mitenkään tarkoitus olla masentava tai haukkuva, kunhan yritän antaa neuvoja, joilla voit ilhaduttaa lukijoita enemmän, ja itseäsikin. Sitten yksi asia, joka häiritsi pahasti lukemista: Omat author's notet tekstin keskellä. Erityisen hyvin jäi mieleen sellainen kohta, joka oli tunnelmaa täynnä, ja sitten sinne töksäytettiin väliin, että kirjoitetaanko tuo sana noin? Se jotenki latisti minusta koko tekstiä vähän. Kannattaisin sitä betaa, niin niitäkään ei tarvitsisi pistää sinne väliin.
Minusta olet toteuttanut hyvin jotkut kohdat, mm. ne joissa Draco huutaa ja teksti on lihavoitu. Se välittää sellaista tunnellamaa, että lukija voi samastua tarinaan. Kuvailu oli todella onnistunutta, ja muutenkin pidän vähän nopeammin etenevistä ficeistä, kunhan ei mennä liian nopeasti. Joskus on hyvä harpata juonessa vähän, ettei teksti jää jumittamaan paikalleen ja jolloin lukijat voisivat kyllästyä. Minulla kävi jostain syystä niin, etten paikallistanut kuvien linkkejä mistään ja näin en löytänyt niitä mistään. Ne olisi kiva, jos olisi jossain ihan erikseen, että kaikki huomaisivat ne. n__n Ja tämä viesti päättyy tähän, ilmoitan vielä, että tämä on todella söpö ficci, ihanasti kirjoitettu ja sopivan angstinen <3 toivon jatkoa n__n <3
-
:o
Tulin tänne ja katoin et halleluja, on tullut kommentteja, joten päätin vastailla :D
LUMOS
xD mulla olikin hauskaa piirrellä sitä ekaa kuvaa ku kumitin Harryn ilmettä koko ajan - ei ollu ikinä tarpeeks hyvä. Kiitos erittäin paljon taas kommentistasi :D :D :D :D
MERRIADOC
xD Harry raukka ei uskalla antaa Luihuisille ilkeitä tehtäviä :D ja hyvähän se vaan on jos eläydyt mukana! (kirjoittaja on täällä erittäin onnellinen asiasta :D )
Joo sinne mielisairaalaan olis matka...kaikki mukaan vaan! xD
Joo, näissä osissa saa vähän oottaa, kun piirtelen noita kuviakin mukaan.
Kiitoksia mukavasta, hymyn huulille saavasta kommentistasi jälkeen!
WINGA
:o Kiitos.
Ei ne kuvat niin hienoja oo :D osa oli aika nopeesti sutastuja.
*siirtyy posket punaisena muualle* en mä niin hyvin kirjota.......
ja joo, kehuit tarpeeksi :o
:o Oooooh, sä oot kirjottanu tänne jotain? *grin* pitää pistäytyä katsomaan heti kun oon vastannu näihin kommentteihin :)
Jeips, jatkanhan minä! Kiitos kommentista :D
LUCIUS BLACK
Vastaus trivial pursuit kysymykseesi: Kuka on mestari karkoittamaan ankeuttajia?
Joo :o Harryhan se, mutta ryhdyn tässä puolustelemaan:
Harrylla ei ollu sauvaa lähistöllä....(en maininnut asiaa tekstissä...heh)
^^ Kiitos jälleen kommentista, monta lähtijää siis mielisairaalaan? xD
SIERRA
Onnellista uutta vuotta onkin normi lause, mutta kun Harry sanoo sen Dracolle (tai toisinpäin) niin se on ihana :D
:o ai se kuva, heh...sen piirtämisessä meni ehkäääää 5 minuuttia, tummentamisessa toiset 5.
Kiitos, kiitos, kiitos kommentista :D
PS, kyllä sinun merkkisi on nähnyt luovuutta xD usko pois vaan! (mä tykkään siitä!)
AVADA
Kiiiiiitos :D Blaise rocks!
Kiitos kommentista, en nyt muuta osaa sanoa!
MINIFAUN
Tulin tänne ja katoin että, WAU, oon saanu uuden kommentin uudelta lukijalta. Sitten kun näin viestisi... :o <--- ilmeeni oli lähellä tota. Huisin pitkä! Ja huisin pitkillä viesteillä on tapana sisältää jotain pelottavaa.
Eli ensiksi...
?...hmm, kuvien linkitys. Mä oon laittanut kuvia tästä ficcistä mun Artgalleriaan räiskeperäsiin sisuliskoihin, sieltä löytyy. Kiitos erittäin paljon ^^ angst, angst...xD
Voin alkaa poistelee niitä AN kohtia ficcistä ja mitä betaan tulee....hmmm...katsotaan. Yritän ite parantaa kirjotustaitoani, mutta aina ei ehdi tarkistaa kirjotusvirheitä. Anteeksi kirjotusvirheistä :o yritän ottaa opikseni.
Kiitos kommentista ^^
-
Tälle ei löydy mitään yhtä hyvin kuvaavaa sanaa , kuin : TÄYDELLINEN ! Toivoisin todella jatkoa :roll:
-
Oijoi, tämä korvasi niin hyvin mökillä lagaamisen! *w* tuo Blaisen heitto Harryn kanssa ranskalaisesta kielisuudelmasta huispauspelissä XD Piirroksetkin oli hyvii, niitä oli hauska katsella varsinki nää "chibit"! Mutta taas tulee entistä parempia ja parempia lukuja ;) sä voisit oikeestikkin kirjottaa jonku kirjan, en yhtää ihmettelis :_D mutta taas innokkaana fickisi fanittajana odottelen alati uusia lukuja, kiitoos :DDD<3
-
Söpöä. Harryn käytös alkaa jotenki jo ärsyttämään ku on niin viaton kaikessa. Missä on se rohkelikon leijona? :D Hyvin kirjotettu ja Harry/Draco paritus on huippu mutta alkaa tuntua jo jotenkin kertaukselta. Olisi mahtavaa jos jatkossa tapahtuisi jotain yllättävää ja Harry tulisi enemmän ulos kuorestaan. ;) Ja jotenkin minusta tuntuu että jos tässä huispausta on niin Draco tulee päihittämään Harryn. Tuntuu tässä ficissä että Draco olisi kaikessa parempi kuin Harry muttahjooo. Mutta kaikinpuolin ihana ja hyvin kerrottu. Lisää jatkoa !
-
Mä oon tooooosi pahoillani tästä :o en oo kirjottanu ikuisuuksiin, mut koulussa on ollut "hitusen"
kiireitä. Lue englannin kielinen kirja (arvatkaa kaks kertaa minkä luen), tee siitä arviointi, tee essee, lue tätä, lue tota, tee tehtävä tästä ja tosta, ruotsin sanis vahvoista verbeistä joka tiistai!!!!
*GÄÄÄRR* menee hermot....*savu nousee päästä*
Okei, nyt on saatu valittaa :D ...ja asiaan...
SILVERSNAKE
:D kiitos! Tästä luvusta olen pahoillani...se on varmaan aika...tympeä, hitusen lyhyt ja tommosta... :o
Kiitos kommentista ^^
PATI
:D Blaise on Blaise, eikä se kulu siitä millään! Chibejä on kiva piirtää, kun niille voi heittää
tyhmemmätkin ilmeet ;D
... tää luku menee vähän varmaan alamäkeen...anteeksi kovasti siitä :'(
:D Kiitos ^^ ja kiitos kiitos kommentista ^^
MUUMIMAMMA (muumit rulez!!)
Kiitos, kiitos! ^^ Jatkossa kesti vähän kauan, mutta tässä sitä nyt tulee! Kiitokset kommentista ^^
PINKMONSTER
Harry nyt on tässä ficcissä ollut vähän maassa, Sirius kuollut ja kaikkea tommosta, mutta eipä hätää...Rohkelikon leijona alkaa kohta karjua :D
Draco/Harry paritus alkaa jo joo vähän kulua, kaikki ideat alkaa loppua, kun kaikkea on jo tunnuttu käytettävän. Must on ihan kiva kirjottaa H/D:tä kunhan vaan ei mitään MPREG juttuja tuu sekaan...niistä en oo hirveesti kiinnostunut. Huispausta ei taida tulla :'( anteeksi siitä, oon vaan
tosi huono kirjottaa jotain semmosta. *gjeh, gjeh* Harry on vaatimaton Rohkelikko...saa nähä mitä
käy....
Kiitos kommentista ^^
SORRY! Lyhyt luku ja anteeksi siitä, voi olla hitusen----tympeä....
LUKU 17 kaksi päivää
Draco istui yksin portailla ja odotti Crabbea, Goylea ja Pansy Parkinsonia, jotka tulisivat pian sisään kuhisevaan eteishalliin suurista tammiovista. Oppilaat säntäilivät sinne ja tänne Dracon edessä ja aina välillä Draco näki vilaukselta Harryn, joka odotti omia ystäviään Suuren salin oven luona. Hän oli sopinut Harryn kanssa, etteivät he puhuisi asiasta kenellekään. Asialla he tietenkin tarkoittivat sitä, mitä lomalla oli tapahtunut.
"Moro!"
Draco käänsi hitusen päätään kun Blaise istahti portaille hänen viereensä.
"Shoo!" Blaise heilautti kättänsä pienille ensiluokkalaisille hänen edessään. Ensiluokkalaiset pelästyivät ja juoksivat äkkiä karkuun. Blaise naurahti iloisesti ja käänsi kasvonsa Dracon puoleen.
"Onko köriläitä näkynyt? Entä naulakkoa?" Blaise kysyi ja Draco katsoi häntä toinen kulma lievästi koholla.
"Naulakkoa?" Draco kysyi päätään heilauttaen. Muutama Puuskupuh hypähteli heidän ohitseen portaita ylöspäin. Blaise loi heihinkin joksenkin musertavan katseen. Luihuisen ylpeys oli siis vielä tallella.
"No tiedäthän", Blaise huokaisi ja heilutteli käsiään, "Pansya. Laiha kuin naulakko, jolle on laitettu peruukki päähän."
Draco kohotti molempia kulmiaan ja näki taas vilaukselta Harryn, joka jutteli nyt Weasleyn ja Grangerin kanssa. Weasley heilutteli typerästi käsiään korkeammalle kuin Blaise vähän aikaa sitten ja selitti Harrylle jotain Grangerin nauraessa vieressä. Harryn kasvoilla oli yllättynyt ja hieman huvittunut ilme. Dracon mieliala koheni hieman, kun hän näki Harryn olevan iloinen.
"Ei ole näkynyt", Draco vastasi viimein ja käänsi katseensa kynsiinsä. Hänen etusormensa kynnen alla oli jotain likaa...
"Äääh, minulla olisi vaikka mitä muuta tekemistä kuin odotella niitä. Itse asiassa, en edes tiedä miksi vaivauduin tulemaan tänne", Blaise mumisi ja valahti löysään asentoon.
"En niin tiedä minäkään", Draco totesi tyynellä äänellä. Lika oli todella tiukassa hänen kyntensä alla...se ei lähtenyt millään irti...
"Tiedätpäs", Blaise tuhahti hitusen huvittuneena, "halusit nähdä Harryn."
Draco päätti olla vastaamatta ja antoi harmaiden silmiensä katseen tähyillä ympäri eteishallia. Kyllä ne kaksi gorillaa pitäisi vaikka mistä erottaa...
"Mitä aiot tehdä?" Blaise kysyi katse Dracossa.
Draco käänsi katseensa takaisin kynteensä, "niin minkä suhteen?" Saamarin lika ei lähtenyt irti kirveelläkään.
"Kaksi päivää", Blaise kuiskasi ja Draco tiesi heti mitä Blaise tarkoitti. Draco sai kuin saikin lian
irti ja nosti katseensa kuhisevaan eteishalliin.
"En tiedä", Draco huokaisi ja huomasi viimein häntä ja Blaisea tähyilevän Pansy Parkinsonin. Draco ei kuitenkaan liikahtanutkaan huomatessaan Pansyn, tyttö saisi löytää hänet itse.
Draco oli saanut sinä aamuna isältään kirjeen, jossa kerrottiin selkeästi mitä tapahtuisi, jos Draco ei veisi Harrya Pimeyden Lordin luokse.
Draco,
Ensiksi haluan sanoa että olen hyvin pettynyt sinuun, kun et tuonut Potteria Pimeyden Lordille uudenvuoden aattoon mennessä. Toiseksi haluan sanoa, että Pimeyden Lordi antaa sinulle lisäaikaa, mutta vain kaksi päivää. Draco, ellet tuo Potteria Pimeyden Lordille kahden päivän sisällä, Pimeyden Lordi aikoo tappaa sekä minut, että äitisi. Onko Potter sinulle tärkeämpi kuin vanhempasi, Draco? Aiotko uhrata meidät vain jotta Potter jäisi henkiin?
Isäsi Lucius
Saatuaan sen kirjeen käteensä, Draco oli järkyttynyt eikä hän ollut todellakaan tiennyt mitä tehdä. Hänen vanhempansa olivat hänelle kaikki kaikessa, mutta niin oli Harrykin. Aivan kuin Blaise oli aiemmin lomalla sanonut, Harry oli kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Dracolla ei ollut sydäntä viedä Harrya Pimeyden Lordin luokse.
"Draco! Blaise!"
Draco käänsi katseensa Pansyyn, Crabbeen ja Goyleen, jotka astelivat heitä kohti.
"Moro!" Blaise huikkasi, Draco tyytyi nyökkäämään.
"Aion mennä yksin hänen luokseen", Draco kuiskasi Blaiselle, joka näytti perin pohjin järkyttyneeltä.
"Mutta hänhän tappaa sinut!" Blaise kähähti.
"Kuka tappaa?" Pansy astui Dracon viereen ja roikkui tämän kädessä. Ai että, kuinka Draco vihasi sitä.
"Öh...McGarmiwa, en ole tehnyt vielä hänen esseetään", Draco hymähti väkinäisesti ja katsoi sitten Blaisea, "eikä hän minua tapa. Kiduttaa ehkä enemmän kuin hieman...siis jälki-istunnossa."
Blaise näytti erittäin vakavalta ja Pansy senkun vaan roikkui Dracon kädessä. Dracon teki mieli vetäistä kätensä Pansyn otteesta.
"Koska?" Blaise kysyi.
"Huomenna luultavasti", Draco vastasi ja lähti vetämään joukkoa Luihuisten oleskeluhuonetta kohti.
Blaise ei sanonut mitään, katsoi vain Dracoa silmät kaventuneina.
"Mitä teitte lomalla?" Pansy kysyä hihitti, se ärsytti Dracoa. Pansyssa oli itse asiassa aika monta asiaa, joka sai Dracon ärsyyntymään, varsinkin nyt kun hänellä oli poikaystävä.
Blaise ja Draco katsahtivat toisiaan nopeasti ja kummatkin heistä vastasivat hieman eriaikaan, "ei mitään ihmeellistä."
Samaan aikaan Harry, Ron ja Hermione astelivat Rohkelikkotornia kohti Neville perässään.
"Sinä näytät jo paljon paremmalta, Harry", Hermione sanoi iloisesti hymyillen, "et ole enää yhtä kalpea kuin ennen!"
Harry hymyili takaisin Hermionelle.
"Anteeksi jos sanon näin, mutta vuoden alussa näytit aika lailla zombilta", Hermione hihitti hieman, Harry naurahti ja raapi niskaansa.
"Miltä niin?" Ron kysyi ihmeissään ja Hermione huiskautti kättään.
"Moi kaverit", Neville huohotti ja asteli Ronin toiselle puolelle.
"Moi, Neville", Hermione sanoi iloisesti.
"Öh Neville, mikä tuo on?" Harry katsoi kulmakarvat koholla Nevillen kädessä olevaa ihmeellisen näköistä kasvia. Kitukasvuinen kasvi näytti koostuvan täydellisen ympyrän muotoisista, karvaisista ja ruskeista palloista.
"Se on dormireacia", Neville sanoi ja katsoi hellästi kasvia, joka alkoi hymisemään. Harry ja Ron katsahtivat toisiaan kulmat koholla. "Se on tosi mukava kasvi! Illalla sen hyminä erottuu paremmin ja se auttaa nukahtamaan. Lisäksi sen pallomaisista emistä saa ainetta, joka nukahduttaa kenet tahansa silmän räpäyksessä!"
Ron pyöräytti silmiään ja kuiskasi Harrylle, "jos se hymisee koko yön saan hermoromahduksen!"
"No, jos nukahdat ennen minua, minun tarvitse kuunnella hyminää", Harry naurahti Ronille.
"Kuinka niin?" Ron kysyi ihmeissään toinen kulmakarva koholla.
"Sinun kuorsauksesi alta ei erottaisi varmaan edes sireenin soittoa", Harry naurahti ja Ronin korvat punehtuivat hänen hiuksensa värisiksi.
Luihuisten oleskeluhuoneeseen päästyään Blaise veti Dracon yhteen pimeään nurkkaan kauas muista.
"Mitä sinä sitten aiot tehdä, häh? Menet hänen luokse ja...", Blaise veti demonstroivasti sormeaan kurkkunsa edestä.
Draco huokaisi, "mitä muuta voisin tehdä? En taatusti vie Harrya hänelle, mutten myöskään halua, että vanhempani kuolevat."
"Luuletko tosiaan, että hän tappaa sinut vanhempiensa sijasta?" Blaise kysyi ärähtäen, "minä en nimittäin usko! Hän tappaa vanhempasi ennen sinua!"
Draco punnitsi Blaisen sanoja, hän tiesi pojan olevan lähellä totuutta. Draco tiesi tämän lisäksi myös sen, että Harrya hän ei Voldemortille veisi, eikä hän myöskään jättäisi vanhempiaan.
"Lähden tänä iltana", Draco sanoi tyynesti katsoen Blaisea silmiin.
Blaise Zabinin silmät laajenivat järkytyksestä. Hän nielaisi, "mitä sanon Harrylle?"
Draco katsoi hetken hiljaa ystäväänsä, "et ainakaan totuutta."
"Mutta mitä sanon hänelle?" Blaise räpytteli silmiään, "varmaan koko henkilökunnalle ilmoitetaan katoamisesi! Silloin Harry tulee taatusti luokseni ja haluaa selityksen!"
"Blaise", Draco sanoi hiljaa ja katsoi kummallisen järkyttynyttä ystäväänsä, "et kerro hänelle, oli tilanne mikä tahansa."
Blaise näytti aivan siltä, kuin hän haluaisi vetää Dracoa turpiin, jottei tämä pääsisi hetkeen Sairaalasiivestä minnekään Pimeyden Lordia lähellekään.
"Kiitos, Blaise", Draco kuiskasi ja katsahti kelloa, joka osoitti ilta seitsemää, "paras mennä valmistautumaan. Lähden kahdeksalta."
"Sinä se et sitten pelkää mitään", Blaise huokaisi hivenen kunnioittavalla äänellä.
"Mistä tiedät?" Draco kysyi hiljaa, "vaikka pelkäisinkin, ei sitä tarvitse näyttää ulospäin."
"Ja Blaise", Draco katsoi Blaisea, joka mutristi suutansa. "Varokin suutelemasta Harrya."
Blaise katsoi maahan pieni hymynkaare kasvoillaan kun Draco asteli hänen ohitseen kohti makuusaleja. Sydän hakkasi Dracon rinnassa kuvottavan tiheää tahtia ja Dracosta tuntui aivan siltä, että hän voisi oksentaa minä hetkenä hyvänsä. Dracosta ei ollut koskaan aikaisemmin tuntunut siltä. Jalat tuntuivat vievän häntä suoraan kohti kuolemaa itseään, eikä hänen ajatuksensa tuntuneet kulkevan ollenkaan.
Draco astui makuusaliin ja huomasi sen olevan tyhjä. Hänen korvat tuntuivat täyttyvän olemattomalla vedellä kun hän vetäisi tärisevin käsin kaavun helmaansa ylöspäin. Harry ei ollut koskaan huomannut sitä, ei edes silloin kun Draco oli riisunut paitansa pois päältään. Pimeän piirto oli poltettu hänen käsivarteensa viime kesänä ja Draco tiesi, ettei hän tulisi saamaan sitä koskaan pois ihostaan. Menneeseen ei ollut paluuta, ajankääntäjää olisi vaarallista käyttää, eikä Draco ollut koskaan aikaisemmin ollut niin katuvainen jostain hänen omasta päätöksestään. Hän oli halunnut kostoa, kostoa koska hänen oma isänsä oli teljitty Azkabaniin, kostoa, joka oli tuntunut silloin niin verestävältä.
Draco veti henkeään ja laittoi toisen kämmenensä lähelle piirtoa, joka hohti hetken vihreänä. Kylmä hiki nousi Dracon kasvoille ja hän melkein tunsi olemattomien hikipisaroiden vierivän hänen kasvojaan pitkin. Draco nielaisi ja laittoi kämmenensä puristamaan toisessa kädessään olevaa pimeän piirtoa.
Draco puri huultansa ja ehti vielä sekunin ajan kerätä rohkeuttaan kunnes hän katosi.
*lopputunnari soi taustalla*
Loppu alkaa lähestyä, vaan miten loppuu, miten loppuu....minä tiedän...minä tiedän :o *pirullista ilveilyä*
Joo :D R&R rakkaat ihmiset!
-
VOI ÄÄ!!! jätit jännittävään kohtaan, TON VOLDUN JA LUCCEN SAA VETÄÄ HIRTEEN!!!! sää et saa tappaa Dracoo! et saa, et! >:( ÄÄÄÄÄÄÄÄ, hyvin kirjotettu osa, toi sun viimenen A/N oli pirullinen >:( murrrr!! mut vielä kerran: ET SAA TAPPAA DRACOO!! ää :''D
- av. :D
-
Luettu on.
Kirjoittajalla itsellään on tietysti kaikki valta tehdä tekstillään, mitä haluaa.
Se ei siltikään estä sitä, ettenkö minä voisi tehdä ehdotusta lopusta.
Toivoisin tähän tarinaan hyvin raadollista ja julmaa loppua, joka ei
ole onnellinen. Tämä ihan vain siksi, että minun kokemukseni mukaan
ihmiset saavat enemmän irti onnettomista lopuista.
L.B.
_____________
"In a time when computeranimation brings us worlds of ungredible beauty
one movie dears to be ugly...
- The Simpsons movie; in 2-D
- Aaaaw... The bunny´s not breathing
-
JÄTIT JÄNNÄÄN KOHTAAN APUAA! Jatkoa ja vähän äkkiä *puppy smile* ;)
Aloin jostain syystä nauramaan tuossa kun Draco tutkii kynsiään, voivoi, niin Dracomaista :D <3 Ja myös nauroin kun Harry kiusii Lonnukkaa! :D Sanon jälleen kerran, että olet mahtava kirjoittaja, ja kaikki kinuavat jatkoa, siskonikin lukee tätä, sillä ei oo vaa tunnusta, ai nyt se sano (se on tos vieres) et mun pitää sen puolesta laittaa näin: "HEMMETTI SITÄ JATKOO NYT ÄKKIÄ EN KESTÄ! OOT PARAS!" :D joo että näin, otappa neuvosta vaari ja kirjoita lisää sinä pirullinen ystäväni.
-
Kiitos jälleen errrittäin paljon kommenteista...
AVADA
:o Hallow tykkää jättää jännään kohtaan, tykkää jättää Hallow tykkää :D
*sniff* ei voldua saa hirttää :D raukka olis ihan henkihieverissä. *viheltelee* tappaako vai eikö tappaa...siinä vasta pulma (tappaa, yksi idiooteimmista suomenkielen sanoista...tappaaaaa)
^^ Kiitokset kommentista!
LUCIUS BLACK
Kylläpä nämä mielipiteet täällä vaihtelevat :D Raadollinen loppu...joo joskus niistä saa enemmän irti :D Mutta saa nähdä...saa nähdä...
Kiitos jälleen kommentistasi ^^
SIERRA
xD Se et Draco ryhty tutkimaan kynsiään oli tommonen mielikuvituksen takaporukoilta ponnahtanut idea ja jostain syystä se sopi munkin mielestä hyvin
Dracolle. :D Siskollesikin kiitokset täältä koneen äärestä! Täältä pesee lisää, kiitos jälleen kommentista *hyppii iloisena huonetta ympäri*
MERRIADOC
:D koulu on yksi niistä virheellisistä asioista tämän maan päällä...no onneksi sentään keskiviikkona on naamiaiset...ees jotain kivaa tiedossa :D
Jatkoa tuli jopa ennen keskiviikkoa *huiskii suomenlippua ilmassa*
:D Mun matikankokeet on aivan kamalaa tarkistettavaa, niin paljon virheitä :o nooooo nyt sain seiskan (JEESH!)
:D Blaise olisi varmaan enemmän kuin mielissään jos saisi auttaa Harrya...
Kiitos jälleen kommentista ^^
Toivottakaa tervetulleeksi lavalle, lempihahmoni ikinä....*rummutusta*.....LORDI VOLDEMORT!! *väistelee tomaatteja*
LUKU 18 Se sormus
Dracon jalat laskeutuivat kiviselle lattialle ja vaikka hänellä oli kengät jalassa, hän pystyi melkeinpä tuntemaan kuinka kylmät lattiakivet olivat. Tummaa lattiaa ja seinää valaisivat seinillä riippuvat, käärmeenmuotoiset soihdut. Draco oli laskeutunut suoraan suuren ja koristellun tammioven eteen, joka näytti hienolta ja samaan aikaan pelottavalta. Tammiovessa ei ollut kahvoja ja se oli niin jykevä, ettei sitä saanut työntämällä auki.
Äkkiä ovet alkoivat hiljalleen avautumaan, pieni sangoista lähtevä natina sai Dracon niskakarvat nousemaan pystyyn. Ovet aukenivat tuskallisen hiljaa ja kunnes ne olivat sepposen selällään, Draco asteli hiljaa pimeältä käytävältä vielä pimeämpään huoneeseen, jossa hehkui häivä sumuista, vihreää valoa. Draco pysähtyi huoneen keskelle ja otti parhaakseen vajota polvilleen `herransa´ eteen, joka istui koristeellisella tuolilla huppu päänsä peittona.
Sydän hakkasi tuskallisesti Dracon rinnassa ja hänen hengityksensä salpaantui Voldemortin noustessa seisomaan ja alkaessa astelemaan hitaasti Dracoa kohti. Pimeässä huoneessa ei kuulunut muita ääniä kuin Voldemortin kaavun repaleisten helmojen huiske ja Draco oli varma, että hänen sydämensä kuulosti jästien kehittelemältä bassorummulta.
"Draco", Voldemortin kylmä ääni sai Dracon jokaisen niskakarvan sojottamaan kattoa kohti ja poika käänsi äkkiä katseensa lattiaan. "Draco, Draco...Päätit siis tulla yksin ja olet siis varma siitä, että haluan Potterin tilalta sinut? Voi Draco, Draco...teet tämän minulle naurettavan helpoksi."
Draco katsoi silmät laajentuen lattiaa, hän ei ymmärtänyt. Miten niin hän teki tilanteen helpoksi Voldemortille?
Draco kuuli Voldemortin naurahtavan kylmästi kun käärmemäiset lonkerot sitoivat Dracon lattiaan niin, ettei Draco saanut itseään irti. Kylmyys ylettyi Dracoa joka puolelle, tottakai hän oli tiennyt, että Voldemort tekisi hänelle jotain, mutta tämä ei ollut hänen mielessään.
"Tottakai minä tiesin, vaikka typerä isäsi sanoi aivan muuta, että et toisi Potteria minulle. Sinä rakastat häntä, etkö rakastakin?" Voldemortin hyytävä ääni sai Dracon nielaisemaan kauhusta.
"Mutta ei se haittaa, hoidat asiasi aivan kuten halusinkin", Voldemortin kasvoille levisi hymy, joka melkeinpä katosi pääkalloa valkoisemmalta kasvolta. "Olisit tehnyt asiani hankalemmaksi jäämällä Tylypahkaan. Mutta toisaalta, ethän sinä voinut jättää vanhempiasi kuolemaan, vai mitä?"
Draco keräsi rohkeutensa, joka alkoi häviämään tyystin, "m-miten niin teen asian helpommaksi...h-herrani?"
Voldemort kääntyi Dracoa päin ja laski huppunsa alas paljastaen valkoiset kasvonsa ja helakanpunaiset silmänsä, jotka kiiluivat innoissaan pimeässä huoneessa. Näky sai Dracon haluamaan äkkiä takaisin rakkaaseen makuusaliinsa.
Voldemort asteli vielä lähemmäs Dracoa ilkeä hymy huulillaan, "Potterin kanssa on helppo leikkiä." Voldemort seisahtui ja katsoi alas Dracoon, "vai luuletko sinä, että hän jättää sinut kuolemaan?"
"Mutta hän ei tiedä missä olen", Draco kavahti ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta kun Voldemort kyykistyi hänen eteensä.
"Mutta ystäväsi tietää, eikö totta?" Voldemortin silmät kaventuivat mielihyvästä kun Draco pudisti päätänsä, "tsk, tsk, minulle ei valehdella."
Voldemort heilautti vitivalkoista sauvaansa ja Draco tunsi kuinka veitset lävistivät hänet joka puolelta kidutuskirouksen iskiessä häneen. Kenenkään kuolonsyöjän kidutuskirous ei ollut läheskään yhtä voimakas ja kaikenvievä kuin se, minkä Voldemort häneen iski. Draco kiljui pystymättä pidättämään sitä ja vedet kirposivat hänen silmiinsä Voldemortin naurahtaessa kylmästi. Voldemort poisti kirouksen ja Draco valahti löysäksi häntä pidetteleviin köysiin.
"H-hän, hän...sanoi ettei hän...kerro", Draco huohotti epätoivoissaan.
Voldemort nauroi, "tosiko?"
"Eikä Harry pääse - "
"Tänne vai? Sinähän tulit tänne pimeyden piirron avulla? Voi sentään, jätitkö sormuksen vartioimatta?" Voldemort hymyili ilkeästi Dracon katsoessa hätääntyneenä kaulaansa, hän oli laittanut sen pöydälleen.
"Harry ei tiedä siitä mitään!" Draco älähti epätoivoissaan.
Voldemort hymyili ilkeää hymyään, "mutta ystäväsi tietää, eikö totta?"
Harry istui pylvässängyssään kuuntelemassa Nevillen kasvin rasittavaa hyminää, Neville oli itse nukahtanut ensimmäisenä, Dean pyöri sängyssään etsien sopivaa asentoa, Seamus kirosi hiljaa ja Ron, jolla oli synnynnäiset unilahjat, makasi ensimmäistä kertaa elämässään niin pitkän aikaa valveilla.
"Voisiko joku sulkea tuon saamarin hyminäkoneen, mistä ikinä se hyminä sitten lähteekään!" Seamus viimein ärähti jostain Harryn vasemmalta puolelta.
"Sori Seamus", Harry huudahti takaisin, "mutta - "
"Ai säkö täällä hymiset!" Dean murahti, "sori sanoa kamu, mutta sulla ei ole nuottikorvaa."
"En se ole minä! Se on Nevillen kasvi!"
"Hyminäkasvi?" Dean murisi, "jo on aikoihin eletty, eikö sitä saisi vetää turpaan? Lopettaisiko se?"
"En usko", Ron naurahti väkinäisesti omasta sängystään.
"Oho! Ronkin on hereillä!" Seamus totesi ihmeissään.
"Tottakai hän on!" Dean naurahti, "jos hän ei olisi, syntyisi sellainen kuorsaus että se peittäisi tuon saakelin kukan ääntelyt! Saataisiin mekin nukkua."
Harry oli aivan varma että Ronin korvat punehtuivat. Nukahtaisivat jo, Harry ajatteli epätoivoissaan, hän halusi mennä etsimään Dracoa.
"Menen kävelemään", Harry huikkasi ja hypähti pois sängystään.
"Okei", Ron huokaisi ja Harry kiitti onneaan. Onneksi Ron ei ollut halunnut tulla mukaan.
"Hyvää yötä!" Harry toivotti napatessaan kelmien kartan ja näkymättömyysviittansa mukaan.
"Hyvää tosiaan", Harry kuuli vielä Seamuksen mutisevan, kun hän asteli ulos makuusalista.
Oleskeluhuone oli tyhjä ja siinä Harry sai rauhassa katsoa, missä Draco oli.
"Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni", Harry hihkaisi innoissaan ja taitteli karttaa etsien Dracoa. Olen varmaan niin innoissaan, etten innoltani näe häntä missään, Harry ajatteli tähyillen karttaa.
Blaise asteli Korpinkynsien makuusalin edessä olevan patsaan edessä ja Harrysta tuntui, että pojalla oli pahat mielessään. Viisitoista minuuttia karttaa tähyiltyään Harry tuli siihen tulokseen, että Draco ei ollut Tylypahkassa. Missä hän oli?
Suunnaton huoli hyökysi kuin aalto Harryn sisään, mitä jos Dracolle oli sattunut jotain? Mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Blaise...Harry käänsi katseensa karttaan, hänen pitäisi mennä Blaisen luokse. Ehkä hän tietäisi jotain.
Blaise oli juuri astumassa Luihuisten oleskeluhuoneen sisäänkäynnin eteen, kun hän kuuli huolestuneen huudon takaataan, "BLAISE!"
Voi paska, Blaise ajatteli hiljaa mielessään kun hän kääntyi ja näki Harryn hypähtävän hänen luokseen.
"Morjens Harry! Kiva ilta, vai mitä?"
Harry loi Blaiseen kummastuneen katseen ja ilmaisi nopeasti huolensa, "Blaise, missä Draco? Minä en näe häntä kartalla, Blaise, missä hän on?"
Voi paska, voi paska, voi paska, Blaise ajatteli kasvoillaan hymyä tavoitteleva tekoirvistys, "Öppää...ööö...lähti käymään kotona."
Harry katsoi kulmat koholla Blaisea ja näytti hitusen hätääntyneeltä ja vihaiselta, "mitä hän siellä?"
"Mmmm...ööö...sen piti siivota huone - tai siis!" Blaise nosti kätensä itsensä suojaksi ja Harry katsoi häntä hätääntyneenä, "hän, hän, hänen piti mennä mummonsa hautajaisiin...! Niin, niinhän se oli!"
Blaise nauroi joksenkin väkinäistä naurua ja Harrysta tuntui aivan siltä, kuin jokin suureton voima musersi kuoren hänen sisällään.
Harry otti pidemmän pojan paidan kauluksesta kiinni ja hänen silmänsä leimusivat, "Blaise, missä Draco?"
Blaise näytti joksenkin häkeltyneeltä, "m-mummonsa hautajaisissa...?"
Harry vetäisi sauvansa taskustaan ja osoitti sillä Blaisea, joka hätkähti, "Oho, Harry. Eheh, mistä moinen muutos...?"
"Missä Draco on, Blaise!" Harry huudahti.
"No, öh...mitä se nyt haittaa...jos kerron", Blaise vikisi hiljaa, "hän meni Voldemortin luo."
"M-mi-mitä?" Harry kähähti ja heilautti hieman päätänsä.
Blaise huokaisi ja selitti tapahtumat Harrylle aina toisen kirjeen saamisesta alkaen. Harryn järkyttynyt ilme vavahteli kauhistuneisuuden välillä.
"Miten pääsen sinne?" Harry kysyi sauva yhä Blaisea osoittaen.
"Mitä?" Blaise kähähti hätkähtäen, "ethän sinä voi sinne mennä!"
"Miten minä pääsen sinne!?" Harry huudahti vaativammin ja hänen sauvansa kärjestä syöksähti muutama kipinä.
"Okei, okei, en minä tiedä! Eihän se ole mahdollista - enhän minä edes tiedä missä se piilopaikka on!" Blaise huudahti ja otti toisella kädellään kiinni Harryn sauvasta.
Järkyttyneisyys valaisi Harryn kasvoja ja muutama kyynel vierähti hänen kasvoilleen. Hän kuvitteli Dracon maassa, kiljumassa verisenä, huutamassa armoa...
Blaise katsoi kauhuissaan Harryn kasvoja ja yhtäkkiä hän muisti sen sormuksen, hän oli nähnyt sen Dracon pöydällä...
"Ai niin joo", Blaise kuiskasi mietteissään ja Harry käänsi vaativana kasvonsa takaisin häneen.
"Mitä niin joo?"
Blaise hätkähti, hän nosti kätensä taas suojakseen Harryn osoittaessa häntä kipinöivällä sauvalla, "eikunminävainsesormus!"
Kaksi sanaa osui Harryn korviin; se ja sormus.
"Mikä sormus?" Harry kysyi kuiskaten ja Blaise pamautti käden suulleen.
Muutama muistikuva lennähti Harryn mielessä kuin filminauha. Hän nostamassa sängyn alle pudonnutta sormusta, Draco suutelemassa häntä sormus kaulassaan roikkuen. Se sormus.
Harry asteli Blaisen ohitse ja oli juuri sanomassa salasanaa kiviseinälle, kun Blaise tarttui häntä päätään pudistellen hihasta, "älä tee sitä Harry. Draco ei olisi halunnut - "
"Draco on minulle kaikki", Harry kähähti Blaiselle ja vetäisi pojan käden irti hihastaan, "hän on kaikki mitä minulla on! Hänestä ei tule seuraavaa Sirius tapausta! En anna sen tapahtua!"
Muutama kyynel vierähti Harryn kasvoille ja Blaise puri huultansa, ei hänkään tahtonut Dracon kuolevan...
"Mennään sitten yhdessä", Blaise rohkaistui ja Harryn kasvoille levisi Rohkelikkojen tunnusomainen ilme, rohkea ja uhmakas ilme.
Harry hiippaili Blaisen perässä näkymättömyysviitta päällään tuttuun makuusaliin, jossa nukkuivat nyt Crabbe ja Goyle. Blaise asteli Dracon pöydän vierelle ja nappasi sen päällä olevan sormuksen. Hän asteli sitten Harryn luokse sormus kädessään. Harry katsoi harmittoman näköistä sormusta ja ojensi sitten kätensä kämmenpuoli ylöspäin, Blaise tiputti sormuksen Harryn kämmenelle.
"Minä tulen sitten kanssa mukaan", Blaise sanoi tärkeilevästi, "että Dracolla on joku jolle voi rähjätä."
Blaise tarrasi kiinni Harrya kädestä, kun Harry pujotti sormuksen keskisormeensa. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta yhtäkkiä Harry tunsi olonsa kauhean heikoksi ja hän sekä Blaise katosivat Tylypahkan kartalta.
Harry tunsi sekunin ajan jalkojensa osuvan kivilattiaan, mutta sitten hän kaatui kovalle lattialle heikkojen jalkojensa takia. Blaise seisoi pystyssä ja näytti voivan hyvin, hänen kasvonsa näyttivät hitusen verran normaaleja kalpeimmilta.
"Ok Harry? Wah, onneksi tulin mukaan", Blaise huokaisi ja auttoi Harryn pystyyn. Harry repäisi sormuksen pois sormestaan ja heitti sen lattialle, kuului kalahdus joka kaikui pimeässä käytävässä.
"Missä me ollaan?" Harry kysyi hivenen heikosti, sormuksen vaikutus tuntui hänessä vielä.
"Älä minulta kysy!" Blaise murahti, "en minä tiedä mitään kuolonsyöjien mestoista!"
Harry lähti astelemaan käytävää eteenpäin ja Blaise ryntäsi hänen peräänsä. Heidän askeleet kaikuivat muuten pimeässä ja hiljaisessa käytävässä, käytävää heidän edessään ei nähnyt kunnolla, koska siellä oli niin pimeää. Viimein kuului ääniä ja Harry pysäytti Blaisen, joka ryhtyi tähyilemään hulluna ympärilleen. Silloin kuului karmaiseva kiljunta. Jotakuta kidutettiin ja Harry tiesi äänestä, vaikkei hän ollut koskaan kuullut sitä niin kimeänä, kuka oli kyseessä.
"Draco..." Harry lähti juoksemaan käytävää eteenpäin.
"Hei, Harry! Odota!"
Harry juoksi käytävää eteenpäin ja hänen heikot jalkansa tuntuivat olevan täysin sitä vastaan. Sydän hyppi Harryn kurkussa ja hänen oli keskityttävä kaikin voimin juoksuun, ettei hän romahtaisi lattialle.
Harry näki oikealla puolellaan suuren koristeellisen tammioven ja hän uskoi tietävänsä kuka sen toisella puolella oli. Blaise saavutti Harryn ja veti rahisten henkeään huomattuaan suuren oven, jonka takaata tuntui huokuvan kylmyyttä käytävälle.
Harry astui oven vierelle ja yritti työntää sitä auki kahvan puuttumisen vuoksi, tuloksetta. Harry vetäytyi taaemmas ja silloin ovi alkoi aueta hitaasti, Harryn täytyi peruuttaa, jottei ovi osuisi häneen. Blaise nielaisi kuuluvasti oven avauduttua tuskallisen hitaasti ja kummatkin pojista, Harry etualalla, katsoivat sisään suureen huoneeseen, jossa vihertävä usva valaisi näkymän. Harry vetäisi sauvan taskustaan kuin miekan tupesta ja hänen silmänsä laajenivat järkytyksestä, kun hänen silmänsä olivat ensin tottuneet valonpuutteeseen.
Draco makasi huoneen kivisellä lattialla. Poika ei liikkunut, eikä Harry ollut varma hengittikö hän. Verivana valui Dracon platinanvaaleiden hiusten seasta pojan naarmuisille kasvoille. Harry ja Blaise astelivat muuten tyhjään huoneeseen ja Harryyn iski ikävä tunne. Sama tunne, joka oli iskenyt häneen kolmannen koetuksen jälkeen, sama tunne, joka oli iskenyt häneen salaperäisyyksien osastolla...
Ovi pamahti luonnollista kovaäänisemmin kiinni ja Harry huomasi Blaisen hätkähtävän. Äkkiä Harry kuuli askelia ja pimeyteen hänen edessään ilmestyi kaksi punaisena hohtavaa silmää.
"Tervetuloa piilopaikkaani Harry Potter", kylmä ääni sai Harryn niskakarvat pystyyn, muttei hän siltikään perääntynyt niin kuin Blaise. Hän oli kohdannut Voldemortin aiemminkin ja tottakai hän selviäisi uudestaan...
Pala nousi Harryn kurkkuun kun luurankomainen Voldemort asteli pimeydestä ilkeä hymy leikitellen huulillaan.
...vai selviäisikö?
:o mwaha ha ha haaa......(....)
Ladies and gentelman....R&R!! :D
-
Oh no! What will happen?!
Olet ehtinyt kirjottamaan kaks lukua, etten oo huomannukaan. Ja kohta loppuu. :'(
Jännittävään kohtaan jätit...
Olipahan Blaise helppo saada kertomaan kaikki. Mutta kun Harry uhkailee sauvallaan, niin... Että ymmärretään.
Nyt odottelen vain sitä loppua. Rumpusoitto alkuun, kun viimeinen osa alkaa... :)
Toivottavasti kaikki päättyy hyvin (en tiedä sitten kenelle, Voldulle, Dracolle, Luciukselle, jollekulle).
Mutta siis: Toivottavasti seuraava osa tulee pian, niin pääsee taas nauttimaan! :D
-
uaah!! eieieieieiei, et saa tappaa niitä, oikeesti! ... mitäh?! Sää tykkäät Voldusta? *heittää niitä tomaatteja* okei, kyl voldu on hauska hahmo, mutku se yrittää nistiä harrya :( :D No tää luku oli tosi hyvä ja tuli sellanen "apua, mitä tapahtuu seuraavaks?" tunne. Huomasin muuten, että aina ku luen tätä ni kuuntelen "This is what dreams are made of- Hilary Duff" kappaletta :D nii ja sitte mää löin itteeni ku en tajunnu et miten Voldun suunnitelmat muka menis kunnollisiks, mutta Harry on Harry .. -.-' :P Jatkoa ootan..
-av
-
EI SAA! TÖRKEETÄ jättää noin kesken apuaa! :o :D Jatkoa ja vähän äkkiä, ja älä vaan tee surullista loppua en kestäissssss......... joo sorry ei tuu ny rakentavaa. :D ^^ <3
-
Apuaaa :D Loppuu koht ! Olen samaa mieltä Sierran kanssa: Ei surullista loppuu! En kestäa :D:D:D
-
Jaa jaa, täällä sitä taas ollaan.
No, ehkä minussa sitten vaikuttaa sisäinen voldu, koska minä olen edelleenkin messevän terastuksen kannalla.
Siinä nyt on se vähäistäkin vähäisempi "järkevä" palaute, mitä saan aikaan.
Odotetaan ja katsotaan, että kuinka Harryn käy.
L.B.
_____________
"In a time when computeranimation brings us worlds of ungredible beauty
one movie dears to be ugly...
- The Simpsons movie; in 2-D
- Aaaaw... The bunny´s not breathing
-
Jooh... Tossa toisen luvun kohalla viimeks kommasin ja nyt onki jo edenny 18. lukuun asti! ;o
Elikkäs melko nopeesee tahtii kirjotat. (:
Täähän on ihan kiwa... Tykkään fluffysta kyllä, mutta tässä se meni jo vähän överiks. :/
Toistoa kyllä oli aika paljon... Kirjoitusvirheet häiritsi, ainakin mua. Esmes repliikkejä ei oo läheskään aina alotettu isolla etc. Suosittelisin betaa.
Harry oli kyllä ihan liian avuton ja ujo. Koko ajan se oli hymyilemässä ja puhumassa ujosti...
Blaisest miul ei oo tollast awwittelewaa H/D-fani-kuvaa... ;D Joten se oli vähän outoo.
Draco taasen oli ehkä liiankin dominoiva... Ei kai nyt kukaan haluis olla tollasen kanssa. *köhh* Tottakai haluis. 8D
Muttajoo... Kuvailut oli ihan hyviä. Teksti oli paikoin vähän töksähtelevää... :S
Mutta kuvat oli kyllä hienoja. Piirrustat hyvin.
Kaikesta tosta huolimatta tykkään tästä paljon ja jatkoa lukisin enemmän kuin mielelläni. ;)
Vaikka en usko että loppuun voi enää vaikuttaa, mutta toivoisin onnellista loppua.
~April kiittää ja kuittaa
-
Mä oon tosi pahoillani siitä, et en oo kirjottanu jatkoo pitkään aikaan. Koulussa tykitetään sanakokeilla ja esseillä nyt oikein kunnolla. Huomennakin on
ruotsin sanis .... ja ne sanat on suoraan sanottuna kuvottavia. (Jag är bäd in ruotsi...svenska)
Mut tulin nyt vain vastaamaan ihaniin kommentteihinne (anteeksi siitä) ja voin ilokseni sanoa, että kyllä seuraavaa lukua on jo aloitettu :)
WINGA
Niih, kohta loppuu, mutta lupaan, ettei D/H ficit jää tähän :D
Blaise on sisimmissään varsinainen pelkuri xD sellanen perusLuihuinen joka mielellään liukuis ulos pahoista tilanteista, mutta eihän
se voinu Harrya yksin päästää lähtemään x)
Kyllä tämä tarina päättyy jollekin hyvin....kai...?
:o seuraava osa tulee niin pian ku mahdollista.
AVADA
*väistää tomatteja kädet pään päällä*
Voldemort on aivan <3 :D
xD Harry on Harry, eikä hän pääse siitä eroon kirveelläkään. Mukava, että saan jotkut jännittämään mitä tapahtuu :D
SIERRA
:D surullista? minäkö surullista loppua...*viheltelee*
Ei haittaa ettei tullut rakentavaa ^^ Jos mulle laittais rakentavaa, lista jatkuis loputtomiin xD
LUMOS
*myhäilee* eeei surullista (en kerro...*gjeh, gjeh*) Loppuu kohta juu, mut yritän saada seuraavasta tarinasta paremman. (sujuvampaa tekstiä jne.)
LUCIUS BLACK
:D kaikissa meissä piilee sisäinen voldu....
Seuraavan osan voldemort kohat on ihan hirveen vaikee kirjottaa, seki on yks syy, miks osa on näin paljon myöhässä ^^
MUUMIMAMMA
:D mäki voisin ottaa semmosen kasvin, saattaisin kyllä jossain vaiheessa saada hermoromahduksen. ^^ Ei, ei surullista...
MERRIADOC
Harry rohkenee kyllä, eihän Harry voi Voldemortia kohdata jalat tutisivina xD
xDDD Blaise/Harry, voihan sitäkin jossain vaiheessa kokeilla :D pitää vain eka keksiä juoni ect. Harkitaan ^^
APRIL
Ah, pitkästä aikaa ^^
Joo, no Harry oli vähän maassa alussa, niin halusin laittaa melko paljon fluffyy...*sigh* harmi et meni överiks.
Joissain kohissa en oo varma, et kuuluisko tulla isolla vai pienellä se alotus...
esim. "Moi", sanoi Harry, "mitä kuuluu?" Niin tos mitä kohassa, alkaako isolla vai pienellä.
Halusin tehä Harrysta ujon, ite tykkään paljolti ku Draco on dominoiva ja Harry on tuommoinen sub. Maku asiaa, maku asiaa...tosin
jatkossa oon ajatellu tehä hiiiiitusen erilailla.
Kuvailuista en ite just tykkää :D ja tiiän, et teksti on tökköö, yritän parannella ens tarinaan.
Piiih, mä haluaisin osata piirtää paremmin *sniff*
KIIITOS KAIKILLE PALJON KOMMENTEISTA!!!!!
*kumarrus Wingalle, Avadalle, Sierralle, Lumokselle, Lucius Blackille, muumimammalle, merriadocille ja aprilille!!!!!*
-
Hiphei, minä täällä taas, Sierra.
Ajattelin vain kertoa, kuinka paljon tykkään tästä ficistä, ja KUINKA PALJON MINÄ HALUAN LUKEA JATKOA HEMMETTI JATKOA KEHIIN, MÄ EN KESTÄ!!! :D
Kiitos.
-
Yhyy ei tommoseen kohtaan saa jättää >OO
Lissääää??<3
~Lahtiska
-
Tää on ihana tarina, osaat kirjoittaa tosi hyvin. Ja kuka oikeesti voi kirjottaa noin nopeesti. Oon lukenu tarinaa alusta asti, mutta en ollu rekistöröityny niin en kommentoinu. Nyt oli ihan pako rekisteröityy ja kommentoida sulle! :D Nimikin on vaa väliaikane, jos oisit kiva niin haluisitko ehottaa paremaa? :D Sanoinko jo että tää on tosi ihana tarina! :D Ja Dracoo ei saa tapaa!
-
Tooosi hyvä;>> Millos jatkoo ois tulossa?? Ei ollut mitään hirmu isoja kirjotusvirheitä. Ehkä jotkut sanat saatto olla väärin kirjotettu. En tiedä;>> En jaksa miettiäkkään tooosi hyvä ficci;DDD
Sirre_ <33
-
OMG! <33
Iiiiiihana tarina! sori et en oo kommannu aikasemmin kun vasta nyt,mutta kommasinhan kuitenkin...:P
tykkään sun kirjoitustyylistäs,ja tätä on kiva lukea. :)
Blaise on kyllä aivan mahtava tässä tarinassa,ja repeilin täällä hänen kommenteilleen välillä ihan kympillä :D
Jatkoa tähän ja äkkiä!!
P.s. VAROKKIN TAPPAMASTA HARRYÄ JA DRAKOA!! *evilgrin* >:( ,
muuten tulee iso-paha Shameeka ja halaa sua ihanan tarinan johdosta! *hug*
:D
-
Ja eräs on ollut taas tosi hidas kirjottamaan (saamarin laiskiainen)
Muttakun koulusta on tullu hirveesti esseitä jotka pitää kirjottaaa...(vierittää syyt esseiden niskoille, joista on tullut kirjotettua vasta yksi puoliksi)
Ja ku toi luku oli niin vaikee kirjottaa....(yritti taas tosi kovasti, parhaimmillaan kirjotti 10 sekunttii ja jätti siihen)
-.-' eh....anteeksi tästä x)
SIERRA
xD joo, anteeksi edelleen tästä myöhäisestä jatko-osasta. Koulu vie voimia...x/ kaikki antaa esseitä kirjotettavaks...ei kiva, ei kiva
Kiitos itsellesikin ^^ errittäin paljon kiitoksia jälleen kerran
LAHTISKA
x) olen pirullinen ihminen. Pirulliset ihmiset jättävät tarinat pirullisiin kohtiin. Kiitos kommentista toodella paljon ^^
ENEMY
xD no, nyt oon ollu tosi laiska kirjottaa koulutöiden takii...Enemyhän on ihan hyvä nimi! Mun mielikuvitus riitti just ja just tohon Hallow - nimeen :D
et mun ehotukset voi olla mitä sattuu. Mä laitan nimen yleensä sen perusteella mistä tykkään xDD joskus se on idioottimaisen kuulosta.
... ... *myhä*
Kiitos paaaaljon kommentista ^^
SIRRE_
^^ Jatkoo tulossa nyt (vihdoin) Mulla on aina kirjotusvirheitä xD en pääse niistä yli enkä ympäri, mutta haluan päästä, joten yritän parantua tässä ajan mukaan. Kiitos erittäin paljon ^^ *kumarrus*
SHAMEEKA
Kiitos erittäin paljon sinullekin ^^ ^^ *kumarrus*
x) Musta tuntuu vähän, et kuvailu on jääny tosi tyngäks tässä tarinassa. Sitä ajattelin lisätä, mutta hyvä että kirjotustyyli sujuu ^^
Blaise on tuntunu olevan porukan ykkössuosikki xD
....*grin* noooo....loppu häämöttää ja sit näkee kuka kuolee...
*hug* sinnekin päin maailmaa ja suuret kiitokset kommenista!
KIITOS JÄLLEEN KAIKILLE KOMMENTEISTA! Tässä tulee nyt sitten varmaan joko toisiks tai kolmanneksviimeinen osa, enjoy (or not)
LUKU 19 taistelu
Voldemort asteli hitaasti lähemmäs Harrya ja vetäisi samalla sauvansa viittansa kätköistä. Harry puristi rystyset valkoisina omaa sauvaansa ja katsoi Voldemortia, joka hyväili vitivalkoista sauvaansa punaisten silmien katse yhä Harrya tutkiskellen. Blaise liikahti väkinäisesti Harryn vierellä ja vetäisi käsi täristen oman sauvansa esiin.
"Viimetapaamisesta onkin jo aikaa, Harry Potter", Voldemortin kylmä ääni sihisi. Sihinä kaikui pimeässä huoneessa vielä kauan sen jälkeenkin kun Voldemort oli lakannut puhumasta.
Harry ei sanonut mitään. Hän katsahti nopeasti vähän matkan päässä lojuvaa Dracon liikkumatonta ruumista ja siirsi sitten katseensa takaisin Voldemortin säälimättömiin punaisiin silmiin. Julma hymy, joka oli kadota valkoiselta naamalta, valaisi Voldemortin kasvoja.
"Dumbledore ehkä kutsuu sitä sinun vahvuudeksesi, voimaksi joka tulee tuhoamaan minut", Voldemort kallisti hieman päätänsä ja tarkkaili Harrya, "Mutta minusta näyttää siltä, että se niin sanottu voima tulee tuhoamaan sinut."
Harry puri poskeaan sisältä päin Voldemortin jatkaessa, "Rakkaus. Dumbledore jaksaa sen siis yhä laskea sinun voimaksesi."
Harry ei sanonut vieläkään mitään. Hän katsoi Voldemortin punaisten silmien syvyyksiin ja puristi sauvaansa tietäen olevansa valmis vaikkei siitä pakosti tulisikaan mitään. Harryn katse osui Voldemortin takana nyt vihertävässä valossa näkyvään seinään, jolla oli jokin kummallinen ja suuri kuvio.
"Hyvästi, Harry Potter."
Harry ehti juuri ja juuri huutaa, "KARKOTASEET!" ja jo toisen kerran hänen elämänsä aikana, kultainen valosäie yhdisti hänen ja Voldemortin sauvat.
"BLAISE OTA DRACO MUKAASI JA MENE!" Harry karjaisi puristaen tärisevää sauvaansa. Blaise juoksi Dracon luokse minkä jaloistaan pääsi ja kyykistyi pojan viereen epäilemättä kokeilemaan pulssia. Voldemortin silmät kaventuivat ja hänen kasvonsa kuvastivat täyttä vihaa.
Kultasäiettä pitkin matkaava valopallo osui Harryn silmiin ja hän tiesi mitä tehdä, tiesi koska hän oli tehnyt niin aiemminkin.
Harry yritti keskittää kaiken voimansa pienen valopallon liikuttamiseen, hän halusi sen koskettavan Voldemortin sauvaa. Valopallon keskeltä purkautui pitkiä ja ohuita salamia, jotka rikkoivat seiniä ja suurta tammiovea. Blaise käytti tilaisuuden hyväkseen ja lennätti nyt hieman tajuissaan olevan Dracon oveen tulleesta reijästä läpi.
Voldemort karjaisi raivoissaan ja nytkäytti sauvaansa jolloin valopallosta syöksähti lisää salamia. Harry joutui kumartamaan päätänsä väistääkseen yhden valkohehkuisen salaman. "McNair, Rodolphus! Ottakaa heidät kiinni!"
Harry nosti päätänsä nähdäkseen kahden naamioidun miehen ilmestyvän savuna tyhjästä Voldemortin molemmin puolin. Miehet ryntäsivät Blaisen perään ja Harry toivoi, että Blaise olisi päässyt jo kauas. Harryn keskittyminen valopalloon oli herpaantunut ja hän huomasi vasta silloin, että pallo oli tuskallisen lähellä hänen sauvansa kärkeä. Harry keskitti jälleen kaiken voimansa pallon liikuttamiseen ja se alkoikin hiljalleen siirtyä Voldemortin sauvaa kohti.
Valopallon osuessa Voldemortin sauvan kärkeen, Voldemortin aiempia uhreja alkoi hiljalleen purkautua vitivalkoisesta sauvasta ja pian Harryn äiti ja isä astelivat poikansa luokse.
"Harry", James Potterin usvainen ääni tervehti Harrya. Voldemortin silmät kaventuivat ja hän heilautti sauvaansa lähettäen salamia ympäri huonetta.
Harry katsoi isäänsä muutama hikipisara poskellaan valuen, "sinä varmaan jo tiedätkin mitä tehdä." James Potterin ääni totesi.
Harry nyökki päätään ja katsoi kysyvästi vanhempiaan, jotka jo tuntuivat ymmärtävän mikä heidän poikansa mieltä painoi.
"Olemme erittäin ylepitä sinusta, Harry", Harryn äidin hento ääni sanoi, "ja te rakastatte toisianne."
Harryn isä hymyili leveästi, "parempi hänkin kuin Ruikuli, vai mitä?"
Vaikkei siinä tilanteessa ollutkaan mitään naurettavaa, Harry naurahti pienesti ajatellen Siriuksen ja hänen isänsä ilmeet jos hän olisi ihastunut Kalkarokseen.
"Nyt."
Harry kiskaisi sauvaansa lujasti ja valonsäde katkesi. Hän ei jäänyt katsomaan kuinka hänen vanhempansa, Cedric ja moni muu astelivat Voldemortin näkökentän eteen, vaan hän juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Ovesta käytävän puolelle päästyään, Harry viiletti oikealle pitkää ja kapenevaa käytävää eteenpäin kuolonsyöjien ilmiintyessä hänen taakseen.
"OTTAKAA HÄNET KIINNI, OTTAKAA HÄNET KIINNI!"
Tainnutus- ja kokovartalolukkokiroukset suhahtelivat viheltäen Harryn ohitse ja yksi hipaisi hänen hiuksiaan. Yksi kuolonsyöjistä erkani muista kaikkoontuessaan mustana savupilvenä ja liitäessään siten Harrya kohti. Harry kohdisti katseensa yläpuolellaan aavemaisesti liitävään sauvipilveen ja ampui siihen muutaman kirouksen, jotka kaikki kuitenkin suhahtivat sen lävitse. Musta savu lankesi Harryn ylle ja Harry tunsi käsien muotoutuvan savusta ja puristavan tiukasti hänen omia käsivarsiaan. Savu kiemurteli Harryn ympärille niin, ettei hän pystynyt enää kunnolla liikuttamaan käsiään, saatikaan sitten juoksemaan. Pian kuolonsyöjä oli muodostunut normaaliksi itsekseen ja piti rimpuilevaa Harrya lujasti paikoillaan.
Tähänkö se nyt sitten loppui? Harry kuuli kuolonsyöjien voitonriemuiset huudahdukset. Tämäkö oli kaikki mitä hän pystyi tekemään?
Silloin käytävän pimeään päähän ilmestyi häikäiseviä valoja ja Harry sekä muut kuolonsyöjät katsoivat niitä silmät sirissä. Valkoiset savupilvet lennähtivät Harryn ja kuolonsyöjien eteen ja muotoituivat siinä samassa ihmisiksi. Lähimpänä Harrya ja ilmeisesti myös joukon vetäjänä seisoi Remus Lupin. Kingsley Kahlesalpa, Arthur Weasley, Nymphadora Tonks, Villisilmä Vauhkomieli, Elphias Dodge ja muutama ministeriöläinen aurori seisoi siinä Harryn ja häkeltyneiden kuolonsyöjien edessä.
"PYSYKÄÄ SIINÄ!" Harrya pitelevä kuolonsyöjä karjaisi kiltalaisille ja ministeriöläisille. Harry tunsi sauvan kurkullaan ja katsoi kuinka jokikinen hänen puolellaan oleva laski sauvansa osoittamaan maata.
"Juuri niin", Rookwoodin ääni kantautui Harryn korviin jostain hänen oikealta puoleltaan, "ettehän te halua että satutamme häntä."
Harry katseli kuinka väri ja ilme vaihteli Remuksen kasvoilla, kuinka herra Weasley ponnisteli yrittäessään löytää katseellaan jonkin porsaanreijän, ja kuinka Kingsleylta repäistiin sauva hänen oikeasta kädestään.
"Tänne oli hieman turhan helppo päästä", Herra Weasley totesi yrittäen virittää keskustelua. Hän ilmeisesti yritti keksiä samalla jonkinlaista suunnitelmaa.
"Niinkö tosiaan?" Joku kuolonsyöjä Harryn takana kirskutti hampaitaan, "ehkäpä niin, mutta ei tämä olekaan meidän vakituinen piilopaikkamme."
"Pää kiinni, Goyle!" Rookwood ärähti herra Goylelle, joka sulki siinä samassa suunsa. "On totta, että sisällä voi ilmiintyä", Rookwood sihisi kiltalaisille, "mutta ulkoa sisälle ei voi, miten pääsitte tänne? Vain kuolonsyöjä voisi saattaa teidät ulkona olevan taikamuurin lävitse - "
"Ja luuletko että kertoisimme teille miten pääsimme sisään", Pinkkitukkainen Tonks naurahti happamasti ja puristi nyrkkejään yhteen.
"Mitä luulette saavuttavanne tällä?" Kingsley kysyi rauhallisella, syvällä äänellään.
"Mitäkö? Olet tyhmempi kuin päältäpäin näytät, Kahlesalpa", Ilkkui naamioitunut kuolonsyöjä Rookwoodin vieressä, "pimeyden lordi palkitsee meidät ruhtinaallisesti tästä keikasta. Viemme teidät hänen luokseen ja saamme kaikki palkkion."
"Paras olisi", Harmaaselkä asteli eteenpäin niin, että Harry näki hänen selkänsä. Harry huomasi Remuksen ilmeen kovettuvan. "Ottakaa te kenet haluatte, kunhan vain minä saan Lupinin", Harmaaselkä paljasti keltaiset hampaansa ja kaivoi niitä pitkällä ja likaisella kynnellään.
Herra Weasley katsahti Remusta, joka katsoi silmä kovana Harmaaselkää kavahtamattakaan.
"Hyvä on, pidä sinä pentusi Harmaaselkä, minä hoidan Kahlesalvan", Rookwood tuhahti ja asteli muiden kuolonsyöjien vetäjänä Kingsleyta kohti.
"TAINNUTU!"
Valo välähti jostain Harryn vasemmalta puolelta ja loitsu, joka oli varmaan tarkoitettu Harryyn, osui kuolonsyöjään joka piteli häntä. Harrya pitelevä kuolonsyöjä kaatui rysähtäen maahan ja syntyi hirveä hässäkkä. Kiltalaiset ja ministeriöläiset alkoivat syöttämään loitsuja joka puolelle kohti kuolonsyöjiä, jotka väistivät kiroukset kaikkoontumalla ja ilmiintymällä sitten toiseen paikkaan.
Harry käänsi kasvonsa vasemmalle nähdäkseen hänen pelastajansa ja hänen silmänsä suurenivat Lucius Malfoyn astellessa häntä kohti Draco ja Blaise perässään. He olivat turvassa, Harry ajatteli huojentuneena Dracon juostessa hänen vierelleen. "Oletko kunnossa!?"
Harry hymyili ja nyökkäsi. Puhtaanvalkoinen loitsu kiisi heitä kohti ja Harry ehti juuri ja juuri loihtimaan kilpiloitsun hänen ja Dracon eteen.
Lucius Malfoy astui Harryn vierelle ja huokaisi, "taidan olla anteeksipyynnön velkaa."
"Mistä niin?" Harry kysyi vaivaantueena yrittäen samalla pitää kilpiloitsua yllä kaikin voimin.
"Jos Draco haluaa olla kanssasi, en näe mitään syytä miksei hän voisi olla", Lucius Malfoy sanoi ja Harry kuuli hänet juuri ja juuri kaiken sen hälinän seasta. Dracon huulet levisivät hymyyn ja Blaise taputti käsiään yhteen naama leveässä virneessä, aivan kuin sota heidän ympärillään olisi ollut jonkinlainen hääseremonia.
Harry käänsi kasvonsa Lucius Malfoyhin päin ja kilpiloitsu herpaantui, "M-minä..." Ja suurin ponnistuksin, aivan kuin se olisi vaikea sanoa, Harry päästi sen suustaan, "kiitos."
Lucius Malfoy hymyili hieman ja tainnutti nopealla liikkeellään yhden kuolonsyöjän, joka oli juuri ampumassa kirouksen heidän suuntaansa, "olin itsekäs", Herra Malfoy sanoi ja katsoi Harrya ikäänkuin arvioiden.
"Sinä olet varmasti ihan mukava poika."
Harry hymyili hitusen virnistäen ja samalla kaukana hänen takanaan uusi taistelija ilmiintyi muiden joukkoon mustana savupilvenä, niin kuin kaikki muutkin kuolonsyöjät. Repaleinen kaapu leijui tulijan katsellessa taistelevaa joukkoa ilmeettömin silmin. Hänen katseensa osui yhteen uskollisimmista kuolonsyöjistä, Lucius Malfoyhin, joka nyt taputti hymyillen Harryn olkapäätä. Viillosmainen sierain nousi hieman huulten taipuessa ilmeeseen, joka kuvasti silkkaa inhoa. Harmillista, hän oli ollut ihan kohtalainen kuolonsyöjä.
Luurankomainen, pitkäsorminen käsi ojentui eteenpäin ja sen omistaja tähtäsi sauvallaan tarkasti. Hän oli aina sanonut, että hänet kieltänyt saisi kärsiä. Nopea kuolema ei olisi kärsimystä. Hopeinen, kauniisti kiiltelevä ja harmittoman näköinen kirous suhahti vaivattomasti valkoisen sauvan kärjestä.
"Voisit tulla meille kesälomalla", Lucius Malfoy hymähti Harrylle, "vaikka tosin, onhan tämä vähän huono hetki puhua."
Draco naurahti isänsä viereltä ja Harry oli juuri avaamassa suutaan kun hopeinen loitsu suhahti hänen ohitse. Harry tunsi lämpimän veren roiskahtavan hänen kasvoilleen ja viitalleen ja kun hidastetussa elokuvassa, Lucius Malfoy kaatui taaksepäin vasen käsi hapuillen hänen rinnassaan olevaa syvää haavaa, jonka loitsu oli hänelle tehnyt.
Harryn silmät suurenivat järkytyksestä eikä hänen aivonsa tuntuneet rekisteröivän sitä mitä oli juuri tapahtunut. Harry kuuli Dracon huudon jostain kaukaata ja näki sumeasti kun platinanvaaleahiuksinen poika kyyristyi isänsä viereen yrittäen kalpeilla sormillaan tyrehdyttää verenvuotoa isänsä rinnasta. Toinen hopeinen loitsu, jonka oli tarkoitus osua Harryyn, ohitti hänet juuri ja juuri osuen siten Blaiseen, joka rämähti lattialle vähän matkan päähän Dracon isästä, ulvoen kivusta.
"BLAISE!" Draco karjaisi kauhuissaan. Harry ei nähnyt mihin kirous oli Blaisea osunut, eikä hän tiennyt halusiko hän.
Harry katsahti taaksensa ja näki Voldemortin huulettoman suun kaartuvan hymyyn, kun tämä osoitti Harrya sauvallaan tähdäten tarkasti salamanmuotoiseen arpeen. Harryn järkyttynyt ilme muuttui kuvastamaan sellaista vihaa, jota hän ei ollut koskaan eläessään tuntenut. Paitsi ehkä silloin, kun Sirius oli kuollut. Äiti, isä, Cedric ja Sirius...
Harry tunsi kyyneleen valahtavan silmäkulmastaan kun hän vetäisi sauvansa esiin, hopeinen kirous oli silti jo purkautunut Voldemortin sauvasta. Harry ehti väistämään kirouksen, mutta ei silti tarpeeksi hyvin. Harry tunsi kuinka jokin hyytävän kylmä terä raapaisi hänen päänahkaansa ja tunsi kuinka palavan kylmä kipu levisi haavan alueelle. Harry karjaisi kivusta, pamautti vasemman kätensä haavalle ja kavahti sen verran oikealle, että toinen hopeinen kirous osui hänen jalkaansa.
Harry lysähti maahan kummatkin kädet jalkaa puristaen, samalla Kingsley ja herra Weasley olivat astuneet hänen eteensä ja ryhtyivät taistelemaan Voldemortia vastaan.
"HARRY! BLAISE!"
Harry tunsi kahden tärisevän käden tarttuvan häntä olkapäistä, "...Draco? H-hoida isääsi ja Blaisea...minä...pärjään kyllä."
Draco auttoi kivusta vapisevan Harryn hänen isänsä ja Blaisen luokse. Blaise makasi maassa hengittäen raskaasti veren valuessa maahan hänen ympärille lammikoksi. Herra Malfoyn ruumista nyki ja hän
katsoi silmät raskaina Harrya ja Dracoa.
"Draco."
Draco katsahti Harrya, joka nyökkäsi, ja laski tummatukkaisen pojan maahan jotta voisi puristaa isänsä kättä.
"Älä...päästä...irti..." Lucius Malfoyn ääni värähteli ja hän käänsi harmaiden silmiensä katseen Dracon takana seisovaan Harryyn, "...siitä...jota..sinä..."
Inhottavan karheat yskät toivat mukanaan verta Lucius Malfoyn suuhun. Draco katsoi kauhuissaan isäänsä ja kyyneleet pulppusivat hänen silmistään samalla kun hän yritti painaa tärisevillä sormillaan haavaa
isänsä rinnassa.
"Isä, isä, ei! Kestä vielä hetki, pääsemme pian takaisin! Takaisin Tylypahkaan!" Draco aneli hätäännyksissään, Lucius Malfoyn huulet kaartuivat hellään hymyyn.
"...Dr-raco...pidä...huolta...äidistäsi..."
"EI! Ei, isä!" Draco karjaisi ja Harry puristi silmänsä kiinni yrittäen sulkea Dracon hätääntyneet huudot. Hän hivuttautui hitaasti lähemmäs Dracoa ja halasi tätä takaapäin. Lucius Malfoy ei ehtinyt enää kuin hymyillä, kun hänen harmaat silmänsä jo muuttuivat elottomiksi.
And voilá.
Viimein valmis tämäkin luku. (aivan tuskaa, aivan tuskaa.)
Rakastin 5 leffan taistelukohtausta, siitä nämä "savut"
-
TÄMÄ OLI HIENO! Olen varmaankin käyttänyt kaikki mahdolliset adjektiivit kommentoidessani, että en voi sanoa oikein muutakaan. :D
Minusta kuvailit hienosti Luciuksen, hän osoitti sittenkin epäitsekkyyttä, ja siitä minä pidän ;) :) Hassua, että minunkin ficissäni Lucius on sittenkin "hyvis" :D (LISÄSIN MUUTEN SE LUVUN ENNEN SUA ETTÄ EN SITTEN MATKINUT ;D )
Ja Voldemortinkin kuvailit hienosti. Ainoa asia joka jäi häiritsemään oli, että miten Kiltalaiset pääsivät taloon, ja missä tämä talo oikein sijaitsee? (Ehkä se lukee jossain, en voin bongannut sitä?)
Jatkoa, jatkoa, jatkoa! Luciuksen kuolema oli nyyh :( Tykkäsin tuosta Lupin vs. Harmaaselkä kohdasta, se oli niin aito, niin olisi varmasti oikeastikin tapahtunut. Draco, Blaise ja Harry jäivät huolettamaan. Blaise loukkaantui, APUA! Ja Draco menetti aivan uuteen valoon astuneen isänsä, joka oli juuri hyväksynyt Dracon sellaisena kuin on, ja sanonut Harrya mukavaksi, kutsunut kesäksi kotiinsa ja sellain.
Kirjoitat edelleen hyvin, kiva, että Harry ei ole enää se punasteleva ujo poika, vaan rohkea ja miehekäs. Siitä minä tykkään, juu.
Ainiin! En tiedä miksi, mutta rakastan leffoja ja kirjoja ja ficcejä, joissa päähenkilöä uhataan kaikkien edessä, ja päähenkilö on niinku peloissaan :D Harry Potter ja Liekehtivä Pikari-leffassahan näin oli, ja TYKKÄSIN! Olenko sitten joku hirveä ihminen, joka tykkää siitä kun päähenkilö kärsii? Enpä tiedä :D
Seuraavilta/seuraavalta (montako lukua vielä tulee?) luvulta odotan sitä, että mitä Harryn ystävät ja Dracon ystävät, oikeastaan koko koulu ja velhomaailma, (Dursleyt, juorulehdet, Päivän Profeetta? :D :D) sanovat Harryn ja Dracon suhteesta, ja jos kirjoitat (SUN ON PAKKO, TAI MÄ NIRHAAN SUT) epilogin, onko se surullinen ja musertava, vai iloinen ja täynnä railakasta rakkaudella höystettyä homoelämää.
Onkos sinulla muuten betaa tässä? Ei ainakaan ole kirjotusvirheitä, joten joko olet kieliopin täysin tunteva (MIKÄ LAUSE VOI LUOJA!) tai sitten sinulla on beta. Ja onko tämä OIKEASTI ensimmäinen H/D? VAUTSI! <3 Ja jos sinulla on muita ficcejä täällä, niin minkä nimisiä? Olen saattanut kommentoidakin joihinkin, mutta en muista ollenkaan jos olen. :D
Kiitos paljon tästä luvusta, jota odottelinkin jo KAUAN. Ymmärrän kyllä tuon kouluvieniinpaljonaikaa-selityksen, koska itselläni oli tuossa viimeisimmässä ficcini luvussa täysin sama ongelma. :) Ainiin, olet tyttö varmaankin? Vai? ;D (noloa jos oletkin poika AUTS) ja minkäköhän ikänen? Koska jos olet yläkoulussa kuten minä niin ymmärrän ihan hyvin sen että koulu vie aikaa. Jos olet lukiossa tai vielä sitä ylemmällä ( :O ) ymmärrän vielä paremmin. Alakoulussa et todellakaan voi olla :D
*ISO HALI* TYKKÄSIN PALJON, ODOTTAEN JATKOA, Sierra.
Ps. Laitatkos otsikkoon, että 19. luku on ilmestynyt? Itse en olisi avannut koko ficciä vieläkään, ellen olisi huomannut, että viimeisin viesti oli sinulta (eli Hallowilta, IHANTOSI?!) ja nyt kun minä ja muut kommentoivat, niin joku saattaa ajatella tämän olevan vieläkin 18. luvussa eikä tajua tulla lukemaan, toisin kuin minä joka olen niin mahdottaman viisas, että laskin viime matematiikan kokeessa 7+2=13.
Pps. Tuli pitkä viesti IIK, toivottavasti vastaat kaikkiin kysymyksiini, se olis tosi kiva :)
// MUOKS HYVÄ laitoit tonne otsikkoon ton uuden luvun :D Jee, muuten, voisitko vastata jo nyt tähän minun kommenttiin, koska tiedän että olet tällä hetkellä täällä, ÄLÄ MENE POIS VIELÄ! Koska olen ihan pimahtanu kysymyksistäni ja haluan vastauksia! :D
-
Wooow... EI BLAISEE!!!!!! xD Ihan hyvä luku, mut tuntu vähän et kerrattu 4 ja 5 kirjasta ... Tykkäsin nyt kuitenkin :D Ja jos sä niin tykkäät tosta Voldusta ni uskon et sille ei käy mtn pahaa ja sit jotku muut kuolee :/ NÖYYY!!! jooh... Laita sitä jatkoo nopeesti ^^
kiitos ja kumarrus.
- av
-
Apua! Oon nyt uskaltautunut kommentoimaan tänne... En nyt osaa sanoa yhtään mitään.. Ihanan jännä ja hyvin kuvailtu. Ööh.. Äh ei tästä mitään kriittistä saa väännettyä. Jatkoa kaipaan!
-
Ooh...
Toi taistelukohtaus oli kyllä nelosen ja vitosen kertausta, (niin kuin joku jo sanoikin) ja aika nopeasti se hujahti ohi. Toisaalta en olisi jaksanu lukea 10 lukua taistelua. ;D
Mutta joo... Lucce kuoli. Se siitä. Ei ollu mun mielestä kovinkaan hienosti kuvailtu kuolema, mutta kliseinen ainakin.
Totta kai oli hyvä että "hyvikset" voitti. (: Olisin kauhistunu surullisesta lopusta! ;o Siis joo.... ihan luvun lopusta vaan... ^^'
Eih! Blaise ei saa kuolla! Se on sentään H/D-fani, siis tässä ficissä ainaskin. 8D (<- Oh noeh! April goes ernu! :o) Mutta sehän on vaan hyvä asia! :'D )
Yay! Kiwaa! Harryn parentsit ja Lucce ei vastusta Harryn ja Dracon suhdetta! Kerrankin niin.
Jasså... mitäs muuta viel... eeh? Kirjotustyyli on sulla hyvä. Ja niitä kuvailuita vois toki lisätä.
Tykkään tästä edelleen ja toi nimi on kawaii! (Oh! Taas ernuilen! ;'DD)
Jatkoa lisäile. Ja kantsii laittaa se otsikkoon, kun sieltä sen helposti huomaan. ;)
Ja joo... on taas sitten niin sekava palaute että. -.-''
~April kiittää ja kuittaa
-
Tää on ihana! Oon iha rakastunu tähä. Pipo-Harry ja awwwww...... kuolen ehkä tää on ni fluff et taidan sulaa just nyt. :D
Oon oottanu epätoivosesti jatkoa tähän, piaaaaaaaaaan !
Harry ja Draco on iiiihania tässä. Luin taas varmaan joku kaheksan kertaa ne eniten aww kohdat :D
Jatkoo jatkoo jatkoo pyydän anon polvillani !
Kirjotat tosi hyvin, I like.
ps. jatkoo <3
-
Mä oon hirvittävän pahoillani tästä minun writers blockistani :o mutta se johtuu tästä juuri ohimenneestä koeviikosta (kirotaan hevonkuuseen saamarin koeviikot!!!) mutta lupaan kuitenkin että en jätä tarinaa kesken :)
-
Saanko udella, että milloin seuraava osa ilmestyy? Luultavasti me kaikki (NOSTAKAA KÄTENNE YLÖS, JUST NOOOIN!) halutaan tietää mitä tapahtuu. JOTEN: tiedän, että koulu on rankkaa, mutta ellei meillä ole mitään lukemista, se on meille rankkaa :D
Ps. Tää on ihana ficci<3
-
*Nostaa jalat ja kädet ylös* Anna mää tuun nistiin ne opet.
