Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Kaksosauringot: Sävelet tyhjiössä | S | space!au | 14/14

<< < (2/3) > >>

Lyra:
7.
“Mitä te teitte Merenneidolla?” Aleia kysyy ja yrittää siirtyä parempaan asentoon, mutta köysi hänen ranteidensa ympärillä on tiukasti kiinni venttiilissä. Vasta silloin hän tajuaa olevansa edelleen yöpuvussaan, jonka kangas on niin ohutta, että siitä näkee läpi.
“Hankittiin vähän sapuskaa”, poika sanoo ja vilkuilee sitten taakseen.
“Tarkoitat siis, että ryöstitte”, Aleia korjaa ja yrittää miettiä miten saisi itseään peitettyä ilman käsiä.

“Miten vain”, poika mutisee. Samassa ovi kolahtaa auki ja sisään astelee Alean suureksi hämmästykseksi nainen.
“Vai tällaisen te tomppelit toitte mukananne”, nainen sanoo ja tutkailee Aleiaa hetken kauempaa, ennen kuin astelee lähemmäs.
“Minä olen Fay ja kukas sinä olet, typy?”

8.
Aleia mutisee nimensä ja Fay nyökkää tomerana.
“Kelpaa”, nainen sanoo. “Nyt tomppelit, irrottakaas tämä Aleia tuosta venttiilistä, että typy saa oikoa käsiään.” Toinen pojista kiirehtii hiljaisena avaamaan tiukkoja solmuja ja Aleia kiskoo kädet syliinsä heti, kun saa ne irti.

“Sinusta ei taida olla mitään hyötyä”, Fay sanoo Aleialle, kun köydet on irrotettu. “Et näytä rikkaalta, enkä usko, että kukaan maksaa sinusta suuria summia.” Aleia ei sano mitään, sillä Fay on oikeassa. Hänen ei välttämättä edes huomata kadonneen muutamaan päivään. Ainoa, joka ehkä ihmettelisi, on Corildon.

“No kerroppa sitten mitä sinä osaat”, Fay sanoo. “Niin etsitään sinulle jotain hommaa meidän Närhellä.”

Thelina:
Hehee, nauratti kun tarinaan putkahti avaruuspiraatteja :D


--- Lainaus ---“Hankittiin vähän sapuskaa”, poika sanoo ja vilkuilee sitten taakseen.
“Tarkoitat siis, että ryöstitte”, Aleia korjaa --
--- Lainaus päättyy ---
Tämä on hauska, tietenkin he tarkoittavat sitä, Aleia! Tykkään myös siitä, miten Fay kutsuu poikia tomppeleiksi ja Aleiaa typyksi. Ja koskapa Aleiasta ei saa lunnaita, on hänelle keksittävä jotakin muuta käyttöä. Mutta mitä? Onko pianonsoittotaidosta hyötyä Närhellä? :D

Nyt toivon äkkiä lisää, haluan tietää tuleeko Corildon pelastamaan Aleian, vai viihtyykö Aleia kenties Närhellä poikien ja Fayn kanssa ;)

Lyra:
Kiitos kommentistasi Thelina <3 Kyllä Aleialle paikka löytyy! Julkaisen nyt viimein nämä loput osat kerralla, kun muuten ne unohtuvat koneen syövereihin.

9.
Aleia osaa kuoria perunoita, joten hän joutuu kyökkiin vanhan kokin apuriksi. Ne kaksi poikaa, jotka hänet kaappasivat, kulkevat hiljaisina hänen edellään näyttäessään paikkoja.
“Tässä on sinun tuleva hytti”, pellavapää - se poika, joka oli jäänyt juttelemaan Aleian kanssa - sanoo. “Se on aika pieni, mutta etköhän sinä pärjää.” Aleia vilkaisee raollaan olevasta ovesta. Hytti on tuskin metriä leveämpi ja siellä roikkuu resuinen riippumatto. Ainoa lohtu on ikkuna, josta näkee tähdet. Lattialla on puulaatikko ja katossa lamppu välkähtelee.
“Laatikossa on jotain vanhoja vaatteita, jos tahdot vaihtaa”, toinen pojista - se tummempi - sanoo. Aleia nyökkää ja vetää oven perässään kiinni. Vasta silloin hän uskaltaa hengittää.

10.
Pojat odottavat häntä oven toisella puolella.
“Seuraavaksi kyökki”, pellavapää sanoo. Aleia seuraa jälleen hiljaa perässä. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti - vielä edellisenä iltana hän soitti pianoa Merenneidon matkustajille ja nyt hän on täällä, pellavaisissa vaatteissa, ja seuraa kahta rääsyistä merirosvoa.

“Kukas tämä rääpäle on?” vanha mies kysyy ja osoittelee Aleiaa soppakauhalla. Mies on kalpea eikä hänellä ole juuri lihaa luiden päällä, mutta näyttää siitä huolimatta reippaalta.
“Minä olen Aleia”, Aleia sanoo, kun kumpikaan pojista ei näytä saavan suutaan auki.
“Vai Aleia”, mies maistelee nimeä suussaan.
“Hän tulee kuorimaan perunoita”, tumma poika selittää. Vanha mies huitoo kauhallaan poikien suuntaan:
“Kyllä me kahdestaan pärjätään. Menkääs siitä tekemään jotain järkevää.” Pojat katoavat nopeasti auki jääneestä ovesta ja Aleia jää kaksin laivakokin kanssa.

“Ota tuosta veitsi ja ala kuoria”, mies ohjeistaa ja viittoo nurkkaan, jossa on perunasaavi. Aleia istuu jakkaralle sen viereen ja alkaa kuoria. Mies hyräilee työskennellessään ja Aleian sydän hakkaa samaan tahtiin.

Lyra:
11.
Aleian sormet naputtavat pöydän reunaa kuin siinä olisi koskettimet. Ääntä ei kuulu, mutta Aleian mielessä sävelet kaikuvat pienessä kyökissä ja täyttävät sen äärimmilleen. Hän ei huomaa, että häntä tarkkaillaan, ennen kuin kokki avaa suunsa.
“Soitatko sinä?” Mies näyttää uteliaalta ja Aleia uskaltautuu nyökkäämään.
“Pianoa.” Mies sulkee silmänsä ja huokaisee.
“Minä en enää muista, miltä se kuulostaa”, mies sanoo kaihoisasti.
Taivaalliselta, Aleia ajattelee.
“Kuin juoksisi tähtien seassa”, hän sanoo ääneen. Kokin kasvoille syttyy hymy ja silmät tuikkivat kuin nuorella miehellä.

“Musiikki ei kuulu avaruudessa”, joku sanoo ovelta ja Aleia säpsähtää niin, että pudottaa perunan käsistään. Fay nojaa ovenkarmiin.
“Ääni on paineaaltoja ja tarvitsee mekaanisen väliaineen edetäkseen”, nainen jatkaa.
“Minä tiedän sen”, Aleia tuhahtaa ja kumartuu nostamaan perunan.
“Minä en maksa juttelusta”, Fay sanoo kuin ei olisi kuullut. “Palatkaa töihin.”
“Sinä et maksa meille mistään”, kokki sanoo, mutta kääntyy kattilansa pariin. Aleia laskee katseensa ja pian ovi sulkeutuu kolahtaen.

“Entä laulatko sinä?”

12.
Aleia ei ole koskaan laulanut yleisölle, mutta vanhalle kokille hän lupaa laulaa. Hän takeltelee ensin hieman, mutta kun kokki hymyilee hänelle rohkaisevasti, hänen äänensä saa uutta voimaa. Sävelet kaikuvat seinistä ja Aleian levoton sydän rauhoittuu. Ennen kuin hän huomaakaan, perunasaavi on tyhjä ja kokki antaa hänelle lautasellisen muhennosta.

Kun Aleia syö kokki kertoo hänelle tarinoita vanhasta maailmasta, sinisestä taivaasta ja musiikista. Aleia kuuntelee ja imee tarinat itseensä kuin sävelet. Hänestä ei edes tunnu niin pahalta sulkeutua pieneen hyttiinsä, kun on aika käydä nukkumaan. Jäseniä särkee, mutta Aleian olo on levollinen. Hytissä on hiljaista, vaikka käytävältä kuuluukin silloin tällöin askelia.

Aleia istuu ikkunan edessä katsellen tähtiä, kun hänen sormensa tavoittelevat olemattomia koskettimia. Hän jättää tulevaisuuden murheeksi, miten hänen on tarkoitus päästä pois Närheltä. Sillä hetkellä hän vain hengittää ja antaa sormiensa juosta pitkin koskettimia. Hän melkein kuulee heleän äänen ja kuinka kappale herää eloon hänen sisällään samaan tahtiin kuin tähdet tuikkivat.

Lyra:
13.
“Herätys.” Joku tönii Aleiaa ja hän avaa silmänsä hämmästyneenä. Pellavapää on kumartunut hänen ylleen ja ravistelee häntä edelleen hartioista.
“Minä olen hereillä”, Aleia sanoo ja kohottautuu istumaan. Hän on nukahtanut lattialle vilttiin kietoutuneena.

“Hyvä”, pellavapää sanoo. “Drom kaipaa sinua keittiössä.”
“Drom?” Aleia toistaa oudon nimen, ennen kuin tajuaa pellavapään tarkoittavan kokkia.
“Niin”, pellavapää sanoo ja katsoo hieman vaivaantuneena poispäin. Aleia tajuaa vasta silloin, että hänen paitansa on päässyt valahtamaan toisen olkapään yli.

“Minä en muuten tiedä sinun nimeäsi”, hän sanoo nopeasti ja oikoo paitaansa. Hän on kutsunut poikaa vain pellavapääksi.
“Mateo”, poika vastaa ja virnistää.
“Hauska tutustua”, Aleia sanoo, valehtelee.

14.
Päivät toistuvat samanlaisina. Aleia laulaa työskennellessään ja oppii tekemään muitakin askareita keittiössä. Drom opettaa hänet maustamaan ruokaa ja välillä Aleia unohtaa, ettei hänen ole tarkoitus olla Närhellä.

Mateo herättää hänet joka aamu ja välillä poika tulee maleksimaan keittiön liepeille, kunnes Drom häätää hänet pois. Joskus Aleia näkee myös toisen pojan, Rondin, Mateon vierellä.

Vaikka aikaa kuluu, Aleia huomaa silti tavoittelevansa olemattomia koskettimia. Hänen sormensa naputtavat tuttuja rytmejä, vaikka hän yrittää keskittyä askareihinsa. Aleia kaipaa musiikkia, hän kaipaa pianoa, soittamista ja kylmien koskettimien tuntua sormenpäiden alla. Hän kaipaa niitä kuin happea.

Niin kuin sävelet tyhjiössä, Aleiakin kuolee, jos ei saa happea.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu