Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Autiolta saarelta loppuu ruoka (Pomona Verso / Igor Irkoroff, S)

<< < (2/3) > >>

Saappaaton:
Tonttuiluterveiset tälleen joulupäivän kunniaksi. :)

Selailin tuota sinun listaustasi, ja tämä hyppäsi silmiin varmaan enimmäkseen Pomonan takia. Pomona on hahmo, josta itse olisin viehättynyt kirjoittamaan, mutten ole saanut aikaiseksi, enkä ole hirveästi hänestä kirjoitettuihinkaan fikkeihin törmännyt. Paritus teki tästä ehkä vielä mielenkiintoisemman.

Sun kirjoitustyylisi on jotenkin salakavalan humoristinen tai sitten mä vain löysin sieltä pari tahatonta, sellaista vähän tummemmalla tavalla huvittavaa kohtaa (en tiedä miksi Cedric Diggoryn muiston mainitseminen suluissa jotenkin tässä kontekstissa oli minusta varsin hykerryttävää). Eli en tiedä oliko tahallista vai tahatonta, mutta koska oma huumorintajuni on kovin laaja niin löysin sieltä sellaisia hauskoja sanakäänteitä parista kohtaa. Löysin myös todella kivoja kielikuvia, joista haluan nostaa tämän:


--- Lainaus ---Hänen ruskeat silmänsä jäivät kiinni katseeseeni
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli mielestäni todella kauniisti muotoiltu. <3

Kaiken kaikkiaan tämä toimi angstisena kokonaisuutena hyvin. Pidin siitä, miten Pomona ei piirrosta huolimatta osannut olla päästämättä Igoria sisään myöhemmin, Kolmivelhoturnajaisten aikaan. Myös se, ettei Pomonalla kuitenkaan ollut suoranaisesti (tai sen kanssa ei ainakaan mässäilty) taistelua itsensä kanssa siitä, pitäisikö Igor kutsua sisään vai ei. Se vain tuli luonnollisesti, kun Igor tuli ovelle, niin Igor päästettiin sisään. Ja samalla kuitenkin se oli kaikki niin absurdia, että Igorin lähtiessä Pomona ei itkenyt. Miten se oli ollut niin odotettavissa.

Tykkäsin myös siitä, miten tässä on niin valikoitu henkilökaarti. Albus mainittiin kerran sivulauseessa, ja ne asiat, joiden piti tulle parituksen ulkopuolelta tulivat Minervalta. Minervan rooli oli jotenkin kaikessa suppeudessaan merkittävä. Ja se, miten kysessä oli juuri Minerva - totta kai oli, kuka muukaan?

Nautin tästä tunnelmasta ja samalla siitä, että kaikesta angstista huolimatta tämä oli kevyt luettava ja kuten Wingakin taisi mainita, sidot myös otsikon hienosti tarinan loppuun. Otsikko on muuten myös vallan mainio ja kutkutteleva, ja toimii tällaisena kuvainnollisena todella paljon paremmin kuin kirjaimellisena (tai ehken vain haluaisi lukea tarinaa, jossa otsikko olisi kirjaimellinen ::)).

Kiitos tästä varsin makoisasta pikku fikistä. <3

Rowena:
Saappaaton, olipa tosi kiva yllätys, että mut oli ilmoitettu tonttuiluhaasteeseen! Iso kiitos kommentistasi! Hauskaa, että tartuit listauksestani juuri tähän – tässä on varmasti rarein paritus, mitä multa löytyy. Tai ylipäänsä rareimmat henkilöt. Toivottavasti säkin innostut kirjoittamaan jossakin vaiheessa Pomonasta, musta on erityisen kiva lukea just niistä hahmoista, joista kerrotaan kirjoissa vain vähän, mutta kuitenkin jotakin.

Hehhe, joo, rakastan tummaa huumoria! Tykkään keventää angstisia tekstejä huumorilla, ja musta tuntuu, että elämässäkin huumori näyttäytyy välillä semmoisissa tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaa, ja se on musta kiinnostavaa.

Kiitos vielä, sun ajatuksia oli ilo lukea! Ai niin, sen haluan vielä sanoa, että musta oli hauskaa, että huomasit Minervan tärkeyden! Minerva on yks mun lempihenkilöistä ja käytän häntä usein tärkeänä sivuhenkilönä teksteissäni.

Unohtumaton:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tulla lukemaan ja kommentoimaan tätä, koska paritus herätti suurta uteliaisuutta. Muutenkin on kiva, että kirjoissa sivuhahmojen rooliin jääneet henkilöt saavat lisää tarinaa ja syvyyttä itseensä!

Tykkäsin siitä, että Irkoroff saa tässä lisää pehmeyttä ja Verso puolestaan on muutakin kuin kiltinoloinen opettaja. Etenkin hetki, kun Verso asettuu flirttailemaan Irkoroffin kanssa, on virkistävän rohkea tulkinta Verson luonteesta. Toisaalta kun miettii elokuvaversiota, niin onhan hän siinäkin aika napakan oloinen.  ;D

Aika rohkea veto myös Irkoroffilta tulla Versoa tapaamaan pimeyden piirto käsivarressaan, mutta fikistä tulee tunne, että Irkoroff on halunnut alusta asti olla rehellinen Versolle (ja ehkä, ihan pienen hetken verran toivonut, että asiat eivät olisi pimeyden piirron paljastumisenkaan jälkeen toisin).

Lempikohtani taisi kuitenkin olla jälleennäkeminen kolmivelhoturnajaisissa, ja kuinka paljon seuraavat lauseet kertovatkaan:


--- Lainaus ---Jo seuraavana iltana hän tuli ovelleni. Minä päästin hänet sisään. Kuten monena seuraavanakin iltana.
--- Lainaus päättyy ---

Kuinka ihanaa, että he saivat jakaa tuon vuoden toistensa kanssa, vaikka voimistuva pimeyden piirto jo enteili hyvästejä. Ennen kaikkea olen vaikuttunut siitä, kuinka hienosti ja uskottavasti heidän tarinansa tässä oikein rakentuu. Tämä on fikki, joka jättää lukijaan yhtä aikaa sekä haikeutta että hyvien hetkien lämpöä!

Kiitos.  :)   

Rowena:
Unohtumaton, kiitos! Oon tosi iloinen, että valitsit teksteistäni just tämän. Kommenttiarpajaiset voitettuani mietin itekseni, että mitkä olis ne viis ficciä, joihin eniten toivoisin kommentteja :D. Tää oli yks niistä. Tää on tyyliltään niin erilainen kuin mun muut HP-ficit.

Oli kiva lukea sun ajatuksia, ihanaa, että jaoit Pomonan ja Igorin kanssa muutaman mullantuoksuisen hetken :).

Kelsier:
Kommenttiarpajaisista hei!

Olen lukenut tämän joskus aikaisemminkin ja piti ihan alkuun kelata etten ole jo kommentoinutkin. Tykkäsin parituksesta kovasti, hauskaa, että joku kirjoitta Irkoroffista. Minusta on aina kiva, kun ficeissä hyvien ja pahojen velhojen välit eivät ole niin mustavalkoiset kuin canonissa. Velhomaailmassa on varmasti paljonkin suhteita, joita on jatkettu Pomonan ja Igorin tapaan, vaikka ollaankin eri puolilla. Elämä kun on monimutkaista. Tuo Pomonan iskurepliikki oli samaan aikaan mainio ja myötähäpeällinen!  ;D Onneksi Irkoroff ymmärsi yskän. Kivasti toit Pomonan rakkauden kasveihin ja työhönsä esiin tekstissä.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu