Originaalit > Sanan säilä

Kaupunkiharakasta ja laulavasta kulkurista | S, urbaani kohtaaminen, oneshot

<< < (2/2)

Crys:
Vaihdokkaista terve, tälläpä on heti kiinnostava alku, tuo rinnastus kaupunkiharakkaan ja kaupunkikäkeen paljastaa Tuuresta jo paljon, sellaista pientä angstisuutta selitellessään pullonkeruun olevan kuitenkin ihan hyvä juttu, koska hän tarvitsee rahaa ja vie roskat luonnosta. Samalla hän kuitenkin tuntee huonoa omatuntoa ulkomaalaistaustaisten ihmisten puolesta, joiden pikkukolikot hän nappaa näiden edestä. Hän mainitsee, ettei kadu, mutta silti katuu kuitenkin jotain, ei ehkä pullonkeruuta, mutta hänellä on selvästi jotain ongelmia, jotka heijastelevat pienenä angsitsuudella läpi.


--- Lainaus ---Ei ihmiset noin vaan rupea heittämään jotain small talkia tölkeistä tiistai-iltana karaokebaarin nurkalla ventovieraalle.
--- Lainaus päättyy ---
Niinpä, onko tää Ville suomalainen ollenkaan eihän me tälläsiä small talk -taitoja hallita :D No ei vaa, jotenkin tosi kekseliäs aihe tavata kylmänä pikkupakkasiltana pullonkeruureissulla. Tuo urbaani kohtaaminen kuvaa kyllä hyvin tätä tekstiä. Kirjotustyyli on mukavan realistinen banaanijukurtteineen :)

Heheh tykkäsin Bandersnatchin maininnasta :)) En juurikaan tunne suomibiisejä, joten nuo musiikkikappaleiden heittelyt meni multa ohi mutta tää kohta veti hyvin kohtaamiset yhteen:

--- Lainaus ---Laululintu löytää kaverin, vaikkei yhteistä tunnukaan löytyvän.
--- Lainaus päättyy ---

Vaikka tää on Tuuren näkökulmasta kirjotettu, Ville ei jää pintapuoleiseksi hahmoksi, vaan sillä on selvästi omat ongelmansa, kun häntä ei laulata sunnuntaina. Ihanan spontaanisti lähtivät juomaan teetä :D En ite uskaltais, mutta nää hahmot vaikuttaa kovin sillätavalla rennoilta kun luottaa ventovieraaseen, vaikka he ovat tosiaan vain viisi päivää tunteneet, heillä tuntuu olevan jo yhteys. Heissä molemmissa on se pieni angstisuus, joka ehkä vetää toisia puoleensa.


--- Lainaus ---Mä näen, että se lähestyy, ja kuulen, kuinka sen tuoli siirtyy lattiaa pitkin. Sen harmaissa silmissä on jotain haurasta. Ihan niin kuin sen pitäisi katsoa mua, koska se muuten särkyy. Tai ehkä siksi mä olenkin tässä, koska se on kadunvarressa kiiltelevä kohta, joka pitää pelastaa muilta, ahneemmilta.
--- Lainaus päättyy ---
Oih, tämä! Tuo vetää hienosti yhteen tuon alun kaupunkiharakkamietinnän.


--- Lainaus ---”Tuure. Eihän me nyt voida näin vaan tapailla joka ilta jossain kapakan kulmalla.”
--- Lainaus päättyy ---
Heheh, tosiaan näähän ei ole edes vaihtanut numeroita :D Jotkenkin kiva, että tavallaan he ovat toisilleen tuntemattomia, mutta tavallaan he tietävät kuitenkin mistä löytää toisen.

Loppu on tavallaan haikeansuloinen. Pidin siitä, että Villen ongelmia ei selitetty lukijalle auki, kenties koska hän ei välttämättä itsekään tiedä miten pukisi niitä sanoiksi, mutta Tuure silti haluaa yrittää, eikä päästää irti.

Tää oli jännä teksti, haikea mutta kaunis :) Tuli ihan öiset talvifiilikset, vaikka pihalla on 21c lämmintä ja auringonpaistetta :D
-Crys

Nyyhti:
Pidin tästä paljon! Puhekielisyys toi tähän jotenkin lisää kaupunkimaista tunnelmaa, samoin tuo karaokepaikka. Näin tosi selkeästi mielessäni hahmot Kallion kaduilla kulkemassa. Oli myös ihana lukea tällaisesta todella randomisti syntyneestä romanssinpoikasesta, jota myös hahmot itse pitivät todella randomina, mutta jota ei kuitenkaan liioiteltu. Lopetus oli tosi hyvin kirjoitettu, kun mitään ei selitelty liikaa, eikä hahmojen päänsisäistä pohdiskeluakaan ollit avattu, vaan tämä jäi juuri sopivan avoimeksi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu