-
Title: Joulukuu on toiveita täynnä
Author: LillaMyy
Rating: max. K-11
Fandoms: Harry Potter (*13), Hobitti (*5), originaali (*4) ja Taru Sormusten herrasta (*2),
Pairing: parituskimara!
Beta: kuuskidi & Saappaaton
Genre: sokerisiirappi (ja ehkä jotain muutakin seassa)
Warnings: viides luukku sisältää lievää insestiä
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa näistä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Ja taas minä kiusaan teitä joulukalenterilla. :D Tein tänä vuonna taas samalla lailla kuin vuosi sitten, että kyselin irkkaajilta joululahjatoiveita, ja tämä kalenteri on sitten täytetty niillä. Tänä vuonna kuitenkin erilaista oli se, että jokainen sai toivoa vain ja ainoastaan yhtä lahjaa. Tästä siis ehkä vähän huomaa, että mitkä fandomit ja paritukset ovat näille toivojille ylitse muiden (ainakin osassa lahjoista). Lahjatekstien pituus tai järjestys ei ole millään tapaa verrattavissa siihen, kuinka paljon pidän lahjan saajasta. Jotkut ideani vain vaativat pidempää tekstiä ja toisissa pitkä teksti olisi tuntunut liian venytetyltä. Järjestys puolestaan juontaa juurensa siitä, missä järjestyksessä näitä toiveita esitettiin. (; Toivottavasti tästä riittää iloa ja riemua niin lahjojen saajille kuin muillekin mahdollisille kalenterin seuraajille! (:
Luukku 1: Eksyksissä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg829563#msg829563), S, Tuure Ransinanpoika/Quintinus, omistettu Tulejolle [originaali]
Luukku 2: Aivan tavallinen joulu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg829680#msg829680), S, Molly/Arthur, omistettu Neiti Syksylle [HP]
Luukku 3: Sillalla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg829792#msg829792), S, Fíli & Kíli, omistettu Saappaattomalle [Hobitti]
Luukku 4: Durinin päivä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg829900#msg829900), S, Bilbo/Thorin, omistettu Odolle [Hobitti]
Luukku 5: Älä kerro äidille (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830011#msg830011), S, Fíli/Kíli, omistettu Lauchuolle [Hobitti]
Luukku 6: Uusia kavereita hiekkalaatikolla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830115#msg830115), S, Inka/Oona, Nico/naapurin poika, omistettu kuuskidille [originaali]
Luukku 7: Hiljainen joulu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830252#msg830252), S, Severus, omistettu FractaAnimalle [HP]
Luukku 8: Uneton yö (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830410#msg830410), K-11, Sirius/Remus, omistettu Sanskulle [HP]
Luukku 9: Muutto (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830578#msg830578), K-11, Harry/Ron, omistettu Sokerisiivelle [HP]
Luukku 10: Kolmas kerta toteen panee (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830728#msg830728), S, Layton/Oliver, omistettu Blujille [HP]
Luukku 11: Haastattelutuokio (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg830868#msg830868), S, Rita/Gilderoy, omistettu Beatrix Bonesille [HP]
Luukku 12: Salaisuus tyrmissä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831052#msg831052), S, Hermione/Pansy, omistettu Artelle [HP]
Luukku 13: Ilon tuokio lammella (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831220#msg831220), S, Kíli/OFC (Sólveig) [Hobitti]
Luukku 14: Vallan vaihdos (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831353#msg831353), S, Niera Eetrintytär/Rieti Dordeinpoika, omistettu Lyralle [originaali]
Luukku 15: Ensimmäinen ja viimeinen lajittelu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831388#msg831388), S, Teddy, omistettu Räntsille [HP]
Luukku 16: Voiton huumaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831515#msg831515), S, Luna/Ginny, omistettu SparklingAngelille [HP]
Luukku 17: Piiloleikki (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831558#msg831558), S, Estel, omistettu nominalille [TSH]
Luukku 18: Kuuminta eläessämme (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831643#msg831643), K-11, James/Sirius, omistettu namille [HP]
Luukku 19: Harjoitustauko (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831707#msg831707), S, Merri, Pippin & Boromir, omistettu DulzGramille [TSH]
Luukku 20: Menninkäinen ja keijutyttö (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831771#msg831771), K-11, Titania/Erika, omistettu repalle [originaali]
Luukku 21: Tuliperhosia (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831858#msg831858), S, Luna, omistettu Wingalle [HP]
Luukku 22: Animaagiudesta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg831931#msg831931), S, Minerva, omistettu Mingille [HP]
Luukku 23: Kalliit aamuhetket (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg832015#msg832015), S, Thranduil, omistettu Vladille [Hobitti]
Luukku 24: Joulutanssiaiset (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43907.msg832085#msg832085), S, omistettu kaikille finiläisille [HP]
-
Title: Eksyksissä
Rating: S
Fandom: originaali
Pairing: Tuure Ransinanpoika/Quintinus
Genre: fantasy, drama
Summary: Tuure Ransinanpoika eksyy matkallaan Ajatusten metsään.
A/N: Tulejon toiveena oli oikeastaan vain pelkästään se, että teksti on slashia, joten sain ihanan vapaat kädet tämän suhteen. :D Jotenkin Tulpasta tulee aina mieleen originaalit, joten sitten halusin kirjoittaa hälle originaali-slashia. Aluksi idea oli ihan kateissa, kunnes sitten muistin hänen betanneen tämän (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43185.0) (K-18), joten ajattelin sitten kirjoittaa saman maailman hahmoista, koska se on kiva paikka! :D Tuure Ransinanpoika on siis tuon linkin takana löytyvässä tarinassa esiintyvän Rietin setä. (: Tämä lähti kyllä alkusysäyksen jälkeen ihan omille teilleen, joten tästä tuli hiukkasen erilainen kuin oli tarkoitus. :’D Toivottavasti tämä siis kelpaa tällaisena… Hyvää joulun odotusta, Tulejo! <3
Eksyksissä
Tuure Ransinanpoika oli eksynyt. Hän oli lähtenyt Toivon linnasta nelisen päivää sitten veljenpoikansa Rieti Dordeinpojan ja tämän puolison Niera Eetrintyttären pyynnöstä saattamaan Xavia-nimistä keijunaista takaisin Ajatusten metsään. Tuure oli jo täyttänyt tehtävänsä ja Xavia oli palannut kaltaistensa luokse täytettyään tehtävänsä kuningatarparin kanssa, mutta nyt Tuure oli paluumatkallaan onnistunut eksymään metsän siimekseen.
Joka suunnassa näkyi vain puita puiden perään, eikä Tuure tiennyt yhtään, oliko hän menossa syvemmälle metsään vai ulos sieltä. Hän oli menettänyt suuntavaistonsa aivan täydellisesti vietettyään keijujen hovissa yhden vaivaisen vuorokauden. Tuuren hirvikään ei osannut suunnistaa metsässä, sillä se oli syntynyt Toivon linnan talleilla, joten senkään varaan ei voinut suunnistamista jättää.
Tuure katseli ympärilleen metsässä ja yritti nähdä jonkinlaisen maamerkin, jonka olisi ohittanut matkatessaan Xavian kanssa keijujen hoviin. Sellaisia ei kuitenkaan näkynyt missään, joten hän jatkoi hirvensä kanssa matkaa toivoen menevänsä edes suunnilleen oikeaan suuntaan.
Muutaman tunnin ratsastuksen jälkeen puut yhtäkkiä hälvenivät ja Tuure huomasi tulleensa jonkinlaisen lammen rannalle. Nyt hän tiesi menneensä aivan väärään suuntaan, sillä ei hän menomatkallaan ollut ohittanut mitään lampia. Hänen hirvensä oli kuitenkin väsynyt ja janoinen, joten hän pysähtyi lepuuttamaan sitä. Tuure nousi ratsailta ja istahti lammen rannalle oikaisten väsyneet jalkansa viileään veteen.
Yhtäkkiä Tuure hätkähti hereille jonkin koskettaessa olkaansa. Hänen ei ollut missään nimessä ollut tarkoitus nukahtaa, mutta nyt hän viimeistään pomppasi hereille, kun hän huomasi vieressään seisovan olennon. Otus näytti jotenkin keijumaiselta tämän välkehtivän ihon takia, mutta tämän silmissä oli jotain vikaa. Ne tuntuivat katsovan suoraan Tuuren läpi aivan kuin hän olisi näkymätön, ja silti ne tuntuivat näkevän kaiken edessään.
Tuure yritti nousta huterille jaloilleen, mutta otuksen magia piti hänet otteessaan, eikä hän saanut itseään liikkumaan suuntaan tahi toiseen. Jokin otuksen magiassa myös veti häntä puoleensa, eikä Tuure voinut katsoa muualle kuin otuksen eriskummallisiin silmiin. Vähitellen hän alkoi vaipua kummalliseen transsin kaltaiseen tilaan. Normaalisti Tuure olisi alkanut panikoida siinä kohtaa, mutta nyt hän tunsi olonsa erikoisen levolliseksi. Aivan kuin hän olisi tiennyt, että tämä otus pitäisi hänestä huolen.
Tuuren vaivuttua unenomaiseen tilaan hänen vieressään seisova olento, metsinkäinen nimeltään Quintinus, alkoi loitsia ilmaan rakkaustaikojaan. Se oli vielä viimeinen keijujen perintö, mikä metsinkäisissä oli evoluution jälkeen jäljellä ja ne olivat oppineet käyttämään sitä lisääntymistavoissaan. Ajatusten metsän reunat olivat täynnään metsinkäisiä, jotka nappasivat yksin kulkevia olentoja omiin tarkoitusperiinsä.
Quintinus oli huomannut Tuuren jo tämän ratsastaessa Xavian kanssa metsään, mutta niin kauan kuin keiju oli ollut miehen mukana ei metsinkäinen ollut voinut toimia. Tuuren kuitenkin lähtiessä yksin paluumatkalleen oli metsinkäismies nähnyt tilaisuutensa koittaneen. Hän oli tarkoituksella eksyttänyt hirvellä ratsastavan puoli-ihmisen ja ajanut tämän lampensa luokse. Nyt hänen pitäisi vielä saada mies rakastumaan häneen loitsujensa avulla ja sitten olisi rituaalin vuoro.
Metsinkäinen alkoi tanssahdella transsissa olevan miehen ympärillä. Olento poltti myös eräitä tiettyjä yrttejä ja ohjasi niistä leijuvan savun miehen sieraimiin, jotta tämä hengittäisi sitä. Hetken kuluttua Tuure alkoi heräillä transsistaan ja hän seurasi utuisella katseellaan Quintinuksen tanssahtelua. Tuure ei enää edes halunnut liikahtaa, vaikka hän nyt olisikin pystynyt siihen, sillä hän oli liian syvällä metsinkäisen lumoissa.
Quintinus lopetti tanssahtelunsa ja kumartui Tuuren rinnalle. Mies vastasi metsinkäisen katseeseen pieniä sydämenkuvia silmissään, mikä kertoi olennon onnistumisesta paremmin kuin mikään muu. Tuure tarttui olentoa kasvoista ja veti tämän suudelmaan. Quintinus salli ihmismiehen kummallisuudet auttaessaan tätä kuoriutumaan vaatekerroksistaan.
~*~*~
Kun Tuure pari päivää myöhemmin löysi viimein hirvensä kanssa ulos metsästä, hän tunsi olonsa jollain tavalla kuumeiseksi. Häntä heikotti ja kurkkua kuristi, ja hänen vatsassaan myllersi. Hän pohti olivatkohan Niera ja Rieti odottaneet häntä Toivon linnassa. Vasta ajatellessaan raskaana olevaa Nieraa Tuure ymmärsi, mitä oikeastaan olikaan tapahtunut; hän oli joutunut metsinkäisen viettelemäksi!
-
Aww,s anon vain aww :D tällä kommentilla tagaan sitten tän sun joulukalenterin seurattavakseni :) Originaalit on ihania, ja näistä hahmoista en oo lukenutkaan vielä aikasemmin. Tuure vaikuttaa ihanalta hahmolta, ja hiton metsinkäinen kun kehtasi tehdä noin! :D Odotan innolla lisää lukuja, siis muitakin kuin sitä omaani :D :D
-
Multifandom-joulukalenteri originaaleilla piristettynä! \O/ Tämän avulla joulukuu lähtee käyntiin ja etenee mukaisasti vuoden loppupuolelle. Lisäksi mielenkiintoni nappasi maininta parituskimarasta(!!!), enkä väitä etteikö sokerisiirappi kaiken angstisen lukemisen vastapainoksi tekisi hyvää. :D Tätä seurattaneen!
Kovin paljoa en ole originaaliosastoilla viettänyt aikaa, mutta fantasia uppoaa vallan mainiosti ja ensimmäistä luukkua seurasin mielenkiinnolla. Lisäksi pidän nimestä Tuure ihan liikaa. <3 Veikeä pätkä, vaikkei kaikki mennytkään ihan päähenkilön odotusten mukaan. :D
- Ayu
-
Mulla on kauhea kiire ja oon lisäksi vielä puhelimella, joten tää on vain törkeä tagikommentti! Yritän sanoa myös tästä ekasta luukusta nyöhemmin jotain :D
-
SparklingAngel: Hihih, hiton metsinkäinen, indeed. :D Mutta hei, kiitoksia kommentista! Ja, jos tuo luukku oli mielestäsi söpö, niin tämä kalenteri kokonaisuudessaan aiheuttaa sitten sokeriyliannostuksen! :D
Ayudara: Joo, täältä näitä fandomeita ja parituksia tosiaan löytyy! :D Ja, kuten Sparklylle jo sanoin, niin tästä voi helposti saada yliannostuksen sokeria! Kivaa, että tykkäsit, vaikket originaaleja niin paljoa luekaan! Kiitoksia kommentista! (:
nominal: Hei, jee, lisää seurailijoita tälle! :D Kiitän siis, että kiireestä huolimatta kävit edes jättämässä jonkin merkin tänne! (;
Title: Aivan tavallinen joulu
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Molly/Arthur
Genre: fluffy
Summary: Kotikolossa vietetään ensimmäistä joulua Ginevran syntymän jälkeen.
Challenges: OTS20
A/N: Neiti Syksyn toiveissa oli jotain söpöä. Pienen tarkennustiedustelun jälkeen tuli toivetta Weasleyn perheen joulusta, mistä lähdin sitten ideoimaan tätä. Hyvää joulun odotusta, Neiti Syksy! <3
Aivan tavallinen joulu
Neljän kuukauden ikäinen Ginevra oli valloittanut Williamin sylin ja söi parhaillaan isoveljensä sormea. Poika oli saapunut Tylypahkasta ensimmäiselle joululomalleen noin viikkoa aikaisemmin, eivätkä pikkuveljet olleet jättäneet häntä rauhaan sen jälkeen kertaakaan. Vain vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen Ronald oli ollut häiriköimättä Billiä kysymyksillä Tylypahkasta, mutta ainoastaan sen takia, ettei Bill ymmärtänyt nuorimman veljensä puhetta.
Charles ja Percy olivat halunneet kuulla vanhimmalta veljeltään kaiken Tylypahkan oppitunneista ja linnan erikoisuuksista, mutta Fred ja George olivat vaatimalla vaatineet huispausottelua sillä sekunnilla, kun Bill oli astunut Kotikolon ovesta sisään. Lopulta Bill oli heitellyt kolmevuotiaille pojille joulunpunaisia omenoita ja kaksoset olivat leikkineet niiden olevan vuorotellen kaatoja tai ryhmyjä.
Nyt, joulupäivän aamuna yhdeksänhenkinen perhe oli kerääntynyt kuusen ympärille avaamaan lahjojaan. Ginevra oli niin pieni, että hänen muutamat lahjansa olivat melkein hänen itsensä kokoisia. Fred ja George kisasivat, kumpi ehti avata nopeammin toisen lahjat, ja Ronald vinkui kääreestä saamaansa paperihaavaa isompien poikien repiessä papereita. Huoneessa kuului vain lahjapaperien kahinaa, lasten vinkumista ja naurua, sekä riemunkiljahduksia.
Molly ja Arthur seurasivat väsyneinä sohvalta pienen pesueensa touhuja silmä tarkkana, mikäli jossain syntyisi kahnaus, joka vaatisi vanhempien selvittelyä, mutta kaikki sujui hyvässä hengessä. Lahjajännitys vaati veronsa nuorimmaiselta, joka alkoi kuupahdella Billin sylissä Charlien avatessa Ginevran lahjoja tämän puolesta. Isoveli muisti aina esitellä pikkusiskolleen jokaisen lahjan, mutta neljännen kohdalla tyttö vain haukotteli makeasti ja alkoi sitten kuolata vanhemman veljensä olkapäätä vasten.
Arthur kävi noukkimassa tyttärensä Billin sylistä kehtoon jättäen vanhimman pojista kädet vapaiksi repimään omia pakettejaan auki. Sillä välin muut viisi poikaa olivat jo alkaneet vertailla saamiaan lahjoja keskenään, ja Ronaldin hampaat olivat jämähtäneet toisiinsa kotitekoisen toffeen takia. Kaksoset olivat kiskoneet jumpperinsa ylleen, eikä kukaan tiennyt oliko Fred vetänyt Georgen paidan vai omansa päälleen ja toisinpäin.
Molly keinutti nuorimmaisen kehtoa Arthurin kootessa pojat yhteen aamiaiselle, sillä kukaan ei ollut malttanut syödä mitään ennen lahjojen avausta. Kaikki oli siis sujunut aivan kuten aikaisempinakin jouluina, eikä minkään odotettu muuttuvan seuraavanakaan jouluna. Niinä aikoina kello tuntui pysähtyneen Kotikolon kohdalla, mutta se ei haitannut ketään Weasleyn perheestä.
-
No niin, nyt palailen vähän paremmalla ajalla ;D
Ensimmäinen luukku oli tosi jännä! Odotin slashilta jotain vähän muuta, ja on aina kivaa, kun odotukset kumotaan ;D Kerronta oli hauskan erilaista, ja siitä välittyi hyvin sellainen tarunomaisuus. Ilkeänä lukijana olin aika huvittunut, kun toinen tuolla lailla vieteltiin, vaikka kotona odotti raskaana oleva vaimo :D Plus tykkäsin siitä, kun kerrottiin, miten ja miksi tämä viettely tapahtui!
Ja toinen luukku, oi! Ihan uskomattoman suloista! Kerta kaikkiaan rakastin siitä välittynyttä tunnelmaa: tavallisia kahnauksia, koko ajan jotain meneillään, mutta lapset kuitenkin selvästi huolehtivat toinen toisistaan. Lemppariyksityiskohtiani olivat erityisesti se, kuinka Bill kaksosten rasittavuudesta huolimatta päätyi heittelemään näille omenoita, ja kuinka Charlie avasi Ginnyn lahjoja ja aina esitteli niitä tälle. Näin tämän tilanteen mielessäni niin selkeästi ja maksaisin kyllä aika paljon, että pääsisin itsekin mukaan ;D Niin ihana <3
-
No siis aww, tää luku oli ihana! Jos komppaisin nominalin kommenttia, joutuisin lainaamaan sen kokonaan :D Mutta erityisesti pidin tässä just myös tunnelmasta. Ihanan jouluinen ja pystyin itekin kuvittelemaan niin ton mielessäni! Ginny veis ydämeni, koska 4 kuukautta vanha Ginny on niin suloinen <3 vaikka Molly ja Arthur ei tässä ollutkaan isossa osassa, niin tää oli hyvä silti. Kertoi jokaisesta lapsesta ja vanhemmista, että millainen tuo lahjojenavaustilanne (hieno sana) oli. Aww hei, tosiaan sokerin yliannostus voi olla vaarana , mutta otan sen riskin :D
-
nominal: Joo, siitä tuli jotain erilaista kuin minä itsekään ajattelin. :D Jee, tämän maailman kanssa olen pyrkinytkin tietynlaiseen tarunomaisuuteen tai jopa satumaiseen kerrontaan! Ja nyt sitten tulee oh noes, olen joko kirjoittanut hassusti tai minut on ymmärretty väärin... Niera (se raskaana oleva tyyppi) on siis Rietin puoliso, ei Tuuren, Tuure on vain Rietin setä... Tuure on sinkku (tai ainakin oli?). :D Mutta, jee, kiva että tykkäsit! Perhejutut on parhaita, joten niistä kirjoittaminen on aina tosi namia! Myönnän, että niissä hyödynnän ehkä hieman myös omia sisarussuhteitani, vaikken kirjoitakaan meidän juttuja ikinä suoraan minnekään. :D Tuollaiset isoveljet on kuitenkin parhaita ikinä, joten ei haittaisi muakaan yhtään saada yksi sellainen! :D Kiitti kommentista!
SparklingAngel: Hihih, söpöily on iloni ja leipätyöni, eikun mitä. :D Pikkuiset ipanat on aina suloisia (kun ne osaa olla kunnolla, that is :D)! Tuossa tosiaan ehkä keskityttiin enemmän niihin muksuihin, mutta kyllä ne vanhemmat silti piti mukana olla. Ja sokeriyliannostus on ihan varmasti tulossa jossain kohtaa! :D Kiitoksia!
Title: Sillalla
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Fíli, Kíli, Dís, Thorin ja Dwalin
Genre: fluffy
Summary: Fíli saa neronleimauksen eräillä markkinoilla, ja vetää pikkuveljensä mukaan jekkuun.
Challenges: OTS20, Kirjoitusterttu (parituksetonterttu), FF50 (31, kesä), Aakkoshaaste (S) ja Fluffy10 (lämmin)
A/N: Saapas toivoi Fíli & Kíli –veljesfluffya, joten minähän tein työtä käskettyä. Olen myös joskus aikoinaan kaivanut tällaisen (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/c8/ef/99/c8ef9906e2faa449df5d9df4cdde236e.jpg) kuvan netin syövereistä, joten ajattelin hyötykäyttää sitä nyt sitten tässä ficcissä. :D Hyvää joulun odotusta, Saappaaton! <3
Sillalla
Eräänä lämpimänä kesäpäivänä Fíli ja Kíli pääsivät ensimmäistä kertaa äitinsä mukana läheisille markkinoille. Kolme- ja kahdeksanvuotiaat kääpiöpojat olivat asiasta niin innoissaan, etteivät meinanneet housuissaan pysyä.
Kun Dís sitten kierteli poikiensa kanssa kojuja, huomasi Fíli markkina-alueen keskellä olevan suuren kaivon. Fíli tökkäsi pikkuveljeään innoissaan niin kovaa, että Kíli meinasi tuiskahtaa nenälleen, ja osoitteli kaivoa, jonka vieressä lojui pikkuinen tynnyri. Veljeksistä nuorempi ei oikein ymmärtänyt, mitä vanhempi ajoi takaa, joten Fíli kääntyi äitinsä puoleen.
”Amad, saadaanko me mennä tuonne?” hän kysyi osoittaen kaivoa.
”Vain aikuisten valvonnassa”, Dís vastasi.
”Dwalin tulee valvomaan meitä”, Fíli intti huomattuaan mainitsemansa soturin kaivon lähettyvillä.
”Hyvä on, mutta ei mitään konnankoukkuja sitten”, Dís myönsi.
”Ei, ei!!” Fíli huusi juostessaan jo kohti kaivoa pikkuinen Kíli epätietoisena perässään.
”Herra Dwalin, voisitteko te kenties auttaa meitä?” Fíli kysyi pysähdyttyään soturin vierelle.
”Missähän asiassa pikku prinssit minun apuani kaipaavat?” Dwalin ihmetteli naurua äänessään.
”Äiti pyysi meitä tuomaan vettä kaivosta”, Fíli selitti.
”Eikä…” Kíli aloitti, mutta Fíli tökkäsi pikkuveljensä hiljaiseksi soturin katsoessa heitä kumpaakin pitkään ennen kuin nyökkäsi ja auttoi veljeksiä nostamaan kaivosta vettä pikkuiseen tynnyriin.
Myöhemmin Fíli ja Kíli seisoskelivat eräällä sillalla pienen vesitynnyrinsä kanssa. Fíli seisoskeli kaiteen lähellä ja kurkisteli alas Kílin seuratessa siltaa pitkin vilistäviä muurahaisia. Yhtäkkiä vanhempi veljeksistä hihitti, mikä sai nuoremman kääntämään huomionsa veljeensä.
”Mikä sinua nyt naurattaa?” Kíli ihmetteli, mutta Fíli ei vastannut, pyysi veljeään vain ottamaan opikseen. Kíli seurasi ihmeissään, kun Fíli nosti tynnyrin ilmaan ja käveli kaiteen luokse. Kílikin käveli kaiteelle ja kun hän nousi varpailleen, hän näki sen yli äitinsä ja enonsa seisovan sillan alla. Hän oli jo huutamassa äitiään katsomaan ylös, kun Fíli kippasi tynnyrillisen kylmää kaivovettä suoraan Thorin-enon niskaan.
”Ohoh”, Kíli hihitti Fílin nauraessa avoimesti. Jopa alhaalla veljensä vieressä seisovalla Dísillä oli hankaluuksia olla nauramatta, joten hän tyrskähteli kätensä takana. Thorin puolestaan vain seisoi paikoillaan litimärkänä ja laski hitaasti kymmeneen, ettei vaan kiroilisi kovaan ääneen, sillä tämän tempauksen takana voisivat olla vain ja ainoastaan Fíli ja Kíli.
A/N2: Käännökset khuzdulista suomeen: amad = äiti
-
Aaaa kappas, luin näköjään huolimattomasti tuon edellisen, hups ;D
Tää oli oikein suloinen, hyvin veljesfluffyisa! :D Tykkäsin Filistä ja Kilistä, enkä ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten joku onnistuu kirjoittamaan nimiä tai sanoja, joissa on nuo ihme vinoheittopisteviivajutut aina oikeilla paikoilla ;D Mutta siis aivan ihania pikkuisia hulivilikääpiöitä! Loppu oli myös ihan mahtava, kun herra-läpimärkä-Thorin vain seisoi laskemassa kymmeneen. Voin niin hyvin kuvitella sen ilmeen!
-
Oiii, minun lahjafikkelöinen. <3
Kommentoin nyt vain tätä ja palaan myöhemmin kommentoimaan nuo kaksi ensimmäistä. :D Tämähän on aivan ihana! Hihittelin jo, kun katsoin tuon kuvan, että voi elämä. Ja totta kai kun pääsi itse tekstin kimppuun Fíli on siellä opettamassa pikkuveljeään turmion tielle. ::)
En muuten paljoa ajatellut Dougal MacKenzietä, kun tuolla ilmaantui Dwalin.. Se teki tästä ehkä vielä vähän hauskemman. :D
Fíli tökkäsi pikkuveljeään innoissaan niin kovaa, että Kíli meinasi tuiskahtaa nenälleen --
Hei miten ihana tuo tuiskahtaa nenälleen! <3<3
En kykene tämän järkevämpään kommenttiin tähän hätään, mutta kiiiiitos! <3 Oli kyllä ihana pätkä heti aamuun. <3
-
Aww, mä niin tykkään veljesjutuista :D Fíli ja Kíli on kivoja tyyppejä ja nauroin niin paljon tuolle tynnyritempulle! :D Väsyneellä konsertista palanneella tyypillä ei ole nyt muuta sanottavaa, hän jää vain odottelemaan seuraavia luukkuja! :D
-
nominal: Se on kato tottumiskysymys, mä olen kirjoittanut Fílistä ja Kílistä (ja muista kääpiöistä) jo niin paljon, että noi kaikki vänkyrävonkurat tulee jo selkäytimestä! (; Thorin on just sellanen, että tietää varmasti, milloin kolttosten takana on sisarenpojat, joten silloin on vaan parasta hengittää syvään ja yrittää olla kiroilematta. xD Kiitoksia taas!
Saappaaton: Se kuva on kyllä ihan paras! xD Kuka muu muka voisi opettaa Kílille jekkuilun jalon taidon, kuin törppö isoveli? (; <3 Dougal-Dwalin! Voin kuvitella, että oli hieno hetki. xD Nenulle tuiskahtelu on ihana ilmaisu, taas näitä suomen kielen helmiä. Kiitoksia kommentista, hienoa, että oma luukku maittoi! <3
SparklingAngel: Veljesjutut on <3! Fílille ja Kílille nauretaan nyt muutenkin, joten ei ole uusi juttu, että näiden jekkuilut naurattaa! :D Kiitoksia!
Title: Durinin päivä
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: fluffy
Summary: Kääpiöt opettavat Bilbolle Durinin päivän tapoja ja juhlistavat sitä sitten yhdessä.
Challenges: Oneshot10, OTS20, FF50 (49, uusivuosi), Aakkoshaaste (D) ja Fluffy10 (hopea)
A/N: Odo halusi vaan jotain “myttymäistä Hobittipopittia”, joten jäi aika lailla mun varaan sitten, että mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. :’D Tällä kertaa päädyin siis tällaiseen ratkaisuun, ja tosiaan Durinin päivä on kääpiöiden uusivuosi, vaikka se onkin meidän mielestämme ’keskellä’ vuotta (koska joskus lokakuussa), mutta ficcissä kyse kääpiöistä, joten se on uusivuosi! :D Mitään en tiedä kääpiöiden uudenvuoden juhlista, joten kaikki on ihan täydellisesti hatusta heitettyä. Hyötykäytän tätä (http://pre07.deviantart.net/f27c/th/pre/i/2013/172/2/5/kili_s_birthday_by_axcido-d6a0ly9.jpg) kuvaa, vaikka tässä versiossa tuo perhe ei olekaan Fíli, Kíli ja heidän vanhempansa... Tässä kohtaa myös varoitus, että tämä on niin höttöistä, että jopa kuuskidi meinasi hukkua sokeriin, joten olkaa varovaisia tämän kanssa! :D Hyvää joulun odotusta, Odo! <3
Durinin päivä
Eräänä tuiki tavallisena aamuna Bilbo heräsi totuttuakin myöhemmin. Kuten tavallista, Thorin oli noussut jo ennen häntä, mutta nyt oli selvästikin jotain muutakin eri lailla kuin aiemmin, sillä Repunpään uumenista kuului iloista puheensorinaa ja erikoista kolinaa heti aamutuimaan. Bilbo karisti viimeisetkin unihiekat silmistään ja lähti kiertämään koloaan selvittääkseen äänien lähteen.
Kävi ilmi, että herrat Reppuli ja Tammikilpi olivat saaneet vieraita Yksinäiseltä vuorelta, sillä Repunpään olohuoneessa istuivat Fíli ja Kíli puolisoineen juttelemassa enonsa kanssa hiljaisina. Kolina puolestaan tuli kahden kääpiöpojankoltiaisen puumiekkojen kalahtaessa toisiaan vasten.
”Kas, Bilboseni, sinäkin nousit viimein”, Thorin sanoi huomattuaan hobitin ovensuussa. Fíli ja Kíli nousivat molemmat automaattisesti seisomaan ja kumarsivat vanhalle hobitille, vaikka veljeksistä vanhempi olikin nykyisin Vuorenalainen kuningas, jonka ei teoriassa tarvitsisi kumartaa kellekään.
”Mitä nyt on oikein tapahtunut, että saamme näinkin korkea-arvoisia vieraita?” Bilbo ihmetteli.
”Eno kutsui meidät viettämään Durinin päivää”, Fíli virnisti kääpiöpoikien vilistäessä ympäri olohuonetta. Kolmas pieni kääpiölapsi, tyttö, kuitenkin halasi vain Thorinin jalkaa, eikä liikkunut mihinkään.
”Kukas tämä pieni tylleröinen oikein onkaan?” hobitti kysyi kumartuen kääpiötytön tasolle. Tyttö piiloutui Thorinin tuolin taakse, mutta Sólveig nousi seisomaan ja kävi hakemaan tämän syliinsä.
”Sallinet minun esitellä tyttäreni Ádísin”, Kíli sanoi uhkuen isän ylpeyttä osoittaen vaimonsa sylissä istuvaa pienokaista, joka näpräsi mekkonsa helmaa.
”Heipä hei, pikkuinen”, Bilbo tuumasi ja kääntyi sitten poikien puoleen.
”Narvin olenkin nähnyt jo aiemmin, mutta tämä toinen poika on minulle uusi tuttavuus.”
”Halward on minun ja Sigridin ainokainen”, Fíli sanoi itsekin ylpeänä jälkikasvustaan. Halward ja Narvi vain juoksivat ympyrää tajuamatta mistään mitään.
Muutama päivä matkalaisten saapumisen jälkeen koitti viimein Durinin päivä, kääpiöiden uusivuosi. Aiempina vuosina sitä ei ollut erityisemmin juhlistettu Repunpäässä, mutta tänä vuonna Thorin oli halunnut järjestää juhlan yllätykseksi Bilbolle, sillä tänä vuonna oli myös muutamaa viikkoa aikaisemmin ollut Bilbon 70-vuotispäivä. Seitsemääkymmentä vuotta pidettiin kääpiöiden keskuudessa kypsyyden merkkinä, sillä suurin osa kääpiöistä päätti sen ikäisenä naimisiinmenostaan.
Bilbo ei tiennyt yhtään, mitä odottaa illan juhlallisuuksilta, joten kuusitoistavuotias Narvi sekä seitsemänvuotiaat Ádís ja Halward oli värvätty opastamaan hobittia Durinin päivän juhlinnassa.
”Silloin paukutellaan paljon!” Halward sanoi Narvin nauraessa vieressä.
”Niin siis sellaisia taivaalle lentäviä paukkuja”, pojista vanhempi sanoi Halwardin tajutessa viimein, mitä olikaan tullut sanoneeksi.
”Joo, ja aikuiset vaihtavat sormuksia!” ujoudestaan viimein päässyt Ádís lisäsi.
”Ei kaikki, eikä aina, mutta tosi usein kyllä”, Narvi korjasi pikkusiskonsa käsitystä.
”Äiti ja isikin vaihtoivat sormuksia Durinin päivänä, vaikkei äiti olekaan kääpiö”, Halward jatkoi.
”Silloin myös syödään tosi hyvin”, Narvi selitti muistellessaan viime vuotisia Durinin päivän pitoja Ereborissa. Bilbo kuunteli korvat höröllään kolmen lapsukaisen innokasta selitystä samalla kun Thorin, Fíli, Sigrid, Kíli ja Sólveig hääräsivät Repunpäässä omia valmistelujaan.
Illan suussa sekalainen seurakunta istui Repunpään pöydän ääressä syömässä naisväen laittamaa muhennosta, ennen kuin Fíli ja Kíli ”lähtisivät räiskimään”, kuten Thorin asian ilmaisi. Kääpiölapset melkein tärisivät jännityksestä, sillä illan kohokohta koittaisi pian, kun ilotulitus alkaisi. Ádís ei meinannut saada syödyksikään, sillä vuosi sitten hän oli ollut kipeänä juuri Durinin päivänä, eikä ollut nähnyt ilotulitusta. Sólveig teki parhaansa saadakseen pikkutytön syömään, mutta tämä suostui istumaan paikoillaan vasta, kun Kíli uhkasi (leikillään, mutta tytölle se oli todellinen uhkaus), että ulos ei olisi menemistä, ennen kuin lautanen olisi tyhjä. Se sai nuorimmaisenkin keskittymään ruokailuunsa, sillä toiste hän ei halunnut jättää ilotulitusta väliin.
Ulkosalla Fíli ja Kíli räiskyttelivät ja paukuttelivat niin isoja kuin pieniäkin ilotulitteitaan lasten iloksi Sigridin ja Sólveigin pitäessä nuorimmat kauempana tapahtumien keskipisteestä. Thorin ja Bilbo istuksivat kahdestaan kahden perheen takana pienellä penkillä nurmikentän laidalla. Kumpikaan heistä ei sanonut mitään, he vain nauttivat räiskeestä ja lasten raikuvasta naurusta, joka kuului heidänkin korviinsa asti.
Yllättäen, erään tavallistakin suuremman ilotulitteen poksahtaessa taivaalle, Thorin nousi seisomaan ja kääntyi kömpelösti Bilbon puoleen. Hän kaiveli taskuaan hieman hajamielisenä ja hobitti alkoi jo ihmetellä, mitä ihmettä sieltä oikein tulisi esille. Lopulta Thorinin käteen ilmestyi pieni, koruton puurasia, jota kääpiö hiplasi peukaloidensa välissä. Bilbo ei sanonut mitään, ei kysynyt, mikä laatikko oli, odotti vain kaikessa rauhassa, sillä Thorin kyllä kertoisi omaan tahtiinsa.
Hetken päästä kääpiö karauttikin kurkkuaan ja nosti katseensa Bilbon silmiin.
”Herra Reppuli…” Thorin aloitti, mutta yritti sitten kuitenkin uudestaan, ”mestari Voro…”
Kääpiön sanat kuitenkin takertuivat aina jonnekin, joten hän aloitti vielä kolmannenkin kerran:
”Bilbo… minä…”
Vanha hobitti kuitenkin vain ojensi kätensä Thorinille.
”Minä tiedän”, hän sanoi ja pyysi kääpiötä istumaan takaisin viereensä.
”Haluaisin antaa tämän sinulle”, Thorin sanoi istuutuessaan ja ojensi rasian Bilbolle. Kääpiön puhe kangerteli vielä hieman, kun Bilbo avasi laatikon ja löysi sen sisältä pienen hopeisen sormuksen. Hän tuijotti sitä pitkään, ennen kuin sai sanaakaan suustaan.
”Eikö tämä ole sinettisormuksesi?”
”Oli, nyt se on sinun… Jos siis haluat sen”, Thorin sanoi tuijotellen taivaalle. Bilbo ei vastannut, työnsi vain hopeisen sormuksen sormeensa, johon se oli hieman liian suuri.
”Tarvitsen tälle hihnan, että voin pitää sitä kaulassani”, hobitti totesi, ja kääpiön poskelle vierähti pieni kyynel.
”Hyvää Durinin päivää, armas voroni”, Thorin totesi pyyhkiessään poskensa.
”Hyvää Durinin päivää, kuninkaani”, Bilbo sanoi ja nojasi päätään kääpiön olkapäähän. Thorin ei vaivautunut edes korjaamaan hobitin sanontaa, sillä hän tiesi, ettei Bilbo tarkoittanut Vuorenalaista kuningasta vaan sydämensä kuningasta.
-
Siis miiitä, oikein ihana ja suloinen! Rakastan Adísia <3 (jos nyt ees kirjotin sen oikein x'D) ja siis mitätätä, toi loppu oli ihana! ;___; sokeria löytyi tästä tosiaan! :) Minähän alan lämmetä tälle fandomille, pitänee lukea ne kirjat :D
-
Nyt oli sellaista söpöyttä että hampaat karkas ;D Olin jo ehtinyt unohtaa miten paljon mahtavia joulukalentereita tänne Finiin vuosittain ilmaantuu! Ehdin unohtaa jo senkin mitä oon toivonut (jos ehdin edes toivoa? Iso kysymysmerkki), mikä tekee tästä odotuksesta vielä paremman.
Mutta nämä luukut! Ei herrantuutelis, en kestä tätä söpöyttä! Varsinkin viimeisin oli ihastuttava, sun kirjottamista Thorin/Bilbo on ehdoton henkilökohtainen suosikki <3 Weasleyn perheen joulu kuulosti aika tutulta, itsellä kun on sen 9 nuorempaa sisarusta (olen vanhin), joten ei tämä skenaario paljoa poikennut siitä mitä omat perhejoulut on olleet ja tulee vielä useamman vuoden olemaan. Tämä katsaus tuntui pintaraapaisulta, jonka lisäksi on tapahtunut kymmentätuhatta muuta asiaa (joista olisin tahtonut kuulla!), mutta se sallittakoon, sillä näiden ei ole tarkoitus olla parituhattasanaisia :D
Joskus mun on vaikea päästä mukaan sun kirjoittamaan tekstiin, mutta harvemmin se ratkaisevasti haittaa. Kiitos, tykkään, ja joulunodotuksesta tuli kertaheitolla valoisampaa!
-
Mulla on kommentointipakkomielle mutta en kyllä osaa oikein mitään sanoa xD Tykkäsin tästä hämmentävän paljon ottaen huomioon inhokkiparituksen :D Yritin unohtaa henkilöt sopivissa määrin, ja niin toimi mullekin oikein hyvin! ;D
-
SparklingAngel: Unohdit Ádísin nimestä ekan painomerkin, mutta muuten oikein. :D Minähän sanoin, että se on sokerinen! :D SE kirja, niitä elokuvia on Hobitista kolme, mutta kirjoja vain yksi! (; Kiitti!
DulzGram: Et ainakaan voi sanoa, etten mä varoittanut siitä sokerista. xD Katsotaan sitä sitten ajan myötä... (; Söpöily on sitä, mitä mä teen parhaiten, joten sitä sitten löytyy täältä vähän liiankin kanssa. :D Mulla ei sentään ihan noin montaa sisarusta ole, koska meitä on vaan kolme, mutta voin vaan kuvitella, millaista hurlumheitä se on yhdeksän ipanan kanssa. :D Joo, siis tuostahan olisi saanut vaikka ja mitä, mutta halusin vaan sellaisen lyhyen katsauksen, enkä niinkään syväluotaavaa analyysia siitä perhe-arjesta. :D Kiitoksia!
nominal: Eipä sitä aina tarvitse sanoakaan paljoa, kunhan kertoo seurailevansa edelleen. (: Nyt ihan uteliaisuudesta, pakko kysyä... Häiritseekö sua siis, jos Hobitti-hahmoja paritetaan a) canonin vastaisesti (ja mikä siinä kohtaa lasketaan canoniksi, pelkkä kirja vai elokuvatkin?), b) sun omien headcanonien vastaisesti vai c) ihan vaan se, että Hobitti-hahmoja paritetaan? :D Kiitoksia kuitenkin! (:
Title: Älä kerro äidille
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Fíli/Kíli
Genre: fluffy
Warnings: sisältää lievää insestiä
Summary: Kíli letittää veljensä hiukset, ja Fíli kiittää tätä omalla tavallaan.
Challenges: OTS20, FF50 (25, tunto), Aakkoshaaste (Ä) ja Fluffy10 (kihelmöidä)
A/N: Lauchuo toivoi suloista Fíli/Kíliä (miksi musta tuntuu, että Laun toiveet mulle on aina tätä paritusta? :D), joten sitten tämän (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/65/2a/77/652a774eaea30019a62dd335435c7c0d.jpg) kuvan inspiroimana syntyi tällainen väkerrys. Toivottavasti tämä kelpaa parituksen nälkään, vaikkei tässä taidakaan niin hirveän parituksellista settiä olla! (: <3 Hyvää joulun odotusta, Lauchuo! <3
Älä kerro äidille
“Pysy aloillasi, toope!” kuusivuotias Kíli marmatti isoveljelleen, kun tämän pää heilui koko ajan.
”Lettisi ovat kohta ihan kierossa, jos et lopeta tuota!” Kíli jatkoi, mutta yksitoistakesäinen Fíli vain nauroi ja jatkoi päänsä heiluttamista.
Kun Kíli oli vihdoin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tyytyväinen isoveljensä letteihin, hän salli Fílin nousta seisomaan. Fíli kömpi ylös lattialta ja heilutti vaaleita hiuksiaan leteissä olleiden helmien kilistessä toisiaan vasten.
”Älä tee noin, tai saat ne taas ihan solmuun!” Kíli vaikersi. Tätä menoa hänen kova urakkansa valuisi ihan hukkaan. Kíli mutristi suutaan ja nosti kätensä nyrkkiin lanteilleen osoittaakseen isoveljelleen, mitä mieltä hän oli tämän remuamisesta sillä hetkellä.
Fíli katsoi pikkuveljeään, kallisti päätään hieman ja tassutteli sitten halaamaan Kíliä, joka murahti jotain epäselvää. Fíli taputti Kíliä poskille, mikä sai nuoremman nassun kääntymään entistäkin mutrumpaan. Niinpä isoveli tarrasi Kílin suupielistä, nosti ne etusormillaan ylöspäin ja alkoi sitten nauraa, kun Kíli näyttikin irvistävältä peikolta.
Kíliä leikki ei kuitenkaan naurattanut, vaan hän työnsi isoveljensä kauemmaksi suu rutussa. Fíli oli kuitenkin päättänyt kiittää pikkuveljeään kärsivällisyydestä, joten häntä ei toisen marmattaminen hetkauttanut. Fíli kietoikin kätensä uudemman kerran Kílin ympärille, eikä suuremmin piitannut tämän venkoilusta.
Lopulta Kíli asettui paikoilleen, kun tajusi, ettei isoveli ollut menossa mihinkään, mutta piti kuitenkin suunsa sinnikkäästi mutrussa. Niinpä Fíli päätti kokeilla toisenlaista taktiikkaa ja työnsi nenänsä toisen kaulakuoppaan, mikä sai Kílin vartalon kihelmöimään sormenpäissä asti. Siitäpäs Fíli vasta innostuikin ja hän hieroi nenäänsä toisen poskea vasten, kunnes Kíliä alkoi naurattaa.
Myöhemmin Kílin naurun lakattua veljekset tuijottelivat toisiaan silmiin, kunnes Fíli päätti kokeilla jotain ja painoi huulensa toisen omille. Hän oli nähnyt äidin ja isin tekevän niin, muttei ollut ikinä itse kokeillut sitä. Kíli katsoi isoveljeään kallistaen päätään ja naurahti sitten ennen kuin pussasi Fíliä takaisin. Se sai vanhemmankin naurahtamaan ja hän tarttui veljensä käteen ja lähti vetämään tätä toisaalle.
”Tule, äiti ei saa nähdä meitä”, hän sanoi, ennen kuin ryömi veljensä kanssa sänkynsä alle. Siellä Fíli ja Kíli pötköttivät seuraavan tunnin ajan vierekkäin, aina välillä pussaten toisiaan, kunnes äiti tuli hakemaan heitä syömään.
-
No voihan, tämähän oli söppänää! :D Voin niiin kuvitella pikkuset kokeilemaan tuota, kun vanhemmatkin on nähty tekevän niin, ja ei se hullumpaa sitten ollutkaan.. Sängyn alla pötköttely, aww! En ehkä kestä <3___<3
-
Hahaa, tämäkin pätkä oli oikein kiva, kun kieltäydyin ajattelemasta sitä parituksena ja mietin sitä vain lasten kokeiluina ;D <3
Mutta sun kysymys oli kyllä hyvä, koska en itse asiassa yhtään tiedä! XD Olisin ensin vastannut a - ja leffoja ei lasketa - mutta toisaalta ei mua nyt niin kamalasti häiritsisi joku ei-canon-parituskaan jonka itsekin voisin kuvitella mahdolliseksi. Hmmmm. Jään pohtimaan tätä kysymystä XD
-
SparklingAngel: Hem, hem, joo, ihan söpöä, vaikka paritus olikin ihan väärä, muttakun sitä toivottiin... ::D Päätin sitten kehitellä siitä jotain sopivan viatonta. Kiitoksia!
nominal: Hah, joo, osaksi sen takia se kirjoitettiinkin noin, että sen voi ajatella ihan vain lasten leikkinä... :’D Hahah, jään siis odottelemaan sun vastausta, koska mua oikeasti kiinnostaa, miten joku voi inhota Bagginshieldia. :D Kiitti taas!
Title: Uusia kavereita hiekkalaatikolla
Rating: S
Fandom: originaali
Pairing: Inka/Oona, Nico/naapurin poika
Genre: fluffy
Summary: Nico leikkii hiekkalaatikolla ja saa yllättäen itselleen uuden kaverin.
A/N: Kuuskidin toiveena oli söpöä slashia (mihin Odo lisäsi, että skidi haluaa kettuja), joten joten sitten kaivoin googlesta kuvahaulla hienosti ”söpö kettu” –hakusanoilla ja bongasin tämän (http://1.bp.blogspot.com/-LYr8Acz8S-I/UnVYWsO8vzI/AAAAAAAAERI/LD_u5pqKtAo/s1600/kettu10.JPG), ja sitten tämä vain oikeastaan tapahtui. :D Ei ehkä ihan niitä kettuja, mitä ’toivottiin’, mutta koska se oli Odon lisäys, uskalsin lähteä hieman leikkimään sillä ajatuksella. Nämä hahmot esiintyvät ensimmäisen kerran täällä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41176.0) (S), jos joku kaipaa lisää heistä. (: Hyvää joulun odotusta, kuuskidi! <3
Uusia kavereita hiekkalaatikolla
Inka ja Oona seurasivat hiekkalaatikon reunalta, kuinka kolmevuotias Nico saapasteli ympäriinsä uusi kettuhaalari päällään. Haalarin hupusta löytyivät jopa pienet korvat, joiden takia Nico olikin suorastaan vaatinut pukua itselleen. Nyt pikkupoika ei sitten uskaltanutkaan istua ulkona mihinkään, ettei uusi hieno asu vain likaantuisi.
”Äiti, mun lapanen tippui!” Nico kailotti ja juoksi Inkan eteen lapanen kourassaan ja paljas käsi pitkällä. Inka laittoi pudonneen lapasen takaisin pojan käteen ja veti haalarin hihan sen päälle ennen kuin laski tämän maahan. Nico ei kuitenkaan päässyt kahta askeltakaan, kun Oona jo sieppasi tämän syliinsä. Nico katsoi toista äitiään silmiin ja hieroi sitten Oonan nenää lapasellaan.
Kohta Nico alkoi kuitenkin pyöriä Oonan sylissä niin paljon, että nainen laski pojan maahan ja tämä taapersi keinujen luokse, missä oli muitakin naapuruston lapsia leikkimässä. Kaksi vanhempaa tyttöä eivät vilkaisseetkaan Nicoa, joten hän kysyi kolmatta lasta leikkimään kanssaan hiekkalaatikolla. Kyseinen poika oli Nicoa vuoden vanhempi, mutta hän oli innoissaan, kun häntäkin pyydettiin leikkimään, koska hän jäi usein yksin erivärisen ihonsa takia.
Niinpä Nico ja naapurin hieman tummempi poika istuksivat tekemässä hiekkakakkuja innoissaan. Nicokin oli viimein uskaltanut istua hiekalle, kun hänen jalkansa väsyivät seisomiseen. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen, kun toista poikaa haettiin sisälle syömään. Nico oli pettynyt leikkikaverin nopeaan katoamiseen, mutta poika kuitenkin lupasi tulla uudestaankin leikkimään. Ennen lähtöään naapurin poika vieläpä moiskautti ison pusun Nicolle, mikä sai tämän juoksemaan äitiensä luokse innoissaan. Inka nappasi riemusta pomppivan pojan syliinsä Oonan kysyessä:
”Saiko joku uuden kaverin?”
Nico nyökytti niin kiivaasti, että koko pikkupoika tärisi saaden molemmat äitinsä nauramaan.
-
Voi elämän kevät tuota kuvaa! <3 Äääää pikkupikkukettunen <3 Aiheutti kauhean awwwww-kohtauksen myös tekstisi alussa, kun vain mietinkin tuota pientä saapastelijaa!
Tykkäsin erityisesti tämän tekstin rakenteesta. Aluksi kuvittelin Inkan ja Oonan olevan vaikka jotain Nicon sisaruksia tai jotain, kun kaikki mainittiin sillä lailla nimeltä, mutta sitten selvisikin, että Inka on pojan äiti. Ja ovelasti vasta sen jälkeen selvisi, että myös Oona on hänen äitinsä. Tämä oli oikein suloinen teksti erilaisuudesta, josta kerrottiin juuri sitä kautta, että tilanne oli oikeastaan ihan tavallinen.
Pohdiskelin eilen lisää tuota kysymystäsi, ja päädyin jonkinlaiseen tulokseen ;D Tolkien on luonut maailmansa niin yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti, että luultavasti juuri sen takia mua häiritsee canonin vastaiset paritukset. Mutta sitten taas jos joku parittaisi vaikka Pippinin jollekin tyypille TSH:n jälkeisessä ajassa, se olisi ok, koska sinne asti Tolkien ei ole suunnitellut :D Bilbo kuitenkin lähti satamiin, niin ei sitä voi parittaa :( Paitsi ehkä joku pikainen nuoruuden hairahdus olisi ok :D
-
Vihdoin kommentoimassa, sori, että on kestänyt! En oo jaksanut keskittyä Finiin kovinkaan paljoa, vaikka tätäkin kalenteria olen alusta asti seuraillut! Saat tällaisen yhteiskommentin nyt kaikista ja sitten kokeilen, jos ennättäisin jatkossa kommentoida jokaista ihan yksitellenkin.
Eli siis, aivan ihania luukkuja. Ensimmäinen oli hauska ja yllättäväkin, vaikka tuota kun miettii pidemmälle niin aika kurjan tempunhan se metsinkäinen teki, kun niin vastoin toisen tahtoa lumosi ja vähän kiksautti tätä! Kuitenkin todella satumainen ja saduissakinhan on niitä synkempiä puolia, mitkä tavallaan sellaiseen kepeään tunnelmaan ujutetaan!
Toinen kyllä sulatti sydämen ja erityisesti lopetus. Tuollaiseksi Weasleyn perheen joulun voipi kuvitella ja ajatus siitä, että aika on pysähtynyt jouluisin, oli todella ihana. Oli myös kiva lukea tällaisesta ajasta, missä Ginnykin on ihan vauva ja muutenkin lapsikatras hyvin nuorta!
Voi kauhia, minkä temput Fíli ja Kíli tekivät. :D Voin niin kuvitella lopun Thorinin!
Sitten tuleekin jo minun ficcini ja kyllä tosiaan ihan aiheesti varoittelit sokerin määrästä! Olipa todella herttaista juhlan viettoa ja lopetuksen Thorin oli jotenkin todella hellyyttävä ja voi Bilbonen. ♥ Todella suloinen ja ennen kaikkea sokerinen tapaus, kyllä tykkäsin, ihana lahja! Bagginshield on kultaa ja minusta tässä oli ihana ajatus, että Fíli on kuningas ja Thorin on päättänyt viettää ehkä rauhallisempaa elämää Bilbon kanssa. Jotenkin kultahulluuden lohikäärmetaudin jälkeen jotenkin sopii, että Thorin jopa luopuu paikastaan kuninkaana ja antaa sen paikan Fílille Bilbon takia ja aww. Kiitos. ♥
Aaaa, mun pitääkin lähteä koneelta, joten kommentoin noi loput myöhemmin. Seuraan siis ja pyrin kommentoimaankin näitä, miten kerkiän/saan aikaiseksi! ♥
-
Siis mä en ehkä kestä, koska Inka ja Oona on mun lempi originaalihahmoja sulta! :D ja älä nyt vaan sano, että ne on ainoat - mut jos on, niin silti nää tyttöset on niin ihania! Ja Niko oli valloittavan suloinen, ja kettupukuidea oli suloistakin suloisempi! Hei, haluun sulta lisää Inka/Oonaaa! :D
-
nominal: Arvaa vaan, miksi siitä kuvasta oli PAKKO kirjoittaa, kun se käveli vastaan! Hahah, tuo tuli itse asiassa vähän vahingossakin, että tiputtelin informaatiota pätkissä, koska itse tiedän täydellisesti, miten heidän väliset suhteensa menevät... :’D Mutta siistiä, että pidit siitä! :D Okei, sun selityksesi alkaa selventää sun käsitystäsi Keski-Maan paritusten suhteen. Myönnän olleeni itsekin aluksi hyvin samoilla linjoilla sun kanssa, mutta sitten tapahtui lankeemus and the rest is history. :D Kiitoksia kommentista!
Odo: Eipä mitään, ei tämä kalenteri ole mihinkään katoamassa kuitenkaan. (: Kivaa, että kuitenkin eksyit nyt sanomaan edes jotain. (: Satumaisuutta siihen ekaan yritinkin tunkea, joten hienoa, jos se paistaa sieltä edes jotenkin läpi. Pikkuisista lapsukaista on kiva kirjoittaa ja Syksy toivoi Weasleyn perhettä, joten niiden yhdistäminen tuntui sopevalta. (: Märkä Thorin on paras Thorin? ...eiku. JEEEE, joku huomasi tuon, että Fíli on kuninkaana ja Thorin on luopunut kruunusta!! KIITOKSIA siis! Muutenkin ihan loistavaa, että tykkäsit luukustasi! Kiitoksia kommentista!
SparklingAngel: No, siis, mulla kovin monia muita originaalihahmoja olekaan, kuin Inka ja Oona... xD Ei ne ihan ainoita ole, mutta yksiä harvoista, sanotaan näin. :D Nico on söppänä, kiitoksia!
Title: Hiljainen joulu
Rating: S
Fandom: HP
Characters: Severus, Eileen & Tobias
Genre: drama ja lievähkö angst?
Summary: Kehrääjänkujalla vietetään hieman erilaista joulua.
Challenges: Kirjoitusterttu (parituksetonterttu)
A/N: Fractan toiveena oli hyvä muisto Severuksen lapsuuden jouluista (ilman Lilyä!), mikä aiheutti hiukkasen päänvaivaa. Tämä nyt ei ehkä ole sitä ihan kaikista onnellisinta, mutta jotenkin en keksinyt mitään superhöttöistä tästä toiveesta, toivottavasti tämä silti maistuu lahjan saajalle. (: Hyvää joulun odotusta, FractaAnima! <3
Hiljainen joulu
Sinä jouluna Kehrääjänkujalla oli kerrankin hiljaista, ei huudettu, eikä tapeltu. Sillä sinä jouluna Tobias Kalkaros ei ollut kotona. Sinä jouluna Severuksen ei tarvinnut kuunnella vanhempiensa tappelua, ei väistää lentäviä astioita, ei piiloutua huoneeseensa, kun tappelu kävi väkivaltaiseksi, eikä peittää korviaan tyynyllä, ettei kuulisi Eileenin itkua.
Se joulu tuntui oikeasti sellaiselta joululta, josta Severus oli lukenut: kun ihmiset olivat iloisia, kilttejä ja anteliaita. Kehrääjänkujalla ei ehkä ollut oikeaa kuusta, piparintuoksua, lahjakasoja tai glögiä, mutta silti se oli Severuksen lempijoulu.
Hän sai kerrankin olla rauhassa kotona, lukea niin myöhään kuin halusi ja herätä sitten kun tuntui siltä. Ainoa, mikä oli päätetty valmiiksi, oli ruoka-ajat, sillä Eileen oli tarkka siitä, että ruokailut tapahtuivat täsmällisesti, mutta Severus nousi useammin kuin kerran sinä jouluna suoraan sängystä lounaspöytään, eikä hänen äitinsä sanonut mitään sitä vastaan. Isä olisi huutanut pojalleen, kuinka tämä kehtasi vetelehtiä sängyssä, kun kunnon ihmiset olivat olleet hereillä jo monta tuntia askareissaan.
Severus viettikin paljon aikaa äitinsä seurassa olohuoneessa. He molemmat tekivät omia juttujaan, kun Eileen luki sanomalehteä tai samoja vanhoja romaanejaan uudestaan, ja Severus teki milloin mitäkin itsekseen, mutta he olivat kuitenkin kahdestaan ja se oli tarpeeksi. Joskus ei tarvittu muuta kuin toisen ihmisen läsnäolo tekemään itselle hyvän olon, ja se oli yksi niistä kerroista.
Joulun jälkeen Tobias tuli kuitenkin takaisin kotiin ja sama huuto ja tappelu jatkui, mutta silti Severus muistaisi sen joulun aina, kun hän sai kerrankin olla äidin kanssa ihan vain kahdestaan rauhassa ja hiljaisuudessa.
-
Hei yay oon eka kommentoija! :D Severus on noussu lähiaikoina yheks lempihahmoks, tai ainakaan ku luen Pottereita (nyt AV menossa) niin Severus ei tunnu enää niin epämiellyttävältä.. Ehkä mä alan lämmetä sille? :D Alan Rickmanin ääni on ainakin jotain niin kuumaa että.. Hei kuka karkas aiheesta? ;D ;D ;D mut siis, tää fic oli niin ihana, vaikkei mikään super onellinen höttö-perhefluff ollutkaan. Severuksen perheestä ei täysin täydellisen onnellista voi edes saada, ja tää oli hyvä tällasenaan. Varmasti Sev muistaa tuon joulun, kun se oli yksi hänen onnellisimmistaan! Ja se on niin totta, että jopa vain se toisen läsnäolokin voi tehdä tilanteesta ihanan ja täydellisen. :3 Kiitos tästä taas! (millon tulee mun luukku? xD)
-
Olipa tämä ihanan Severusmaisen onnellinen muisto! Jos olisit tehnyt tästä yhtään iloisemman, olisin jo tullut lyömään nuijalla päähän tai jotain :D Tällaisenaan tämä oli sekä superonnellinen että iloinen mutta vielä aito.
Pidin siitä ajatuksesta, että Severus on äitinsä kanssa tavallaan aika läheinen, tai siis että äitinsä kanssa hän tulee noin hyvin toimeen. Isä on sitten vain se pahis.
-
SparklingAngel: Severus on ihanan monisyinen hahmo, ja Alan Rickman totisesti teki kyllä paljon saadakseen hahmosta miellyttävämmän vähän jokaisen silmissä. Kalkaroksen perheestä ei tosiaan mitään superhöttöä saa varmaan mitenkään, joten tuo nyt oli ehkä höttöisin, mihin itse pystyin. Kiitoksia taas! Sun luukkusi tulee jossain kohtaa kyllä, kärsivällisyyttä siellä neitiseni! :D
nominal: Jee, hyvä siis, että en tehnyt siitä yhtään onnellisempaa, niin pääni säilyi kalautukselta. :D Mun mielestäni, jotta Severus voisi olla sellainen kuin kirjoissa, on hänen täytynyt saada välittämistä edes toiselta vanhemmiltaan, ja isä ei käynyt, joten sitten tuli tällainen variaatio mieleen. Yritän tässä ehkä myös hieman viitata siihen, että Tobiaksen ollessa paikalla, ei Eileenkaan ehkä uskalla näyttää tunteintaan kotona, joten miehen ollessa poissa, on niitä harvoja hetkiä, kun Severus huomaa, ettei hän olekaan mikään turha tilan viejä tms. Kiitoksia kommentista!
Title: Uneton yö
Rating: K-11
Fandom: HP
Pairing: Sirius/Remus
Genre: fluffy, humour
Summary: Remus ei saa unta, joten lopulta Siriuskaan ei saa nukuttua.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 50/2014: dialogi)
A/N: Sansku toivoi jotain söpöä ja onnellista Sirius/Remusta. Tässä nyt on Sirius/Remusta, ja no, voihan tätäkin onnelliseksi sanoa, mutta söpöstä en mene vannomaan, mutta ehkäpä tämä tällainen erikoisuus kelpaa kuitenkin? :D En tiedä yhtään, mistä tuo idea sai alkunsa, tai miten siitä muodostui tällainen, mutta, no, näin kävi. :D Hyvää joulun odotusta, Sansku! <3
Uneton yö
“Anturajalka?”
“Kuutamo?”
“Sinä varastit peiton puoliskani.”
”Ai? Etten vain lainannut sitä?”
”Ei, kyllä sinä varastit sen.”
”Oi, anteeksi. Tässä, saat vaikka koko peiton, jos haluat.”
”Anturajalka?”
”Kuutamo?”
”Sinun jalkasi ovat kamalan kylmät.”
”Mmhmm. Mitä sitten?”
”En saa nukuttua, kun kylmät varpaasi osuvat paljaaseen jalkaani.”
”Anteeksi, laitan villasukat jalkaan.”
”Kiitoksia.”
”Mmhmm.”
”Anturajalka?”
”Kuutamo?”
”Pääsetkö yhtään sinnemmäs, minä tipun kohta sängystä?”
”Toki. Parempi?”
”Kyllä, kiitoksia. Ehkä samassa sängyssä nukkuminen ei ollutkaan niin kovin loistava idea.”
”Voi olla.”
”Anturajalka?”
”Kuutamo?”
”Minusta tuntuu, että sinun kätesi eksyi väärille urille.”
”Niinkö tosiaan?”
”Kyllä. Minä yritän nukkua juuri nyt, etkä tee sitä yhtään helpommaksi tuolla.”
”Anteeksi.”
”Kuutamo?”
”Zzzzzz…”
”Kuutamo?”
”Zzz…”
”Nnngh… Anturajalka!?”
”Heräsithän sinä viimein!”
”Mitä ihmettä sinä oikein luulet tekeväsi?”
”En saa enää nukutuksi, joten ajattelin keksiä itselleni muuta, parempaa tekemistä.”
”Ja ajattelit sitten, että minäkään en saisi nukkua tänä yönä.”
”Jep.”
”Entä, jos olisin itse eri mieltä asiasta?”
”Et voi olla.”
”Miks… Mmhmm. Ehkä en tosiaankaan ole kanssasi eri mieltä asiasta.”
”Tiesinhän minä, että näkisit asian minun tavallani.”
”Olet hyvä suostuttelemaan.”
”Paras.”
”Siitä voidaan olla monnnnnntaa mieltä.”
”Shh. Et halua herättää muita.”
”Teet sen kovin vaikeaksi.”
”Tämä ei ole vielä mitään.”
”Mit… Merlinin parta, Anturajalka, teet minut kohta hulluksi.”
”Se on vakaa aikomukseni, Kuutamoiseni.”
-
Maratonikommentin aika, kun ehdin viimein kaiken reissaamisen jälkeen perehtyä taas tähän hienoon kokonaisuuteen. :D
2. Weasleyn perhejoulu vuosien takaa ja koko perhe koolla, voi että. Ficci alkaakin niin söpösti veljen sormien mutustamisella. <3 Mielenkiintoisena yksityiskohtana olit jättänyt Ginevran ja Ronaldin näihin muotoihin, ja oikeastaan pidin siitä sen verran, että oli mainittava erikseen. Kiintoisaa.
3. Thehee, tässä oli hilpeä tunnelma alusta loppuun. :D Varmasti Thorin on saanut kestää siskonpoikiensa aivoituksia niin pitkässä liemessä, ettei mikään enää yllätä. Sinne meni markkinatunnelma.
4. Sokeria pukkaa niin, että suussa rapisee. xD Tuntuu, että fix it-AU sopii erityisen hyvin tähän fandomiin, koska onhan se nyt kiintoisampaa tunnelmoida kääpiöiden uudenvuodenjuhlia kuin synkkiä hautajaisia ja muuta ikävää.
Halward ja Narvi vain juoksivat ympyrää tajuamatta mistään mitään.
En tiedä miksi, mutta tämä mielikuva sai huutonauramaan. :'D Awws.
5. No voi, tämä oli herttainen. Täytyy kyllä sanoa, että näiden kahden parittaminen keskenään häiritsee minua huomattavasti vähemmän kuin ehkä pitäisi ja olinkin aika hymyilemässä tätä lukiessani. :D Otsikko on myös mainio. Oma pieni salaisuus suoraan äidin nenän alla, hehee.
6. Oikein mukava ja kantaaottava teksti. En ole näihin hahmoihin aiemmin tutustunut, mutta se ei lukemista haitannut ollenkaan. Ja kettuhaalari, nyyh. ;D <3 En minäkään uskaltaisi kunnolla leikkiä, jos yllä olisi jotain niin hienoa.
7. Hmm, en oikein osaa sanoa, jäikö tästä hyvä vai apea tunnelma. Toki ficci loppuu vanhaan tuttuun isän huutamiseen, mutta muuten tässä oli jotain hyvin kaunista. Piristäväkin poikkeus sokerisesta teemasta, joskin pohjimmainen syy lienee siinä, ettei Severuksesta saisikaan mitään maailman vaaleanpunaisinta tavaraa esiin. (Sitä jäin miettimään, että onko Kalkaroksen perheen ongelmat canonia? Tätä en siis tosiaan tiedä asiaan perehtymättömänä, mutta olen muutamissa ficeissä törmännyt tähän.) Mukavaa, että saatiin edes yksi etäisestikin joulua muistuttava aika.
8. Hoo, dialogia! Tykästyin heti kirjoitusasuun, sillä en ole aikoihin lukenut tässä muodossa kirjoitettuja tekstejä saati näytelmiä tms. Lisäksi Sirius ja Remus toimivat aina. xD
”Minusta tuntuu, että sinun kätesi eksyi väärille urille.”
”Niinkö tosiaan?”
Aawws en kestä..! :----D Tunnelma oli kaikin puolin niin söötti ja pieni huumori toi kokonaisuuteen täydellisen lisän. <33
Kiitoksia tähän asti!
- Ayu
-
Hihi, sen sijaan että tekisin ruotsin läksyksi tullutta kevään 2015 yo-koetta (kuuntelu tehtiin tänään) niin oon kommentoimassa täällä ficceröisiä. Mut ehkä mä niiden jälkeen sitten! :D
Sirius/Remus ei oo yks mun lempiparituksista, vaik sille(kin) alan täs kyl hiljalleen lämmetä :D dialogien kirjottaminen on haastavaa sinäänsä varsinkin jos kirjottaa kokonaisen tarinan tosiaan pelkkää dialogia, mut sä kyl onnistuit aika hyvin. Hauskaa, että niiden keskustelut alkoi aina toistensa nimillä, niin tajusi ainakin kuka oli sanomassa mitäkin :D
Kiitos tästäkin, ja minähän en omista kärsivällisyyttä! :D
-
Ooo dialogi! En tiedä miksi, mutta jostain syystä se sopii mielestäni erityisen hyvin tähän paritukseen. Kai nämä hahmot ovat jotenkin niin sanailevia tai jotain. Tykkäsin hirmu paljon nimien toistosta. Se toi kivaa rytmiä tähän tekstiin, tarjosi mahdollisuuden olla kertomatta puhujaa ja oli vieläpä tosi luontevaa. Oikein suloinen pikkuficci, hymähtelin erityisen paljon peitolle ja villasukille!
-
Ayudara: Uu, maratonikommentti! <3 Ihanaa, että joku huomioi sormien mutustamisen, koska se on ehkä yksi mun omista suosikkikohdistani! :D Mä ajattelin nuo nimet niin, että he ovat tässä kohtaa vielä niin nuoria, ettei lempinimiä ole vielä otettu käyttöön, ne tulevat sitten myöhemmin, kun joku ei jaksa enää käyttää noin pitkiä nimiä. xD Hahah, joo, Thorinilla on kyllä varmasti ollut kestämistä noissa kahdessa rasavillissä törpössä! <3 Fix-it AU on parasta! Ja siis, Halward ja Narvi on kyllä lähes yhtä törppöjä kuin isänsäkin, että niille on ihan sallittua nauraa. :D Joskus sitä täytyy pitää salaisuuksia myös äidiltä, ja tämä on kyllä yksi sellainen salaisuus. Kettuhaalari kelpaisi kyllä mullekin, vaikkei sellainen päällään uskaltaisi kyllä varmaan tehdä mitään. :D Hienoa, että tuo Severuksen joulu toi hieman vaihtelua tänne sokerin keskelle, koska tuosta ei oikeasti olisi saanutkaan kovin sokerista, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Ja siis, mun mielestä ne ongelmat on ihan canonia, mutten ole nyt ihan satavarma tästä... Tuota dialogia oli superhauska kirjoittaa, joten hienoa, että sekin on uponnut! :D Kiitoksia superisti kommentista!!
SparklingAngel: Läksyjen välttely on taitolaji. :D Dialogien kirjoittaminen on musta hauskaa, mutta tässä päätin kuitenkin aloittaa aina toisen nimellä, että sitten varmasti kaikki pysyvät kärryillä, kuka sanoo mitäkin. xD Nyt on parasta sitten lainata sitä kärsivällisyyttä jostain, koska se luukku ei tule yhtään sen nopeammin, vaikka mitä sanoisit tai tekisit... xD Kiitoksia silti! :D
nominal: Hahah, tämä itse asiassa lähti ihan vahingossa dialogin mallissa, kun Sansku pyysi Sirius/Remusta. :D Ehkä mullakin oli sitten jotenkin takaraivossa, että näille sopii dialogi-muotoinen teksti. :D Mun mielestä nämä kaksi muutenkin puhuttelevat toisiaan tosi paljon nimillä, niin se tuntui sitten tässäkin luontevalta. Ja yritin tiputella aina sopiviin väleihin jotain pieniä näihin kahteen yhdistämiäni asioita, kuten esim. ne villasukat. :D Kiitos!
Title: Muutto
Rating: K-11
Fandom: HP
Pairing: Harry/Ron
Genre: fluffy
Summary: Harry ja Ron muuttavat ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa.
A/N: Sokerisiipi toivoi Harry/Ronia, ja koska kyseessa Sokru, niin oli pakko keksiä jotain tosi sokerista. :D Räntsäkkeelle kiitoksia ideasta, joka sitten purkautui tässä muodossa ulos, ilman sun antamaa alkusysäystä, tästä ei olisi varmaan tullut mitään. Hyvää joulun odotusta, Sokerisiipi! <3
Muutto
”Huh, viimein täällä”, Harry sanoi kääntäessään avainta hänen ja Ronin ensimmäisen yhteisen asunnon ovessa.
”Eihän tätä odotettukaan kuin vain kolme vuotta”, Ron murahti Harryn selän takaa. He olivat asuneet Auroriakatemian aikana koulun omassa asuntolassa, ja olivat päässeet muuttamaan yhteen kunnolla vasta koulutuksen päätyttyä.
”Haen vielä viimeisen laatikon”, Harry sanoi ja jätti Ronin tyhjentämään ensimmäisiä tavaroita kaappeihin.
Harryn palatessa takaisin keittiö oli kuin atomipommin jäljiltä, kun Ron oli availlut laatikoita ja nostellut osan tavaroista pöydälle, mihin ne sitten olivat jääneetkin. Sillä hetkellä Ron nosteli juuri lautasia pöydälle päästäkseen käsiksi koriste-esineisiin.
”Mitä sinä oikein teet?” Harry ihmetteli.
”Hm. Koristelen asuntoa, tietenkin”, Ron vastasi aivan kuin se olisi tietysti kaikkien mielestä ensimmäinen liike uuteen asuntoon muutettaessa.
”Eikö nämä laatikot kannattaisi ensiksi tyhjentää ja sisustaa vasta sitten?” Harry kysyi nauraen toisen innolle.
”Tyhjennä sinä niitä vain, minä voin sillä välin sisustaa”, Ron sanoi hajamielisenä miettiessään samalla, minne asettaisi kädessään olevan action-figuurin. Harry katsoi poikaystäväänsä naurahtaen, ennen kuin alkoi leijuttaa astioita paikoilleen kaappeihin.
Noin tuntia myöhemmin Harry oli saanut laatikot purettua, mutta Ron taiteli edelleen omien pikkutoimiensa parissa. Tällä kertaa hän pohdiskeli, miten päin sohvatyynyt näyttäisivät parhaimmilta. Pitäisikö punaisen tyynyn olla ennen kultaista, ja kuuluivatko ne vieretysten vai peräkanaa? Lopulta Harry katkaisi Ronin tuumaustauon lösähtämällä sohvalle pitkin pituuttaan.
”Hei, nyt sinä pilasit minun hienon sommitelmani”, Ron murjotti.
Harry vain nauroi, ennen kuin tarttui toista kädestä ja kiskaisi tämän mukaansa.
”Tule tänne sieltä, senkin hoopo”, hän sanoi ja istutti Ronin viereensä, ennen kuin pörrötti tämän hiuksia. Ron kuitenkin kieltäytyi lopettamasta murjottamistaan, joten Harry suukotti poikaystävänsä kaulaa, mistä tiesi Ronin kutiavan kaikista herkimmin. Tämä alkoikin kiemurrella Harryn otteessa, vaikka pitikin suunsa tiukasti mutrussa. Niinpä Harry nuolaisi toisen korvanlehteä, mikä sai Ronin hypähtämään sohvalla yllätyksestä. Mustatukkainen vain nauroi ja jatkoi hommiaan, kunnes Ron ei pystynyt enää edes esittämään murjottavansa. Sohvatyynyt ja koriste-esineet unohtuivat sillä sekunnilla, kun Harryn kädet eksyivät Ronin paidan alle.
-
Eiii, mun on näköjään sit pakko ettiä jostain kärsivällisyyttä. (ja kuunnella opettajaa psykologian tunnilal eikä kirjottaa kommenttia häthätää)
Rarry on paritus jota tyyliin oon lukenu vaan parin ficin verran. Mut nää oli söppäniä, niin ihanan sokerista ja tavallista kirjottaa ekasta muutosta <3 kiitos, loppu varsinkin oli söpö :3
-
Hmmmm. En taida ollut ikinä lukenut tästä parituksesta o__o Ei ainakaan tule yhtään mieleen. Hämmentävää.
Mutta siis vaikka olen ikuisesti canonparitusten puolesta, tai vaikken olisikaan niin tämä ei ainakaan kuuluisi lemppareihini, niin tämä oli kirjoitettu siten, että se saattaisi toimia. Kyseessä on kuitenkin hyvät ystävykset, ja kun tässä oli skipattu se rakastumisosuus, tästä saattoi nähdä, miten nämä kaksi sopisivat toisilleen. Pidin tekstin ideasta tosi paljon, ja naureskelin kamalasti Ronin logiikalle. Ja sitten taas oli tosi Harrymaista vain huokaista, sanoa mikä olisi järkevää, ja kuitenkin olla suuttumatta asiasta sen enempää. Harry on jotenkin niin käytännöllinen Roniin verrattuna :D
-
SparklingAngel: Kyllä sun vähän täytyy, koska se luukku tulee sitten, kun on tullakseen, eikä yhtään nopeammin. :D Mä en ole lukenut Rarrya varmaan yhtään, joten oli tosi vaikea lähteä kirjoittamaan sitä, joten hienoa, jos onnistuin edes jotenkin. :D Kiitos!
nominal: Juuri tuon takia mä kirjoitinkin tämän mahdollisimman uskottavasti, koska itsekään en oikein saa näistä paria ajateltua oikein mitenkään. :D Ajattelin sitten, että paras tapa tehdä se, on tehdä tästä jo vakiintunut parisuhde, niin jokainen voi sitten itse pohtia, että miten tähän oikein päädyttiin. :D Hienoa, että tästäkin on tykätty! Kiitoksia!
Title: Kolmas kerta toteen panee
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: OMC (Layton McKay)/Oliver Wood
Genre: fluffy
Summary: Kolme kertaa Laytonin ja Oliverin suhteen alkuajoilta.
A/N: Bluji yllätti mut ihan täydellisesti toivomalla jotain, missä esiintyy kaamosjatkiksessani (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40648.0) (K-15) esitelty PVS-professori Layton McKay, joten pakkohan se oli toteuttaa, koska Layton on ehkä yksi mun suosikki Potter-OMC-hahmoistani! :D Tästä tuli ehkä hiukkasen erilainen kuin aluksi suunnittelin, mutta ehkäpä tämä kuitenkin ajaa asiansa... :D Hyvää joulun odotusta, Bluji! <3
Kolmas kerta toteen panee
~*~1987~*~
Neljätoistavuotias Layton McKay istui muiden rohkelikkojen seurassa suuressa salissa, kun uusia oppilaita lajiteltiin tupiinsa. Hän ei suuremmin seurannut lajittelua, mitä nyt taputti aina hatun karjaistessa jonkun tulevan Rohkelikkoon, mutta Percy Weasleyn nimi herätti hänen huomionsa, sillä tämän kaksi isoveljeä olivat hänen ystäviään.
Ketään yllättämättä kolmaskin Weasley päätyi Rohkelikkoon, mutta kun Layton oli kerran alkanut seurata lajittelua tarkemmin, hän huomasi Percyä seuranneen Oliver Woodinkin päätyvän heidän tupaansa. Seremonia päättyi pieneen Nelly Zealiin, joka pääsi Korpinkynteen, ennen kuin Layton pääsi lautasensa kimppuun. Hän kuitenkin huomasi toistuvasti seurailevansa viimeisimmän rohkelikkolisäyksen keskustelua kolmen punapään kanssa pöydän päässä, sillä jokin pojassa oli kiinnittänyt hänen huomionsa.
~*~1989–1990~*~
Kuten Tylypahkassa oli ollut jo monien vuosien ajan tapana, vuosikymmenen vaihtuessa toiseksi linnassa järjestettiin pieni juhlatilaisuus niille oppilaille ja opettajille, jotka olivat jääneet jouluksi kouluun. Paikalla olivat myös kuudesluokkalainen Layton ja kolmasluokkalainen Oliver. He olivat yksiä harvoista rohkelikoista, jotka olivat päättäneet sinä vuonna jäädä jouluksi linnaan, joten he saivat loman aikana valloittaa oleskeluhuoneen melkein täysin kahdestaan iltaisin.
Niinpä myös Rohkelikon tupapöytä oli harvinaisen tyhjä vuosikymmenenvaihdetta juhlistettaessa ja sen ympärillä istuvat oppilaat olivat valloittaneet pöydän keskikohdan. He kaikki söivät hyvin ja nauroivat paljon, ja jos jollain olikin koulumurheita, ne kaikki unohdettiin edes sen yhden illan ajaksi.
Juhlan jälkeen ja vuoden vaihduttua toiseen Layton ja Oliver lähtivät sattumalta yhtä aikaa suuresta salista. Oliver näytti hoipertelevan väsymyksestä, joten vanhempi tupatoveri ojensi tälle auttavaa kättään matkalla. Torniin päästyään Oliver kääntyi kiittääkseen Laytonia tämän avusta ja hätkähti huomatessaan, kuinka lähellä tämä olikaan. Pojat katsoivat toisiaan silmiin, eikä kumpikaan tajunnut liikkuneensa, ennen kuin heidän huulensa kohtasivat.
~*~1995~*~
Vuosia myöhemmin, kun Layton istui katsomassa Rapakon palloseuran ja Kadlein kanuunoiden välistä huispausottelua, hän huomasi toisen joukkueen maalisalkojen edessä tutun hahmon. Hän tarkisti käsiohjelmastaan pelaajien nimet ja Oliverin nimi todellakin kökötti Rapakon palloseuran listoilla varapitäjän kohdalla. Ilmeisesti oikealle pitäjälle oli sattunut jotain, sillä joukkue aloitti varapelaajalla.
Pelin päätyttyä Rapakon palloseuran voittoon Layton odotteli kentän ulkopuolella, jotta näkisi tutun nuorukaisen edes vilaukselta uudestaan. Hänen odotuksensa palkittiinkin nopeammin kuin hän oli ajatellutkaan, kun Oliver käveli suihkunraikkaana joukkuetovereidensa kanssa pois stadionilta.
”Hei Oliver”, Layton sanoi nuorukaiselle, joka kääntyi ääntä kohti. Oliver oli ensin yllättynyt, mutta tunnistaessaan Laytonin tämän ilme kirkastui ja hän vastasi tervehdykseen iloisesti.
Kaverukset istuivat iltaa Vuotavassa noidankattilassa ja muistelivat kouluvuosiaan. Erityisen kirkkaasti heidän muisteloissaan nousi esille eräs tietty vuodenvaihde. Oliver kertoi, kuinka oli saanut varapitäjän paikan suoraan Tylypahkasta lähdettyään ja Layton puolestaan sanoi opiskelevansa edelleen.
Myöhemmin omassa kaupunkihuoneistossaan Layton pani iloisena merkille, kuinka paljon Oliverin huispauslihakset olivat kehittyneet Tylypahkan ajoista.
-
Oho, johan pomppasi :D muistan tosiaan Laytonin ja se oli kyllä aika hyvä hahmo! :D Kirjotit näistä hyvin, ja jee huispausta <3 :D Oliver Wood on tosiaan hahmo johon en oo silleen keskittyny niin paljoo (pitäis varmaan), mut nää kaks sopii kyl hyvin yhteen. Kirjottelehan lisää :D ja mun pitää vielä oottaa sitä mun osaa, sniff :(
-
Myttis, isoiso kiitos tästä! <3 (Ja joo, oon mysteerien mies, hyvä että toive tuli puskista. :P)
Kuten sanoin silloin joskus muinaisuus sitten kun toiveeni esitin, tykkäsin Laytonista ihan älyttömän paljon kaamosjatkiksessasi. Aivan ihanaa, että kirjoitit Layton/Oliveria, kaksikko on niin kiva yhdessä! Ja awws, Oliver on kiinnittänyt Laytonin huomion jo aiemmin :) Ekassa osuudessa on kivasti taustan rakentamista Laytonille, josta olet kyllä kirjoittanut ihan liian vähän (vink vink :3) - Weasleyt kavereina ja niin edelleen.
Ja pusu! Voi vitsit, aivan ihana kohtaus, tuollainen myöhäinen kohtaaminen ja siitä eteenpäin rullaavat tapahtumat... söpöä, ihanan fluffista, oi! Äh, ehkä mua ihan hitusen häiritsee se, että Oliver oli tuolloin vasta kolmetoistavuotias, poikanen vasta, kun Layton oli jo kuusitoista, mutta menkööt. :D (Vähän tangentille ja melkein offiin tästä, mutta jotenkin kolmen vuoden ikäero erottuu paljon vähemmän aikuisista hahmoista kuin teineistä. Se tähän ehkä vaikuttaa - viimeisessä pätkässä ei enää jaksa edes ajatella, että ai niin, Oliverhan on yllättävän paljon nuorempi.)
Ja siitä sitten viimeiseen pätkään, mikä on jotenkin kivan arkinen. Tykkään älyttömän paljon juuri tällaisesta "maailma on tosi pieni paikka" -asettelusta, jossa törmää ihan odottamatta johonkin vanhaan tuttuun vuosien takaa, ja tässähän se toimii tosi mainiosti.
Erityisen kirkkaasti heidän muisteloissaan nousi esille eräs tietty vuodenvaihde.
Hmm, mitäköhän muuta silloin tapahtui kuin yksi viaton suudelma? Tuskin pelkän yhden pusun perusteella muistelisivat niin tarkasti. :D
Viimeinen lause on ihan paras. Viittaa sopivasti rivien välistä tulkittavaksi (reps, huispauslihakset - mitenköhän niitäkin päädyttiin tarkastelemaan? ;D).
Joo, ei mulla muuta (muiden tekstien pariin saatan vielä palailla!). Aivan ihana, nyt ei irtoa mitään muuta kuin hervottomasti ihkutusta, koska tämä oli just sellainen siihen sopiva teksti. :D Vielä kerran massiivinen kiitos ja mukavaa joulun odotusta sinnekin! <3
-
SparklingAngel: Hahah, joo, voit vaan kuvitella mun ilmeen, kun Bluji pyysi Laytonista jotain! :D O___________O kuvastanee sitä aika hyvin. Ja musta tuntuu, että Layton sopisi varmaan vähän vaikka kenen tahansa kanssa yhteen. xD Kiitoksia!
Bluji: Jee, sä tykkäsit siitä!!! Ja, siis todellakin olet yllätysten mies, koska Laytonin oli tarkoitus olla vain joku random-sivuhahmo, en mä olettanut, että kukaan haluaisi kuulla hänestä lisää, joten jee! Pitää miettiä, josko kirjoittelisin ihan vain Laytonista jotain omaakin tarinaansa... :D Kolme vuotta tuntuu kyllä näin nuorissa paljon pahemmalta kuin aikuisissa. Maailma usein ON tosi pieni paikka, joten oli hauska käyttää sitä hyväksi tuossakin. :D Tjaa-a, sitä ei moni tiedä, mitä silloin vuodenvaihteessa tapahtui, kenties hieman enemmänkin toisen kyljessä kiehnäämistä, tai kenties niitä Oliverin huispauslihaksia on tutkittu jo silloin, mene ja tiedä. :D Sitä saakin sitten jokainen miettiä pienessä päässään, miten niitä lihaksia tutkittiin ihan lopuksi. xD Kiitoksia valtavasti, hienoa, että pidit lahjastasi!! <3
Title: Haastattelutuokio
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Rita Luodiko/Gilderoy Lockhart
Genre: humour, drama, jonkinasteinen romance?
Summary: Nuori Rita Luodiko passitetaan tekemään haastattelua Tylypahkaan.
A/N: Bea heitti toivetta Lockhart/Luodikosta, mikä herätti kyllä varmaan kaikista eniten harmaita hiuksia koko kalenterissa. :D Sitten irkkiläisten suosiollisella avulla sain idean poikasen, kiitoksia heille siis vielä kertaalleen! Tästä nyt ei ehkä ihan niin hirveä parituksellista tullut, kuin olisi voinut, mutta jätin erittäin paljon rivien väliin, joten kyllä sitä sieltä löytää, jos niin haluaa. Toivottavasti tämä kuitenkin kelpaa tällaisenaan. Hyvää joulun odotusta, Beatrix Bones! <3
Haastattelutuokio
Päivän profeetan uusin reportterikokelas, 31-vuotias Rita Luodiko, päästettiin ensimmäistä kertaa kunnolla irti, kun Tylypahkan vuoden 1982 seitsemäsluokkalaiset valmistuivat. Neidin oli tarkoitus käydä tekemässä pikainen haastattelukierros oppilaiden tulevaisuuden toiveista, mikä ei neidin itsensä mielestä ollut aivan hänen tasoisensa juttu, mutta jostainhan sitä oli aloitettava.
Niinpä neiti Luodiko matkasi Tylypahkaan lukuvuoden lopussa ja kiersi sillä hetkellä vapaana olevan kuvaajan kanssa valmistuvien keskuudessa. Osa heistä halusi auroreiksi, osa parantajiksi, mikä oli ihan odotettavaakin, mutta eräs valmistuvista erottui joukosta edukseen. Nuori Gilderoy Lockhart oli nimittäin päättänyt pelastaa maailman pimeyden olennoilta.
”Hänet-joka-jääköön-nimeämättä olisin myös tietysti pysäyttänyt, mikäli se pikkupoika ei olisi ehtinyt ensin”, hän totesi Ritalle haastattelunsa aikana.
”Niin tietysti”, Rita vastasi, ”mutta miten teidän mielestänne poika-joka-elää onnistui siinä, vaikka hän oli vasta vuoden ikäinen?”
”Harry Potterilla kävi vain tuuri, ei sitä muutoin voi selittää. Minä olisin tehnyt sen itse taidolla, mutta kuten sanoin pieni Harry-vauva ehätti edelleni”, Gilderoy selitti hymyillen koko valkaistun hammasrivistönsä leveydeltä.
”Mistä te nyt sitten aiotte aloittaa pimeyden olentojen kukistamisen?” Rita jatkoi haastatteluaan.
”En ole vielä päättänyt, menen sinne, missä minua eniten tarvitaan”, Gilderoy vastasi.
”Kuinka huomaavaista auttaa muita”, Rita totesi tylsistyneenä ja raapusti muistivihkoaan.
Haastattelukierroksen päätyttyä Ritan mukana saapunut kuvaaja napsi valokuvia muutamasta valitusta oppilaasta sekä yhteisotoksen kaikista valmistuvista. Gilderoy patsasteli kaikissa kuvissa ja hymyili niin leveästi, että Ritan päätä alkoi särkeä tämän hammasrivistön loisto.
Kun Rita sitten myöhemmin illalla istui Kolmen luudanvarren yläkerrassa olevassa huoneessaan, hän ei saanut kiiltävää hammasrivistöä mielestään. Jokin tämän nuoren pojan itsevarmuudessa ja ylpeydessä oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Niinpä hän päättikin seuraavana aamuna palata takaisin Tylypahkaan tekemään ”jatkohaastatteluja valikoiduille oppilaille”. Hän laski näiden joukkoon muutaman muunkin valmistuvan ihan vain peittääkseen sen, että koko paluun syynä oli tietynlainen ammatillinen (tai niin hän itselleen väitti) kiinnostus nuorta Gilderoy Lockhartia kohtaan.
Lopetettuaan toisen haastattelukierroksen Rita huomasi Gilderoyn raapustelevan jotain vihreällä sulkakynällä. Se jokin osoittautui pieneksi keoksi nimmareilla varustettuja kuvia, joita nuori Lockhart tuputti jokaiselle vastaantulijalle.
”Ottakaa toki tästä, voitte sitten kertoa ystävillenne, että saitte omanne jo ensimmäisten joukossa, kun minusta tulee kuuluisa”, hän selitti epäuskoisille tylypahkalaisille. Rita nappasi erään kuvan ja tutkaili sitä mietteliäänä.
”Voi, toki tekin, neiti Luodiko, saatte ottaa yhden tai vaikka viisi, jos niin haluatte”, Gilderoy sanoi ymmärtäen Ritan kiinnostuksen kuvaan väärin, mutta Rita työnsi sen kaikesta huolimatta taskuunsa.
”Tuo sulkakynänne on erittäin kiehtova. Mistä olette saanut sen?” Rita kysyi nimmareitaan edelleen tuhertavalta Gilderoylta.
”Voi, tämäkö, tämä on ihan vain tavallinen sulkakynä, joka kiinnitti huomioni Säilässä & Imupaperissa”, Gilderoy naureskeli.
”Mutta tokihan voin luopua siitä noin kauniin neidon vuoksi, jos te niin tahdotte”, hän lisäsi silmäniskun kera, mikä sai Ritan pariksi sekunniksi hämilleen. Gilderoy ymmärsi hänen hämmennyksensä jälleen väärin ja ojensi sulkakynänsä naiselle kirjoitettuaan viimeisenkin nimikirjoituksensa. Jokin Ritan sisällä hämääntyi niin, että hän pyysi Gilderoyta seurakseen Kolmeen luudanvarteen siksi illaksi tuliviskilasilliselle työntäessään sulkakynänsä nimmaroidun valokuvan seuraksi.
~*~*~
Seuraavana aamuna Rita heräsi armottomaan päänsärkyyn ja huomasi ensimmäisenä leveän hammasrivistön hymyilevän hänelle. Gilderoy Lockhartin nimmaroima valokuva oli päätynyt hänen yöpöydälleen, mistä se parhaillaan vilkutti hänelle. Nuorukaisen antama sulkakynä lojui valokuvan vieressä ja tuntui paheksuvan häntä. Niinpä Rita päätti loitsia kynän kirjoittamaan muista samanlaista törkyä, kun se nyt tuntui haluavan kirjoittaa hänestä.
-
Miks mulle tuli heti jo parituksen nähdessäni mieleen, et tää on lahja Odolle tai Bealle? :D no mutta kuitenkin, nää kaks on tosi hauskoja, vaikka en kyllä osannut oikein yhdistää heitä pariksi asti :D mut tässä ficissä se paritus ei mennytkään niin konkreettiseksi, niin ehkä se on vaan paljon uskottavampaa kun Rita on ihastunut Lockhartiin. Ehkä jossain toisessa ficissä jatkatkin sitten tätä paritusta eteenpäin? ;) :D mutta Lockhart oli taas se oma innokas valkohampainen itsensä, tykkäsin siitä! Ja Ritan kynän alkuperä oli hieno keksintö ;) Kiitos taas tästäkin luukusta :D
-
Ohooo tämähän oli kiva! Voin kyllä hyvin kuvitella tämän parivaljakon parina, mutta en ehkä Lockhartin vasta valmistuttua. Tämä olikin siis ihan loistava lähestymistapa! Aivan ihana oivallus tuo sulkakynä, ja mua hihityttää kamalasti ajatus, että Rita Luodiko olikin jossain vaiheessa melkein kiltti reportteri, joka sitten vain kostonhimoissaan tai missä ikinä päätti loitsia sulkakynän kirjoittamaan törkeyksiä :D
Hahmot olivat tässä ihan oma itsensä, siis myös huolimatta siitä, että Luodiko oli tavallaan kiltti. Ei olisi hetkeäkään tarvinnut miettiä, keistä olisi ollut kyse, vaikka nimiä ei olisi kerrottu ;D
-
Hihii kiitos ja hyvää joulua sullekin, Lillis! Osasit yllättää mut aika kovasti! ♥
Päivän profeetan uusin reportterikokelas, 31-vuotias Rita Luodiko, päästettiin ensimmäistä kertaa kunnolla irti, kun Tylypahkan vuoden 1982 seitsemäsluokkalaiset valmistuivat.
Tyrskähdin glögimukiini, kun luin ensin että Tylypahkan vuoden 1982 elämänkoululaiset valmistuivat ja sain jo melkein idean seuraavaan kolumniin tuon väärin luetun sanan vuoksi. Ihanaa kuitenkin, että Rita "päästettiin irti"! Mä myös jotenkin hämmästyin siitä, että Lockhart on Ritaa nuorempi ja näin Luodikona voisin todeta tähän Sinkkuelämän Samanthaa lainatakseni, että "and exactly how old do you think I am", kun aloin laskeskelemaan Ritan olevan tyyliin 45-vuotias Pottereiden aikana ja kuvittelin Lockhartinkin olevan yhtä "vanha kurppa", eikä salskea kolmekymppinen (tai 28-29, jos pilkkua nyt oikein viilataan). ;D
Mahtavaa musta on se, että Lockhartin itsekehu ja omien saavutusten liioittelu on ollut olemassa jo nuorena, ja sitä vielä oltiin niin itsevarmoja siitä, että kyllä musta vielä kuuluisa tulee. Toisaalta tuo kertoo siitä, että kun uskoo itseensä tarpeeksi, niin mikä vain on mahdollista! Musta oli hauskaa, miten varma Lockhart oli siitä, että olisi varmasti kukistanut Voldemorttiksen. Lisäksi musta oli parasta, että tähänkin saatiin mukaan ne lukuisat Lockhartin irvokkaalla hymyllä varustetut valokuvat, jotka aiheuttavat vain päänsärkyä ja pakokauhua. Hauskaa oli myös, että selvisi, mistä Rita on oikein sähäkän sitaattisulkakynänsä saanut!
Kiitos tästä ficistä! ♥
-
SparklingAngel: Koska vain Odo tai Bea pyytäisi näistä mitään? :D Ehkä jatkan, ehkä en, katsotaan. :D Joku saattaa itse asiassa lukea tuolta rivien välistäkin kenties jotain parituksellisempaa... (; Ritan kynälle halusin keksiä jotain todella tyylikästä, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Kiitoksia!
nominal: Mulla oli aluksi vähän vaikeuksia keksiä, miten saan nämä kaksi paritettua, joten sitten ajattelin Ritan alkuaikoja reportterina, koska en jotenkin osaisi ajatella kirjojen aikaista Ritaa paritettuna Lockhartille. :D Mutta hänestä kuitenkin huomaa, että hän on jo pitempään ollut hommissa, joten se ajoitus sitten siirtyi tosi kauas. :D Siitä tulikin sitten idea, että nämä kaksi kohtaavat, ja Rita ehkä vähän ihastuu ja sitten tapahtuu ehkä jotain parituksellista ja Ritalla on sen jälkeinen morkkis, joten hän päättää, että tästä lähtien hän kirjoittaa todellista törkyä kaikista muista ihan vaan, koska hän voi. :D Hei, jes, onnistuin hahmoissa, vaikka kokeilinkin tätä parivaljakkoa ensimmäistä kertaa! :D Kiitoksia!
Beatrix Bones: Hahaa, jes! :D Saa siitä inspiroitua seuraavaan kolumniin, vaikka se olikin vain lukuhäiriö! (; Siis Ritalla ja Lockhartilla on vaikka ja kuinka monta vuotta ikäeroa, Odo muistutteli mua siitä irkissä, kun kirjoittelin tätä. :D Siis totta kai Lockhart kehuu itseään jo nuorena, eihän sitä nyt muuta voisi ajatellakaan! :D Ja ne valokuvat oli ihan pakko nostaa myös mukaan, koska niistä puhutaan joka ikisessä paikassa. Kiitoksia kommentista! (:
Title: Salaisuus tyrmissä
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Hermione/Pansy
Genre: fluffy
Summary: Hermione ja Pansy pistetään pareiksi taikajuomatunnilla.
A/N: Arten toiveena oli ihan vain pelkkä Hermansy, joten sitten tukeuduin Googlen kuvahakuun ja bongasin tämän (http://images.8tracks.com/cover/i/002/393/838/222440_original-7028.jpg?rect=0,0,576,576&q=98&fm=jpg&fit=max) kuvan, mistä lähdin sitten eteenpäin tarinassa. Odolle kiitokset ukkosmyrkystä! (: Hyvää joulun odotusta, Arte! <3
Salaisuus tyrmissä
Taikajuomatunnilla Hermione passitettiin sillä kertaa Pansyn pariksi. Molemmat tytöistä nurisivat ääneen professori Kuhnusarvion valinnalle, vaikka oikeasti molemmat olivat salaa tyytyväisiä siitä. He istahtivat rinnatusten näyttäen edelleen tyytymättömiltä paristaan, sillä sitä kaikki odottivat heiltä.
Sillä tunnilla heidän oli tarkoitus valmistaa nokkosten karkottamiseen tarkoitettua ukkosmyrkkyä, joten Hermione jätti Pansyn tekemään esivalmisteluja noidankattilan luokse ja lähti itse hakemaan kaapista aineksia.
Palattuaan takaisin paikalleen Hermione työnsi osan aineksista Pansyn eteen ja alkoi itse pilkkoa loppuja oikean kokoisiksi. Työn lomassa jommankumman olkapää saattoi välillä hipaista toisen omaa, joskus jalka kosketti toisen jalkaa, mutta molemmat tytöt olivat aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut ja keskittyivät liemensä keittelyyn.
Tunnin loputtua Hermione ja Pansy palauttivat juomansa arvioitavaksi Kuhnusarviolle, tyhjensivät paikkansa ja poistuivat luokasta eri aikoihin. Pansy lähti ensimmäisenä vilkaisemattakaan taakseen. Hermione kävi vielä tarkistamassa, etteivät Harry tai Ron kaivanneet häntä ja sanoi sitten menevänsä kirjastoon.
Totuus oli kuitenkin vallan toinen, sillä taikajuomaluokasta poistuttuaan, Hermione suuntasi kulkunsa pieneen tyhjään luokkahuoneeseen, joka oli täynnä pimeyttä kunnes hän sulki oven perässään. Oven kolahtaessa kiinni, huone täyttyi valolla, kun joku sytytti luokkahuoneen kynttilät taikomalla. Hermione kääntyi ympäri ja huomasi Pansyn istuvan pulpetilla jalat ristittyinä alleen.
Hermione otti muutaman nopean askeleen kohti toista tyttöä, joka pomppasi alas pyödältä. Pansy kietoi kätensä toisen ympärille ja painoi poskensa tämän kaulaa vasten. He vain halasivat sillä kertaa toisiaan tiukasti, kunnes tuli jälleen aika erota. Luokkahuoneen ovella Hermione sammutti kynttilät ja Pansy suukotti tämän poskea, ennen kuin he poistuivat tyrmistä eri aikaan ja eri teitä.
-
Aww, oikein suloinen makupala tämä :) Hermansy on kans paritus johon yritän sopeutua (Arten tekstejä lukemalla eiku), ja tää oli kyl söpö kaikkine pikkuvihjeineen ja tyhjässä luokassa varastettune hetkineen. Voi kumpa ne ois ees suudellu! ;___; Mut kiitos, minä lyhyiden kommenttien sankari kiitän ja riennän kohta äidinkielen tunnille :D
-
Iiiihhhh Lilla aaaaa olet ihanaaaaa ♥♥♥♥♥♥♥ :-* Melkein tuli kyyneleet silmiin jo ihan vain pelkästään tuosta kuvasta, koska se on niin IHANA.
Pansy ei kyllä ollut kuudentena vuonna enää liemien super-tasolla, mutta mitä pienistä! Tykkäsin siitä huolimatta pakotetusta pariutumisesta tunnin aikana ja salaisista kosketuksista ♥ Parasta tässä oli kuitenkin tunnin jälkeen se, kuinka tytöt menivät toiseen luokkahuoneeseen ja ihan vain halailivat, kunnes täytyi mennä! Iiih. Mielestäni halailu kertoo paljon enemmän kuin pussailu, koska suhteen alkuvaiheessa varsinkin yleensä pussaillaan ihan hirveästi, mutta suhteen edetessä se ei välttämättä enää aina ole ihan ykkösasiana, vaan on vain tarve saada olla rakkaan lähellä. Iih. ♥ Muutenhan inhoan kaikkea fluffia, mutta Hermansy-fluffi on ehkä maailman parasta! Nämä tytöt vaan saavat minut aina ihan sulaksi vahaksi.
Kiitos ihana Lilla ♥♥
-
SparklingAngel: Hahah, Arten tekstit on kyllä hyvää sopeuttamista Hermansyyn! (; Aina ei voi hei saada kaikkea, pitää jättää jotain mielikuvituksenkin varaan. (; Kiitti taas!
Arte: Awwww, ole hyvä! :-* Eikö, löl, elokuvassa se oli, niin varmaan se sitten hieman sotki tuota canonisuutta, pahoittelut siitä. :’D Tunnilla on kuitenkin se hyvä puoli, että siinä tulee se pulpetti peittämään kaikkea, mitä sen alla tapahtuu. :D Joo, halailu on jollain tavalla paljon söpömpää, koska se kertoo enemmän siitä, että haluaa vaan olla toisen lähellä, joten halusin kokeilla välillä toisenlaistakin lähestymistapaa pariutumiseen. (: Mä jotenkin ajattelinkin, että Hermansy-fluffy voisi osua maaliinsa, vaikka muuten et olekaan fluffyn suurkuluttajia. :D Kiitoksia ihanasta kommentista! <3
Title: Ilon tuokio lammella
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig) taustalta löytynee muutakin, jos osaa ajatella oikein (;
Genre: fluffy
Summary: Kíli ja Sólveig viettävät kevätpäivää tuttuun tapaan.
Challenges: Aakkoshaaste (I), FF50 (30, kevät), Fluffy10 (keväisin) ja Teelusikan tunneskaala (ilo)
A/N: Koska Frac on älyttömän loistavan ihana ihminen, hän käski mua kirjoittamaan itselleni yhden luukun lempiparituksellani ja herkuttelemaan sillä! <3 Tästä siis tuli niin höttöinen Kíli/Sólveig, että teillä tippuu hampaatkin suusta, koska nämä kaksi on parhaita ikinä! <3<3<3 Eli, öö, nauttikaa tästä, koska minä ainakin nautin kirjoittamisesta? :D P.S. Tämä! <3 (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/f2/20/e4/f220e44dcd6ef981ca28e01d6d06eb6b.jpg)
Ilon tuokio lammella
Kuten pienellä perheellä oli keväisin tapana, olivat Kíli ja Sólveig jälleen kerran palanneet erään tietyn lammen rannalle, missä he olivat jo monta vuotta sitten lupautuneet toisilleen. Tällä kertaa heillä oli kuitenkin mukanaan pieni kääpiöpoika. Narvi järsi isänsä paitaa olkapään kohdalta Kílin kantaessa tätä rantaa kohti.
Samalla, kun Sólveig levitti ruudullisen viltin maahan, Kíli käveli lammen reunalle ja kyykistyi antaakseen Narvin kokeilla lammen vettä, mikä sai pikkupojan kiljaisemaan ja naurahtamaan yhtä aikaa. Kíli antoi poikansa räiskytellä vettä hetken aikaa ilonkiljahdusten kaikuessa lammen ympäristössä, ennen kuin hän nosti pojan taas syliinsä ja taapersi vaimonsa luokse.
Kíli ja Sólveig söivät eväitään ja nauttivat toistensa seurasta Narvin nassuttaessa isosedän pojalle tekemää sosetta ja höpöttäessä omalla kummallisella kielellään. Kíli oli juuri päivittelemäisillään, kuinka yhtäkkiä oli tullut ihmeellisen hiljaista, kun Sólveig tökkäsi häntä kylkeen. Hän katsoi vaimoaan kummissaan, mutta tämä vain osoitti eteensä, jolloin Kíli huomasi Narvin ähkyvän ja puhkuvan kieli poskella roikkuen.
Pienellä kääpiöpojalla oli kädet maassa ja peppu pitkällä, kun tämä punnersi itsensä seisomaan ja alkoi sitten taputtaa pienillä käsillään ja nauroi, kunnes humpsahti takaisin pepulleen. Kíli oli jo koppaamassa pojan syliinsä rauhoittaakseen tätä, mutta Sólveig esti häntä, sillä Narvi oli sisuuntunut pyllähdyksestään ja yritti uudemman kerran pystyyn.
Tällä kertaa hän pysyikin töppöjaloillaan siihen asti, että Kíli nappasi poikansa syliinsä ja puhalsi tämän masua vasten. Se sai Narvin nauramaan äänekkäästi ja tämä nappasi isäänsä korvista, kun Kíli nosti naamansa pojan masusta. Sólveig katseli vierestä kahta höppänäänsä ja nauroi puhtaasta ilosta ja onnesta. Hän ei ollut ikinä voinut kuvitellakaan sen pienen lupautumisen johtavan näin suureen onneen.
-
Puhelimen varassa Finittäminen syö mun kommentointi-intoa, mutta yritetään nyt silti :D Kaikki olen kyllä lukenut!
Musta tuntuu että mulla on eri käsitys sokerihötöstä kuin muilla xD Oli tämä siis tosi suloinen, mutta ei mun mielestä nyt niiin sokerinen :D Onnellinen kuitenkin! Naureskelin noille sanavalinnoille, joilla tästä tehtiin sellainen lapsenomaisen söpö. Tassuttaa, pepulleen, masu - sellaiset :)
-
Naww, rakastin tuota pikkulasta! :-* ja ihanat yritykset seistä, söppänää! Ja kaikki rannalle/veteen tms sijoittuvat tekstit on jostain syystä mun lemppareita, koska tykkään rannoista ja vedessä olemisesta :D O_O luulin et Sólveig on ihan oikea Hobitti-hahmo eikä sun keksimäsi, mitä! No, yllätyksiä voi tulla milloin tahansa ja missä tahansa :D hyvä tää oli silti, rakastan niin tätä <3 tää oli omalla tavalla suloinen vaikkei sellainen parisuhdefluff ollutkaan pusujen ja muiden kera :D kiitos jälleen, hih <3
-
nominal: Voi sekin olla, että mä ymmärrän sokerihötön eri tavalla, tai sitten mun mielestä tämä on höttöä ihan vaan, koska lempihahmot? :D Jee, joku huomasi mun lapsenomaiset sanavalinnat, sillä ne oli täysin tarkoituksellisia! :D Kiitos, arvostan todella, että kommentoit kännykällä, koska itse en sellaista jaksaisi! :D
SparklingAngel: Narvi on mahtava tyyppi! <3 Ja, joo, Sólveig on minun, et ole ensimmäinen, joka unohtaa sen, ei huolta, välillä itsekin meinaan unohtaa tökkiä alkutietoihin, että Sól ei ole canonia. xD Joo, tämä ei ehkä ollut parisuhdefluffya vaan perhefluffya parhaimmillaan. Kiitoksia!
Title: Vallan vaihdos
Rating: S
Fandom: originaali
Pairing: Niera Eetrintytär/Rieti Dordeinpoika
Genre: fantasy, drama, lievä angst, deathfic, lievä hurt/comfort
Summary: Kukoistuksen saaren kuningatar kuolee kuumetautiin ja hänen tyttärensä nousee valtaistuimelle.
A/N: Lyran toiveissa oli mm. fantasia ja vahvat naispäähenkilöt, joista mulle tuli ensimmäisenä tämän (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=43185.0) (K-18) tarinan Niera mieleen, joten kirjoitin sitten hänestä vähän lisää. (: Tässä nyt ei oikeastaan tapahdu mitään, mutta toivottavasti tämä silti kelpaa, koska tästä nyt tuli vähän tällainen... :’D Hyvää joulun odotusta, Lyra! <3
Vallan vaihdos
Sumujen merellä raivosi sen talven kovin myrsky, ja sisällä Toivon linnassa asukkaat kääriytyivät niin paksusti turkiksiinsa, että välillä heistä näkyi vain nenä ja silmät. Niera Eetrintytär ei ymmärtänyt yhtään, miksi hänen esivanhempansa olivat aikoinaan päättäneet asettua juuri Kukoistuksen saarelle, sillä talvi oli saarella niin ankara, että vain vahvimmat selvisivät siitä hengissä. Köyhät kuolivat nälkään tai kylmään, ja rikkaat saivat metsästysretkillään tauteja, jotka kaatoivat kokonaisia perheitä sairasvuoteeseen.
Sinä talvena kuumetauti oli saanut Nieran äidin ja saaren kuningattaren, Vilja Stephanuksentyttären, vuoteenomaksi. Eetri Jeframianpoika oli kutsuttanut koko saaren parantajat pelastamaan puolisoaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Nieran oma puoliso, Rieti Dordeinpoika, oli jopa kutsuttanut omia hiisisukulaisiaan auttamaan kuningatarta, mutta kuume tuntui olevan heitä kaikki sitkeämpi.
Kun sitten puoli kuunkiertoa myöhemmin Vilja veti henkeään viimeistä kertaa, joutui vasta kolmattatoista talveaan viettävä Niera ottamaan äitinsä painavan kruunun kannettavakseen. Itse kruunu oli liian suuri Nieran pieneen päähän, joten häntä varten jouduttiin valmistamaan uusi, mahdollisimman samanlainen kruunu, jota hän käyttäisi virallisissa tilaisuuksissa. Rietillekin valmistettiin uusi kruunu hopeasta, sillä saaren tapojen mukaan jokaisella kuningattaren puolisolla tuli olla omanlaisensa.
Nieran (ja Rietin) kruunajaisissa oli vain kourallinen ihmisiä, sillä lunta oli jo melkein polviin asti, eivätkä hirvetkään kyenneet vetämään rekiä perässään siinä säässä Auringon kylästä Toivon linnaan. Paikalle saapuneet välittivät kuitenkin lämpimät osanottonsa ja onnentoivotuksensa niiltäkin, jotka eivät paikalle olleet päässeet. Niera kuunteli heitä puolella korvalla, joten jäi viisitoistatalvisen Rietin harteille vastata vieraiden toivotuksiin tapojen mukaisesti.
Seremonian jälkeen tuore kuningatar ja tämän puoliso vetäytyivät huoneeseensa, ja Niera heittäytyi saman tien sängylle murjottamaan. Hän ei ollut halunnut kuningattareksi alun perinkään, eikä varsinkaan näin aikaisin. Rieti tunsi puolisonsa jo niin hyvin, että antoi tämän olla kaikessa rauhassa ja istui lämmittelemään takan äärelle. Vasta kun Niera varta vasten pyysi häntä tulemaan viereensä, nousi Rieti upottavasta tuolistaan ja käveli sängylle vetääkseen puolisonsa kainaloonsa. Sillä lailla he myös nukahtivat täkkien päällä ja uneksivat paremmista ajoista.
-
Mun luukku on tyyliin vika :( *kimittää kuin viisivuotias*
Jeij, taas sulta originaalia! Näistä hahmoista en oo lukenut vielä yhtäkään tekstiä, niin vähän vaikea sanoa mitään kovin järkevää :D Mutta Niera kuulostaa nimenä tosi ihanalta <3 Jos mä nyt lyhyiden kommenttien kuningattarena jättäisin tän nyt vaan tähän kun en muutakaan osaa sanoa? :D Tää tarina oli kyllä hyvä, ainahan sun tarinas on! :DD
-
SparklingAngel: Älä piipitä siellä, se ei auta asiaa yhtään, sun luukku tulee, kun on tullakseen. Noista hahmoista tosiaan on olemassa jo tuo yksi, mihin on linkki, ja tämän kalenterin eka luukku on itse asiassa samasta maailmasta, vaikka päähenkilönä onkin tässä luukussa esiintyneen Rietin setä. (; Kiitos!
Title: Ensimmäinen ja viimeinen lajittelu
Rating: S
Fandom: HP
Characters: Teddy & James Sirius
Genre: drama, (perhe)fluffy
Summary: James Sirius lajitellaan tupaansa Teddyn seuratessa vierestä.
A/N: Ränts(äke) toivoi jotain kivaa Teddy/James Sirius, ja mä ihan oikeasti yritin! Tässä nyt ei kuitenkaan ole mitään parituksellista (ellei joku sitten löydä jotain rivien välistä?), mutta toivottavasti tämä silti kelpaa. Inspiraatio lähti tästä (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/5a/d8/dd/5ad8ddd6919a673730cb9fa2443b6c83.jpg) kuvasta. Hyvää joulun odotusta, Ränts! <3
Ensimmäinen ja viimeinen lajittelu
Teddy Lupin istui puuskupuhin tupapöydässä viimeisenä vuonnaan seuraamassa lajittelua. Hänen siniset ja kiiltävät hiuksensa loistivat kilpaa hänen rinnassaan roikkuvan johtajapoika-merkin kanssa. Lajittelu tuntui tällä kertaa kestävän tavallistakin pidempään, kun oppilaita tuli ja meni jokaiseen tupaan vuorollaan, kunnes viimein professori Longbottom huusi James Sirius Potterin nimen.
Teddy nousi penkillään parempaan asentoon nähdäkseen Jamesin kävelevän jakkaralle ja keskittyi toivomaan hatun huutavan puuskupuhin. Helpottaisi kummasti nuoren rasavillin pojan valvontaa, jos kaksikko olisi samassa tuvassa. Valitettavasti lajitteluhattu ei kuitenkaan välittänyt Teddyn toiveista, vaan karjaisi kovaan ääneen:
”ROHKELIKKO!”
Teddy ei ehkä pitänyt siitä, mutta nähdessään erittäin ylpeän pikkuveljensä (vaikkeivät he olleet edes oikeasti toisilleen mitään sukua!) kävelevän kohti uusia tupalaisiaan, hän nieli katkeruutensa. James Siriuksen kasvot loistivat iloa, ylpeyttä ja hämmästystä tämän pyöriessä istumapaikallaan löytääkseen tutut kasvot valtaisasta ihmismerestä.
Jamesin ja Teddyn katseiden kohdatessa suuressa salissa he vilkuttivat toisilleen raivokkaasti ja Teddy nosti peukalonsa pystyyn onnitellakseen toista, sillä äiti ja isä tulisivat olemaan tästä ylpeitä!
-
Luukku 14:
Luin juuri kirjan, jossa yhtenä henkilönä oli Rieti. Kyseessä oli suomalainen kirja, jossa elettiin Maailmanreunalla juuri tuollaisten hirmuisten talvien kourassa :D Tosi siinä ei ollut kuninkaallisia, mutta muuten oli vähän samanoloinen tunnelma, joten oli tosi hauskaa, kun tässä oli yksi samanniminen tyyppi :D Mutta tämä oli tosi jännä teksti, ja pidin erityisesti siitä, kuinka ihmisten ikä kerrottiin elettyinä talvina eikä kesinä! Sopi todella hyvin.
Luukku 15:
Huh, ei paritusta! XD Ei kun siis. No, tästähän voi kukin vedellä johtopäätöksensä siitä, mihin asiat sitten vuosien päästä johtavat :D Mutta pidin tästäkin, ja oli kiva, kun tässä oli sellaista veljellistä huolehtimista Teddyn osalta, mutta James oli vaan jeejee Tylypahka, eikä niinkään Teddyn perään, kunhan kuitenkin olivat hyvissä väleissä.
-
Voisin taas törkeesti sanoa että komppaisin nominalin kommentin kokonaan, jos osaisin :D (en oikein handlaa miten se pitäis tehdä)
Teddy/James JR? Hmm, siinä vasta paritus. Siitä en oo lukenu yhden yhtä tekstiä, ja tän osaan sanoa nyt varmasti, kun joidenkin paritusten kohalla en muista oonko lukenut tyyliin yhden tai pari :D mut tällanen veljellinen (vaikkei biologinen ollutkaan) huolehtiminen ja rakkaus on kyllä ihanaa ja sydäntä lämmittävää! <3 Ja Teddyn siniset hiukset, omg :3 voin kyl hyvin kuvitella, että James on ihan hype kun on Tylypahkassa, ja Teddy on sellanen mukavan rauhallinen, kun viimeistä vuotta kuitenkin on jo siellä - kaikki on jo vanhaa tuttua, eikä Teddylla oo sitä uutuuden intoa niinku Jamesilla. Harmi, ettei päässyt poika samaan tupaan, mutta eihän se kaveruutta estä :)
-
Aaw, olet ihana! <3
Ei haitannut, vaikkei tähän paritusta varsinaisesti tullutkaan, koska eihän ne tietenkään vielä Jamesin ollessa näin nuori... ;) Mut sitte aikuisena. Mut oli miten oli, tää luukku oli tosi tosi ihana ja ilahdutti kovasti. Sun tyylisi kirjoittaa on vaan niin herttainen ja lämmin, siitä tulee tosi kotoisa ja mukava fiilis itsellekin.
Kiitos <3
-
nominal: Ohoh, ihan vahingossa tullut noin samankaltaista tarinaa. xD Hienoa, että pidit tämän vahinkohauskuudesta! :D Tässä maailmassa myös ehkä ne talvet merkitsee enemmän kuin kesät, sen vuoksi ikä määritellään talvissa eikä kesissä. Hahah, joo, jokainen voi sitten päätellä, että mitä tämän jälkeen voi ehkä joskus tapahtua. :D Halusin just tuoda tässä sellaista tiettyä erilaisuutta näiden välillä, että Teddy on se isoveli, jota James Siriuksella ei ole, ja James on vaan innoissaan siitä, että hänkin pääsee VIHDOIN Tylypahkaan. :D Kiitos!
SparklingAngel: Mäkään en ole tainnut lukea näistä mitään, tai ainakaan en muista lukeneeni. Mut siis sisarusrakkaudesta on kaikista parasta kirjottaa! (: Joo, Teddyllä ei ole mitään syytä enää riemuita siellä samaan malliin kuin James Sirius, etenkin, kun hän on vastuullisemmassa asemassa nyt. (: Kiitoksia!
Ränts: Jee, hyvä, että se kelpasi, vaikka paritus puuttuikin! (: <3 Joo, aikuisena niistä voi tulla vaikka ja mitä, siihen en puutu, mutta näin nuorena se on ehkä vaan sellaista veljellistä välittämistä, vaikkeivät he ehkä olekaan biologisesti veljeksiä. (: Awww, kiitoksia kohteliaisuudesta, se merkitsee mulle tosi paljon! <3 Kiitos muutenkin kommentista!
Title: Voiton huumaa
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Luna/Ginny
Genre: fluffy
Summary: Luna ja Ginny juhlistavat rohkelikon huispausmestaruutta.
A/N: Sparkly pyysi söpöä Luna/Ginnyä (yllätys? :D), ja koska löysin tällaisen (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/33/7a/c4/337ac4ec165ba39b95e2bf5eff72a957.jpg) kuvan, päätin lähteä siitä rakentamaan jotain kivaa. (: Tästä ei nyt tullut mitään hirveän pitkää, mutta toivottavasti se ei haittaa. Hyvää joulun odotusta, SparklingAngel! <3
Voiton huumaa
Kun Rohkelikko voitti Ginnyn viimeisenä opiskeluvuonna huispausmestaruuden, oli Luna ensimmäisenä onnittelemassa onnesta soikeaa jahtaajaa. Vaaleatukkainen korpinkynsi suorastaan hyppäsi halaamaan rohkelikkoa, joka vastasi hymyillen halaukseen.
Kaikkien yllätykseksi Ginny ei halauksen jälkeen irrottanutkaan otettaan Lunasta, vaan suuteli tätä suoraan huulille. Huispausyleisö alkoi hurrata vislaamalla, taputtamalla ja tömistämällä jalkojaan, niin että melu nousi korviahuumaavaksi Lunan vastatessa suudelmaan.
Kun Luna ja Ginny viimein irtautuivat toisistaan, oli rohkelikon huispausjoukkueen voitonjuhlien aika. Niitä vietettiin rohkelikkotornissa kuten tavallisestikin, mutta tällä kertaa eräs korpinkynsikin oli päästetty mukaan, sillä kukaan ei halunnut erottaa nuorta paria.
Juhlahumun ollessa kuumimmillaan Luna ja Ginny hivuttautuivat kuitenkin omille teilleen muiden huomaamatta juhlimaan kahdestaan.
-
Noniin, sieltähän se mun luukku tuli! :D <3 Siis aww, ei haittaa vaikkei tää oo kilometrin pituinen, koska tää oli silti niin ihanan suloinen ja äää! <3 Lillamyy, kiitos sä tosiaan sait mut iloseks :3
Ginnylle huispaus oli kyllä niin hyvä harrastus, kiva että se tuli tässä mukana tarinassa :D ja aww, toi suutelu kaikkien eessä ja tyypit vislas ja hurras :3 Noi on vaan niin söpöjä yhessä, ja niin Lunan tapasta vaan rynnätä halaamaan :D ja jee, ihanaa että rohkelikot ei ollu sadisteja vaan päästi Lunan myös juhlintaan! Ja tietysti lopuksi mentiin vähän viettämään kahdenkeskistä aikaa, vähän siveellisyyttä kuitenkin päässä heillä :D Aww, tää oli ihana! (monta kertaa oon sen jo sanonut?) kiitos!
-
Aivan ihastuttava tämä viimeisin <3 Näin sieluni silmin tän, hitto soikoon! Muut on kans ollu ihania, erityisesti Rita Luodikon ihastus pikku Gilderoyhin oli makeaa luettavaa. Samaan malliin vaan, diggaan näistä <3 (Anna anteeksi mun kommentointikyvyttömyys, en tämän edessä saa aikaan enempää koreita sanoja!)
-
SparklingAngel: Hienoa, siihen mä tähtäsinkin, että tapan sut söpöydellä näin lyhyellä, niin ei tarvitse kirjoittaa kilometrin mittaista… eikun siis… :D Totta kai tyypit rupeaa riehumaan tuossa kohtaa! (; Joskus myös kaivataan vähän omaakin tilaa, joten sitten pitää livistää voiton juhlistakin kesken kaiken pois. Kiitoksia, tykkään, että tykkäsit lahjastasi! (:
DulzGram: Kiitoksia, kiitoksia, kehusi lämmittävät sydäntäni varsin valtavasti! <3 Kenties pikku-Gilderoy on ollut vaan niin lutuhöppänä, ettei meidän Ritakaan osannut vastustaa häntä, mutta sitten hän tuli katumapäälle ja päätti ruveta kirjoittamaan kaikista törkyä? :D Eikä niitä koreita sanoja tarvita yhtään enempää, vähemmästäkin menee pieni kirjoittaja sekaisin. xD Joten siis, kiiiiiiiitos! <3
Title: Piiloleikki
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Characters: Elladan, Elrohir ja Estel
Genre: fluffy
Summary: Estel leikkii piilosta Elladanin ja Elrohirin kanssa.
Challenges: Kirjoitusterttu (fandomterttu)
A/N: Nominal pyysi multa joko jotain parituksetonta tai canon-parituksellista TSH:ta. Aluksi oli tarkoituksena kirjoittaa jotain hobittisekoiluhömppää, mutta sitten kompastuin tähän (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/e3/cd/53/e3cd533c5f20326d6697d92acf018f5c.jpg) ihan puhtaasti vahingossa, joten oli ihan pakko kirjoittaa tuosta, koska äääää, liian söpöä!! <3 Hyvää joulun odotusta, nominal! <3
Piiloleikki
Kuusikesäinen Estel juoksenteli Rivendellin laaksoisissa maisemissa. Hän oli juuri leikkimässä piilosilla oloa Elrondin kaksospoikien Elladanin ja Elrohirin kanssa, minkä jälkeen haltiapojat olivat luvanneet opettaa häntä ampumaan jousella. Estelin pitäisi kuitenkin ensin löytää pojat ennen kuin mitään harjoituksia voitaisiin edes ajatella pidettävän.
Niinpä pieni ihmispoika juoksikin nyt ympäriinsä löytääkseen haltiakaksoset ennen kuin äiti komentaisi hänet sisälle. Estel tarkisti niin suihkulähteen kuin holvikaarenkin luota, mutta kaksoset välttelivät löytymistä. Lopulta poika kipitti vielä sisällekin varmistamaan, etteivät pojat vain olisi juksanneet häntä ja jääneetkin sisälle, mutta Elrond ei ainakaan ollut nähnyt poikiaan.
Siispä Estel ei voinut tehdä muuta kuin jatkaa sinnikkäästi etsintöjään. Tällä kertaa hän etsiskeli sisältä, koska ulkona hän oli jo tarkistanut kaikki kaksospoikien lempipiilopaikat. Loppujen lopuksi Estel löysi pojat tulisalista, missä nämä väittivät piilotelleensa, vaikka todennäköisemmin he olivatkin vain unohtaneet piiloleikin ajatuksen.
Esteliä ei kuitenkaan kiinnostanut haltioiden selitykset, sillä hän halusi jo lähteä jousiammuntaharjoituksiin. Niinpä Elladan ja Elrohir ottivat minikokoisen jousipyssyn ja siihen sopivat nuolet mukaansa, tarttuivat Esteliä toinen toisesta ja toinen toisesta kädestä ja lähtivät sitten puoliksi kantamaan nauravaa poikaa ulos.
-
Oikein suloinen tämäkin, vaikken näitä henkilöitä yhtään tunnekaan :D piiloleikit on aina ihania! Harmi jos pojat ei olleetkaan ottaneet leikkiä tosissaan... :D Mutta Estel pääsi silti harjottelemaan jjousiampumista! Yay :3
-
Ensiksi: aina, kun luen tämän kalenterin luukun aiemmin ja tulen kommentoimaan vasta jälkikäteen, selaan tuskaisena noita HP-osastoja ja mietin, että mitäs genreä tämä nyt olikaan - kunnes vihdoin tajuan, että eihän tämä tietenkään ole HP-osastoilla. Rasittavaa :D
Toiseksi: jeee mun luukku!
Henkilöiden nimet olivat mulle ihan tuntemattomia, joten hyvä, kun kirjoitit, että kyseessä olivat Elrondin pojat :D (Paitsi että kuka on Estel? :D) Tosi kiva lukea noista TSH:n sivuhahmoista, koska silloin ei tule niin vahvasti pohdittua, että ovatko he nyt oma itsensä vai ei eivät. Kaikki hahmot vaikuttivat aivan ihanilta, ja haltiat juuri sellaisilta sopivan leppoisilta kuin voi kuvitella haltioiden olevan silloin, kun ei ole tiedossa mitään liian vakavaa ;D Ja aivan ihanaa, että Estelille kuitenkin jaksettiin opettaa ampumista - siinä toinen piirre, jonka voin erityisen hyvin kuvitella Elrondin lapsille! :) Tämä oli tosi suloinen ja ihana pikku ficceröinen, kiitos paljon! :) <3
-
SparklingAngel: Tarvitseeko sitä aina tunteakaan hahmoja, että voi pitää jostain tekstistä? :D No, nämä haltiapojat ovat vähän vajaa 3000 vuotta vanhoja, että onko se nyt niin yllättävää, jos he unohtavat piiloleikin säännöt? xD Kiitos taas!
nominal: Anteeksi kauheasti vaivannäöstä, mutta kun… :D O_O Tuntemattomia, oh noes. Mutta siis, Estel = Aragorn pienenä, kun hänen äitinsä halusi piilottaa hänet Sauronilta ja örkeiltä, joten hän antoi tälle toisen nimen Estel (mikä tarkoittaa toivoa) ja kasvatti hänet Rivendellissä. (: Ehkä juuri sen takia nappasin tähän sivuhahmot, ettei kukaan voi sanoa, että nyt meni pieleen. (Plus, Elladan ja Elrohir on mun lemppareitani! <3) Hienoa kuitenkin, että tykkäsit tuosta! Kiitos!
Title: Kuuminta eläessämme
Rating: K-11
Fandom: HP
Pairing: James/Sirius
Genre: drama
Summary: James ja Sirius sattuvat näkemään jotain, mitä ei ehkä ole ihan tarkoitettu heidän silmilleen.
A/N: Nami halusi Potterista James/Siriusta matalalla ikärajalla. Toiveessa kyllä mainittiin bromance ja itsestään liikkuvat mistelinoksat, jotka nyt jäivät tästä uupumaan, mutta ehkä tämä silti kelpaa? :D Idea lähti lentämään, kun löysin tällaisen (http://pre15.deviantart.net/6d36/th/pre/f/2011/114/4/5/reconnaissance_by_thesailorcomet-d3et6bh.png) kuvan. Hyvää joulun odotusta, nami! <3
Kuuminta eläessämme
Eräänä iltana makuusalissa James ja Sirius tutkailivat aivan muuten huviksi vain Kelmien karttaa. Siihen aikaan käytävillä liikuskeli vain opettajia, valvojaoppilaita ja johtajatyttö ja -poika, joten kahden tietyn pisteen liikahtaminen tuvistaan kiinnitti poikien huomion.
”Miksi ihmeessä Helene Lang ja Scarlett Redding eivät ole tuvissaan tähän aikaan?” James ihmetteli.
”En todellakaan tiedä, mutta vielä suurempi kysymys on, minne he ovat menossa”, Sirius lisäsi, sillä kaksi pientä pistettä luikertelivat selvästi kohti samaa paikkaa.
”Mitä luulet, Anturajalka, pitäisikö vetää viitta esille ja tarkastaa asia?” James ehdotti tylsyyksissään.
”Olin juuri ehdottamassa samaa Sarvihaaraiseni”, Sirius vastasi virnistäen.
Eipä aikaakaan, kun pojat olivat jo hipsutelleet salakäytäviä pitkin samaan paikkaan, mihin tytöt olivat päätyneet vain hetkeä ennen heitä. Näkymättömyysviitan alla James ja Sirius katsoivat suoraan eteensä, missä Helene ja Scarlett parhaillaan suutelivat intohimoisesti.
”Herra Anturajalka, luulen, että tämä on kuuminta, mitä tulemme ikinä eläessämme näkemään”, James supatti silmät lautasen kokoisina.
”Olen täysin samaa mieltä, herra Sarvihaara”, Sirius vastasi tuijottaessaan tyttöjä melkein kuola suupielestä valuen.
”…herra Sarvihaara haluaisi pyytää herra Anturajalkaa siirtämään kätensä herra Sarvihaaran takamukselta”, James pihahti hetken kuluttua.
”Mihin herra Sarvihaara haluaisi herra Anturajalan siirtävän kätensä?” Sirius kysyi housujensa alkaessa kiristää etumuksen kohdalta.
”…etupuolelle, kiitoksia kysymästä”, oli tukahtunut vastaus.
Niine hyvineen Sirius johdatti Jamesin lyhyintä reittiä pitkin lähimpään luutakomeroon, mistä kaksikko poistui muutamaa tovia myöhemmin tyytyväisennäköisinä takaisin kohti makuusaliaan.
-
Ai se oli Aragorn!! Miksen tiennyt? :O Tai miksei kuulosta tippaakaan tutulta vieläkään O_O Elladan ja Elrohir olivat niminä kuitenkin tuttuja, ja kun sanoit, keitä he ovat, olin ihan että no tietenkin. Mutta Estel on nimenä kyllä ihan vieras :o Buu minä!
Sitten tämän päivän luukkuun! Tämä(käääään) paritus ei kuulu lemppareihini, mutta teksti oli kyllä oikein söpö!
”…etupuolelle, kiitoksia kysymästä”
Ja tämä oli ehdottomasti lempikohtani :D Repesin nauruun. Suloista!
-
nominal: Joo, se oli Aragorn, mutta siitä puhutaan Estelinä vain TSH:n liitteissä, niin jos et ole niitä lukenut, niin eipä tuota voi tietää. (: Elladan ja Elrohir tosiaan pompahtavat pari kertaa kirjassa esiin, joten heidän pitäisikin olla tuttuja, jos on lukenut TSH:n, vaikka ovatkin niin sivussa, ettei heitä välttämättä muista. (: Heheh, hienoa, että hajosit, koska itse nauroin jo sille kuvallekin, joka innosti tuohon tekstiin! xD Kiitoksia!
Title: Harjoitustauko
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Characters: Merri, Pippin, Boromir ja Aragorn
Genre: drama
Summary: Boromir opettaa Merriä ja Pippiniä miekkailun jalossa taidossa.
Challenges: Kirjoitusterttu (fandomterttu)
A/N: DulzGram halusi jotain TSH:sta, joten päädyin sitten tällaiseen versioon. Aluksi oli tarkoitus kirjoittaa Hobittilan joulusta, mutten sitten saanut siitä ajatuksesta kiinni, joten sitten tulikin vähän erilainen luukku tästä. :D Hyvää joulun odotusta, DulzGram! <3
Harjoitustauko
Saattue oli pysähtynyt Caradhrasin varjoon lepuuttamaan väsyneitä jalkojaan ja syömään jotain ennen seuraavaa etappia. Samalla Boromir päätti jatkaa hobittien harjoittamista miekkailun osalta, sillä koskaan ei tiennyt, koska he kohtaisivat örkkejä tai muita vihollisia ja joutuisivat taisteluun. Sellaisessa tilanteessa eivät hobitit voisi jäädä täysin suojattomiksi eikä kukaan taistelukykyisistä voisi koko aikaa suojatakaan heitä, joten heidänkin tuli itse osata puolustautua edes jollain tavoin.
Sillä kertaa Merri ja Pippin olivat ensimmäisinä harjoitusvuorossa. Pippin kalisteli pientä miekkaansa Boromirin omaa vasten omasta mielestään varsin mallikkaasti.
”Oikein hyvä”, Boromir kehaisi, kun taas Aragorn ohjeisti nuorempaa hobiteista liikuttamaan jalkojaan.
”Näytit hyvältä”, Merri kommentoi, kun oli viimein vaihdon aika ja hänkin pääsi kokeilemaan onneaan.
”Nopeammin!”, Boromir totesi ennen kuin Merri pääsi aloittamaan.
Vuorotellen Merri ja Pippin harjoittelivat miekkailua Boromiria vastaan, ja miekkojen kalahtelu täytti ilman, kunnes Pippin karjaisi yhtäkkiä Boromirin miekan viillettyä häntä käteen.
”Anteeksi!”, gondorilainen sanoi nopeasti yrittäen paikata tilanteen nuoren hobitin näyttäessä yhtä aikaa ärtyneeltä ja satutetulta.
”Näytä hänelle!” Merri kuitenkin karjaisi, ja Pippin veti miekallaan Boromirilta jalat alta.
”Kunniaa Konnulle!” Merri huusi liittyessään ihmismiehen kaatoon.
”Riittää jo, hyvät herrat”, Aragorn totesi hetken kuluttua, mutta hobitit vetäisivät häneltäkin jalat alta, joten samooja sai ihmetellä hetken aikaa taivasta.
Hetkellinen iloittelu loppui kuitenkin lyhyeen, kun Legolas ilmoitti Mustainmaasta saapuvan crebainin lähestyvän ja saattueen piti etsiä nopeasti suojaa.
-
Tässähän karaistuu vaikka minkälaisiin parituksiin, kun James/Siriustakaan en oo kauheemmin lukenut. Oon kuvitellut heidät pelkästään ystäviksi. :D Mutta voi luoja, tuo nominalin lainaama kohta sai minutkin tyrskimään :D
Ja mitä tän päivän luukkuun tulee, niin joo tollanen slice of life-tyyppinen, tavallinen taistelunharjoittelukohtaus oli kiva muutoin, mut en tajunnut siitä mitään :D tai siis ensinnäkin henkilöt on mulle vieraita (pitäs lukea se samperin TSH...) ja tuo loppu oli yhtä kysymysmerkkiä, en tiedä mitä se mahtoi meinata. :D No jaa, tykkäsin näistä silti (öh mistä mä en tykkäis? Varmaan jostain Hagrid/Harry-vauvatekstistä)
-
SparklingAngel: Hahah, alkutiedoissa on ihan syystäkin se parituskimara! (; Niinhän he haluavatkin sun kuvittelevan, eikun siis. xD Kun tuo edellinen ei kerta auennut, niin kannattaa aloittaa ehkä TSH-elokuvilla, koska tuo oli aika suora kirjoitettu versio siitä ekasta elokuvasta. :D Toki, sitten se kirja aukaisee vielä vähän enemmän näitä mun juttuja, mutta leffoilla on ehkä helpompi aloittaa, kun ei tule heti ekana se tiiliskivi naaman eteen. :D Ja se loppu tarkoitti vaan, että eräänlainen vakoojana toimiva lintuparvi lensi saattueen yli, joten niiden piti piiloutua, ettei niiden viholliset saa vihiä niiden liikkeistä. :D Kiitoksia taas, vaikka sekoitinkin pasmasi tuolla edellisellä.
Title: Menninkäinen ja keijutyttö
Rating: K-11
Fandom: originaali
Pairing: Titania/Erika
Genre: hurt/comfort
Summary: Palasia kahden tytön elämistä, jotka nivoutuvat yhtäkkiä yhteen.
A/N: Repa halusi draamaa elämän nurjalta puolelta, mikä menee kyllä niin mun oman mukavuusalueen ulkopuolelle, joten oli sitten pakko pyytää apuja Inspismurutopasta, minne Saapas nakkelikin pari (http://0.s3.envato.com/files/8839274/poorness.jpg) inspiroivaa (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/5a/f3/66/5af366df0be8016e816d33b6ca156b91.jpg) kuvaa (http://s2.favim.com/orig/140926/black-and-white-blue-eyes-drugs-favorite-Favim.com-2100822.jpg), joista (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/ef/87/ab/ef87ab2ef81c09f66b3fd82c470705a6.jpg) tämä sai alkunsa. Tämä tarina tuli sitten kyllä niin täydellisen puskista, ettei mitään rajaa, mutta olen tästä sitäkin ylpeämpi! :D Hyvää joulun odotusta, repa! <3
Menninkäinen ja keijutyttö
Titania Metsola istui huoneensa nurkassa halailemassa polviaan. Hän oli vaihtanut uuteen kouluun ja olettanut, että kiusaaminen loppuisi, kun vanhat kiusaajat jäivät vanhaan kouluun. Sitä samaa äitikin oli sanonut, kun he muuttivat uudelle paikkakunnalle, mutta totuus oli tarua ihmeempää. Täällä koko juttu alkoi vain taas alusta.
Ensimmäisenä muut huomasivat hänen mustanpuhuvan pukeutumisen, jotka erottuivat toisten tyttöjen muotivaatteista. Toisena oli hänen nimensä, sillä opettajatkaan eivät tienneet, pitikö se lausua englantilaisittain ”taiteinia” vai ihan vaan suomalaisittain ”titania”, joten oppilaista oli vielä sitäkin hauskempaa väännellä sitä. Onneksi kukaan ei ollut vielä keksinyt hänen nimensä yhteyttä Shakespeareen, sillä siitä vasta olikin edellisessä koulussa riemu revennyt.
~*~*~
Erika Nurminen oli luonnonlapsi, joka vietti vapaapäivänsä meren rannalla paljain jaloin poltellen marihuanasätkää. Sateen yllättäessä tytön hän tanssi pisaroiden seassa ja nauroi sateenvarjojen alta suojaa hakeville. Hänen takkuinen tukkansa hulmusi tuulessa kilpaa hänen hameenhelmansa kanssa, kun hän pyöri villisti ympyrää.
Talvisin Erika hukkui huppariinsa ja unohti lapaset ja pipon sisälle. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun hän jäi pois koulusta kuumeen takia, koska hänen korvansa ja sormensa jäätyivät ulkona. Silti häntä piti aina ovella muistuttaa pukemaan lämpimästi. Isä uhkasi joskus jopa liimata lapaset pysyvästi Erikan käsiin, ettei hänen keijutyttönsä vilustuisi, mutta sekään ei varmaan olisi auttanut Erikaa muistamaan niitä.
~*~*~
Titania istui käytävän lattialla kuvaamataidon luokan oven luona, kun hän näki Erikan ensimmäistä kertaa. Takkutukkainen tyttö sipsutteli ohuissa kangaskengissään ja polvimittaisessa mekossaan saman luokan oven taakse ja istahti Titaniaa vastapäätä. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta opettajan tullessa avaamaan oven, he nousivat yhdessä pystyyn ja valloittivat takimmaiset pulpetit, toinen toisella ja toinen toisella puolen käytävää.
Tunnin päätyttyä keijutyttö työnsi pastellipiirustuksensa Titanian reppuun ennen poistumistaan jättäen mustatukkaisen tytön ihmettelemään. Titania kuitenkin keräsi tavaransa nopeasti ja katosi paikalta Erikan perässä ennen kuin muut oppilaat ehtisivät huomata mitään ja alkaisivat kehitellä asiasta jotain inhottavaa.
Ensimmäistä kertaa vuosiin Titania käveli kotiin paiskaamatta huoneensa ovea kiinni.
~*~*~
Kolme viikkoa aurinkopiirustuksen omistajanvaihdosta myöhemmin Erika oli tanssimassa sateessa koulun pihalla, kun Titania lähti kävelemään sateenvarjon alla kohti kotia. Keijutyttö katsoi menninkäisen menoa ja seurasi tämän mustaa hahmoa, kunnes tämä katosi nurkan taakse.
Illalla Erika ei saanut unta, kun hän mietti vain Titanian synkkää olemusta. Sitä, kuinka kaikki tuntuivat olevan toista tyttöä vastaan, vaikkei tämä edes tehnyt mitään kenellekään.
Seuraavaa kuvaamataidon tuntia odottaessaan Erika istahti Titanian viereen käytävän lattialle. Sanoja ei edelleenkään vaihdettu, mutta luokassa tytöt istuivat sanattomasta sopimuksesta vieretysten.
Tunnin päättyessä Erika työnsi Titanian repun sivutaskuun pienen paperinpalasen, jonka toinen löysi vasta kotona. Lappusesta paljastui keijutytön kännykkänumero ja soittopyyntö.
~*~*~
Titania odotti viikon ennen kuin uskalsi laittaa Erikalle viestiä, josko tämä haluaisi tehdä hänen kanssaan jotain. Erika vastasi puolessa minuutissa kahdella sanalla: tule rantaan.
Titania löysi nutturapäisen Erikan juoksemasta kilpaa vuoroveden kanssa ja jäi kauemmas katsomaan. Erika kuitenkin kävi hakemassa Titanian mukaansa ja opetti tälle, kuinka kaikki näytti paremmalta ilman kenkiä hiekanjyvien tarttuessa varpaisiin. Titania puolestaan näytti Erikalle, miten synkkyys voi luoda jotain kaunista runojen maailmassa.
Sinä iltana Titania hiipi huoneeseensa kotiintuloajan jälkeen tuoksuen Erikalta ja marihuanalta, mutta äiti pysyi hiljaa, koska oli vain iloinen, ettei Titania ollut enää yksin. Titania käpertyi peittoihinsa ja toivoi, ettei tämä uni päättyisi ikinä.
~*~*~
Paria viikkoa myöhemmin Erikan vanhemmat olivat poissa kotoa, joten Erika pyysi Titaniaa luokseen yöksi. Sinä iltana Nurmisilla soi hevimetalli, kun Erika neuvoi Titaniaa käärimään itse oman sätkänsä.
Pössytellessään Titania kertoi nimensä tulevan Shakespearen teoksesta, ja Erika sanoi, ettei ollut nähnyt yhtään häntä kauniimpaa keijukuningatarta. Titania nauroi olevansa enemmänkin menninkäinen.
”Oot sä mun menninkäinen, jos mä oon sun päivänsäde?” Erika kysyi vastaukseksi. Titania ei osannut vastata sanoin, joten hän vain antoi toisen suudella häntä.
Erikan huulet maistuivat kesäyöltä ja kielletyiltä lupauksilta, kun tämän sormet kutittivat Titanian paljaita kylkiä. Tytöt tutkivat toistensa laaksot, mäet ja kukkulat ennen kuin nukahtivat vieretysten Erikan sängylle.
~*~*~
Siitä päivästä eteenpäin Titania ja Erika istuivat aina yhteisillä tunneilla vierekkäin ja viettivät välituntinsa yhdessä. Jos joku joskus sanoikin Titanialle pahasti, oli Erika aina paikalla suutelemassa pahan olon pois ja muuttamassa kaiken paremmaksi.
Yhdessä keiju ja menninkäistyttö juoksivat kilpaa vuoroveden kanssa, tanssivat sateessa ja kirjoittivat runoja marihuanahuuruissa. Titaniaa oli kyllä varoitettu huumeiden vaaroista, mutta kukaan ei ollut ikinä sanonut, että elävä ja hengittävä ihminen voisi käydä huumeesta toiselle.
Viikolla tytöt kävivät koulua yhdessä ja viikonloppuisin he vuorottelivat, kumman sängyssä nukkuisivat, kunnes he olivat vanhempiensa mielestä tarpeeksi isoja muuttaakseen omilleen. Metsolan ja Nurmisen loistaessa rappukäytävässä, uskalsi Titania viimein uskoa unensa kestävän.
-
Ei vitsi, originaalia taas <3 tykkään heti taas näistä hahmoista, kirjottaisitko joskus näsitä lisää? :D Ehottomasti sellasia hahmoja joista vois kirjottaa lisää, enemmän ja syvemmin! :-* ja vaikka tässä nyt olikin se marihuana (miks meinasin kirjottaa marihuono? XDD) niin ei se mua haitannu. Huumeiden käyttäminen ei kuitenkaan ollut se pääjuttu, vaan näiden suhteen kehittyminen ja syveneminen (onpas kirjottaminen mulle nyt hankalaa, ku kirjotin kolmesti symevenimen :D) ja tää tarinan kirjoitustyyli oli ihana! En osaa selittää miksi, mutta tää vaan oli. <3
Kiitos taas hei <3
-
SparklingAngel: Sulla on jotenkin tapana tykätä mun kaikista originaali-hahmoista heti kättelyssä. xD Lisää en uskalla luvata, mutta katsotaan, koska ikinä ei pitäisi sanoa ei koskaan. :D Se marihuana (tai –huono, ihan miten vaan :D) oli lähinnä vaan sellanen pieni huomio siellä täällä, että siitä ei ollut tarkoituskaan tulla mitään suurta juttua. Yay, joku huomioi kirjoitustyylin, koska mä hioin sitä ties kuinka pitkään, ennenkö sain sen toimimaan kunnolla! :D Kiitos taas! <3
Title: Tuliperhosia
Rating: S
Fandom: HP
Characters: Luna ja OMC (Taylor)
Genre: fluffy
Summary: Luna on iltahoidossa naapurissa asuvan pojan seurassa.
A/N: Winga toivoi parituksetonta Lunaa, mikä kuulosti tosi helpolta, mutta osoittautui vaikeaksi. Lopulta kuitenkin, kiitos Saappaattoman lähettämän kuvan (http://www.photoshopcreative.co.uk/users/31611/thm1024/1424285057_magical.jpg) sain tämän tekstin aikaan. Hyvää joulun odotusta, Winga! <3
Tuliperhosia
Saukkonummen kylässä asui Luna ja Ksenofilius Lovekivan naapurissa Lunaa kahdeksan vuotta vanhempi Taylor Kingston perheineen. Molemmat perheet olivat taikaväkeä, joten Taylor oli silloin tällöin hoitamassa Lunaa, kun Ksenofiliuksella oli kiirettä Saivartelijan kanssa.
Eräänä tällaisena iltana oli Taylor löytänyt tulikärpäsiä, jotka hän oli purkittanut. Sitten hän oli äitinsä avulla muuttanut tulikärpäset perhosiksi, ja nyt hän esitteli Lunalle, kuinka kirkkaasti hohtavat perhoset räpyttelivät siipiään.
”Mikseivät ne lennä pois?” neljän vanha Luna ihmetteli.
”Koska purkissa on kansi päällä”, Taylor selitti.
”Ota se pois!” Luna komensi pikkuvanhana.
”Mutta sitten ne lentävät tiehensä, etkä näe niitä enää”, poika sanoi.
”Mutta ne haluavat vapaiksi”, Luna vastusteli.
Lopulta Taylor kiersi lasipurkkinsa kannen auki, ja perhoset räpyttelivät siipiään lentääkseen pois Lunan seuratessa niitä katseellaan. Yksi perhosista lensi kutittamaan Lunan nenää, mikä sai tytön aivastamaan.
Kuun kumottaessa taivaalla Taylor ja Luna ihastelivat kimaltelevien perhosten lentoa. Sitten Ksenofilius alkoi huhuilla ovelta Lunaa takaisin kotiin, ja Taylor lähti saattamaan juoksentelevaa tyttöä.
-
Pikkuinen, mutta suloinen. <3 Pätee siis tähän ficciin, että myös Lunaan :D Tuliperhoset on niin ihana idea! Jotenkin kiinnitin huomiota siihen että kuu paistoi kun Luna oli pihalla, ja hänen nimensähän tulee kuusta :D ja neljän vanha Luna! Oioioi miten lutua <3 koska Luna on lutu jo muutenkin, niin neljän vuoden ikäisenä se on vielä lutumpi! :D Naurahdin tuolle kutittelevalle perhoselle <3 siis ää, mä oon ihan sekaisin täällä, vaikkei tää ollut mun luukkuni :D ja siis syyhän ei ole yhtään ilmiselvä? xD mutta kiitos!
(ja mitä tohon sun edelliseen vastaukseen tulee, niin joo, mun on helppo kiintyä originaalihahmoihin jo ensikäsittelyssä :D)
-
SparklingAngel: Joo, pieni Luna on aika lutunen. Arvelinkin, että menisit sekaisin tästä, koska pikkuinen Luna. xD Kiitoksia taas kommentista, hienoa että pidit tästäkin luukusta! ((:
Title: Animaagiudesta
Rating: S
Fandom: HP
Characters: Sirius, James & Minerva
Genre: drama
Summary: Sirius ja James kysyvät professori McGarmiwalta apua animaagiuden alkuun.
A/N: Mingi toivoi parituksetonta HP-ficciä naishahmolla, joten ajattelin kirjoittaa McGarmiwasta jotain. Aluksi tästä oli tarkoitus tulla jotain über-siistiä, mutta ideani loppuivat kesken, joten päätinkin sitten lopulta hyödyntää tätä (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/af/26/d6/af26d6fa3f8596d7f5c15b70b358776b.jpg) kuvaa tämän ficcin taustalla. Hyvää joulun odotusta, Ming! <3
Animaagiudesta
“Professori McGarmiwa, miten tullaan animaageiksi?” James kysyi muodonmuutosopettajaltaan erään tunnin jälkeen.
”Teoriassa”, Sirius lisäsi nopeasti.
”Valitettavasti en voi kertoa teille. Olen pahoillani”, professori kuitenkin tyrmäsi poikien aivoitukset.
”Ai…” James sanoi pettyneenä ja oli jo lähtemässä, kun professori jatkoikin.
”En myöskään voi kertoa teille, että salaisten kirjojen osastolla on kirja nimeltään Todellinen animaagien muodonmuutos. Enkä voi kertoa teille sitäkään, että Voro tulee olemaan poissa lauantaiyönä yhden ja kolmen välillä”, McGarmiwa selitti. Sirius raaputti sulkakynällään nopeasti ylös kaiken, mitä professori sanoi, paljon ahkerammin kuin teki ikinä tuntien aikana muistiinpanojaan.
”Teidän täytyy ymmärtää, ettei minulla ole lupa kertoa teille sellaisia asioita”, professori McGarmiwa lopetti.
”Me ymmärrämme täydellisesti, professori”, James vastasi virnistäen ennen kuin poistui luokkahuoneesta Sirius perässään.
Niinpä professori McGarmiwa jäi yksin luokkahuoneeseensa. Hän tiesi kelmien suuntaavan heti seuraavana lauantaina kirjastoon etsimään hänen mainitsemaansa kirjaa. Hän myös tiesi heidän suunnittelevan animaageiksi ryhtymistä pitääkseen Remukselle seuraa täysikuiden aikaan. Oikeastaan juuri sen takia, että pojat olivat täysin vilpittömästi valmiita tekemään mitä tahansa ystävänsä vuoksi, oli Minerva kertonut heille kaiken tämän. Mikään muu syy ei olisi saanut häntä paljastamaan oppilailleen animaagiudesta kertovan kirjan sijaintia. Nyt hän voisi levätä yönsä kunnolla tietäen, että aiemmin niin yksinäisellä ihmissudella olisi kenties vuoden, tai mahdollisesti jopa kuukausien kuluttua, viimeinkin seuraa.
-
Oijoijoi mulla on kommentointi ihan jäänyt! Buu minä! Olen kyllä lukenut nämä kaikki 8D Koska olen laiska, en jaksa kommentoida muita kuin tätä viimeistä.
Minerva on kyllä niin ihana hahmo <3 Tuo keskustelu oli suloinen, mutta vielä suloisempi oli mielestäni Minervan ajatukset sen takana! On hyvin dumbledoremaista olla noin hyvin perillä asioista, mutta toisaalta tuo oli varmasti helposti pääteltävissä ottaen huomioon, että Minerva epäilemättä tietää aika paljon Remuksen ihmissuteudesta sekä animaageista x)
aiemmin niin yksinäisellä ihmissudella olisi kenties vuoden, tai mahdollisesti jopa kuukausien kuluttua, viimeinkin seuraa
Tämä <3
-
Minerva on musta ihan kiva hahmo, ja tää fic oli kyllä kiva taas :D (hei tarviiks mun ees enää sanoa tätä ku tykkään kuitenki kaikista :D) Sirius ja James on ihania, ku auttavat Remusta niin paljon et opettelevat animaageiks jotta voi pitää hänelle seuraa! :) Ja tietenkin McGarmiwa tietää animaagiudesta ja siitä kertovista kirjoista paljon, koska on itsekin animaagi :D
-
nominal: Laiskuus on ihan sallittua. :D Minerva on paras, petyin ihan älyttömästi, kun hänet tiputettiin siitä Satuta ja paranna -pelistä. >: Kelmit on tuossa ehkä vähän ennalta-arvattaviakin, joten on helppo tietää, mitä he suunnittelevat. :D Kiitoksia kommentista!
SparklingAngel: Sirius ja James on kyllä ihania, kun auttavat Remusta, mutta Peteriä ei sovi unohtaa! Hän ei ehkä ollut tässä mukana, mutta kyllä Peter oli ihan yhtä hyvää kaveria kuitenkin, kun hänkin opetteli animaagiksi! >: Kiitos!
Title: Kalliit aamuhetket
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Thranduil, Legolas & OFC (Berenien)
Genre: fluffy
Summary: Thranduilin aamurutiineja.
Challenges: Kerää kaikki hahmot (Thranduil) ja Fluffy10 (aikainen)
A/N: Vladin toiveissa oli oikeastaan vain joko jotain Potteria tai Tolkienia, joten aloin sitten pallotella erilaisia ajatuksia. Sitten tuli mieleeni Kerää kaikki hahmot –haaste, josta muulla puuttuu vielä hahmoja, ja aloin miettiä, keitä sieltä puuttuu. Mieleen tuli Thranduil, joten sitten Googlen kuvahaku auki ja kuvia metsästämään. Löysin nämä (http://24.media.tumblr.com/f909586667c988ae388087908c7ec294/tumblr_mz7rtdyG4M1rhal3ro1_500.png) kolme (http://pre15.deviantart.net/56f9/th/pre/i/2013/106/7/5/dreadful_bath_time_by_miyucchi-d61z21x.jpg) kuvaa (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/bc/0c/eb/bc0cebf097b387757df63af8707085d9.jpg), joiden pohjalta lähdin sitten kirjoittamaan tätä. Hyvää joulun odotusta, Vlad! <3
Kalliit aamuhetket
Synkmetsän uumenissa haltioiden palatsissa Thranduil oli menossa herättämään Legolasia, viiden vanhaa poikaansa, unenkaltaisesta tilastaan. Aamu olisi taatusti nuorelle taas liian aikainen, mutta Berenien ja Thranduil halusivat opettaa pojan nousemaan ajoissa. Prinssin ei olisi hyvä vetelehtiä sängyssä puoleen päivään asti.
Tapansa mukaisesti Legolas nousi tahmeasti, mutta Thranduil tiesi kylvyn virvoittavan pojan, joten hän nosti tämän olalleen ja lähti kulkemaan pyyhe mukanaan kohti pesutiloja. Legolas huusi, parkui ja potki isäänsä tajutessaan, minne tämä oli suuntaamassa, mutta haltiakuningas vähät välitti siitä. Nuori prinssi tuli saada hereille ja samalla tämä saisi itsensä kunnolla puhtaaksikin, joten kylpy oli pakollinen rutiini aamuisin.
Vasta istuessaan ammeen pohjalla Legolas rauhoittui, sillä pojan mielestä kuplilla oli niin hauska leikkiä, että hän unohti vastaväitteensä kokonaan. Niin Thranduilkin sai levähtää ammeen lähellä ennen kuin tuli aika kuivata Legolas ja tämän vaaleat kutrit, joista poika oli erityisen tarkka.
Niinpä totuttujen tapojen mukaan Thranduil antoi pojan juosta äitinsä luokse, sillä Legolasin mukaan äiti harjasi hänen hiuksensa paremmin kuin isä. Thranduil seurasikin vierestä, kuinka Berenien kuljetti harjaa Legolasin vaaleita hiuksia pitkin saadakseen ne suoriksi takuista. Lopuksi oli vielä edessä Legolasin hiusten letittäminen. Asia, joka oli nuorelle prinssille erityisen tärkeä, sillä tokihan hänen prinssillisen korkeutensa lettien tuli olla ojennuksessa!
Aamurutiineista selvittyään Legolas kipitti isänsä luokse ennen kuin Thranduil ehti lähteä pitämään hovia. Prinssi vaati leikkihetkeä, joten Thranduil antoi pojan keikkua käsivarrestaan hetken aikaa ennen kuin hänen oli pakko laittaa kruununsa paikoilleen ja lähteä töihinsä. Tahtomatta jättää perhettään hetkeksikään Thranduil päästi hiljaisen huokauksen karkaamaan huuliltaan ja käänsi perhelleen selkänsä kohdatakseen velvollisuutensa.
-
Hmm, taas vähän vieraampia tyyppejä minulle, joskin Legolas oli tuttu nimeltä :D mukavan arkinen teksti, kun se kertoi pääosin aamurutiineista. Tykkäsin tästäkin koska miksi ei :D
-
SparklingAngel: Sun ihan oikeesti tarvii lukea se Hobitti tai katsoa ne elokuvat, niin ehkä ymmärtäisit näitäkin paremmin. :D Kiitos kuitenkin taas!
Title: Joulutanssiaiset
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: sieltä saattaapi jotain löytyä, mutta lukekaa teksti :D
Genre: humour, lievä fluffy
Summary: Vuonna 1998 Tylypahkassa aloitetaan uusi tradition ja joulutanssiaiset ruvetaan järjestämään vuosittain sen kunniaksi, että Voldemort on kuollut.
Challenges: Fikkejä finiläisistä
A/N: Heheh, heheh, yllätys?! :D Tässä luukussa esiintyvätkin siis (lähes) kaikki toiveita esittäneet, jotka löytyvät tuolta ylläolevan haasteen ”vapaata riistaa” -listalta. Jos toivoit luukkua, muttet ole täällä, pahoittelen, mutten voinut lisätä sinua, koska et ole vapaata riistaa. >: Olisin halunnut kirjoittaa teidät kaikki tänne, mutta haasteen säännöt ovat haasteen säännöt, joten niillä mennään. Pahoittelun muuten, oikeasti, jos teidän tupanne meni pieleen, mutta yritin sijoittaa teistä ne, joiden oikeaa tupaa en tiedä, omien mielikuvieni pohjalta. (: Lista ficcissä esiintyvistä finiläisistä on tekstin jälkeen, katsotaan, kuinka monta te tunnistatte tekstin itsensä pohjalta. ;) Niin ja, kaikki ei-finiläiset hahmot on canon-hahmoja, koska olin laiska, enkä jaksanut keksiä OC-hahmoja. :D Joo, öö, lahotkaa, niin mäkin tein kirjottaessani tätä! x) Siispä tämän luukun myötä toivotan oikein hyvää joulua kaikille finiläisille! <3
Joulutanssiaiset
Tyrmissä luihuisen oleskeluhuoneessa kiehui, kun viidesluokkalainen tyttönelikko oli valloittanut erään pöydän ympärystän opiskellakseen tulevia V.I.P.-kokeitaan varten. Lauren Randall ei kuitenkaan pystynyt keskittymään opiskeluun, joten sitten ei kukaan muukaan pystynyt, sillä hän jauhoi taas siitä, kuinka hän oli ehtinyt ensimmäisenä pyytää Draco Malfoyta parikseen joulutanssiaisiin. (Tanssiaiset oli päätetty järjestää sen kunniaksi, että Tylypahka alkoi taas näyttää samalta kuin ennen keväällä ollutta taistelua.) Kaikkien (paitsi tietysti Laurenin itsensä) yllätykseksi Draco oli myös vastannut Laurenin pyyntöön myöntävästi. Odette (tuttujen kesken ihan vain Odo) Heston kuunteli Laurenin papatusta puolella korvalla piirrellen samalla tribaaleja loitsumuistiinpanojensa rinnalle. Freya O’Hagan puolestaan haaveili saavansa parikseen Severus Kalkaroksen, vaikkei hän professoria ikinä uskaltaisi pyytääkään, kun taas Willow Stone ainoana tytöistä oikeasti edes yritti keskittyä opiskeluunsa.
Nelikko kuitenkin nosti katseensa, kun he kuulivat kahden nuoremman luihuisen, neljäsluokkalaisen Rena Langfordin ja kolmasluokkalaisen Tucker Eastwoodin, hyräilevän saapuessaan oleskeluhuoneeseen.
”Mikä teitä nyt noin riemastuttaa?” Odette ihmetteli.
”Meilläpäs onkin jo molemmilla pari joulutanssiaisiin”, Tucker vastasi myhäillen edelleen.
”Mutta eihän kolmasluokkalaisten pitäisi edes päästä tansseihin”, Lauren väitti vastaan.
”Ei niin, ellei tämän pari satu olemaan vanhempi”, poika vastasi.
”Miten sinä siinä muka onnistuit?” Freya kysyi pojalta, joka virnisti leveästi kysymykselle.
”Olimme juuri kirjastossa Renan kanssa ja kuulimme Theodoren ja Daphnen tappelevan taas kerran. Daphne totesi riidan jälkeen sitten ihan kylmänviileästi, että hän aikoo etsiä itselleen toisen parin tansseihin. Minä ehdotin itseäni vapaaehtoiseksi, ja, yllättävää kyllä, hän tarttui siihen aika hanakasti”, Tucker naureskeli.
Siinä samassa Odette ja Freya ampaisivat pystyyn kuin tykin suusta ja juoksivat hameenhelmat hulmuten ulos oleskeluhuoneesta. Tucker katsoi heidän peräänsä ihmeissään samalla kun Lauren nauroi niin kovaa, että meinasi tippua tuoliltaan.
”Mitä minä nyt sanoin?” poika kysyi.
”Kerroit heille juuri, ettei Theodorella ole paria tanssiaisiin”, Willow vastasi edelleen naurunsa kanssa painivan Laurenin sijasta.
”Ah, aivan, kaipa sen voisi ajatella aiheuttavan hysteriaa eräissä”, Tucker naurahti istuessaan Renan kanssa alas vapautuneille tuoleille.
”Onko teillä jo parit?” Rena kysyi kahdelta muulta tytöltä.
”Minä menen Dracon kanssa!” Lauren kajautti niin että varmaan koko oleskeluhuone kuuli sen. Onneksi itse nuoriherra Malfoy ei ollut sillä hetkellä tuvassa tai tämä olisi saattanut miettiä kahdesti tanssiaisparinsa vaihtoa.
”Minä menen Jack Harperin kanssa”, Willow vastasi.
”Kenen kanssa sinä sitten menet?” Willow jatkoi nopeasti muistaessaan Tuckerin myhäilleen, että heillä molemmilla oli jo parit, kun kaksikko oli astellut oleskeluhuoneeseen.
”Menen Graham Pritchardin kanssa”, Rena vastasi.
”Ai, Graham on saanut itselleen parin?” Lauren ihmetteli, ”hän on meidän vuosikurssilla, mutta kukaan ei ikinä ajatellut hänen löytävän itselleen ketään.”
”No, en uskaltanut tähdätä kovinkaan korkealle, etten tipahtaisi pilvistäni alas, joten ajattelin sitten, että hänellä ei varmaan olisi mitään syytä kieltäytyäkään pyynnöstäni”, Rena vastasi. Muut myönsivät, että tämän suunnitelmassa oli kieltämättä itua, sillä eihän kukaan halunnut tulla torjutuksi. Etenkään enää siinä vaiheessa, kun suurella osalla oli jo parinsa, koska vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin.
~*~*~
Keittiön korkeudella puuskupuhin tuvassa oli puolestaan varsin hiljaista, kun Noelle Ingram ja Lilith MacTavish istuivat räiskyvän takkatulen ääressä muodonmuutoskirjat sylissään. He olivat päättäneet opiskella V.I.P.-kokeitaan varten, mutta jotenkin kummasti tulevat joulutanssiaiset eivät jättäneet heidän ajatuksiaan rauhaan.
Kun sitten vuotta nuoremmat Kassandra Stevenson ja Rania Voyles vielä liittyivät heidän seuraansa vouhottamaan tanssiaisista, ei opiskelun yrittämisestäkään tullut enää mitään. Rania oli kuulemma saanut itselleen parin vitosluokkalaisesta Owen Cauldwellistä, kun tämä oli yllättänyt tytön aiemmin sinä päivänä huispauskentän laidalla.
”Epäreilua, minäkin haluaisin niin kovasti tanssiaisiin, mutten tiedä yhtään, ketä pyytäisin”, Kassandra valitteli.
”Puhu vain omasta puolestasi, kukaan ei varmaan halua edes ajatella menevänsä tanssiaisiin minun kanssani”, Lilith vastasi.
”Älä nyt hulluja puhu, varmasti joku lähtee oikein mielellään seuraksesi”, Noelle väitti vastaan.
”Niin, kyllä sinullekin ihan varmasti löytyy joku. Ei kaikki Tylypahkan pojat voi olla niin umpiluupäitä, että jättäisivät sinut ihan yksin”, Raniakin myönsi.
Lilith vain katsoi muita niinhän-te-luulette -ilmeellä ja kääntyi sitten synkkänä katsomaan takan liekkeihin. Noelle tuhahti ystävänsä melankolisuudelle ja alkoi sitten pohtia Kassandran ja Ranian kanssa, keitä Tylypahkan pojista olisi mahdollisesti vielä vapaina ja keitä heistä uskaltaisi edes pyytää parikseen.
”Luulisin, että ainakin nuoremmassa osastossa olisi vielä vapaita jäljellä”, Kassandra tuumi.
”Voit olla oikeassa. Heitä kun tuskin ollaan heti ensimmäisinä pyytämässä”, Rania myönsi.
”Mutta toisaalta taas nuorimmille tämä on ensimmäinen mahdollisuus joulutanssiaisiin, joten voi olla, että he nimenomaan ovat ensimmäisinä varaamassa parejaan. Vanhemmat oppilaat kun pääsivät joulutanssiaisiin jo Kolmivelhoturnajaisten aikaan”, Noelle muistutti.
”Aivan niin. Olin jo unohtanut koko turnajaiset”, Kassandra totesi.
”No, hankalahan niitä on muistaakaan, jos ei ole ollut koko koulussa niiden aikana”, Rania murahti.
”Totta kyllä tuokin”, Noelle naurahti, ”itsekään en muista niitä juurikaan, koska olin vasta aloittanut Tylypahkassa sinä vuonna, kun turnajaiset järjestettiin.”
”Kukapa niitä haluaisikaan muistella”, Lilith nurisi väliin.
”Totta”, Noelle vastasi. Molemmat muistelivat edelleen, kuinka kaoottinen vuosi se oli ollut, kun Kolmivelhoturnajaisista olikin tullut Nelivelhoturnajaiset ja Cedric Diggory oli kuollut niiden aikana.
”Sitä suuremmalla syyllä tämän vuoden joulutanssiaisista pitäisi tulla sitäkin paremmat!” Kassandra heitti ja Rania oli heti samaa mieltä, sillä Tylypahka kaipasi totisesti piristysruisketta keväisen taistelunkin jälkimainingeissa.
”Mutta sitten on vielä se parinvalintaongelma”, Noelle totesi, ja se vaiensi puuskupuhin tytöt taas hetkeksi.
~*~*~
Yhdessä koulun torneista, korpinkynnen tuvassa, kuului taas vain sulkakynien rapinaa pergamentteja vasten. Dulcie Graham, Lyra McLennan ja Selina Lewis olivat kumartuneet taikajuomaesseidensä ylle samalla kun Annelise Kitts luki pimeyden voimilta suojautumisen muistiinpanojaan. Kaikkien heidän ajatuksissaan kuitenkin häälyivät joulutanssiaiset, joten keskittyminen ei ollut yhtään niin helppoa kuin yleensä. Kenelläkään tytöistä ei ollut vielä paria, mutta he todella toivoivat löytävänsä sellaiset, koska kukaan heistä ei ollut aikaisemmin ollut joulutanssiaisissa.
”Ei tästä tule taas yhtään mitään!” Dulcie murahti kyllästyessään yliviivailemaan esseetään.
”Auttaisiko se, jos minä lukisin sitä läpi?” Lyra tarjoutui.
”Tuskin Dulcieta se essee niinkään vaivaa. Enemmänkin luulisin hänen ajatustensa vain harhailevan eräässä nimeltä mainitsemattomassa pojassa”, Selina hihitti oman pergamenttinsa äärestä.
”Mitä? Kuka? Missä?” Annelise hätkähti omien muistiinpanojensa ääreltä.
”Miksen minä ole kuullut tästä mitään aikaisemmin?” Lyrakin ihmetteli Dulcien mulkaistessa Selinaa kulmiensa alta.
”Koska ei ole mitään kuultavaa”, Dulcie vastasi ja tuijotti Selinaa merkitsevästi.
”Ai ei vai?” Selina väitti vastaan välittämättä ystävänsä tuijotuksesta.
”Miten sitten selität sen, että joka kerta kun kuulet hänen äänensä, et voi olla kääntymättä tuijottamaan häntä? Tai miten hänen katseensa saa sinut sekoilemaan sanoissasi joka kerta? Tai…” Selina aloitti, mutta Dulcie keskeytti hänet nopeasti.
”Okei, okei, pointti tuli selväksi. Ehkä minä sitten saatan olla hieman ihastunut…”
”Hieman? Tuo kuulosti enemmänkin siltä, että olet päättömän ihastunut”, Annelise naurahti.
”Mutta kukaan ei ole edelleenkään sanonut, että kenestä oikein on kyse!” Lyra kivahti, sillä hänen uteliaisuutensa oli parhaillaan kiehumassa yli. Selina vain nauroi ja jätti vastaamisen Dulcien itsensä harteille.
”…Stewart Ackerley…” hän murahti hampaidensa välistä mahdollisimman hiljaa.
”Stewart?!” Annelise ihmetteli, sillä poika oli hänen vuosikurssillaan.
”Shhh, pidä hiukan pienempää ääntä siitä, kiitos!” Dulcie tiuskaisi nopeasti saaden Annelisen peittämään suunsa kädellään, ettei sieltä livahtaisi enempää kovaäänisiä sammakoita.
”Oletko sinä jo kertonut hänelle asiasta?” Lyra kysyi ystävältään.
”Älä nyt hulluja puhu! Eihän Dulcie pysty edes tervehtimään tätä mumisematta tai änkyttämättä”, Selina nauroi ansaiten taas paljon puhuvan mulkaisun puheenaiheena olevalta tytöltä.
”No, voit tehdä sen joulutanssiaisissa sitten”, Lyra jatkoi.
”Jo-joulutanssiaisissa?” Dulcie kysyi hämmentyneenä.
”Aivan, tottahan sinä nyt menet hänen kanssaan sinne”, Lyra selitti.
”Miten ihmeessä ajattelit saada hänet pyytämään Stewartia sinne?” Selina kysyi.
”Ei hänen tarvitse, me voimme tehdä sen hänen puolestaan”, Annelise vastasi huomatessaan Stewartin kavunneen juuri makuusalista alas oleskeluhuoneen puolelle.
”STEWART!” Annelise huikkasi ja viittoi pojan luokseen. Dulcie oli jo aivan valmis juoksemaan karkuun, mutta Selina ja Lyra pitelivät tätä käsistä paikoillaan.
”Mitä asiaa?” poika kysyi päästessään tyttönelikon luokse.
”Dulcie haluaisi kysyä sinulta jotain”, Annelise vastasi ja kaikki kääntyivät Dulcien puoleen odottavina.
~*~*~
Odotettujen Joulutanssiaisten viimein saapuessa nuoriso pukeutui parhaimpiinsa. Lauren käveli erittäin ylpeänä Dracon kainalossa kohti suurta salia. Odo oli onnistunut nappaamaan Theodoren, joten Freya oli joutunut tyytymään Blaise Zabiniin (oikeastaan hän oli ihan tyytyväinen lopputulokseen, sillä illan kuluessa Blaise osoittautui Theodorea paremmaksi tanssijaksi, koska jälkimmäisellä heistä oli tapana talloa Odetten varpaita). Willow ja Jack sekä Rena ja Graham kävelivät kuusikon perässä, mutta Tucker ja Daphne pitivät selvästi hieman etäisyyttä Odetteen ja Theodoreen. Kukaan ei tiennyt, olivatko Daphne ja Theodore sopineet jo riitansa, mutta ainakaan kumpikaan heistä ei ollut vaihtanut pariaan lennosta, joten Tucker ja Odo yrittivät pitää parinsa sopivan välimatkan päässä toisistaan. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä tanssiaisssa ei kaivattaisi räjähdysalttiita tapauksia yhtään lähemmäksi toisiaan kuin oli välttämätön pakko.
Puuskupuhin Owen Cauldwell puolestaan näytti siltä, että hänen kallonsa katkeaisi kohta keskeltä, kun tämä hymyili niin leveästi taluttaessaan käsipuolessaan olevaa Raniaa suurta salia kohti. Noelle oli onnistuneesti pyytänyt Justin Finch-Fletchleytä parikseen, ja Kassandra oli seurannut tämän esimerkkiä pyytäessään Ernest Macmillania tanssiaisiin. Molemmat kaksikot rupattelivat hyväntuulisina kulkiessaan eteisaulan halki. Lilithiäkin oli onnistanut, kun hänen luokkatoverinsa Kevin Whitby oli erään yrttitiedon tunnin jälkeen ehdottanut hänelle, että he voisivat mennä tanssiaisiin yhdessä, ystävinä, sillä kumpikaan ei ollut mikään suosituin tapaus.
Dulcie oli myös yllättänyt kaikki ihan oikeasti uskaltamalla pyytää Stewartin parikseen, mikä hänen onnekseen päättyi hyväksyntään, joten nyt Dulcie kapusi Stewartin käsipuolessa alas marmoriportaita erittäin tyytyväisenä itseensä. Erään Tylyahon viikonlopun seurauksena kolme muutakin korpinkynttä olivat onnistuneet saamaan itselleen parit. Lyra kulki Michael Cornerin, Selina Anthony Goldsteinin ja Annelise Terry Bootin seurana portaita alas.
Kun kaikki oppilaat olivat saapuneet suureen saliin, oli ruokailun vuoro. Tarjolla oli kaikkea, mitä kukaan ikinä saattoikaan haluta jouluaterialtaan kalkkunasta aina kermakaljaan asti. Kaikki söivät ja joivat niin paljon, että luulivat melkein halkeavansa hetkellä millä hyvänsä. Myöhemmin tupapöydät loitsittiin reunoille ja yhdelle seinustalle nostettiin koroke, jonne Kohtalottaret nousivat soittamaan.
Orkesterin aloittaessa hitaan kappaleen tyhjennetty lattia täyttyi tanssivista pareista, kun nuoriso siirtyi sinne professorien johdolla. Lauren oli aivan haltioissaan, kun Draco laittoi kätensä hänen selälleen, vaikka tämä olisikin voinut laittaa kätensä alemmaksikin, jos Laurenilta olisi jotain kysytty. Dulciesta puolestaan tuntui, että hän oli unohtanut kaiken, mitä oli ikinä tanssimisesta ymmärtänytkään Stewartin viedessä häntä lattian poikki. Lilith ja Kevin höpöttivät koko ajan jotain ihmeellistä, ettei tanssimisesta tulisi missään vaiheessa vaivaannuttavaa. Selina oli kuin kala vedessä, kun Anthony kiidätti häntä käsivarsillaan suuressa salissa. Freya nautti olostaan Blaisen viedessä, etenkin kun hän katseli vieressään tanssivaa Odettea Theodoren kanssa. Aina välillä Odeten hymy hyytyi, kun Theodore tallasi hänen jalkojaan, mikä sai Freyan hymyilemään entistä leveämmin, vaikka hänen katseensa eksyikin aina välillä opettajien korokkeelle. Noelle ja Justin, Kassandra ja Ernie sekä Rania ja Owen tanssivat pienessä rykelmässään tanssilattian reunamilla, kun taas Lyra yritti saada Michaelin kadottamaan heidät parien keskelle. Rena oli tanssin kuluessa huomannut ilokseen, että Graham oli varsin valloittava persoona, ja oli jo suunnitellut pyytävänsä tätä seuraansa seuraavan Tylyahon viikonlopun saapuessa. Willow ja Jack tanssivat hyvien ystävysten tapaan, ja Tucker suorastaan loisti ylpeyttä saadessaan johdattaa Daphena tanssilattialla. Annelise puolestaan huomasi Terryn aina silloin tällöin vaivihkaisesti tanssittavan häntä erään tietyn parin vieressä. Terry myös vilkuili usein, mihin suuntaan Kevin oli pariaan viemässä, joten Annelisen mielessä kehkeytyi suunnitelma.
Ensimmäinen tanssi vaihtui toiseen ja osa pareista poistui lattialta, Lilith ja Kevin muiden mukana, joten Annelise sanoi Terrylle haluavansa istumaan, joten poika teki työtä käskettyä ja lähti kuljettamaan pariaan vapaata pöytää kohti.
”Ei sinne, mennään tuonne”, Annelise kuitenkin korjasi ja osoitti pöytää, jonka äärellä Lilith ja Kevin istuivat. Terry vain nyökkäsi lyhyesti ja vaihtoi suuntaa lennosta.
”Huh, että osaakin olla kuuma”, Annelise tuhahti istuessaan Lilithin viereen.
”Totta puhut”, puuskupuhtyttö vastasi Kevinin mutistessa hakevansa juotavaa. Terry oli jo valmis nousemaan sama asia mielessään jättääkseen tytöt kahden kesken, mutta Annelise keskytti hänen ajatuksensa.
”Terry, sinähän sanoit haluavasi tanssia vielä toisenkin, mutta minun on pakko saada istua välillä, joten voisit varmasti viedä Lilithin tanssimaan”, Annelise totesi ykskantaan. Lilith ja Terry molemmat vilkaisivat tyttöä kuin miettien, mitä ihmettä tämän korvien välissä liikkui, mutta kumpikaan ei keksinyt mitään kohteliasta syytä kieltäytyäkään, joten Terry ojensi kätensä Lilithille ja ohjasi tämän tanssilattialle. Annelise hymyili tietäväisesti katsoessaan kaksikon menoa Kevinin palatessa paikalle kahden kermakaljan kanssa.
Samaan aikaan tanssilattian keskivaiheilla Odeten käsi oli vahingossa lipsahtanut Theodoren olkapäältä pojan niskan taakse, ja nyt tämä yritti vaivihkaa siirrellä sitä takaisin paikoilleen koskematta siihen. Odette ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota tanssiparinsa venkoiluun, vaan leikki tämän niskavilloilla saaden Theodoren kiemurtelemaan entistä enemmän. Heidän vieressään tanssiva Lauren ei nähnyt mitään muuta kuin häntä tanssittavan Dracon.
Useampaa kappaletta myöhemmin Kohtalottaret vaihtoi tyyliään perinteisestä tanssimusiikista aavistuksen rokimpaan suuntaan, joten tanssiparit alkoivat hajaantua jorailemaan ystäviensä kesken. Dulcie, Stewart, Kassandra, Lyra, Selina, Anthony, Rena, Rania, Owen ja Tucker tunkeutuivat aivan eturiviin riehumaan ja pomppimaan. Freya, Blaise, Lauren, Draco, Lilith, Terry, Noelle, Odette, Theodore, Annelise, Willow ja Daphne puolestaan pysyttelivät hieman taaempana. Lauren ei suostunut irrottamaan Dracon kädestä vieläkään, ettei tämä vain katoaisi mihinkään, mutta Theodore oli livahtanut Odetelta jo hetki sitten ja seisoskeli nyt mitään huomaamattoman Daphnen lähettyvillä.
Kohtalottarien soittaessa viimeisimpiä hittejään suureen saliin ilmestyi eriskummallinen silkkikankailla peitetty koppi, jota Lilith, Odette ja Annelise siirtyivät tutkimaan. Kopin kyljissä ei lukenut mitään, joten sitä ei auttanut kuin testata. Joukkoon liittynyt Selina ilmoittautui vapaaehtoiseksi koekaniiniksi, joten Odette työnsi tämän muitta mutkitta sisälle. Tuokiota myöhemmin Selina tuli takaisin ulos sanoen, ettei kopissa nähnyt mitään, mutta että katossa oli selvästi roikkunut jotain, minkä hän oletti olevan mistelinoksa. Koppia piti siis testata uudellakin tavalla, joten Odette työnsi Selinan uudestaan sisälle samalla kun Annelise ja Lilith etsivät sopivan toisen koekaniinin. Koekappaleeksi valikoitui sillä kertaa Selinan tanssiparina ollut Anthony, joka työnnettiin tuossa tuokiossa koppiin Selinan kaveriksi. Hetkeä myöhemmin kaksikko tuli ulos ja Selina myönsi kopissa olevan lumottu mistelinoksa. Anthony näytti ihan siltä, etteivät hänen jalkansa kestäisi pystyssä enää kovin pitkään, joten Lilith työnsi tämän alle tuolin, johon poika rojahti nopeasti.
Alun epäröinnin jälkeen useammatkin käyttivät mystistä lumottua mistelinoksaa. Selina kävi kopissa itse asiassa useamminkin ja aina eri pojan kanssa. Laurenkin komensi Dracon kertaalleen mukaansa ja heidät täytyi lopulta raahata sieltä ulos, että muutkin pääsisivät kokeilemaan.
”Painukaa luutakomeroon siitä!” Odette murjaisi kiskottuaan Laurenin ulos kopista, joten tyttö ojensi kätensä Dracolle ja pari katosi jonnekin sen siliän tien. Todennäköisesti juurikin sinne luutakomeroon. Samaan aikaan Lilith ja Annelise olivat pyytämässä professori McGarmiwalta apua eräässä pienessä jouluyllätyksessä, kun taas Odette yritti houkutella Freyaa kokeilemaan taiottu koppia. Viimein kaikkien kolmen onnistuessa yrityksissään Freya käveli koppiin Lilithin ja Annelisen ohjatessa erästä onnekasta mieshenkilöä kopin toiselle puolen.
”Tämä on naurettavaa”, kuivakka ääni totesi ennen kuin hänet työnnettiin kylmänviileästi sisälle. Tullessaan takaisin ulos mies näytti hieman vähemmän vihaiselta kuin yleensä, kun taas puolestaan Freya käveli selvästi pilvien päällä, vaikkei edes ollut nähnyt kuka kopin toisella puolen oli.
Tanssiaisten viimein päätyttyä korpinkynnet ja puuskupuhit lähtivät kiipeämään väsynein jaloin ylöspäin, kun taas luihuiset lähtivät kompuroimaan alas tyrmiin. Koko matkan ajan Freya höpötti, kuinka hän oli aivan varma salaisen miehensä olleen professori Kalkaros, mutta Blaisen synkkä ilme kielsi Odettea, Theodorea, Daphnea, Tuckeria, Renaa, Grahamia, Willowta ja Jackia myöntämästä asiaa. (Vasta seuraavana aamuna Odette ja Willow uskalsivat kertoa Freyalle tämän olleen koko ajan oikeassa.) Lilith ei puolestaan osannut vaieta siitä, kuinka herrasmiesmäinen Terry oli ollut, mikä ärsytti Keviniä suunnattomasti, vaikkei tämä ollutkaan lähtenyt tytön kanssa tansseihin kuin vain kaverina. Dulciekaan ei osannut sulkea suutaan Stewartin takia, ja Annelise huomasi ilokseen myös Terryn näyttävän erityisen innostuneelta. Kaiken kaikkiaan Tylypahkan joulutanssiaiset olivat selvästi olleet jymymenestys sinä vuonna!
A/N2: Ficcissä esiintyvät finiläiset:
DulzGram = Dulcie Graham (korpinkynsi, 4) pari: Stewart Ackerley (korpinkynsi, 5)
FractaAnima = Freya O’Hagan (luihuinen, 5) pari: Blaise Zabini (luihuinen, 8')
kuuskidi = Kassandra Stevenson (puuskupuh, 4) pari: Ernest Macmillan (puuskupuh, 8')
Lauchuo = Lauren Randall (luihuinen, 5) pari: Draco Malfoy (luihuinen, 8')
LillaMyy = Lilith MacTavish (puuskupuh, 5) pari: Kevin Whitby (puuskupuh, 5)
Lyra = Lyra McLennan (korpinkynsi, 4) pari: Michael Corner (korpinkynsi, 8')
Neiti Syksy = Selina Lewis (korpinkynsi, 4) pari: Anthony Goldstein (korpinkynsi, 8')
nominal = Noelle Ingram (puuskupuh, 5) pari: Justin Finch-Fletchley (puuskupuh, 8')
Odo = Odette ”Odo” Heston (luihuinen, 5) pari: Theodore Nott (luihuinen, 8')
repa = Rena Langford (luihuinen, 4) pari: Graham Pritchard (luihuinen, 5)
Räntsäke = Rania Voyles (puuskupuh, 4) pari: Owen Cauldwell (puuskupuh, 5)
Saappaaton = Annelise Kitts (korpinkynsi, 5) pari: Terry Boot (korpinkynsi, 8')
Tulejo = Tucker Eastwood (luihuinen, 3) pari: Daphne Greengrass (luihuinen, 8')
Vlad = Willow Stone (luihuinen, 5) pari: Jack Harper (luihuinen, 7)
Ja siis, kaikille tiedoksi, että Theodore on Odon parina ihan vaan, koska TheODOre! x) ANTEEKSI Sokru, mutta ilmoitit itsesi vapaaksi riistaksi niin myöhään, että olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän (kahdesti). >: Muutenkin, suuret pahoitteluni, jos olen sijoittanut jonkun mielestään väärään tupaan tai ”parittanut” teitä väärien hahmojen kanssa, ei ollut tarkoitus. >: Oli muuten ihan pirun hankalaa kuljettaa näin monta hahmoa alusta loppuun asti ja yrittää olla unohtamatta ketään, siksi huumori saattaa välillä unohtua joukosta... Saappaattomalle suuret kiitokset lopun kanssaideoinnista, sillä mulla rupesi lyömään ihan tyhjää. :’D
-
Hahahaaa mikä teksti! Ison osan hahmoista arvasin oikein, mutta ne joita en arvannut, menivätkin sitten ihan täysin metsään xD En muistanut, keitä tuossa haasteessa oli, joten luulin omaa hahmoani ihan varmuudella Nevillaksi ;D ;D Hahaa Puuskupuh on kyllä hyyyvin kaukana mun tuvasta, mutta ei se mitään, hauskaa että vaikutin sinne sopivalta! :) Oon kyllä oikeasti ihan liian laiska sinne xD (Oikeasti oon Rohkelikko, toisiksi parhaiten sopisin Korppariin, ja sitten vasta Puuskupuhiin :D)
Voi että, tää oli kyllä ihan huikea aattoluukku! Nauroin Odon nimelle kauheasti, se kuulosti niin epäodomaiselta xD Ihan parasta tässä oli kyllä pohtia, kuka on kukakin, ja tykkäsin kun olit väännellyt noita nimiä! Itse tarinakin oli kyllä hyvä, kunnon pariutumksdraamaa :D Täytyy varmasti lukea tämä vielä uudestaan nyt, kun tietää keitä kaikki ovat :D
-
Aivan mahtava jouluaaton luukku! :D Pitää itekin ilmottautua tuonne vapaaseen riistaan. Suunnitelmissa ollut kauan mut en oo vaan toteuttanut suunnitelmaa :D Suurin osa finiläisistä meni kyllä oikein, mut jotkut meni mullakin sit ihan metikköön että kuka ihme toi on :D Mutta Freya ja Kalkaros, en ehkä kestä :D kiitos tästäkin luukusta ja koko joulukalenterista ihanuus! <3 :-* Hyvää joulua!!
-
nominal: Oh noes, Nevilla olisi kyllä ollut aika ihanteellinen puuskupuh, mutta näillä nyt kuitenkin mentiin. Ja siis hups, ensimmäinen, jonka tupa meni niin metikköön, kun vaan olla ja voi. xD Onneksi et kuitenkaan kovin pahoin pahoittanut mieltäsi tuosta! (Ja olisihan se ollut tylsää, jos olisit ollut tarinan ainoa Rohkelikko! :<) Just sen takia mä paljastinkin ne nimet vasta lopussa, että kaikki saavat sitten pähkäillä, että kuka on kukakin! :D Sen takia niitä nimiä myös väänneltiin just fini-nickien pohjalta, että siellä olisi kenties edes jotain tuttua vivahdetta, mistä lähteä päättelemään heidän henkilöllisyyksiään. :D Kiitoksia kommentista, kivaa, että olet pysytellyt mukana alusta asti!! <3 :-*
SparklingAngel: Hih, no sitten vain tökkimään nimeään sinne vapaaksi riistaksi, niin saatat itsekin päätyä jonnekin seikkailemaan. :D Aina ei voi hei onnistua! (; Oli ehkä vähän pakko keksiä jotain Freya/Kalkaros-vibatusta, ihan vaan, because I can. xD Kiitoksia sullekin, että olet roikkunut mukana kommentteinesi koko kalenterin ajan! <3 :-*
-
Heh, näin tämän loputtua voin ilmoittaa itsestäni... No joo, aloitin tämän kesken kuukauden enkä ehtinyt sitten oikein koneella kommentoimaan, mutta tämä on ilahduttanut minua toistuvasti. Myös noita Hobitti- ja TSH-pätkiä tuli luettua, vaikkeivat ne fikkeinä ole niin tuttuja (kaikkia liitteitäkään en ole vielä kahlannut ajatuksella läpi, vaikka upea juhlalaitos hyllyssä nököttää!), Potterit ja originaalithan minut tänne vetivät :D Ja kyllä kannatti, sangen söpöjä ja ihania pikkupätkiä <3
-
Isfet: Oooo, lisää lukijoita! <3 En mä usko, että niitä kaikkia liitteitä sieltä TSH:n lopusta sun muita tarvitseekaan lukea ymmärtääkseen suurinta osaa mun Keski-Maa ficceistäni (tai ainakin mä yritän kirjoittaa ne niin, ettei tarvitse xD). Hienoa kuitenkin, että luit nekin läpi, vaikkeivät ne olekaan niin tuttuja alueita! ((: Kiitoksia kommentista, kiva, että tykkäilit tästä joulukalenteripaketista! <3
-
MÄ PÄÄSIN PUSSAUSKOPPIIN SEVERUKSEN KANSSA! ::) ::) ::) ::) ::) ::) ::) ::) ::)
Mun piti kommentoida sitä aiempaakin luukkua jo ajat sitten, kun olin siitä niin onnellinen, siitä Severuksen onnellisesta joulumuistosta, joka ei (Merlinille kiitos) ollut mikään hattarapläjäys, koska huolimatta joulusta ja onnellisuudesta kyseessä oli kuitenkin Severus! Ja vaikka epäilit itseäsi, toteutus oli mitä mainioin. :)
Sitten tähän makupalaan! Hirveästi hahmoja mukana ja jo vähän itkin, kun en päässytkään Kalkaroksen (siis Freya ei päässyt) kanssa tanssiaisiin, mutta Blaise ei oikeastaan ollutkaan mikään hullumpi ajatus, oikeastaan erityisen mielenkiintoinen! Ja voihan lumottu misteli, tykkään siitä tosiasiasta, että Kalkaroskin näytti koppeilun jälkeen vähän vähemmän vihaiselta kuin yleensä. ::)
Tämän mitä mahtavimman tapahtuman lisäksi tykkäsin Laun jäätävästä Draco-obsessiosta, täydet pisteet! 5/5 :D
Kiitos tästä, olo on kerrassaan hulvaton! ;D
- Frac
-
FractaAnima: JOOOO, sä pääsit pussauskoppiin Severuksen kanssa! :D No, siis, höttö-Severuskin kuulostaa jo niin väärältä, etten mä voinut sellaiseen sortua, vaikka halusinkin sinne vähän jotain fluffyisempaakin. Joten, jeeee, hienoa, että sun mielestä mä onnistuin toteutuksessani! (((: Tässä oli kyllä ihan pirusti hahmoja, mikä oli itsellekin vähän haastavaa, mutta en viitsinyt tarkoituksella tiputella ketään poiskaan, ettei mua olisi syytelty suosimisesta tai muusta... Freya ei päässyt Kalkaroksen kanssa tanssiaisiin, ihan vaan, koska häntä pelotti kysyä opettajaansa, joten Blaise oli sitten hyvä kakkosvaihtoehto. :D Lumotusta mistelistä voit taas kiittää Saapasta, hän sen idean heitti ilmoille. xD Ja, no, en ymmärrä, miten kukaan voisi pienen pussailutauon jälkeen näyttää vihaiselta (ellei sitten se toinen osapuoli ollut ihan kamala?), joten ei sitten Severuskaan. :D Ja Lau nyt oli ihan päivänselvä tapaus obsessioineen. xD Kiitoksia kommentista, hienoa, että pidit näistä! <3