Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Lunella - 14.10.2008 17:33:41
-
Nimi: Yksinäisyys
Genre: Angst, Romance, Fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Tämä on toinen tarina ficilleni Mitä sinä pelkäät? (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=6685.0) kun siihen toivottiin jatkoa niin tein saman Dracon PoVista, ja tein vielä vähän enemmänkin tekstiä. :) En laittanut tätä samaan jatkeeseen, koska tässä on kuitenkin eri otsikko ja tähän saatan mahdollisesti saada jatkoakin... :) (En lupaile vielä varmasti mitään!)
YKSINÄISYYS
Tunnen katseesi selässäni. Se tekee minut vaivautuneeksi. Pidätkö sinä näkemästäsi? Kuulen, kuinka huokaat. Mitä sinä ajattelet? Ajatteletko minua? Hymyilen hermostuneesti, enkä uskalla kääntyä katsomaan sinua. Pelkään, että sinä et tunne samoin kuin minä. Kuuntelen puolella korvalla professori Angiania.
Mietin, mitä minä pelkään. Aloitan kirjoittamisen. Sanat soljuvat paperilleni kuin itsestään.
Pelkään, että et tunne samoin kuin minä. Pelkään olla tässä maailmassa yksin, ilman sinua. Pelkään vihaasi. Pelkään kuolemaa, joka voi erottaa meidät. Pelkään elämää, ilman sinua.
Katsoin tyytyväisenä kirjoittamaani tekstiä ja huolestun, kun opettaja katselee ympärilleen. Jonkun pitäisi nähtävästi taas lukea kirjoittamansa ääneen. Hermostun. En halua lukea tunteitani kenellekään. En halua päästää niitä muiden kuultavaksi, sillä ne ovat varattu vain sinulle.
"Harry, lukisitko sinä tekstisi?" opettaja kysyy takanani istuvalta pojalta, sinulta. Käännyn katsomaan sinua, viimeinkin. Viimeinkin sain ihailla sinua. Sinun pörröisiä hiuksiasi, kauniita ja kömpelön näköisiä käsiäsi ja suutasi, joka kutsuu suudeltavaksi. Suusi aukeaa, samoin minun.
"En pelkää pimeää, jos hän olisi kanssani. En pelkää kuolemaa, jos hän pitäisi kädestäni. En pelkää ketään, jos hän lohduttaisi minua. En pelkää mitään, jos hän olisi kanssani. En pelkää itse pelkoa, kunhan hän vain huolehtisi minusta." luet ääneen ja minä katson sinuun hölmistyneenä. Kenestä sinä haaveilet? Kun olet lopettanut lukemisen, muut nauravat sinulle, sinun rakkauden täyteisille sanoillesi. Minä en naura. Nostat katseesi silmieni tasalle. Sinun silmäsi ovat kirkkaan vihreät. Olen aina rakastanut vihreää. Sinun silmäsi ja huulesi ovat minun unelmani. Kuulen, kuinka opettaja kommentoi tekstiäsi, mutta en välitä hänen äänestä. Olen hukkumassa silmiisi.
"Draco", lausut nimeni ilmaan ja minä säikähdän. Otan kasvoilleni perusilmeeni nopeasti, ettei kukaan näe minun sisälleni. Näen, kuinka ymmälläsi olet. Haluaisin niin kovasti vastata sinulle, mutten voi. Samassa tajuan, miten saat tietää. Kirjoitan lapulle kolme sanaa, jotka kuvastavat tunteitani. Repäisen palasen vihkostani ja pudotan sen maahan. Sallin itselleni vielä katseen sinulta. Samalla viestitän myös, että sanat, jotka kirjoitin ovat sinulle. Sinun huulillesi muodostuu epävarma hymy ja minun on käännyttävä, etten hyökkäisi kimppuusi, etten suutelisi huuliasi. Haluan suudella sinua! Huulillesi, jopa kaulallesi haluan tarjota huuliani. Haluan merkitä sinut omakseni. Tunnin lopuksi juoksen ulos luokasta, sillä en uskalla katsoa sinua, kun tajuat, että rakastan sinua. Olen hermostunut. Entä jos et kirjoittanutkaan minulle? Entä jos sanasi olivatkin jollekin toiselle? Ravistan päätäni ja lähden kävelemään seuraavalle tunnille. Pimeyden voimilta suojautumista.
Odotan sinun tulevan luokkaan. Olen jännittynyt. Haluan taas nähdä sinut ja sinun hymysi. Huomaan opettajan tulevan sisään ja tajuan sinun olevan myöhässä. Kyyneleet pyrkivät silmiini, mutta pidättelen niitä. Sinä et siis rakasta minua. Nielaisen ja pyyhin kyyneleen, joka salakavalasti oli päässyt livistämään karkuun. En kuule enää mitään. Olen kuollut sisältä päin. Odotan sinua, mutta sinä et tule. Minä olen jäänyt yksin tunteideni kanssa. Olen jäänyt yksin pimeään vankilaani, sillä sinä hylkäsit minut. Minä pelkään pimeää, koska et ole kanssani. Sinä hylkäsit minut.
Mutta minä rakastan sinua.
-
Oli pakko tulla lukaseen tääkin, kun linkitit sen sinne toiseen ficciin :D
Suloinen tämäkin^^ Voi pientä Dracoa<3 Oot kirjottanu sen kauniiksi ja haavoittuvaksi. Just sellaseks, kun mä uskon Dracon sisimmältään olevan (kova ulkokuori ei kerro mitään). :)
Mua häiritsee, että mihin se Potter oikeen sitten jäi :o (Tä on hirveetä : mä odotan vaan jatkoa, vaikken tiedä tuleeko sitä koskaan. Niin monta kysymystä jäi auki. Miksei Potter tullu? Saako ne välinsä ikinä selville? Jos saa, niin voiko ne elää yhdessä julkisesti, vai pitääkö niiden salata suhteensa?)
Nomutta, kiitos täskä(kin)!^^
-Superi
-
supersaana, Jep, tuollainenhan se Dracsu todellisuudessa on. Tottakai, semmoinen avuton, haavoittuvainen, lutunen ja nyt lopetan tähän, koska tätä listaa voi jatkaa loputtomuuksiin.
Joo, eli tämä perustuukin neljänteen vuoteen, eli ei jatka siitä mihin KV/FK jäi. ;)
Argh. Kyllä tähän on tulossa jatkoa, kun sinä(ja se yks...) pakotitte minut kirjoittamaan tähän jatkoo! :D
Ja sillä yhdellä tarkoitan TylerDurdenia. Hei, miks se ei oo viel kommentoinu tätä..? : D
-
Sanoitko että mahdollisuus saada jatkoa?
Pyydän, anna tälle onnellinen loppu.
En osaa oikein sanoa mitään. Katkeraa?
Kiitos.
P.S Rakentava on vieläkin hukassa
-
Nyyh :'< Mä niin toivon että kirjotat jatkoa näille kahdelle... Voi Dracoa ja Harrya. Tykkään tästä parituksesta toooosi paljon! Yleensä luen vain pitkiä H/D ficcejä, mutta nää olikin sopivan nopeita ja sellasia, joissa jaksaa keskittyä hyvin ja silleen. Juu, en sönkötä enempää. Kiitos, hienosti kirjoitettu.
-
Kaksi uutta kommentoijaa ja TylerDurden<3 :D
Kaikkiko tälle jatkoa toivovat? Eihän minulle edes makseta tästä! No ei nyt, ihan omaksi iloksenihan minä näitä kirjoittelen, joten kyllä minä tähän voisin lupailla jatkoa. ;)
Kommentit piristävät päivää ja inspiroivat kirjoittamaan lisäää. Thanks<3 (:
-
Haavoittuva Draco on suloinen, ehkä OOC minusta, mutta sopii tähän kuin nenä naamaan (oh, kuinka vihaankaan vertauksia).
Dracon hölmistyneenä - voin vain kuvitella kuinka hän tuijottaa Harrya tämän koettaessa toisena hetkenä ilmaista tunteensa onnistumatta siinä. Ja kummastus Harryn käyttäytymisen tähden - mistä Draco voisi tietää toisen saaneen väärän lapun?
Agh, sokeria ja suolaa, tämäkin.
Toisaalta voisin sanoa, että tämä on hyvä näin, ettei jatkoa tarvitse, koska tämä antaa lukijan itse kuvitella, mitä tapahtuu, tappaako väärinkäsitys tunteet. Toisaalta taas kirjailijankin oma mielipide on aina ihana...
-
Kiitos tästäkin kommentista Winga. :D
Ei muuta sanottavaa minulla. Kiitosh.
-
Haluan merkitä sinut omakseni.
Älä nyt suutu, mut tiiäthän sie miut :D Tulee mielee vaa koira mikä laittaa niit merkkauksii lenkillä :' DDDDDDDDDDDDDDDD juu h0h0h0h0h0h0! :' DD
Noniin, tääkin oli hyvä, muttei niin hyvä kun Harryn kannalta kirjoitettu "Mitä sinä pelkäät?"
Tää jotenkin, ähhhh, lopahti (...?) loppua kohden :D mut ei nyt pahasti kumminkaa :D
Joo, ihansama, se nyt siitä rakentavasta sitte, ei vieläkää pysty eikä kykene. : D