Dumbledore sanoi silmät lempeästi hymyillen puolikuulasiensa takaa.Hmm.. sanoi silmät lempeästi hymyillen?
”Onko reitti selvä?” kuului hiljaistakin hiljaisempi kuiskaus.
Parvati Patilit ja muut taas supisivat ja kiirehtivät pois Adaran lähettyviltä.
”Nyt, nyt riitti!” Rouva Weasley kiljahti.
Sirius ja Adara tuijottivat tätä hölmistyneenä – kuten kaikki muutkin huoneessa olijat.
”Sirius Musta – ja Adara. Mitä ihmettä tämä on?! Dumbledore, miten sinä olet voinut sallia tuollaisen – tuollaisen suhteen!? Heillä on niin valtava ikäero ja –”
”Nyt sinä olet käsittänyt aivan väärin, rakas Molly.” Dumbledore sanoi rauhallisesti.
”Siriuksen ja Adaran suhde ei ole lainkaan sellainen.”
”Minä olen Adaran isä.” Sirius sanoi painaen kätensä Adaran olkapäälle. Rouva Weasleyn suu loksahti auki. Ron tyrskähti huvittuneena. Adarakin tunsi heikon hymyn kaareutuvan huulilleen.
Ruoka pöydällä lojui paljon kynttilöitä
Sirius nousi ylös tulisijan edestä, katse Adarassa. Adara ryntäsi tapansa mukaan halaamaan Siriusta. Sirius kietoi kätensä Adaran ympärille ja hymyili.
”Senkin kelmi, olet kasvanut ja muuttunut taas.” Sirius mutisi. Adara tuhahti.
”Itse olet muuttunut.” hän totesi huomattuaan kuinka siistimmiltä Siriuksen hiukset näyttivät, niitä oli myös lyhennetty hieman.
”Väitätkö että vanhenen?” Sirius tokaisi esittäen loukkaantunutta. Adaran kasvoille levisi tällä kertaa hymy, joka selvästi ilmaisi että Adara oli pakahtua onnesta. Sirius naurahti ja silitti Adaran hiuksia hetken. Lopulta hän irtautui halauksesta ja katsoi Remusta.
”Kuutamo, kauanko olet seissyt siinä?” Sirius sanoi hyväntuulisesti.
”Koko ajan.” Remus vastasi virnistäen ja istuutui keittiön pöydän ääreen.
”Ai, anteeksi.” Sirius sanoi, muttei kuulostanut olevan kovin pahoillaan, hän kuulosti yhä hyväntuuliselta. Remus heilautti huolettomasti kättään.
”Ei se mitään, hänellä on sellainen vaikutus.” hän tokaisi ja Adaralla kesti hetken ennen kuin tajusi että tarkoitettiin häntä.
”Sitä tarkoitinkin, enkö voisi liittyä kiltaan?” Adara korjasi kysymyksensä. Sirius jähmettyi hetkeksi.
”Ehkä kahden vuoden päästä sitten.. Kun olet täysi-ikäinen.” Sirius vastasi hiukan vaitonaisesti.
”Hän ei luultavasti haluakkaan kertoa.” Sirius sanoi.
”Eiköhän se ole jokaiselle jo selvää, ketä minä tällä tarkoitan. Hän osoittautui hengenvaaralliseksi jo ensimmäisenä opetusvuotenaan, joten oli vain asiallista, että hänet heitettiin –”
PAM.
”Sinulla ei ole minun luokkaani enää mitään tulemista!”
”Ja minähän sinulta opetusta huolisinkin…” Adara mutisi, paiskasi oven perässään ja lähti kohti Rohkelikkojen tornia.
”Minä sain vain kaksi tuntia.” hän totesi ja istuutui Harrya vastapäiselle
tuolille ja erotti jotakin Harryn kädestä.
”En.. a.. ehd.. a?” Adara mutisi.
”En saa valehdella.” Harry sanoi.
”Etkö ole vihainen?” George kysyi.
”Häh? Mistä muka?” Adara hölmistyi.
”No kun tavallaan huijasin sinua...” George sanoi hiukan vaivaantuneen oloisena.
”Se on hyvin todennäköistä, sillä Toffee pelkää nyt sitä että Dumbledore on menettänyt järkensä ja aikoo vallata ministeriön.” Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.
Pimento sanoi imelästi ja kävi Kalkaroksen paperit kainalossa hakemassa sulkakynän Adaralta ja poistui saman tien, heittäen vielä vastenmielisen hymynsä heihin.
”Minusta tuntuu, että meidän olisi aika tehdä se kosto Pimennolle...”
Adara nyökkäsi ja virnisti.
”Luulen kanssa.”
”Kilokielimelliä? Rupinaamajauhetta? Nenänvuotonugaata?” George ja Fred hokeilivat ja jakoivat sitä mukaa kepposvälineitään kahteen osioon laukun pohjalle.
Sirius seurasi häntä ja sulki hienovaraisesti portaiden yläpään oven kiinni. Hän hieraisi sänkistä leukaansa ja näytti ajattelevan samaa kuin Adara... parranajoa.Tästä tuli jotenkin sellainen lämmin tunnelma. Jotenkin sellainen aito ja jotenkin... Hmm.. Lämmin (:
Vauhkomielen taikasilmä kieppui ja tämä kysyi: ”Mitä sinun kämmenselkääsi on sattunut?”Tämä oli jotenkin niin ihana kohta, vaikka onkin kenties hieman lohduton. (kirjoitin tästä edellisellä kerralla ihanamman kommentin, mutta nyt en saa mitään irti)
Adara hätkähti tajutessaan miten hyvin Villisilmä näki.
”Ei yhtikäs mitään.” hän sanoi ja pisti kätensä selän taa.
Hän heräsi paahtoleivän tuoksuun, jota George piti hänen nenänsä alla. Hän havahtui hereille ja huitaisi kohti leipää.Hih (: tämä unohtui välistä (: Tämän voisin ihan hyvin kuvitella ihan oikeastikin, että näin taoahtuisi (: Jotenkin olet saanut tämän niin hyvin kuvattua (: Hienoa! Pidin!
”Menetkös siitä..” hän mutisi. George ei luovuttanut vaan heilutteli leipää Adaran edessä.
”No hei! Olemmeko tavanneet?” hän kysyi, Adara tuijotti ympärilleen varmistaakseen että Gilderoy puhui juuri hänelle.Hih (: Tämä oli todella hauskasti kirjoitettu ja tuli hymy huuliin (: Jotenkin rento ja mukava. (ja tästäkin kirjoitin viime kerralla jotain todella fiksua.. nyt kaikki on mennyt hukkaan)
”Öh.. kyllä. Te opetitte minua Tylypahkassa.”
”Niinkö?” Gilderoyn silmät säihkyivät uteliaisuutta ja hämmästystä ”No niin tietysti opetin! Siksi näytätkin niin viisaalta! Haluatko nimikirjoitukseni?”
”En.. kiitos..” Adara änkytti
Hän alkoi tanssahdella ja pyöriä, kietoen samalla käsivartensa Adaran ympärille. Adara ei voinut muuta kuin nauraa hillittömästi ja roikkua jalat ilmassa isänsä mukana. Lopulta kun Sirius päästi irti, Adara tajusi tulleensa sidotuksi kultaköynnöksiin. Hän loikki tasajalkaa pyytämään apua Georgelta, joka meinasi tukehtua piparkakkuunsa hänet nähdessään.Aaaww <3 Ihana ja lämmin lopetus <3 Jotenkin todella hilpeä ja sellainen ihana (: <3 Aaaww.. Rakastuin ja olit todellakin onnistunut kuvailemaan kauniisti ja mukavasti (: Onnistuit ja muutenkin (: Onnea tästä!
Hän kuitenkin otti juuri kaatuvan Adaran vastaan ja kaatui tämän mukana lattialle nauraen.
George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiä), mutta Siriuksen sanat tekivät aina jotain vaikutteita Georgeen.Tuossa kuulostaisi paremmalta, jos sanoisit paitsi äitiään, koska olet kirjoittanut opettajiaan ja vanhempiaan.
Mundungus antoi Adaran yllätykseksi tälle joululahjan: Hopeinen, paksu kaulaketju.Haa!! Tuossa ketjussa on jotain epäilyttävää. Ainakin se vaikuttaa siltä. Sellainen kutina selässäni on.
”Professori Lockhart!” huudahti Fred.Tämä oli hauskasti laitettu (: Pidin oikein kovasti. Jotenkin se istui tähän tekstiin niin hyvin.
”Nämäkö ovat ystäväsi? Miksi näen yhden heistä kahtena?” Lockhart sanoi ja koetti otsaansa. ”Ei, kuumetta ei..” hän mutisi hajamielisesti.
”He ovat kaksoset.” Adara oikaisi.
”Ah! Niin tietysti. Aivan, erilaiset paidatkin... Joten, haluatteko nimikirjoitukseni?”
"George tuskin ikinä oli pelännyt opettajiaan tai vanhempiaan (paitsi äitiään)"... eikse kuulosta liian iäään iaaan:ilta?Voi olla.. En tiiä.. Saat ihan itse päättää että miten haluat laittaa (:[/color]
Sinä päivänä Adara kävi Likusteritiellä jouluostoksilla.
”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?”
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?”
”Minä suojelen sinua..”
”Tiedän..”
Talo oli sisustettu vanhan aikaisesti ja suorastaan hehkui 1800-lukua, kuten emäntänsäkin, joka heidät huoneeseen johdatti.
”Olimme kaikki Siriuksen tupakavereita Tylypahkan ajoilla. Minä olin vuotta ylemmällä luokalla, muut olivat samalla vuosiluokalla.” velho kertoi.
Tuuli liehutti hitaasti hänen mustan mekkonsa helmaa ja muutti hänen kyyneltensä kurssia hänen poskillansa.
Tuntuu vain tyhmältä kommentoida "rakentavasti", kun rakentava palaute torjutaan saman tien...
”George, sinun otsasi on kuuma… Sinulla saattaa olla kuumetta”, hän totesi ja George tuhahti.Ei muuten kauhean paha, mutta ei yhtään Georgen tyylistä....
”Minulla onkin… mutta silti, nousin vuoteeltani heti kun kuulin että sinulla ei ole kaikki hyvin”, George sanoi ja Adara kuuli kuinka hän huohotti puhuessaan.
”Älä ole typerä”, Adara sanoi kylmästi. ”Mene takaisin kotiisi lepäämään –”
Seuraavana aamuna hän sai kirjeen suurelta lehtopöllöltä.
Seuraavana päivänä, Adaran noustua vuoteestaan, hän ei löytänyt ketään huoneistaan.
Hän vilkaisi portaiden seinällä olevaa kalenteria: oli Adaran syntymäpäivä.
Seuraavana päivänä, Adaran noustua vuoteestaan, hän ei löytänyt ketään huoneistaan.
Hän vilkaisi portaiden seinällä olevaa kalenteria: oli Adaran syntymäpäivä.
Pian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.
Tästä ilmeisesti puuttuu toinen koo:LainausPian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.
Mya
”Tiedät-kai-mitkä tuskin kutsuvat tovereitaan professoreiksi. Kalkaros itse sanoi, että voimme nykyään keskustella sinutellen ja nimellä.”
”Kalkaros sanoi niin?” Hermione kysyi hämmästyneenä.
”Niin.”
”Tosi… epäkalkarosta”, Hermione totesi.
”Eipä olisi ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain erikoista…” Adara mutisi ja kaikki kolme katsoivat häntä kysyvästi.
”Anteeksi pettymys, mutta en tiedä jokaisen Tylypahkalaisen lempinimeä. Suosittelen, että menet tuhlaamaan aikaasi ennemminkin Dracoon, kuin entisiin oppilaisiin.”
”Eikö meillä ole etsijää?” kysyi pieni ensiluokkalainen.Tämä oli hyvä kohta ja minuakin nauratti. Harry parka joutuu kestämään aluksi puuskupuheja ja korpinkynsiä ja sitten vielä typeriä kysymyksiä. ;D
”Mikä minun virkani sitten täällä mahtaa olla?” Harry kysyi kiristellen hampaitaan ja poika säikähti niin että päätti lähteä Harryn läheisyydestä. Adaraa nauratti.
Pitäjiksi Fredin ja Georgen paikalle valittiin Jimmy Peakes ja Ritchie Coote, jotka näyttivät aivan toistensa vastakohdilta (roteva ja ruipelo), mutta pelasivat melko hyvin.
”Pah, tämä hevoskotkahan on minun! Tavallaan…” Adara päästi suustaan ennen kuin ehti ajatella ja tyttö katsoi häntä nyt oudoksuen.
Kaikki vain eivät yksinkertaisesti nähneet häntä, kuin hän ei olisi olemassakaan.
Adara muistikin miten edellisvuonna ilmiintymiskurssia ei pidetty kolmivelhoturnajaisten takia, joten hän lisäsi nimensä alle ja jatkoi matkaansa tyttöjen makuusaliin, purkamaan joululahjojaan oikeille paikoilleen.
Hän loihti täydellisen suojeliuksen, kuten loitsujen kokeessakin, ja suoritti vajaa kahdessa tunnissa teoriakokeen.
Pah, ei hän voi olla…
Arvelin muuten aika pitkältä alusta lähtien, että Kalkaroksella ja Violalla oli suhde, aika hyvin meni yksiin DH:n tapahtumien kanssa =D Vai olikos kirja jo ilmestynyt ennen sitä... hmm, empä tiedä. Mutta kiva silti.Viittauksia Violan ja Severuksen suhteeseen oli jo ennen DH:n ilmestymistä :)
Pitää vielä vähän pohtia sitä, miten olet ujuttanut Harryn tarinan tähän mukaan. Alkupään luvuissa olin vielä aina hyvin kärryillä siitä, missä kohtaa kirjojen tapahtumia mennään. Loppuunpäin tultaessa olet kuitenkin jättänyt Harryn aika vähille, mikä sinänsä on aika huono juttu, koska esim. PVP:n loppua kuvaavat tapahtumat tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Olin vain, että nytkö jo ollaan täällä?!. Mutta mikäs tässä.No karsin Harryn oppitunnit Voldemortista pois (koska Adara ei niihin liity, ei ei), ja hyvin vähän jäi siitä kirjasta enää käteen. Lue se kirja niin että hypit Voldemort tuntien yli niin huomaat.
Finniganien tapauksesta en sinänsä osaa oikein sanoa mitään. Perjaatteessa olisi toki ollut aika epäuskottavaa, jos Adara olisi heidät pystynyt tappamaan, mutta tämäkin vaihtoehto oli jotenkin... en tiedä, mutta ei ihan se, mitä olisin halunnut.No, olen pahoillani jos se sittenkin rakasti niitä :D
Ja kuinka V ei ollut epäluuloisepi? Olihan Adaralla toki hyvät tekosyyt, mutta...Kuka sanoi etteikö Voldemort epäilisi jotain? *pirullinen virne*
Silmiini sattui lisäksi kommentisi tuolla välissä. Adara kuolee =O Ei se loppu, jonka olisin tälle fikille halunnut. Yritän tässä juuri pohtia mahdollisia kuolintapoja. Luulen, että hän kuolee pelastaessaan jonkun ystävänsä. Ehkäpä sen pienen puuskupuhin?No TÄLLE en simppelisti voi mitään jos joku ei sitten pidä kirjoittajan itse päättämästä lopusta :D
”Minä oikeasti… rakastan teitä kaikkia”, Adara tunnusti ja kyyneleet pääsivät jopa ummistetuista silmistä ulos. Hän tunsi kuinka Silmeian käsivarret kiertyivät hetkeksi hänen ympärilleen, Frankin pää silitti hänen hiuksiaan ja Seamusin sormet hipaisivat Adaran omia ja sitten he kolme lähtivät ulos. Ovi sulkeutui heidän perässään.
Lainaus käyttäjältä: NettisPitää vielä vähän pohtia sitä, miten olet ujuttanut Harryn tarinan tähän mukaan. Alkupään luvuissa olin vielä aina hyvin kärryillä siitä, missä kohtaa kirjojen tapahtumia mennään. Loppuunpäin tultaessa olet kuitenkin jättänyt Harryn aika vähille, mikä sinänsä on aika huono juttu, koska esim. PVP:n loppua kuvaavat tapahtumat tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Olin vain, että nytkö jo ollaan täällä?!. Mutta mikäs tässä.No karsin Harryn oppitunnit Voldemortista pois (koska Adara ei niihin liity, ei ei), ja hyvin vähän jäi siitä kirjasta enää käteen. Lue se kirja niin että hypit Voldemort tuntien yli niin huomaat.
Lainaus käyttäjältä: NettisFinniganien tapauksesta en sinänsä osaa oikein sanoa mitään. Perjaatteessa olisi toki ollut aika epäuskottavaa, jos Adara olisi heidät pystynyt tappamaan, mutta tämäkin vaihtoehto oli jotenkin... en tiedä, mutta ei ihan se, mitä olisin halunnut.No, olen pahoillani jos se sittenkin rakasti niitä :D
Lainaus käyttäjältä: NettisJa kuinka V ei ollut epäluuloisepi? Olihan Adaralla toki hyvät tekosyyt, mutta...Kuka sanoi etteikö Voldemort epäilisi jotain? *pirullinen virne*
Lainaus käyttäjältä: NettisSilmiini sattui lisäksi kommentisi tuolla välissä. Adara kuolee =O Ei se loppu, jonka olisin tälle fikille halunnut. Yritän tässä juuri pohtia mahdollisia kuolintapoja. Luulen, että hän kuolee pelastaessaan jonkun ystävänsä. Ehkäpä sen pienen puuskupuhin?No TÄLLE en simppelisti voi mitään jos joku ei sitten pidä kirjoittajan itse päättämästä lopusta :D
”Kappas, sattumaa! Minulla on totuusseerumia tällaisten hetkien varalta!”Tuo oli sellainen kyyneleet silmissä naureskelu. Eli Sirius ja Bella (<3) tulevat mukaan luvussa 122? kiva kiva =)
”Olisi siis mieletöntä yrittää käyttää Kalmanhanaukiota päämajana”, Kingsley vahvisti.
No siis, Adara joka eli silloin oikeasti Siriuksen kuoleman - eihän hänelle mitään tapahtunut, vaan Adara tulevaisuudesta tuli ajalla taakse päin ja kuoli. Mutta nuori Adara tietysti jäi henkiin ja koska Sirius elää niin tämän ei tarvitse kuolla uudestaankaan :)
Plah, Canada hävisi :(
”Menitte minne?”Oi joi...sain siis anteeksi ;) Tuo lausahdus oli loistava ;D kikattelen yhä omassa huoneessa luojan kiitos!
Kirjoitan jatkoa varmaan huomenissa jos pystyn. Mua hermostuttaa nyt ihan kauheasti kun mulla on treffit tiistaina ja maha on täynnä perhosia koko ajan :S
Aika kuitenkin Nevillen kysymykselle koitti pian, kun he olivat kahden Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.
kipu kuohahti hänessä ja hänen huutonsa peitti melkeinpä rouva Mustan taulun huudot.
Pansy Parkinson tuhahti äänekkäästi ja häipyi vauhdilla, Parvati ja Parkinson kuiskuttivat keskenään….(siellä juhlissa kun he olivat)
luku Seamusin läsnäolo oli kotoisampaa, kuin Arada osasi kuvitellakaan, ja kouluaineet sopivan tasoisia.* Adara.
Toffee astui puoliaskelta taaemmaks.Taaemmas* (tai taaemmaksi)
”Heidän onnistui paeta lordi Voldemortin kynsistä.Tuo kuullostaa tökstöksiltä, eli olisikohan se he onnistuivat paeta... eikä heidän onnistui :)
Irvistys, peikon räkää.Tämä ei ole typo, mutta pisti miettimään, että mitenkäs Adara nyt peikon rä'ät tunnistaa ;) onkos hän maistanut? :'D
”Keneltä Voldemort otti käärmeen?” Lupin kysyi.
”Kalkarokselta.”
”…Kalkarokselta?” Lupin toisti, Adara nyökkäsi.
”TE SIIS ETTE OLE OLLEET KOKOUKSISSA, MITÄ SIITÄ? OLETTE SILTI OLLEET TÄÄLLÄ! OLETTE SILTI OLLEET YHDESSÄ! MINÄ OLEN NYHJÄNNYT DURSLEYILLA KOKO KUUKAUDEN! VAIKKA OLEN SELVINNYT ENEMMÄSTÄ KUIN TE KAKSI IKINÄ, JA DUMBLEDORE TIETÄÄ SEN – KUKA PELASTI TEIDÄN KUMMANKIN NAHKAN ANKEUTTAJILTA?”Aah, melkein odotin Harryn Caps Lock kohtausta. Tosin, yksi kirjoitusvirhe löytyi, ja se on tummennettu. Luulen sen olevan teidän kummankin nahan, eikä nahkan :) En ole varma mutta tuntui hieman tönkköiseltä :)
Dumbledore järjestää hänelle erottamisen sijaan kunnon oikeuden käynnin.Oikeudenkäynti on kai yhdyssana :)
”Jotkut asiat on tarkoitettu jäämään salaisuuksiksi. Niin se vain on”, Adara totesi ja vilkaisi heidän yllään loistavaa tähtitaivasta, mustaa samettia jota koristivat kymmenet timantit.Mustaa sametttia ei ollutkaan mikäään kangas :) mutta siis tuota tarkoitin.
Pidämme todennäköisenä että karanneet vangit, joiden joukossa on Mustan serkku Bellatrix Lestrange, ovast yhdistäneet voimansa ja pitävät Mustaa johtajanaan.Tuo oli kai siinä Päivän Profeetassa. Eli ovast siinä lukee, vaikka tarkoitus on varmaan ovat.
”Lukilitus!”Todenäk. Kalkaroksen tunnilta, eli sehän on Lukilitis, joka sinulla pariin otteeseen onkin, mutta listaan nyt pari kohtaa, missä olen nähnyt väärän loitsun.
Hän mieluusti päihittäisi Pimennon lukilituksen.
”Kuinka vahva tiedät-kai-kenen lukilitus on?”
”Miksi sinun nimi on täällä? Kenenkään muun ei ole”, Ron ihmeteli.Eli luku Salaperäisyyksien osastolla (muistan näin). Ensinnäkin Miksi sinun nimesi... ja sitten ihmetteli. :)
Phineas Nigeliuksen muotokuva oli poissa.
”Syytä lapsen kokoa, äläkä omaa ruokahaluasi”, Sirius sanoi ja katsoi millaisen aamiaisvyöryn Tonks oli kerännyt lautaselleen. Kaikki nauroivat.
"Lukilitus."(toinen kerta on Kalkaros siis kokeilee Adaraan äsken tultua Kalmikselle)
Adaran käsi vapisi kun hän otti juomakarahvin kaapistaEn tiedä jos tämä on virhe, koska en tunne ainakaan tuota juomakarahvin-sanaa. selittäisitkö mikä se on? :o
”On kyllä Violan näköinen, ihan luulin että häntä haamuksi”, totesi yksi noita ja hymyili myötämielisesti.
He menivät ne alas ja jatkoivat matkaansa kohti Dracon huonetta: Adaran vastassa muljahti jostain syystä, mutta hänen onnekseen hänet pysäytti valkea käsi jonka nimetöntä koristi timanttinen sormus.* Vatsassa
”Tuolla hän on ja… voi ei…” Adara sanoi herätyyään aatoksistaan, ja näki Harryn, joka oli juuri paiskannut Mundungus Fletcherin seinää vasten kurkusta pidellen.
Kaikesta huolimatta peli jatkui ja Adara joutui olemaan etsijä ja pitäjä yhtä aikaa (asiaa rauhoitti se, että Coote löi ”vahingossa” ryhmyn McLaggenin rannetta päin).Tuskin sentään etsijä ja pitäjä ;) ehkä etsijä ja jahtaaja ? Pitäjänä olisi vaikeata lähteä renkaiden edestä pallon perään :)
Adaraa huispaus ei olisi voinut kiinnostaa pätkääkään, hän oli kieltäytynyt jopa tulemasta koko otteluun ja jäi opiskelemaan taikaliemiä kotiin
Huih, mitä ihmettä mä teen sitten kun tää loppuu?
hän katsoi sen rämähdystä maahan ja asteli sitten uteliaana lähemmäksi.* Hän
hän ei odottanut, että Kalkaros pystyisikään vastaamaan.
”Avery, Mulciber”, Voldemort sanoi hiljaisuuteen ja kaksi astuivat askeleet lähemmäs Voldemortia.Tämä oli hieman tönkkö- Kaksi astuivat lähemmät voldemortia? Ja tässähän hän kutsuu sukunimeltä mutta...
. ”Adara”, Voldemort sanoi ja Adaran sydän hypähti ylimääräisen lyönnin.
Ovatkohan he enää edes Thomasien metsässä?
Liian riskialtista jos joku alkaa kyselemään häneltä miekasta.
”Adara, en minä sillä, mutta –” Harry ei ehtinyt puolustautua kun Adara mukamas kiukun puuskassaan kaikkoontui.
Musta-Anturajalka, voin luvata, että tarinan loppu ei ole mitään kirjaan nähden ;)
Ja minua häiritsee että Fre/george sanoi että Ron on tullut kotiin. Hän oli Shell Cottagessa eikä kotikolossa Hymyilee koska ei halunnut mennä kaksosten pilkattavaksi kotikoloon
Voi, kiltti, kai tämä loppuu silleen, että Adara pelastaa Severuksen ja he saavat lapsia (ikäeroa ei ole olemassakaan)
Adaran on tarkotus mennä naimisiin Georgen kanssa, ja nää avioerot nyt on mitä on.. tosin se jäis kyllä leskeks jos käy edes vähän niinku kirjassa....
Mya Musta:
LainausLainausAdaran on tarkotus mennä naimisiin Georgen kanssa, ja nää avioerot nyt on mitä on.. tosin se jäis kyllä leskeks jos käy edes vähän niinku kirjassa....
Se on Fred joka kuolee, ei George o_O
RYMISTYIR TOFFEEN SEURAAJAKSI
Taikalainvartijaosaston auroriviraston entinen päällikkö Rufus Rymistyir on valittu tikaministeri Cornelius Toffeen seuraajaksi.
Matkalla hän vilkaisi karttaa uudestaan ja huomasi Siriuksen, Lupinin ja Tonksin pisteet kuolonsyöjien jahtaamina muurilla. Adaran askeleet pysähtyivät ja hän jäi tuijottamaan, kuinka Siriuksen piste asettui Tonksin ja Lupinin suojaksi, kun kuolonsyöjät lähestyivät heitä hitaasti joka puolelta. Kuolonsyöjien joukossa oli Bellatrix, Rookwood ja Dolohov…
EI SAA LOPPUU SATAAN KUUTENKYMMENEE LUKUU!!! Mitä sä meinaat miejän sitte lukevan??
Kirous iski suoraan Rookwoodia rintaan ja tämä kellahti kuolleena nurmelle. Sirius nosti katseensa ylös ja näki Adaran kalpeana raivosta. ”OLJO, NYT!” Adara huusi ja samassa Oljo ilmiintyi Siriuksen jalkoihin, tarttui Siriusta kädestä ja kaikkoonnutti tämän luokkahuoneeseen jonka ikkunalla Adara juuri seisoi.Tuo kohta piti lukea liian monta kertaa, jotta ymmärsin että kuka tuon viimeisen puheenvuoron tokaisi. Se jäi häiritsemään.
”Musta! Mitä sinä luulet tekeväsi?! Olisi pitänyt arvata ettei sinusta ole mihinkään! Pimeyden lordi ei uskonut – hän ei uskonut!”
.haavoittuneista loput olivat salissa, vain pahimmat tapaukset olivat ilmeisesti siivessä.Eli pieni alkukirjain. 155 luvun lopussa.
”Minä järjestin hänen kuoleman!”
Vain yksi vaurio koulussa jätettiin, ja se oli pienen pieni särö lasissa, jonka takaa aurinko oli paistanut Voldemortin ja hänen kukistajansa päälleen viimeisillä hetkillä.Tuo oli hieno yksityiskohta, yksinkertaisesti loistava. Vähän niinkuin kirjassa, en jaksa muistaa monennessa, se kun Lipetit jätti sen palan suota :'D Tämä oli vain ehkä kymmenisen kertaa vaikuttavampi. Oli hyvä, että kerroit hieman taistelun jälkeisistäkin tapahtumista, kuten tästä Siriuksen ja Severuksen sovusta, joka oli muuten näin sivumennen sanottuna aivan mahtava.
Kelmikiti, se selviää 10 000:en kommentin jälkeen
Ja kun koittaa aika, että te olette tällaisia vanhoja ja raihnaisia kuin minä ja lapsenne ovat perustaneet perheen –” Sirius aloitti ja Adara katsoi häneen kysyvästi. ”- te voitte muuttaa Mustan taloon ja antaa lapsillenne Malfoyn kartanon. Pitäkää kartanoa tyhjänä sillä välin.”Ihana kohta, kauheeta vaan aatella et Sirius kuolis.
”Tarkoitat siis, että minä ja Draco muutamme Mustan taloon kun sinä olet – kuollut?” Adara kysyi.
”Jotain sinne päin, en minäkään elä ikuisesti”, Sirius sanoi.
”Älä puhu tuolla tavalla, en anna sinulle anteeksi jos kuolet ennen minua”, Adara totesi.
”Se on isien tehtävä. Katsoa kun heidän lapsensa kasvavat aikuiseksi, perustavat perheen, ja kun lastesi aika on tulla isovanhemmiksi, vanhemmat kuolevat pois”, Sirius sanoi.
”Sirius, ei puhuta kuolemasta tällaisena perheiltana”, herra Weasley huomautti. Sirius pahoitteli ja hörppäsi hiljaa loput kermakaljastaan.
”Onko opetussuunnitelma jo valmis alkavalle lukuvuodelle, Sirius?” Remus kysäisi. Sirius pureskeli ruoan loppuun ja nielaisi.Nauroin tässä ja olin myös sillain et : WTF. Onks Sirius muka opettajana?? Olin ihan et : ei voi olla totta, ei oo *virnistelee ja pudistelee päätään*- vai voiko? *katsoo kulmat koholla tietokoneen ruutua*. On se hahahahahahhhhh.
”Kutakuinkin, jouluun asti kaikki on valmiina. Ajattelin viimeistellä kevätlukukauden sitten talven aikana”, Sirius totesi ja ojensi Remukselle paperin, jonka otsikkona oli Pimeyden voimilta suojautumisen opetussuunnitelma.
”Tein pieniä korjauksia aiempiin vuosiin. Mielestäni möröt kuuluisi opiskella jo ensimmäisinä vuosina, sillä jokaisessa velhoperheessähän niihin törmää”, Sirius totesi.
”Kunhan et pelottele oppilaitasi kuoliaaksi”, Remus totesi ja Sirius naurahti.
”Vain luihuiset mörköä pelkääv- sori, Draco”, Sirius sanoi ja kaikki – mukaan lukien Draco – nauroivat.
Ja niin, sinä yönä syntyi Viola Malfoy.Aivan loistava lopetus... ;D ;D ;D
Adara hymyili pienelle lapselleen ja huokaisi uupuneena. Draco tiesi tuosta huokauksesta, että Adara haluaisi varmasti vielä neljännen lapsen.
Eikä se Dracoa haitannut, hän oli valmis perustamaan vaikka kuinka suuren perheen, kunhan se oli juuri Adaran kanssa, ja siinä turvallisessa maailmassa, joka oli luotu suuren ja vaikean sodan kautta yhdeksäntoista vuotta sitten. Jos nyt ei ollut oikea aika lasten syntyä ja elää, niin ei sitten milloinkaan, sillä pahin oli ohi…
”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.
”Tutki autoa vasta ruokailun jälkeen!”
Samassa toinen auto pysäköi pihaan ja Ron, Hermione, sekä heidän lapsensa Hugo ja Rose astuivat ulos autosta. Ron ja Hermione tervehtivät ensin illan isäntää ja emäntää, sitten Harrya ja Ginnyä, sekä lopulta Siriusta. Lily ja Hugokin saivat lämpimät halaukset isovanhemmiltaan ja riensivät sitten Jamesin, Albuksen ja Lilyn luo.
”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.
; Dracohan oli ainut Malfoy-suvun perijä. Kuten Adarakin Mustan suvun talon.Adara ei ole ainoa Mustan suvussa oleva ? Siriushan on elossa vielä ? :D
”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.Niin Arthuria. Pystyin kuvittelemaan tuon ilman minkäänlaisia vaikeuksia ja räkätin itsekseni kyyneleet silmissä ja siinä välillä yksien. Ja eikä siinä vielä kaikki.
”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.Tuo aiheutti entistä pahemman repeämisen, oikeasti nauroin ihan täysillä. Tästä voimme päätellä, että alku oli aivan mahtava. Luin nopeasti eteenpäin ja odotin innolla milloin Adara ja George tulisi. Ei varmaan syytä mainita, että minulta putosi silmät päästä kun sieltä tulikin Draco. Silloin virne hyytyi ja pieni kiroustulva pääsi ilmoille. Miksi, miksi ihmeessä Adara ja George ei voinu pysyä yhdessä? Ja Georgesta vielä joku juoppo. Mur. Oikeasti suututti. Minä kun odotin A/G:tä.
”Musta, sinun on turha yrittää mitään, näin jo Severuksen torahammasfrisbeen käsissäsi”, Kalkaros totesi kuin olisi maininnut miten hyvä sää tänään oli. Sirius kohotti kulmakarvojaan ja näytti tyttärelleen viatonta naamaa.Tuo kohta ja sitä edeltävä Percyn, Charlien ja Georgen tulo oli lieventäviä kohtia, ne kohdat saivat taas nauramaan ja unohtamaan harmin. Pystyin kuvittelemaan Siriuksen tekemässä juuri tuollaista kepposta ilman minkäänlaisia ongelmia, se on juuri tämän hyvä puoli - on helppo kuvitella tilanteet päässään elokuvatyyliin, koska ne ovat niin luonnollisia ja aitoja.
Rouva Weasleyn ilolle ei ollut rajaa kun Charlie lopulta tunnusti että hänellä oli ollut jo kuusi kuukautta tyttöystävä – joka oli nyt hänelle raskaana.Tuo oli jo vähän outoa, tyttöystävä raskaana eikä Charlie ole vielä kertonut kenellekään, oliko lie edes ollut ajatellut kertoa tuolloin? Tai siis yleensähän tuollaiset uutiset kerrotaan heti eikä vasta sitten kun on pakko. Jotenkin tuo kohta vain häiritsi vähän. Ja nyt tämä saa meikäläisen vaikuttamaan pilkunviilaajalta ja ärsyttävältä nipottajalta. Damn. No, mutta oli tuostakin taas ihan pakko huomauttaa.
”Ei mitään… Mietin vain mihin tämä aika on oikein mennyt. Vastahan me törmättiin Rääkyvässä röttelössä ja sinä olit sellainen pieni hento tyttö ja –”Kerroinko, että nauroin Arthur-kohdissa? No, jos minä niissä nauroin tai repesin, niin tässä minä vähintään hajosin ihan totaalisesti. Ihanaa isä-tytär-läppää, joka saa nauramaan ja awwittelemaan. Tuokin oli helposti kuviteltavissa ja varsinkin myöhempi kohta, jossa Draco puhui jotain autolle kierimisestä. En lainaa sitä nyt tähän ollenkaan, sillä näitä lainauksia taitaa olla jo vähän liikaa.
”Ja nyt olen iso, lihava pallo, joo joo, olen kuullut tämän”, Adara sanoi ja Sirius nauroi.
Dracon siniharmaa katse syventyi Adaran tummien silmien sopukoihin ja katseet kohtasivat hitaasti, arastellen, kuin peläten että jompikumpi polttaisi pian näppinsä tässä pelissä.Eihän Dracolla ollut siniharmaita silmiä vaan vaaleanharmaat? O.o
Mitä vielä… Hmm… Voisi vielä sanoa että arvostaisin jos lukisitte joskus vaikkapa Pirates of the Caribbeanista tekemäni ficin, sillä Toisessa ulottuvuudessa ei paljoa kommentteja heru, ja osa teistä näyttäisi olevan PotC-fanejakin *köh* Mya *köh*… x)
Gary Oldman, Sirius, huutamassa itku kurkussa siitä kuinka hän oli 12 vuotta Azkabanissa. Tunsin niin kovan sympatian aallon että halusin jonkun vain halaamaan häntä lohdutuksena. Ja se lohduttaja piti näköjään vääntää hyvin pitkän kaavan mukaan, hehe ^^’Mulle tuli vähän samanlainen fiilis. En ollu käyny tääl kertaakaan, kun luin Azkabanin vankii ja mulle tuli sellanen fiilis, et on väärin, ettei Siriuksel oo perhettä yms. Ehkä tiiät mitä mä tarkotan ;D
Voi miten must jotenkin tuntuu et Adara on sukuu VoldemortilleToivottavasti ei. :D