Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Hitaasti kohden tulevaisuutta (S, Harry/Draco, 5 x raapale)

(1/2) > >>

Vendela:
Nimi: Hitaasti kohden tulevaisuutta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen raapalehöttö
Pituus: Viisi raapaletta, 500 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Tylypahkassa lentämisen opettajana työskentelevä Harry saa uuden kollegan.


Vapaa sana: Osallistun näillä Spurttiraapale IV:n kierroksille neljä ja viisi. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan spurttailu, mutta jotain saan kuitenkin kasaan ;D Käytin neljännen kierroksen sanalistalta sanat nopea, erilainen, lentää, kädensija ja ylpeä. Spurttailin neljännellä kierroksella ma-ke ja viidennellä to-pe. Jokainen raapale on 100 sanaa.

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #3 -haasteeseen sekä Spurttiraapale IV-haasteeseen.



Hitaasti kohden tulevaisuutta

Syksyn tullen saapuivat oppilaat, kuten joka vuosi. He valtasivat linnan käytävät, täyttivät sen nurkat, pesiytyivät kirjastoon. Muutos oli rauhallisen kesän jälkeen nopea ja sai Harryn pään pyörälle, kuten aina.

Arki löysi kuitenkin tutun uomansa, oppitunnit rytmittivät päiviä, elämä tasoittui.

Paitsi että tänä vuonna Harryn huomion varasti uusi liemimestari. Tuttu hahmo vuosien takaa. Vaalea tukka ja suippo naama opettajien pöydässä aamuisin. Ei enää niin ylimielinen ääni iltapäivisin opettajien huoneen kello viiden teellä.

Harry pureskeli pikkuleipäänsä ja yritti näyttää siltä kuin ei olisi kuunnellut matalaa ääntä. Silti siniharmaat silmät tarkkailivat häntä ja vakavassa suupielessä värähti jotain hymyntapaista.

Harry huomasi omankin suupielensä nytkähtävän.


* * *

Öisin Harry tunsi valloittavansa hämärät linnankäytävät. Ne olivat tarjonneet hänelle pakopaikan aina ja tekivät sitä edelleen, monta vuotta senkin jälkeen kuin sotahuudot olivat kaikuneet seinistä ja haarniskat puolustaneet asukkaita.

Tänä yönä hän ei kuitenkaan partioinut yksin. Tämä yö oli erilainen. Harryn rinnalla asteli selkä suorana ihminen, jota hän ei olisi koskaan osannut kuvitella siihen.

”Parhaat piilot ovat gobeliinien takaisissa syvennyksissä”, Harry opasti hiljaisella äänellä.
”Muistan ne”, hymy oli vain häivähdys mutta ei jäänyt Harrylta huomaamatta.
”Hyviä vai huonoja muistoja?” kysymys oli viaton.
”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.


* * *

Parasta opettamisessa oli Harryn mielestä huispausottelut. Joka vuosi hän näki uusia lupauksia luudillaan, pohti kuka yltäisi vielä jonain päivänä maajoukkueeseen. Aika näyttäisi osuisiko hän oikeaan.

Tänään Harry lensi kuitenkin yksin, ilman oppilaita, ilman opetusvelvollisuutta. Nauttien ilmavirrasta kasvoillaan, tuulentuiverruksesta korvissaan.

Hahmo metsän reunassa kiinnitti huomion saaden Harryn madaltamaan korkeuttaan. Hetken hän katseli kuinka uusi liemimestari keräsi kasveja koriinsa, pysähtyi haistamaan ja arvioimaan kypsyyttä, teki valinnan ja nyökkäsi itsekseen.

Ehkä lentäminen riittäisi tältä päivää. Harry laskeutui maahan, heitti luudan olalleen ja kysyi, saisiko liittyä seuraan. Varovainen nyökkäys ja Harry sovitti askeleensa toisen rytmiin.

Haparoivien kysymysten kautta puhe lähti soljumaan kuin keväinen puro.

 
* * *

Monet opettajat piipahtivat Tylyahossa mielellään kesken kouluviikon, koska viikonloppuisin kylä täyttyi opiskelijoista. Arkena omia asioitaan sai hoitaa rauhassa ilman uteliaita katseita.

Kolmen luudanvarren kermakalja oli jokaisen vierailun perinne. Harry viihtyi yleensä yksin, mutta tällä kertaa hän ei pannut pahakseen kun pöytään istahti seuralainen. Olihan Harry itse pyytänyt tätä mukaan, vaikka eivät nämä tietenkään mitkään treffit olleet.

Silti olutkolpakon kädensija tuntui oudon liukkaalta Harryn hikisessä kädessä. Onneksi toisenkin käsi näytti hieman tärisevän tuoppien kolahtaessa vastakkain. Punastuvat kasvot oli helppo piilottaa juoman taakse.

”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.


* * *

Kevään koittaessa asiat olivat edenneet niin pitkälle, että Harry nukkui suurimman osan öistään liemimestarin luona. Asia, mistä hän ei ollut erityisen ylpeä, koska opettajana hänen pitäisi varmaan näyttää hyvää esimerkkiä.

Kiihkeät yöt veivät kuitenkin voiton järjen äänestä. Sitä paitsi he olivat aikuisia, heidän asiansa eivät kuuluneet muille.

Lisäksi toisen vierestä herääminen, laiskat suudelmat ja lähekkäin makaaminen saivat Harryn tuntemaan jotain, mitä hän ei ollut kokenut aikaisemmin. Dracon silmistä hän saattoi lukea jotain pehmeää, jotain samanlaista. Se sai Harryn sydämen lyömään lujempaa.

Tulevaisuudessa Tylypahka voisi olla kummankin koti. Paikka missä he voivat aloittaa alusta, rakentaa yhteisen elämän. Se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

valokki:
Bongasin tämän ihanuuden jo eilen illalla ja lukaisin heti ennen nukkumaan menoa, ja tämä menikin aivan loistavasti iltasatuna! En varmaan koskaan kyllästy lukemaan näistä kahdesta rakastumassa toisiinsa Tylypahkassa opettajina, ja oli jännä ajatella, että tässä todella oli vain 500 sanaa, kun todellisuudessa tuntui, että tässä tuli luettua paljon pidempikin tarina; jotenkin nämä raapaleet saivat ajattelemaan niin paljon rivien välistä, miten näiden kahden suhde on kunnolla lähtenytkään etenemään.


--- Lainaus ---”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”
--- Lainaus päättyy ---
Rohkea veto Dracolta kertoa, että hän sai ensisuudelmansa juurikin pojalta. Ei ihme, että Harrya jäi asia pohdituttamaan. ;D


--- Lainaus ---”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.
--- Lainaus päättyy ---
Voi ahh, olin tässä kohtaa ihan täysin sulaa vahaa. Näiden kahden jännityksen täyteiset ensitreffit ja arasteleva flirttailu on vain mitä suloisinta luettavaa. <3

Kiitos kovasti tästä suloudesta!

Avaruuspiraatti:
En osaa kiteyttää tuntemuksiani muuhun sanaan kuin: voih. Kyllä drarryssa vain on sitä jotain. Tykkään hirmuisesti ajatuksesta, miten nämä kaksi tapaa vuosien jälkeen Tylypahkassa opettajina (koska missäs muuallakaan) ja alkavat pikkuhiljaa tutustua toisiinsa uudestaan ja rakentaa välilleen jotain ihan uutta.


--- Lainaus ---”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.
--- Lainaus päättyy ---
Minä niin tykkään, että tämä jättää heidän menneisyytensä avoimeksi. Saan itse valita, oliko "eräs poika" vain eräs poika vai eräs poika (sellainen Harry-niminen). Ja minä lukiessa halusin valita sellaisen menneisyyden, että "eräs poika" oli vain eräs poika ja tämä oli Dracon hienovarainen vink vink Harrylle. Toisaalta myös ajatus siitä, että Draco saikin Harrylta ensisuudelmansa ja että Harry ei sitä ehkä aikanaan ihan tajunnut ja nyt Draco joutuu melkeinpä rautalangasta vääntämään, että se suudelma merkitsi hänelle jotain, on myös erittäin herkullinen. Ai kamala, et sinä kirjoittanut kuin viisi raapaletta ja vedit minut taas ihan täysin Drarryn pauloihin pitkän drarryttömyyteni jälkeen. Erittäin tuhmaa :(

Minusta tämä oli kauhean paljon enemmän kuin pelkkä romanttinen raapalehöttö, ihanasti rivien välissä oli lukijalle tilaa hengittää ja luoda omanlaistaan tarinaa Harrylle ja Dracolle antamissasi puitteissa. Ja vaikka tällekin fikille on olemassa sen "oikea" tarina sinun päässä, niin musta on silti kivaa, että jokaisella lukijalla on mahdollisuus tehdä tästä omanlaisensa.

Meldis:
Voih, miten ihana. ^^ Tykkään aina professori!Harry ficeistä ja oli tosi kivaa, miten tämä on ihanan vakiintunut genre, että toimi superhyvin myös raapaleissa. Kunnon pitkä vuoden mittainen slow burn muutamassa raapaleessa. :) Tykkäsin erityisen paljon, miten Harry ja Draco eivät vaihtaneet tarinan lomassa montaa sanaa, tekstin puitteissa siis, mutta silti saattoi hyvin tuntea suhteen kehittymisen. Uudelleen tutustumisen, ystävystymisen ja sen joksikin syvemmäksi muuttumisen. <3 Tosi kivasti mukana oli myös molempien opettaminen, Harry ihaillessa huispaajien taitojen kehittymistä ja Draco keräilemässä kasveja liemiä varten. ^^


--- Lainaus ---”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.
--- Lainaus päättyy ---

Ihh, aivan suloisin kohta ikinä! Niin pieni ja niin paljon sanova ja tuntui, että se oli Dracolta jo jotenkin automaattista reagoida näin, eikä jäänyt miettimään, oliko se nyt ihan fiksua. :3 Lopetus oli ihastuttavan lupaava, ihanaa, että kaiken koulussa koettujen ikävyyksien jälkeen sitä voisi kuitenkin molemmat kutsua kodiksi. ^^ Kiitos tästä tosi paljon!

Thelina:
Spurtin sanat sopivat tällaiseen opettaja-teemaiseen ficciin loistavasti! Tykkäsin siitä, miten tässä kuvattiin elämää opettajana, mutta ei lainkaan oppitunteja, eli tuli hyvin esille miten Harrylla on edelleen omiakin juttuja ja linnan käytävillä kuljeskelukin tuo mieleen muistot kouluajoilta. Aika tuntui etenevän tosi luontevasti näissä ja pienistä asioista tuli sellaista kutkuttavaa tunnelmaa, että Harryn ja Dracon suhde on kehittymässä johonkin uuteen suuntaan. Kiitos, tämä oli tosi ihanaa luettavaa!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu