// Alaotsikko: adventure, Romance, Deathfic
Nimi: Tylypahkan sydän
Kirjoittaja: Lauranood (mie tietty hei!)
Beta: Dria
Ikäraja:K-11 kai? Ainakin vielä :D //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajasääntöjä
Tyylilaji: Adventure, Romance, Angst, Deathfic ja sellasia
Paritus/Hahmot: Rosella, Lesley ja muita, jotka selviää sitten myöhemmin :)
Vastuuvapaus: En omista paikkoja ja vain ne hahmot, joita ei tunnista kaikki muu on J.K Rowlingin ja minä hieman annan niille mielikuvituksellani uutta puhtia niin sanotusti :) Kukaan ei edes suostu maksamaan ästä vaativasta (tai vähemmän vaativasta) aivotyöstäni :D (Mistä aivo...?)
Varoitukset: Kiroilua, henkistä ja fyysistä tuskaa ja sellasta kaikke jännää. Tuskin mitään kamalan kauheeta, pari kuolemaa ja aika julmaa käytöstä, mut sehän on ihan normaalia vai... ?
Tiivistelmä: Elämän ja kuoleman välissä tasapainoilu on vaikeaa, luovuttaminen on paljon helpompi, mutta mitä siitä seuraa? Montako sielua vedän mukanani tai sorran kokonaan? Luovuttamisen jälkeen on vaikeaa nousta, melkein mahdotonta. Luovuttaminen on lopullinen päätös, vai onko?
A/N: Hih, tiedän, että pitäis kirjottaa ne muut loppuun, mutta en voinut vastustaa kiusausta, joten pistin tän tänne. Hyi minä, mutta toivottavasti pidätte traileristani, en tiedä, jatkanko tätä vielä piitkään aikaan, mutta prologi tulee melkein heti :D
Traileri
Kaksoset Rosella ja Randal saavat kuulla tarinan:
“Oletteko koskaan kuulleet Tylypahkan sydämestä?”
“Mistä?”
“Tylypahkan sydämestä, sillä on suunnattomat voimat!”
“Millaiset?”
“Se voi herättää jopa kuolleesta”
He leikkivät aina löytävänsä sen:
“Kenet sinä aiot pelastaa Tylypahkan sydämellä?”
“Sinut!”
“Et sinä minua voi pelastaa!”
“Höh!”
Mitä jos tapahtuisikin jotakin kamalaa?
“Eikä! Nouse ylös, lopeta!”
“En voi, en jaksa”
“Äiti!”
Randal ei koskaan näkisi Tylypahkaa:
“En mene kouluun!”
“Sinä olet aina odottanut, että pääset sinne”
“Mutta niin odotti Randalkin!”
Rosella joutuisi kouluun ja nauttisi rikollisen paljon:
“Wau!”
“Mitä pidät?”
“Rakastan tätä!”
“Olen samaa mieltä. Minä ole Lesley!”
“Rosella”
Hän tapaisi pojan:
“Wau, tuo näyttää hyvältä!”
“Eikä!”
“Mitä sinä murjotat?”
“En mitään!”
Pojassa olisi liian paljon tuttua ja houkuttavaa:
“Viihdyn seurassasi liikaa”
“Hyvä”
“Eikä ole!”
“Miksei?”
“Muistutat minua liikaa eräästä, jota en halua muistaa”
“Sääli”
Menneisyys kaivetaan esiin:
“Sinulla oli veli?”
“En halua puhua siitä”
“Mikset koskaan kertonut?”
“En halua nyt puhua siitä, okei?”
“Etkö luota minuun?”
“EN HALUA PUHUA SIITÄ, OKEI?”
“Luulin tuntevani sinut”
“Ihan sama!”
Historiantunnilla, vuosien jälkeen, tarina herää eloon:
“Tylypahkan sydän”
“Anteeksi opettaja, mitä sanoittekaan?”
“Ettekö kuunnellut?”
“Kuka sitten kuunteli?”
Lauranood ylpeänä esittelee…:
“Valehtelet!”
“Enkä, ihan totta!”
…Huikean etsintäretken…:
“Huoh tylsää”
“Itse olet”
“Ihan fossiili juttu, unohda se”
Tylypahkan sydän:
“Uskomatonta”
“Viimeinkin”
“Täh? Menikö jotain ohi?”
“Joo meni, juna! Hah haha. Ei sitten”
Tulossa pian!
“Tosi itsekästä!”
“No niin se nyt vain on!”
A/N Juu ja prologi tulee sitten pian, vaikka heti huomenna tai jotain. Kommentit ois nannaa :)
Jatkoa ei siis välttämättä tule vielä, mutta täytyy nyt katsoa miten jaksan. Muut tarinani edistyvät jo niin hyvin, että saatanpa vaikka jaksaakkin kirjoittaa tätäkin, jos inspis riittää.
Toivottavasti pidätte