-
*nostaa käsiä*
Olen samaa mieltä :DD
~Lahtiska
-
*rummutus alkaa* Tässä tulee sitten The Lines Bwetweenin vika osa---------((huone täyttyy kaiken maailman möykästä buuauksista hurraukseen)) Toivottavasti olette pitäneet tarinasta ja toivottavasti ette pettyneet siihen kauheasti (....) tässä ajan kuluessa. Ei minulla muuta.....
O.O täällä on aivan kamalasti viestejä, joten tahdon vain sanoa OIKEIN PALJON KIITOKSIA TEILLE KAIKILLE KOMMENTEISTA!
Ja tähän viimeiseen käsiennosto-viestisarjaan tahdon sanoa tämän verran:
*olen erittäin otettu jos olette odottaneet jatkoa noin innolla *pyörtymistilassa*
*Liityn joukkoon tummaan avadan seuraan (((Eikun maikkojen kimppuun puukot kädessä ja commando-pipot päässä!!)))
KIITOS ERITTÄIN PALJON TEILLE! Ilman teitä, ei ficci olisi loppuun edennyt ^^
VIIMEINEN OSA
Lupaukset
Harry makasi Sairaalasiiven sängyllä naama ruhjeilla. Hänen silmänsä tuijottivat kattoa, vaikkeivät ne sitä oikeasti nähneetkään. Voldemortin tukikohdassa sattuneet tapahtumat kertautuivat Harryn mielessä kuin filminauha. Lucius Malfoyn kuoleman jälkeen kaikki oli ollut yhtä sekasortoa.
"HARRY!"
Harry puristi vasemmalla kädellä jalkaansa ja oikealla Dracon olkapäätä Remuksen juostessa heidän luokseen.
"Harry, minä saatan teidät pois täältä!" Remus karjaisi huudahduksien ja loitsujen suhinan ja paukkeen ylitse. Harry nosti katseensa Remukseen ja katsoi sitten tajutonta Blaisea pystymättä sanomaan sanaakaan. Remus näytti ymmärtävän mitä Harry halusi kysyä. "Tonks vie pojan edeltä."
Harryn katse osui syvään haavaan Remuksen poskessa, "Remus, oletko sinä - ?"
"Älä huolehdi minusta, Harry", Remus vetäisi Harryn seisomaan ja oli tämän tukena. Ihmissuden katse osui Dracoon, joka hengitti järkyttyneenä syvään henkeä ja puristi isänsä elotonta kättä, "Tämä voi olla tahditon kysymys, mutta oletko kunnossa?"
Draco nousi seisomaan ja katsoi takaisin Remuksen meripihkanvärisiin silmiin katse salamoiden sisällä huokuvasta raivosta, "Olen."
Sitten kaikki tuntui tapahtuneen yliluonnollisen nopealla vauhdilla. Aluksi Harry muisti kuinka hän oli pitänyt Remuksesta kiinni, ja sitten Harmaaselkä oli hyökännyt heidän takaataan ihmissusien liikkeillä, jotka olivat kaikinpuolin ihmisien liikkeitä nopeampia. Remus oli karjaissut kivusta ja Harry oli kaatunut kivilattialle Dracon karjaistessa jotain, josta Harry ei ollut saanut mitään selvää.
Kaikki oli pimentynyt.
Harry käänsi hitaasti katseensa hänen jalkaansa, jossa oleva syvä haava parani hiljalleen kohisten. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, mitä Dracolle, Remukselle ja muille oli tapahtunut. Se jos mikä pelotti Harrya, tietämättömyys. Harry puristi peittoaan ja antoi katseensa kiertää ympäri sairaalasiipeä, jossa hän oli ainoa potilas. Tiesikö se hyvää vai ei?
Silloin ovi huoneeseen aukesi hiljaa narahtaen ja Harry käänsi katseensa huolestunut kupla rinnastaan puhjeten, kun Draco asteli sisälle yhtä huolettomasti kuin aina. Harry ei antanut haavan jalassaan häiritä, vaan hyppäsi vinkaisten sängystään ylös ja heittäytyi halaamaan Dracoa.
"Harry! Sinun täytyy heti mennä takaisin sänkyyn, haavasi ei parane tuolla tavoin!"
Harry käänsi säteilevän katseensa Dracoon, "Olet kunnossa! Entä Remus, voiko hän hyvin? Ja mitä muille tapahtui? Missä Blaise on?"
Draco naurahti ja silitti Harryn poskea, "Rauhoitu, kaikki on kunnossa. Remus ja Blaise joutuivat Pyhään Mungoon, mutta heidän vointi on parempaan päin. Muut saivat vain pieniä pintanaarmuja."
Harryn hymy hyytyi kun väläyksiä tapahtumista muistui hänen mieleensä, "Entä sinä Draco? Oletko sinä kunnossa?"
Draco hymyili pienesti ja näytti pohtivan jotain, Harry ei pitänyt siitä katseesta Dracon kasvoilla. Oliko jotain kamalaa sittenkin tapahtunut?
"Harry...minä...me emme näe toisiamme hetkeen."
Harry naurahti, "Älä viitsi, Draco. Älä viitsi vitsailla tällaisina hetkinä."
"Minä en vitsaile Harry", Draco sanoi vakavasti.
Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki äänet, jopa kellon kova tikitys, tuntuivat vaikenevan. Mistä oli kyse? Harry astui muutaman askeleen poispäin Dracosta, joka näytti erittäin tuskastuneelta. Kova pala nousi äkkiä Harryn kurkkuun ja hän pudisti epäuskoisena päätään, "Aiotko sinä jättää minut?"
"En!" Draco kiirehti vastaamaan, "En todellakaan aio jättää sinua, Harry! En ainakaan haluaisi, mutta minun täytyy!"
Harry puristi kätensä nyrkkiin eikä ollut uskoa korviaan. Miten Draco pystyi kaiken sen jälkeen sysäämään Harryn sivuun? Ilman Harrya Draco ei edes pakolla seisoisi siinä! Kaikki tuntui jälleen sulkeutuvan Harryn sisällä, aivan kuin löyhennetyt solmut olisi kiristetty uudestaan hänen sisällään.
"Harry, en haluaisi jättää sinua, mutta minun täytyy lähteä", Draco selitti häivä kipua äänessään ja Harry kohotti katseensa Luihuiseen hänen edessään.
"Miten niin?"
"He...ministeriö haluaa luultavasti kuullustella minua", Draco selitti epämukavasti, "...he tulivat viemään minut pois."
"Mitä!?" Harryn silmät suurenivat kaljuunan kokoisiksi ja hän tarrasi Dracon kauluksesta kiinni, "Miten niin he vievät sinut pois!?"
Draco hymähti väkinäisesti ja otti Harryn kädestä kiinni, "Se on heidän työtänsä. He näkivät pimeän piirron kädessäni ja - "
"Sinä ja isäsi autoitte heidät sisään!" Harry huudahti ja katsoi ylös Dracon harmaisiin silmiin, jotka platinanvaalea tukkainen poika sulki huokaistessaan.
"Heillä ei ole oikeutta viedä sinua!" Harry huusi epätoivoisen kuuloisena.
"Heidän on pakko toimia, Harry! Tottakai he tahtovat sulkea ulos kaikki mahdolliset vaaratekijät!" Draco huusi takaisin ja riuhtaisi Harryn käden kaulukseltaan.
Harry oli hivenen järkyttynyt Dracon käytöksestä, mutta se oli ymmärrettävissä. Draco oli juuri menettänyt isänsä, hän oli joutunut Voldemortin kidutettavaksi, ja nyt häntä luultavasti syytettäisiin Kuolonsyöjänä toimimisesta. Kuinka he, ministeriöläiset, kehtasivat?
Harry nielaisi, "Kalkaroksella on Pimeän piirto. Jos sinut viedään, niin miksei sitten häntä?"
"Dumbledore on vakuuttanut itse Severuksen syyttömyyden, sinä tiedät sen jo! Eikä hän sitä paitsi ollut taistelemassa."
Pieni toivon kipinä syttyi Harryn sisällä, "Mutta sittenhän...Dumbledore! Hän voi vakuuttaa että sinä - !"
"Voiko tosiaan, Harry?" Draco keskeytti Harryn. Kylmän harmaat silmät porautuivat smaragdin vihreisiin, "Ensinnäkin, minä olin siellä taistelemassa, olisin milloin tahansa voinut kääntyä Kuolonsyöjien puolelle, tai niin ainakin ministeriöläiset uskovat. Toiseksi, tämä sota ei ole enää vain Dumbledoren käsissä, Harry. Ministeriö haluaa ryhtyä toimiin. Kumman sana on sinusta voimakkaampi? Taikaministerin vai Tylypahkan rehtorin?"
"Dumbledoren ehdotukset on aina otettu huomioon ministeriössä", Harry sanoi hiljaa ja katsoi vakaasti Dracoa.
"Rymistyir ei ole samanlainen kuin Toffee. Toffee tarvitsi Dumbledoren apua jokaisessa pikkutilanteessa, Rymistyir ei tarvitse. Hän tekee päätökset itse, eikä Dumbledorella ole siinä sananvaltaa!"
Harry ei halunnut uskoa sitä mitä Draco sanoi. Hän sulki silmänsä tiukasti kiinni ja puri huultansa, "He eivät voi viedä sinua..."
Syntyi hiljaisuus, jonka Draco hetkenpäästä rikkoi, "Ministeriö yrittää saada minusta vain tietoja irti...ehkä sitten kun he huomaavat etteivät saa minusta mitään - "
"He tappavat sinut", Harry lopetti lauseen päästäen kurkustaan jonkinlaisen tukahtuneen äänen.
"Se on Pimeyden Lordin tapa...", Draco sanoi hiljaa ja asteli lähemmäs Harrya, "...ei ministeriön."
"Jos he pitävät sinua Kuolonsyöjänä", Harry parahti, "he eivät anna sinun kalppia pois kyselyn jälkeen!"
Draco pysähtyi aivan Harryn eteen ja näytti samaanaikaan sekä huonovointiselta että surulliselta.
Harry kietoi kätensä Dracon ympärille ja painautui huultaan purren pidempää poikaa vasten. Draco, hetken hämmennyksen jälkeen, sulki omat kätensä Harryn ympärille ja puristi tätä kuin henkensä kaupalla.
"Minne he vievät sinut?" Harryn kuiskaus oli miltein kuulumaton, "Aurorien luokse?"
Draco puristi Harrya lujemmin, "...Azkabaniin."
Harryn silmät suurenivat järkytyksestä ja hän nosti katseensa Dracoon, joka hymyili hivenen heiveröisesti takaisin.
"Ei...eivät he voi...!"
Draco tarrasi kiinni Harryn olkapäistä ja katsoi syvälle pyöreiden lasien takana oleviin vihreisiin silmiin, "Harry, minä lupaan että tulen takaisin! Mutta sinun täytyy luvata, sinun täytyy..!"
Koputus oveen keskeytti Dracon ja Harry kuuli miehen äänen huutavan oven toiselta puolelta, "Herra Malfoy, jutteluiden aika on ohi, täytyy mennä!"
"Hetki!" Draco huudahti olkansa yli ja käänsi sitten katseensa takaisin Harryyn.
"Harry lupaa minulle, ettet enää koskaan yritä satuttaa itseäsi! Lupaa se minulle Harry!"
Harry katsoi silmät suurina Dracoa järkytyksen lamaannuttaessa hänen koko ruumiinsa. Hän ei voinut antaa heidän viedä Dracoa, ei...ei ainakaan Azkabaniin!
"Harry, lupaa minulle!"
Se oli taas se tuttu, vaativa äänensävy, jota Draco käytti halutessaan ilmaista Harrylle sen, kuinka tärkeä jokin asia oli.
Harry nielaisi ja nyökkäsi pienesti kirkkaan kyyneleen vierähtäessä hänen poskelleen. Draco hymyili surullisesti ja sulki Harryn lämpimään syleilyynsä, "Älä petä lupaustasi, niin minäkään en petä omaani. Tulen kyllä takaisin, lupaan sen. Muista syödä hyvin..."
Harry nyökkäili kiivaasti Dracon rintaa vasten. Hänen tietoisuutensa ei tuntunut rekisterivöivän sitä totuutta, ettei hän pakolla enää koskaan näkisi Dracoa, kuulisi hänen ääntään. Kyyneleet eivät vuotaneet enää Harryn silmistä, vaan hänen silmänsä tuntuivat inhottavan kuivilta ja kuumilta. Jokainen sisään hengitys sattui hänen rinnassaan, kun hän yritti epätoivoissaan ymmärtää mitä oli tapahtumassa.
Toinen koputussarja halkoi ilmaa ja ärtynyt miesääni huusi, "Herra Malfoy! Ripeästi sieltä!"
Draco höllensi otettaan Harrysta painaakseen hellästi huulensa Harryn huulia vasten. Harry sulki silmänsä ja toivoi, että aika kulkisi hitaammin kuin koskaan ennen, se voisi vaikka pysähtyä.
Dracon huulet kuitenkin katosivat Harryn omilta hirveän nopeasti ja yhtäkkiä Harrysta tuntui yksinäisemmältä ja kylmemmältä kuin koskaan ennen. Draco oli niin lähellä häntä, mutta silti kovin kaukana. Harry jäi hytisemään yksin tyhjään sairaalasiipeen ja oli vannoa, että hän näki peilin kautta kristallinkirkkaan kyyneleen vierähtävän Dracon kalpealle poskelle ennen kuin poika oli ehtinyt poistua huoneesta.
THE END OF THE LINES BETWEEN
...............
............
..... ............ ............. ..... . . . .... *pyörittelee peukaloita syyllisen näköisenä* joo....taisin se olla minä joka tän lopun kehitteli....*käy nopeesti poliisilla ja hankkii itselleen kaks ronskia turvamiestä (jotka näyttää ihan Crabbelta ja Goylelta)* (((ihan vain varmuudeksi ennakoiduilta hyökkäyksiltä)))
Toivottavasti piditte tarinasta, se tekee mut happy ^^
Ja nyt kun ei ole koeviikkoa (lippu heiluu), voin taas kirjotella ilman huolen häivää! (voi ei...nyt soi päässä: Hakunamatata, kertoo kohtaloooooon!")
Tosi mukava oli tehä englannin koetta kun päässä soi "Tässä tulee hirmuinen rölli....tilititappi tippi tappi tilititappi tippi tappi, tippi tappi, tippi tappi tooouuuuu! .... ... ... okei....mitenköhän tämä tähän liittyikään.........
Ja viimekerran ruotsin koe, HA HA, kokonainen kutonen tuli *syytön ilme* Mitä? En mä sitä tarkotuksella! Mut ficit menee aina ruotsin kokeen edelle! (tässä nähdään taas tämä tunnollinen ja ahkera ruotsin opiskelija, joka ottaa ruotsin tosi vakavasti)
Anteeksi kirjotusvirheet....kello on 0.04 joten ne toivottavasti sallitaan....jotenkin ees
-
:O ! Jeesus, säähän kirjotat tähän epilogin missä Draco pääsee sieltä. Oikeesti! Kuka on niin hullu, että laittaa enkelin vankilaan O.O!? Nojoono. Tykkäsin enemmän alusta kun lopusta muttah... Kirjoitas notebookiin jatkoo ^^.
- av
-
EPILOGI TAI TAPAN ITSENI!
-
[size=50]Jees, mä voin lähettää viestiä...[/size]
Hmm, ensimmäisenä kun huomasin, että jatkoa on tullut, mietin: Mikäköhän jatkotarina tämä olikaan? :o
Onneks muistin...
:o LOPPU?!? No way, ei tätä näin voi päättää!
Draco... Azkabaniin? :'(
Kyllä se tulee takasin *nyöks*
Eiks tähän vois tulla epilogi? *puppy eyes*
Ei mikään pakko, mutta se ois kiva yllätys.
Ja jos ei oo epilogia tulossa, niin mun mahtava mielikuvitukseni kehittää oman lopun... hetkinen, se tapahtukin jo...
Mun on pakko lukee tää vielä uudestaankin. Sitten joskus ihan kokonaisuudessaan, ni nään, miten tääkin meni.
So, hyvä tarinahan tämä on ollut. Tykkäilly olen.
[size=75]Ja kuten avada jo sanoi: nyt voit sitten kirjoittaa jatkoa THE NotEbOok]
Ja uskon, että oli hauska tehdä englannin koetta rölli päässä... :P
-
Kiitos oikein paljon kommenteistanne ^^
AVADA
....katsotaan katsotaan tuleeko sitä epilogia... x)
Kiva että tykkäsit alusta ^-^ epäilin vähän sitä et kuinka moni lukee tarinaa jossa Harry on ihan angst-ridden....x))
Mutta kiitos oikein paljon kommentista! Ai nii joo, notebookhan mulla on kesken (pamauttaa päätään seinään) damn....se vaan alkaa pännii xDD
JULIET
O.O älä nyt sentäs! Katsotaan sitä epilogia....jos nyt tässä jotain ehkä...ehkä ehkä...Mutta kiitos paljon kommentista ^^
WINGA
xD no ei mikään ihme et mietit, oon ollu aika hiljainen enkä oo kirjottanu jatkoo oikein mihinkään. (Heitetään koeviikot kuuseen)
Katson tässä sitä epilogi jutskaa...saatan kirjoittaa tai sitten en...
xD sittenhän sinä saisitkin mieleisesi lopun, jos sitä alkaa kehittelemään omassa päässä ^^
O.O omg...mä en uskalla lukee tätä missään tapauksessa kokonaisuudessaan *piiloutuu häpeissään puun taakse*
Ai nii juu, notebookkiin joo vois kirjottaa x)) katotaan...mua alko niin vaan pännii se koko tarina xD
Joo oli se koe melko mukava tehä. Tilpitappi...tilpitappi...paras ois tulla hyvä numero x)
Kiitos sinullekin jälleen kommentista ^^
-
:o Ilmeeni oli tuollainen kun näin, että VIIMEINEN LUKU! Mitä helvettiä? :D
Hyvä luku olikin, KIRJOITA EPILOGI, OLE KILTTI! Hyvin kirjoitat edelleen... :)
Tattis,
Sierra, parahin ihailijasi
-
No johan on örmelikörmeli! (Err... Just?)
Nyt se on loppu. Loppu. Loppu. (!!)
Loppu hujahti kyllä melko nopeesti ohi, mutta ei voi mtn.
Ei tää välttämättä tarvii epilogia, vaikka sellane oiskin kiwa lukee. (:
En kyllä oikeen tajunnu miks nyt tollasesta syystä joutuu Azkabaniin.... (vai oonko vaan tyhmä tai jtn...)
Mutta jooh... Tykkäsin kyllä ficistä. Sulla on kiva kirjotustyyli, vaikka ehkä kuvailuita saisi olla enemmän.
~April kiittää
-
Voi kamala tää on aivan ihana! [size=85]*Ompas järkevä lause..*[/size]
No kuitenki, ihan mieletön!
Loppu oli kamalansulosenihanansurullinen.. mutta.. DRACO POIS AZKABANISTA, NYT
-
Nyyh! Surullinen loppu! Kauniisti kirjotat ja piirustukset on hienoja.
TAHTOO
EPILOGIN
!
Öh hiukan tönkkö komentti.
-
luin tämän ficcin parissa päivässä, ja yhdyn edellisiin kommaajiin, EPILOGI, mie pyydän, rukoilen ja anon, että kirjotat epilogin jossa Draco todetaan syyttömäksi ja se palala Harryn luo ja ne hommaa kolmipäisen koiranpennun ja kerrostalo kaksion ja helkutisti suklaata! *tapittaa anovasti* kiltti Hallowsiisselimurumussukultasuklaapipari? [off] (tänään taas lempinimi-kaikille- päivä.. :-[) [/off]
- Myyrä
-
Luin tämän kerralla kokonaan ja sanon että EPILOGIEPILOGIEPILOGIEPILOGI KERTAA TUHAT!
Jos et tee niin tulen hiiiiiiiiiiiiiirmuisen surulliseksi : <<
-
Aaawwwwwws.... !!! <3<33<3 Ihana! Rakastan!! Ihana! Awww....
Harry <3 Draco ;)
Olen jo kauan aikonut loukea tämän tarinan ja onneksi luin. Tämä oli todella hyvä ja luin sen kokonaan tänä aamuna (tai nyt on kyllä jo päivä, mutta kyllä se aamu oli kun aloitin :D)
:o Draco? Azkabaniin!?! Nöy! EI IKINÄ!!! Epilogi, jossa vapautat sen jookojookojooko. Ei se saa mennä Azkabaniin... Nyyh... *hakkaa tietokonetta* Miten Harry kestää ilman sitä? Ja miten Draco kestää siellä!? Nyyh... EI KÄY! Sehän kuolee sinne! Nöy!
Ja Lucius kuoli :'( Just ku aloin tykätä siitä.. *möks*
Mutta siis tykkään todella paljon kirjoitustyylistäsi ja enpäs nähnyt paljoa kirjoitusvirheitäkään. Teksti oli sujuvaa ja plaaplaaplaaa... En yhtään osaa antaa kunnon rakentavaa. Sorry!
Tee epilogi!! Pliispliis jookojooko *koiranpentuilme* Ja kiitos tästä fantastisesta ficistä! <3
-
apua tää on niin ihana ficci!Vikan luvun mä vaan itkin,vielki on kyyneleet silmis :'( tosi kaunista tekstiä, mut muo jäi vaivaa toi loppu,pliiz tee epilogi et tää tarina sais onnellisen lopun ja mä hyvän fiiliksen(tai ainakin mä toivon et epilogista tulis onnellinen)<3
-Zuvi
-
Halleluja ja merlinin alusvaatteissa oleva suuri reikä...TÄÄLLÄ ON SAIRAASTI, SUORAAN SANOTTUNA SAIRAASTI KOMMENTTEJA :o
eikai tää ny niin ihmeellinen ollut...(ei uskalla edes katsoa ensimmäistä lukua)
Tämä oli kauheen nopeesti ja hutastusti kirjotettu mun mielestä, mutta jos tykkäätte niin ;D KIIITOS erittäin paljon!
Epilogi....epilogi....epilogi...hmm...we see.
-
Voi Kiitos! Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos! rakastin tätä.
voisin jopa sanoa että Blase ja Blasen "aww" -kommentit oli jotain niin suloista ja sai kyllä minut ainakin hyvälle mielelle. (:
Pidin todella paljon vaikka kirjoitusvirheitä oli vaikka muille jakaa, mutta ei se niinkään haitannut kun ei vain takertunut niihin.
pidin kyllä aivan liikaa.. en osaa kunnolla edes kuvailla..
vielä kerran Kiitos ja kumarrus sinulle ja jatkahhan kirjoittelemista. (:
-
*on mykistynyt* Niin tuota noin joo... Valvoin juuri viime yön kokonaisuudessaan tätä lukien ja tulin nyt sit muutaman tunnin unilla lukee loppuun ja yrittämään väsätä edes jotakin vähemmän järkevää kommenttia ^^' SIIS AIVAN JUMALAISEN IHANA IHANA IHANA!!!! <3<3<3<3<3 Tämä on niin upea tarina, että vaikka siellä oli niitä kirjoitusvirheitä ja kaikkea semmosta vähemmän olennaista, jota voisi korjata, en nyt halua takertua niihin, vaan jätän sen homman mahdolliselle betallesi :') Mutta mutta.. *sanaton* Ihanaa, kun kirjoitit tälle jatkoficin, arvaa mitä hiippailen seuraavaks lukee! ;P Mut siitä puheen ollen, sen verran kyllä nyt saivartelen, et olis aivan todella käteväähyvääkivaa, jos laittaisit aina näihin ficceihin linkit edellisiin/jatko-osiin, koska se helpottaisi kyllä! Mutta kiitoksia tästä aivan upean ihanasta tarinasta (onneksi luin, vaikka ensin hiukan mietin!!)! <3
*ojentaa Hallowille ison ruusukimpun ja paljon suklaata ja halaa toisen aivan lyttyyn*
Kaikki oli vaivasi ansiota, usko pois!!
muoks! Niin ja sit niistä kuvista vielä, mie täällä olen itkupisteessä, kun minulle ne eivät lainkaan avautuneet (kuten joku muukin taisi valitella)! Joten kiltti kiltti suloinen Hallow, pistä linkki ainakin sinne sivustolle, jossa ne ovat, niin pääsisin minäkin ihkuttamaan niitä! ^^' (kakkososan Harryn pipo-kuvasta päätellen muut ovat myös loistavia! <3) Ja tosiaa, se pipo xDD Mut mut *köh* Minä jätän nyt tämän tykityksen tähän tällä erää ja näin.. Kiitos viel kerran ;)
-Fallen kiittää ja kumartaa
-
Kiitoksia kommenteista Sippo, coward ja Fallen angel!!!
Fallen angel: !! Kuvat ei avaudu, koska oon poistanu ne photobucketista ^^; sorry...
Mutta siis erittäin paljon kiitoksia kommentista. En arvellutkaan, että tarina saisi vielä uusia lukijoita ^^
Toivottavasti jatko-osa mielyttää ^^
Kiitoksia myös erittäin kovasti siis cowardille ja Sippolle!!! <333 kommentit ovat ihaania!!
-
Sinä senkin menit ne poistamaan! *murjoti* No mut anyway joo... Kyllä hyvä kirjoittaja kehut ansaitsee aina ^^
-
:'( Ei Harryä ja Dracoa saa erottaa, mutta onneksi tiedän että tähän on jatkoa ja tiedän jo mitä siinä tapahtuu sillä olen jo lukenut sitä
:) sillä minäpä olenkin niin IDIOOTTI että luin ensin kakkos osaa ja sitten vasta tajusin onhan sitä olemassa ykkös osakin ;D
Pidin kovasti Dracosta hän osasi olla niin huolehtivainen ja pidin myös siitä kun Lucius pyysi Hattyä kartanoon kesäksi
Miks Lusse kuoli :-[
Ps. Tämä oli todella monipuolinen tarina eikä tämä minun mielestäni mennyt yhtään nopeasti, parempi nopeasti kuin se että junnataan 100 vuotta paikoillaan
Pps. Kiitos ja jatkoa tietenkin toivotaan..... ::)
-
Jos et oilis kirjottamassa the Lines between kakkosta oisin paiskonu sua koko loppuelämäni mädillä tomaateilla. Nyt et pääse täsäkä tarinasta eroon, jokasen loppuun SAATTAA tulla mätiä tomaatteja ;)
-
:o ei oo tosikaan... piti oikein tulla vastaamaan kun tämä vanhus raukka oli noussut täällä taas...
Fallen Angel: ;D kyllä menin. Kriittinen minäni sanoi niiden kuvien näyttävän karmaisevilta.
^^ kiitoksia suuresti... vaikken minä nyt itseäni niin hyväksi kirjottajaksi sanoisi...
Luihuinen_89: hmm itseasiassa mulla ei taitanu olla mitään syytä tappaa Lucius ^^; anteeksi siitä...
:'D oih, musta tää on jotain niin karmaisevaa luettavaa, mutta onneks muut tykkää niin ei tartte aivan silmiä
päästä hävetä...
Merimoi: :-X mätien tomaattien väistely on erikoisalaani. ;D pitää luultavasti kehitellä sitä väistelytaitoa hieman lisää...
8) kiitoksia kommentista!
TylerDurden: *taputtaa selkään*
;D pitkään valvominen on mukavaa..... (öh, ei yhtään random vastaus...)
Juu no juu... täs tarinas pistää silmään melkein joka toinen lause ^^;
kysyn tässä itteltäni ties kuinka monennetta kertaa et kuinka kehtasin laittaa tän tarinan tänne...
Kiitoksia kommentista <3
-
oioioioioioioi! tää oli ihana. luin tän silleen kerralla kokonaan ihan alusta loppuun. oli tooooooooooooooooosi hyvä. paitsi loppu oli kauheen surullinen. itkin!! ja en tosiaan tee sitä usein. ei dracoo ja harryy saa tollee erottaa!! sun on ihan pakko kirjottaa epilogi mis draco tulee azkabanist ja palaa harryn luo tai mä kuolen! tää oli ihan yli-ihana muuten mut sit tollane ilkee lopetus yhyyyyyyy! :D joo pitäsköhän mun käydä nukkumaa.. alkaa pikkuhiljaa väsyttää ja sen kyllä huomaa. oot kyllä taitava kirjottaa, pakko sanoo! lisää kaikkii tämmösii ihanii h/d juttui, tykkään! :) ;)
-
;D täällä ei oo taas tullu käytyä, mutta siis kiitokset kommenteista TylerDurden ja Narcy!
Juu ja Narcy jatkoa löytyy tuolta ----> (toivottavasti tykkäät : D ) http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=4270.0
-
ah ihanaa kiitos!<3 :D pääsen hehkuttamaa taas. ;)
-
Aivan uskomaton ficci. Just tälläsiä rakastan, missä toinen osapuoli angstii ja sitten toinen lohduttaa. Ja siihen lisätään vielä mun lempiparitus Harry/Draco. AIVAN MAHTAVAAA. Täydellinen minun makuuni. ;)
-
wou. olen lukenut tämän vähintään tuhannesti, ekaa kertaa silloin kun tämä ilmestyi ja joka kerta onnistuu sykähdyttämään.
kertaakaan en ole vaivautunut kommentoimaan, mutta kun eilisyönä tämän taas lukaisin pitkän tauon jälkeen, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. tämä on ehdottomasti paras H/D ficci minkä olen lukenut. Entiedä mikä tässä niin kiehtoo minua, mutta jotenkin tämä on vain niiin suloinen ja semmoinen. voin mielessäni kuvitella Harryn tämmöisessä kunnossa ja tulee semmoi jännä, surullinen fiilis.
Vaikka tekstissä onkin jonkun verran noita virheitä, ei se minua ainekaan haittaa. Olen vain niin uppoutunut tekstiin, että jotenkin nuo virheet jää huomaamatta. Ne A/N merkinnät keskellä tekstiä on kyllä enemmän tai vähemmän sopimattomia tekstin keskelle, jotenki tunnelma rikkoutuu siinä.
Harmi, että olet poistanut tekstistä kaikki kuvat. Ne olivat muistaakseni hyvin nättejä, vaikka en enää niistä kauheammin muista. Olet kumminkin lahjakas piirtäjä, jotkut kyllä olivat hieman ''hutaistun'' näköisiä, mutta paljon parempia mitä esim. itse tekisin. Isommalla panostuksella niistä olisi voinut tulla aivan mahtavia, mutta kyllä ne niinkin kelpasivat.
Luku 1
"Olet siis sitä mieltä, että Voldemort hyppää niskaani jostain vessanpöntöstä?"
Tämä on hauska lausahdus, saa aina hymynkaaren huulille tätä lukiessa :D
Luku 2
"Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan", Blaise totesi ja oli hieronut niskaansa kuin se olisi ollut hänellä se arka paikka, josta hän oli puhunut.
Taitaa olla Blaisella hieman suurempi arka paikka, kuin tämä käsite "pieni" antaa kertoa.
Draco tuhahti, "minua ei kiinnosta kuinka sokea Potter on ilman lasejaan!"
Taitaa Draco olla hieman hitaamman puoleinen älyämään:D
Luku 3
Kuumat kyyneleet alkoivat vieriä Harryn poskille vaikka hän kuinka yritti vastustaa sitä. Sirius, Sirius, Sirius...se oli kokonaan hänen syytään...jos hän ei olisi ollut niin typerä...Sirius...Sirius olisi vielä...
ihana;o
Luku 4
Pitkä ja lämmin sormi siveli Harryn poskea ja pyyhki kyyneleitä pois. Harry tunsi kuinka se joku laittoi kätensä hänen olkansa yli ja yritti rauhoitella häntä.
Harry painoi päänsä tosien rinnalle ja itki hillittömästi, hänen ajatuksensa oli jättänyt hänet. Harry ei tuntunut enää edes muistavan kuka se toinen oli.
awww, söpöö mut kumminki nii semmosta surullista:/
"Voin syödä Harrynkin edestä!" Ron puolustautui.
Uskon, että se ainekin kelpaisi Ronille:D
ei pysty
Alunperin aattelin, etttä olisin joka luvusta jotain juttuja ottanut, mutta pahoittelen, että kärsivällisyyteni ei riitä siihen:D tai no en jaksa tehdä sitä kokonaan. Mutta mainittakoon pullonpyöritys kohta oli kivoja, voi Harry raukkaa kun luihuiset kiusaa. Ja muutenkin nuo joululoman kohdat olivat söpöjä ja lutuisia. Harry ja Harryn tupsupipo, aww.
Viimeiset luvut olivat surullisia ja traagisia, ne eivät olleet aivan lempilukujani. Olen myös tietenkin lukenut kakkososaa tästä mainiosta ficcisarjasta, tykkään todella paljon siitäki. Kunhan jaksaisit vain kirjoittaa lisää jatkoa siihenkin.
Ehkäpä tulen sitäkin jossain vaiheessa kommentoimaan, katsotaan katsotaan. Tästä tulee varmaan yksi pisimmistä kommenteista, kun en muutenkaan paljon mitään kommentoi. Tämä oli todellakin kommentoinnin arvoinen, harmi vaan että en aikaisemmin ole ottanut itseäni niskasta kiinni ja heittänyt kommenttia. Näin jälkeenpäin on raskaampi kommentoida jokaista lukua erikseen, joten taidan jättää väliin.
Toivottavasti kommenttini piristää sinua ja jaksaisit kirjoittaa kakkososaan lisää lukuja.
ALIAS MOONY KIITTÄÄ JA KUITTAA<3
-
Okei nyt tää on pyöriny tällä etusivulla sen verran, että päätin tulla vilkaisemaan ja jopa sanomaan jotain :D
Kyöstintytär: Kiitos hurjasti :D meillä on sitten samalainen maku!
Abbey Dawn: Aww, kiitoksia ^^' mukava että pidetään, vaikka ite häpeän tätä jotenkin aivan suunnattomasti.
Alias Moony: täytyy sanoa, että aivan uskomattoman kommentin olet saanu aikaiseksi näin vaatimattomaan tarinaan 8O
Kiitoksia sinullekin tästä pisimmästä positiivisesta pläjäyksestä mitä oon varmaan koskaan lukenu. Vaikka ite en oikein tästä
ykkösosasta enää välitä, on hienoo et jotkut sitä vielä jaksaa tuhannetta kertaa lukea. (mun silmät itkisivät luultavasti verta
niiden virheiden ja kelvottoman juonenkehityksen takia ^^')
AN merkinnöistä sen verran, että poistin kai joskus muutaman niistä? (tiedän, ne oli aika paha tapa) Mutta loppuja en kai sit enää
jaksanu ^^'
Hmm kuvat poistin itsekriittisyyden takia.. mä olen näitä erittäin itsekriittisiä persoonia, ja pidän harvoista piirrustuksista/ficeistäni. (ehkä
joku on sen jo huomannu x'D)
Voin ikäväkseni joutua lupaamaan hieman synkkyyttä jatko-osan toisiksvikaan/vikaan osaan, anteeksi. Mutta siitä ei tässä enenpää....
Kiitoksia älyttömästi, kirjotushalu alkaa jälleen palautua : D
-
Itsekin vähän ihmettelin, miten onnistuin kirjoittamaan noin pitkänkin kommentin.
Ei kauhean yllättävää kumminkin, että kommentissa ei kauheammin mitään rakentavaa ole.
Mutta kiva, kun pidit kommentistani, en ihan turhaan sitä rustannut.
Noh paljon ollaan jo kestetty noista traagisista luvuista, ehkä vielä pari sellaista pystyy kestämään.
Kunhan seassa on vielä vähän Harry/Draco söpöilyy :)
Noh, yritäppä vielä kirjoitella lisää, että pääsen kirjoittamaan ultrapitkiä kommenttejani, jotka tosiaankin ovat harvasssa:D
-
MINÄ VAADIN EPILOGIA >:((
VAADIN!!!
Ei saa loppua näin >:/
ihana ficci, rakastan tätä mutta tää loppui ihan
väärällä tavalla... Happy Ending D::: me want.
Vaadin epilogia!
-
AWS, tää oli niin ihana love love love!! ♥ Kyllähän tähän pitää epilogi tehdä (ja enemmänkin!!) Tää on kyl tähän mennessä eittämättömästi (wtf, mikä sana toi muka on..?) mun lempi-ficini täällä (en oo kyl lukenu vielä monia muuta kuiteski). Taitaa kyllä yks syy olla se että olen niin H/D-paritus fani ♥♥ Muuten, pakko sanoa, että mietin koko ajan tätä lukiessani että jos harry kertois ronille ja/tai hermionelle hänestä hja dracosta niin ron olis hypänny kattoon huutaen:"Mitä helv.. ooksä homo..?!" ja hermionelta olis tippunu silmät päästä..(ahihihahahahihiiiahaahaahii)... olenko vähän sadisti tai jotain... ...... ......... ...... niin että näin alkajaisiksi...
(olis muuten lucius antanu dracon vielä mennä naimisiin harryn kaa..XD) ^^ Deatha
-
Omasta mielestäni tuo viiltely tuntuu kumman luonnolliselta. Kirjassa ihmeen vähän se Harry tunsi syyllisyyttä. Ja kummia mieltymyksiä kun omaan, pidän päähenkilön kärsimyksistä. Kieh kieh.
Loppu tosiaan vähän jännästi, mutta kakkososahan se selittää paljon.
Niin, se kakkososa. Kommaanpa nyt siihenkin. Paremmin oli kirjoitettu, mutta Dracon palattua tarina ei ole vienyt (ainakaan mua) niin mukanaan. :P Blaisesi on ihana.
Ja asiasta viidenteentoista, tuolla sinulla on esim. Steps of our fathers, joka vaikuttaa todella hyvältä, mutta lisäksi vaikuttaa, että siihen ei ole jatkoa tulossa. Huoh.
Paljon on ficissäsi asiaa, kommauksessani taas ei.
P.S. Mielelläni lisää kuviasi kattelisin, noi kun ei tosiaan näy. *vink vink*
-
NÄ itkin ja itken vieläkin, miksi, MIKSI! Ei Dracoa, pliis... tulin vähän masentuneeksi, voi Harry, voi Draco...
Ihana ficci tämä kyllä on mutta loppu, finito *itkeeee*
-Nax
-
NÄ itkin ja itken vieläkin, miksi, MIKSI! Ei Dracoa, pliis... tulin vähän masentuneeksi, voi Harry, voi Draco...
Ihana ficci tämä kyllä on mutta loppu, finito *itkeeee*
-Nax
Ficci jatkunee The Lines Betweenin kakkososassa, joka löytynee myös Hunajaherttuasta.
~ Alias Moony
-
Eih. Kaveri rupes ihemettelemään webissä mitä mä oikein täällä kyynelehdin, taasko niitä HP ficejä joissa joku kuolee... Hitto on ärsyttävää olla näin tunteellinen -.-
Tuli lievänä shokkina, Draco Azkabaniin omfg ;o Yhyy, niin ihana ihminen, tuntuu hirveeltä iha fanmadessakin.
Okei. Nyt mä menen nurkkaan itkee tilluttamaan (ja suunnittelemaan katalaa suunnitelmaa Dracon pakoon Azkabanista).
ps. Kiitos. Oli ihana.
-
Ai että tykkäsinkö...? en.
MÄ RaKASTIN PERKELE niin ihana ja kohta niille sun turvamiehilles tulee käyttöö jos et hanki epilogii tänne!!!
Kyllähän noita virheitä olis siellä mutta en halua alkaan dissata sua ku oot raatanu tän eteen nii pajon!
Ja enhän mä olis siihen sopiva henkilö ku itelläki on kirjotusvirhe joka lauseessa :D
Virheillä ei ollu mitään merkitystä ku luin ihan salamana tätä muutenki ni jokunen vaan pisti silmään, mutta haittaneekos tuo.
Loppu, yllätys yllätys, sai mut itkemään taas. MIKSI tiet näin surullisen lopun, Draco ku osottautuki niin ihanaksi ihmiseksi niin se joutuu Aziin (Azkaban mun maassa) :'( No, pitääs elää sen kanssa, meen tästä parkuun silmäni päästä >>
PiKi kiittää ja pahoittelee rakentavuuden puutetta, se lymyää kaivossa.
-
Ah. Kertakaikkiaan. Rakastuin tähän. :-X
En löydä muita sanoja kuvaamaan tätä.
Tämä loppukin :'(
Onneksi julkaiset tätä TLB kakkosta. Koita saada se pian pois tauolta, en jaksa enää odottaa! :(
Rakkaudella; Sonja
-
Uskomattoman ihana! Rakentava lähti Namibiaan.. Onneksi on vielä 2. osa! ♥
-
Mahtava <33
-
Awww. Se on ehkä sopivin sana kuvaamaan tätä. Tää oli älyttömän suloinen ja söpö. Tarina eteni sopivalla tahdilla, asiasta ei hypätty viidenteen eikä toisaalta jääty junnaamaan paikalleenkaan. Kirjoitat kyllä todella hyvin.
Tuolla puolivälissä joissakin kohdissa itseäni ärsytti hieman tuo Potterin avuttomuus. Johtuu ehkä siitä, että yleensä Potter kuvataan vahvaksi maailmanpelastajaksi, joten itselleni on jäänyt sellainen kuva Potterista mieleen. Toisaalta välillä on mukava lukea tällaista missä hahmot kuvataan erilaisiksi. Ja kyllähän tuossa lopussa Potterista löytyi sitä kuuluisaa Rohkelikon rohkeutta ja sisua.
Ensimmäinen ajatus tuon lopun luettuani oli 'epilogi tänne ja heti, kiitos', mutta toisaalta tuommoinen loppu ehkä sittenkin on parempi, jokainen saa vetää siitä omat johtopäätöksensä.
Kata kiittää mukavasta lukukokemuksesta. Haleja kirjoittajalle <3
Laita ihana rakas ihminen ne kuvat takasin. Jooko? *puppy eyes* Kata-täti ois mielellään halunnu vilkaista niitä.
Pitääpä lukaista TLB-II jossain vaiheessa ; )
-
IHANA ! <3 oivoivoivoivoii, paras lukemani ficci <3 :)
-
Tää oli hyvä! ;D
Toi loppu oli paras, vaikka vähän haikee :(
No mutta toisaalta on kiva ettei aina tuu sitä kaikkein onnellisinta loppua vaan sellanen onnellinen, mut jokin särö. Siis tässäki sillee et kumpikaan ei kuollu, mut ne ei viä saa olla rauhassa, eikä Volde viä kuollu :p Jos tajuat mitä tarkotan :D
Mulla ei näkyny noi linkit noihin sun piirtämiin kuviin :( Koitin meijän talon jokasella koneella internet explorelila ja firefoxilla mut ei toimi! väittää vaan, että ei voi näyttää www-sivua ja sit jotain et paövelinta ei löytynyt :(
Mut tää oli tosi hyvä ficci! :)
Sit lukeen sun TLB II:sta :):)
-
Awws, Draco ja Harry ♥
Yhessä illassa luin koko ficin ja jossaki vaiheessa itkinki. Surullista että Harry alkoi viiltelemään Siriuksen kuoleman takia.. ):
Ja loppu! Meni kauan aikaa tajuta että Draco joutu Azkabaniin :o
Olisin ruinannu tälle epilogia, ellen olisi huomannut tuota linkkiä jatko-osaan. Harmittaa ettei niitä kuvia näkyny, miksi ihmeessä menit poistamaan ne? Muiden kommenteista päätellen ne oli mahtavia. ((:
Rakentavasta ei tietoakaan, muuta kuin että kirjoitit mahtavasti ja taso nousi koko ajan ficin edetessä. Kirjoitusvirheetki väheni huomattavasti. :)
Kipeänä ei ajatus kulje, joten taidan hipsiä lukemaan TLB 2:sta ^^
Kiitos tästä ♥
-
Vau, tämä oli aivan uskomaton :D
Luin koko tarinan yhteen pötköön ja nyt on kauhean haikea mieli ko tämä loppuki yhtäkkiä tähän. Tässä oli tosi ihana juoni, paritus ja tuo tapa, millä kuvailit hahmojen tunteita, ympäristöä, yms. Ja aaaaa kirjotat iha mielettömän hyvin ♥ Ja nopeasti, herran jestas ko katoin nuita sun viestien päivämääriä niin olin saada sydärin ko huomasin miten nopeasti joku osaakaan kirjottaa ;D Ite olen joskus niin hidas kirjoittamaan kaikkea että ihan hirvittää, eli pisteet sulle tuosta :)
Ja apua mitä muuta tähän vielä keksis? Olen oikeasti ihan sanaton nyt tämän ihanan ficin takia, etten keksi oikein mitään kommentoitavaa enää tähän :D Mutta tähän onki varmaan ihan hyvä lopettaa. Kiitos kovasti tästä ♥ Tämä oli aivan mahtava lukuelämys ja pakkohan se on alkaa nyt lukemaan tuota jatko-osaa tästä ;)
-
Vihdoinkin mä sain luettua tän! Ei siin menny hirveen montaa kuukautta... Heittäisin tällee hatusta et ehkä puol vuotta, jos ei enemmänkin :D
Nyt ylitän viel itteni antamalla sulle rakentavaa palautetta (ei tosiaankaan mun lajini).
Sä olit ollut ihanan ahkera, ku jokainen luku oli hirveen pitkä, kumarran sen kunniaks sulle. Mut sit taas joskus tuntu et tapahtumat vaan pysähty. En tiiä, tuskin muilla on ollut tätä fiilistä, mut näin on tapahtunut. Sit kuitenkin, ku tapahtu jotain tosi ennalta arvaamatonta, nii ei se haitannu, jos juonen kulku oli pysähtyny vähäksi aikaa. Tosi hyvä juoni, itse en keksisi parempaa, nii mitäköhän mun ficcistä sit tulee, kun se on valmis (ja oon saanut edes alotettua sen)!
Tohon loppuun olisin vielä kaivannu jotain, mut en oo ihan varma mitä. Harry oli mun mielestä säälittävän puoleinen siinä. Draco kuitenki pysy samana alusta loppuun.
Mutta tiivistettynä vielä : jumaloin sua ja tätä ficciä. Kiitos hirveesti tästä lukuelämyksestä!
Nyt ryntään lukemaan sitä jatko-osaa tähän!
-
Ou mai gaad, luin tän nytten toisen kerran jo läpi, ja toivon niin että se toinenkin osa saisi päätöksensä :(( Haluan tietää miten se päättyy, toivottavasti pääsisit sitä pian jatkamana, etkä olisi täysin unohtanut sitä! Monet rakastaa lisäkseni tätä ja haluavat jatkoa, joten Hallow, pliiis !
-
Umm... Tykkäsin kyllä tosta Harryn viiltelystä jaja IHANA BLAISE<3 Blaisee, Blaise... Harry on tommonen herkkis et joka vaihees se itkee )8 Mutta se ei haittaaa - tai siis kun se sopii tähän sillain ;:D Luin tän päiväs ja mua toisaalta vähän ihmetytti ku Harry vaan otti Dracon avosylin vastaan ja näin, kun nehän vihas toisiaan O:
Harrylle sopii täyyyysin tollanen että se on tommonen ujo, eikä mikään kovis (niinku joissakin ficeis mitä oon lukenu: Harry polttaa tupakkaa jne...siks just niistä tykkää eennn).
Tuo taistelu oli kyllä vähä joittenkin kirjojen toistoa mutta ei se mitään! Pari virhettäkin löytelin mutta eipä ne juurikaan haittaa :::--)
<3
-
Surullinen loppu... Itkin :c
Kamalaa ! Draco parka ! Harry parka !
Kirjoitustaitosi ovat todella hyvät, mutta .... loppu oli ilkeä D:
-
Mikä yli-ihminen sä oot kun osaat kirjottaa tämmöstä?? Oikeesti aivan järkyttävän hyvä! Blaise oli söpö:-D ja mhhhhh Dracsu oli ihana ja Harry... Harry oli ehkä vähän liian ujo mut ei se mitään. Kirjoitusvirheitä löytyi eihän niiltä voi välttyä mutta kauitenkin... Ihanaa töydellistä ja ties mitä...
Dracoooooo... EI Azkabaniin! Ei ei ei.... Rymistyir on tyhmä *mököttää*
Uusi ihailijasi
SR
-
Rakastan <3