Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Elefantin paino | S | Ron/Hermione | Eroficci

<< < (2/2)

Pahatar:
Terveisiä Kommenttiarpajaisista ja onnittelut voitosta! :D Valitsin tämän listauksestasi, koska Ron/Hermione ei noin yleisesti ottaen ole minulle helppo paritus ymmärtää, kun koen sen hyvinkin epäsuhtaiseksi. Sen vuoksi minusta oli mielenkiintoista nähdä, minkälaisen eroficin olet heille kirjoittanut. :)

Pidin tästä kovasti, vaikka angsti aina enemmän tai vähemmän ahdistaakin. Tämä oli minusta silti surullisuudestaan huolimatta jollain tavoin myös lohdullinen, ja herätti paljon ajatuksia eroamisesta noin ylipäätäänkin. Kun kaksi ihmistä eivät kerta kaikkiaan pysty tai osaa tai voi olla onnellisia yhdessä, onhan se paljon parempi erota kuin pysyä onnettomina yhdessä ja tehdä toisilleen pahaa. Erossa on kuitenkin aina mahdollisuus uudelle alulle ja sille, että löytää jonkun toisen, ja itselleen sopivamman, jonka kanssa voi löytää onnen elämäänsä. :)   

Tässä kuvattiin todella hyvin tuolla elefanttivertauksella sitä, miten parisuhteen ongelmat ovat aluksi pieniä, mutta lähtevät sitten vähitellen kasaantumaan. Ja lopulta kaikki huonot ja kaivelemaan jääneet asiat ovat sitten jo sen tiellä, että voisi nauttia yhdessä elämästä ja toisistaan. Hirveän surullinen tilanne, mutta varmasti yleinen. :( Yleistä on varmasti myös tuo, että ulospäin halutaan peittää, miten huonosti parisuhteessa menee, niin kuin tässä kerrottiin. Minua jotenkin liikutti se, että Hermione ei halunnut kuitenkaan huolestuttaa Ronia, eli vielä ei oltu siinä pisteessä, että olisi haluttu tarkoituksella satuttaa toista, vaikka niin tapahtuikin:


--- Lainaus ---Tuulenviri levitteli poskelle vierähtänyttä kyyneltä ja Hermione sipaisi sen pois kämmenselällään. Hänen olisi palattava pian, ettei Ron huolestuisi. Miehen sydän ei ollut kylmä, vaikka varmasti yhtä kipeä kuin hänenkin.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä, jossa molemmat kertoivat rakastavansa toinen toistaan, oli ihan mielettömän hieno ja kaunis kohta. :) Itsellä on ehkä enemmän kokemusta sellaisista eroista, joissa on oltu yhdessä liiankin kauan, eikä enää ole rakkaudesta tietoakaan, joten tämä oli hyvin mielenkiintoinen ajatus. Että voi rakastaa, mutta silti se fantti kasvaa ja kasvaa ja peittää alleen kaiken muun. Jotenkin jäin myös miettimään tätä, että eikö rakkaus saisi sitten yrittämään enemmän puolin ja toisin, jolloin olisi vielä mahdollisuus? Mutta ehkä rakkaus ei aina vain riitä yksin. :( Pidin niin paljon siitä, että Hermionella ja Ronilla juuri rakkaus oli se, joka sai heidät ottamaan sen raskaan, mutta välttämättömän askeleen, eli eroamaan:


--- Lainaus ---”Tämän pitää loppua, Hermy”, hän kuiskasi hiljaa Hermionen hiuksiin.

Nainen alkoi täristä haluamattaan. ”Miten...? Minä rakastan sinua.”

Ron halasi häntä lujemmin aivan kuin sanoakseen, ettei hänkään tiennyt vastausta. Hermione tunsi kuumia kyyneleitä päälaellaan.

”Minäkin rakastan sinua”, mies sammalsi. ”Enkä kestä enää päivääkän nähdä miten onneton olet.”
--- Lainaus päättyy ---

Tämän luettuani uskon minäkin, että Hermione ja Ron selviytyvät erostaan luultavasti paljon paremmin kuin avioliitostaan. :) Olisi myös ollut mielenkiintoista saada lukea, mitä tämän päätöksen jälkeen seurasi, eli en olisi pannut jatko-osaa ollenkaan pahakseni. Toisaalta tämä oli minusta täydellinen juuri tällaisenaan. Kiitos paljon todella hienosta, koskettavasta ja ajatuksia herättävästä ficistä! :D

Altais:
Tämä oli todella kauniisti ja rakkaudella kirjoitettu kuvaus lähestyvästä, vääjäämättömästä erosta ja siihen liittyvästä surusta, kun joskus rakkaus on ollut suurta, ja tavallaan se on siellä vieläkin, mutta ajan kuluessa ja kaiken arjen ja menneiden kokemusten painolastin myötä sitä on niin vaikea enää tavoittaa, vaikka tavallaan vielä haluaisikin. Ron ja Hermione ovat ainakin omasta mielestäni niin perustavalla tavalla erilaisia, että voisi ihan hyvin kuvitella, että jossain kohtaa elämää se alkaa painaa kumpaakin, vaikka alkuun juuri erilaisuus toisessa on voinut viehättää ja ihastuttaa, ja saada jopa rakastumaan juuri häneen. Mutta pitkän päälle varmaan helposti voi noin käydä, että toisen olemus alkaa jotenkin hirveästi ärsyttää niin, että tekee mieli vetäytyä koko ajan omiin oloihin, ja kääntää toiselle selkä nukkuessa.

Minustakin oli hieno lukea, miten tässä kuitenkin eropäätöksestä huolimatta osattiin puolin ja toisin vielä sanoa, että toinen on edelleen tärkeä ja rakas. Se varmaan merkitsee paljon jatkonkin kannalta, ja ehkä juuri tällaiset ihmiset voivat osata erotakin ystävinä, vaikka se onkin varmaan vaikea laji. Niin kuin Pahatar tuolla sanoi, on itselläkin vähän sellainen olo, että ehkä Ronin ja Hermionen rakkaus olisi alun perinkin sopinut parhaiten ystävyysrakkaudeksi. Se on muutenkin ihan aliarvostettua, vaikka voi monesti olla kestävämmällä pohjalla kuin parisuhderakkaus.

Kiitos, tämä oli tosi kauniisti kirjoitettu ja omalla laillaan lohdullinen eroficci. :)

Kelsier:
Pahatar: Kiitos pitkästä ja monipuolisesta kommentistasi. :-* Minä ajattelin tässä, että Ron ja Hermione juurikin toisiaan kohtaan tunteman rakkautensa tähden tulivat eropäätökseen. Kuten tuosta lainaamastasi pätkästä näkyy, Ron ei kestänyt, että Hermy oli onneton vaan halusi tämän olevan onnellinen. Ja tietysti Hermione toivoi Ronille samaa.

Altais: Olen jossain ficissäni käyttänytkin tuota trooppia, että Ronin ja Hermyn välinen rakkaus on ystävyysrakkautta ja he ovat itse päätyneet siihen ratkaisuun. Tässä skenaariossa ajattelin, että he todellakin erosivat ystävinä, vaikka varmasti pitivätkin jonkin aika varsinaisen eron jälkeen etäisyyttä, jotta tunteet ehtivät tasaantua. Kiitos, kun kommentoit! :-*

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu